MARGINAALI-Legenda 1/2023

SISÄLLYSLUETTELO

3 Pääkirjoitus

Katja Hulkkonen ja Noa Välimäki

4 Tekstejä sukupuolen marginaalista

Noa Välimäki

8 Juoda syödä niellä

Sippo Luomapuro

9 Reunalle kirjoitettua - poikkeuksellisen

lyhyttä fiktiota

Sippo Luomapuro

10 Marginaaleista ja Elävästä kirjallisuudesta

Ilona Rantamäki, Vilma Tyni & Eveliina

TalviOja

11 Empatiaa etsimässä

Aleksandra Hintikka

14 Marginaalisia koneita

Kaisla Karri

16 Pohdintoja marginaalista ja jätteestä

Tuure Sillanpää

21 Proosaa ja lyriikkaa

32 Horoskooppi

Anniina Parikka

34 Puuhasivu

Sanni Sundvall

35 Seuraavassa numerossa

KANSI

Sippo Luomapuro

TAKAKANSI

Sippo Luomapuro

Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti

Legenda on sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

teemary.org

issuu.com/legendalehti

IG: @legendalehti

PAINOPAIKKA

A-Print Oy

Suvantokatu 13

33100 Tampere

TOIMITUSKUNTA

Päätoimittajat: Katja Hulkkonen ja Noa Välimäki

Kuvitusvastaava: Sippo Luomapuro

Taitto: Milla Arajoki ja Tuure Sillanpää

Katja Hulkkonen

Sippo Luomapuro

Tuure Sillanpää

Sanni Sundvall

Anniina Parikka

Noa Välimäki

Lassi Sippola

Emma Kamppi

Milla Arajoki

Kaisla Karri

Aku Soininen

Aleksandra Hintikka

ihasin ala-asteella marginaalien piirtämistä. Joissakin aineissa se oli pakollista, mikä ihmetytti minua yli kaiken. Siihen tuntui menevän turhan kauan aikaa, ja matematiikan laskut eivät paranisi yhden pystyviivan lisäämisellä (piirustukseen panostaminen tosin mahdollistuisi). Ryhmäpaineen ja opettajan jyrkän katseen alla raapustin marginaaleja ja koetin olla kyseenalaistamatta. Opettaja tietää paremmin. Nyt vuosien kuluttua olen taas alkanut ihmettelemään lapsuuden kysymyksiä. Eikö marginaalien piirtämiseen käytetyn ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemmin, panostaa vaikka niihin toisiin marginaaleihin? Muistan vain hämärästi kiukutuksen oppitunneilla, kun kokonaiset ihmisryhmät ja identiteetit tiivistettiin satunnaisiin sivulauseisiin. Ajat ovat muuttumassa, ja ainakin toivottavasti tällainen on koulusuunnitelmassa vähentymään päin ja vähemmistöistä opettamisella on enemmän painoarvoa.

On kuitenkin paljon tilaa parannukseen: voin itse myöntää, etten tiedä monista marginaaliin jäävistä asioista paljon mitään ja se on ihan perseestä. Onneksi on Legenda! Tämä numero vie meidät tutkimusretkelle selvittämään marginaalisia ihmeitä. Ehkä just sä löydät tästä lehdestä jotain ihan uutta ja upeaa, joka on aiemmin jäänyt marginaalin suttujen sekaan. Hyppää siis kyytiin ja valmistaudu kuulemaan marginaali-vinkkejä niin kirjojen kuin upeiden koneiden muodossa!

Katja Hulkkonen ja Noa Välimäki

t e ksteja sukupuole n

NOA VÄLIMÄKI

Monet suomalaiset sukupuolivähemmistö-representaatiota lisäävät kirjat ovat jääneet marginaaliin. Usein todennäköisyyttä marginaaliin päätymiseen lisää se, että kirjat luokitellaan nuortenkirjallisuudeksi. Tähän juttuun on kerätty niin aikuisten kuin nuorten kirjoja, joissa on sukupuolivähemmistöön kuuluva hahmo tai useampia hahmoja.

Suositeltavina on teoksia, joissa sukupuolivähemmistöön kuuluminen on arkinen asia eikä siitä puhuta paljoa, mikä on ihanaa, koska näiden asioiden normalisointi on todella tärkeää. Listattuna on myös teoksia, joissa sukupuolivähemmistöön kuulumisesta ja hahmojen identiteeteistä puhutaan enemmän. Tämänkaltaiset teokset voivat tuoda lohtua oman identiteetin ja siihen liittyvien vaikeuksien pariin sekä tuottaa samaistumisen kokemuksia, jotka ovat tärkeä osa lukukokemusta ja kokemus, jonka kaikki ansaitsevat.

Lue Susanna Hynysen ja Dess Terentjevan Neonkaupunki (trilogia, Like), jos haluat lukea

* spekulatiivista fiktiota

* Kärpästen herra -asetelmaan sijoittuvan kirjan

* jotain vähän pimeää

* jotain, missä on muunsukupuolinen hahmo

“‘Vera Maksimovna, kuunnelkaa tarkkaan, Ksjuša sanoi. ‘Teidät on merkitty. Se tarkoittaa, että te ette voi enää lähteä, vaikka haluaisitte’. Tyttö levitti kätensä dramaattisesti. ‘Tää on Elm, ja Elm on… muualla.’“

marginaalista

Lue Dess Terentjevan Ihana (WSOY), jos haluat lukea

* säeromaanin

* ihastumisista

* jotain, missä on muunsukupuolinen hahmo

* kesäisen kirjan

“Lilja tietää sen nimen, mutta on ristinyt tyypin uudestaan:

Ihana

Koska hän on niin hiton Ihana fiksu, hauksa ja viehättävä

Postaa sosiaalisista ongelmista JA seikkailuistaan”

Lue Elina Rouhiaisen Väki (trilogia, Tammi), jos haluat lukea

* urbaania fantasiaa

* nyky-eurooppalaisesta kiertolaisuudesta

* jotain, missä on genderqueer-hahmo

“Kiurun oli koko ajan vaikeampi käsittää, mitä oikein tapahtui. Hän sanoi sen ääneen. ‘Mä en nyt oikeesti ymmärrä.’

