Karjalaisbysanttilaisesta kulttuuritraditiosta

Janne Waris

“Suomen kansallisen heräämisen alusta lähtien ovat suomalaiset tutkijat osoittaneet nimenomaan kansankulttuurin alalla monia yhtäläisyyksiä vienalaisen ja vanhan antiikin kulttuurien välillä. He ylistävät Karjalaa Pohjolan Spartana tai Ateenana, sokeata Miihkali Perttusta Homeroksena, Karjalan kannelta antiikin lyyrana, Kalevalaa Odysseiana. Vienan kansan ortodoksiseen kirkkoon elimellisesti rakentuva kulttuuriperintö yhdistää tämän lahjakkaan heimon mitä läheisimmin sitein länsieurooppalaiseen sivistyspiiriin. Vienan kansan kirkollisessa elämässä jatkaa Bysantin kirkon perinne kukintaansa. Viena - Pohjolan Sparta - bysanttilaisen kulttuurin äärimmäinen pohjoinen vartiasema on saanut Kuivajärven rukoushuoneessa uuden tukikohtansa.” Isä Tapani Repo kirjoitti vuonna 1958.

Vielä selkeämpi Karjalan yhteys Bysanttiin tuli luoduksi 1990-luvun alussa, kun Joensuun paloasemaa vastapäätä nousi aikuiskoulustukeskuksen oppilastyönä Ortodoksisen seminaarin kirkko. Pyhän Johannes Teologin kirkossa on vihitty avioliittoon myös nykyinen kuraattorimme. Pääsiäiyön jumalanpalvelus on erityisen vaikuttava tämän pienen kirkon sinisenpuhuvien seinien sisällä. Siinä voi vain ihmetellä kreikkalaisen marmorinleikkaustaidon koristeellisia saavutuksia ja kreikkaa taitamattomana vain arvailla ikonien tekstien merkityksiä. Tämä vaikuttava kulttuurimonumentti, paitsi julistaa Kirkon universaalia sanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta, on kulttuurillisesti kahta eurooppalaista veljeskansaa, suomalaisia ja kreikkalaisia yhdistävän ystävyyden merkki.