SIENI-Legenda 3/2022

SISÄLLYSLUETTELO

Pääkirjoitus

Kaisla Karri

4 Sienireportaasi

Tuulia Sillanpää

7 Sienigrafiikka

Sippo Luomapuro

8 Sienestysohjeita kaupunkilaisille

Lassi Sippola

9 Sienet for dummies

Noa Välimäki

14 Tiedettä taikasienistä

Lassi Sippola

20 Sienijuliste

Katja Hulkkonen

22 Proosaa & lyriikkaa

Runo

Anonyymi

Runot

Ilona Rantamäki, Sippo Luomapuro

25 Olen sieni

M.U. Shroom

Tripillä

Noa Välimäki

Tarjoilija, yksi agnostinen identiteettikriisi

Sauli Lasanen

Pimeyden viitta ja syntymän syli Katja Viirelaid

Puuhasivu

Kaisla Karri, Anniina Parikka & Emma Kamppi

Horoskooppi

Kaisla Karri & Anniina Parikka

Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti

G LE E N

Legenda on sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. www.teemary.org issuu.com/legendalehti IG: @legendalehti

PAINOPAIKKA

A-Print Oy Suvantokatu 13 33100 Tampere

TOIMITUSKUNTA

Päätoimittaja: Kaisla Karri Kuvitusvastaava: Sippo Luomapuro Oikoluku: Emma Kamppi

Taitto: Milla Arajoki & Tuulia Sillanpää

Katja Hulkkonen Sippo Luomapuro Tuulia Sillanpää Sanni Sundvall Anniina Parikka Noa Välimäki Lassi Sippola Emma Kamppi Milla Arajoki Kaisla Karri

KANSI Sippo Luomapuro

TAKAKANSI

Kaisla Karri

Rihmaston ansiosta se humanistikin loistaa

Mun teki mieli muuttua sieneksi Syksyn metsissä kyhjöttää Ja luottaa että joku mut talteen kerää

Arpan sanoin joskus sitä haluaa muuttua sieneksi ja luottaa toisiin. Olen itsekin haaveillut pienenä sienenä kyhjöttämisestä sateisessa metsässä, mutta olosuhteista johtuen en sellainen ole. Sienestä on kuitenkin hyvä ottaa mallia.

Syksyllä opiskelun, työn ja muun arjen alkaminen voi tuntua työläältä, jopa ylivoimaiselta. On kuitenkin hyvä muistaa, että ympärillä on niitä luo tettavia talteen kerääjiä, jotka pelastavat paperityömaan alle nuhjistuneen sienen.

Vaikka kieltämättä sienivertauskuva keräämisestä ja pannulle joutumi sesta ei olekaan mukavin, sienen saama huolenpito ja vaivannäkö on melko sydäntä lämmittävää. Jokainen meistä pikku itiöemistä tarvitsee tukiverkostonsa, rihmastonsa.

Yksi rihmaston haaroista on Legenda ja syksyn ensimmäinen numero tukeekin opiskelijoita ja muita lukijoita (hei äiti!) tarjoamalla sienekästä si sältöä syyspäivien piristykseksi.

Sieni-Legendassa syvennytään helttoihin, jalkoihin, itiöemiin, psyke deeleihin sekä kaikkeen muuhun sienekkääseen.

Antoisia sieni- ja lukuretkiä!

Kaisla Karri

Tiesitkö?

Maailman suurimman sienen titteliä kantaa tällä hetkellä Oregonissa sijaitseva mäntymesisieni, jonka rihmasto on 9,6 neliökilometrin kokoinen. Sen on arvioitu painavan kokonaisuudessaan jopa 400 tonnia.

Lähde: Tiede.fi/16.10.2018

Tarina sienistä ja Lempäälän

eli reportaasi Legendan toimituskunnan sieniretkestä

TUULIA SILLANPÄÄ

K oskipuiston bussipysäkille valuu hiljakseen porukkaa. Keskiviik koaamu on harmaa ja kolea, mutta mieltä piristää tulevan retken suunta: sienimetsä. Lu vassa on Legendan toimituksen järjestämä retki syvälle Lempäälään Hakkarin metsiin. Tar koituksena on kartoittaa syksyn sienitilannetta, sekä harrastaa

kaupunkilaisittain sienituris mia, eli pällistellä kaikkia uusia tuttavuuksia sienikirjan kera. Sillä, ovatko sienet syötäviä, ei ole niin väliä. Kyseessä on enemmänkin tutkimusretki, jossa kaikki sienet poimitaan tavoitteena selvittää niiden laji. Saavumme Lempäälään pitkän, ampiaisen riivaaman bussimatkan tuloksena. Oppaaksi on lupautunut Maiju “mummu” Sillanpää. Lähtö paikaksi on sovittu jäähallin

parkkipaikka. Saapuessa huo mataan jo ensimmäinen sieni, kärpässieni! Sitten kokoon nutaan tarkastelemaan alueen karttaa ja päättämään siitä, mihin suuntaan lähdetään. Tänä vuonna sieniä on kuulemma kehnosti. Olemme toiveikkaita tästä huolimatta.

Retkeläiset ovat sonnus tautuneet teemaan sopiviin asuihin ja ympärillä vilkkuu värikkäitä anorakkeja ja tuuli takkeja sekä vihreä metsästyslii vi. Kaiken kruunaa mummun mukanaan tuoma päreistä tehty sienikori.

Varsinaiselle polulle pääs tyä ensimmäinen sieni on valekantarelli, eli valevahvero. Mummun mukaan sen tun nistaa sen oikeaa kantarellia kirkkaammasta väristä. Joukos ta kuuluu kysymys: “Onks toi syötävä?”. Kuulemma on, mutta “ei se miltään maistu.” Koos tumuskin on kuulemma sitkas.

Sienten tunnistamiseen ei aina riitä pelkkä katsominen, minkä huomaamme kun sie niopas ohjaa: “Pulkkosieni on helppo tuntea kosketeltaessa ruskeaksi tahriintuvista heltois taan.” Seuraa testi, jossa kokei lemme tahriintuvatko pulkko sieneksi epäilemämme sienen

Lempäälän metsistä

heltat - ja tahriintuvathan ne.

Törmäämme myös valkoiseen, jauhosieneksi tunnistamaamme sieneen, josta sieniopas puolestaan ohjaa huomaamaan sen jauhomaisen hajun. Sientä kierräte tään sitten nuuhkittavana, mutta kukaan ei tunnista hajua erityisen jauhoiseksi. Lopulta todetaan, että se haisee vain sieneltä.

Tuntoaistia käytetään kun retkikunta törmää limanuljaskaan, joka on nimensä ja mummun sanojen mukaan “Limanen, Hyvin limanen.” Sientä kierräte tään jälleen ringissä kaikkien tunnusteltavana. Yleinen mielipide on, että sieni on jopa limaisempi kuin saattaa odottaa. Mummu opettaa meille, miten limanuljaskan limainen kalvo poistetaan, jos sitä halutaan hyödyntää esimerkiksi ruoanlaitossa tai värjäyksessä.

Vaikkakin sieniretkellä keskitytään lähinnä eri laisten sienten löytämiseen ja luokitteluun, innostuu toimituskunta, kun löydämme myös kaikille tuttuja suppilovahveroita. Yhden suppilovahverorykelmän löytymisestä seuraa retkeläisten hajaantuminen hara voimaan läheistä metsäplänttiä suppilovahveroiden toivossa. Metsään laskeutuu tyyni hiljaisuus, kun kaikkien huomio kiinnittyy tiiviiseen metsänpohjan tuijot tamiseen. Etsiminen tuottaa tulosta ja suppilovahve roita löytyy useasta paikasta.Tosin koska syksy on vielä

niin varhaisessa vaiheessa, ovat vahverot suurimmaksi osaksi vielä hyvin pieniä. Pienimmät jätetäänkin maahan kasvamaan, mutta jotain makupaloja saadaan ko tiinkin vietäväksi.

Suppilovahveroiden löytymisen jälkeen pidetään lyhyt evästauko, jonka jälkeen päätetään suunna ta takaisin hieman eri reittiä. Matkalle sattuu ensim mäisenä pururadan reunalla tollottavia sieniä, joiden veikataan olevan kangasrouskuja. “Ajattelisin, että se on kangasrousku, mutta en vanno,” toteaa mummu ja jatkaa kertomalla kangarouskuihin liittyvistä lapsuudenmuistoistaan: “Inhokki, kauheen kirpee ja kitkerä sieni semmonen, se [mummun äiti] tykkäs, se oli kar jalainen, siellä syötiin rouskuja.”

Toinen mummun tunnistama sieni on viiniha pero, jota retkellä mukana olevasta sienikirjasta ei löy dy. Mummun sanaan luotetaan kuitenkin vankasti ja kun mummu sanoo, että sitä voi maistaa ihan raaka nakin, pistävät uskaliaimmat toimituskunnan jäsenet toimeksi. Mummu varoittaa sienen happamuudesta ja voimakkaasta mausta. Toimituskunnasta Anni toteaa: “Jännä, siis ihan niinku semmonen mausteisen makunen. En ois aatellu et on näin vahva.” Muut nyökyttelevät mukana.

