Osakunnan sielut

Valtimon tyttö

Annika Jaatinen

Hän on 20-vuotias nainen ja opiskelee farmasiaa Helsingin yliopistossa. Hän harrastaa spinningiä intohimoisesti ja haaveilee omakotitalosta sekä perheestä. Ystävät kuvaavat tätä naista ilopilleriksi. Hän on keskeisessä virassa osakunnalla. Arvaatko, kenestä on kyse?

Haastateltavamme on tietenkin Noora Tanskanen, osakuntamme toiminnanohjaaja ja tiedotussihteeri. Hän on syntynyt ja elänyt nuoruutensa Valtimolla. Helsinkiin hän muutti puolitoista vuotta sitten, aloittaessaan opiskelut Helsingin yliopistossa. Nooran perheeseen kuuluu äiti, isä ja isosisko Tea. Hän kertoo saaneensa kotoaan hyvät eväät elämään. - Minulla oli lapsena rajoja, mutta toisaalta minua myös rakastettiin. Vanhempani antoivat minun tehdä itse päätökseni, joten kasvatuspolitiikka kotonani ei ollut tiukkaa tai ankaraa, Noora kertoo. Lämpimän kotikasvatuksen saanut Noora muistelee olleensa pienenä kiltti ja tunnollinen. Hän kertoo esimerkiksi opetelleensa alle kouluikäisenä kotona isosiskonsa koulukirjoista samoja asioita, mitä tämä opetteli ensimmäisellä ja toisella luokalla. Noora sanoo tuon saman tunnollisuuden olevan vielä tänäkin päivänä osa hänen luonnettaan, välillä ehkä liikaakin. - Olen myös melko ulospäinsuuntautunut ja pyrin kohtaamaan uusia asioita ennakkoluulottomasti. Jotkut ovat lisäksi sanoneet, että olen aina iloinen, naurahtaa Noora kuvaillessaan luonnettaan. Noora olisi voinut mainita luonteenpiirteekseen myös aktiivisuuden. Se näkyy nimittäin hänen harrastuksistaan, jotka painottuvat liikuntaan. - Hiihdän ja juoksen, milloin vain ehdin ja voin. Lisäksi käytän erityisen paljon aikaa spinningiin, jossa käyn noin 3-5 kertaa viikossa, sekä kuntosaliin, Noora luettelee. Vastapainoksi fyysiselle rasitukselle hän kertoo myös lukevansa romaaneja, jos vain aikaa liikenee.

Tähtäimessä proviisorin työt

Noora kirjoitti ylioppilaaksi Valtimon lukiosta keväällä 2006 ja pääsi heti samana syksynä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Hän opiskelee Farmasian tiedekunnassa proviisoriksi, joka on ylempi korkeakoulututkinto ja antaa esimerkiksi pätevyyden apteekkarin ammattiin. - Ainakin tällä hetkellä proviisorikoulutus tuntuu ihan omalta jutulta. Onneksi työllistyminenkin on alallamme helppoa, Noora toteaa. Hän mainitsee yliopisto-opiskelun parhaaksi puoleksi sen, ettei luentoja ole montaa tuntia päivässä  siten jää omaa valtaa päättää, milloin käyttää aikaa esimerkiksi opiskeluun. Noora on myös löytänyt yliopistolta paljon samanhenkisiä ihmisiä kuin hän itse. - Lisäksi tykkään ainejärjestö- ja osakuntatoiminnasta, koska niissä näkee paljon uusia mukavia kasvoja. Tuollaista järjestötoimintaa monet ammatti- ja ammattikorkeakoulussa opiskelevat tuttuni ovatkin kadehtineet, Noora naurahtaa. Ainoana kurjana asiana yliopistossa Noora pitää sitä, ettei kukaan ei patista tekemään mitään. - Yliopistossa täytyy vain pitää itse pitää

huoli siitä, että kurssit tulee suoritettua, hän toteaa. Tällä hetkellä Noora on kokopäivätoiminen opiskelija, omasta tahdostaan. Hän kertoo käyneensä vielä keväällä töissä, mutta huomanneensa sen vievän liikaa aikaa opiskelulta.

