Tunnetko jälkiesi peittyvän valojen villisti tanssivan säteiden päälläsi leikkivän sinun ja auringon laskevan Tunnetko kuuman kiirasroihun vai taivaan viileän tuulahduksen pelottavan pimeän kylmyyden vai pelastavan rakkauden Tunnetko heidän vievän sinua saattaen pois pitkin kaukaisia linnunratoja kauas pois luotani
Luonto Ihmisen syntyminen. Mitä se on edeltänyt. Toivoisin kohtaamisen jälkeisen kiintymyksen, sen ja yhteisen päätöksen tuoman uuden syntymän, tai rakkauden riittämisen uuden vaalimiseksi. Haluaisin ensimmäisen alun pohjaksi kaikille toisen kunnioittamisen ja elämän ymmärtämystä. Ajan antamista itselleen, niin että olisi aika miettiä. Keväällä elämää on vaikeampi luokitella, koska silloin ikään kuin kaikki tärkeä on niin läsnä. Ajatusta ei tarvitse aina koota. Jos elämäsi on vaiheessa, että suret. Toivoisin, että silloin olisi kesä. valo kuitenkin auttaisi sinua edes hieman. Luonnon olemassaolo juuri näinä väreinä ja lämpö. Sanojen löytämisen vaikeus kuvaamaan tunnetta. Syvä tunteminen elämänä. Haluaisin kirjoittaa ilman rajoittavia senttejä.
Sinä samettiruusuni, pallokalani. Odotan sinua, jossakin lähellä tai kaukana ajatuksissani olet minun. meritähti
Nyt sinun on vaikea kätkeä mitään tunteita. Lähimpien lämpimien kuukausien muistot, ovat ikään kuin tukenasi nyt, kun mieleesi tulevat ihmiset ja hetket, joita sinulla ei enää ole. Muistot ovat, mutta miksi juuri nyt viileässä varjon tuulessa sinua eivät nekään lohduta. muistaisitpa myrskyn jälkeen. Onko valolla niinkin suuri vaikutus ihmisen elämään. Olisinko löytänyt jonkin syklin. Voinko jakaa aikani ajatellen, että vuoden sisällä saan tuntea sekavuuden, onnen, surun ja toipumisen, joka on ikäänkuin uusi toivo. Olisiko helpompaa, jos sinäkin voisit turvata sisintäsi, että sijoitat maailmaasi rytmien mukaan valoisampaan ja pimeämpään, helpompaan ja vaikeampaan. olisiko se yksi keino helpottaa elämää. Jossain vaiheessa, on hyvä löytää, saada jotain pysyvää. Perustaa kivijaloille. Sari Vartiainen
46