Intoa herättävät vielä retken lopussa löytyvät “savusienet” eli tuhkelot, joita päästäänkin tallaamaan sekä ihailemaan niistä nousevia tuhkanharmaita itiö pilviä. L

Legendan sienestysohjeita kaupunkilaisille

LASSI SIPPOLA

Syksy saapuu ja sen mukana parhaimmat sienestyssäät. Samalla kun metsät täyttyvät sienistä, täyttyy myös somen sisältö upeista ruskakuvista ja tunnelmoinneista sieni- ja marjastusretkiltä. Kavereiden postauksista aiheutuvaan fomoon auttaisi parhaiten sienestystrendiin osallistuminen, mutta etkö tiedä, mistä aloittaa? Mikäli olet aina haaveillut sienestyksestä, mutta toistaiseksi kokemuksesi sienestyksestä rajoittuu maksimissaan Lidlin säilykehyllyyn ja ala-asteella uimahallista tarttuneeseen varvassieneen, Legendan sienestysohjeet kaupunkilaiselle voivat auttaa sinua.

Retken suunnittelu

Sieniretkeilyä suunnitellessa on tär keää ensin pohtia, mikä on retken pääasiallinen tarkoitus. Mikäli pääasiallinen tavoite on saada rai tista ulkoilmaa ja syksyinen instas tory, ei ole niinkään väliä, mihin retkensä suuntaa. Sienet viihtyvät oikeastaan missä tahansa ympäristössä. Hyviä kohteita sie niretkelle voivat siis olla niin kaupunginpuistot, havu- ja lehtimetsät kuin mummolan takapihan nurmikkokin.

Mikäli sieniä aikoo poimia syötäväksi, on tärkeää tietää minne suuntaa ja mitä sienikoriinsa poimii. Suomen metsissä, puistoissa ja pihanur mikoilla asustelee yli 5500 tunnettua sienilajia, joista vain muutama sata on syötäväksi kelpaavia. Paras kumppani aloittelijan sieniretkelle on kokeneempi sienestäjä, joka osaa tunnistaa syö täväksi kelpaavat sienet, mutta mikäli lähipiirissä ei ulkoiluintoa löydy, retkelle mukaan kannattaa pakata lajintunnistukseen keskittyvä sienikirja tai kännykkään ladattava sienisovellus.

Mitä sieniä aloitteleva ruokasienestäjä us kaltaa poimia käsiinsä? Vastauksen tähän kysy mykseen löydät Noa Välimäen jutusta “Sienet for dummies”, jossa käydään läpi yleisimpiä ruoka- ja

myrkkysieniä, sekä kerrotaan vinkkejä sienten tunnistamiseen.

Mihin suunnata

Into lähteä sieniretkelle on jo huipussaan, mutta vielä pitäisi tietää, mistä etsiä. Koska tämä ohje on suunnattu kaupunkilaisille, hyväksyttäviä sienestyspaikkoja ovat vain sellaiset, joihin pää see mahdollisimman vaivattomasti ratikalla tai bussilla. Hyvien liikenneyhteyksien päässä ole via puistoalueita Tampereella ovat esimerkiksi komeasta ruusutarhastaan tunnettu Hatanpään arboretum, Ratinan liepeillä sijaitseva Eteläpuis to, Finlaysonin tehdasalueen lähistöllä sijaitseva Näsinpuisto sekä keskustakampukselta kävely matkan päässä sijaitseva Sorsapuisto. Syötäväksi tarkoitettuja sieniä ei kannata kuitenkaan poimia puistoista tai vilkkaiden teiden varsilta, sillä sie niin kerääntyy helposti ympäristössä olevia saas teita, kuten raskasmetalleja.

Jos mielii sieniretkelle ihan oikeaan met sään, suositeltavaa maastoa löytyy Taysin keskus sairaalan takaa aukeavalta Kaupin ulkoilualueelta. Sieniretkeilijä voi ottaa tukikohdakseen esimerkiksi alueella sijaitsevan Niihaman majan ja samoilla lähimetsissä sieniä etsien, mikäli eväiden syömiseltä jää aikaa.

Miten varustautua

Sieniretkellä oleminen koostuu pääasiassa hitaasta kävelemisestä ja paikallaan oleilusta, joten lämpimät, säänkestävät vaatteet ovat sieniretkeilijän tärkein varuste. Syysaikaan metsässä liikku essa kumisaappaat ovat hyvä valinta jalkineeksi. Poimittuja sieniä varten on hyvä varata mukaan kori tai muu ilmava kuljetusastia. Lajien tunnistamista varten mukana on syytä olla laadukas sienikirja tai kännykkään ladattava sienisovellus. Kokematon metsässä liikkuja voi eksyä yllättävän helposti, joten on hyvä varmistaa ennen retkeä, että älypuhelimen akku on täynnä ja karttasovel lus ajan tasalla.

Aloittelevan sieniretkeilijän ehdottomasti tärkein varuste on kuitenkin eväät. Innokkaas ta etsimisestä huolimatta poimittavaksi sopivia sieniä ei välttämättä löydy. Tällöin on hyvä, jos mukana on pettymyksen lieventämiseksi pientä purtavaa ja termoskannussa lämmintä juotavaa. Ulkoilmassa nautittuna kaikki ruoka maistuu paremmalle, ja mielipaha väistyy hyvin pian. Sie niretkellä sienien löytäminen ja poimiminen on kuitenkin hyvin toissijaista. Pääasia on, että tuli lähdettyä ulkoilmaan nauttimaan raikkaista syyssäistä – tuli saalista tai ei. L

Lähteet

Korhonen, Jarkko ja Penkkimäki, Pirjo (2020) Suuri suomalainen sienikirja. Readme.fi. Helsinki.

Sienet for dummies

TEKSTI NOA VÄLIMÄKI

En varmasti ole ainoa, joka on vieroksunut sienestämistä. Vaikka ajatus onkin houku tellut, on sienitietämyksen kerryttäminen kuulostanut turhan työläältä. Pitäisi tutkia pölyisiä sienikirjoja, opetella ulkoa tuntomerkkejä ja harhailla metsässä tuntikausia sienten perässä. Joka vuosi valtava määrä monikäyttöisiä sieniä jää keräämättä Suomen metsiin. Sienet ovat terveellistä lähiruokaa ja täysin ilmaisia, eikä niitä ole yhtä vaikeaa löytää kuin moni meistä luulisi. Näillä vinkeillä pää set alkuun.

1. Ulkonäkö

Monet sienet ovat helposti tunnistettavissa niiden ulkonäön perusteella. Alhaalla listattujen sienten oheen on kirjattu joitakin tuntomerkkejä kuten sienen lakki, heltat ja jalka.

2. Malto

Ulkonäkö voi kuitenkin pettää ja jos koet tarvitse vasi lisävahvistusta jonkun sienen tunnistamiseen, voit tarkistaa sen sisälle. “Malloksi” kutsutaan sie nen lihaa, joka vaihtelee lajeittain.

3. Maitiaisneste

Sienistä tihkuva maitiaisneste on oiva keino sienen nimeämiseen. Esimerkiksi kaikki kookkaat valkoista maitiaisnestettä erittävät sienet ovat Suomessa rouskuja. Ne kelpaavat kaikki kiehauttamisen ja huuhtelun jälkeen syötäviksi.

KUVAT MILLA ARAJOKI & KATJA HULKKONEN

Kolme vinkkiä sienten tunnistamiseen:

Ruokasienet

Kantarelli eli keltavahvero Cantharellus cibarius

Suomen suosituin sieni ja ihan aiheesta: kantarelli on helppo tunnistaa, monikäyttöinen ja satoisa.

Suppilomainen tai trumpettimainen. Reunoilta pitkään sisäänkiertynyt ja aaltopoimuinen. Väriltään munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Lakin alapinnalla helttoja muistut tavat haaroittuvat poimut. Paksu, keltainen malto Satoisin tuoreissa usein heinikkoisissa kangas- ja sekametsis sä. Satoaika kesäkuusta alkaen ensimmäisiin pakkasiin asti.

Kantarellin ohella suosituimpia ruoka sieniämme.

Kupera - laakean suppilomainen, keskellä syvä napa. Lakin alapinnalla helttamaiset, melko säännöllisen muotoiset poimut. Väri vaihtelee vaaleasta tummaan. Hoik ka, keltainen, epäsäännöllisen litistynyt jalka. Vaalea, hyvin ohut malto. Kasvaa kuusen seurassa tuoreilla-kuivahkoilla kankailla ja kor pisoistumissa. Satoaika syyskuun lopusta marraskuun alkuun.

Suppilovahvero Cantharellus tubaeformis

Herkkutatti Boletus edulis

Kaupallisesti tärkein sienilajimme: myydään vuosittain mil joonilla euroilla ulkomaille, lähinnä Italiaan. Vinkkivitonen: herkkutatti sopii myös villalankojen värjäykseen!

Puolipallomainen lakki, vanhemmiten kupera. Väriltään vaalean ruskeasta tummanruskeaan. Hieman kuhmuinen, kiiltäväpintainen, kosteana tahmea. Tateilla on helttojen sijasta lakin alapin nalla löyhästi kiinni oleva pillikerros. Jalka tynnyrimäisen paksu, vaalea, jalan yläosassa valkoinen verkkokuvio. Malto valkoista ja kiinteää. Kasvaa kuusen seurassa tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla heinä-elo kuussa, joskus myös syyskuussa.

Haaparousku Lactarius trivialis

Yksi yleisimmistä ja kerätyimmistä ruokasienistäm me. Keitetään ennen syömistä.

Lakki kupera, laakea, violetinharmaa ja limainen. Heltat luunval koisia, tasatyvisiä tai lyhytjohteisia, melko tiheässä. Luunvalkoinen malto ja valkoinen maitiaisneste. Kasvaa kuusen seurassa tuoreilla kankailla ja korpisoistumissa elo-syys kuussa.