‘Sä varastit mun muiston,’ poika sanoi. ‘Anna se takaisin.’

Pojan katseessa oli myrsky, joka puhkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Kiurun pelko heärsi viimein.”

Lue Joonas Koirasen (toim.) Äänellä jonka kuulet (novellikokoelma, Ääres), jos haluat lukea

* dystopiaa

* novelleja sukupuolivähemmistöön kuuluvilta kirjailijoilta

* sukupuolen moninaisuudesta vaihtelevin sävyin

“Twin-Cam mietti. Kun vastaan polki joukko kväärejä, hänellä välähti. ‘Hehän ovat kaikki transsukupuolisia.’

‘Niin?’

‘Oleto huomannut, kuinka avoimesti täällä suhtaudutaan sukupuolen moninaisuuteen?’

‘Ei ole voinut jäädä huomaamatta’, Hemi virnisti. ‘Kertaakaan ei ole kysytty, olenko mies vai nainen.’”

Lue Siiri Enorannan Maailmantyttäret (WSOY), jos haluat lukea

* ystävyydestä

* utopiaa

* hyvän mielen luettavaa

* seikkailukertomuksen

* jotain, missä on transnainen

“Ural sai palkkaa siitä, että huolehti uhanalaisista sammakoista. Se oli musta outoa, mutta ei sen oudompaa kuin mitkään muutkaan asiat – varmaan mun outouksien sietokyky oli kasvanut aika paljon. Hourumantereella mikään juttu ei näköjään voinut olla vaan se yksi asia, vaan kaiken piti olla monikäyttöistä. Aaltovoimaloiden päällä oli rullaluistinratoja ja jätteenkäsittelylaitosten katoilta laski vesiliukumäkiä, kuntosali olikin yksi valtava hiilidioksidinkeräin.”

Lue Kuura Juntusen Mähän tiesin, ettei täällä ole mitään (Kustannus Z), jos haluat lukea

* found family -trooppia

* jotain, missä on erilaisia sateenkaarevia hahmoja (transpoika, muunsukupuolinen…)

* oman identiteetin löytämisestä

* jotain, mikä itkettää

“Me neljä ollaan ihan niin kuin te, mä olen ihan niin kuin sä ja sä olet ihan niin kuin me kaikki. Me ollaan ihan tavallisia. Me synnytään, eletään ja kuollaan. Maailma pyörii akselinsa ympäri taukoamatta ja päivä vaihtuu aina seuraavaan.”

Lue Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta (Gummerus), jos haluat lukea

* seksistä ja matematiikasta (hehe)

* ilmastoahdistuksesta

* todentuntuisen ja arkisen kuvauksen transihmisestä

“Hän tunsi muuttuneensa kuoreksi täynnä vavahtelevia aineksia, pelkoa, rytmihäiriöitä ja hikeä, ikään kuin hän olisi kadottanut jonkin olennaisen rakenteen, jonka resonointi loi sinänsä hajanaisten elintoimintojen keskelle kokemuksen yhtenäisestä minuudesta.”

Lue Salla Simukan Tästä kaikki alkaa (Tammi), jos haluat lukea

* kauhua, joka ei ole liian pelottavaa

* pahaenteistä tunnelmaa metsän keskeltä

* erotarinan siitä, kun pari eroaa, mutta toinen ei muista mitään eroa

“Isla suukotti häntä niskaan ja kuiskasi sitten aivan korvan juuressa:

– Tästä kaikki alkaa.

Se oli erikoisesti sanottu, mutta Isla olikin monella tapaa erikoinen ihminen. Mitä hän tarkoitti? Mikä kaikki oli alkamassa?

Ehkä hän viittasi kaikkiin käytännön järjestelyihin, joita ero toisi väistämättä tullessaan.”

Vinkkaus inside a vinkkaus

Pyysin muutamalta jutussa mainitulta kirjailijalta marginaalivinkkiä. Vinkkaus sai olla mikä tahansa asia, joka heidän mielestään ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Näin kirjailijat vastasivat:

Salla Simukka:

“Käytännössä lähes kaikki Suomessa julkaistava lasten- ja nuortenkirjallisuus alkaa olla marginaalikirjallisuutta, koska sitä nostetaan mediassa esille niin harvoin. Jos haluat päästä kärryille siitä, mitä kaikkea meillä ilmestyy, tsekkaa esimerkiksi Lukemo (lukemo.fi).”

Dess Terentjeva:

“Sampolan kirjastossa sijaitseva Tekomo ja erityisesti sen tarjoama mahdollisuus tehdä itse tarroja ja painaa tekstiileihin kuvia.”

Elina Rouhiainen:

“

J.S. Meresmaan nuorten säeromaani Kerberos. Aiheina ovat masennus, polyamoria ja aseksuaalisuus - vieläpä tosi upeasti käsiteltyinä.”

Siiri Enoranta

“Vinkkaan Djuna Barnesin romaanin Yömetsä vuodelta 1936. Osin käsittämätön mutta silti läpeensä kiehtova, runollinen, aistillinen, queer.”