Isän serkku rekrytoi osakuntaan

Noora liittyi Karjalaiseen osakuntaan samalla kun aloitti opiskelunsa Helsingissä. Hänen liittymisensä taustalta paljastuu monelle osakuntalaiselle tuttu henkilö, muun muassa toiminnanohjaajana muutama vuosi sitten toiminut Suvi Albert. - Suvi on isäni serkku. Hän kertoi oikein mukavia juttuja osakunnasta ja suositteli liittymään, joten päätin ottaa neuvosta vaarin, Noora sanoo. Noora on ollut heti fuksivuodestaan lähtien aktiivinen osakuntalainen. Tällä hetkellä hän toimii tiedotussihteerinä, toiminnanohjaajana, liikunnanohjaajana ja apuemäntänä. Nooran aktiivisuus virkojen suhteen on pantu huumorimielessä merkille osakunnassa – hän sai praasniekoissa varjotoverineuvoston stipendin nimeltä ”Vuoden Joku”. Varjotoverineuvosto perusteli päätöstään sillä, että jos osakunnassa tarvitaan jotakuta tekemään jokin asia, se joku on yleensä Noora. - Keväällä jatkan kyllä vain toiminnanohjaajan ja tiedotussihteerin virassa, Noora naurahtaa ja jatkaa, että on ehdottanut kyseisiä virkoja yhdistettäväksi. - Koen sen olevan kaikkein yksinkertaisinta, sillä toiminnanohjaaja on yleensä eniten perillä osakunnan tulevista tapahtumista ja hänen on siten helpointa tiedottaa niistä. Hän kertoo ajautuneensa nykyisiin virkoihinsa monista syistä: tiedotussihteeriksi edellisen tiedotussihteerin suosituksesta, liikunnanohjaajaksi rakkaudesta liikuntaan ja apuemännäksi keittiöhommien mukavuuden vuoksi. - Toiminnanohjaajaa ei meinannut keväällä löytyä, joten astuin niihin saappaisiin ajatellen, että on mukavaa kokeilla tällaista hieman vastuullisempaa hommaa, Noora kertoo. Hänen mielestään virkojen hoitaminen tuo mukavaa vaihtelua opiskelun oheen. Noora arvostaa myös sitä, että virkojen kautta saa vastuullisia ja omalla tavallaan kasvattavia tehtäviä. - Tietenkin myös valinnaisiin tulevat opintopisteet ovat aika jees. Aika meinaa kyllä välillä loppua noiden virkojen kanssa, mutta hyvin on tähänkin asti selvitty, Noora summaa. Toiminnanohjaajamme mielestä osakunnan paras puoli on ennen kaikkea yhdessäolo. Hän odottaa myös innolla osakuntamme tulevaisuutta. - On kivaa, että osakuntaamme on tulossa naiskuraattori [Minna Varpiola]! Se tuo

vähän vaihtelua kuvioihin, Noora hymyilee. Hän kertoo toivovansa, että kokouksia ja muutakin osakunnan hallintopuolta kevennettäisiin jatkossa. Nooran mielestä se voisi hyvinkin tuoda lisää jäseniä kokouksiin ja kannustaa osakuntalaisia ottamaan vastaan virkoja. Entä millaisena Noora näkee oman osakuntatulevaisuutensa? - Vaikea kysymys! Apuemäntänä voisin ainakin jatkaa jossakin vaiheessa, sillä keittiössä on aina ne parhaat bileet. Saa nähdä, aika näyttää, hän vinkkaa.

Punainen tupa ja perunamaa

Opiskelijaelämä ei kestä ikuisesti, ja moni opiskelija tuskailee miettiessään, mitä tekisi valmistumisensa jälkeen. Nauravaisella Nooralla on kuitenkin suhteellisen selkeät sävelet siitä, mitä hän haluaa tulevaisuudelta. - Valmistumisen jälkeen hankin töitä ja rupean varmaan pikku hiljaa asettumaan aloilleni. Tietenkin haaveissa on omakotitalo, mies ja muutama lapsi, hän hymyilee. Noora kertoo pitävänsä elämän tarkoituksena läheisiä ihmisiä ja onnellisuutta. Hän ei myönnä omaavansa mitään mottoa, mutta kertoo pyrkivänsä onnellisuuteen siten, ettei se satuta muita ihmisiä. - Minua ajaa eteenpäin sellainen päämäärätietoisuus, mitä minusta on aina löytynyt. Toki myös tulevaisuudensuunnitelmat auttavat suuntaamaan katsetta eteenpäin, Noora miettii. Nooran tulevaisuudensuunnitelmiin ei pohjoiskarjalaisista juurista huolimatta kuulu muutto takaisin kotimaakuntaan. Hän kertoo viihtyvänsä Helsingissä todella hyvin. - Pohjois-Karjala ei välttämättä ole suuntana myöhemmin, mutta voisin muuttaa jonnekin vähän pienempään paikkaan, Noora sanoo. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisää, että haluaa tulevaisuudessakin asua jonkun kaupungin lähellä. Lopuksi Noora haluaa lähettää varsin aktivoivia terveisiä osakuntalaisille. - Toivoisin näkeväni paljon uusia ihmisiä osakunnan tapahtumissa  ja tietenkin vanhoja tuttuja myös! Lisäksi te osakuntalaiset voisitte esittää toiveita siitä, millaisia tapahtumia kaipaatte. Siten pystymme muokkaamaan osakunnan toimintaa sellaiseen suuntaan, jota te osakunnan jäsenet itse haluatte, Noora toteaa. Niin, kannattaa siis rohkeasti ehdottaa toiminnanohjaajallemme, jos jotakin tapahtumaa kaivattaisiin osakunnalle. Tämä Valtimon tyttö ei taatusti pure, vaan ottaa vinkit vastaan avoimin mielin.

SAVO-KARJALAISEN OSAKUNNAN 175-VUOTISJUHLA

Ravintola Paasisalissa (Paasivuorenkatu 5 A) lauantaina 1. maaliskuuta 2008

Juhla alkaa cocktail-tilaisuudella klo 17.30, itse pääjuhla klo 19.00. Sen jälkeen siirrymme jatkoille Uuden ylioppilastalon Vinnille Savolaiseen Osakuntaan (Mannerheimintie 5 A, ylin kerros).