Kehnäsieni Cortinarius caperatus

Moni aloitteleva sienestäjä vierastaa turhaan tätä seitikkei hin kuuluvaa herkullista ruokasientä. Se on kuitenkin helppo erottaa muista seitikeistä esimerkiksi jalan renkaan perusteella!

Pallomainen, lopulta laakea lakki, joka on väriltään hunajanruskea, keskeltä violettihärmeinen. Vaaleanruskea, kolotyvinen, sahateräi nen heltta. Tasapaksun valkoisen jalan yläosassa helposti irtoava sor musmainen rengas. Vaaleanruskea malto. Kasvaa mänty- ja kuusivaltaisissa kangasmetsissä elo-syyskuussa.

Mutta mitä jos kerään vahingossa vääriä sieniä ja ne ovatkin myrkyllisiä ja syön myrk kysieniä ja sitten kuolen?! Ei hätää. Sienimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat meil lä Suomessa harvinaisia. Pelkkä sienen maistaminen harvoin johtaa kuolettavaan myr kytykseen ja sienen koskettaminen ei ole vaarallista. Myrkkysienet ovat myös usein helposti erotettavissa. Lue seuraavat ohjeet tarkasti ja välty ongelmilta. Kohta olet jo sieni-pro!

Tämän sienen tunnistavat luultavasti kaikki. Jos epäröit, tunnistat sienen nimenmukaisesti pallomai sesta, helakanpunaisesta lakista, jonka pinnalla on valkoisia suojusjätepilkkuja.

Kasvaa koivun, kuusen ja männyn juurisienenä kangasmetsissä, pi hoilla ja puistoissa kesä-lokakuussa. Vaarallisen myrkyllinen; keskushermostoon ja psyykeen vaikuttavia myrkkyjä.

Valkokärpässieni Amanita virosa

Jokaisen ruokasienestäjän on tunnettava tappavan myrkyllinen valkokärpässieni.

Kaikilta osin valkoinen sieni, jonka lakki on nuorena munanmuotoinen, laakeneva, keskellä pyöreä kohouma, sileä- ja tahmeapintainen, vanhemmiten voi hieman ruskettua. Heltat pysyvän valkoiset, irtotyviset, tiheässä; nuorena kalvomaisen suojuksen peittämä. Jalan yläosassa hento rengas, josta alaspäin valkoista sahalai-

Malto valkoista, haurasta. Epämiellyttävän tuoksuinen, makean perunamainen. Kasvaa kuusen sekä lehtipuiden juurisienenä tuoreissa ja sitä reheväm missä kangasmetsissä elo-syyskuussa.

Tappavan myrkyllinen, myrkytysuhri on välittömästi toimitettava sai-

Punakärpässieni Amanita muscaria var. muscaria

Suippumyrkkyseitikki Cortinarius rubellus

Suomessa kasvaa arviolta runsas 500 seitikkilajia, joista vain yksi on tappavan myrkyllinen - suippumyrkkyseitikki. Kartiomainen lakki, lakin keskellä nipukka, punertavanruskea ja säikeinen. Hel tat nuorena seitin suojaamat, kolotyviset, kanelinruskeat. Nuijamainen jalka, tyvi osa kapeneva, ruskea, jossa muutamia keltaisia vöitä tai sahalaitakuviota. Vaaleanruskea malto. Tuoksuu heikosti retikkamaiselta. Tappavan myrkyllinen ja syömisestä voi seurata pitkä oireeton aika, jopa pari viikkoa.

Pulkkosieni Paxillus involutus

Pulkkosieni on helposti tunnistettavissa koskel taessa ruskeaksi tahriintuvista heltoistaan ja alaskiertyneestä lakin reunasta. Villalankoja värjäävät käyttävät tätä sientä ruskeiden värisävyjen saamiseen.

Lakki likaisen vihertävänruskea, laakea - matalan suppilomainen, kiiltävä: reuna pitkään alaskäänteinen ja hienonukkainen, uurteinen. Heltat kellertäviä, lyhytjohteisia, tiheässä, helposti sormella irti työn nettävissä. Jalka lakin leveyttä lyhyempi, lakkia vaaleampi. Malto kellertävää, pehmeää, vauriokohdista tummuvaa.

Kasvaa mm. koivun ja kuusen seurassa nurmikoilla, joutomailla, kangasmetsissä elo-lokakuussa, erittäin yleinen ja runsassatoinen. Sienen syöminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen yliherkkyysreaktion.

Nyt tietopankissasi on Suomen yleisimpiä ruokasieniä ja myrkkysieniä - ei kun met sään! Jos kuitenkin epäröit jonkun sienen kohdalla, jätä se suosiolla metsään äläkä herranjumala maista sitä. En halua olla vastuussa sienimyrkytyksistä. Sienimetsään kannattaa ottaa mukaan kuvitettu sienikirja (suosittelen Jaakko Korhosen Sieniopas ta) sekä sieniä tunteva seuralainen. Onnea sienestämiseen! L

Tiedettä taikasienistä

TEKSTI LASSI SIPPOLA KUVAT SIPPO LUOMAPURO

Sana psykedeeli voi herättää monenlaisia mielikuvia. Populaarikulttuurissa vilahtelee viittauksia LSD:hen ja taikasieniin ja aiheen innoittamana on syntynyt taidetta psykedeelisestä rockista maalauksiin. Kirjallisuuden tuntija on saattanut kuulla Aldous Huxleyn esseestä Tajunnan ovet, joka on syntynyt psykedeelikokemuksen innoittamana. Ehkä vähemmän tunnettu aihealue on, että psykedeelejä on tutkittu eri tieteenaloilla useita vuosikymmeniä. Potentiaalisia käyttötarkoituksia löytyy esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden hoidosta ja ihmisen tajunnan tutkimuksesta.

Legenda haastatteli aiheeseen pe rehtynyttä tutkija Samuli Kangaslampea. Kangaslampi on psykologian tohtori ja toimii tällä hetkellä postdoc-tutkijana Tampereen yliopiston yhteiskun tatieteiden tiedekunnassa. Hän on perehtynyt tutkijanurallaan psyykkisen trauman vaikutusmekanismeihin ja hoitoon, muistin ja muistojen tutkimukseen sekä psykedeelien käyttöön niin tietoisuuden tutkimuksessa kuin kliinisessä tutkimuksessa. Kangaslampi toimii kirjoittamishet kellä Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Mitä psykedeelit ovat?

Psykedeelit ovat aineita, jotka vaikuttavat väliai kaisesti ihmisen ajatteluun, havainnointiin, tun ne-elämään, tietoisuuteen ja tajunnan tilaan sekä ylipäätään subjektiiviseen kokemukseen. Yleensä vastaavia tiloja ei havaita ihmisillä muuten kuin esimerkiksi uskonnollisessa transsissa tai vastaa vissa mystisissä tiloissa.

Niin sanottuja klassisia psykedeelejä ovat psilosybiini, LSD, dimetyylitryptamiini eli DMT ja meskaliini. Psykedeelien vaikutuksen kesto vaihtelee minuuteista puoleen päivään riippuen aineesta ja annostelutavasta.

Mikä sai sinut kiinnostumaan psykedeelien tutkimuksesta?

Ensimmäisen kerran kiinnostuin psykedeeleistä, kun aloitin psykologian opintoni noin 15 vuotta sitten. Oli kiinnostavaa, että erityisesti 60-luvulla psykologiassa ja psykiatriassa oli aikakausi, jolloin psykedeelejä tutkittiin ja saatiin hyviä tuloksia.

Opintojeni alkuun tultaessa psykedeelit oli vat käytännössä kadonneet aiheena psykologiasta ja psykiatriasta, eikä niistä puhuttu edes opin noissa mitään. Mietin syytä katoamiselle, ja aloin seurata uuden aallon psykedeelitutkimusta, kun sitä alkoi ilmestyä noin 12 vuotta sitten.

Psykedeeleissä on minulle kaksi kiinnosta

vaa puolta: ne vaikuttavat jo mikroskooppisen pienillä määrillä voimakkaasti ihmisen tajuntaan ja tietoisuuteen, joten psykedeelit ovat mielen kiintoisia työkaluja ihmisen tietoisuuden ja ta junnan tutkimiseen.

Toisaalta psykedeeleistä on mahdollisesti hyötyä mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Esi merkiksi traumapuolella on jo pitkään tutkittu MDMA-avusteista terapiaa, mikä liittyy suoraan omaan erityisosaamisalueeseeni eli psyykkiseen traumaan ja sen hoitoon.

Oma erikoisalani on kliininen tutkimus, jossa kartoitetaan psykedeelien hoitopotentiaalia. Alalla tutkitaan, voisivatko ihmiset hyötyä tue tusta psykedeelien käytöstä tai psykedeeliavus teisesta terapiasta mielenterveyden häiriöiden hoidossa.

Olen myös julkaissut muutaman kysely tutkimuksen, joissa keskityttiin mystiseen kokemukseen psykedeelien vaikutuksen alaisena. Osa tutkimuksista viittaa siihen, että juuri koke mukset, joissa on koettu jotain pyhää tai ajan ja paikan ylittämistä, olisivat yhteydessä siihen, että ihmiset voivat paremmin myöhemmin.

Miksi psykedeelit on luokiteltu laittomiksi huumausaineiksi useissa maissa?

