O´Times - toukokuu 2023

O´TIMES

Toukokuu 2023

3 Pääkirjoitus: Annos D-vitamiinia ja leveää hymyä

4 YMPÄRISTÖ: Toimitus tapasi Ilmastosoturit

5 Rakas YTL, meitä ahdistaa!

6 ÜLLATÜS: Hadi saa lahjan

7 VALINNAT: Luovaa kirjoittamista? Miksikäs ei!

8 VALINNAT: Mitä muuta voit valita lukujärjestykseesi ensi lukuvuonna?

11 Uusien tutoreiden koulutus alkoi iloisissa merkeissä

12 MISSÄ HE OVAT NYT? Ympäristötieteilijä Vilma Sandström

13 Ämmän papereilla mäkkärin kautta opettajaksi

14 KURSSIVALINNAT: Ilman Joonasta emme olisi tässä!

16 YMPÄRISTÖ: O.Y.K. - Oikeasti Ympäristöystävällinen Koulu

17 Oppimistyylit - mitä enemmän, sen parempi?

18 PIINAPENKISSÄ Satu Mäkinen

21 Kiitos vapputapahtumasta, opkh ja tutorit!

22 Kuulitteko? Yleisössä oli Duran Duranin virallisen fan clubin Suomen osaston perustaja

26 Ogelin oma matikkajumala jää eläkkeelle

28 Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus

30 Robin ylitti odotukset

31 Nuku vielä, kun voit!

32 O´Why

34 Suusta siepatut

Kiitos vielä Siiri, Eevi, Sandra sekä muut keväällä valmistuvat toimittajamme!

TOIMITUS

Päätoimittajapari: Verna Lindström, taitto, some, ja Matias Hännikäinen, taitto, kannet, juliste, some

Ella Ala-Marttila, taitto

Eevi Grönlund, taitto

Annika Hellström

Sandra Karisalmi, taitto, taiton opastus

Siiri Kotkaslahti, taitto

Veera Kotkaslahti, taitto

Emmi Lehtinen, taitto

Venla Mantere, taitto

Pihla Mattila

Vierailevat kirjoittajat: Karl Nevalainen ja Sisu Salo

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

oli yllätysvieraanamme.

Toimitusillassa uurastettiin lähes koko toukokuun lehti kasaan.

Toimittajat lounaalla Lempäälän lukiossa. Nestori

Annos D-vitamiinia ja leveää hymyä!

Kuten kaikki varmasti olemme huomanneet, Suomen synkkä talvi on vaihtunut kauniiseen ja kirkkaaseen kevääseen vain silmän räpäyksessä. Sää selkeästi vaikuttaa positiivisesti, sillä kaikilla on hymy kovin herkässä ja tunnelma on katossa. Loma on aivan nurkan takana, mikä myös toki vaikuttaa iloiseen ilmapiiriin. Vielä pitäisi jaksaa viimeinen puristus, vuoden viimeinen koeviikko, ja sitten pääseekin jo kesän viettoon!

Jokainen viettää kesää omalla tyylillään. Usean kesään kuuluu kesätyö, harrastusleiri, mökkeilyä, perhettä ja kavereita. Ei ole oikeanlaista tai vääränlaista tapaa viettää kesää. Vaikka jokaisen kesä onkin erilainen, niin pakko muistuttaa tärkeästä seikasta; Nyt on oiva tilaisuus meille kaikille imeä luonnon parantavia voimia itseemme -auringonpaisteesta saa niin D-vitamiinia kuin energiaakin. Toimitus lämpimästi suosittelee jokaiselle ulkoilmasta nauttimista, kesä on suomalaisen parasta aikaa! Jos ei jaksa lähteä merta kauemmas kalaan, kannattaa muistaa Helsingin tuhannet hyvät ulkoilumahdollisuudet, niin keskuspuisto kuin Taivaskalliokin on auki jokaiselle ympäri vuoden -eikö olekin mahtavaa?

Kesähaasteena katso ylös puhelimen ruudusta, lupaan että huomaat jotain ihmeellistä. Taivas on ollut hyvin kaunis lähiaikoina. Helsinki on kaunis ja ihana. Oheiset kuvat ovat iltakävelyillä ihastelemiani asioita. On tämä paikka vain ihmeen kaunis.

Nyt turhat lätinät seis, tsemppiä loppujaksoon ja kaunista ja kivaa kesää kaikille!

Kuvat ja teksti Verna Lindström

Mimosa näyttää esimerkkiä rennosti ottamisesta.

Vas. Lempäälän reissulta otettu kuva.

Toimitus tapasi Ilmastosoturit!

Toimitus kävi vierailemassa Lempäälän lukiossa suureen

suosioon nousseiden Ilmastosoturien luona. Vuonna 2018

perustettuun yhteisöön ”ilmastosoturit” kuului aluksi vain

23 ihmistä, mutta ryhmästä on tullut ikään kuin trendi, ja

tällä hetkellä ilmastosotureita onkin 105.

Toimitus sai nähdä pienen kurkistuksen, minkälaista elämä Lempäälän lukiossa ja etenkin juuri ilmastosoturien kanssa on. Ilmastosoturit on vapaamuotoinen yhteisö, johon voi liittyä, jos vain itse haluaa. Työmäärän saa myös jokainen päättää täysin itse. Yhteisö on valtion tasolla huomattu, poliittisesti sitoutumaton ryhmä, jolle tärkeitä arvoja ovat muun muassa vapaaehtoisuus sekä yhteisöllisyys. Ilmastosoturit ovat saaneet alkunsa opiskelijoiden huolesta.

Lempäälän lukio on melko moderni koulu, jossa on ammattikoulu samassa rakennuksessa. Lukio sijaitsee järven rannalla ja monessa luokassa onkin suuret ikkunat, joista voi ihailla kaunista luontoa. Kyseisessä järvessä tavataan eniten lintulajeja koko Suomessa, ja koulun luokat onkin nimetty lintulajien mukaan. Lempäälän lukiolla on upea oma lintutorni.

Toimitus hämmästeli myös sitä, että LeLussa saa joka päivä ruuan kanssa nauttia yhden ilmaisen kupin kahvia!

Ilmastosoturien agendana on lisätä tietoa ilmastosta sekä sen tilasta toivon kautta. Ilmastosoturit muistuttivat ogelilaisia siitä, miten vakavaankin asiaan voi olla monta näkökulmaa. Ilmastonmuutoksesta ei tarvitse vain ahdistua, vaan on hyvä myös miettiä, mitä kaikkea on vielä tehtävissä ja mitä on tehty sekä saavutettu jo. Toimitus sai konkreettisia vinkkejä siihen, miten omassa koulussa voisi tuoda enemmän esille ilmastoasioita ja etenkin juuri ilmastonmuutoksen ajankohtaisuutta.

Alla olevassa kuvassa vierailemme Lempäälän lukion lintutornissa. Valitettavasti ei ollut aikaa bongailla lintuja, koska juna oli lähdössä.

Vierailullamme pohdimme muun muassa kuuluisaa kysymystä: Mitä se auttaa, jos me teemme jotain, kun Kiina ei tee? Päädyimme siihen, että kaikilla teoilla, pienillä sekä isoilla, on merkitystä. Ilmastosoturit jakavat toimintamallejaan ja ideoita pitämällä kouluvierailuja sekä käymällä erilaisissa tapahtumissa. He ovat tavanneet ministeriöitä sekä olleet mukana Ideaparkin Greenpark- tapahtumassa.

Toimitus kiittää Lempäälän lukiota sekä ilmastosotureita opettavaisesta sekä hauskasta vierailusta. Opimme varmasti paljon uutta ja pääsimme kuulemaan sekä keskustelemaan tärkeistä asioista!

LeLun pihalta löytyi mopoautoparkki!

Teksti Siiri Kotkaslahti Kuvat Matias Hännikäinen

Rakas YTL, meitä ahdistaa

17.3.2023

Mä olin tänään kirjoittamassa kirjoitustaidon. Istuin salissa päälle neljä tuntia hiomassa tulevaisuusaiheista tekstiä tarkistaen jokaisen kirjoitusasun ja lauserakenteen. Varmistin jokaisen kappaleen olevan sidoksissa edellisen ja seuraavan kanssa ja vedin miltei viivoittimella suorat punaiset langat, jotka loppuun sidoin nättiin rusettiin. Ainakin omasta mielestäni.

Lähdin salista ihan hyvin fiiliksin: olenhan ennenkin kirjoittanut ihan hyvin suoriutuneita kirjoitustaidon vastauksia, aihe oli ennestään tuttu ja tunsin saaneeni tekstistä edes jonkinlaisen ehyen kokonaisuuden.

Olin vielä ennen koetta pelännyt, että sieltä tulee aihe, josta en saa mitään sanottua, joku vuorovaikutus tai sukupolvet tyyliin, mutta kotimatkalla kykenin jopa laittamaan kavereille ja perheelle viestiä: ihan hyvin meni ja aihekin oli ihan kiva.

Kotiin päästyäni alkoi kuitenkin jo valjeta, että olin käytännössä kirjoittanut suurin piirtein geneerisimmän tekstin ikinä. Sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta kävi ilmi, että ainakin puolet koko Suomen abiturienteista tuntui kirjoittaneen saman tekstin kuin minä: tekstin siitä, miten ilmastonmuutos tulee ja tuhoaa maailman ja se on meidän syytämme ja miten ahdistavaa se on.

Tulevaisuus on aiheena hirmuisen laaja. Nyt kun mietin, olisi sinne voinut kirjoittaa ihan minkälaisen tekstin tahansa. Toki aineistovaihtoehdot ohjailevat päänäkökul-

man valintaa, mutta jos tarpeeksi yrittää ja rajailee, voi nekin saada taivutettua mihin päänäkökulmaan hyvänsä. Kirjoitin kuitenkin saman tekstin kuin melko moni muu, käyttämättä sen erikoisempia intertekstuaalisia viitauksia tai tietoja biologian kursseilta, joita en ole käynyt. Nyt minusta tuntuu, että tekstini oli kerta kaikkiaan huono.