Kuura Juntunen

"Pienet teatterit ja harrastajateatterit " L

Reunalle kirjoitettuaPoikkeuksellisen lyhyttä fiktiota

NEW MICRO: Exceptionally short fiction (2018)

edited by James Thomas and Robert Scotellaro

New Micro: Exceptionally short fiction

-teoksen alkusanojen mukaan lyhytfiktio on ainakin Yhdysvalloissa

yleistynyt ilmiö. Sitä kirjoittavat niin aloittelevat, kuin kokeneet myyntimenestyksiä kirjoittaneet kirjailijat. Fiktiosta on tullut hetki hetkeltä lyhyempää; New Micron määritelmä on, että sudden fiction rajoittuu 1500 sanaan, flash fiction 700 sanaan, ja mikrofiktiot 300 sanaan. New Micro sisältää 135 tekstiä yhteensä 89 kirjoittajalta, ja kirjan tarkoituksena on sisältää “the best of the best”.

Niin lyhyessä ajassa, kuin 300 sanaa on, tekstit harvoin määrittelevät itseään mihinkään genreen. Osa teksteistä on lyyrisiä, osa yksinkertaista proosaa, toisista löytyy dialogia, kun taas toisista täysi hiljaisuus. Havaittavissa on toisinaan kauhun, scifin tai rakkausromaanin piirteitä. Tekstit avaavat ikkunan tai piirtävät kuvan hetkestä tekstin maailmassa. Hetken ulkopuolelle ei pääse, sitä voi vain kelata alkuun. Lyhyet teokset kannustavat näin lukijaa muodostamaan omia tulkintojaan. Mikrofiktio konseptina synnyttää kiinnostavia kysymyksiä maailmanrakennuksen ja maailmallisuuden kannalta, sillä tekijällä on hyvin rajallinen tila maailman luomiseen.

Teoksen ensimmäinen mikro, Pamela Painterin Letting Go, kertoo valokuvaajasta, joka todistaa pariskunnan putoamisen alas Grand Canyonilla. Kerronta kuvastaa täydellisesti tunnetta, joka mikrojen lukemisesta syntyy - ensin tippuminen, sitten tajuaminen, että jotain oli ja sitten ei. Kuvaa voi katsoa uudestaan, mutta muuta ei ole tehtäviksi. Letting

Gon sijoittaminen teoksen ensimmäiseksi on kekseliäs, ilkeän nerokas valinta.

Omat suosikkini olivat teoksen lyyrisimmät, kuvallisimmat ja hiljaisimmat tekstit. Roberta Allenin The Fly kertoo kärpäsestä korvassa ja tilanteen romantiikasta, Kevin Griffithin Furnace muistuttaa sävyissään Rembrantin maalausta, Amy L. Clarkin tekstit maalaavat raskaita, mutta kauniita kuvia, Dinty W. Mooren Rumford kertoo koirasta, Damian Dressickin Four Hard Facts About Water jostain muusta kuin vedestä, Michael Martonen Miners on ehkä teoksen kauneinta tekstiä ja Tiff Hollandin Hot work sen myyttisin näky. Tekstien vaikuttavuus syntyy osalta juuri niiden lyhykäisyydestä. Rajoitettu sanamäärä koettelee kirjoittajan rajoja ja haastaa harkitsemaan sitä mikä on olennaisinta. Se voi parhaassa tapauksessa johtaa vahvoihin reaktioihin ja kokemuksellisuuteen. Tekstit ovat lyhyitä, mutta eivät oikaise, vähättele tai jää kesken. Teoksen mikrot ovat usein viihdyttäviä, mutta toisinaan niin riipaisevia, että välittömästi seuraavaan jatkaminen tuntuu väärältä, on ajateltava hetken.

Teoksen kerrontaa ei voi kokonaisuutena arvioida, koska lyhyet tekstit ovat toisiinsa liittymättömiä ja narratiivisesti monesti täysin erilaisia. On todella rikastuttavaa päästä tutustumaan niin moneen eri tapaan kirjoittaa yhdessä teoksessa. Erot kirjoittajien kerronnan tapojen välillä huomaa pienenkin katkelman perusteella. Jos samalta kirjailijalta on teoksessa kaksi tekstiä, ne ovat peräkkäin, mikä mahdollistaa hieman pidemmän tutustumisajan. Luonnollisesti osa teksteistä toimii toisia paremmin, ja omia suosikkeja valikoituu varmasti jokaiselle lukijalle.

Marginaaleista ja Elävästä kirjallisuudesta

Elävän kirjallisuuden festivaali on ollut tänä vuonna isompi kuin hetkeen. Saimme Koneen Säätiöltä apurahan vuosille 2023–2026, mikä ei vain turvaa festivaalin järjestämistä näinä vuosina, vaan myös helpottaa huomattavasti tulevien tuottajien työtä.

Apuraha mahdollistaa esimerkiksi varhaisen budjetoinnin, varojen paremman kohdentamisen sekä korkeampien palkkioiden maksamisen - mikä mahdollistaa kohtuullisemmat korvaukset taiteilijoille ja tutkijoille työstään, mutta myös nimekkäämpien esiintyjien hankkimisen festivaalille. Tulevien tuottajien onkin mietittävä, minkälaisen festivaalin he haluavat apurahan avulla järjestää.

EKF on ollut marginaalinen tapahtuma. Verrattuna esimerkiksi kirjamessuihin tai muihin kirjallisuustapahtumiin, kuten Nuoren Voiman Liiton järjestämään Runokuuhun, mittakaava on ollut huomattavasti pienempi - ja hyvä niin. Osa festivaalin viehätystä on siinä, että opiskelijat tuottavat tapahtumaa palosta kirjallisuuteen ja kulttuuriin, eikä tapahtuman sisältöä ohjaa markkinavoimat ja suuret, lipun ostaneet yleisömäärät.

Marginaali kuitenkin pienenee Koneen apurahan myötä. Koneen säätiö tuo mukanaan EKF:n ylle oman auransa, joka mahdollisesti vaikuttaa myös siihen, millaisena EKF näyttäytyy yleisölle. Tulevien tuottajien onkin hyvä miettiä, millaisen suhteen marginaaliin EKF haluaa pitää. Olisiko EKF:n marginaalin pienentyminen esimerkiksi mahdollisuus keskittyä nostamaan esiin muita marginaalin toimijoita, kuten vähemmistötaustaisia kirjailijoita ja kulttuurialan toimijoita?