Lainsäädäntö vaihtelee maittain, mutta suurin osa yleisimmistä psykedeeleistä on laittomia niin Suomessa kuin muuallakin. Laittomuuden syyt kaikissa tapauksissa eivät välttämättä liity suo raan aineiden vaikutuksiin. Usein psykedeelejä on tarkasteltu muiden huumausaineeksi luokitel tujen aineiden yhteydessä ja päädytty kieltämään muiden ohessa, eli osittain kyseessä voi olla his toriallista sattumaakin.

Riskejä psykedeelien käytössä toki on, mutta fyysiset haitat ja riskit ovat vähäisiä niin sanottujen klassisten psykedeelien kohdalla. Ris ki yliannostukseen kuolemiselle on käytännössä olematon ja riippuvuuspotentiaali pieni.

Keskeiset riskit psykedeelien käytössä liitty vät niiden psyykkisiin vaikutuksiin. Omin päin, hallitsemattomissa olosuhteissa tapahtuva käyt-

tö voi aiheuttaa hyvin voimakkaita negatiivisia psykologisia kokemuksia, kuten ahdistusta tai paniikkia. Vaikutus esimerkiksi LSD:llä ja psilo sybiinillä on useita tunteja, joten seurauksena voi olla pitkä ja piinaava kokemus.

Psykedeelien käyttö voi myös laukaista psy koosin ihmisillä, joilla on alttiutta psykoottisille häiriöille. Tämän vuoksi tutkimuksissa seulotaan pois ihmiset, joilla itsellään on psykoottista oirei lua taustalla, tai joiden lähisuvussa esiintyy psy koosisairauksia.

Kolmas keskeinen riski on kohonnut on nettomuusriski käytön aikana. Ihminen on psy kedeelien vaikutuksen alaisena voimakkaasti muovautuneessa tie toisuuden tilassa, eikä pysty tavalliseen tapaan havainnoimaan ja hallit semaan ympäristöään. Toivon, että kes kustelu mahdollisesta lääkekäytöstä pidettäisiin erillään siitä, miten ihmiset muuten psyke deelejä käyttävät ja mikä niiden laillinen status pitäisi olla. Nämä ovat erillisiä kysymyksiä, joista molemmista voidaan olla montaa mieltä. Täsmälleen samat aineet voi vat olla lääkkeitä tai päihteitä, siinä ei ole sinänsä mitään uutta tai erilaista.

koholismista tiedetään, että paras tapa parantua alkoholismista on tulla uskoon tai rakastua eli saada joku todella voimakas, äärimmäinen koke mus, joka muuttaa elämän suunnan. Ajateltiin, että voisiko psykedeelikokemuksessa olla jotakin samankaltaista.

Useimmat

mielenterveyshäiriöiden hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat tunneelämää vaimentavia tai jollain tavalla hillitseviä, kun taas akuutti psykedeelikokemus voi pakottaa kohtaamaan tunteita ja käymään niitä läpi.

Mielenterveyden häiriöiden hoidossa mer kittävää on tila, jonka psykedeelit aiheuttavat ihmiselle. Monissa mielenterveyden häiriöissä ydinongelma on, että jumiudutaan johonkin tietynlaiseen ajattelu- ja toimintatapaan, jota on vaikea muuttaa. Psyke deelejä nauttinut ihminen on hyvin muok kautuvassa eli plastisessa tilassa, jonka aikana voi mahdollisesti tapahtua suuriakin muutoksia ih misen psykologiassa.

Ihan aivoissakin voidaan nähdä, että psy kedeelien vaikutuksen aikana tavanomaiset ja hiukan pinttyneet yhte ydet aivoalueiden välillä heikkenevät ja samalla syntyy uusia, epätaval lisia yhteyksiä sellaisten alueiden ja verkostojen välillä, jotka eivät yleen sä keskustele keskenään.

Mitä hyötyjä psykedeeleistä voi olla mielenterveydelle?

Psykedeelitutkimus lähti liikkeelle ajatuksesta, että psykedeelikokemus on niin voimakas ja ää rimmäinen kokemus, että ihminen tulee ravis telluksi jotenkin parempaan tilaan. Ensimmäisiä tutkimuksia tehtiin alkoholismin hoidossa. Al

Keskustelu on vil kasta siitä, mikä merkitys tällaisilla mystisillä kokemuksilla on vai onko keskeisintä kuitenkin omaan elämään tai omaan psykologiaan liittyvät uudet oivallukset ja näkökulmat. Psykedeeliko kemus päästää tunnekokemukset valloilleen ja voimistaa niitä. Useimmat mielenterveyshäiriöi den hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat tunne-elämää vaimentavia tai jollain tavalla hillitseviä, kun taas akuutti psykedeelikokemus voi pakottaa kohtaamaan tunteita ja käymään niitä läpi. Voi olla, että tällöin on mahdollista saavuttaa psyko logisia oivalluksia tai läpimurtokokemuksia, joita

tavoitellaan tavallisessakin psykoterapiassa.

Mitä mielenterveyden häiriöitä psykedeeleillä pyritään hoitamaan?

Selkeästi pisimmällä on masennustutkimus eli psilosybiiniavusteinen terapia masennuksen hoi toon. Masennus on yleinen ja vaikea ongel

siihen, että käytetään vuosikausia SSRI-lääkkeitä oireiden poissa pitämiseksi.

Toinen keskeinen aihealue on vakavaan sai rauteen tai kuolemaan liittyvä ahdistus tai ma sennus. Tutkimuksia on tehty ihmisillä, joilla on erittäin vakava syöpä tai muu sairaus ja he ovat hyvin ahdistuneita. Tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia, joko ihan saattohoitotyyppisestä tilan

psykedeelien hoitopotentiaali verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Jos psilosybiiniavusteisesta terapiasta tulisi hyväksytty hoitomuoto, niin ainakin itse ajatte len, ettei sen tarvitsisi olla hoitomuoto, jota ko keillaan kaikkein viimeisenä, jos hoidettavalla ei ole erityisiä riskitekijöitä. Psykedeelihoito on kui tenkin kestoltaan niin rajattu jos verrataan vaikka

käyttötarkoituksen välillä on koko ajan tietty jännite.

Tiettyä hyötyäkin on siitä, että tutkitaan samaa ainetta, jota ihmiset ovat käyttäneet mil joonia kertoja muutenkin. Käytöstä on kerty nyt turvallisuusdata, joka kertoo tutkijoille, että ihmiset eivät esimerkiksi kuole LSD:n käytön vuoksi, koska kuolemantapauksia ei ole syntynyt

verran lisähaasteita, että kyse on laittomista huu mausaineista. Lakien kautta kontrolloidaan sitä, missä määrin psykedeelejä voi laboratoriossa säilyttää, annostella ihmisille tai tehdä aiheesta tut kimusta. Tähän aiheeseen liittyvä byrokratia on todella suurta. Mutta on se tietysti missä tahansa lääketutkimuksessa, jos ajatellaan että sairaudesta tai häiriöstä kärsiville ihmisille halutaan kokeilla jotain uutta ainetta. Aina sellainen tietysti vaatii ison prosessin ja luvat.

Voisin sanoa, että olen enemmänkin yllät tynyt siitä, että ei ole tullut mitään voimakasta vastareaktiota tai hirveästi kritiikkiä siitä, että itsekin olen puhunut tästä aihepiiristä tai tutki mustuloksista julkisuudessa. Ennen ensimmäisiä kertoja reilu kymmenen vuotta sitten ajattelin, että onko tämä todella huono idea. Saako tästä jonkun huonon maineen tai onko tämä uralle ja elämälle tosi haitallista? Mutta ajat on kyllä muuttuneet voimakkaasti. Nykypäivänä julkisuudessa on ihmisiä, jotka puhuvat avoimesti psykedeelien käyttökokemuksista tai ilmaisevat, että psykedeeleistä voi olla jotain hyötyäkin. Ei niistä puheista herää lainkaan sellaisia kohuja tai kauhisteluja kuin ennen.

Mikä motivoi pääsemään yli noista peloista ja tutkimaan psykedeelejä?

siihen kohdistuu stigmaa. Jos tehdään asiallista tutkimusta eettisesti ja hyvin standardein, mikä tahansa aihe voi olla tutkimuksen kohde. Psykedeelit ovat mielenkiintoinen ja mahdollisesti hyödyllinen tutkimuskohde.

Potentiaali, joka varhaisista 60-luvun tutkimuksista ja ensimmäisistä uuden aallon tutki muksista tuli näkyviin, oli voimakas. Vaikka ne olivat pieniä ja monin tavoin rajoitettuja tutki muksia, tulokset olivat vakuuttavia. Jos psyke deeleissä on merkittävää potentiaalia mielenter veyden hoidossa, haluan olla tukemassa sitä, että asia tutkitaan loppuun eikä aihetta hylätä ennak ko-oletusten vuoksi.

Lisäksi psykologian ja neurotieteen jännit tävintä ja merkityksellisintä ydintä on ymmärtää tajuntaa ja sen tiloja. Jos psykedeelit voivat olla jollakin tavalla siinä mukana, niin ehdottomasti tällaista tutkimusta kannattaa tehdä.

Onko psykedeelejä jo hyödynnetty kliinisessä työssä Suomessa tai globaalisti?

Suomessa ei ole mahdollista antaa psykedee liavusteista terapiaa hoitotarkoituksessa tällä hetkellä. Monessa lähimaassa, kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa ihmistutkimusta psykedee leillä on käynnissä, mutta Suomessa ei ole ollut

pikin projekti on valmisteilla ja lähivuosina se on täysin mahdollista myös Suomessa.

Pääasiassa psykedeelien käyttö mielenter veyshoidossa on tutkimusasteella, eli tehdään kliinisiä tutkimuksia, joihin rekrytoidaan ihmisiä, joilla on näitä häiriöitä. Tähän on kuitenkin poikkeuksia, joista ehkä merkittävin on Sveitsi.

