Pyöräily Helsingissä

Antti Nuortimo

Helsingissäkin voi pyöräillä. Mutta niin kuin moni muukin asia, pyöräily Helsingissä on vahvasti kontrastissa pyöräilyyn Joensuussa. Ero on lähinnä mittakaavassa, mutta sehän se tärkeintä onkin. Helsingissä on enemmän teitä, enemmän liikennettä, enemmän ali- ja ylikulkuja, enemmän liikennevaloja. Optimaalinen reitti henkilökohtaisesta näkökulmastani sisältää mahdollisimman vähän liikennevaloja ja ahtaita valtaväyliä. Huomautettakoon että pyöräilyssä olen laillisuuden kannattaja, ts. en ajele jalkakäytävillä, en kiellettyyn ajosuuntaan enkä päin punaisia enkä kielletyissä sisätiloissa kuten metroasemilla. Pyöräilijän tiedostan liikenteessä sekä oikeuteni että velvollisuuteni. Väistän jalankulkijoita suojatiellä tai astumassa sille sekä ajoneuvoja, jotka tulevat oikealta tasaarvoisessa sekä saapuessani kolmion takaa tai pyörätieltä, ellei autolla ole kolmiota tai ellei se ole kääntymässä ristiin minuun kanssani. Näin ollen edellytän vasemmalta ja kolmion takaa tulevien sekä kääntyvien autojen ja muitten ajoneuvojen väistävän minua. Tämä on lähtökohtani pyöräilyyn, ja se osaltaan tekee optimaalisen reitin valinnasta haasteen. Perusteena laillisuuteen on pyöräilijän suhde liikenteen heikoimpaan osapuoleen, jalankulkijaan. Polkupyörä on ajoneuvo. Jalankulkijana sallin itselleni oikeuden ylittää tie päin punaisia tai mistä kohdin tahansa, jos en ole kenenkään tiellä tai haitaksi.

Joskin toisinaan olisi houkuttelevaa oikaista Forumin parkkihallin läpi vain autoille sallittuja luiskia pitkin, mutta en ole viitsinyt.

Helsingin liikenneväyläverkoston laajuutta ei pidä pelätä vaan se on nähtävä vapautena. Usein yhtä oikeaa reittiä ei ole vaan on useita hyviä mahdollisuuksia. Periaatteessa reitinvalinta on yksinkertainen optimointitehtävä, mutta todellisuudessa saatavilla oleva tieto on rajallista. En ole löytänyt karttaa jossa esimerkiksi näkyisi kaikki liikennevalot tai niiden toiminta eri vuorokaudenaikoina ja viikonpäivinä. YTV:llä on mainio julkisen liikenteen reittihaku, jota suosittelen lämpimästi, mutta pyöräilyyn sellaista ei ole olemassa. Myös autoilijoille tällaisia palveluja on saatavilla. Tämä on selvä osoitus pyöräilijöitten yhteiskunnallisesta sorrosta ja pyöräilijöihin kohdistuvasta vallankäytöstä. Tai sitten vain kysynnän puutteesta.

Joka tapauksessa pyöräily, etenkin reit-

invalinta ja ryhmittyminen, vaatii harjoittelua. Useinhan Helsingissäkin on ajettava autotietä. Tiettyjä valtaväyliä kyllä vältän kuin ruttoa, kuten Hämeentietä ja Mäkelänkatua, siis niiltä osin joilla ei ole pyörätietä. Runeberg on ok, samoin Kaivokatu, Kaisaniemenkatu ja Mechelininkatu. Onneksi pyörällä liikuttaessa usein onkin saatavilla yhtä nopeita tai nopeampia hiljaisempia väyliä.

Jokainen Kulosaaren tuolla puolen pyöräillyt varmaan tietää Herttoniemen eritasoliittymän. Se sisältää lukuisia liikennevaloja ja on hyvin rasittava. Jos on keskustasta päin menossa Itäväylän eteläpuolelle Herttoniemen taakse, esimerkiksi Roihuvuoreen, Marjaniemeen tai Vuosaareen tai päinvastoin, suosittelen ohittamaan Herttoniemen solmun esimerkiksi Kulosaaren puistotie - Itäväylän pyörätie - Herttoniemi M - Hiihtomäentie - Itäväylän pohjoispuolinen pyörätie, erkanee Hiihtomäentieltä heti metroaseman tuntumassa - jne. Itäväylän alitukseen on useita erinomaisia alikulkuja. Konemestarinkatu on hyvä. Siitä pääseekin heti mainiolle Mekaanikonkadun suoralle kohti koillista. Itäväylän voi alittaa myös Siilitien metroaseman kohdalla. Silloin tosin täytyy ajaa Oravatien mäkeä ylös. Ja alas. No, tästä eteenpäin voitte itse suunnistaa kohti määränpäätänne matkallan Helsingin kaukoitään. Olkoon se teille harjoitustehtävänä.

Oletetun poskiontelotulehduksen hoitamiseksi syömäni antibioottikuuri on nyt päättynyt, ja pyöräilykausi parhaimmillaan alkamassa, joten olen jo miettinyt tulevan kesän pyöräretkiä. Espoossa en ole käynyt kuin Otaniemessä ja Leppävaarassa pistot, Vantaalla vain Myyrmäessä muistaakseni. Olenkin miettinyt kiertäväni Helsingin kokonaan sen rajojen ulkopuolella.

Kypärän käyttöön olen suhtautunut varsin pedantisti sen jälkeen kun silloinen vuokraemäntäni kertoi auton törmänneen häneen Töölössä Urheilukadulla, kun auto oli kääntynyt yllättäen hänen eteensä Urheilukadun pyörätielle. Kypärän ansiosta pää ei iskeytynyt asvalttiin vaan kypärä. Sairaalassakin rutiinitarkastus ja muutaman tunnin tarkkailu riitti. Autosta tai sen kuljettajasta taas ei jäänyt jälkeäkään, vaan tämä oli kaasuttanut onnettomuuspaikalta pois. Ei rekisterinumeroa tiedossa. Jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Turvallista pyöräilyä teille jokaiselle.