Urheilijamme maailmalla

Eliittilukion urheilijat

Millaista on olla sekä lukiossa että SM-tason urheilija? Otimme selvää ja haastattelimme koulumme abeja Iinaa ja Samia.

O’Timesin toimituksen korviin on päässyt kantautumaan, että vaikka Ogeli onkin akateeminen eliittikoulu (ainakin jos tohtori Wellingiltä kysytään), löytyy arvokkaasta joukostamme myös kovan tason urheilijoita. Päätimme ottaa yhteyttä pariin koulussamme opiskelevaan SM-tason yleisurheilijaan selvittääksemme, millaista urheilijan elämä oikein on.

Yleisurheilua ja etenkin seitsenottelua harrastaneen abiturientti Iina Holopaisen valmentaja tökkäsi kerran hänen käteensä harjoitusaikataulun ja käski tulla kokeilemaan aitajuoksua. Iina huomasi nopeasti, että oma laji löytyi. Nykyään Iina kisaakin päälajissaan pika-aidoissa eli sadan metrin aitajuoksussa SM-tasolla.

Parasta aitajuoksussa on Iinan mielestä oma kiintymys lajiin ja vastuu, jota yksilölajin harrastaminen tuo tullessaan, sekä yleisurheilun monipuolisuus. Lisäksi on hienoa nähdä oma kehittyminen, kun huomaa tulosten paranevan kovan treenin ansiosta.

Iina on saavuttanut mitalisijoja ikäsarjansa SM-kisoissa ja tänä vuonna alkanut kisaamaan myös aikuisten SM-tasolla. Lisäksi Iina on saanut paikan nuorten maajoukkueleirityksestä. Viime vuonna olisivat olleet auki ovet myös nuorten EM-kisoihin, mutta kisat valitettavasti peruuntuivat koronan takia. Tulevaisuudessa kiikarissa on ainakin ensi vuoden nuorten MM-kisoihin pyrkiminen, eli Iina on jo aika kova tekijä.

Mitalit eivät toki ole ainoita, mitä tavoitteellisella urheilulla voi saavuttaa. Iina kertoo yleisurheilun kasvattavan myös luonnetta: se tekee itsevarmemmaksi ja sinnikkäämmäksi.

Urheilun parista löytää myös tietysti paljon kavereita ja saa monia kokemuksia sekä kivoja muistoja. Parhaimmat urheilumuistot liittyvät omien odotusten ylittämiseen. Esimerkkinä näistä muistoista Iina mainitsee ensimmäisen SM-pronssinsa, jonka hän saavutti kolmensadan metrin aitajuoksusta vuonna 2018.

”Aina voi parantaa omaa tekemistä eikä siis näin koskaan ole valmis.”

Tärkeitä kokemuksia ovat myös muun muassa viestikisat, koska niissä pääsee pitämään hauskaa joukkueen kanssa ja saavuttamaan voittoja yhdessä.

Ja kun koulun liikuntatunnilla on yleisurheilua, on tietysti hauskaa kertoa muille omasta lajista ja

Sami työn touhussa.

vaikkapa voittaa pikajuoksussa - vaikkei se edes oikeastaan ole Iinan oma laji.

Ogelista löytyy myös toinen urheilukonkari: abiturientti Sami Bärlund päätyi yleisurheilun pariin vahingossa. Kaikki lähti innosta juosta ja hyppiä pituutta aina vain paremmin ja lopulta hän päätyikin kisaamaan, mikä vain vahvisti halua harrastaa kyseistä lajia.

Parasta Samin mielestä hänen lajissaan on se, kuinka aina voi parantaa omaa tekemistä eikä siis näin koskaan ole valmis. Koulun liikuntatunneilla Sami luonnollisesti loistaa kaikessa juoksemiseen ja hyppimiseen liittyvässä. Samin mukaan on myös kiva neuvoa kavereita esimerkiksi hyppytekniikassa, kun tietää, että on itse siinä oikeasti hyvä.

Sami on saavuttanut urheiluurallaan muun muassa 800 metrin juoksusta SM-hopean ja kolmiloikasta huikeat kaksi SM-hopeaa. Sen lisäksi Sami on päässyt edustamaan maatamme Ruotsi-otteluun Tukholmaan. Omien sanojensa mukaan ”kaikista paras muisto koko yleisurheilu-uralta on, kun pääsi pukemaan Suomi-paidan ekaa kertaa päälle ja kilpailemaan niin sanotuissa isoissa piireissä”.

Myös muiden urheilijoiden tapaaminen on antanut mahdollisuuksia upeille muistoille ja ystävyyksille. Sami on myös ollut kisoissa samalla kentällä Tokion olympialaisissa kisaavien urheilijoiden kanssa. Samin to-do-listalta löytyy vielä oman ikäluokan SM-kulta. Se ei todellakaan ole mikään huono tavoite. Sen lisäksi vuonna 2023 on alle 20-vuotiaille tarkoitetut EMkisat, joissa kisaaminen ja Suomipaidan päälle vetäminen olisi niin toimittajan kuin Saminkin mielestä supersiistiä.

Samin mukaan etenkin EMkisoihin pääseminen on vaikeaa, mutta kovalla ja sinnikkäällä treenaamisella sekin on mahdollista. Sami ei kuitenkaan aseta itselleen paineita urheilun suhteen vaan katsoo, mihin omat taidot riittävät.

”On hienoa nähdä oma kehittyminen, kun huomaa tulosten paranevan kovan treenin ansiosta.”

Teksti Eevi Grönlund ja Sandra Karisalmi Kuvat Iina Holopainen ja Sami Bärlund