Sveitsin lainsäädäntö on sellainen, että lääkärit voivat erityislupaa hakemalla koettaa peri aatteessa lähes mitä tahansa lääkettä tai ainetta johonkin ongelmaan, joka ei ole ratkennut muuten. Tämän kautta jotkut lääkärit ja psykiatrit Sveitsissä ovat jo vuosien ajan käyttäneet muun muassa LSD:tä psykiatrisessa hoidossa ja kerän neet suoraa kliinistä kokemusta.

Kuinka nopeasti psykedeelien käyttö mielenterveyshoidossa voisi yleistyä, mikäli tulokset ovat lupaavia?

Lääkekehitys toimii yleensä kolmessa vaiheessa, ja psilosybiiniterapian osalta on siirrytty näistä viimeiseen vaiheeseen, eli laajamittaisiin tutki muksiin. Mikäli hyvät tulokset toistuvat, ehkä neljän tai viiden vuoden kuluttua voisi olla mahdollista, että psilosybiinista tulisi hyväksytty lää keaine Yhdysvalloissa, ja sen jälkeen mahdollises ti EU:ssakin.

Tärkeä nosto on asennemuutos psykedeelejä kohtaan. Suhtautuminen psykedeeleihin on ollut ennen epäluuloista, joskus jopa demonisoivaa. Nykysuhtautuminen on liikkunut enemmänkin hypen puolelle. Tutkimus lähti liikkeelle yksittäi sistä tutkimusryhmistä ja tutkimuksista, mutta nykyään psykedeelitutkimus on ihan merkittävä mainstream-tutkimussuunta kliinisen psykologi an ja psykiatrian alalla. Tutkimusta tehdään hy vin laajalla skaalalla, arvostetuissa yliopistoissa ja tutkimusryhmissä.

Psykedeelialan pörssiyhtiöiden yhteenlas kettu arvo lienee 1-2 miljardin dollarin välillä, vaikka yhtäkään psykedeeliä ei ole hyväksytty lääkkeeksi. Tämä kertoo siitä, että hype on käyn nissä. Odotukset psykedeelien suhteen ovat ehkä vähän liiankin korkealla, ja on kenties odotetta vissa, että ihan kaikista suurimpia odotuksia ei tulla lunastamaan. Tästä ei tule kaiken mullista vaa juttua.

Loppukevennyksenä voisitko kertoa, mikä on oma lempisienesi?

Mitä ajankohtaisesta psykedeelitutkimuksesta

Tykkään monista ruokasienistä herkkutateista keltavahveroihin. Ehkä kuitenkin sanon korva sieni, koska se on erittäin hyvä ja siinä mielessä myös jännittävä sieni, että se on lähtökohtaises ti myrkyllinen, mutta oikein käsiteltynä erittäin

lyriikkaa

LUOMAPURO

proosaa

ilma tuoksuu mansikoilta käyneiltä, punaisilta kosketus polttaa kukat kukkivat pitkin vatsaa orkideat avautuvat rintakehässä puskevat läpi luiden ja kudosten tukehdun juuriin, sisälläni on polte kädet kylmät kalmat rovio vain meissä ketokukat kasvavat kruununa vasten valon sienimetsää

minä tunnen sinut, kasvat sisälläni ja uppoudut rihmastot välillämme tunnen ne sinussa silmäsi kastelevat minut kevätsateena koko kehosi voi tarkkailla kun kehoni muuttuu

olemme ikuisen tiedon ytimessä tunnen laajentumisen kuihtumisen vapauden ja uskon liitos euforia ja pelko ovat yhtä, totuus on sokeutta, salaisuudet ruokkivat sielua.

kehnos‡eni kantoruoska samettihousujalka villakangastatti suomurakas kauluspaitas‡eni kavalavaarakaste kirjoneulenahka nuppineulajalka

ILONA RANTAMÄKI

Perustit oman nokeentuneen valtakuntasi Kun kerran heitit teepussin tuhkakuppiin Ja armollisesti annoit sen homehtua

Pian säihkyvä rihmasto peitti kaiken minkä näit Sen hohde hidasti maanalaisen sydämesi rytmin Ja hiljensi sähkölinjojen huminan korviesi välissä Päivästä toiseen se kasvaa ja haarautuu hajottaen kaiken minkä haluaa viedä mukanaan

Kuin tuhkasta noussut taruolento rihmasto loistaa punaisena sammuvan auringon lailla Valtaa mielen, värjää vaatteet ja kielen Säikeet jatkuvat silmänkantamattomiin jonnekkin kauas, minne sinäkin kuulut

SIPPO LUOMAPURO

kalvashaavaruisku kirjekyyhkyero kultakehräs‡eni valkosolukaste piispanhippa häränkielisuudelma kevätkaunalaki koivulahoruoska kantoliinas‡eni

Olen sieni

Tunkeudun

kotisi seiniin ja lattian rakoihin sinne minne et koskaan katso kynsien alle ja ihon poimuihin rasiaan unohdettuun ruokaan suihkun saumoihin paahtoleivän kantoihin En katoa milloinkaan En luovuta milloinkaan

Kuljen nenäsi kautta keuhkoihin tunkkaisen tuoksuisena ilmana valtaan sinut ja ympäristösi olen herkullinen ja vaarallinen toisinaan kuolemaksi

metsässä istun hiljaa POTKI MUA

kerää minut kotiin ja ryöppää hyökytä vyörytä voin kanssa pannulla mä tirisen taita helttani, tihkun sakeaa maltoa tee musta keittoa olen sitkeää lihaa MAISTA vastaat seurauksista

Voin olla sulle jotain tappavaa tai tyylikäs herkku riippua sinussa rihmaston varassa syksyisin kuljen kaikkialle missä vaan on kosteaa

TEKSTI M. U. SHROOM KUVA ANNIINA PARIKKA

Tripillä

Seuraavat runot on luotu internetin keskustelufoorumien syvyyksistä löydetyistä kommenteista, joissa anonyymit henkilöt kuvailevat kokemuksiaan psykedeelisten sienten käytöstä.

Unelma-trippi

Olisin halunnut kokea jotain uutta, suurta ja käänteentekevää Olisin halunnut heittää kaiken pois, lakata taistelemasta Olisin halunnut matkustaa ajassa, saada uuden perspektiivin Olisin halunnut nauraa, kokea uppoutuvani sänkyyn Olisin halunnut ymmärtää enemmän, koskettaa taivasta Olisin halunnut nähdä venyvät varjot, vaaleanpunaiset yksisarviset Olisin halunnut pelätä, menettää kontrollin

Olisin halunnut itkeä, tavata Jumalan “Nyäpikkä-special”

T-1h juot 2,5 dl mustaa viinimarjamehutiivistettä (MAOI)

T-30min muistat käydä paskalla.

T-15min 39 silokkia saksilla nipsnaps mukin pohjalle ja sitruunamehuun likoamaan. Keitä teetä.

T-3min lisää teet silokkiliemeen.

T0 Juo!

ja sitten…”nauti” matkasta

Kaikki laineilee olen ajopuu viileässä purossa mikään ei ole vallassani Kallion pinta hengittää ja elää Matkustan ajassa Mikä osa on pilviä ja mikä taivasta Ahdistukset ja pelot rapisevat lattialle kuin kuiva savi mutakylvyn jälkeen olen uudelleensyntynyt nyt ymmärrän

Kysyn olenko sekaisin v ä r i s e n vilusta olo on painava kirkkaita värejä, valoja epävakaus valtaa sisimpäni painun syvyksiin jos en taistele vastaan lakkaan olemasta vain aivoni ovat elossa todellisuus sirpaloituu mikään ei ole totta sairaalloiset ajatukset virtaavat lävitseni kuin musta myrkky tahdonvoimani ei riitä kääntämään matkan suuntaa odotan kaiken päättymistä itken ihmisen pahuutta

TEKSTI NOA VÄLIMÄKI KUVA SIPPO LUOMAPURO

Tarjoilija, yksi agnostinen

Ssohvalla puoliksi luettu kirja kädessään: hän ei ol lut pimeän tultua nähnyt tarpeelliseksi sytyttää jal kalamppua, eikä hän var masti ollut enää moneen tuntiin nähnyt sen vertaa, että olisi erottanut sivujen rivit toisistaan. Mutta hän istui siinä hievahtamatta, silmät auki, ja hän olisi yhtä hyvin voinut olla jo kuollut. Isä taas oli keittiössä, sullomassa tukkukaupasta os tamiaan ruokatarpeita pieniin pakastusrasioihin. Kukaan ei tiennyt miksi, mutta Mikaelin kuole man jälkeen hän eli ikuista vuoden 1999 joulu kuuta, ja olin varma, että talossa riitti ravintoa kahdenkymmenen vuoden tarpeisiin.

Tuona iltana ajattelin kokonaan toisenlaista aikaa tuon vanhan talon historiassa. Kun olin yh deksännellä luokalla, minulla ja isällä oli tapana rukoilla joka ilta, ja hän – unohtamatta sitä ker taakaan yli vuoden aikana – kysyi minulta aina, mitä minä ajattelin Elsan ratkaisusta. Ensimmäi sinä iltoina minä todella yritin ajatella, mitä sa noisin, mutta kun sitä oli jatkunut jo viikkoja, minä tyydyin sanomaan sen, mitä siihen kuului sanoa ja mitä hän halusi minun sanovan.

