Kriittinen silmä

Kirjoittaja on tavallinen freelance-tyhjäntoimittaja, joka käyttää perustuslaillista oikeuttaan kirjoittaa mitä hermoradat sormiin sattuvat viemään. Tällä kertaa kriittinen silmä iskee suomalaiseen yhteiskuntaan. Idean juttunsa kirjoittaja sai vieraillessaan amerikkalaisessa yliopistoruokalassa.

Minkälainen yhteiskunta Suomi on? Miten sitä voisi ensisijaisesti kuvailla? Valtioihmiset luonnollisesti vastaavat tähän suoralta kädeltä kutsumalla Suomea ”pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi”. Joku toinen taasen voisi vastata suomalaisen yhteiskunnan olevan länsimainen demokratia. Kriittinen silmä sanoo sen kuitenkin suoraan – Suomi on kieltoyhteiskunta. Kieltoyhteiskunta, jossa ”joku toinen” saa liian usein päättää mikä on yksilölle parhaaksi.

Aloitetaanpa konkreettisella esimerkillä. Onko kukaan teistä koskaan miettinyt miksi Unicafe ei tarjoa koskaan ranskalaisia perunoita ruokiensa lisukkeena? Hinnasta se ei voi johtua, ainakaan niiden kalliimpien ”porvariaterioiden” kohdalla, ovathan lähikauppojen pakastealtaat täynnä halpoja pakasteranskalaisia. Lisäksi hyviä ranskanperunoita on mukava mutustella silloin tällöin.

Myönnän, että edellä esittämäni kysymys on idioottimainen – on varmaan jokapojan ja -tytön tiedossa, että ranskalaiset ovat epäterveellisiä ja niitä ei saa syödä (ja blaa, blaa...). Vaikka ranskalaiset ovatkin epäterveellisiä, voidaan kuitenkin kysyä, miksi joku tyyppi jossain pöydän takana saa päättää mitä minä syön?

Yliopisto-opiskelijat ovat tietääkseni aikuisia ihmisiä, jotka osaavat ottaa vastuun tekemisistään (okei, teekkarit ovat asia erikseen, hehe). Ei ole minun vikani, mikäli joku on saanut sepelvaltimonsa tukkoon puputtamalla liikaa roskaruokaa, miksi siis minun pitäisi siitä kärsiä? Veikkaan, että aika moni söisi ranskalaisia Unicafessa, jos niitä siellä olisi, ihan vain saadakseen vaihtelua niille ”erinomaisille” höyrytetyille perunoille.

Otetaanpa toinen esimerkki, eli lähes kaikkien opiskelijoitten rakastama alkoholi. Varmaan suurinta osaa meistä ihmetyttää, kun muutama vuosi alkoholiveron laskun jälkeen sitä ollaan jälleen nyt nostamassa. Syynähän ovat luonnollisesti alkoholin aiheuttamat terveysongelmat ja niiden torjuminen. Kriittinen silmä esittää tässä kohtaa kysymyksen: Miksi alkoholia kohtuullisesti käyttävän pitäisi maksaa jonkun toisen terveysongelmien estämisestä omissa juomissaan? Eikö aikuinen ihminen (alkoholia ei kaiketi saa myydä alaikäisille) ole vastuussa omasta juomisestaan?

Sosiologi Leroy Pelton on sanonut yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen olevan usein länsimaisen liberaalin moraalin ja oikeuskäsityksen vastaista, kun se yrittää viedä tilastollista dataa yksilölliselle tasolle toimenpide-ehdotuksissaan. Juuri tästä on edellisissä esimerkeissä kysymys – tilastoista johdetaan, että minä en saa syödä ranskalaisia tai juoda alkoholia nykyiseen hintaan. Samalla kuitenkin arvopohjamme on suurelta osin yksilökeskeinen, korostaen valinnan vapautta elämäntavoissa.