4 minute read
Saku Vuori: Paljon uutta ilmassa
from Materia 4/2023
Uusi hallitus on alkutaipaleellaan, ja istuvan europarlamentin loppuliu’un kautta katseet ovat jo kääntymässä tuleviin eurovaaleihin. EK:n vihreän siirtymän dataikkunassa on 140 miljardin euron edestä investointiaikomuksia, ja tätä kirjoittaessa takana on kymmenen päivää uusissa tehtävissä. Odotuksia tuntuu olevan, ja suunta vaikuttaa selkeältä. Teollisuuden uudistumiseen ja kilpailukykyyn tähdätään investoimalla kestävyyteen ja korkeatasoiseen osaamiseen. Keskeisiä mahdollistavia tekijöitä tälle ovat edullinen hiiletön energia, kestävän tuotannon edelläkävijöitä tukeva pitkäjänteinen energia- ja ilmastopolitiikka sekä aktiivinen TKI-toiminta. On hienoa kääriä omat hihat entistä tiukemmin ylös näiden eteen. Yleinen tietoisuus metallien merkityksestä on noussut selvästi erityisesti energiamurroksen mukanaan tuomien materiaalitarpeiden myötä. Enää ei tarvitse juurikaan perustella metallien tarvetta, vaan pikemminkin pitäisi arvioida tarvittavien metallien määriä ja niiden saatavuutta. Nämä kysymykset ovat jatkossakin ajankohtaisia. Vastauksetkin tulevat vielä elämään muun muassa teknologiakehityksen ja geopolitiikan muutosten myötä. Erilaisille arvioille yhteisiä tekijöitä ovat materiaalitarpeiden kasvu ja oikea-aikaisen saatavuuden epävarmuudet. Maailmasta eivät sinänsä alkuaineet lopu, mutta tunnettujenkin malmiesiintymien saaminen tuotantoon tai olemassa olevan tuotannon laajentaminen ei yleensä ole halpaa, helppoa tai nopeaa. Hyvä esimerkki ovat chileläisen maailman suurimman kuparintuottajan Codelcon viimeisten vuosien haasteet pitää yllä edes nykyisen tuotannon määrää. He ovat varmaan kyllä kuulleet sähköistymisen kuparitarpeista.
Kupari on myös hyvä esimerkki haasteista, joita kohdataan pyrittäessä vastaamaan pelkällä kierrätyksellä kasvavaan kysyntään. Maailmassa on tuotettu historiallisesti noin 700 miljoonaa tonnia kuparia. Se vastaa tulevaa noin 25 vuoden tarvetta kierrätys huomioon ottaen. Uutta materiaalia tarvitaan myös kasvavaan kiertotalouteen. Uusi syöte kiertoon ei poista tarvetta pohtia kuluttamisemme määrää. Ihan kaikkea krääsää emme varmaankaan tarvitse.
Syksyn osalta yksi fokus on hallituksen valmistelutyössä Suomen EU-vaikuttamisen kärjiksi. Tulevan komission työagendalle toivoisi mahdollistavaa otetta vihreän siirtymän teollisten investointien etenemiseksi. Kansalliseen tukikilpailuun en toivoisi kuitenkaan lisää vettä myllyyn, koska siinä Suomella ei ole yksinkertaisesti mahdollisuuksia pärjätä isompien seurassa. Sähköistämisen tuelle toivon kuitenkin jatkoa ja tason nostoa. Poikkeus vahvistakoon tässäkin säännön.
Hallitusohjelmassa on paljon teollisuudelle myönteisiä asioita. Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen ajaa aivan oikein puhtaan sähkön tuotannon kaksinkertaistamista. Olisi hienoa saada käyttöön sellaisia energian varastoinnin ratkaisuja, jotka vastaisivat tasaiseen teollisen mittakaavan sähkön tarpeeseen. Kehittämistyötä ydinenergialain sekä luvitus- ja valvontakäytäntöjen parantamiseksi tulisi myös edistää pienten modulaaristen ydinreaktoreiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
Hallitusohjelman TKI-toimintaan osoitettu rahoitus on tervetullutta niukkuuden keskellä. Tähtäimessä on päästä 4 prosentin bkt-osuuteen, mikä on hyvä tavoite. Onnistuminen edellyttää yhteistyötä julkisen sektorin toimijoiden ja yritysten välillä, jotta rahoituksen suuntaaminen aktivoisi liikkeelle yrityslähtöistä TKI-toimintaa. Tähän korkeakoulut ja tutkimuslaitokset voivat tuoda oman lisänsä. Tämän päivän tutkimus on huomisen teknologiaa, ja siksi on ollut hieno huomata jäsenyritysten aktiivisuus esimerkiksi prosessien kehittämiseen liittyvässä tutkimuksessa. Tunnetuin kärki on varmaan vähähiilisen teräksen valmistus – toki paljon muutakin tapahtuu.
Hallitusohjelman maininta teollisuuspoliittisen strategian laadinnasta on lupaava, kuten mineraalistrategian päivittäminenkin. Toimin aikanaan mineraalistrategian valmisteluprojektin päällikkönä GTK:lla. Silloin vastattiin kansallisesti vuoden 2008 komission raaka-ainealoitteeseen. Nyt taustalla ovat komission antama ehdotus kriittisten raaka-aineiden asetukseksi ja korkealla pysynyt riippuvuutemme Euroopan ulkopuolisista raaka-aineista sekä uudelleen kiristynyt geopolitiikka.
Kaivostuotannon lisäämistä pienemmälle huomiolle ovat jääneet raaka-aineiden prosessointiin ja kierrätykseen liittyvät vielä korkeammat tavoitteet. Niitä on vaikea saavuttaa ilman vahvaa metallinjalostusteollisuutta, missä primääri- ja sekundäärimateriaalivirrat ovat usein myös keskinäisriippuvia.
Suomi ja Ruotsi yhdessä muodostavat merkittävän mineraalien ja metallien hyödyntämisestä kumpuavan arvoverkoston kaivoksista ja metallituotteiden valmistuksesta aina laivanrakennus-, akku-, ajoneuvo-, nostolaite- ja elektroniikkateollisuuteen saakka. Tästä kokonaisuudesta huolehtiminen on myös Suomen pitkän ajan edun mukaista ‒ sitä kohti!
Kuka olet ja mistä tulet:
Olen taustaltani Helsingin yliopistosta valmistunut geologi, jonka taloudellisen geologian painotusvalintaa eivät haitanneet yhdeksänkymmentäluvun alun puheet malminetsinnästä ja kaivosteollisuudesta auringonlaskun alana. Tie on vienyt opiskeluajan kaivostöistä Outokummulla aina kvartaalin mittaiseen vt. pääjohtajuuteen GTK:lla. Tähän väliin mahtuu Etelämanner-aiheinen väitöskirja, kallioperä- ja mineraalipotentiaalin arviointia Mosambikissa ja Suomessa, elinkaarilaskentaa, tutkimusohjelman vetämistä, Suomen mineraalistrategian projektipäällikkönä toimimista sekä erilaisiin TEM:in strategia- ja selontekovalmisteluihin osallistumista. Metallinjalostajiin siirryin 20 vuoden GTK-uran jälkeen tiede- ja innovaatiotoiminnasta vastaavan johtajan tehtävistä.