Kun kaksi vuotta myöhemmin tein oman

ratkaisuni, meidän perheemme kes keiset keskustelumme, joita käytiin vain ja ainoastaan illallispöydässä, kävi vät ensin vaivaannuttavan hiljaisiksi ja sitten liioitellun muodollisiksi. Täy tettyäni kahdeksan toista olin jo muut tanut omilleni, mutta vietin Korpelan talossa yhä suuren osan arjestani. Nykyään olen ajatellut, että sen täytyi joh tua siitä selittämättömästä säälin tunteesta, jota koin ajatellessani, mitä kaikkea heillä oli ollut ja min kä kaiken he olivat menettäneet. Selit tämätöntä siitä teki se, että en ollut enää vuosikausiin tuntenut rakkautta sitä paikkaa tai koko

Viides syyskuuta, kaksituhattakaksitoista. Kun nousin ja kerroin lähteväni yöksi kotiin, kuulin äidin viimein nousevan sohvalta ja kiipeä vän portaita pimeään yläkertaan, missä makuuhuoneet olivat. Isä sanoi tylysti, että eikö takan olisi voinut sytyttää. Kuka tahansa, jolla oli aikaa sellaiseen. Kerroin olevani lähdössä, ja hän sanoi, hyvä, hän oli pian menossa nukkumaan, ja jonkun piti vahtia tulta. Ehtisin kyllä lähteä sen sammuttua, hän sanoi, eivätkä Viinivaaran öiset maantiet olleet minua ennenkään haitanneet.

En löytänyt sytykkeitä, ja isä kysyi, että eikö se ollut opetettu jo moneen kertaan, ja että on yksi asia kaatua ojaan yrittäessään parhaansa py

agnostinen identiteettikriisi

syä tiellä, mutta on naurettavaa kompastua sula misvesien jättämään kuoppaan ja yksinkertaisesti kieltäytyä nousemasta ylös.

Me nautimme kupilliset kahvia tulen ääres sä, sen loimutessa, jonka jälkeen isä palasi keittiöön ja alkoi paloitella pitkää makkaraketjua. Meillä oli tapana ostaa sellainen uudeksi vuodek si, ja sitä minun olisikin pitänyt muistella; sitä, miltä Mikael näytti musta pyyhe ympärillään, talouspaperiin kääritty puoliksi syöty makkara kädessään. Mutta tuona iltana, imiessäni verta peukaloon tulleesta haavasta, jonka olin saanut veistäessäni sytykkeitä, minä ajattelin vain, kuin ka kauan olin halunnut asetella Kaarlen paksu suoliston noin samalla tavalla leikkuulaudalle ja leikellä sen pieniksi, symmetrisiksi palasiksi. On gelmana oli vain se, että tyhjänä suoli olisi vain litistynyt tylsän keittiöveitsen alla, mutta en minä myöskään halunnut sen olevan täynnä.

Kun tuli oli sammunut ja kello läheni jo yh tätoista, kohtasin äidin vielä eteisessä. Hän kertoi mummin kyselleen minun perääni, ja enkö joskus kävisi tämän luona. Eihän sinne ollut kahta kilometriäkään. Ota vaikka Elsa mukaan, hän ke hotti, ja minä vastasin, ettemme oikeastaan tunteneet kovin hyvin. Ja että vielä vähemmän tulin toimeen hänen kanssaan. Mummi oli kuulemma ihmetellyt, ettei ikinä nähnyt minua ikkunastaan – enkö minä muka pitänyt monen tunnin käve lylenkeistä, ja eikö Viinivaaran luonnonsuoje lualue soveltunut parhaiten siihen tarkoitukseen?

En muista, mitä ajattelin lähdettyäni, mut ta en tosiaankaan ajatellut lähteneeni lopullisesti. Kaksi viikkoa myöhemmin olin jo eteisessä täysissä pukeissa, käsi ovenkahvalla ja aikeissani vie

railla Korpelan talossa, kun avain kääntyi lukossa. ”Qismah Fakhoury”, Elsa sanoi: hän astui sisään lupaa kysymättä ja riisui heti takkinsa.

”Mitä helvettiä sinä täällä teet?” minä ky syin.

Hän potkaisi kengät jalastaan, istui sijaa mattomalle vuoteelleni ja kaivoi laukustaan kan nettavan tietokoneen. ”Qismah Fakhoury”, hän sanoi uudestaan. ”Hän on Latviasta – ei kun Liettuasta, mutta on kuulemma asunut Suomes sa kolmivuotiaasta asti. Musta tukka, ehkä vähän pyylevä – etkö sinä ajatellut jotakin sellaista Terry Destinfaten rooliin?”

”En minä ole sanonut siitä mitään.”

”Hän tulee ensi viikolla, ja sinä voisit olla häntä asemalla vastassa”, Elsa kiiruhti sanomaan. ”Teistä tulee parhaat ystävät. Ihmiset tulevat sa nomaan, että tehän olette kuin Flioniel ja Terry. Niin siis jos näytelmästä tulee hyvä. Ja totta kai siitä tulee! Uskotko? Kaikki synnit anteeksi? Hei! – näitkö sinä Jasperia eilen?” Hän ei kuitenkaan antanut minulle aikaa vastata, vaan jatkoi yhtä innoissaan: ”Ne uudet asut ovat mahtavat – niin hän on suunnitellut ne ja tietenkin hän yrittää käyttää niin paljon vanhoja pukuja kuin mahdollista, mutta…”

”Se on puolen vuoden urakka”, minä kes keytin. ”Miksi kukaan muuttaisi tänne puoleksi vuodeksi?”

Elsa kohautti olkiaan, kallisti päätään, ja hänen tummat hiuksensa valuivat otsalle. Minä tiesin, miten kovasti hän olisi halunnut jatkaa ja miten paljon hän inhosi sitä, kun muut eivät ja kaneet hänen intoaan. ”Se on paras vaihe koko projektissa”, hänellä oli tapana sanoa. ”Kirjoitta

jalle ei voi antaa mitään parempaa kuin kesken eräisen käsikirjoituksen.”

Niin, minä olin samaa mieltä. Sen jälkeen hän kaikki pantiin käytäntöön, ja sitten se oli jo ohi, eikä siitä koskaan tullut niin hyvää kuin siitä olisi voinut tulla.

Elsa kaivoi jääkaapista purkin pikakahvia, täytti vedenkeittimen, ja minä tajusin surkeudekseni, etten ollut lähdössä minnekään sinä il tana. Riisuin takin yltäni ja yritin korjailla pipon jättämää kampausta, kun näin Elsan sylkäisevän lavuaariin.

”Tämä maistuu paskalta”, hän sanoi.

”Minä en ikinä juo sitä”, sanoin laiskasti ja kävin itse istumaan vuoteelle.

”Niin et varmaan.” Hän punnitsi pikakah vipakettia kädessään ja silmäili sen päiväystä. ”Siinä on sinun kuppisi”, hän sanoi ojentaessaan toista höyryävistä kupeista.

Kahvia oli läikkynyt Elsan harmaalle hup parille, mutta en huomauttanut siitä. Kitkerän ja vain lievän myrkytyk sen aiheuttavasta mausta huo limatta me kumpikin tyhjensimme mukimme. Elsa selitti hyvin mo notonisella äänellä siitä, miten Ellen vi hasi työtään koko sydämestään, ja miten kau pungin laitamille oli avautu massa uusi kuppila, ja miten he aikoivat yhdessä hakea sinne töihin. Sitten hän kertoi Leilasta ja siitä, miten he kerran kävelyllään kulkivat Rauhanyhdis tyksen ohi, ja hän kertoi, miten ihmiset näyttivät

samalta ja paikka näytti samalta, ja miten he kat soivat häntä, ja miten he katsoivat pois, kun eivät kai sittenkään tunnistaneet tai eivät halunneet osoittaa tunnistaneensa.

”Se paikka on kuin Galenon temppeli”, hän sanoi sormeillessaan kannettavansa näppäimis töä. ”Minä kirjoitan sen tänne. Vaikka siellä kyllä pidetään paljon vähemmän orgioita.”

Tunnin kuluessa olin taas hukkunut omiin ajatuksiini. Kuin olisin katsonut huurteisen lasin läpi näin, miten Elsa työnsi tietokoneen lauk kuunsa, puki takkinsa ylleen; vilkaisi minua kerran ja lähti sitten hyvästejä sanomatta. Enkä minä eleelläkään viitannut siihen, että olisin huo mannut hänen poistumisensa. Mutta minä tiesin hänen palaavan taas kahden tai kolmen päivän kuluttua, ja niin hän palasikin, kertoakseen että oli antanut roolin Kaarlelle. Mutta muutoin me sanoimme samat vuorosanat, jotka aina sanoimme hänen saapuessaan ja jätimme sanomatta hä

Pimeyden viitta ja syntymän syli –gabber ja sienet

T iedätkö sen tunteen kun gab ber1 soi, basso ryömii luita ja ytimiä myöten sisimpään ja metsä tihenee ympärillä? Hymyillään ja laitetaan musiikkia kovemmalle. Täältä tullaan, kuuleeko metsä! Ette tietenkään tiedä, niin kuin en minäkään, mutta Katja tietää. Silloin lähdetään retkelle, metsäretkelle. Ajetaan au tolla metsään gabberin saattelemana. Musiikilla on väliä. Kannattaa kokeilla, jollei tiedä, mistä on kysymys. En minäkään tiennyt, ennen kuin piti käydä sienessä.

