Tasa-arvoisen koulutuksen mallimaa
Viime syksynä saimme tietää toisen asteen muuttuvan tästä syksystä alkaen pakolliseksi ja maksuttomaksi. Uudistus on tietysti suuri ja mahdollistaa yhä useammalle pidemmän koulutuksen, mutta löytyykö siltä myös varjopuolia? Haastattelimme aiheeseen liittyen koulumme rehtoria Mirvaa. ”Oppivelvollisuudesta säädettiin alun alkaen vuonna 1921 vastikään itsenäistyneessä ja sisällissodan repimässä maassa. Seuraukset olivat kansaa eheyttäviä ja voimme olla ylpeitä siitä, että Suomi on ollut jo sadan vuoden ajan tasa-arvoisen koulutuksen mallimaa maailmalla”, Mirva kuvailee oppivelvollisuutta, joka nyt siis käsittää peruskoulun lisäksi myös toisen asteen. Uudistukseen tuntuvimpiin konkreettisiin muutoksiin kuuluu pakollisuuden tuoma täysi maksuttomuus. Opiskelijan ei tarvitse maksaa itse kirjoista, koneesta, yli seitsemän kilometrin koulumatkoista, ylioppi-
laskokeisiin osallistumisesta eikä mistään muustakaan, mitä tutkinnon suorittamiseksi vaaditaan. Yläasteelta on haettava jatkokoulutukseen. Välivuotta ei siis voi ysiluokan jälkeen pitää, eikä lukiostakaan voi enää uhata lähtevänsä kesken kaiken lammasfarmariksi Uuteen-Seelantiin, koska toisen asteen tutkinto on suoritettava. Myöskään ruotsin kirjoja ei voi halutessaan kurssin jälkeen polttaavarsinkaan, kun ne saa vain diginä. Amikseen saa toki yhä ihan vapaasti vaihtaa, joten ihan kaikkea hauskuutta ei tästäkään hommasta ole vielä viety.
Tutoreita jakamassa uusille ykkösille koneita lukuvuoden alussa
Miinuspuolena uudistuksessa Mirva mainitsee valtion resurssien rajallisuuden ja ilmaisee toivovansa kovasti, että valtio oikeasti pitää lupauksensa siitä, että koko koulutuksen hinta katetaan ilman, että koulutuksen muista osista tarvitsee leikata. Kaikissa meistä tämä uudistus ei tosin aiheuta riemunkiljahduksia. Itse olen nyt lukion kakkosella, ja me olemme viimeisiä, joille oppimateriaalit ynnä muut ovat maksullisia. Me joudumme ostamaan kaiken, mutta emme enää lukion jälkeen pääse myymään oppikirjoja pois, mikä on meille tappioksi. Se on aiheuttanut monissa meistä paljon ärsytystä, mutta jonkun on kai pakko tässäkin kärsijän roolissa olla tämän uudistuksen kannalta. Mirva painottaa vielä lopuksi: ”Jotta nuori saa hyvät valmiudet jatko-opintoihin, työelämään ja elämään ylipäänsä, tulee koulutukseen ja hyvinvointiin satsata aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin saakka. Suomen tulevaisuuden menestys on kiinni osaavasta ja hyvinvoivasta nuorisosta.”’ Teksti Eevi Grönlund ja Oona Erälähde Kuva Satu Mäkinen
O’times
8