Se, mitä apuraha ensisijaisesti mahdollistaakin, on valintojen vapaus ja vastuu. Tuottajilla on enemmän mahdollisuuksia tehdä vastuullisia valintoja ja kehittää tapahtumaa kulloinkin haluamaansa suuntaan. Neuvona uusille tuottajille voisikin olla: tehkää mitä huvittaa, mutta älkää unohtako marginaalia!

EKF 2023 tuottajat

Ilona Rantamäki, Vilma Tyni & Eveliina TalviOja

Empatiaa etsimassa - elaimet maapallon marginaalissa

”Maailma oli niin perustavanlaatuisesti rikki, että enemmän empatiaa merkitsi syvempää kärsimystä. Kysymys ei ollut, miksi Robin oli vajoamassa. Kysymys kuului, miksi me muut olimme niin järjettömän toiveikkaita.”

- Richard Powers, Hämmästys

(2021)

Herättäisikö sinun empatiasi vatsassahautojasammakko, jonka lajin naaras nielaisee uroksen hedelmöittämät munat ja oksentaa ne sitten ulos täysin kehittyneinä pikku sammakoina? Ehkä mielenkiintosi ainakin. Empatiaa ihmisissä nuo erikoiset sammakot eivät kuitenkaan onnistuneet herättämään tarpeeksi, sillä ne kuolivat sukupuuttoon 1980-luvulla ihmisten aiheuttamien saasteiden, tautien sekä elinympäristöjen kapenemisen myötä.

Vatsassahautojasammakon lisäksi 1900-luvulla planeetaltamme katosivat esimerkiksi formosanluuleopardi, kultakonna, pussihukka, muuttokyyhky, sisilian susi, japaninmerileijona ja kaspiantiikeri. Vasta lähimenneisyydessä olemme menettäneet muun muassa viimeisenkin pintasaaren jättikilpikonnan ja pyreneiden vuorikau-

riit. Seuraavana vuorossa saattavat olla jääkarhut ja pölyttäjät, sillä yli miljoona lajia on vaarassa hävitä ihmisten tieltä. Pelkästään maapallon selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat supistuneet 69 prosenttia 1970-luvulta vuoteen 2018 mennessä, ja selkärankaisia eläimiä onkin tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aiemmin ihmishistoriassa. Tämä tarkoittaa, että elämme planeettamme kuudetta sukupuuttoaaltoa, eikä ihmiskunta hidasta sen etenemistä yhtään – päinvastoin.

Yritystä kuitenkin on joiltain harvinaisilta tahoilta. Yksi yleinen tapa kannustaa toimimaan sukupuuttoaallon estämiseksi on vaikuttaa tunteisiin.

Ihmiset elävät niin oman egonsa ympärille kietoutuneina, että kuplaa on vaikea puhkaista. Limaisten sammakoiden ja surisevien hyönteisten katoaminen tältä maapallolta ei herätä mitään re-

TEKSTI ALEKSANDRA HINTIKKA KUVAT SIPPO LUOMAPURO

aktiota – ihan sama, mitäpä me ihmiset niillä tekisimme? Laajan ekosysteemin kaatuminen dominopalikoiden lailla ja sen vuosien päässä olevat massiiviset vaikutukset ovat liian vaikeaa hahmottaa. Ajatus siitä ei edes tönäise kuplaamme.

Entä sitten pörröiset, suloiset pikku pandat tai saimaannorpat? Hassuna tepastelevat keisaripingviinit ja karvaturrit naalit? Entä jos kerromme näiden ihanuuksien olevan lähellä tipahtaa planeetaltamme? Näillä tarinoilla voidaan jo päästä keskustelemaan.

Ilmaston jatkaessa lämpenemistään keisaripingviinit mitä todennäköisemmin kuolevat sukupuuttoon sadan vuoden sisällä.

2000-luvulla populaarikulttuuri alkoi kuitenkin

vilistä pingviinikuvastoa, kuten dokumentti

Pingviinien matka, elokuva  Happy feet sekä

huippusuositut pingviinit  Madagaskar-elokuvista. Pingviinit varastivat ihastuttavuudellaan totaalisesti ihmisten huomion ja tämän seurauksena Yhdysvaltojen hallinto julisti viime vuoden lokakuussa keisaripingviinit lajiksi, joka on vaarassa kadota ilmastonmuutoksen takia. Julistuksen myötä Yhdysvaltojen viranomaiset ovat ottaneet vastuuta keisaripingviinien suojelemisesta esimerkiksi estämällä hankkeet, jotka saattaisivat haitata keisaripingviinien elinolosuhteita. En kuitenkaan usko, että laki vaikuttaa pingviinien olemassaoloa epäsuorasti vaarantaviin tekijöihin, kuten ilmaston lämpenemistä vauhdittavaan lihan ylensyöntiin tai pikamuodin tehotuotantoon. Sillä niin kauan, kuin ilmasto jatkaa lämpenemistään, Etelämantereen jäätiköt jatkavat sulamistaan, eikä keisaripingviineillä ole enää tilaa elää.