Kertoo ehkä jotain, että kun aiheeksi annettiin niinkin laaja asia kuin tulevaisuus, kirjoitti merkittävä osa abeista sen toivottomuudesta tai siitä, miten olemme itse ihmiskuntana pilanneet oman sekä tulevien sukupolvien sekä ympäristön tulevaisuuden.

Mutta Ylioppilastutkintolautakunta ei välitä suuren abijoukon ilmaisemasta ja sujuvasti perustellusta epätoivosta, pelosta ja paineesta pelastaa maailma ja korjata asiat, joita emme itse rikkoneet.

Ylioppilastutkintolautakunnalle nämä tekstit ovat harmaa massa, jotka toistavat samaa. Ylioppilastutkintolautakunta ei saa teksteistä irti sanomaa, josta olemme yksimielisiä. Ylioppilastutkintolautakunnalle meidän yksimielisyytemme on merkki geneerisyydestä ja omaperäisyyden sekä luovan ajattelun puutteesta. Siis niiden taitojen puutteesta, joita se ylioppilaskokeessa meiltä vaatii.

Joten nyt laitan sormeni ja varpaani ristiin, että Ylioppilastutkintolautakunta näkisi tekstini yksilönä ja kykenisi tekemään työnsä ja tarkastelemaan sitä objektiivisesti. Tiedän esimerkiksi, että tekstini oli rakenteellisesti hyvä. Se oli sidoisteinen ja siinä

oli punainen lanka. Hyödynsin aineistoja pohdinnassani. Kieli ja lauserakenteet olivat sujuvia. Otin kantaa. Ilmaisin omaäänisyyttä, esitin mielipiteitäni ja kokemuksiani. Se oli ihan hyvä teksti. Mutta se oli geneerinen.

Nyt toivon, ettei äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeissa onnistumiseni kaadu siihen, että puhumatta työskentelyn aikana sanaakaan toisilleen ylioppilaskokelaat kirjoittivat tänään tekstin, jossa esittivät olevansa sitä mieltä, että maailma loppuu pian. Siihen, että nuorten ilmastoahdinko on niin kova, että Ylioppilastutkintolautakunnan sensorien työtietokoneet täyttyvät tänä keväänä kuvauksista maailmanlopusta.

Eevi Grönlund

27.4.2023

Lisäys niille lukijoille, joiden mielestä tämä teksti oli turhan dramaattinen tai kärjistetty:

Mä kirjoitin tän tekstin kirjoitustaidon yo-koepäivän iltana. Olin istunut monta tuntia salissa tekemässä yhtä tekstiä, jonka täydellisestä onnistumisesta olin stressannut jo vaikka kuinka kauan. Ja kun mulle alkoi kavereilta ja somesta muodostua sellainen tunne, että mun koe ei ollut mennyt yhtään niin hyvin kuin oli ollut tavoitteena ja odotuksena, tuntui musta ihan oikeasti täsmälleen tältä.

Yo-koe on tilanteena järjettömän stressaava ja henkisesti vaativa. Siihen kasautuu niin paljon odotuksia ja niin paljon työtä. Jokainen uusi ylioppilas saa olla ylpeä siitä, että on ylipäätään kirjoittanut, menestyksestä riippumatta.

Teksti

Üllatus! Hadi saa lahjan

Viime lehdessä yllätimme Hennan uudella maskotilla, joka sai nimekseen Åke. Tällä kertaa yllätyksen kohteeksi valikoi-

tui kouluisäntämme Hadi.

Hadi raataa kouluisäntänä päivät pitkät. Saimme toimituksessa idean, että häntä varmaan ilahduttaisi, jos siivoaisimme abisohvat. Hadin työhuone on suoraan abisohvien vieressä, joten siivouksen jälkeen hänellä olisi mukavampi näköala.

Toimittajat Matias ja Ella sekä erityisvieras Siiri imuroivat abisohvien maton sekä keräsivät roskia sohvien alta. Avustajamme Siiri loukkasi korvansa imuroidessaan muttei kuitenkaan pahasti.

Satu oli kertonut meille, että Hadilla on tapana säilyttää asioita peltirasioissa. Jos opehuoneessa on tarjolla syötävää peltirasioista, Hadi usein nappaa rasian itselleen sen tyhjennyttyä. Tämän kuultuamme päätimme ostaa Hadille kultaisen peltirasian täynnä herkkuja.

Hadi kertoi lahjan saatuaan, miten hän rakastaa työtään ja miten nuoret antavat hänelle energiaa. Hän tarinoi, että ollessaan lauantaina koululla musikaaliharjoitusten vuoksi hän vahingossa käytti koko ruokavuoronsa oppilaiden kanssa keskustelemiseen.

Viereisessä kuvassa näkyvää imuria käytettiin myös koulumme musikaalissa!

Teksti Matias Hännikäinen

Kuvat Satu Mäkinen ja Siiri

Hadi on turvallinen hahmo, joka näkyy lukiolaistenkin arjessa.

Luovaa kirjoittamista? Miksikäs ei!

Luovaa kirjoittamista tulee tuskin tehtyä milloinkaan, koska kursseilla keskitytään yleensä syvällisiin analyyseihin ja esseisiin.

Itse menin ÄI12-kurssille, koska kirjoittaminen on yksinkertaisesti asia, josta todella nautin. Samasta syystä päädyin lehteenkin ja kirjottamaan tätä juttua. En kuitenkaan arvannut, mitä positiivisia vaikutuksia luovan kirjoittamisen kurssilla olisi myös esseiden kirjoittamiseen. Kun oli pohtinut, miten luo omaan tekstiin tuttujen kaunokirjallisten tekstien piirteitä, tuntuivat ne oikein hyppäävään silmille, kun toisen äidinkielen kurssin tunneilla tutkittiin tekstejä.

Kurssilla oli hyvä vaikutus myös omaan kirjoittamiseeni -luonnollisesti. Sanavarastoni on nyt laajempi ja osaan kuvailla asioita persoonallisella tavalla. Näin oma kirjoitustyylini ja omaääninen ilmaisu helpottui huomattavasti. Nämä ovatkin niitä asioita, joihin ylimaalliset YTL-sensorit kiinnittävät huomiota lukiessaan satojen ja satojen abien tekstejä.

Parasta kurssissa oli se, että siellä kirjoitettiin tekstejä laidasta laitaan. Oli lyhyempiä tarinoita ja runoja sekä pitempi novelli. Sen lisäksi tekstin aiheen sai päättää itse, mutta myös inspiraatiota teksteille annettiin. Tämän lisäksi kurssilla pidettiin päiväkirjaa, joka sai olla vapaamuotoinen ja juuri niin epäsäännöllisen säännöllinen, kuin halusi.

Tunneilla vieraili myös kirjailija Sini Helminen, joka kertoi, miltä kirjailijan elämä oikeasti näyttää, niin yläkuin alamäissä.

Tämän lisäksi kurssilla oli luettavana yksi kirja, josta keskusteltiin yhdessä muun ryhmän kanssa.

Pelkkää yksin läppärin ääressä näpyttelyä kurssi ei kuitenkaan ollut. Johdattelutehtävänä eri aiheiseen tehtiin keskustelutehtäviä. Myös novelleista keskusteltiin ryhmänä ja näin jokainen sai palautetta opettajan lisäksi myös muilta opiskelijoilta.

Työmäärä kurssilla oli myös kohtuullinen. Yhtä tekstiä kirjoitettiin useampi tunti ja tarvittaessa lisäaikaa sai pyytämällä. Jopa minä, prokrastinoinnin kiistaton kuningatar, onnistuin saamaan kaikki työt palautettua, vaikka sitä vaikeuttamassa oli kipsattu käsi.

Tämä kurssi poikkeaa monista muista olemalla luova, vapaa ja kevyempi kuin vaikkapa matematiikka. Suosittelen kurssia ehdottomasti kaikille. Jos lukiolaisten lukemisesta ollaan huolissaan, olisi syytä huoleen myös lukiolaisten kirjoitustaidossa. Kirjoittamisen taito ei ole katoamassa minnekään, vaan sen rooli tulevaisuudessa on todennäköisesti vielä merkittävämpi.

Tässä yksi vakuuttava esimerkki runosta, jonka kurssilla kirjoitin:

Onko runolla alku ja loppu?

Välissä tavuja, hirveä hoppu. vain jos kerran koittaa onko mahdollisuus voittaa, ennen kuin aika on lopulta loppu?

Teksti Sandra Karisalmi

Kuva Virva Lehmusvaara

Sini Helminen esittelee kirjaansa viime vuonna kurssin opiskelijoille.

Mitä muuta voit valita ensi vuonna lukujärjestykseesi?

LI3 - Uudet lajit

Tällä liikunnan opintojaksolla tutustutaan nimensä mukaisesti uusiin lajeihin. Kuluneen lukuvuoden aikana järjestetyllä opintojaksolla käytiin muun muassa seinäkiipeilemässä ja ajamassa kartingia.

MU10 Musiikkiteknologia

Kiinnostaako biittien kokkaaminen? Pitäisikö bändille äänittää laadukas demo? Olisiko tarvetta pääsykoenauhan tekemiseen? Vai onko suunnitelmissa kenties oman podcastin aloittaminen?

Kaikkien näiden tekniseen toteutukseen vastaus on MU10 Musiikkiteknologia -opintojakso, joka järjestetään ensi lukuvuonna hajautetulla palkilla H23.

Opintojaksolla tutustutaan käytännönläheisesti nykyaikaisen digitaalisen musiikkituotannon perusteisiin. Tavoitteena on oppia omatoimisesti käyttämään koulun uudelleen henkiin herätettyä, uutuuttaan hohtavaa studiota.

Opintojakso koostuu yhteisistä työpajoista, itsenäisestä työskentelystä sekä henkilökohtaisesta ohjauksesta. Osallistuminen ei vaadi edeltäviä opintoja.

Opintojaksolle voivat osallistua kaikkien vuosikurssien opiskelijat. Ja mikä parasta: hyväksytyn suori

tuksen jälkeen saat varausoikeuden studion omatoimista käyttöä varten!

TEMU: Ääni maalaa maiseman, komisario Palmu

Opintojaksolla tutustutaan erilaisiin tapoihin hyödyntää musiikkia ja ääntä draamallisessa tarinankerronnassa.

