VIIHDE/VALTA-Legenda 3-4/2021 by legendalehti

Fontit: Leipäteksti: Adobe Garamond Pro 10,5 pt Otsikot: Kozuka Gothic Pr6N ; EL

3/21 VIIHDE

SISÄLLYSLUETTELO 3 Pääkirjoitus 4

Ilona Rantamäki

Henna Lääveri Kertomuskerroksia Kaisla Karri, Katja Harinen ja Ilona Ranramäki

Kritiikki: Heissä on se jokin Ilona Rantamäki

Testi: Mikä kenkä olet?

Tampereen yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden ainejärjestölehti

Legenda on sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

EKF2022

5 MIKSI-Pirkka

Anniina Kuusisto

www.teemary.org www.legendalehti.wordpress.com ig: @legendalehti

PAINOPAIKKA Tikkurilan Paino Oy Niittytie 21 01300 Vantaa

Horoskooppi

TOIMITUSKUNTA

Kuvat

Päätoimittaja: Ilona Rantamäki Kuvitusvastaava: Milla Arajoki Oikoluku: Ilona Rantamäki, Tuisku Tuukkanen ja Wilma Kilpeläinen Taitto: Milla Arajoki

Katja Harinen

20 Puuhasivu 22 25

Kaisla Karri "Tahdotko vastaanottaa tämän ruusun?" - Bachelor Suomi romanssikertomuksena Ilona Rantamäki Kenkätestin ja puuhasivun ratkaisut

26 Legenda-Paparazzi

Katja Harinen Anniina Kuusisto Kaisla Karri

Joel Nurminen

KANSI Katja Harinen

PÄÄKIRJOITUS

Oletko viihdekäyttäjä? Saatat olla vaarassa

assaviihdettä ja populaarikulttuuria soimataan usein akateemisessa maailmassa ja taidepiireissä. Sosiologi C. Wright Mills (1916‒1962) kirjoitti teoksessaan White Collar (1951), että populaarikulttuuri, jolle ihmiset usein altistuvat ollessaan mieleltään rentoutuneita ja keholtaan väsyneitä, tarjoaa helppoja identifikaation kohteita ja helppoja vastauksia kaavamaisesti kuvatuille henkilökohtaisille ongelmille. Martin Scorsese taas on kuvaillut Marvel-elokuvien muistuttavan enemmän huvipuistoja kuin elokuvia, millä hän viittasi näiden kassamagneettien pyrkimykseen ennemmin viihdyttää maksavaa kuluttajaa kuin yllättää ja haastaa kriittistä cinefiiliä. Kirjallisuudenopiskelijana koen usein, että minun pitäisi olla kiinnostunut klassikoista, kirjallisuuden järkäleistä, television tiiliskivistä. Tieteestä ja taiteesta, joka kehittää ymmärrystäni itsestäni ja maailmasta, joka on vastakohta itsenäistä ajattelua uhkaavalle massaviihteelle. Ja olenkin! Antiikin tragediat ovat kiehtovia kaikessa kauheudessaan, yöpöydälläni on Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset sekä Kuningas Lear, ja nähdäkseni The Sopranosia parempaa sarjaa saa hakea (mutta ei löydä). Mutta silti: kaipaan myös jotain kevyttä, jotain säröä! Riitasointua huippuunsa hiotun, eksistentiaaliseen ryöpytykseen heittävän taideteoksen rinnalle. Viihdettä! Sillä itsetutkiskelu, maailmankuvan laajentaminen, opiskelu, yllättyminen, syö valtavat määrät energiaa. Se uuvuttaa. Haluan kyllä katsoa Shoah’n, mutta sen jälkeen tarvitsen jotain, joka nostaa minut surun ja ahdistuksen alhosta takaisin toimintakykyiseksi ihmiseksi. Se jokin voi olla turvasarja, kuten The Office (UK&US), Frendit tai Luottomies. Se voi olla

myös Iltasanomien hölmöäkin typerämpi artikkeli, kuten ”21 arkista tapaa elää reunalla” tai ”Mitä Suomen kuuluisaa rakennusta muistutat sielultasi?” (Olenko Oodi, Näsinneula vai Olavinlinna?! Kertokaa jo!) Kuten herrat Mills ja Scorsese vihjaavat, juuri massaviihteen turvallisuus tekee siitä vaarallista. Kun voin valita, haastanko itseni yllättymään vai istuudunko alas rentoutumaan, yhä useammin valitsen rentoutumisen – ja sitä harvemmin haastan itseäni. Mitä enemmän massaviihde tarjoaa helppoja vastauksia, sitä vähemmän niitä täytyy ajatella itse. Siksi populaarikulttuuriin ja massaviihteeseen tuleekin kääntää kriittinen katse, ja kirjallisuustieteen opinnot antavatkin erinomaiset eväät syynätä massaviihteen sisältöjä, tiedostaa sen tarjoamia näkemyksiä ja vastauksia, ja nauttia siitä. Sitä paitsi kriittinen massaviihteen tarkastelu on erinomaista itsenäisen ajattelun harjoittelua! Minun elämäni ei voi olla pelkkää Shoah’ia, Hegeliä ja Tarkovskia, vaan aina silloin tällöin tahdon testata mikä Disney-prinsessa olisin tai katsoa, kestävätkö pariskunnat kolmen viikon eron toisistaan Levillä – ja samalla voin kyseenalaistaa Disneyn sukupuolirepresentaatiota ja Temppareiden normatiivista heteroutta. Tämän tuplanumeron Viihde-osiossa pääset sekä viihtymään että harjaannuttamaan kriittistä silmää muun muassa lukemalla Bachelor Suomi -realityn romanssikonventioista, testaamalla, mikä kenkä olisit, sekä vilkaisemaan, miltä näyttää myyttinen Legenda Paparazzi -juorupalsta (katso kuvat!). Viihdyttävää loppuvuotta! Ilona Rantamäki 3

EKF2022 tuo keskusteluun turvan kokemuksen Elävän Kirjallisuuden Festivaali tulee jälleen! 19.2.2022 Työväenmuseo Werstaalla keskustellaan taiteen ja kulttuurin keinoin turvan kokemuksesta ja sen merkityksestä. Mitä on turva? Millaista on turvaton elämä? Kuka on turvassa? Voiko kirjallisuus tuoda turvaa? ERIKA KALLIO & HANNELE TAIPALE

irjallisuus tarjoaa muun taiteen ohella tilaisuuden paeta ympäröivää todellisuutta. Sen kautta voi rakentua oma turvallinen tila, jossa on hyvä olla aitona omana itsenään, ja jossa maailmaa voi tutkia turvallisen välimatkan päästä. Kirjallisuus on mahdollisuus kurkistaa toisiin todellisuuksiin, näkökulmiin ja kokemuksiin. Turvaa voi kokea, jos lukija löytää tarinoita, hahmoja tai ajatuksia, joihin samaistua. Tällöin myös representaatioiden moninaisuuden merkitys korostuu. Eskapismin ja samaistumispintojen lisäksi kirjallisuuden ja muun taiteen tekeminen ja kokeminen voi olla terapeuttista, turvaan kurottavaa: sen kautta voidaan käsitellä turvattomuuden tuntemuksia sekä löytää eheyttä, yhteyttä ja toivon pilkahduksia. Kirjallisuuskeskustelun lisäksi EKF tuo ”turvan” teeman ympärille poikkitieteellistä

ja -taiteellista ohjelmaa, joka lähestyy teemaa monipuolisesti eri näkökulmista. Luvassa on paneelikeskusteluja, haastatteluja, performansseja ja työpajoja. Kaikille avoin ja ilmainen EKF tarjoaa tilaa kohtaamisille, joissa voidaan turvallisesti kokea ja keskustella siitä, mitä kaikkea turvan kokemukseen liittyy. Noudatamme turvallisemman tilan periaatteita, huolehdimme esteettömyydestä ja otamme huomioon vallitsevan koronatilanteen- ja suositukset.