Tammikuussa Yle Areena julkaisi do-

kumentin naalien suojelun aiheuttamista tuloksista niiden tuntureista häviämisen jälkeen. Dokumentti Naalin paluu kertoo paksuturkkisista, suloisista, kylmää rakastavista koiraeläimistä – naaleista – joiden koko Pohjoismaiden kanta romahti 1900-luvun alussa liikametsästyksen takia. Aikoinaan ihmiset eivät voineet vastustaa naalin uskomattoman tuuheaa ja kaunista turkkia haluten sen itselleen. Nykyään ”ihmisen parasta ystävää” muistuttava naali on suojelun kohde, ja sen palaamista Suomen tuntureille yritetään avustaa muun muassa koiranruoka-automaateilla ja rauhoittamalla naalien pesintäalueet ketuilta. Miten ketut sitten saadaan hätyytettyä tuntureilta, joille ne ovat vaeltaneet ihmisten perässä ja löytäneet naalien tyhjiksi jääneet pesintäkolot? ”Tämä on käytännön luonnonsuojelutyötä. Ei niitä kettuja mihinkään voi siirtää, kyllä ne on poistettava,” luonnonsuojelija toteaa dokumentissa. Seuraavassa kohtauksessa näytetään, kuinka hän jahtaa moottorikelkalla henkensä edestä pakoon juoksevaa kettua. Pamaus, ja kettu on kuollut. Myös kettujen kanta on supistunut Suomessa puolella viimeisen 30 vuoden aikana. Naalit eivät voi kuitenkaan palata, jos niiden pesän lähellä liikkuu yksikään kettu.

Naalin paluu -dokumentti on saanut hyvät arvostelut, esimerkiksi Helsingin Sanomat kommentoi dokumentin onnistuneen herättäessään ristiriitaisia tunteita. Mielestäni dokumentti osoittaa oivasti, kuinka ihmislaji ensin pilaa eläinten mahdollisuuden olemassaoloon, ja myöhemmin, kun on jo (ainakin melkein) liian myöhäistä, yritetään virheet korjata kuin lappamalla vuotavasta veneestä vettä ulos samaan aikaan, kun sisälle virtaa

lisää.

Onko söpöyskuvaston levittäminen kuitenkin liian hidas keino? Voiko ihmislaji koskaan tuntea tarpeeksi empatiaa muita lajeja kohtaan? Ehkä me tarvitsemme tähänkin ongelmaan vain uudenlaista teknologiaa (teknologia, oi vastaus kaikkeen). Ihmiset yrittävät jo parhaillaan herätellä kuolleita lajeja geeniteknologian avulla henkiin. Tarvitsisimme kuitenkin sellaista teknologiaa, joka saisi ihmiset toimimaan jo ennen kuin eläimet ovat ajettu tarpeeksi ahtaalle hävitäkseen.

Viime vuonna suomennetussa

Richard Powersin fiktiivisessä romaanissa  Hämmästys hahmotellaan kuvaa uudenlaisesta teknologiasta – dekoodatusta neuropalautteesta, jonka avulla voidaan opetella toisten ihmisten ja tekoälyn kehittelemiä tunnekaavoja. Tarinan päähenkilö, 9-vuotias Robin, kokeilee tätä uutta keksintöä ympäristön painostuksesta hillitäkseen neuropsykiatrisia oireitaan. Toisten ihmisten tunteiden jäljentäminen toimii kuin terapia, mutta dekoodatun neuropalautteen avulla pikavauhdilla. Robin näkee hoidossa potentiaalia empatiaongelmaan:

”Sain mahtavan idean, - - Tohtori Currien laboratorio voisi ottaa koiran. Oikein hyvän koiran. Mutta voisi se olla myös kissa tai karhu tai vaikka lintu. -Skannata sen aivot, kun se on tosi innoissaan. Sitten ihmiset voi harjoitella sen kaavoilla, ja me opittaisiin, miltä tuntuu olla koira. - - Sehän voisi hyvin olla normaali osa koulua. Kaikkien pitäisi opetella, miltä tuntuu olla joku toinen. Mieti, mitä kaikkia ongelmia se ratkaisisi!”

Robin on jo aiemmin tuntenut kutsumusta eläinten ja koko luonnon pelastamiseen kuolleen eläinaktivisti-äitinsä jalanjäljissä, mutta dekoodaus-hoitomuodon myötä Robinista tulee yhä

empaattisempi ja hän tuntee jatkuvassa

määrin ehdotonta vastuuta luonnosta. Robin yrittää keksiä ratkaisuja luontokatoon osallistumalla mielenosoituksiin ja varainkeruuseen. Kun tiedettä karsastava presidentti pistää tohtorin Currien laboratorion kiinni katkaisten Robinin

”terapian”, Robin vaipuu syvään masennukseen. Maailmantuska voittaa pienen

Robinin: ”Hän oli varma että oli pettänyt minut, minut ja kaikki ne luontokappaleet, joiden jälkeen hänen täytyisi jäädä elämään.” Mutta Robin ei jää elämään seuratakseen sivusta tuhoa. Robinin kohtaloksi koituu joen eliöiden pelastusoperaatio retkellä, jonka Robinin isä suunnitteli piristääkseen häntä. Yöllä isä huomaa Robinin poissaolon liian myöhään, eikä pysty enää lämmittämään joessa lopullisesti kylmettynyttä poikaansa.   Robinin kuolema vihlaisee sydäntä. Se myös herättää minut pohtimaan sitä, pitäisikö meidän tuntea tuo sama vihlaisu niiden kaikkien eläinten puolesta, jotka kuolevat. Miten me pystyisimme laittamaan itsemme samalle viivalle eläinten kanssa niin kuin Robin teki? Maapallomme mittapuulla Robin ei ole sen arvokkaampi kuin ne joen eliöt, joita hän yritti pelastaa. ”Älä sure, isä. Me ei ehkä keksitä ratkaisua. Mutta maapallo keksii kyllä”, Robin toteaa. Näemme ennemmin tai myöhemmin, onnistuuko ihmiskunta kehittämään empatiakykyään laajentaakseen suojelevaa kuplaansa myös eläinten ympärille, vai toteuttaako maapallo omat ratkaisunsa. Ratkaisut, jotka eivät ole suloisia.  L