Keskeisimpänä sisältönä on äänisuunnittelua hyödyntävän esityksen kuten kuunnelman, lyhytelokuvan, runovideon tai jonkinlaisen live-esityksen valmistaminen. Lopputuotoksen teemana on ”jännitys, pelko, kauhu”.

Opintojakso on kaikkien lukion opiskelijoiden valittavissa ja osallistujat voivat suuntautua oman valintansa mukaan joko näyttelemiseen, käsikirjoittamiseen, soittamiseen tai äänisuunnitteluun.

On myös mahdollista tehdä useampaa näistä – tähän myös kaikkia osallistujia kannustetaan!

Teatteritunnit TEA1 ja TEA2

Teatterikurssi tuli syksyllä valittua, koska esiintyminen ja yhdessä tekeminen kiinnostaa. Sekin, että Satu Mäkinen veti kurssia, vahvisti valinnan, oli tuntuma, että siellä varmaan olis kivaa porukkaa ja pääsis perjantaisin säätämään esiintymisjuttuja.

Yksi hauska harjoitus jossa peilisaliin oli asetettu neljä tuolia bussin penkeiksi ja Satu kertoi milloin joku astui bussiin ja joku jäi pysäkillä. Bussiin tulevan piti keksiä jokin asenne/hahmo jona tuli bussiin ja muiden piti ottaa samantyylinen rooli. Tilanne aina vaihtui, kun uusi matkustaja astui bussiin.

Kurssilla käytiin myös retkellä Stella Polariksen improvisoidussa teatteriesityksessä, sekin oli super hauska reissu! Ylipäätään kurssista jäi tosi jees fiilikset ja aion kyllä valita lisää teatteritaiteen kursseja.

Venla Mantere

En yläasteella päässy teatteri-valinnaiseen, joten oli helppo nyt lukiossa valita, kun jäi vaivaamaan. Lisäks myös se sellanen yhteinen porukka, jonka kurssiin osallistujista uskoin helposti muodostuvan, kannusti valintaa.

Kurssilla tehtiin muun muassa erilaisia impro-harjotuksia sekä muita harjotuksia, jotka kehittivät heittäytymistä porukassa. Käytiin vähän myös läpi muita harjoituksia ja asioita, joita esimerkiksi näyttelijät yleisesti hyödyntävät.

Kurssista jäi todella hyvä fiilis ja koko kurssin aikana oli todella mukavaa olla tunneilla. Oli myös mukavaa, kun kurssi oli sijoitettu hajotettuun palkkiin niin, että tunti oli aina kerran viikossa rankan viikon keventävänä loppuna.

Wilma Tammisto

Alla olevassa kuvassa on todennäköisesti kyse jostain improvisaatioharjoituksesta.

Saksan DSD-I ja DSDII kielidiplomit

Mä päätin suorittaa kielidiplomit, koska kuulin, että se voi jeesaa ulkomaille opiskelemaan pääsemistä.

Mietin, että jos joskus menen opiskeleen ulkomaille, vaikka Saksaan, niin mulla olisi paremmat mahdollisuudet siihen.

Opintojaksoon sisältyi kahdessa eri jaksossa tunteja (hajautettu), joilla tehtiin erilaisia tehtäviä, jotka valmistivat sitten näitä lopputestejä varten.

Kaikki tunnit olivat melko chillejä. Opintojakso oli myös hyvää kertausta samalla saksan yo-kirjotuksia varten.

Suullisen kielitaidon kurssit englannissa ja ruotsissa

Olin suullisen kielitaidon kurssilla, koska englanti on mielestäni kiva aine ja koen olevani hyvä siinä - ja siitä saa kaksi opintopistettä lisää.

Käteen jäi ainakin tuttavuus muutaman uuden ihmisen kanssa ja ehkä hippunen enemmän itsevarmuutta esiintymisestä.

Pyry Ojala

Englannin suullisen kielitaidon kurssin taisin valita vahingossa, tai muuten vain enempiä miettimättä. Tutustuin kurssilla pariin tyyppiin, ja tietenkin paransin ääntämistäni jokseenkin.

Otso Ruohtula

Ei ollut muutakaan siihen palkkiin ja kurssi vaikutti ihan kiinnostavalta.

Douglas Hares

DELF-kurssi

Valitsin kurssin, koska se antoi kirjallisen validaation ranskan kielen tasostani ja sen avulla voisin päästä ranskalaiseen yliopistoon ilman kielikoetta. Kurssista jäi käteen pohjalliset ranskan kielen opit ja rohkeutta vaikuttaa tulevaisuudessa eri kielellä kuin omalla äidinkielellä.

Alla oleva kuva liittyy SAHI-opintojaksoon, joka on saksan ja historian yhteiskurssi. Opintojaksoon kuuluu vierailu Berliiniin.

Aaro Tikkanen

Pyry Paananen

Uusien tutoreiden koulutus alkoi iloisissa merkeissä

Uudet tutorit valittiin ennätyssuuresta hakijajoukosta. Tutor-toiminta on ollut ilmeisen onnistunutta, koska hakijoita oli jopa kolmannes kaikista ykkösistä.

Haun jatko-osiossa hakijoilta kysyttiin, kuka vanhoista tutoreista olisi hyvä esikuva ja miksi. Perustelujen mukaan arvostettavia tutorin piirteitä ovat esimerkiksi lempeys, ystävällisyys, auttavaisuus, rentous, helposti lähestyttävyys ja ripaus auktoriteettiä.

Uusien tutorien koulutus alkoi kapulanvaihtotapahtumalla, jossa vanhat ja uudet ottivat mittaa toisistaan. Vanhat tutorit veivät voiton .

Lopuksi pidettiin puheita, joista pienen vinoilun ohessa paljastui rakkautta ja lämpöä.

Koulutus jatkui koulutuspäivällä Malmitalolla 2.5.

Teksti ja kuvat Satu Mäkinen

Missä he ovat nyt? Ympäristötieteilijä Vilma Sandström

Haastattelimme entistä ogelilaista, nykyistä ympäristötieteilijää Vilma Sandströmiä koskien hänen opintojaan lukion jälkeen. Lukion jälkeen Vilma opiskeli Helsingin yliopistossa ympäristönsuojelutiedettä. Vilma jatkoi opintojaan tohtoriopintoihin ja valmistui 2018.

Vilma kertoo, että hänen opintonsa kestivät sen tavallisen yliopisto-opintojen verran, eli noin viisi vuotta. Hänen opintoihinsa kuului maisteriopinnot sekä sen jälkeen viimeiseksi väitöskirjan tekeminen. Väitöskirjassa hän tutki muun muassa tuontia, vientiä ja ruoankulutusta sekä sitä, kuinka paljon Suomessa kulutetaan ruokaa ja paljonko meidän kulutuksemme aiheuttaa ympäristövaikutuksia muualla maailmalla.

- Tutkin sitä, kuinka paljon me suomalaiset aiheutamme piiloympäristövaikutuksia muualla, Vilma tiivistää.

”Mulle on aina ollut tärkeää luonto, meret ja metsät, mutta oikeas-

inspiroiduin enemmän ympäristöaiheista ja biologiasta.”

Vilmalta saamiemme tietojen mukaan opettajamme Petteri Welling ei aina ole ollut maailman suurin hömötiaisten rakastaja – salarakkaus on paljastunut vasta myöhemmin. Mikä shokki!

Petteri Welling uskoi Vilman kykyihin jo lukiossa! Opintojensa aikana Vilma opiskeli luonnontieteitä, kemiaa, yhteiskunta- ja ihmistieteitä sekä sosiaalitieteitä. Toisin sanoen ympäristöala on todella laaja ja opiskelumahdollisuudet ovat monipuoliset.

Kysyimme Vilmalta, mikä on parasta hänen opinnoissaan: - Parasta on opiskella sellaista alaa, joka on itselleen tärkeää, ja oppia uutta sellaisesta aiheesta, joka vastaa omia arvoja.

”Olen aina ollut kiinnostunut vähän kaikesta ja olen edelleen, mutta kyllä ympäristönsuojelu on kiinnostanut aina.”

Olemme huomanneet, että omassa koulussamme biologian opintoja ovat valinneet etenkin tytöt. Kysyimmekin Vilmalta, minkälainen sukupuolijakauma hänen alallaan on. Vilma vastasi, että hänen opiskeluaikanaan opiskelijat olivat pääosin naisia, mutta työelämässä sukupuolijakauma on tasaisempi. Haastattelun ohella kysyimme myös, mikä eläin Vilma olisi, jos pitäisi valita jokin: - Olisin varmaan joku vedenelävä, esimerkiksi vaikka delfiini.

Hän kertoo myös, että ympäristöalalla ei voi koskaan tulla valmiiksi ja koko ajan oppii uutta.

taan Wellingin tunneilla

Teksti Pihla Mattila ja Ella AlaMarttila Kuva Liisa Joensuu

Ämmän papereilla Mäkkärin kautta opettajaksi

Moni luulee, että kaikilla opettajilla on tietysti ällän paperit. Kysyimme Ogelin opettajilta kysymyksiä liittyen heidän matkaansa opettajiksi ja vastauksista selvisi, että opettajaksi voi päästä muullakin kuin ällillä.

Osa opettajistamme meni suoraan lukiosta yliopistoon ja osa teki välissä jotain muuta, kuten työskenteli rahan saamisen vuoksi McDonaldsissa, kaupassa, toimistossa tai siivoojana esimerkiksi koulussa, matkusteli tai kävi armeijan.

Välivuosina osa opettajistamme muutti omilleen ja yksi muutti vuodeksi Keniaan: - Se vuosi opetti minulle vähintään yhtä paljon kuin yliopisto yhden vuoden aikana.

Osa meidän opettajista on päässyt opettajaksi B:n ja C:n papereilla mutta toki saanut opettamastaan aineesta hieman paremman arvosanan. Monet ovat kuitenkin päässeet lukion läpi lähes täydellisillä papereilla.