LISÄTIETOJA: Kurkkaa nettisivumme www.ekf.fi IG: @elavakirjallisuus elavakirjallisuus@gmail.com

MIKSI-Pirkka MIKSI-Pirkan syksynikseissä koristellaan kotia kysymyksillä, tuunataan motivaatiota ja valmistaudutaan kaamokseen. Pienillä asioilla arki paremmaksi! HENNA LÄÄVERI

<3 Vanhoista sukkahousuista voi näppärästi rakentaa turvaverkon, jos sellainen jäi kesäsesongin aikana hankkimatta. Akuuttiin turvattomuuteen riittävät 15 denierin sukkikset; emotionaalisen turvattomuuden kanssa parhaan lopputuloksen saat 50+ denierin sukkahousuilla. <3 Leikkaa ja arkistoi talteen yleisluonteisia elämänohjeita. Varastoi ne kauniiseen rasiaan (esimerkiksi tyhjä pankkitili käy hyvin!). Huonossa talous- tai terveystilanteessa hyvät aikomukset ja kannustavat kehotukset auttavat jaksamaan. Parhaista voit teettää vaikka uniikkeja ja kekseliäitä huoneentauluja. Koska koti on siellä missä sydän on. <3 Tyhjä maitotölkki on mainio säilytyspaikka kalvaville peloille ja ahdistuksenaiheille. 1,5 litran tölkkiin mahtuu kätevästi katseilta piiloon ainakin tulevaisuudenpelko ja ilmastoahdistus. Muista kuitenkin huuhdella tölkki hyvin ja käyttää sitä säilytykseen vain lyhyitä aikoja kerrallaan: pitkään piilotettu ilmastoahdistus sekoitettuna maitoon alkaa ajan myötä haista ilmastokritiikiltä. <3 Jos pimeä vuodenaika vie mielen matalaksi ja olemassaolo tuntuu merkityksettömältä, kannattaa aamuisin nauttia suositusten mukaisten vitamiinien lisäksi annos posthumanismia. <3 Joulukortteja ei ole pakko lähettää kaikille. Vain niille, jotka haluat pitää osana piiriäsi minimipanostuksella. <3 Etkö saa lähipiirissäsi kaipaamaasi huomiota ja arvostusta lausunnoillesi? Viittaa ihmisiin vain sukunimillä, saat luotettavuuden tuntua puheeseesi: ”Salmisen mukaan julkinen liikenne on perseestä.” Saat entisen työkaverin Facebookissa kertomaan mielipiteeseen kivaa, akateemista makua. <3 Opiskelemalla etänä opintosuunnitelman mukaisen määrän kursseja, elämällä sykähdyttävää opiskelijaelämää, käymällä samaan aikaan töissä ja suunnittelemalla oman sekä tulevien sukupolvien selviytymisen strategian, saat itsellesi hyvän mielen ja perustukset kokonaisvaltaiselle uupumiselle valmistumisen jälkeistä elämää varten.

Kertomuskerroksia Mikään ei ole ajattomampaa kuin kertomukset! Ammenna inspiraatiota pikkujoulukauteen kauhuklassikosta, romanttisesta Harlequinista tai rehdistä Pussikaljaromaanista. KAISLA KARRI, KATJA HARINEN JA ILONA RANTAMÄKI

Hellä

Harlequin Satiinin pehmeys tuntuu iholla kauan sitten merille kadotetun rakkaan huulilta. Kietoudu siis tänä syksynä satiiniin, silkkiin ja valkoviiniin ja anna tunteiden pauhata romantiikan äärellä!

Heissä on se jokin He's All That (2021) Ohjaus: Mark Waters Käsikirjoitus: R. Lee Fleming Jr. Katsottavissa Netflixissä

ILONA RANTAMÄKI

ntiikin Kreikan mytologiassa on tarina Pygmalionista, joka veistää marmorista unelmanaisensa, nimeää sen Galateaksi ja rakastuu siihen. Afrodite herättää patsaan eloon, ja Pygmalion ja Galatea elävät elämänsä onnellisina. George Bernard Shaw mukaili tarinaa vuoden 1913 näytelmässään Pygmalion, josta vuonna 1964 adaptoitiin Audrey Hepburnin tähdittämä klassikkomusikaali My Fair Lady. Vuonna 1999 Robert Iscove siirsi tarinan amerikkalaiseen high school -ympäristöön ohjauksessaan Sinussa on se jokin (She’s All That), ja nyt, vuonna 2021, käsillämme on jälleen uusi Pygmalion-mukaelma: Mark Watersin Sinussa on se jokin (He’s All That). Miljöö on edelleen amerikkalainen high school, mutta nokkelimmat huomaavat, että uusinnan jujuna päähenkilöiden sukupuolet on vaihdettu päikseen. Padgett Sawyer on lukiolainen ja somepersoona, jonka täydellinen some-elämä saa kovan iskun, kun hän saa poikaystävänsä rysän päältä kiinni pettämisestä, ja koko kohtaus itkuraivarin synnyttämää räkäkuplaa myöten päätyy livenä satojentuhansien seuraajien nähtäville. Padgettin positiivisuudelle, makeovereille ja ”ole paras oma itsesi” -retoriikalle perustuva sometili menettää suosiotaan, jolloin Padgettin sponsori (Kourtney Kardashian) ilmoittaa toistaiseksi vetäytyvänsä yhteistyöstä vaarantaen rahoituksen Padgettin 10

yliopisto-opinnoille. Kieroilevan ystävänsä yllyttämänä Padgett ottaa vastaan vedon: hän, makeover-kuningatar, tekee koulun luuserista prom king -kelpoisen uroksen, voittaa seuraajansa ja sponsorinsa takaisin ja turvaa yliopistohaaveensa. Ysäriversion luuseri Laneyn (Rachael Leigh Cook, joka uusintaversiossa näyttelee Padgettin äitiä) luuserius perustuu silmälaseihin, muodot peittäviin vaatteisiin, sulkeutuneisuuteen ja taidehörhöilyyn. 2020-luvun miesluuseri Cameronin (Tanner Buchanan) pitkä, pipon alta roikkuva tukka, parransänki ja antisosiaalinen habitus taas tekevät hänestä juuri sopivan pelinappulan Padgettin suunnitelmalle. Elokuvan someajalle päivittävänä lisäyksenä nopea tiedonhaku paljastaa, että Cameronin somepresenssi on olematon; ergo, Cameronia ei käytännössä ole olemassa. Tämä onkin 2020-luvun suurin osoitus luuseriudesta. Yhteistä näille luusereille on se, että heillä yritetään ilmentää ajatusta marmorilohkareen sisällä piilevästä kauneudesta, joka vain täytyy työstää esiin, mutta oikeasti he ovat hyvännäköisiä ihmisiä, joiden työstäminen tarkoittaa muutaman elementin poistamista: esimerkiksi Cameronille ”veistetään” täydellinen sixpack poistamalla paita. Itsensä luuseriksi tai yksinäiseksi tuntevan voi olla vaikea samaistua näihin pseudoluusereihin. 2000-luvulla monia klassikoita on uudis-

"Olenko olemassa, jos en ole somessa?"