Aiheesta lisää / lähteet: Hämmästys (Richard Powers, Gummerus kustannus)

Lajinsa viimeiset: maailman uhanalaisia eläimiä (George C. McGavin, Otava) Naalin paluu (Yle Areena)

WWF.fi

Marginaalisia koneita

Silitysrautakanki

rypyt helvettiin, yhdellä pamauksella lähtee

rypyt koko vaatekaapista kerralla

Pesukarhukone

lapsityövoima on kiellettyä mutta

pesukarhuista ei ole sanottu mitään, pienet tassut käsittelevät niin hienopyykin kuin astiatkin

TEKSTI KAISLA KARRI KUVAT KATJA HULKKONEN

Ristipistorasia

eikö käsityöharrastukselle jää arjen keskellä aikaa, ristipistorasia tekee kodin neulatyöt yhdellä latauksella

Välikattolamppu

valaisee välikaton, pitää möröt poissa

Hiustenkuivausrumpu

ekologinen hiustenkuivaaja joka toimii rummuttamalla

proosaa ja ly r iikkaa

Niili, naama-lima

liaani,rima, anaali-liina

manga-lama, laina

miina, naama ilmaan

raami: maili-maa, maga…

gin naamarii, aina maaliin…

Inari-ilma, marina…

naali, maalari, Armaani…

Seuraan miten

jäät lähtevät

Voisitko olla täällä ja

minä siellä samanaikaisesti?

Eihän kukaan tahtoisi lähteä.

Kuvittelen kaksi kaupunkia.

Mikseivät ne voisi

elää toisissaan läpi kuultaen, paikat toisensa läpäisten, ajat limittyen niin

kuin sormet?

Joet risteten mutteivät vesiään sekoittaen

Kuka ei toivoisi tilan jatkuvuutta?

Halki katujen, läpi kotien niin että voisin vain

varmoin ottein.

Silloin jäisitkö

keltaiset silmäterät

käpyä tuskin suurempi, punainen käsine poikittain kuusen oksalla hymyilyttää ja suruttaa, melkein itkettää ja naurattaa.

korvissa humisee illan keskustelut, musiikin basso ja iloiset kiljaisusi.

työnnän kohmeisia käsiä syvemmälle taskuihin, pikkurilli työntyy rosoisesta reiästä. punastuksesi punertavissa hehkulampuissa, toispuoleinen virnistyksesi kun yskin väärästä kurkusta, nolona, häpeissään, kuumissaan.

vastaan ei tule ihmisiä hyvä niin

hyvä niin, olisihan se kauheaa jos pitäisi vältellä kiusaantuneena vieraan katsetta ja mitä jos liukastuisin sulaan jäähän, kompastuisin kömpelöihin kenkiin, kädet eivät tottelisi käskyjä, selkänikamat sulaisivat sijoiltaan

ja tuntematon mummo joutuisi kohtaamaan tämän kaiken

kaiken kömpelyyteni

tyhmyyteni

sanoit tyhmäksi varmaan vitsinä

varmasti vitsinä

ehkä vitsinä

puolitosissaan.

postiluukulla minua tuijotetaan. rusakon tummat silmät, samanlaiset kuin minulla pelokkaat, epäröivät, valmiina ponkaisemaan kauas täältä.

katsomme toisiamme hetken ymmärrys kuviteltu koska eihän mikään rusakko ymmärtäisi minun intellektuellia tuskaani, minun iloani.

olen niin etevä, ruokaketjun terävä kärki ja takapihojen pikkupuput etsivät vain omenapuita. halpaa hammashuoltoa.

kääriydyn kotona käytöstä kuluneeseen kirjopeittoon, tunkkaisuudesta tukala, tuttu.

miksen halannut sua kun lähdin?

suren surisevia sanoja

kuulokkeista kaikuu klassikoita, kviiniä, kört kubainia

verhon vetäminen veisi varmasti vuosia, välttelen velvollisuuksia

lattia lehden leikkeleillä liisteröity, leikitäänkö lainvastaisia?

musta matto marjatahrojen maalaama, melankolia masentaa

syön suklaata seitsemältä sohvalla, skippaan suosiolla saunan

televisiossa transihmisistä tapellaan, tyhmyyden tajuttomuus turruttaa

ansaitsetko arvovaltaa armottomuudellasi, apukyvyttömyydelläsi?

onko olemassaoloni oikeastaan onnetonta? oikeuteni olemattomia?

erehdyin epäröimään eritellessäni eriarvoisuutta, enää en huudahdukset hyväksymättömiä, hiljaisuus hyödytöntä

itken ihmisten ilkeyttä, itsekkyyttä, ikioma ilonpilaajasi

NOA VÄLIMÄKI

Sortuu taivas

Aurinko musta

ilmassa oranssi sointi

maailmanlopun merkki

sinulle, joka kannoit minut kotiin

niinä iltoina kun petolliset jalkani eivät enää kantaneet

minulle, joka olin siitä niin pahoillani

Sortuu taivas

Soivat kellot

Painava pimeys ja viistokatto

meidän ja tuhansien tähtien välissä

uskoit, että on turha pelätä pahinta

tai oikeastaan yhtään mitään

jos kaikki lopulta lakkaa olemasta

Suola Se sykki itsensä unohdukseen

kuin katkaistu valtimo

Peitti maiseman merisateeseen

peltikatot aaltovaahtoon

suolaan ja suureen toivottomuuteen

Saadakseen viimeisen sanan

Räpäytät vain

annat poskiesi kuivua ja kirvellä

rantaviiva vetäytyy hiljalleen

Jäljellä vain haava haihdutuksesta

SIPPO LUOMAPURO

Hehkulamppu

TEKSTI LASSI SIPPOLA KUVAT KATJA HULKKONEN

Se oli kai heinäkuu, kun tuo paloi. Ei sitä silloin tullut mietittyä. Oli enemmänkin pulaa pimeydestä kuin valosta. Teippasin isoon ikkunaan jätesäkkiä kun aurinko ikävästi häikäisi yölläkin. Uni siitä menee kokonaan sekaisin ja lopulta säkki oli ikkunassa koko kesän, että sain nukuttua edes päivällä. Syyskuu toi mukanaan helpotuksen, kun tuli pimeys ja sade ja ihmiset lakkasivat olemasta ylipirteitä. Uskalsi taas helpommin hiipiä rappuun, kun tiesi että kaikilla muillakin oli katse maahan painettuna.

