Karjalanpiirakka EU-aikaan Pirkko Sallinen-Gimpl Karjalanpiirakka on nyt suojattu EU:ssa, sen tuotenimi ja millaista tuotetta saa nimittää karjalanpiirakaksi, kuoressa tulee olla ainakin puoleksi ruista ja täytteenä ohra- tai riisipuuroa tai perunamuhennosta. Aiemmin Suomesta on suojattu muun muassa kalakukko.Karjalanpiirakka on nykyään kansallisia ruokia, mutta itse asiassa se vielä 1900-luvun alussa oli vanhan levinneisyysalueensa perusteella pohjoiskarjalainen ja rajakarjalainen piirakkatyyppi, joka itäisimmässä osassa entistä Raja-Karjalaa tunnettiin myös nimellä sipanniekka (Suojärvi) tai sipanniekku (Salmi). Karjalanpiirakan muotoista piirakkaa on paistettu lähinnä entisen Käkisalmen läänin alueella, joten omaksumisaika lienee keskiajalla samaan aikaan kuin alueelle levisi myöhemmin savokarjalaisena uunityyppinä tunnettu leivinuuni. Samoihin aikoihin idästä omaksuttiin maatalouteen liittyviä menetelmiä ja muun muassa itäeurooppalainen sirppi. Nimitys ”karjalanpiirakka” on levinnyt vasta toisen maailmansodan jälkeen Karjalan siirtoväen leivonnaista tarkoittavana. Suomen Karjalassa ennen sotia se oli nimeltään piiras pohjoisella alueella. Kannaksella käytettiin muotoa piirakka, mutta siellähän oli yleensä kyse umpinaisesta puolikuunmuotoisesta piirakasta tai pyöreästä perunakakkarasta, avopiirakasta. Karjalanpiirakan muotoista soikeaa avopiirakkaa tehtiin
18
kyllä jonkin verran itä-Kannaksella, joskus myös umpeen rypytettynä ja alassuin paistettuna. Toinen vanha piirakka Pohjois-Karjalan alueella on kukkonen, 1920-luvun alun tietojen mukaan pyöreä avopiirakka, kuori hapanleipätaikinasta kuten kukossa. Tuolloin kerättiin tietoja kukoista ja piirakoista Suomen kartastoa varten, joka sitten julkaistiin 1925, ja Pohjois-Karjalan alueelta oli muutama tieto kukkosesta, mm. Kontiolahdelta, Tohmajärveltä ja Pielisjärveltä. Kukkosesta on maininta tuomiokirjassa jo vuodelta 1691, jolloin Veijo Saloheimon mukaan sattui miestappoon johtanut tappelu Kiteenlahdella sen johdosta, että talkooväelle tarjottiin luvatun liharokan sijasta velliä ja kukkosia. Kukkonen on tunnettu kaikkialla PohjoisKarjalassa, mutta erityisesti Kiteeltä Juukaan ulottuvalla alueella. Liperissä Viinijärvellä kylätutkimukseeni 1960-luvulla sain siitä tietoja, mutta harva enää valmisti sitä siellä, sen sijaan esimerkiksi Tohmajärvellä sitä tehdään edelleen. Kun siirrytään idemmäksi Laatokan suuntaan ja sotia edeltävään aikaan, tulevat vastaan pyörön valmistusalueet. Kukkonen ja pyörö eroavat siten, että pyörön kuoren reunoja ei käännetä päälle kuten kukkosen, mutta tietysti tapa riippuu täytteestäkin. Kukkosen täyte on vanhastaan ohrapuuroa, mutta riisiä ja perunaa käytetään myös. Savottaeväinä tunnetaan mm. Tuupovaarasta tupinakukkoset, umpinaiset ryynipuurolla ja sianlihalla täytetyt