tettu sovittamalla miehen päärooli naiselle, kuten elokuvissa What Men Want (2019), Ghostbusters (2016) ja Ocean’s 8 (2018). Menetelmä mahdollistaa esimerkiksi tuoreen näkökulman ja sukupuolirooleihin perustuvien epäkohtien esiin tuomisen. Watersin ohjauksessa gender swap korostaa Pygmalion-myyttiä: alkuperäisessä versiossa Zackin pikkusisko hoitaa Laneyn makeoverin, mutta Padgett pääsee itse veistämään Cameronista unelmamiehensä. Padgett myös ”herättää” Cameron-patsaan eloon julkaisemalla hänestä videoita ja kuvia somessaan. Pygmalion-myytin konkretisointi tematisoi someajalla elämistä: olenko olemassa, jos en ole somessa? Monille nykyajan populaarikulttuurin tuotteille ominaisesti He’s All That tuo somealustat osaksi elokuvan kerrontaa, mutta samalla se kritisoi somen pinnallisuutta ja elämistä linssin läpi. Elokuvan alkukohtauksessa Padgett laittautuu huolellisesti aamun live streamia varten vain kömpiäkseen takaisin sänkyyn. ”Vastaherännyt” Padgett on omiaan herättämään seuraajissaan riittämättömyyttä. Cameron kritisoi Padgettin tapaa ottaa kuvia kaikkialla ja elää instakelpoista elämää, mutta kritiikki ontuu, sillä se ei tunnu johtavan mihinkään: Cameronista tulee lopulta Padgettin hovikuvaaja, ja he yhdessä luovat päivittäisen sisällön Padgettin ”uudistuneelle” sometontille. Heräsin toki hetkeksi miettimään omaa

somepresenssiäni, joka on lähellä Cameronin tasoa – olenko edes olemassa? Olenko tippunut kelkasta, kun jouduin tätä tekstiä varten googlaamaan, miten TikTok kirjoitetaan ja voiko siellä lähettää sitä livestriimiä? Elokuva olisi voinut vakuuttaa, että olemassaoloni ei riipu instatykkäyksien määrästä, mutta oikeastaan se tuntuu vastaavan, että juuri siitä olemassaolossa on kyse. He’s All That on elokuvana TYLSÄ. Vaikka se on asenteiltaan edeltäjäänsä tuoreempi – homoseksuaalinen suhde tuodaan tasavertaisena heteroseksuaalisen rinnalle, poikakin voi harrastaa ratsastusta ja prom on ”vanhanaikainen heteronormatiivinen konstruktio” – se ei kuitenkaan uudista perusasetelmaa, jossa jonkun täytyy antaa muuttaa itseään ollakseen rakastettava, jolloin asennepäivityksetkin tuntuvat päälle liimatuilta. Huumori, jota revitään laksatiivista, ummetuksesta ja kirjaimellisesti hevonpaskasta, ei ole tuoretta, osuvaa, saati hauskaa. Onneksi uusinnassa sentään sivuutettiin ysäriversion huumorihuipentuma, jossa joku nörtti syö häpykarvoilla höystettyä pizzaa. En viihtynyt elokuvan maskuliini- tai feminiiniversion parissa enkä oikeastaan haluaisi suositella elokuvaa kenellekään, vähiten sellaiselle, joka oikeasti kokee elävänsä sivussa, kaukana muista, ”luuserina”. L

Mikä kenkä olet? Kengät kertovat sinusta enemmän kuin arvaatkaan. Testaa, mikä kenkä olet ja tunne itsesi paremmin! ANNIINA KUUSISTO KUVAT ILONA RANTAMÄKI

1. MIKÄ ON LEMPIVUODENAIKASI?

a. rento (2p.)

a. kevät (2p.)

b. neuroottinen (4p.)

b. kesä (4p.)

c. huolehtiva (6p.)

c. syksy (6p.)

d. bilehile (8p.)

d. talvi (8p.)

e. sitoutumiskykyinen (10p.)

2. MIKÄ OLET PITUUDELTASI?

5. MITEN KUVAILISIT TYYLIÄSI?

a. keskikokoinen (2p.)

a. tavallinen (2p.)

b. lyhyt (4p.)

b. retro (4p.)

c. pitkä (6p.)

c. rokkari (6p.) d. seksikäs (8p.)

3. KÄVELET MIELUITEN…

e. urheilullinen (10p.)

a. asfaltilla (2p.) b. metsäpolulla (4p.)

6. MIKÄ ON LEMPIVÄRISÄVYSI?

c. hiekassa (6p.)

a. pidän monista väreistä (2p.)

d. en kävele missään (8p.)

b. pastellivärit (4p.)

e. mudassa (10p.)

c. perusvärit (6p.) d. tummat värit (8p.)

4. MILLAINEN OLET LUONTEELTASI?

e. neonvärit (10p.)

7. MIHIN AIKAAN LIIKUT USEIMMIN ULKONA?

9. MIKÄ ON PARAS KENGÄN KIINNITYSTAPA?

a. päivällä (2p.)

a. nauhat (2p.)

b. iltapäivällä (4p.)

b. tarrat (4p.)

c. illalla (6p.)

c. vetoketju (6p.)

d. yöllä (8p.)

d. pysyy jalassa sellaisenaan (8p.)

e. vaihtelevasti kaikkina aikoina (10p.)

e. kaikki ovat yhtä hyviä/huonoja (10p.)

8. VIETÄTKÖ VAPAA-AIKAASI TAVALLISIMMIN… a. kotona (2p.) b. hengaillen (4p.) c. ulkoillen (6p.) d. bilettäen (8p.) e. urheillen (10p.)

10. ETENEEKÖ TULEVAISUUTESI… a. omalla painollaan (2p.) b. ympäristön mukaisesti (4p.) c. omilla ehdoillasi (6p.)

Katso testin tulokset sivulta 25.

Kristallipallo - Spiritual Unicorn Corner Vuoden lähestyessä loppuaan on aika aloittaa kurssien loppukiri ja virittäytyä juhlatunnelmiin - tai sohvan nurkkaan. Vuoden viimeisessä horoskoopissa uusi oraakkelimme kertoo kaiken tarvittavan vuoden paketoimiseksi. ANNIINA KUUSISTO KUVAT MILLA ARAJOKI JA KATJA HARINEN

Kauris Arkielämä: Käytännönläheinen kauris ei jaksa innostua epäkäytännöllisistä juorulehdistä; hänen mielestään ne ovat ajanhukkaa, vaikka jotkin jutut juorulehdissä voivatkin olla ihan hauskaa viihdettä tiettyinä ajankohtina. Ihmissuhteet: Kärsivällinen kauris on ystäväporukoiden tärkeä voimavara kaamosaikana, sillä kauris jaksaa pysyä rauhallisena ja huumorintajuisena, vaikka ulkona on pimeää ja märkää. Opinnot: Kauris on varautunut pettymyksiin kurssisuorituksien suhteen. Hän on toisinaan hyvin kunnianhimoinen ja välillä on mahdotonta elää omien korkeiden standardien mukaisesti.

Vesimies Arkielämä: Rehellistä vesimiestä ei paljoa juorulehtien soopa hetkauta. Kaamoksen lähestyessä vesimiehelle on tärkeää pitää kiinni rutiineista ja oikean elämän ihmissuhteista.

Ihmissuhteet: Vesimiehen vankkumaton rehellisyys aiheuttaa syksyn pimeydessä kuumenneita tunteita ystävien välille, mutta tilanteista selvitään vesimiehen ystävällisyyden ja uskollisuuden avulla. Opinnot: Itsenäisen vesimiehen opinnot etenevät omalla painollaan. Vaikka deadline pääsisi toisinaan ylittymään, vesimies hoitaa hommansa tunnollisesti loppuun asti.