Suurin osa opettajistamme kävi lukion kolmessa vuodessa. Kuitenkin on yksi opettaja, joka onnistui käymään lukion viidessä vuodessa. (Tosin osa opiskeli aikana, jolloin opintojen kestoa ei voinut valita. Luokalle kyllä pystyi jäämään.)

Lukion jälkeen opettajien mielestä on suhteellisen helppoa päästä yliopistoon opiskelemaan opettajaksi. Huonoista papereistakin huolimatta sinne on voinut päästä pääsykokeen kautta.

Opettajamme ovat tajunneet haluavansa opettajaksi eri aikoihin. Osa on tajunnut jo ensimmäisenä koulupäivänä 7-vuotiaana ja peruskoulun aikana. Yksi opettajamme teki yliopistoaikoinaan sijaisuuksia ja tajusi silloin viihtyvänsä luokan edessä.

On muitakin opettajia, jotka tajusivat vasta yliopistossa haluavansa opettajaksi. Yksi löysi sisäisen opettajansa vasta yli 30-vuotiaana tehtyään uraa ensin yritysmaailmassa. Suurin osa kuitenkin oivalsi lukiossa haluavansa opettajaksi.

Monet olivat jo lapsena tai nuorena kiinnostuneita opettamisesta ja heille oli sanottu, että he sopisivat opettajiksi. Sen ansiosta he jaksoivat opiskella ahkerasti kohti unelmaansa. Työskentely ihmisten kanssa ja pitkät lomat olivat useille syy opettajaksi tulemiseen.

Monet eivät kadu ammatinvalintaansa – yksi vastanneista kuitenkin paljasti miettivänsä vieläkin, haluaako hän todellakin olla opettaja.

Yksi opettajistamme koetti välttää opettajaksi tulemista viimeiseen asti kahden opettajan lapsena. Hän kuitenkin tajusi toimistotöissä, ettei se ole häntä varten ja ryhtyi opettajaksi.

Teksti Annika Hellström ja Veera Kotkaslahti

Ilman Joonasta emme olisi tässä!

Oulunkylän yhteiskoulun lukiossa on meidän tietojemme mukaan kolme bändiä. Yksi on lukion ykkösten, toinen kakkosten ja kolmas abien. Joonas Tuominen on kaikkien bändien ohjaava opettaja.

Bändit pääsevät esiintymään erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, esimerkiksi lukiomme klubi-illoissa sekä koulumme avoimissa ovissa, jolloin kaikkien taidot pääsevät valloilleen.

Tiesin itse jo ennen

kuin tiesin, että pääsen

Oulunkylän yhteiskouluun, että haluan olla osa lukiolaisten bändiä. Onneksi pääsin Oulunkylään, koska täällä on täydelliset mahdollisuudet musiikin harrastamiseen. - Pihla 22b

Olemme itse ykkösten bändissä, jossa suurin osa on musiikkilinjalaisia, vaikka me itse olemme lukiomme yleislinjalla. Bändissämme jäseniä on seitsemän: kaksi laulajaa, kaksi kitaristia ja rumpali, joiden lisäksi meistä Pihla on basisti ja Emmi pianisti.

Kokoonpanomme on aivan mahtava, mikä näkyy bändimme yhteisissä onnistumisissa ja hyvässä fiiliksessä treeneissä. Tavoitteenamme on treenata mahdollisuuksien mukaan vähintään kerran viikossa.

Bändimme sai alkunsa 2022 elokuussa, jolloin kaikille ykkösille laitettiin viesti mahdollisuudesta osallistua koulun bänditoimintaan. Halukkaita oli monia, ja onneksi kaikille löytyi sopiva paikka jostakin lukion bändistä.

Olemme harjoitelleet syksystä asti omalla bändiporukallamme ja olemme kaikki ystävystyneet keskenämme. Olemme päässeet myös esiintymään muutamia kertoja ja lisää on luvassa.

Bändimme ohjaava opettaja Joonas Tuominen on erittäin ammattitaitoinen, ystävällinen sekä motivoitunut.

Ammattitaitoisuuden lisäksi Joonakselta löytyy erittäin hyvä huumorintaju, ja se näkyy bändimme arjessa ja koulun käytävillä jatkuvasti. Monesti kuulee myös, että hän on todella monen koulumme oppilaan suosikkiopettaja.

Joonaksen ansiosta kehitymme ja menemme eteenpäin musiikillisesti koko ajan harjoitellessamme.

Bändiin lähtö oli vähän sellai oletusarvo musalinjalaiselta ja Joonaski on ihana!

- Nestori 22e

Bändimme laulajan Miljan 22e mietteitä bänditoiminnasta <3

Hän on ehdottomasti myös yksi syy siihen, miksi bänditreeneihin on aina niin kiva mennä. Joonakselta voi aina kysyä neuvoja matalalla kynnyksellä ja luottaa, että häneltä saa aina parhaat vinkit.

Parasta on myös se, että Joonas kohtelee kaikkia bändimme jäseniä tasa-arvoisesti. Ilman Joonasta emme olisi päässeet näin pitkälle bändimme kanssa.

Omasta mielestäni bänditoiminnassa parhainta on ollut yhteiset esiintymiset, bändin kanssa uusien asioiden oppiminen sekä kehittyminen niin yksilönä kuin yhdessä bändinäkin. - Emmi 22b

Kysyimme Joonakselta, millaista bänditoiminta opettajan näkökulmasta on ja hän vastasikin meille seuraavasti:

- Bändien kanssa työskentely on mun mielestä ihan super kivaa. On hienoa päästä työstämään asioita pitkäjänteisesti läpi lukuvuoden taitavien ja motivoituneiden opiskelijoiden kanssa.

Suosittelemme ehdottomasti koulun bänditoimintaan osallistumista, jos haluaa kevennystä muuhun arkeen tai kehittyä soittajana rennossa ilmapiirissä.

Kannattaakin muistaa, että koulun bändiin osallistuminen ei edellytetä aiempaa taitoa soittamisessa - harjoittelemalla oppii aina! Bonuksena bändistä saa joka vuodelta kaksi opintopistettä.

Teksti Emmi Lehtinen ja Pihla Mattila

Kuvat Joonas Tuominen ja Satu Mäkinen

Klubi-ilta veti yleisöä

Oulunkylän yhteiskoulun toinen klubi-ilta järjestettiin heti intensiivisen musikaaliviikon jälkeen.

Tästä huolimatta ilta oli täynnä esityksiä. Alkupuolella illan ohjelmaa esiintyi ykkösten ja kakkosten bändien lisäksi lavarunousryhmä Apokalyptiset ratsumiehet: Nana Erälähde, Matias Hännikäinen, Desiree Ulp ja Venla Mantere.

Tauolla ruokahuollosta vastasi opiskelijakunnan hallitus.

Jälkimmäisen osion iltaa kattoi abien musadiplomiesitys. Lavalla oli omista abeistamme Suvi Heinonen,

Kuva yksistä ensimmäisistä bänditreeneistämme ikinä

Noah Spilling, Eino Kauko ja Noah Fernström. Esitys oli vaikuttavan taidokas.

Bändin rumpalina oli entinen musaluokkalaisemme Tuuli.

Nana Erälähde oli yksi lavarunoilijoista.

O.Y.K. - Oikeasti Ympäristöystävällinen Koulu

Ympäristöryhmä: Uhka vai mahdollisuus?

Saattaa jo pihalla liehuvasta vihreästä lipusta päätellä, että koulussamme arvostetaan ympäristöä ja ilmastoa. Jos on jo hieman enemmän perillä asioista, voi olla tietoinen koulun ympäristöryhmästä. Ympäristöryhmää pyörittää Auli Maso ja Ida Forsell. Ryhmä on yhteinen lukiolle ja yläasteelle.

Ympäristöryhmä pyrkii edistämään Oulunkylän yhteiskoulun ympäristö- ja ilmastoystävällisyyttä konkreettisten tekojen ja esimerkiksi tietoiskujen muodossa. Uudessa Vihreä lippu -projektissa on teemana luonnon monipuolisuus. Ympäristöryhmäläiset istuttivat syksyllä koulun pihalle kukkasipuleita, joiden kukintoja voi jo nähdä! Kukkasipulien tarkoitus on edistää koulumme pihan biodiversiteettiä ja antaa pölyttäjille ravintoa.

Ympäristöryhmässä on tällä hetkellä hyvin vähän lukiolaisia. Olemme toimituksessa pähkäilleet mahdollisia syitä tähän.

Jos ympäristöryhmän toimintaa vertaa vaikkapa Lempäälän lukion ilmastosotureihin, huomaa eron esimerkiksi osallistujamäärässä sekä toimintatavassa. Ilmastosotureilla on yli sata jäsentä, ja lukiolaiset itse ideoivat paljon sen toimintaa; opettajat toimivat vain ”välikätenä”.

Käytäväpuheissa onkin noussut esiin se, että lukiolaiset vierastavat ajatusta yläkoulun kanssa yhdessä toimimisesta. Voisiko tämä olla syy lukiolaisten vähyyteen? Olisi toki ihanteellista pitää ryhmä yhteisenä, sillä olemme kuitenkin yhteiskoulu.

Oma kokemukseni ympäristöryhmässä on ollut hyvinkin vaihteleva. Olen kuitenkin iloinen, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa tälläkin tavalla koulussamme ja ympäristöömme.

Yläastelaiset ovat hienosti aktiivisia ryhmässä, vaikkei meitä lukiolaisia paljon olisikaan. Tapaamisia ei ole montaa kertaa vuodessa, joten ympäristöryhmässä oleminen ei esimerkiksi häiritse opintoja.

Toki joskus tämä toiminnan pieni määrä on turhauttavaa ja haluaisi tehdä enemmän. Mielestäni pitäisi erityisesti panostaa konkreettisiin tekoihin.

Jos sinua yhtään kiinnostaa ekologisuus, kehotan vahvasti liittymään ympäristöryhmään. Ympäristöryhmän toimintaa voi parhaiten kehittää osallistumalla sen toimintaan.

VINKKI: Edellisessä O´Timesissa oli juttu koululle hankituista aurinkopaneeleista.

Teksti ja kuvat Matias Hännikäinen

Koulun pihalta voi löytää ympäristöryhmän istuttamien kukkasipulien kukintoja.

