4 minute read
In memoriam, TkT, ylipanostaja Raimo Vuolio 1936-2023
from Materia 4/2023
RÄJÄYTYSASIANTUNTIJA JA KARJALAN KUNDI
Tekniikan tohtori, ylipanostaja Raimo Vuolio syntyi 9.8.1936 Viipurissa ja kuoli 86-vuotiaana kotonaan Espoossa 16.6.2023.
Raimon perhe muutti sodan alta Helsinkiin 1944 Raimon ollessa 7-vuotias, ja Raimo kävi koulunsa Hykkylässä eli Helsingin kaksoisyhteislyseossa.
Kaivostekniikan opinnot Raimo aloitti 1959 Teknillisen korkeakoulun Vuoriteollisuusosastolla Hietalahdessa. Raimo oli alusta asti aktiivinen ja innostunut jäsen vuosikurssinsa kaivosteekkareiden kahdeksikossa. Kahdeksikon nimeksi vakiintui Oopperan Ystävät, ja vielä nykyisinkin yhtä pitävän ryhmän maine levisi laajalle. Raimon taidot jalostuivat ryhmän laulu- ja lyriikkanumeroissa omiin ulottuvuuksiin, jopa klassikoiksi ja laulukirjoihin. Ryhmä kiersi opiskeluaikoina aktiivisesti alan teollisuutta ja oppilaitoksia ulkomaita myöten, esimerkiksi Ruotsissa ja Cornwallissa sekä osallistui muidenkin osakuntien juhliin ja tapahtumiin. Raimo nousi Wanhalla Polilla TKYn valtuustoon – huhujen mukaan teekkarityttöjen äänillä.
Raimo valmistui DI:ksi 1964 TKK:sta Otaniemestä ja suuntautui pian räjähdysaineteollisuuteen ja räjäytystekniikkaan. Hän aloitti heti valmistuttuaan Räjähdysainekonttorissa räjähdysaineiden käytön neuvontainsinöörinä ja tärinäasiantuntijana ja sai pian myös ylipanostajan pätevyyskirjan. Vuonna 1970 hän siirtyi tekniseksi johtajaksi vasta perustettuun Finnrockiin, joka oli Suomen ensimmäinen louhintatöiden ja -tärinän konsultointiin keskittynyt asiantuntijayritys. Finnrockissa Raimo osallistui Suomessa satoihin laajoihin kalliorakennushankkeisiin kuten Helsingin metron, Eduskuntatalon laajennuksien, Forumin kauppakeskuksen sekä Loviisan ja TVO:n I-II ydinvoimalaitoksien rakentamiseen. Vuodesta 1974 hän toimi Finnrockin toimitusjohtajana vuoteen 2001 eli eläkeikäänsä asti. Raimo johti liiketoimintaa ystävällisyydellä ja ammattitaidolla, joista muodostui yritykseen perheenomainen ilmapiiri. Raimolla oli aina aikaa alaisilleen ja ystävilleen. Alaisista sekä asiakkaista tuli helposti myös ystäviä. Yrityksestä (nyk. Forcit Consulting) kehittyi myöhemmin Pohjoismaiden johtava alallaan.
Myös Valtsuna tunnettu Raimo jatkoi työn ohella räjäytystekniikan opiskelua valmistuen tekniikan lisensiaatiksi vuonna 1978 ja tohtoriksi 1990. Räjäytystekniikan opetus oli aina lähellä sydäntä, ja hän niitti mainetta kouluttajana Finnrockin kurssien lisäksi TKK:lla dosenttina ja monissa muissa oppilaitoksissa. Raimon työn tuloksena syntyi myös useita eri laajuisia räjäytys- ja louhintatekniikan oppi- ja käsikirjoja, jotka ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Alalla ne tunnetaan lempinimillä “Kirjojen kirja”, “Vuolion raamattu” ja “Vähäkatekismus”. Raimon kädenjälki näkyy lisäksi Suomessa edelleen käytettävissä tärinän ohjearvoissa.