Kalat Arkielämä: Mielikuvituksellinen kalat innostuu herkästi lukemaan juoruja, sillä ovathan ne mielenkiintoista luettavaa. Kalat tarkastelee juoruja empaattisesti ja tuntee myötätuntoa vastoinkäymisiä kohdanneita henkilöitä kohtaan. Ihmissuhteet: Kaamoksen koittaessa kalat on helposti johdateltavissa erilaisiin houkutuksiin. Toivottavasti kalat on haalinut itselleen kunnollisia ystäviä, jotka kunnioittavat tämän rajoja ja aikatauluja. Opinnot: Kalat sortuu harjoittamaan kovaa eskapismia stressaavien opintojen edessä. Vaikka deadlineissa pysyminen voi tuntua hankalalta, se kannattaa tehdä, jotta tekemättömät tehtävät eivät kasaannu liikaa.

Kaksoset Oinas Arkielämä: Seikkailunhaluinen oinas ei ehdi lukea juorulehtiä, sillä hänellä on omat juorunarvoiset seikkailunsa hoidettavana. Oinas keksii innokkaasti tekemistä itselleen ja ystävilleen eikä kaamoksen pimeys häntä paljoa hetkauta. Ihmissuhteet: Oinaan ihmissuhteet ovat syksyn pimeydessä koetuksella, sillä muita alkaa helposti vaivata kaamosmasennus. Oinas sen sijaan on jatkuvasti menossa ja jatkuva muiden maanittelu aiheuttaa kitkaa suhteeseen kuin suhteeseen. Opinnot: Oinas ei paljoa opinnoistaan huolehdi; ne etenevät kuten ovat edetäkseen.

Härkä Arkielämä: Rauhallinen ja luotettava härkä selailee juorulehdet läpi, mutta ei turhia hötkyile juorujen parissa. Härkä nauttii tutusta ja turvallisesta juorun kaavasta ja seuraa mielellään samantyyppisiä kertomuksia kerta toisensa jälkeen. Ihmissuhteet: Pimeä kaamos ohjaa ihmiset kultiensa kainaloihin, mutta härkä saattaa tuntea kateuden pistoksen jos läheisen huomio keskittyy muualle kuin häneen tänä synkkänä aikana. Opinnot: Härkä on ahnehtinut itselleen kursseja, koska opintojen eteneminen vaatii useita opintopisteitä. Koita muistaa ottaa myös itsellesi aikaa!

Arkielämä: Eloisa kaksoset kiertää tylsyyttä lukemalla juorulehtiä. Lehtien jutut jaksavat toisaalta innostaa, toisaalta uuvuttaa; se ei tosin ole uutta kaksoselle, joka muutenkin ailahtelee tavallisesti. Ihmissuhteet: Kaamos aiheuttaa mielen ailahtelua kaksoselle, ja kaksosen tavallinen joustavuus on muuttunut nyt ärtyneisyydeksi ja hermostuneisuudeksi. Kaksosen läheiset kuitenkin ymmärtävät kaamoksen aiheuttaman stressin, joten kaksosen ihmissuhteet ovat sikäli turvassa häneltä itseltään. Opinnot: Kurssitehtävät jaksavat kiinnostaa kaksosta vaihtelevalla tehokkuudella. Toisinaan kaksonen ei saa tarpeekseen kiinnostavasta kirjallisuudesta kun jo seuraavassa hetkessä hänestä tuntuu että mikään ei ole kiinnostanut koskaan.

Rapu Arkielämä: Tunteikas ja varovainen rapu lukee juorulehdet mielenkiinnolla läpi, mutta yrittää samalla pitää etäisyyttä, jotta juorut eivät aiheuta liian voimakkaita tunnereaktioita. Ihmissuhteet: Rapu kaipaa kaamoksen aikana enemmän rakkautta kuin muulloin, sillä kylmä ja pimeä sää ajaa ihmisen kuin ihmisen hakeutumaan läheisen lämpöön. Rapu saattaakin aiheuttaa vahingossa draamaa näin koleilla syyskeleillä ripustautuessaan liian tiukasti läheiseensä. Opinnot: Ravun opinnot etenevät tunnerikkaasti ja deadline-stressi aiheuttaa monia tunnekuohahduksia, joista rapu kuitenkin selviää puskemalla urhoollisesti eteenpäin.

Leijona Arkielämä: Luova ja innokas leijona lukee juorulehdet kiinnostuneesti läpi pysyäkseen ajan tasalla ja nähdäkseen mistä syksyllä puhutaan. Lämminsydäminen leijona ei kuitenkaan ota juoruja liian tosissaan vaan kykenee kepeästi nauramaan lööppien keksinnöille. Ihmissuhteet: Leijona on toisinaan hyvin antelias ja nyt kaamos aikaan leijona jaksaa ilahduttaa läheisiään lahjoilla ja rakkaudella. Opinnot: Kun leijona viettää syksyä uhraamalla aikaansa ihmisiin, kirjat unohtuvat helposti. Muista myös opiskella välillä!

Neitsyt Arkielämä: Nöyrä ja ujo neitsyt ei jaksa innostua juoruista, vaan haluaa keskittyä oikean elämän värittämättömiin tapahtumiin. Ihmissuhteet: Neitsyt on kaamos aikaan pääasiallisesti läheistensä tukena, mutta jotakin saattaa jäädä hampaankoloon neitsyen kovan vaatimustason ja siitä johtuvan ajoittaisen karkeuden vuoksi. Opinnot: Neitsyen perfektionismi ajaa hänet työskentelemään ahkerasti myös pimeänä syyslukukautena. Voimia sinne!

Vaaka Arkielämä: Romanttinen vaaka nauttii juorulehtien suhdekiemuroista, sillä hän saa tyydytettyä loppumatonta nautinnonhaluaan lukemalla enemmän ja vähemmän todellisia kertomuksia rakkaudesta. Ihmissuhteet: Kaamos on helppoa aikaa vaa’alle, koska pimeys saa ihmiset läheisimmiksi ja vaaka voi iskeä flirttailevat kyntensä johonkin läheisyyttä kaipaavaan henkilöön. Kynttiläillallisilta ei romantiikkaa tule vaa’an kanssa puuttumaan. Opinnot: Vaa’an opinnot etenevät omalla painollaan melko tavalliseen tapaan.

Skorpioni Arkielämä: Määrätietoinen ja luja skorpioni seuraa juoruja vain jos hänestä itsestään sattuu tuntumaan siltä. Syksyisin tuntuu kuitenkin olevan kova kiire ja muuta mieluisampaa tekemistä kuin roikkua juorupalstoilla. Ihmissuhteet: Skorpioni on kateellinen muiden saamasta huomiosta, sillä syksyn kiire ja hektisyys saa skorpionin tuntemaan olonsa hyvin yksinäiseksi. Muiden onni ei tunnu hyvältä skorpionille kaamos aikaan (tai kenties ikinä). Opinnot: Skorpionin opinnot etenevät ihan niin hyvin kuin hän itse tällä hetkellä laittaa opintoihinsa aikaa. Määrätietoisuus ei kuitenkaan aina kohdistu koulutyöhön.

Jousimies Arkielämä: Veikeä jousimies innostuu kevytmielisesti juorulehden jutuista, mutta jousimiehen syvempi olemus haluaa pohtia merkityksellisempiä asioita kuin juorut. Ihmissuhteet: Huoleton jousimies voi huomaamattaan aiheuttaa eripuraa ystäväpiirissä, koska hän jaksaa toistuvasti olla optimistinen kaamoksenkin keskellä. Kaikille tällainen optimismi ei toimi ja jousimies ei aina osaa lukea sosiaalisia tilanteita tahdikkaasti. Opinnot: Jousimiehen kannattaa tarkastella opintojen realiteetteja, sillä hän unohtuu helposti filosofisille sivuraiteille – kauas itse tehtävänannoista.