Ilmastosotureita moikkaamassa! Verna tutkii paikkoja...

Oppimistyylit - mitä enemmän, sen parempi?

Olette ehkä saattaneet kuulla sellaisen käsitteet kuin ”oppimistyylit”. Jos olette, niin tiedätte ehkä, että oppimistyylit tarkoittavat jonkun ihmisen suosimaa tapaa oppia tai opiskella asioita.

Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joku katsoo mieluummin kuvia ja videoita antiikin Kreikasta, sen sijaan että lukee vaikka aiheeseen liittyvän kirjan.

Oppimistyylejä on erilaisia, ja niitä on yritetty luokitella monella eri oppimistyylimallilla, jotka kaikki määrittelevät vähän eri tavalla oppimistyylien määrän ja niiden nimet.

Otetaan nyt esimerkkinä yksi ehkä keskeisimmistä ja tunnetuimmista oppimistyylimalleista, eli V-A-R-K tai VARK-malli. Nämä kirjaimet, eli V, A, R, K, tarkoittavat eri oppimistyylejä ja ne tulevat englannin kielen sanoista VISUAL eli visuaalinen (oppii näkemällä),

AUDITORY eli auditiivinen (oppii kuulemalla), READING / WRITING eli oppii lukemalla tai kirjoittamalla ja KINESTHETIC eli kinesteettinen (oppii fyysisellä tekemisellä).

Mitä jos kertoisin teille sellaisen faktan, että ei ole olemassa mitään tieteellistä näyttöä siitä, että oman ”oppimistyylin” mukainen opiskelu vaikuttaisi oppimistehokkuuteen?

Väitän, että aika harva ihminen, joka pitää itseään esimerkiksi auditiivisena oppijana, oppisi maailman valtiot paremmin kuuntelemalla jonkun luettelevan niitä, sen sijaan että katsoisi karttaa, josta voisi lukea maiden nimet.

Jotkin asiat, niin kuin maailman valtiot, ehkä opitaan parhaiten jollain tietyllä ”oppimistyylillä”, mutta yleisesti ottaen jokainen oppii paremmin, kun hyödyntää mahdollisimman montaa opiskel-

utekniikkaa.

Useissa eri kouluissa ympäri maailmaa on huomattu tutkimalla, että oppilaiden tulokset eivät muutu, vaikka opetus olisi heidän oppimismieltymystensä mukaista, mutta monipuolisempi opetus, jossa hyödynnetään kaikkia oppimistapoja, on aina parantanut jokaisen oppilaan suorituksia.

Jos olette sitä mieltä, että joku oppimistyyli sopii teille parhaiten ja se tuntuu teille parhaalta ja mukavimmalta, niin ei tietenkään ole mitään haittaa mennä mieltymysten mukaan…

…mutta suosittelen kaikkia nyt ensi jakson aikana opiskelemaan mahdollisimman monipuolisesti.

Teksti Sisu Salo Kuva pexels.com

Tämä puhe esitettiin ÄI67opintojaksossa.

Piinapenkissä Satu Mäkinen

Äidinkielenopettajamme

sekä O’Timesin ohjaava opettaja on vihdoin saatu piinapenkkiin. Mitä Satu on oppinut oppilailta tai mitä hän tekee vapaa-ajallaan? Lukemalla selviää vastaukset niin näihin kuin moniin muihinkin kysymyksiin!

Mikä on mottosi?

Parempi överit kuin vajarit. Kerro jokin lukiomuisto.

En tiedä, onko tää ysiltä vai lukiosta mutta mun matikan ja fyssan ope Pöhö ei palauttanut mun koetta samalla kuin muiden. Jäin tunnin jälkeen kysymään, missä mun koe on. Pöhö sanoi, että oli polttanut sen saunan kiukaassa, koska mulla oli mennyt kaikki asiat ylösalaisin. Sitten Pöhö sanoi, että teet uudestaan ja laitat tällä kertaa asiat oikein. Sit muistan, että äikän ope Kaali-Veke tai Perinne-Veikko unohti antaa mulle itse tehdyn tuohilinnun, vaikka se antoi sellaisen aina kaikille, jotka kirjoitti laudaturin äikästä. (Vaikka en mä varmasti olisi osannut sellaista muistoesinettä arvostaa...) Mietin vaan, missä on tän päivän lempinimet opettajille. Meillä oli Pöhön ja Kaali-Veken lisäksi ainakin Jatkis (jatkojohto), Sätky, Lämäri ja Peruukki. Noh ehkä parempi näin - ehkä nää kaikki nimet ei olleet ihan asiallisia.

Mikä on parasta O’Timesissa?

Ne viimeiset hektiset päivät, kun lehti alkaa syntyä, sekä se, miten teette tätä lehteä yhdessä ja autatte toisianne. Esimerkiksi syksyn julisteita ideoitiin melkoisella brainstormauksella pitkin iltaa Teamsin linjoja pitkin.

Satu (lasit) interreilaamassa.

Mitä mieltä olit musikaalista? Mikä siinä oli parasta?

Sairaasti duunii mutta kaikki oli sen arvoista. Ja mikä fiilis oli katsoa esityksestä toiseen, kun homma toimi kuin unelma. Kaikilla eri tiimeillä oli tärkee tehtävä kokonaisuudessa. Musikaali jos mikä opettaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, vastuullisuutta ja antaa mahdollisuuden kehittää omaa luovuutta.

Mikä on parasta opettajan työssä?

Varmaan kaikki opet vastaa, että nuoret. Ja tottahan se on. Parasta on se, että saa suunnitella, organisoida ja toteuttaa kaikenlaista nuorten kanssa. Parasta on sellaset hetket, joissa yhdessä tekeminen onnistuu. Oon etuoikeutettu, koska saan tehdä opettamisen lisäksi paljon muuta sellaista, mikä on mulle tärkeetä.

”Parempi överit kuin vajarit.”

Miksi äidinkieli?

Äikkään sisältyy kaikki, mikä mua kiinnostaa: kirjallisuus, kirjoittaminen, teatteri, esiintymis- ja vuorovaikutustaidot. Sisällöt elää koko ajan maailman mukana. Tunnustan kuitenkin, että kielioppi ei kiinnosta mua mutta pitäähän joka työssä olla jotain tylsääkin. Nyt jos joku nappaa tästä, niin tunnustan myös, että oon aina ollut kova psyykkaamaan itseäni kiinnostumaan siitä, mistä pitää. Siksi tuun kieliopinkin kanssa toimeen ihan kivasti. Menin siis alun perin kirjallisuutta opiskelemaan Tampereen yliopistoon ja sitten sivuaineeksi tuli suomen kieli. Oon siis tullut kirjallisuus edellä tähän ammattiin, vaikkakin opettajaksi päätin tulla jo seitsemänvuotiaana.

Mitä töitä olet tehnyt?

Opiskeluaikana olin Ärrällä ja nuorisotalolla sekä kirjotin freelance-juttuja eri lehtiin. Olin myös yhden syksyn opettamassa äikkää Taiwanissa Suomen lähetysseuran työntekijöiden lapsille. Tän open työn ohella oon tehnyt paljon teatteria. Oon ohjannut teatteriharrastajia ja -ammattilaisia lähes parikymmentä vuotta ja ollut mukana yhessä esitystaiteen ryhmässä Ida ho. Oon edelleenkin siinä mutta oon nyt pitänyt pari vuotta taukoo. Ja mulla siis on myös teatterialan koulutus. Tän kahden työn pyörittämisen lisäksi ei aina oo ollut hirveesti vapaa-aikaa. Ai niin, toimin myös kansainvälisen IB-tutkinnon tutor-opena. Mulla oli noin kymmenen vuotta etäopiskelijoita ympäri maailmaa, esimerkiksi Arabiemiraateista ja Hong Kongista. Nyt oon yrittänyt downshiftata.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Oon perheen kanssa, editoin tyttären kanssa sen Youtube-videoita, luen, käyn elokuvissa, katson elokuvia suoratoistopalveluista, käyn teatterissa, nukun melko paljon.

Kerro jotain, mitä lukijat eivät tiedä sinusta.

Jotkut kyllä tietää tän mutta mä oon nukahtanut monta kertaa erään kirjallisuuskeskustelun aikana. Keskustelijoina oli meidän lukiolaisia.

Mikä on parasta ogelissa?

Mitä mä nyt tähän keksisin nuorten lisäksi. Ogelissa on paljon kivoja työkavereita ja esimerkiksi Arjasta on tullut mulle tärkeä ystävä. Ogelissa on myös annettu mahdollisuus ideoida ja toteuttaa erilaisia projekteja. Tää tuntuu elävältä työympäristöltä.

Lempieläin?

Burman kissa nimeltä Akira. Akira on nyt ollut pari vuotta adoptoituna mun kummitytön luo. Akirasta oli pakko luopuu, koska mun mies sairastui astmaan.

”Mä oon nukahtanut monta kertaa erään kirjallisuuskeskustelun aikana. Keskustelijoina oli meidän lukiolaisia.

Mitä olet oppinut oppilailta?

Ajattelin ensin, että onpa vaikee kyssäri. Sitten tajusin, että vastaus on helppo. Opettajana kohtaa lukemattoman määrän erilaisia nuoria. Jokaisella nuorella on oma tausta, oma persoona, omat kokemukset, oma koulun ulkopuolinen elämä, omat sosiaaliset suhteet, mikä kaikki vaikuttaa siihen, miten tää nuori toimii. Oon oppinut, että kohtaaminen ja dialogi on tärkeetä, ja siksi mun tavoitteena olisi olla ymmärtävä kuuntelija. Tää käsite tarkottaa sitä, että olisin sellanen kuuntelija, joka haluaa ymmärtää nuorta tän omasta maailmasta käsin ja niin, ettei mun omat kokemukset ja näkemykset rajota ymmärtämistä. Tää on tosi ylevä tavoite enkä onnistu todellakaan aina.

”Mietin vaan, missä on tän päivän lempinimet opettajille.”

Satu piilossa kieliopilta.

Lempikirja ja miksi?