Elämässä kysymys on elämästä. Elämä on Elämän ja Kuoleman asia. Tiesitkö sitä! Kokeile vaikka kuunnella täysillä gabberia ja lähteä sieni metsään itse, niin saat jotain tietoa näistä Elämän ja Kuoleman asioista. Eikä tämä ole vitsi. Tämä on totisinta totta. Tämä on Katjan sienimatka. SIENIRETKI, isolla, tihenevien tunnelmien syysmetsässä.

Metsästä voi löytää totuuden. Kurkistaa verhon taakse, yllättää varjonsa, löytää pimeän puolensa ja katsoa totuutta silmiin. Eihän sitä kukaan noin vaan halua tehdä, ei tietenkään. Ei sitä odota, se on tuleva, niin kuin tässä tarinas sa nähdään. On olemassa tarinoita ja Tarinoita,

tiedättekö. TIEDÄTTEKÖ MITÄÄN TARI NOISTA? Luetteko te mitään oikeita tarinoita, niitä tekstien ulkopuolisia, viestejä metsästä. Epäilen. Kaikki on niin verhottu miellyttävän siirapin makuiseen valmiiksi pureskeltuun vegelihapiirakkaan että oikein oksettaa. Kannattaa käydä sienimetsällä. Sieltä voi saada tietoa. Harva käynyt silti uskaltaa tehdä tiedolla minkäänlaista korjaus- tai ryhtiliikettä elämäänsä. Puhumattakaan Elämästä. Jotta roh kaistuisi sohaisemaan ELÄMÄNSÄ peruspilarei ta jollain tiedolla asioiden oikeasta, mittaamat toman arvokkaasta luonteesta. Yritän nyt päästä asiaan tässä, jotta voimme käydä Katjan kanssa siellä sieniretkellä, mutta epäilen, ettette kuiten kaan usko minua. Se on harmi. On mukavampi istua typeränä tänäkin iltana omassa erinomai suudessaan kuin seurata valkoista jänistä. Mitä Aliisakin sanoisi. Huoh! Metsässä katsellaan puita väärii ja syödään voileipää. On se niin hyvää, kaunista, arbitraaris ta, napostella tiedon murusia ja odottaa Kohtalon nauravaa helinää korvissaan. Äläkä unohda gab beria, se on tärkeä osa tarinaa, vaikka muullakin musiikilla on väliä. Mozart ei lisää älykkyyttä, mutta parantaa hahmotus- ja keskittymiskykyä. Pianomusiikki on kuitenkin älykkäiden ihmisten hommaa. Gabber puolestaan vie matkalle. Vaikka Hollantiin, tai Lontooseen!

Katja istuu sitten kannolle ja katselee pui ta väärin totutellen metsän kohtalokkaaseen näkymään. Osa hahmotuskyvystä on vain totutun toistamista, aivojemme sopeutumista aistitulvan aiheuttamaan ristiriitaan nähdyn ja koetun vä lillä. Pieni korjaus, pienikin tiedon murunen, ja havaintomaailmamme voi mukautua täysin uu den todellisuuspiirin luomaan ulottuvuuden jär jestykseen. Mutta on defenssit, prosessit, terassit, normaalit ja keskiluokka. Vaikka Elämän piti olla elämistä varten.

Onneksi sentään me suomalaiset olemme käyneet alasti metsässä saunassa. On pyhä toi-

mitus paljastaa Aatamin ja Eevan asunsa, nöyr tyä koko kehollisuutensa armoille ja askeltaa alas luontoyhteyteen. Siksi Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä (se on käsittämättömän paljon ja kertoo muuten aika paljon kansakunnan luonteesta). Kesämökiltä pääsee näppärästi sieniretkelle, jos haluaa.

Ylpeänä sitten seisoo Katja katsellen suoraakin suorempia punertuvia mäntyjä mäellä, selkää suoristaen yhtyy luontoon, totuuteen. Ei ole enää paljastettavaa, on vain koettavaa, nähtävää, tunnettavaa – suora yhteys elämän alkulähteeseen. Sinne hän laskeutuukin. Alas, alas, kuumaan läh teeseen. Suora yhteys alkulähteen puhdistavaan syliin, äidin kohdun lapsiveteen. Sieltä kuumana katselee Katja todellisuutta, jota ei enää ole. On vain metsä, järvi, sauna ja uusi Elämä. Hänellä on kuuma, ei hän ehkä haluakaan tätä. Hikikarpa loita purkautuu otsalta kuin sieniä sammaleesta sateella. Pitääkö paljastaa ihan kaikki, jotta voi ammentaa lähteestä? Näin siinä käy kun lähtee sieniretkelle ja kuuntelee gabberia. Kerrottakoon silti tämä tarina.

Tiedättehän kun sanotaan, että tieto lisää tuskaa? Ihmispsykologia on rakennettu ainoastaan suojellakseen psyykettä hajoamiselta. Aivot on kone, jolle psyyke on täysin alisteinen, mieles tä puhumattakaan. Kognitiiviset kyvyt on luotu suojelemaan ihmistä, auttamaan pirstoutuvan kuvakulman eheänä pitämisessä. Kuvakulma pi tää näkökulman aisoissa, tiukasti kiinni kognitiivisen käsityskyvyn raameissa. Normijamppa pitää kognitiivisia taitojaan täysin luotettavina. Miten voisi epäillä jotain sellaista, mikä pitää kiinni todellisuudessa? Elämän alkulähteellä nä kökulma vaihtuu, syntymästä tuleekin kuolema, Katja kertoo.

Elämän paradoksaalisuus löytyy, kun pitää lähteä metsäretkelle tunteakseen totuuden, joka on kuin päälle heitetty pimeä viitta, eikä tiedä miten sen heittäisi harteiltaan, pois kiusaamasta. Katja etsii shampoota repusta. Ei löydy. Tutkii, penkoo ja kääntelee tavaroita. Kyllä sen siellä jos sain pitäisi olla. Pohja häämöttää jo. Pimeä verho

harteilla pitää käydä puun takana pissalla. Siel lä alastomana Katja nyt rämpii pitkin mättäitä pimeässä, shampoo löytämättä, mustikan varret kutitellen sääriä ja hyttysten inistessä korvissa. Tietää hän pian, että pimeä pohja tulee vastaan aina, jos päättää kasvaa. Muutos on pimeä pro sessi, jota yritetään opettaa ihmisille jonkun tie teen avulla käsittämättömällä tavalla mukavaksi. Ei kukaan halua muutosta. Ei ihminen halua muutosta! Ymmärrättekö te sitä. Se on kamalaa. MUUTOS! Kuka sellaista pimeyden viittaa har teillensa haluaa vapaaehtoisesti asetella. En minä ainakaan. Mutta Katja on metsässä ja totuuden armoilla.

Valehtelemisesta seuraa ankara rangaistus. Valehtelija elää ikuisessa rakkaudettomassa tilassa. Kokeile vaikka. Syvällä sisimmässä on tyhjää, vaikka pinnalle olisi rakentunut yhtä sun toista mukavaa uima-altaineen ja Thaimaan matkoineen. Otetaan pikku drinksut terassilla. Kyllä minä tiedän, mistä on kysymys. Tyhjää tilaa tu lee täyttää mitä merkityksettömimmillä asioilla. Mutta sieniretkellä ei vaan ehdi, koska on niin monta muutosta vaativaa korjausliikettä tehtävä nä totuuden löytääkseen. Totuudessa eläminen on valehtelun vastakohta, mutta on se niin vai keaa Katjallekin.

Uusi aikakausi alkaa! On nyt uusi Elämä oven takana, kunhan avaa ja kurkistaa, mutta ei. Hänkään ei halua uskoa niin ilmiselvää tiedon murusen ratkaisevaa paljastusta, avautumista tie don transformaatiolle. Sillä pimeyden vastakoh tana on valo. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin näh dä pimeyden sisälle repeytyvä valo, joka valjastaa Elämään ja paljastaa valehtelijat. Siitähän tässä kin tarinassa on kysymys.

On matkoja ja sitten on Matkoja. Sienimat kalle otetaan mukaan sielu, joka tarvitsee puhdis tautumista. Sitä kieritellään mättään uumenissa ja kylvetetään lähteen virrassa. Enhän minä tällai sesta tiedä, mutta Katjan sielua on käsitelty niin, että valkoisesta valheesta tuli musta, mikä tarvitsi oikein kunnon pesua ja puunausta. Eikä hän silti halunnut uskoa. Totuus on pelottava, kuo

lemanvakava tila. Se tila, kun on yhtä ja yksin. Napanuora on katkennut ja on irti, mutta silti yhteydessä, mutta mihin? Vain luonto voi meille tarjota murusia totuudesta, päästää irti valheesta, heittää pimeyden viitan harteiltamme.

On mukavaa hänen makoilla miehen kaina lossa. Laittaa korva kohoilevalle miehen rinnalle ja kuunnella tasaista sydämen sykettä. Gabber on mukautunut uuden ajan totuuden rytmiin. Siinä menee monta vuotta, ja me jaksamme odottaa. Ei ole tässä Elämässä mihinkään kiire. Mozartkin odottaa. Sieneen pääsee joka syksy ja

totuuden portit aukenevat kaikille halukkaille. On kotimatkalla hyvä ja maistuva sienipiirakka nyt uunissa. On tässä paljas kiitokseni Elämälle, kun tämän tarinan olen saanut julkituoda ja va roituksen sanani ilmaista: on valhe syvä pimeys, ja puolestaan valo ikuinen elämä. L 1Gabber on hardcore teknon alalaji, joka on perusteknoa nopeampaa.