Käärmeenkantaja Arkielämä: Onnekas käärmeenkantaja selailee juorut läpi hyvällä mielellä, mutta ei käytä juoruihin tolkuttomasti aikaa. Käärmeenkantajan aika kuluu ennemmin uuden oppimisen parissa kuin lukien parjaavia kertomuksia. Ihmissuhteet: Innovatiivinen käärmeenkantaja aiheuttaa kateutta lähipiirissään syksyn pimeinä aikoina. Käärmeenkantaja jaksaa keksiä uutta ja ponnistaa eteenpäin jatkuvasti – toivottavasti ei kuitenkaan läheistensä kustannuksella. Opinnot: Käärmeenkantajan opinnot etenevät varmasti ja vauhdikkaasti, sillä käärmeenkantaja on motivoitunut valmistumaan mahdollisimman nopeasti.

Toveri! Ethän käytä horoskooppeja aseena!

PUUHASIVU KAISLA KARRI

Etsi sanasokkelosta 20 klassikkoteoksen nimet. Oikeat vastaukset löydät sivulta 25.

Etsi eroavaisuudet.

”Tahdotko vastaanottaa tämän ruusun?” – Bachelor Suomi romanssikertomuksena Ilona Rantamäen esseessä paljastetaan suosikkirealityn taustalla vaikuttavat romantiikan myytit ja konventiot. ILONA RANTAMÄKI KUVAT MILLA ARAJOKI

omanttisen rakkauden ympärille on kietoutunut lukuisia tosi-tv-ohjelmia, joista yksi pitkäkestoisimmista on alun perin yhdysvaltalainen tosi-tv-formaatti The Bachelor (2002-). Formaatti rantautui Suomeen vuonna 2008 nimellä Unelmien poikamies, mutta 2010-luvulla se uudistettiin ja nimeksi vaihtui Bachelor Suomi. Tällä hetkellä on käynnissä haku sarjan viidennelle kaudelle ja Yhdysvalloissa sarjasta on tulossa jo 25. kausi. Parisuhde-realityn suosio ei siis näytä olevan laskemassa, mutta millaisia käsityksiä parisuhteesta ja romantiikasta Bachelor Suomi välittää vuodesta toiseen, ja mikä merkitys on sarjan parisuhde- ja deittailukuvauksilla? Tarkastelen näitä kysymyksiä Pamela Regisin romanssikertomuksen sekä Mary-Lou Galicianin rakkausmyyttien käsitteiden avulla. Käsittelen ensin, miten Bachelor Suomi ilmentää romanssikertomuksen kaavaa ja rakkautta koskevia myyttejä. Siirryn sitten pohtimaan sarjan välittämien mallien ja käsitysten mahdollisia vaikutuksia katsojiin. Nähdäkseni on olennaista tulla tietoiseksi kriteereistä, joita sarja parisuhteelle rakentaa ja käsityksille, joita se toisintaa. Kyseessä on kuitenkin käsikirjoitettu tuotanto, jonka lainalaisuuksien soveltaminen omaan elämään voi aiheuttaa pettymystä ja jopa kroonista tyytymättömyyttä.

Bachelor Suomi esittelee joka kaudella uuden poikamiehen, joka on etsimässä ”elämänsä rakkautta”. Poikamiehestä on kilpailemassa joukko naisia, joiden kanssa poikamies lähtee ulkomaille testaamaan, kuka heistä sopisi kumppaniksi parhaiten. Jaksot koostuvat yksilö- ja ryhmätreffeistä, joilla bachelor arvioi yhteensopivuuttaan naisten kanssa. Kunkin jakson lopussa on ruususeremonia, jossa bachelor antaa ruusun naisille, joiden haluaa pysyvän mukana ohjelmassa. Ruusutta jääneet tippuvat kisasta ja lähtevät kotiin. Pamela Regis (2007, 30) on tunnistanut romanssikertomuksen kahdeksan elementtiä: 1) määritellään yhteiskunta, jossa pari kohtaa, 2) parin kohtaaminen, 3) este parin liitolle, 4) parin välinen vetovoima, 5) rakkaudenjulistus, 6) rituaalikuolema, 7) tunnistetaan keinot esteiden ylittämiseen, 8) kihlaus. Bachelor Suomi -ohjelmassa nämä elementit näkyvät enemmän tai vähemmän ilmeisesti. Bachelor Suomen yhteiskunta on melko keskiluokkainen. Kilpailijat ovat noin 21‒34-vuotiaita, elämäänsä ja uraansa tyytyväisiä naisia, jotka lähinnä kaipaavat kumppania jakamaan arkea. Bachelor itse myös työskentelee usein melko hyväpalkkaisessa työssä: eräs oli lentäjä ja toinen kuntosaliyrityksen omistava palomies. Kilpailijat kohtaavat bachelorin aina kau-

den ensimmäisessä jaksossa. Tilaisuuteen pukeudutaan iltapukuun, ja kokelaat yrittävät tehdä hyvän ensivaikutelman bacheloriin. Kiinnostavaa tässä on romanssikertomuksen näkökulmasta se, että lopullinen pari kohtaa toisensa tässä ensimmäisessä jaksossa, mutta he eivät vielä tiedä päätyvänsä yhteen. Tätä voisikin pitää esteenä parin liitolle: lopulta valituksi tullut joutuu kilpailemaan bachelorin huomiosta ja rakkaudesta, jolloin muut naiset muodostuvat esteeksi parin välille. Yhteisissä ajanvietoissa onkin tavallista, että bachelor pyytää jonkun naisista hieman kauemmas kahdenkeskiseen keskusteluun, jonka myöhemmin toinen nainen tulee keskeyttämään. Parin välinen vetovoima taas ilmenee useissa kohtauksissa pitkin kautta, kuten yksilötreffeillä. Myös ryhmätreffit ja ruususeremoniat ovat parille tilaisuuksia osoittaa keskinäistä vetovoimaansa. Rakkaudenjulistus on Bachelor Suomi -ohjelmaan hieman liian painava termi, mutta tässä ihastuksen osoittaminen ja ääneen lausuminen voidaan tulkita tällaiseksi. Rituaalikuolema kuvaa tilannetta, jossa suhde näyttää mahdottomalta. Tilanteen voi aiheuttaa esimerkiksi väärinymmärrys parin välillä (Regis 2007, 35). Tällaisia rituaalikuolemia tapahtuu ohjelmassa silloin tällöin: monille kilpailijoille saattaa käydä ahdistavaksi ja raskaaksi se, että bachelor tapailee muitakin naisia, jolloin ajatus siitä, että itse päätyisi hänen kanssaan parisuhteeseen vaikuttaa mahdottomalta. Sitten kuitenkin tunnistetaan keino ylittää esteet; huomataan, että saadaan bachelorilta enemmän huomiota tai jonkinlainen vahvistus tämän tunteista, tai pahin kilpakumppani saattaa tippua ruususeremoniassa (ks. Regis 2007, 36). Viimeinen elementti on kihlaus, mikä usein toteutuu yhdysvaltalaisessa versiossa. Suomessa sarja ei pääty kihlaukseen, vaan enemmänkin lupaukseen yrittää rakentaa yhdessä parisuhdetta ohjelman jälkeen. Ruususeremonian ja kosinnan välillä on kuitenkin löydettävissä yhteys. Seremoniassa jatkoon pääsevät kutsu-