Vuoden ajan olen lukenut kaikki Alex Schulmannin kirjat, jotka olen saanut käsiini - suomeksi sama: kaikki kirjat, jotka on suomennettu. Osa hänen teoksistaan on autofiktiota, joka on nyt trendaava genre. Schulmannin kirjat ovat koskettaneet.

Mitä kaikkia kieliä puhut?

Englantia hivenen ehkä huonolla ääntämisellä. Olen kyllä opiskellut myös ruotsia, saksaa, venäjää, viroa ja mandariinikiinaa. Äikän ope ei juurikaan törmää ammatillisissa yhteyksissä muihin kieliin.

Lempiruoka?

Tällä hetkellä mun lempiruoka on bibimbap ja lemppariravintola on Sizzle Station. Mausteinen ruoka ei saa multa pisteitä lainkaan. Sen syöminen on tuskaa: huulet palavat ja otsalla on kylmä hiki.

Unelmien lomakohde?

Mä oon matkustanut aika paljon ja tulevana kesänä mennään Souliin. Aasia on kiinnostavin mantere - ja siellä lähinnä Japani, Singapore, Taiwan, Hong Kong ja Korea. Nuorena olin ihan rakastunut Dubliniin ja kävin siellä alvariinsa.

Mikä on sinun mielestäsi paras tai kiinnostavin äikän kurssi meidän koulussa?

Mä tykkään ÄI5:sta, koska sen keskeisin asia on medialukutaito. Me kaikki ollaan tällä hetkellä mediavaikuttamisen kohteena enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ollaan sitä jatkuvasti.

Valemediat, dis- ja misinformaatio, trollitehtaat tuottavat niin tehokkaasti ja tarkoitushakuisesti materiaalia, että jos ei ole riittävästi medialukutaitoa, seuraukset kyllä näkyvät ja kuuluvat.

Minkä neuvon antaisit 18-vuotiaalle itsellesi?

Ei hyvää päivää! Silloinen minä oli kyllä melko ongelmainen tapaus. Ehkä voisin sanoa, että oo rohkea ja pidä puolesi! Sä riität kyllä.

Teksti Siiri Kotkaslahti Kuvat Satu Mäkinen

Satu paljasti haastattelussa, että Arjasta on tullut hänelle tärkeä ystävä. Kuvassa Satu ja Arja söpöstelemässä samanlaisissa vaatteissa!

”Sen syöminen on tuskaa: huulet palavat ja otsalla on kylmä hiki.”

”Toimin myös kansainvälisen IB-tutkinnon tutor-opena. Mulla oli noin kymmenen vuotta etäopiskelijoita ympäri maailmaa, esimerkiksi Arabiemiraateista ja Hong Kongista.”

Kiitos vapputapahtumasta, opkh ja tutorit!

Lukiolaisten vapputapahtuma päätti huhtikuun viimeisen perjantain. Aulassa oli myynnissä kahvilatuotteita sekä opkh:n uusin innovaatio: Antsan arvat.

Opiskelijakunnan hallituksen toinen uutuus oli maksupääte. Käteisen ja Valtterin Mobilepayn rinnalle tuli nyt mahdollisuus näyttää korttia. Olemme vaikuttuneita!

Juhlasalin varsinaisessa vappuriehassa kilpailivat keskenään ykköset, kakkoset ja myös opettajat.

Ohjelmassa oli esimerkiksi jo perinteinen tukkihumala, jossa etenkin Manuel otti lattiatuntumaa.

Lisäksi oli pantomiimikisailu ja köydenveto.

Antsan arpoja myyvän pisteen takaa löytyivät opiskelijakunnan hallituksen vappuasuiset aktiivit, jotka olivat olleet koululla edellisenä iltana Pormestarin illassa.

Arvaatko, mitä tässä kuvassa tapahtuu? Mirva ja Marko ovat huolestuttavan tosissaan tilanteessa, jossa polvillaan olevat Juan, Manuel ja Mikko eläytyvät työläisen asemaan.

Antsa esittelee ylpeänä uutta lelua.

Teksti ja kuvat toimitus

Kuulitteko? Yleisössä oli Duran Duranin virallisen fanclubin Suomen osaston perustaja!!!

Vihdoin ja viimein musikaali I love you Roger Taylor! on taputeltu ja paketissa! Musikaalin esitysviikko oli rankka mutta onnistunut. Yhteensä projektissa oli mukana noin 50 lukiolaistamme ja viisi opettajaa.

Teksti Ella Ala-Marttila

Kuvat Arja Holma, Hanna Seita-Vuopio, Sari Hännikäinen, Vilma Mantere ja Anni Riutankoski

Ogelin oma matikkajumala jää eläkkeelle

Haastattelimme Salmista hänen pitkästä urastaan Oulunkylän yhteiskoulussa. Juttu sisältää myös ennen julkaisemattomia Suusta siepattuja ja kuvia vuosien varrelta.

Milloin sä tulit meidän kouluun?

Tulin syksyllä 1988. Olin kuullut Oulunkylän yhteiskoulusta jotain epämääräistä musiikkiin liittyvää ja minulla oli sellainen tuntuma, että se on jotenkin erikoinen ja hyvä koulu. Hylkäsin kaikki tarjotut virat, kun silloinen rehtori palkkasi minut, aluksi tosin vain sivutoimiseksi tuntiopettajaksi.

”Jos minä lähestyn sinua, niin sinäkin lähestyt minua, mutta vain minä saan sen lähestymiskiellon.”

Hänen vahva, iloinen persoonansa ja hyväntahtoisuutensa teki suuren vaikutuksen. Yksi mieleeni parhaiten jääneistä oppilailta saamistani palautteista oli se, kun ensimmäisenä vuotenani Anssi Rimpelä

Mitkä ovat olleet suurimpia muutoksia sinä aikana, kun olet ollut opettajana ogelissa?

Opiskelijat ovat koulussamme kolme – neljä vuotta, ja sinä aikana muutoksia ei välttämättä ehdi huomata, mutta kun koulua seuraa näinkin kauan kuin olen tässä ollut mukana, huomaa koulun muuttumisen selvästi.

Kymmenisen vuotta sitten alkanut digitaalisuus on muuttanut opiskelua totaalisesti, ja väitän, että lähes pelkästään huonoon suuntaan.

Mikä on jäänyt mieleen erityisesti vuosien aikana?

Paljon on jäänyt mieleen; oppilaita, kollegoita, tapahtumia. Kollegani Seppo ”Basti” Sorvali on jäänyt erityisesti mieleeni.

tuskaisen ahdistuneena huudahti kesken oppituntia: ”Perkele, kun näillä Salmisen matikan tunneilla pitää ajatella!”

Timo osallistui ryhmäytysleikkeihin viimeisen ohjausryhmänsä ensimmäisinä päivinä.

Älykännyköiden tulo on aiheuttanut sen, että opiskelulle on jäänyt entistä vähemmän aikaa. Tämä näkyy yleisenä suoritustason laskuna ja se heijastuu negatiivisesti itse asiassa koko yhteiskuntaan.

Paljon puhutaan lukiolaisten kuormittumisesta, mutta kyllä opettajien kuormittuminen on vähintään samalla tavalla lisääntynyt mm. uusien velvoitteiden myötä. Kun kuormitusvirta kasvaa, niin silloin pyrkimys on nostaa vastustusta.

”Näitä terassikohtia löytyy keskustasta kesäsin.”

”Iso kolmonen on se, mitä tilaatte sit baarissa.”

”Nyt opettaja lainaa oppilaan päätä.”

”Sanotaan, että ihan kivoja ja mukavia tehtäviä niin uskallatte tehdä.”

Tämän seurauksena tilanne muuttuu jännitteiseksi ja vaarana on jonkinlainen romahdus. Matilta voi tässä tarkentaa fysikaalista taustaa sille, mitä tapahtuu jännitteelle (U), kun kuormitusvirta (I) ja resistanssi (R) kasvavat (U = RI).

Mikä ogelissa on parasta?

Tähän on vain yksi sekä poliittisesti korrekti että täysin oikea vastaus: opiskelijat. Koulussamme on myös ollut aina vahvoja työhön sitoutuneita opettajia, jotka ovat luoneet –ja luovat edelleen – ogelilaisuudelle tietyt puitteet ja tekevät koulustamme erinomaisen.

Viereisessä kuvassa on kyseessä Suusta siepattujen mestarit joitain vuosia sitten. Tuolloin eniten Suusta siepattuja oli kerätty Timo Salmiselta, hyvänä kakkosena oli Mikko Tapper ja pronssia sai Petteri Welling.

En halua tässä nimetä erikseen ketään nykyisistä opettajista, mutta ilman maineikasta historiaa ei koulumme olisi se, mikä se nyt on. Siksi mainitsen Ilmo Nukarisen ja Juha Sipun, jotka loivat niitä asioita, joista koulumme edelleen ammentaa.

Onko ogelissa nykyään muitakin opettajia, jotka olivat siihen aikoihin jo, kun aloitit ogelissa?

Aloitimme Arjan kanssa molemmat samana syksynä, v. 1988. Ogelissa on ollut kiva tehdä töitä, ja kun nyt lähden, on vain todettava, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. ( – Ja tässä ei ole kyse vain omasta näkökulmastani. Hahhaa :D).

Teksti Emmi Lehtinen ja Sandra Karisalmi

Kuvat O´Timesin arkisto

Kiitos Timo Salminen!

”Nyt loppuu se nauru tai alkaa itku”

”Onko tämä funktio poliittisesti arveluttava?”

”Pois alue, pois lue, kuulostaa ihan Nalle Puhilta.”

Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus

Moikkuli, tässä uudet leffatoimittajat! Ikään kuin adoptoimme Fridan, Mintun ja Lumin leffanurkkauksen, ja teemme siitä hieman erilaisen kuin aiemmin. Ensimmäisessä leffanurkkauksessamme esittelyyn pääsee lempileffamme sekä yksi uunituore leffa.

