Osakunnan sielut
Valtimon tyttö
Annika Jaatinen
Hän on 20-vuotias nainen ja opiskelee farmasiaa Helsingin yliopistossa. Hän harrastaa spinningiä intohimoisesti ja haaveilee omakotitalosta sekä perheestä. Ystävät kuvaavat tätä naista ilopilleriksi. Hän on keskeisessä virassa osakunnalla. Arvaatko, kenestä on kyse? Haastateltavamme on tietenkin Noora Tanskanen, osakuntamme toiminnanohjaaja ja tiedotussihteeri. Hän on syntynyt ja elänyt nuoruutensa Valtimolla. Helsinkiin hän muutti puolitoista vuotta sitten, aloittaessaan opiskelut Helsingin yliopistossa. Nooran perheeseen kuuluu äiti, isä ja isosisko Tea. Hän kertoo saaneensa kotoaan hyvät eväät elämään. - Minulla oli lapsena rajoja, mutta toisaalta minua myös rakastettiin. Vanhempani antoivat minun tehdä itse päätökseni, joten kasvatuspolitiikka kotonani ei ollut tiukkaa tai ankaraa, Noora kertoo. Lämpimän kotikasvatuksen saanut Noora muistelee olleensa pienenä kiltti ja tunnollinen. Hän kertoo esimerkiksi opetelleensa alle kouluikäisenä kotona isosiskonsa koulukirjoista samoja asioita, mitä tämä opetteli ensimmäisellä ja toisella luokalla. Noora sanoo tuon saman tunnollisuuden olevan vielä tänäkin päivänä osa hänen luonnettaan, välillä ehkä liikaakin. - Olen myös melko ulospäinsuuntautunut ja pyrin kohtaamaan uusia asioita ennakkoluulottomasti. Jotkut ovat lisäksi sanoneet, että olen aina iloinen, naurahtaa Noora kuvaillessaan luonnettaan. Noora olisi voinut mainita luonteenpiirteekseen myös aktiivisuuden. Se näkyy nimittäin hänen harrastuksistaan, jotka painottuvat liikuntaan. - Hiihdän ja juoksen, milloin vain ehdin ja voin. Lisäksi käytän erityisen paljon aikaa spinningiin, jossa käyn noin 3-5 kertaa vi10 Pieni Puukello 4/07
ikossa, sekä kuntosaliin, Noora luettelee. Vastapainoksi fyysiselle rasitukselle hän kertoo myös lukevansa romaaneja, jos vain aikaa liikenee. Tähtäimessä proviisorin työt Noora kirjoitti ylioppilaaksi Valtimon lukiosta keväällä 2006 ja pääsi heti samana syksynä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Hän opiskelee Farmasian tiedekunnassa proviisoriksi, joka on ylempi korkeakoulututkinto ja antaa esimerkiksi pätevyyden apteekkarin ammattiin. - Ainakin tällä hetkellä proviisorikoulutus tuntuu ihan omalta jutulta. Onneksi työllistyminenkin on alallamme helppoa, Noora toteaa. Hän mainitsee yliopisto-opiskelun parhaaksi puoleksi sen, ettei luentoja ole montaa tuntia päivässä siten jää omaa valtaa päättää, milloin käyttää aikaa esimerkiksi opiskeluun. Noora on myös löytänyt yliopistolta paljon samanhenkisiä ihmisiä kuin hän itse. - Lisäksi tykkään ainejärjestö- ja osakuntatoiminnasta, koska niissä näkee paljon uusia mukavia kasvoja. Tuollaista järjestötoimintaa monet ammatti- ja ammattikorkeakoulussa opiskelevat tuttuni ovatkin kadehtineet, Noora naurahtaa. Ainoana kurjana asiana yliopistossa Noora pitää sitä, ettei kukaan ei patista tekemään mitään. - Yliopistossa täytyy vain pitää itse pitää