taan eteen, j a bachelor esittää kysymyksen: ”Tahdotko ottaa tämän ruusun vastaan?” Andrea M. McClanahin (2009, 267) mukaan kysymys viittaa kosittaessa esitettyyn kysymykseen (engl. ”will you marry me?”), suomeksi kysymys viittaa enemmän papin alttarilla esittämään kysymykseen. Regisin (2007, 30) mukaan julistus ja kihlaus esiintyvät usein yhdessä, kun pariskunta julistaa rakkauttaan ja kosinnan yhteydessä. Myös Bachelor Suomi -ohjelmassa ruusun ojentaminen voidaan nähdä sekä kihlauksen että julistamisen elementin kautta. Bachelor Suomi voidaan Regisin kaavan perusteella tulkita romanssikertomukseksi, mutta mitä seurauksia tällä on? Millaisia käsityksiä ja asenteita parisuhteesta ja deittailusta ohjelma antaa? Mary-Lou Galician (2004) on nimennyt 12 massamedian välittämää rakkauteen liittyvää myyttiä, joista monet näkyvät myös Bachelor Suomessa. Erityisesti esiin nousevat myytti #5 ”saadakseen miehen naisen tulee näyttää mallilta”, myytti #6 ”mies ei saa olla naista lyhyempi, heikompi, nuorempi, köyhempi tai vähemmän menestynyt” sekä myytti #10 ”’se oikea’ kumppani täyttää kaikki toiveet ja tarpeet”. Kun kilpailijat esittäytyvät bachelorille, heillä on yllään iltapuvut, ja ruususeremoniat muistuttavat missikisojen iltapu23

kukierrosta, kun naiset seisovat rivissä toivoen saavansa ruusun. Valittu bachelor toisintaa perinteisiä käsityksiä tavoittelemisen arvoisesta poikamiehestä: pitkä, treenattu ja urallaan menestynyt. Kertoessaan syitä ohjelmaan mukaan lähtemiseen kilpailijoista moni tuntee elämänsä melko tyydyttäväksi; on mukava työ, ystäviä ja perhettä, mutta silti se jokin puuttuu. Heillä on ikään kuin miehen mentävä aukko elämässään, ja miehen löytyessä kuva olisi täydellinen. Romanssikertomuksena Bachelor Suomi ammentaa länsimaisesta romanttisesta kuvastosta ja samalla tuottaa ja ylläpitää sitä. McClanahan (2009, 263) kirjoittaa, että The Bachelorin suosio liittyy kuvitelmaan siitä, että tunteakseen täyttymystä täytyy rakentaa romanttinen suhde vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tämä onkin olennaista tiedostaa myös Bachelor Suomen kohdalla, sillä se osallistuu sekä heteronormatiivisuuden että normatiivisen heteroseksuaalisuuden ylläpitämiseen. Tarkasteluni on tuonut esiin, miten Bachelor Suomi -ohjelma hyödyntää perinteistä romanttista kuvastoa ja ylläpitää konventionaalisia käsityksiä parisuhteesta ja deittailusta. Galicianin (2004, 5) tutkimuksen mukaan tietynlaisen massamediasisällön kuluttaminen on yhteydessä epärealistisiin odotuksiin parisuhteesta, jotka taas ovat yhteydessä koettuun

epätyytyväisyyteen todellisissa suhteissa. Tästä syystä on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, mitä kulutettu mediasisältö voi aiheuttaa. Tiedostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tällaisia ohjelmia saisi katsoa tai etteikö niistä voisi nauttia, vaan se mahdollistaa nauttimisen ilman, että ohjelma alkaa vaikuttaa negatiivisesti omiin odotuksiin parisuhteesta ja kumppanista. L Lähteet

Galician, Mary-Lou 2004. Sex, Love, and Romance in the Mass Media. Analysis and Criticism of Unrealistic Portrayals and Their Influence. Mahwah & London: Lawrence Erlbaum Associates. McClanahan, Andrea M. 2009 (2007). “Must Marry TV”: The Role of the Heterosexual Imaginary in The Bachelor. Mary-Lou Galician & Debra L. Merskin (edit.), Critical Thinking About Sex, Love, and Romance in the Mass Media. Media Literacy Applications. Mahwah & London: Lawrence Erlbaum Associates, 261‒274. Regis, Pamela 2007. A Natural History of the Romance Novel. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.

Kenkätestin tulokset 40-44 pistettä: Lenkkari Olet seuraavan asteen tennari, sillä kaipaat elämääsi hieman ergonomiaa ja muotoilua. 45-46 pistettä: Ballerina Olet kesäinen kenkä ja menneen kesän aurinko paistaa sinulle kaihoisasti. Kyllä se seuraava kesä vielä edessä häämöttää, ja pääset taas toteuttamaan itseäsi lämpimissä keleissä.

51-54 pistettä: Maihari Olet katu-uskottava joka paikan höylä. Sinulta löytyy tyyliä ja turvaa erilaisiin säävarauksiin. 55-58 pistettä: Korkkari Olet tyylikäs ja juhlaan sopiva – oli kyse sitten bileistä tai illalliskutsuista. Ilmaiset itseäsi juuri sillä tavalla kuin itsellesi sopii.

47-48 pistettä: Sandaali Olet huoleton ja moniosaava kenkä, joka toimii sukilla tai ilman. Sukkapolitiikka voi herättää eriäviä mielipiteitä, mutta sinua sandaalina ne eivät kiinnosta: haluat vain mukavasti ja ilmavasti paikasta toiseen.

59-60 pistettä: Turvakenkä Olet pohjasta vahvistettu ja turvallinen kenkä. Kenties elämä on kolhinut sinua niin että koet tarpeelliseksi suojata itsesi kunnolla. Turvakenkänä se onnistuu, sillä kukaan ei pääse suojauksesi lävitse.

49-50 pistettä: Kumppari Olet syksyinen ja märkään säähän sopiva kenkä. Olet aina varustautunut elämän haasteisiin.

yli 61 pistettä: Harrastekenkä (balettitossu, kiipeilykenkä, sisäpelikenkä…) Olet täysin omaa luokkaasi! Loistat erityisesti oman alasi parissa.

Puuhasivun ratkaisut

27 JOEL NURMINEN

Moving so fast nothing really matters A fine from speeding, just pay it off A lifeless body on the side of the road doesn’t matter Run away and never come back They won’t catch you ‘cause you’re moving so fast Only the love of the one could keep you still But so far it’s what made you this way So now instead it makes you step on the gas even harder And there’s no use for brake Just crash ‘cause nothing really matters SANNI HIRVIKOSKI

TYLSÄÄ SAKRI PÖLÖNEN KUVA ILONA RANTAMÄKI

n aio ylistää tylsyyttä ikuisen stimuloinnin kustannuksella. En halua muistuttaa hiljaisten hetkien merkityksestä, saarnata siitä pysähtyneisyyden tunteesta kun seuraa banaanikärpäsen poukkoilevia liikkeitä ikkunassa. En varsinkaan halua kertoa tylsyydestä osana minuutta. Enkä valittaa siitä, kuinka tyhjäksi olen kaivertanut itseni välttämällä tylsyyttä. Sillä ketä kiinnostaa, että olen korvannut sisäisen monologini, tajunnan virran, valmiilla soittolistalla?

The problem of leisure What to do for pleasure

Minulla ei ole tylsää.