Minä oikeastaan pidän lokakuusta eniten, kun silloin on niin hiljaista jalkakäytävillä. Siinä kaiken hiipumisessa on jotain niin kaunista. Jotakin niin tuttua. Tuntuu oikealta, että luontokin on haipumaan päin eikä yhtään näytä siltä, että se ihan kohta nousee tästä sohvalta ja hankkii työpaikan. Minä niitä puiston vaahteroita aina lohdutan että kyllä tiedän hyvin miltä se tuntuu kun lehdet putoaa eikä voi tietää tulevatko ne koskaan takaisin.

Marraskuussa tuota valoa olisi voinut tarvita mutta silloin oli kaikkea muutakin paljon niin en minä saanut aikaiseksi mentyä kauppaan kun olisi pitänyt kai pestä hiuksetkin kun niitä kutittaa ja kasvotkin punoittavat kun katson peilistä ja en minä oikeastaan tiedä että missä tuossa lähikaupassa on hehkulamput kun yleensä kiiruhdan vain pakastealtaan ja pikakassan kautta kotiin enkä oikein jaksaisi jäädä kyselemään myyjiltä että onko niillä valoja ensinkään kun ne sitten saattaisivat katsoa että miksi tuo mies luimistelee ja hiuksetkin pesemättä ja minähän muistan tuon tuo on se joka syö yleensä pelkää pakastepitsaa ja välillä tupakoi. Niin minä jäin tähän makaamaan ja ajattelin että kohta on kuitenkin kesä eikä silloin mitään ylimääräisiä valoja tarvitse, kun kaikelta kirkkaudelta ei saa edes nukutuksi.

Marginaalitarinoita

MARKUS: Täydenkuun valokuvausta järkkärillä, hawaijinleike ABC:llä syötettynä oikealla, ei purkkiananaksella. Ei hanskoja. Kädet lämpenee kotimatkalta tullessa, sattuu niin että pitää kirota. Pitää ohjata sähkäriä. Hanskat kuuluu laittaa kun on kymmenen pakkasta. Tai sitten ottaa se taksi, koska on paljon rahaa.

ELSA: Kuusi siskoa ja veljeä. Koirien ulkoilutus, aamupala, sauna päälle. Siunausta. Juodaan kahvit. Kohteliaaksi kasvatettu.

KLAUDIA: Niin herkkä ja sievä olento. Jo ekalla kerralla ilmoitti, kuinka eläimet ovat kauniimpia kuin ihmiset. Kävelee niin nopeasti, ettei pysy perässä. Toivoa on.

ANJA: Tule tänne huomennakin. Viidessä tunnissa saa niin paljon aikaan. Toisia on niin erilaisia, ja uusavuttomia. Anteeksi taas. Joululiinojen silitys ja jouluvalojen laitto. Ensimmäinen työntämässä itseään kauppaan, vamma pahenemassa.

HENRIIKKA: Seuraan. Olen. Tiedän, kun kysytään. Tulen mukana. Ei hätää. Tiedän mitä haluan. Helppoa.

SAULI: Douglas Edwards. Kallis / Huono / Käy / Kysy. Anna-Maija. Mikroskooppi. Optikaalinen efekti. Epsilon on. Mesenaatti. Ainakin sata nimeä. Taulut myyty velkoihin. Raha on vain rahaa.

JORMA: Numero 118. Iltatoimet: vaipan vaihto ja Alkosta kaksi yhden tähden 0,7 l jallupulloa ja karvajalkapunkku.

PETTERI: Jouluaattoiltana sänkyyn. Taas kaksi kissaa. Sänkyyn heilahtaessa myös pentagrammi kaulassa lentää kaaressa niskan puolelle. Eka kondomi. Poika tulkkasi, tyttöä ei näkynyt.

TEKSTI KATJA VIIRELAID KUVA TUURE SILLANPÄÄ

JANINA: Guessin laukku, body pump, pentik, eikä siisteys pelastanut. Fatiikki tuli ja pysyi. Hämärsi vielä ajatteluakin, suunnitelmia, ajan ja tilan hahmotusta... kuoriutuiko sitten sieltä ihminen isolla i:llä?

ELLINOORA: Poikia. En osaa kirjoittaa. Kirjoitatko minun puolesta? Ihanat pojat.

ELIAS: Aaveet, kummitukset ja möröt. Helppoa, kun toinen ei puhu. Joululahjojen avausta kolme päivää joulun jälkeen. Tenniksen ja squashin yhdistelmäuutuus. Ja töitä. Kun ei ole hoitajaa. Ihana poika. Ohjeissa sanottiin leikkivän yksin, mutta leikittiin ja luettiin koko ajan yhdessä.

TONI: Kun kaksi vammaista asuu yhdessä voi se näyttää hienolta. Ollaan aina paikalla. Maalaus selvittää ja käsi liikkuu. Sinistä väriä tuolin pehmusteessa ja verhossa. Ja on pelit ja vehkeet.

MATTI: Muistuttaa kissa-mummosta. Keuhkot niin täynnä limaa ja nestettä että hirvittää. Kyllä se on menoa, kun joutuu nostamaan Nosturilla. Edelleen kuitenkin tupakka maistuu. Harvoja, jotka ei vät katso telkkaria. Istuminen puuduttaa. Huumoria silti tallella. Jutut lapsista kuulosti kivoilta.

