Elämme epidemioitten aikaa Jari Jalkanen Monet uutisia seuranneet ovat saaneet todeta luontoäidin olevan aika kelmi, kun puhutaan tartuntataudeista. Onneksi kuitenkin neuvokkuuden ja oikean tilanneanalyysin perusteella voi välttyä bakteereilta ynnä muilta pöpöiltä. Koska Suomessa on talvi, joka tekee maastamme hygieenisen ja hiihtokelpoisen, sijaitsee epidemioitten alkulähde ulkomailla. Senpä takia ulkomailla oleskelleisiin on otettava käytännöllinen, eikä liian hurmaantunut, asenne. Hyvin usein ihmiset liikuttelevat ovenkahvoja, ennenkuin ovat pesseet käsiään. Tartuntavaaran kannalta tilanne on niin kutsuttu koodi punainen. Kumihansikkaita voi pitää, mutta kädet menevät niissä yleensä limaisiksi. Sensijaan jos odottelee oven lähellä, että joku kulkee siitä ja livahtaa samalla ovenavauksella toiselle puolelle, ei tarvitse turvautua mihinkään “dopingiin”. Yhteisellä ovenavauksella saavutetaan synergiaa ja hygieniaa. Julkisten paikkojen välttäminen on tietenkin ilmeinen tapa pitää itsensä terveenä ja hyväkuntoisena. Erityisesti Helsinki ja Espoo ovat alueita, joissa liikkuu paljon sekakansaa, eli niissä tartuntavaara on plus plus. Siellä jalkakäytävällä räkijöitä on parasta välttää ja epäilyttävät asusteetkin voivat paljastaa taudinkantajan. Paikat, joissa ihmisellä on tilaa hengittää, kuten esimerkiksi Pohjois-Karjalan maaseutu tai Lappi kaukana laskettelukeskuksista, ovat taasen suosiollisia. Mutta kun kuitenkin joskus joutuu tur-
28
istien, matkailijoitten ja siirtolaisten, joita liikkuu yleensä julkisilla paikoilla, joukkoon, niin mitä tehdä? Selvä on, että julkisen liikenteen ruuhkan myötä, on moni kohä nähnyt päivänvalon. Kaupunkilaisten keskuudessa on kuitenkin keksitty keino huomaamattomasti pienentää tartuntariskiä, nimittäin ikkunasta ulos katseleminen. Kun menee istumaan tai seisomaan räppänän viereen ja ihailee maisemia, niin ei tarvitse olla kasvot rykiviin kanssamatkustajiin päin. Ikkunan koskettamisesta tietenkin siirtyy miljoonia pieneliöitä iholle. Mutta entä jos joku ongelmavastaantulija, joita on lueteltu yllä, sattuu lähestymään? Jos tosiaan huomaa epäilyttävän tapauksen lähestyvän, niin silloin kannattaa ajoissa vetää ilmaa keuhkoihin. Hengitystä voi pidättää jonkin aikaa ja juuri ennenkuin tyyppi ehtii kohdalle, täytyy aloittaa hidas, pitkä uloshengitys. Tällä yksinkertaisella menettelyllä tartuttavien pisaroitten virtaus keuhkojen limakalvoille minimoituu vastailmavirran paineesta. Uloshengitystä ei pidä lopettaa välittömästi infektiolähteen päästyä selän taakse, koska hänen taakseen muodostunut pyörrevyö todennäköisesti sisältää yhtä paljon riskiainesta kuin suorat hengityksen töhäytykset. Koska ulkomailla on enemmän kokemusta yllä kuvatun kaltaisista epidemioista, voi televisiosta opiskella edistyneempiä tekniikoita tautien ja
