GTK
Kaivannaisjätealueiden peittoratkaisujen uudet mahdollisuudet – hiilinielu ja kukkaparatiisi?
K
aivannaisjätealueiden sulkemisen lähtökohtana on alueen turvallisuuden takaaminen ja etenkin haitallisten ympäristövaikutusten minimointi pohjautuen lainsäädäntöön, parhaisiin käytäntöihin sekä uusiin tutkimustuloksiin ja hyväksi todettuihin menetelmiin. Sopivimman peittoratkaisun valinta on oleellinen osa alueen sulkemista. Myös ympäristöön sopivaan maisemointiin ja alueen jälkikäyttömahdollisuuksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Lisäksi kaivostoimijan ja sidosryhmien välillä sosiaalinen toimilupa on tärkeä lähtökohta myös sulkemisessa ja jälkihoidossa. Sulfidipitoisen jätteen osalta peittoratkaisun tärkeä tehtävä on rajoittaa hapen ja veden kulkeutumista jätemateriaaliin ja estää siten happamien ja haitta-ainepitoisten suotove-
sien syntyminen ja valuminen ympäristöön. Suomessa on yleisesti käytetty kaivannaisjätealueiden peitossa moreenia, jonka tulee täyttää peitolta vaadittavat kriteerit lähinnä heikon vedenläpäisevyyden ja alhaisen haitta-ainepitoisuuden suhteen. Mikäli vaatimukset täyttävää moreenia ei löydy lähialueelta, voivat kuljetuskustannukset nousta suureen rooliin sulkemisen hintalappua laskettaessa. Pohjoisen olosuhteet tuovat omat haasteensa toimivimman peittorakenteen valinnalle sekä alueen viherryttämiselle. Siten moreenin rinnalle tarvitaan uusia materiaaleja ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Vuonna 2017 EU:n tuella alkaneessa Bio peitto 1 -hankkeessa saatiin lupaavia tuloksia puupohjaisen biohiilen käytöstä rikastushiekka-alueiden sulkemisessa. Hanke oli Suomessa ja Pohjois-Euroopassa ensimmäisiä, joissa
tutkittiin biohiilen hyödyntämistä kaivannaisjätteiden peittoratkaisuissa. Hankkeessa tehtiin moreenista ja kompostoidusta jätevesilietteestä kuivapeittokerros, jonka yläosaan sekoitettiin puubiohiiltä. Tällaisen orgaanista ainesta sisältävän ”biopeiton” osoitettiin parantavan kasvien kasvua. Lisäksi kasvualustaan sekoitettu biohiili pidätti vettä ja vähensi metallien kulkeutumista kasveihin ja suotoveteen. Biohiilen lisääminen peittorakenteeseen tehosti siis kasvillisuuden kehittymistä. Näin voidaan vähentää myös eroosiota, mikä on kaivosalueiden jälkihoidon tärkeimpiä tavoitteita. Päätelmät perustuivat lysimetri- ja kasvihuonehavaintoihin, joita saatiin muutamalta kasvukaudelta ja heinälajista. Biopeitto 2 -hankkeessa tutkimusta jatkettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) yhteistyönä
ALOITUSKUVA
Kolarin Rautuvaaran rikastushiekka-altaan tutkimuskoeala kesäkuussa 2022. Kuva: Pauliina Liwata-Kenttälä
MATERIA 4 – 2023 15
>