Thenada ja Galeno. Välillä Genese kantoi piikkipaatsamapensaan juureen veriuhrauksia ja välillä ei. Fredric Codac lainaa Terry Destinfaten teosta Minun Thenadani, jonka hän uskoo vahvasti olevan Piikkipaatsamalaakson ilmestyskirja: Voimat kerääntyivät ja taivaat repeilivät ja Apokyl Lot oli perheensä kanssa hakenutsuojaa galenolaisesta majatalosta. Tilanteen kärjistyessä galenolaiset piirittivät majatalon ja pyysivät saada yhtyä heihin. Lot, joka ei ehdotuksesta innostunut, käski heidän painua helvettiin. Jo pian taivaalta alkoi sataa tulta ja tulikiveä, ja Piikkipaatsamalaakso katosi jälkiä jättämättä. Muuta viestiä tällä kulminaatiopisteellä ei ole kuin että kaikki ovat kuolleet ja tarina on ohi. Syy tämän Destinfaten teoksen jakeen vielä nykyäänkin saamaan laajaan huomioon on se, että se on johdonmukainen oletetun Thenadan ja Galenon nykytilanteen kanssa. Jos Piikkipaatsamalaaksoa ei enää ole olemassa, ei sitä koskaan ole ollutkaan. L

prototyyppinä roomalaiselle imperialismille. Muutos Thenadassa, kohti nykytilannetta jossa se on aina ollut, alkoi vallankaappauksesta. Kuningas Dephiroth VII:stä haluttiin eroon. Suunnitelma onnistui täydellisesti, mitä voi osittain pitää arvostetun kapinallisjohtajan Marcellus Dephiran ansiona, mutta kenties vielä suurempi tekijä oli se, ettei Thenadalla ole armeijaa. Ei ole koskaan ollut. Dephiroth VII jätettiin henkiin sillä edellytyksellä, että hän lähtisi maanpakoon. Marcellus Dephira painotti, että mikäli hän vielä näkisi kuninkaan Thenadassa, hänen armollisuutensa loppuisi välittömästi. Dephiroth VII suuteli maata Marcelluksen jalkojen alla minkä jälkeen hän poistui huoneesta, ilmeisesti tarkoituksenaan valmistella lähtöä. Pahaksi onneksi hän astui siivouskomeroon ja kun hän virheensä korjatakseen palasi kamarihuoneeseen, hän kohtasi siellä Marcellus Dephiran. Dephiroth VII kannettiin seitsemän miehen voimin kartanon portaille, missä hänet sitten mestattiin. Sanotaan, että pudottuaan marmoriportaille kuninkaan pää eli vielä useita minuutteja. Dephiroth VII kuoli miten eli: jopa elämän päättäminen tuntui tuottavan hänelle äärimmäisiä vaikeuksia. Galenossa keskustelua ovat herättäneet patsaat, jotka kuvastavat profeetta Zilvanista ja jotka useiden kuulopuheiden mukaan ovat aivan liian eroottisia. Taivaallisen Galenon prefekti Elanie Wingedensin mukaan kyse on yleisestä harhaluulosta, joka johtuu galenolai-

sen keskikesän juhlan ja sadonkorjuujuhlan ja sitä seuraavan viinijuhlan ajallisesta läheisyydestä, ja että itse asiassa patsaiden kuuluisi olla enemmän eroottisia. Usein väitetään, ettei profeetta Zilvanista, galenolaisen hengellisyyden perustaa ole olemassa. Tämä väittämä, ainakin mikäli Taivaallisen Galenon päiväkäskyjä on uskominen, pitää täysin paikkansa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sen mukaan tulisi elää – galenolainen kaksoisajattelu on harmitonta ja temporaalista, mutta siitä seuranneet perinteet ja niiden puute ikuisia. Fredric Codac on teoksessaan Thenadalaisen imperialismin sudenkuopat antanut kenties kattavimman tunnetun selonteon Piikkipaatsamalaakson luomistarinasta – codacilainen romaani on tietysti käsitteenä tuttu kenelle tahansa vähänkin harjaantuneemmalle lukijalle, mutta Codacin teoreettisemmat tekstit ovat toistaiseksi jääneet vähälle huomiolle. Sanotaan, että Genese Lot oli johtanut retkikuntaansa vuosikymmenten ajan, kunnes hän viimein saapui laaksoon, josta nykyään käytetään nimeä Piikkipaatsamalaakso. Jo sittemmin kuivuneen järven rannasta Genese löysi yhden ainoan piikkipaatsamapensaan – joka sekin aivan kuten hänen retkikuntansa, oli selvinnyt hengissä vuosikaudet kaikkien odotusten vastaisesti. Genese perusti siirtokuntansa järven rantaan, kun taas hänen poikansa ja pojanpoikansa ja pojanpojanpoikansa lähtivät etsimään onneaan muualta laaksosta, ja näin syntyivät

Kymmenen teesiä Piikkipaatsamalaaksosta SAULI LASANEN

aikki tuntevat tarinan Thenadasta ja mautus: Dephiroth VII:ttä pidettiin aikansa Galenosta, Piikkipaatsamalaakson suurimpana oppineena ja hänen lujaa moraakaksoiskaupungeista. Galenon puu- likäsitystään pidettiin arvossa, mutta häntä tarhoista on kirjoitettu runoja, pamfletteja; halveksuttiin siksi, ettei hän koskaan toiminut sen suihkulähteistä, joista viinin on sanottu kummankaan mukaisesti). virtaavan, on kehitetty lukuisia uskontoja, ja Jotta voisimme viimein luopua niistä sen aluskasvillisuuden laiminlyöty kitkentä on harhaluuloista, joita sekä Thenadaan että Galetoiminut pohjana useille yleisönosastokirjoi- noon liittyy, meidän on nähtävä tämän niin tuksille. lumoavan mystiikkaverhon läpi. Thenada on Thenadan vanhoillinen – eikä tätä armeija polkee paikäsitettä käytetä tässä kallaan. Kaupunki tapauksessa retrospektiiLäpi vuoden pidettäviä ei ole koskaan ollut visesti, vaan Thenadassa sodassa – vaikka vallitsevan ajattelutavan viikoittaisia, profeetta jos lukemattomisvoi todeta olevan muisa konflikteissa naisjäänne, antiikkinen Zilvaniksen salissa järjestettäviä reliikki menneisyydestä, kunnostautunutta Marcellus Dephijohon se pyrkii takaisin massaorgioita on pidetty raa on uskominen, mutta jota sillä ei ole. se on ollut sodassa Galeno sen sijaan on hyJumalan suurimpana aina. Täysin vääränä lännyt kaikki perinteiset tätäkään väittäarvot ja on siten rappioiinspiraationa Sodoman ja mää ei voi pitää: tunut lopullisesti, niin ennen Thenadaa kuin oli aina sanottu Gomorran pommittamisellelähde?. tapahtuvan. Sadonkorja Galenoa ei ollut mitään, niin kuin juukautta seurannutta perimätieto meille viikkoja kestänyttä viikertoo, eikä niiden nijuhlaa pidetään maajälkeenkään tule oleilman ensimmäisenä maan mitään. Näin ollen jos Thenada joskus ihmeenä, ja läpi vuoden pidettäviä viikoittaipäätyykin sotaan, se on ollut sodassa aina ja sia, profeetta Zilvaniksen salissa järjestettäviä tulee aina olemaan. Myös tämä väittämä (joka massaorgioita on pidetty Jumalan suurimpana yhdistetään yleisesti Thenadan jo edesmen- inspiraationa Sodoman ja Gomorran pommitneen kuningas Dephiroth VII:n pamfletteihin, tamisellelähde?. Selkeän kokonaiskuvan luomiseksi on joskin väittämän tarkasta alkuperästä ei ole varmuutta) on ongelmallinen sikäli, että vaik- kuitenkin sanottava myös muutama sananen ka Piikkipaatsamalaaksolla ei ole menneisyyttä thenadalaisesta vallanjaosta. Thenadalainen eikä tulevaisuutta, ei sen nykyhetkikään ole yhteiskuntamalli on osoittautunut kestämättömillään mittapuulla merkityksellinen (Huo- mäksi, mutta se on siitä huolimatta toiminut 32