PUUHASIVU

KAISLA KARRI

Piirrä ja väritä mielenmaisemasi sieni. Varoi tus, tehtävä saattaa olla terapeuttinen!

1) Väritä sieni silmiesi värin perusteella

Sininen - punainen Ruskea - keltainen Vihreä - ruskea Muu - monivärinen

2) Piirrä sieneesi asukas suosikkivuoden aikasi perusteella

Talvi - hiiri Kevät - mato Kesä - leppäkerttu Syksy - etana

3) Piirrä sienen jalkaan rengas, jos sinulla on lemmikki

4) Piirrä sienen hattuun pilkkuja, jos sinulla on tässä jaksossa alle 4 kurssia

5) Jos tykkäät oleilla metsässä, piirrä sie neesi sammalta

Horoskooppi

Ystävyys nousee kauriiden elä mässä syksyllä suureen rooliin, ja luvassa voi olla myös uusiin ihmisiin tutustumista. Rak kaushaaveet kannattaa sen si jaan sysätä syrjemmälle, ja keskittyä muihin ihmissuhteisiin. Rahan kanssa kannattaa olla tarkkana, nyt ei kan nata laittaa kaikkia sieniä samaan koriin!

Kauriin sielunsieni on satumainen kärpässieni: Kauriit ovat kauniita ja värikkäitä persoonia, mutta jos kohtelet heitä huonosti näet heidän myrkyllisen puolensa.

Töissä on tiedossa uusia mahdollisuuksia ja vieraita sienimetsiä. Mahdollisuutesi vaikuttavat lupaavilta etenkin, jos olet liik keellä ajoissa. Muista kuitenkin varoa, etteivät työkiireet kiilaa ihmissuhteidesi väliin. Liikunta ja urheilu nostavat pitkän tauon jälkeen päätään ja toimitus suosit teleekin kaloille metsässä päätöntä juoksentelua ja sienten metsästystä. Kuten herkkusienestä, kaloista on moneen. Vaikka herkkusienen haju saattaa muistuttaa raakaa kalaa, kaloja tai herkkusieniä ei tule vältellä, sillä ne ovat sienten aatelia niin maultaan, kuin ravintosisällöltään.

Härät ovat vieläkin täynnä virtaa kesän jäljiltä, ja suurin osa ajasta menee sosiaalisiin kohtaamisiin sekä uusien sienestyskavereiden tapaamiseen. Opiskelu ja työ suju vat kuin rasvattu ja elämä hymyilee muutenkin härille. Syksyn edetessä eteesi saattaa sattua romanttinen kohtaaminen, josta saattaa kehkey tyä jotain suurempaa, mikäli pysyt avoimin mielin.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: herkkutatti, kivitatti, hepotatti, the list goes on. Tällä tatilla on arvot kohdallaan, joten ei ole ihmekään, että härällä on tänä syksynä vientiä sinne sun tänne (kuten herkkutateilla Italiaan).

Yksinäisille vesimiessienestäjille voi olla luvassa sienestysseuraa, ja tähdet kertovat, että sienestys seuraa saattaa riittää koko syksyksi. Parisuhteessa jo valmiiksi sienestävät saattavat tosin kokea kaipuuta muille mättäille, mutta nyt kannat taa pitää ajatukset visusti omil la apajilla. Työelämässä luvassa sadetta. Vesimies muistuttaa siitakesientä: Vaikka siitake on mieto, se vahvistaa muita makuja ympärillään. Siitake on ensihetkistä asti tosiystävä, ilman ryöppäystä!

Syksy lähtee käyntiin hie man happamasti ja luvassa voi olla hankaluuksia eten kin rakkauselämän saralla. Ihmissuhteissa on nyt hyvä hetki nostaa sieni pöydälle, ja käydä läpi vaivaamaan jääneet asiat. Kommunikaation merki tys nousee uusiin sfääreihin ja vuoden loppuun voi olla luvassa intohimoa, jos muistat olla tunteistasi avoin. Kuten kangasrouskun, myös oinaan satokausi on pitkä. Oinas loistaa pitkät ajat vuodesta, mutta on hyvä muistaa, että sieni tarvitsee keittämistä ennen maukkaita elämyksiä.

Kaksosille syksy tulee olemaan hektistä aikaa. Haluat saada kaiken, mutta pidä mielessä ren toutumisen merkitys.

Viihdyt paljon juhlissa ja toiminnan keskipis teessä, josta opiskelut, työskentely ja sienestys saattavat kärsiä.

Valitse silti juhlinnan vastapainoksi lepääminen ja rauhoittuminen työskentelyn sijasta.

Kaksoset viihtyvät lampaankäävän tapaan ryhmissä. Kaksoskäävät vaativat kuitenkin oikeat olosuhteet loistaakseen, ei kuivattamista!

Syksy on sinulle itsesi kehittämi sen aikaa. Suuri osa ajastasi menee elämän eri osa-alueiden keskinäiseen tasapainottami seen, ja välillä tuntuu siltä kuin kaikki sienet eivät pysyisi korissa. Kohtaat yhden ison takaiskun, mutta se unohtuu onneksi pian. Loppusyk syyn on tiedossa romantiikkaa ja tur vallisuuden tunnetta. Mustatorvisienen tapaan rapu saattaa olla nuorena sisäänpäin kääntynyt, ja myöhemminkin se on naamioitumisen mestari. Kun yhden ravun kuitenkin löytää, lähistöllä on lajitovereita.

Neitsyen opiskelujen tai töi den pariin palaaminen ei suju lainkaan mukavissa merkeissä. Sinkkuneitsyeillä tulee ole maan vientiä, ja jopa valin nanvaikeutta eri kumppaneiden välillä. Lähipiirissäsi saattaa olla lähiaikoina erimielisyyksiä, mutta nyt kannattaa pysytellä neutraali na, eikä sotkeutua muiden ihmis suhderihmastoihin. Syksyn haasteet voivat saada neitsyen puhkeamaan kuin tuhkelon. Pöllähtävistä itiöistä kuitenkin syntyy uusia mahdollisuuksia.

Menetetyn mahdollisuu den vuoksi olet viime aikoina keräillyt itseäsi. Nyt on kuitenkin aika lähteä takaisin elämään täysillä. Tueksesi kan nattaa ottaa mukaan perheenjäseniä ja sydänys täviä. Älä kuitenkaan heittäydy liian varomattomaksi, jotkut sienet ovat myrkyllisiä! Opiskelussa kohtaat vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan ja kiinnostuksen kohteesi vaihtelevat rivakasti. Leijonaa ei voi verrata sieneen ollenkaan. Leijona on paremminkin siili, joka hurmaa söpöydellään, mutta osaa käydä piikikkääksi tilanteen niin vaatiessa.

Syksyllä rakkauselämäsi pysyy ennallaan kuin tasainen kan gasmetsä. Maastossa ei näy vaihtelua eikä ylämäkiä, mutta ei sen puoleen alamäkiäkään. Nyt onkin hyvä hetki koh distaa huomio johonkin vanhaan unohtuneeseen har rastukseen tai sivuun jääneeseen projektiin. Syksyn vaihtuessa tal veen saattaa kuitenkin rakkauselämään tulla pientä säpinää. Korvasienen tavoin skorpioni vaatii herkkää käsittelyä ennen kuin siitä saa toverin. Skorpioni saattaa olla myös muita sieniä ennen näkyvillä, mikä aiheuttaa muissa kavereissa kateutta. Älä anna sen kuitenkaan haitata! Löydät kyllä yleisösi.

Syksy on uudistumisen aikaa, ja innostutkin itsesi kehittä misestä sekä self help-hen kisestä kirjallisuudesta. Tal ven alkaessa projektisi alkaa tuottaa tulosta, jos vain muistat oikean rytmin. Vaaoilla tulee ole maan vaikeuksia tunnistaa oikeaa ja väärää. Metsässä kannattaa pitää sieniopas mukana, jottei vahingos sa poimi myrkyllisiä sieniä. Vaikeudet tunnistaa oikeaa ja väärää näkyvät myös vaa’an sielunsienissä: kantarellissa ja sen ilkeässä siskopuolessa valekantarellissa. Vaaka vaatii elämältään tasapainoa näiden kahden sienen ristipaineessa. Kuitenkin kun kantarelli-puoli paistaa, vaaka on kaikkien suosikki.

Jousimies osaa ottaa rennosti. Stres si ei vaivaa, työt luistavat ja ihmissuhdekuviot pysyvät ennallaan. Nyt on aika naut tia ja antaa mennä. Vaikka mieliala voi olla haikea kesän jäljiltä, nyt on aika sytyttää kynttilät ja syk syistellä täysillä. Toimitus suosittelee sienipiirakan leipomista! Jousimies on kuin suppilovahvero, joka on kestosuosikki vuodesta toiseen. Sieni on hyvin paikkauskollinen, ja kasvaa samassa paikassa, samojen turvallisten asioiden parissa vuodesta toiseen.

Täältä löydät jännittäviä kuulumisia loppusyksyyn. Muistathan tarkistaa myös sielunsienesi ja toimituksen syyssuositukset!

Legendalista

Toimituskunta retkeili sielujensa sienimetsässä ja valitsi tattien ja orakkaiden joukosta puhuttelevimmat.

Ilona: kärpässieni

Katja: mustesieni

Sippo: nurmituhkelo

Milla: kantarelli

Emma: pesusieni

Anni: lampaankääpä

Lassi: psilosybiinisienet

Noa: haisuhapero

Kaisla: karvasorakas

Tuulia: tatti

Sanni: karvarousku

Seuraavan numeron aihe on uni