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Ellan lempielokuva THE GREATEST SHOWMAN ! Tässä elokuvassa yhdistyy kaikki täydellisen elokuvan piirteet: musiikki, tanssi, hyvät näyttelijät, tunteisiin vetoava juoni sekä juonenkäänteet. Täydellinen

Tositapahtumiin perustuva musikaalielokuva on julkaistu vuonna 2017, mutta itse elokuva sijoittuu kuitenkin 1850–1860-lukujen tienoille. Huikeita pääosia näytteleevät Hugh Jackman, Zendaya, Zac Efron, Michelle Williams ja Rebecca Ferguson.

Elokuvan päähenkilö P.T. Barnum on räätälin poika, joka on salaisesti rakastunut varakkaan perheen Halletin tyttäreen Charityyn. Vartuttuaan aikuisiksi pari rakastuu ja he elävät unelmien täyteistä elämää kahden tyttären kanssa.

Charity on enemmän kuin tyytyväinen heidän elämäänsä mutta Barnum haluaa enemmän. Hän päätyy ostamaan vahamuseon, mutta kävijämäärä jää naurettavan alhaiseksi ja hän vaipuu epätoivoon.

Tyttäriltään hän saa idean tuoda museoonsa jotakin elävää. Barnumin päähän pälkähtää idea: kummajaisia. Siispä Barnum alkaa etsiä ympäri New Yorkia kummajaisia ja niitä ihmiset tulevat sitten katsomaan. Ja tästä alkaa elokuva, jossa yhdistyy identiteetin etsiminen, rakkaus, sirkus sekä musiikki.

Arvostelujen mukaan elokuva aiheutti paljon puheenaihetta. Elokuvan juonta pidettiin liian yksinkertaisena ja kriitikoiden mielestä juoni oli siloiteltu versio Barnumin elämästä. Mutta kuitenkin näyttelijäsuorituksia kehuttiin.

Elokuva sai myös aikoinaan kolme Golden Globe-ehdokkuutta ja voitti niistä parhaan kappaleen palkinnon. Elokuva ei olekaan niin huono kuin Suomessa väitetään?

Usko tai älä: tämän elokuvan merkittävin symbolismi on bageleissa ja ”googly eyes” -muovisilmissä

Bongaa kummajaiset!

Toisena listallamme on puolestaan Matiaksen suosikki: EVERYTHING EVERYWHERE ALL AT ONCE (2022).

Ennen kuin kerromme elokuvasta enemmän, Matias haluaa varoittaa, että tästä leffasta saa sitä paremman kokemuksen, mitä vähemmän siitä tietää etukäteen.

Elokuva kertoo amerikankiinalaisesta maahanmuuttajasta Evelyn Quan Wangista. Evelyn asuu miehensä Waymondin ja tyttärensä Joyn kanssa heidän pyörittämässään pesulassa. Heidän arkensa on kiireistä, täynnä stressiä ja melko ilotonta.

Evelyn on kyllästynyt tähän elämään. Hän kaipaa jotain suurempaa, kuten vaikka Hollywood-tähden uraa. Jännittävän tapahtumasarjan takia hän ryhtyy kanavoimaan muita versioita itsestään toisista universumeista.

Elokuva käsittelee paljon filosofisia aiheita, kuten eksistentialismia, nihilismiä ja absurdismia. Muita tärkeitä teemoja ovat masennus, sukupolvien välinen trauma, suhtautuminen homouteen sekä aasianamerikkalainen identiteetti.

Matias katsoi tämän elokuvan näkemättä etukäteen trailereita tai kuulematta aiempaa tietoa elokuvasta, ja pakko sanoa, että se kannatti.

Elokuvassa oli järjettömän suuri tunteiden kirjo: hillittömän hauskasta huumorista sydämen upottavaan epätoivoon. Leffa oli mahtavan absurdi, ja Matias kertoo tekevänsä mitä tahansa, jotta saisi kokea sen katsomisen uudelleen ensimmäistä kertaa.

Ja viimeisenä esittelyyn pääsee uunituore THE SUPER MARIO BROS MOVIE. Ensi-ilta tällä elokuvalla oli huhtikuun alussa.

Elokuva nimensä mukaisesti sijoittuu Nintendon Mario-maailmaan, jossa seikkailevat peleistä tutut hahmot, kuten Mario, Luigi, Bowser, Princess Peach sekä Toad.

Ennen leffan katsomista Ella oli nähnyt mainoksia ja trailerin. Näiden perusteella leffa vaikutti aika kliseiseltä mutta kuitenkin mielenkiintoiselta.

Leffassa seikkaillaan Mario-maailmassa peleille tuttujen ominaisuuksien parissa. Ella ei ole itse koskaan pelannut kyseisiä pelejä, mutta se ei hänen leffakokemustaan latistanut.

Sitten ihan rehellisiä fiiliksiä leffasta: Juoni oli melko ennalta arvattavissa ja hahmot olisivat voineet olla persoonallisempia.

Matiasta häiritsi erityisesti Princess Peachin ja Marion suhtautuminen leffan tapahtumiin. Iso plussa elokuvalle tulee huikeista ääniroolisuorituksista (HUOM! Katsoimme elokuvan englanniksi) sekä sen soundtrackista.

Kumpikaan meistä ei ehkä varsinaisesti ole elokuvan kohderyhmää, mutta The Super Mario Bros Movie oli kuitenkin katsomisen arvoinen.

Mario antaa Luigille turpaan. Tätä ei tapahtunut kuitenkaan leffassa.

Teksti Ella Ala-Marttila ja Matias Hännikäinen Kuvat Gamebanana, Wikimedia commons ja Flickr.com

Robin ylitti odotukset

Olemme kuunnelleet Robinia Frontside Olliesta lähtien ja 24. maaliskuuta päädyimme Helsingin Korjaamolle hänen keikalleen. Ilta alkoi siten, että menimme jonottamaan roskapusseihin pukeutuneena vesisateeseen. Onneksi olimme jonossa vain noin 10 minuuttia, koska menimme jonoon ovien avauduttua. Jonossa jäimme melkein taksin alle, koska emme nähneet roskapussien alta oikeastaan mitään.

Päästyämme sisään menimme keikka-alueelle. Keikkapaikka sijaitsi samassa rakennuksessa ratikkamuseon kanssa, joten kerkesimme katsella myös vanhoja ratikoita. Robinia lämppäämässä esiintyi Ilon.

Suomenkielisistä biiseistään Robin lauloi biisit Onnellinen, Sua varten ja Ihana kipu. Viime syksynä julkaistun Ihanan kivun aikana lavalle pamahti yllättäen Viivi, joka on tehnyt kyseisen biisin yhdessä Robinin kanssa. Yleisö ilahtui ja hämmentyi, kun Robin alkoi laulamaan suomenkielisiä biisejään. Tunnelma oli katossa etenkin niiden aikana.

Keikka oli mielestämme erittäin hyvä ja se ylitti odotuksemme. Keikkapaikka tosin oli pieni, mutta silti kiva.

Emme halunneet maksaa narikasta, joten jätimme takit autoon ja menimme sateiseen jonoon roskapussit päällä.

Yleisön ikähaarukka oli alakouluikäisistä eläkeläisiin, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Kaikki bailasivat yhdessä biisien tahtiin.

Ilonin jälkeen Robin otti lavan haltuunsa. Robin lauloi suurimmaksi osaksi englanninkielisiä laulujaan, mutta mukaan mahtui myös muutama suomenkielinen laulu.

Näiden lisäksi Robini esitti bändinsä kanssa myös tämän vuoden euroviisuedustajan Käärijän Cha Cha Cha -biisin, mikä sai yleisönkin innostumaan. Robin kertoikin biisin jälkeen, että hän oli edellisenä aamuna saanut idean, että he voisivat soittaa bändin kanssa biisin tsemppinä Käärijälle tulevaan viisukoitokseen. Robinin mainitessa idean bändille, oli bändi lähtenyt mukaan todella innostuneina.

Oli kiva päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan Robinin musiikkia livenä. Satu Mäkinen kertoi avoimesti toimittajille, että hän ei ikinä menisi ainakaan Robinin tai Kaija Koon keikoille.

Teksti Emmi Lehtinen ja Veera Kotkaslahti

Kuvat Veera Kotkaslahti

Nuku vielä, kun voit

Mitä sä tekisit, jos saisit tietää, että nukkumaan mennessäsi et enää heräisi koskaan? Mä itse varmaankin pyrkisin vaan pysyttelemään mahdollisimman pitkään hereillä. Eräs Michael Corke –niminen mies ei saanut kuulla kuolevansa seuraavalla kerralla nukkumaan mentyään vaan päinvastoin sairastui FFI–nimiseen unettomuustautiin. Tauti oli hirveä. Tän taudin aiheuttaa yhden geenin poikkeavuus, joka luo aivoihin virheellisesti vääränlaista proteiinia, joka kiinnittyy ja alkaa sitten tuhota aivojen talamusta. Talamus on se aivojemme osa, jonka on sulkeuduttava, jotta valveillaolo päättyisi ja nukkuminen voisi alkaa. Kaikki tautiin sairastuvat kuolevat viimeistään kymmenen kuukauden kuluessa diagnoosista. Kun Corke oli valvonut yhtäjaksoisesti kahdeksan viikkoa, alkoi hänen henkiset ja kognitiiviset kykynsä heiketä. Lähes puolen vuoden unettomuuden jälkeen Corke oli vuodepotilas ja lähestyi kuolemaa.

Tämä FFI-sairaus on onneksi harvinainen, mutta sen uhrit osoittavat, millaista jälkeä unettomuus tuottaa.

Ainakin mun omasta mielestä on lähes mahdotonta käsittää oikeasti, kuinka kokonaisvaltaisesti uni vaikuttaa hyvinvointiimme.

Unella on iso merkitys elämäämme – kaikki eivät välttämättä tiedä, mihin kaikkeen se vaikuttaa.

Unella on potentiaali ratkaista monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Aloitetaan vaikka sillä, että koska nykyinen yhteiskuntamme ja kulttuurimme ei ota riittävästi huomioon unen tärkeyttä, ovat ihmiset nykyään stressaantuneita. Ja sehän on ilmeistä, että stressi lisää riskiä muun muassa mielenterveyden häiriöille tai sydän- ja verisuonisairauksille.