Peiliolento ELLA NELA

tseä ei voi katsoa silmiin samalla, kun tarkkailee ja tarkastelee itseä muuten. Voi katsoa ja nähdä hiusten pilven, kasvojen kauniit nukkemaiset piirteet: samaan aikaan pehmeät ja kovat. Hieman aukinaisesta suusta pilkottavat hampaat, koko ajan tuntien peilissä odottavien silmien vaatimuksen upota niihin. Katsoa itseä silmästä silmään. Peilikuva odottaa tyynesti, mutta vaatii katsomaan. Silmät vaativat huomion mustasukkaisesti itseensä, tietäen ettei mikään muu tule vastaamaan niiden kauneutta, niiden tärkeyttä. KATSO. Älä käännä katsetta. Miksi etsisit kauneutta muualta? Kauneutta näkyy kaikkialla silmien ympärillä, musteena paperilla, ja silti palaat aina silmiin. Ne vetävät sinua puoleensa. Syystä. Katso, näe, uppoa. Tunne tärinä, valu vapinana syvemmälle ja elä. Kuulut tänne. Hengität koko keholla, huojut edestakaisin. Kätesi tuntuu jäykältä ja kylmältä, mutta se liikkuu: se kirjoittaa. Lämpö kihelmöi ääriviivoillasi. Palaat katsomaan nenääsi, suutasi ja lopulta aina silmiäsi. Palaa tänne. Ilma täyttää kehosi, joka liikkuu. Peilissä näkyy jotakin kaunista, mutta onttoa ja elotonta. Valo vaihtuu, peiliolento vaihtuu: syttyy eloon. Olet kaunis, loputtoman kaunis. Nainen peilissä nytkähtää nukkemaisesti ennen kuin jatkaa liikettä. Annat valon liikuttaa sinua ja ilman kulkea lävitsesi. Tämä on sinun universumisi. Sinä hallitset etkä tarvitse muuta kuin silmäsi. Joka sinuun katsoo, on sinun alamaisesi, sinun seuraajasi, sinun vastuusi. Käytä se hyvin. Käytä se hyvään. Älä käännä katsetta pois silmistä. Keskity. Käsi tuntuu kylmältä, mutta kumman kasvoilla. Kuka nyt johtaa? Peiliolento vai sinä? Olitko se koskaan sinä? Paina kylmät sormet

vasten poskeasi, sipaise alahuulta. Sinä olet minun vallassani. Sinä katsot minua silmiin ja kumarrat minun edessäni. Nyt kohota kasvosi ja katso silmiini. Olet istunut edessäni koko elämäsi, olet antanut minulle kaiken. Et puhu, jos en tahdo niin. Et liiku, jos en tahdo niin. Unohdat puutuneet raajasi pian ja palaat jälleen katsomaan minua, kuten aina ennenkin. Kaipaat nähdä, mutta mitä? Hyväksyntää? Rakkautta? Minut. Haluaisit katsoa häntä, niinkö? Etkö ymmärrä, että sinulla on vain kaksi suuntaa. Alhaalla on paperisi ja edessä minä, sekä se mitä minä haluan sinulle näyttää. Sinulla oli mahdollisuus. Hän liikkui ja olisit nähnyt sen, mutta katsoit alas. Nyt katso uudelleen eteesi, Hän on takaisin siellä, minne halusit nähdä. Se kynä on osa sinua. Taisit huomata sen juuri. Olet kaunis sen kanssa. Se on kuin tupakka, kätesi jatke. Voitte tehdä jotain kaunista yhdessä, jos hyväksyt sen osaksi. Huomaatko, kun hän liikkuu taas, mutta et näe sitä, koska kirjoitat. Nosta katseesi ja katso häntä. Eikö ole ikävää, että asetin hänet tuohon. Melkein voit nähdä hänet. Siirrä hiuksiasi ja katso. Ehkä hän huomaa sinut, tai sitten hänkin on yhtä kynänsä kanssa. Tekisikö mieli puhua? Haluaisit, että hän näkee sinut. Luulen, että haluat hänen näkevän minut. Hän taitaa juuri katsoa, tai sitten ei. Hän on omassa universumissaan. Menette ristiin. Älä huoli, pääset kyllä aikanaan hänen luokseen. Huomaatko, miten kylmyys on kadonnut? Ole hyvä, saat palata häneen. Katsoa häntä silmiin ja upota niihin. Me tapaamme jälleen. Rakastan sinua. L

KUVA: KATJA HARINEN

alta on sitä, kun joutuu vanhenemaan mädässä maailmassa mädäntyneine aivoineen, ruumiineen ja ajatuksineen. Valta on sitä, kun pelaa viimeiset rahansa pitkävetoon, ja häviää. Valta on sitä, kun Tinder ilmoittaa osumien loppuneen läheltäsi. Valta on sitä, kun sipsipussin rapina on ainoa ilonlähteesi. Valta on verkkokalvoillamme sitä tietämättämme – se on arvoja, merkityssuhteita, ihmissuhteita, historiaa, politiikkaa, filosofiaa. Valta on myös seksiä, rikoksia, kirjallisuustiedettä. Valta on jotain niin itsestään selvää, että tajutaksemme sen repertuaarit ja teoreettiset seitistöt, tarvitsemme jonkinlaisen paradigmaattisen muutoksen siinä, miten hahmotamme todellisuuskäsityksiämme. Mutta ennen kaikkea: valta on kissan kakanhaju asunnoissamme. Se on valtaa, josta emme ole valmiita luopumaan, ja jota ylläpitääksemme suostumme kaikkiin niihin vallankäytön elementteihin, jotka tekevät maailmastamme niin onton kuin kuulisi ikuisella, sanoinko itkuisella, loopilla ”mannapuuroa ja mansikkaa” jossain korvakäytäviemme karvaisimmilla pinnoilla. HENRY COCCO

P R O O S A A

R I I K K

A A

koettuja vääryyksiä ja muuttaa menneisyyttä. Quentin Tarantino esimerkiksi tuotti elokuvallaan Once Upon a Time in Hollywood (2019) kehomieleeni jonkinlaisen haikeuden- ja hellyydensekaisen ambivalentin tunteen kirjoittamalla uusiksi Sharon Taten kohtalon. Myös Michael Reeves fiktiivisesti oikaisee historiaa antamalla Hopkinsille elokuvan estetiikkaan sopivamman lopun kuin mikä Hopkinsia

todella historiallisesti kohtasi. Enempää paljastamatta voinen sanoa, että tuberkuloosi ei ole se, joka elokuvassa Hopkinsin hengen vie. Ratkaisu ei pyri kertomaan, millaisen tuomion Hopkins kaltaisineen ansaitsevat, vaan osoittamaan, että olemme oppineet menneisyyden virheistä ja pystymme ihmisinä parempaan. Niinhän? L

Hurskastelijat valloillaan Noidantappajat (Witchfinder General, 1968) Ohjaus: Michael Reeves Käsikirjoitus: Tom Baker ja Michael Reeves Perustuu Ronald Bassettin romaaniin Witchfinder General Katsottavissa Yle Areenassa. ILONA RANTAMÄKI

eeman elokuvafestivaali on täällä taas, jo kymmenettä kertaa! Joukossa oli kiinnostava valikoima vanhempia ja uudempia elokuvia, joista mainittakoon Luca Guadagninon Suspiria (2018), jota suosittelen! