Chillatkaa, jooko?

Koulut ovat alkaneet ja stressaus niiden mukana. Määrittääkö todella koulussa suoriutuminen, kuinka suuri ihmisarvosi oikein on?

On lauantai. Olen käyttänyt päivästäni 12 tuntia nukkumiseen, joten vielä on 12 tuntia jäljellä. Tiedän kuitenkin, että valvominen myöhään kostautuisi seuraavalla viikolla, joten aikaa minulle jää kymmenen tuntia. Sen lisäksi olen suunnitellut näkeväni kavereita tänään, ja saavun kotiin vasta neljän jälkeen. Kello on noin puoli kuusi, kun tartun ensimmäistä kertaa koulukirjaani ja alan tekemään tehtäviä. Koeviikko siintää jo edessäpäin ja tunnen syyllisyyttä siitä, että en aloittanut koulutöiden tekemistä jo aikaisemmin. Mutta miksi?

Monelle meistä syyllisyyden tunne tekemättömistä koulujutuista on varmasti tuttua, ehkäpä jopa jokapäiväistä. Asian ei kuitenkaan pitäisi olla niin. Toki koulutöiden ja läksyjen tekeminen on tärkeää, mutta onko oikeasti terveellistä, että mieli pyörii jatkuvasti tekemättömien tehtävien ympärillä.

Olen itse joutunut pohtimaan kyseistä kysymystä jo tovin. Aloitin lukion ensimmäisen hirveällä opiskeluspurtilla, mutta puolen vuoden jälkeen olin jo henkisesti niin poikki, että arvosanani laskivat motivaatiopulan takia. Olin pettynyt itseeni ja päiväni koostuivat lähinnä pelosta, mitä seuraavalla koeviikolla tapahtuisi. Nyt jälkeenpäin mietin, miksi otin asian niin raskaasti. Pääsin kuitenkin kursseista läpi ja mikä tärkeintä, opin uutta.

Aina kuulee sanottavan, että kohdistamalla panostamisen niihin aineisiin, jotka aikoo kirjoittaa, stressaaminen pysyisi hallinnassa. Silti monissa aineissa teorian määrä on järjettömän suuri, ja vaikka kuinka priorisoisi ja keskittyisi tiettyihin kokeisiin lukemiseen, ei lopputulos aina miellytä. Mutta tämä ”lopputulos” ei myöskään ole aina realistinen. Pyydänkin, olkaa armollisia itseänne kohtaan, älkääkä tähdätkö pelkkiin kymppeihin. Toki ei sitä rimaakaan kannata nelosen kohdalle asettaa, mutta joskus sekin voi olla parempi vaihtoehto loputtoman ja ahdistavan stressin rinnalla.

Kaiken kaikkiaan lukion tarkoitus on valmistella meidät lukiolaiset tulevia opintoja varten. Moni hyppääkin lukiosta suoraan jatko-opiskelemaan ja syventämään taitojaan. Voisi siis jopa sanoa, että lukion perimmäinen tavoite on opettaa meitä oppimaan. Tätä taitoa nimittäin tarvitsee meistä jokainen, niin opiskelussa, työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Monelle teistä on varmasti annettu vinkki: älkää vertailko itseänne muihin. Vaikka sekin on toki hyvä neuvo, oma pro-tippini teille kaikille on, että älkää myöskään verratko itseänne itseenne. Aina ei tarvitse jaksaa tehdä yhtä paljon työtä kuin eilen. Ei kannata myöskään verrata kurssien arvosanoja yläasteen arvosanoihin. Tehkää, tai pikemminkin yrittäkää tehdä, parhaanne, se kyllä riittää.

Ytimekkääksi ohjeeksi kaikille teille uusille ykkösille, ahkeroiville kakkosille ja YO-kokeista toipuville abeille: Chillatkaa. Ottakaa välillä iisisti. Jotta opiskelusta tulisi yhtään mitään, pitää välillä myös päästää siitä irti. Kuka ikinä tätä pääkirjoitustani lukeekin, toivotan sinulle voimia tuleviin jaksoihin ja ennen kaikkea aikaa rauhoittua ilman koulutöitä.

Teksti ja kuva Sandra Karisalmi

Otin tauon kaikesta lukemisesta ja kävin keinumassa pihalla (mun mielestä 90% ongelmista ratkeaa keinumalla)