Kansainvälistä kokemusta Raimolle kertyi työskentelystä mm. Intiassa ja Iranissa. Raimon esitelmiä kuultiin kotimaan lisäksi muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa alan konferensseissa. Esitelmät hän piti sujuvasti mm. englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. Raimo oli mukana perustamassa European Federation of Explosives Engineers (EFEE) -järjestöä vuonna 1988 ja toimi sen presidenttinä 1997–98 sekä kunniajäsenenä vuodesta 2015. Raimo oli alan ”grand old man” niin Suomessa kuin ulkomaillakin –tai ”tärinätohtori”, kuten häntä myös tituleerattiin. Ulkomaan matkat alan konferensseihin olivat Raimolle mieluisia – siellä hän piti ja kuunteli esitelmiä, tapasi paljon muita alan osaajia, oppi aina jotain uutta ja sai viettää kavereiden kanssa ikimuistoisia hetkiä.
Vuonna 2002, oltuaan jo tovin eläkkeellä, Raimo aloitti erikoiskonsulttina toisessa merkittävässä alan konsulttitoimistossa Kalliotekniikassa, jossa työura jatkui aktiivisesti sisältäen vaativia projekteja kuten Kampin Keskus, OL-3 ydinvoimalaitos ja USA:n suurlähetystö. Osan eläkkeellä toteutetuista projekteista, kuten Vuosaaren satama ja Länsimetro, Raimo teki suoraan tilaajan laskuun. Ura Kalliotekniikassa ei koskaan päättynyt, vaan Raimo oli aina valmis töihin kun hyvää miestä tarvittiin. Viimeiset kenttätehtävät Raimo teki 81-vuotiaana, jolloin voimat riittivät vielä kuljettamaan 90 maratonia juosseita jalkoja louhintapenkereillä. Raimo oli loppuun saakka innostunut alasta ja valmiina auttamaan nuorempia alan toivoja.
Raimon liikkuminen rajoittui keväällä 2022 saadun sairaskohtauksen vaikutuksesta. Vaikka uljas askel lyheni, Raimo tykkäsi silti päivittäin piipahtaa tovin lyhyillä kävelylenkeillä valmiina sanomaan vastaantulijoille muutaman ystävällisen sanan. Lopputaipaleella ystävien käynnit Raimon luona olivat mieluisaa vaihtelua arkeen.
Alan ihmisiä Raimon asiantuntijuus ällistytti kerta toisensa jälkeen, samalla kun huumori ja tarinat kevensivät tunnelmaa. Raimo muistetaan myös hänen pyyteettömästä ystävyydestään, joka-aamuisista juoksulenkeistään, lukemattomista maratoneista, tarinoista, teekkarilauluista ja -kaskuista sekä karjalaiseen tapaan vaihdetuista poskisuudelmista. Konsultoinnin, opetuksen ja kirjojen lisäksi Raimo loi alallemme uusia käytäntöjä ja traditioita sekä kertoi tarinoita, jotka tulevat elämään keskuudessamme yli sukupolvien.
Vuorimiespäivät sekä kaivos- ja louhintajaoston syysretket olivat Raimolle vuoden tärkeimpiä tapahtumia ja mahdollisuus tavata ystäviä. Niitä hän jätti harvoin väliin. Raimolle myönnettiin vuonna 2003 VMY:n pronssinen Eero Mäkinen -ansiomitali nro 7 hänen työstään kaivosjaoston piirissä, räjäytysvalvonta-alan uraauurtavasta työstään sekä toiminnastaan nuorten jäsenten koulutuksessa. Lisäksi Tasavallan Presidentti myönsi vuonna 2000 Raimolle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan ritarimerkin. Raimoa jäivät kaipaamaan monien vuorimiesten lisäksi hänen poikansa Rami ja tytär Nina perheineen, Liisa- sisko perheineen sekä edesmenneen veljen Leon perhe. ▲
JARI HONKANEN, ANTERO HAKAPÄÄ JA OOPPERAN YSTÄVÄT, EERO HURMALAINEN, PERTTI PAAVOLA, TOMMI HALONEN
Kirjoittajat ovat Raimo Vuolion opiskelutovereita, ystäviä ja ammattiveljiä