Unenpuutteen tuottamia kuluja yhteiskunnalle on tietenkin vaikea arvioida, mutta ne ovat varmasti valtavat. Neljässä amerikkalaisessa suuryrityksessä suoritetun tutkimuksen mukaan unenpuutteesta johtuvat tuottavuuden menetykset olivat noin 2000 dollaria vuodessa työntekijää kohti. Kun suoritetaan tarvittavat laskutoimitukset, voidaan todeta noiden yritysten nettomenetysten olevan 54 000 000 dollaria vuodessa. Myös ajatushautomo RAND Corporationin tuottaman tutkimuksen arvio univajeen taloudellisesta hinnasta yhteiskunnalle olisi Yhdysvaltojen kohdalla 411 miljardia dollaria vuodessa.

Itsellä ainakin herää kysymys ajatellen myös nykyistä keskustelua talouden tilasta Suomessa: voisiko tässä olla ratkaisu valtiomme talouden hyvinvointiin?

Toiseksi unella on merkitystä meidän oppimiseemme. Kaikki tietenkin tietävät, että uni on tärkeää oppimisen kannalta, mutta mun mielestä mekanismi sen takana on

kuitenkin tosi mielenkiintonen. Mä käytän esimerkkinä vaikka pianistia, joka harjoittelee kappaletta. Harjoiteltuaan ahkerasti pianisti uupuu ja ottaa nokoset. Unien jälkeen pianisti palaa pianon ääreen ja yhtäkkiä osaa kappaleen huomattavasti sujuvammin kuin ennen torkkumistaan. Tämä ilmiö on tosi kiehtova ja se siis osoittaa, että uni opettelun jälkeen tuottaa oppimisen.

Kolmanneksi voisin todeta, että sen lisäksi, että unella on keskeinen vaikutus fyysiseen hyvinvointiimme, on myös itse nukkumisen aikana nähdyillä unilla merkitystä. Omasta mielestäni mielenkiintoinen hypoteesi siitä, miksi luonnonvalinta on ohjannut meidät ihmiset näkemään unia, johon mä myös itse uskon, on se, että unien avulla ihminen saa jatkuvasti kokemusta erilaisista esimerkiksi pelottavista tai muista mahdollisesti opettavista tilanteista. Koska unet ovat monesti jatkuvaa tunteiden vuoristorataa, oppii unien avulla tehokkaasti käsittelemään erilaisia tunteita. Toisin sanoen voisi ajatella unien olevan evoluution aikaansaama ominaisuus, joka antaa meille harjoitusta oikean maailman tositilanteita varten.

Lopuksi todettakoon, että terveellinen tapa suhtautua nukkumiseen olisi nähdä se elämää hyödyttävänä työkaluna. Hyvää yötä, hyvää onnea ja ennen kaikkea, toivon, että nukutte hyvin.

Tämä puhe esitettiin ÄI67-opintojaksolla.

Teksti Karl Nevalainen Kuva Pihla Mattila

Paras lukusalin nukkumapaikka on tässä, toimittaja testasi.

O’Why

Mietityttääkö abien valmistuminen tai Koskikulttuurin kuihtuminen? Mietintä myssyn voi nyt kiskoa päästä, teidän kiperiin kysmyksiinne on nimittäin taas vastattu!

Miau mau miu miu mou mau?

Miau! Mou mau miu, mau. mau mau mou? miu miu miu. MIAUU!

Voiko HUH sublimoida kosketuksellaan?

Kyllähän hän sublimoi jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisten atomien uloimmat elektronikuoret kohtaavat. Muihin olomuodonmuutoksiin riittää pelkkä katse.

Siksi HUH nähdäänkin (silloin kun tietokoneesi on tuliterässä kunnossa…) silmälasit päässä, kollegojen hermosolujen täytyy pysyä toimintakykyisinä, jotta eliittilukiomme pystyy takaamaan Suomen tulevaisuuden.

Onko toimittajat oikeasti kaikkitietäviä?

Sehän tietenkin riippuu puhutaanko Seiskan vai esimerkiksi opiskelija lähtöisen O’Times lehden toimittajista. Toimittajat pystyvät jakamaan elämän viisauksia monelta osa-alueelta jokaiselle

Oisko ens vuonna uutta musikaalia?

Sisäpiirintietojen mukaan Satu Mäkisen kanta on; ei heti perään, tai no ei voi tietää…

Ketkä kaikki opettajista ovat sinkkuja?

Kaikki, jos on tarpeeksi yritystä (tai rahaa…)

Miten pärjätä, kun abit lähtee? :(((

Siinäpä vasta pulma, mutta tottakai vielä on vaihtoehto hiippailla ylioppilaslautakunnan pääkonttorille ja nakata rakkaan abisi suoritukset sisältävän muistitikun silppuriin. Sen jälkeen voit kuukauden päästä nähdä heitä kanslialla itku kurkussa.

Mutta tässä molemmille osapuolille mieluisampi toimintaohje, joka pätee muihinkin elämän käännekohtiin: Älä sure, että se on ohi vaan iloitse että se tapahtui. Asioiden pitää joskus loppua, että niillä on jotain arvoa, ikuisuus tekee minkä tahansa merkityksettömäksi. Mutta haali vielä muistoja, kun rakkaat abimme täällä pyörivät <<3!

Mihin aika aina katoaa??

Ajan yksikköjen suhteellinen kesto lyhenee. Kun eletyn ajan kokonaismäärä kasvaa, on yhden yksikön pituinen osuus joka hetki pienempi kuin äsken. Eiköhän me kaikki muisteta, kun piti vielä jaksaa Pikkukakkosen verran ja sekin tunti tuntui ikuisuudelta.

Jos on kairannut aivoihinsa sen muiston ja pohjaa aikakäsityksensä siihen, kuluvat tunnit silmänräpäyksessä.

Miksi Tapper? Minne piilotitte mun motivaation?

Tapper, Tapper, Tapper. Onko se sun allas? Miksi, miten, minne. Miksi, sen mä haluisin tietää. Tapper, Tapper, Tapper. Saatko yläasteen hiljaseks aseellas?

Lataus, tähtäys, laukaus. Mun motivaatio viruu takapihallas.

Mitä mieltä olisitte, jos näkisitte Ville Valon helsinkiläisessä ravintolassa?

Jos toimituksen lounaalle sattuisi päällekkäinen pöytävaraus erhe, niin siirtyisin kyllä Ville Valon vakkaripöydästä. Tämän koulun ensimmäiseltä vuosiluokalta löytyvä laulajan kaima sen sijaan varmaan alkaisi leikkiä kusipäätä...

Mutta uskoisin, että heidänkin välinsä alkaisivat lämmetä, kun käy ilmi kummankin opiskelutausta Ogelissa.

Mistä tietää, että on löytänyt sen oikean?

Sillon kun Jenni Vartiainen sanoo ”Annan sulle ohjeita joita en itse osaa noudattaa”

Miks aina kaivar eikä koski?

Koski vaiko Kaivar, siinäpä vasta pulma. Tai ei oikeastaan. Koskikulttuurin välitön elvytys tulee aloittaa heti ensi perjantaina ja toistaa sykleissä vähintään kerran viikossa. Rakkaalla Pikukosken kalliollamme pystyy käymään sivistyneitä keskusteluita, sitäkin paremmassa seurassa.

Koskella ei ole myöskään pelkoa siitä, että tielle sattuisi Kaivarissa tavattavia hämärän laskeuduttua esiin kömpiviä kääpiö roadmane

ja, jotka nappaa kaksin käsin 15€ omaisuutta kädestä ja lähtee vipeltämään.

Mirvulin kevätjuhlapuheen aihe?

Jotain tutta ja turvallista, kuten yhteisöllisyyden ja koronavuosien teemaa.sieltä luulisi löytyvän... Puheen kesto on astronomisen suurilla todennäköisyyksillä pidempi kuin Hyden letti.

Toivottavasti Mirvuli kuitenkin muistaa hekutta puheessaan menestystään vapun simabongissa. Ylistys kesälle ja opiskelulle!

Paljoks Käkelän vaimo tekee??

Ihan pirusti tekee, kaikenlaista, muun muassa lohduttaa Käkelää oppilaiden esseitä lukiessa.

Teksti Anonyymit Kuvat Matias Hännikäinen ja Venla Mantere

Suusta siepatut

Mulla rupee tissit kasvaa, ku pitää teitä paapoa, mä en ole teidän äiti.

-Keijo Käkelä

Mä oon huono isä... ja mies.

Mä tykkään heitellä tavaroita täällä.

-Reima Halmetoja

-Tuomas Hyttinen Vaikka te vaan hörppisitte guatemalalaisten lasten verta muovimukeista, se on ATP.

-Petteri Welling

Krister on ihan hyvä tyyppi, mut sillä on paljon vääriä mielipiteitä.

-Hannu Huhtala No kyl te varmaan mieluummin ottaisitte sen orgasmin!

-Lauri Ojalehto

Oon tän kurssin jälkeen mielisairaalassa.

-Henna Grönqvist

Perkele ku mulla on niin hitosti näitä kavereita.

-Mikko Tapper

Hei, älä vielä kaivele siellä!

-Satu Mäkinen

Kuparilouhos on YTL-sensorin sydän.

- Matti Ala-Aho

Suomalaiset nukkuvat pahvilaatikoissa.

-Tuomas Hyttinen

Taitaa olla hyvää leipää.

-Jussi Lehtonen On tällä tapettu ennenkin.

-Mikko Tapper Kannattaa lähestyä sitä asiaa perseen kautta.

-Petteri Welling Vaikka luokkaan jää käty, nii bileitä ei laiteta pystyyn.

-Henna Grönqvist

Vähän nolottaa kertoo, mut koukutuin viime yönä fortniteen ja pelasin sitä pitkälle yöhön, vaikka tiesin et pitäs aamulla mennä töihin.

-Henna Grönqvist

Oho miks mulla on täällä kartalla sydämellä merkitty kaljatehdas?

-Henna Grönqvist Lapsia ei pitäis ruokkia.

-Keijo Käkelä

Nyt mennään niin sanottuun deepshittiin

-Manuel Ackermann

Kuvitus Anonyymi