LIISA: Pieni nainen. Noita-akka. Hajuherkkä ja tupakoi. Kankai ta ja kuoseja ja ohjelappuja. Gluteeniton laktoositon lihaton. Tila täyttyy puheesta.

TOIVO: Voiko ryssiä tappanut olla kiva. Ei voi. Haluaisi hirttää itsensä. Ei ole näkökykyä, mutta näkee kuitenkin huomautella. Ei näe eikä kuule, mutta koska nyt juuri ei satu mihinkään, ei voi mennä ulos, koska voi sattua ja alkaa sattua. On kotona. Ja haluaa kuolla.

KAARINA: Pepsi max. Liian kiltti. Joka päivä käydään siteet lait tamassa. Laitoin ruokaa, liian ison salaatin ja vaihdoin avaimet ja työavaimet. Kissa oli kakannut keskelle sängyn alustaa. Kaikki säle kaihtimet kiinni. Ikonit ja Afrikan esineet sulassa sovussa.

Joululomailusta mahdollisesti

saatu virkistyminen on jo tässä

vaiheessa kulunut loppuun, ja vappuun ja kesään on vielä

tuskallisen pitkä matka. Sen vuoksi Legenda tarjoilee

teille tässä numerossa tsemppihoroskoopit, jotta jaksatte ainakin pääsiäislomaan asti!

Kaksoset

Oinas

Oinaalla saattaa alkaa vähän uupuneempi jakso ensi viikolla. Jos olet väsynyt, kokeile laittaa ruokailu, liikunta ja uni kuntoon! Kyllä se siitä!

Härkä

Itsepäisyyteen taipuvilla härillä on lähitulevaisuudessa konflikteja luvassa. Hengitä siis syvään ja ole zen.

Kaksosilla on tiedossa kiireitä opiskeluiden tai töiden saralla. Jokin erityisen haastava tehtävä on luvassa, josta pitää nyt vaan yrittää puskea läpi. Ja hei, jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa.

Rapu

Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet! Et siis tarvitse yhtään enempää tsemppiä, pärjäile. Universumi siirtää kaiken tsempin muille tähtimerkeille, joten olet siis omillasi.

TEKSTI ANNIINA PARIKKA KUVAT SIPPO LUOMAPURO

Leijona

Leijonan vahva temperamentti altistaa leijonan välillä tunteiden kuohunnalle ja tunteenpurkauksille. Leiki että olet kuminauha, joka venyy loputtomiin, eikä katkea. Jos jokin asia ärsyttää, kokeile laskea sataan ja hymyillä!

Neitsyt

Neitsyillä ei ole tiedossa yhtään mitään jännää, ei mitään hyvää muttei toisaalta mitään huonoakaan. Elämässä nyt on vähän tällainen vaihe. Semmosta se on.

Vaaka

Vaa’at ovat tunnetusti huonoja tekemään päätöksiä, ja he tasapainottelevat päätösten kanssa edestakaisin. Koeta kuitenkin nyt sanoa elämälle kyllä, ja kokeile hetki olla jees-tyyppi, ja sano jokaiseen ehdotukseen: Kyllä! Ja muista Carpe diem!

Skorpioni

Skorpioneilla on kevättalvella taipumusta univaikeuksiin, joten yritä panostaa unen määrään. Jos uni ei heti tule silmään, niin laita vaan silmät kiinni! Koeta laskea lampaita tai jotain... Jaxuhali!

Jousimies

Jousimiesten raha-asiat saattavat olla ennen vappua retuperällä. Koeta muistaa maltillisuus ja kohtuus rahankäytössä, mutta toisaalta nauti elämästä samalla täysillä. Ja sitten muista myös, että You only live once! (Että viis rahansäästämisestä...)

Kauris

Kauris pääsi kirjoittajalta unohtumaan. Koeta tehdä jotain, mistä sinut muistetaan ensi kerralla!

Vesimies

Saatat nyt uida syvissä vesissä. Koeta päästää itsesi virran vietäväksi, mutta yritä pitää pää pinnalla! Elämä kantaa sua! Tsemppiä veli!

Kalat

Kun yksi ovi sulkeutuu, niin jossain ikkuna avautuu. Koeta kuitenkin laittaa ikkuna äkkiä kiinni, sillä osallistummehan kaikki yhteisiin energiansäästötalkoisiin! Istuskele yksin siellä kopissa sitten kaikki ovet ja ikkunat kiinni. Kesään on enää noin satakaksikymmentäkolmannettakymmenettä päivää.

pu u hasivu

1. reikäinen juusto

2. Bacchuksen bileet

3. Riossa 17.-25. helmikuuta

4. kulmasta kulmaan

5. ilmaisee aikaa, paikkaa, suhtautumista tai tapaa

6. kusikaukalo

7. ei sukkien kanssa pidettäväksi

8. paimenrunous tai Arabian astiasto

9. vihreä herkku, näyttää puulta

10. ei kasvissyöjä

10. kannibaali

9. parsakaali

8. pastoraali

7. varvassandaali

6. urinaali

5. adverbiaali

4. diagonaali

3. sambakarnevaali

2. bakkanaali

1. emmentaali

Oikeat vastaukset

SANNI SUNDVALL

Tulossa: Urbaani-Legenda!

Eksy kanssamme Tampereen kaduille ja koulun käytävien kuiskutteluihin.

Tiesitkö, että käsiin piirtämällä saat verenmyrkytyksen ja koululääkärillä

odottaa lusikkatesti? Legendan seuraava numero on Urbaani – se saattaa

kuulostaa todelta, mutta kaikkea ei kannata uskoa.

Lähetä villeimmät huhusi meille osoitteeseen legendalehti@gmail.com!