Pekka Torvinen
Tyhjää täynnä
Senaatintori, tuomiokirkko, historiallinen keskusta yliopiston päärakennuksineen ja valtioneuvoston linnoineen ovat turistien ykköskohteita Helsingissä. Lisäksi käydään Sibelius-monumentilla ja ehkä Finlandia-talolla. Uspenskin katedraalissa käyvät venäläiset, temppeliaukiolla muut. Pitkän sillan pohjoispuolelle eivät turistit juuri uskaltaudu, eikä ole oikeastaan tarvettakaan, sillä ei siellä mitään nähtävää ole. Mitä minä näyttäisin turisteille? En ainakaan normaaleja turistirysiä, sillä ne ovat loppujen lopuksi aivan samanlaisia kuin muidenkin kaupunkien turistirysät. Pikemminkin haluaisin näyttää jotain, joka avaa
tien Helsingin sieluun. Ensin pitäisi tietysti osata kertoa, millainen tämä Helsingin sielu on. Asiaa tutkittuani ja kaupungilla erilaisissa paikoissa aikaa vietettyäni olen päättänyt, että minun Helsinkini on täynnä tyhjyyttä. Siellä on vähän ihmisiä, ei oikeita ruuhkia, kuolleita sivukatuja ydinkeskustassa ja maailman hitaimmat tietyöt. Erottavatko nämä Helsingin muista maailman pääkaupungeista, jää avoimeksi kysymykseksi, mutta ainakin ne ovat mielenkiintoisempia nähtävyyksiä kuin iänikuiset kirkot. Olen koonnut seuraaville sivuille muutaman kuvan, jotka mielestäni ikuistavat edes jotain tästä Helsingistä.
Pieni Puukello 4/07 23
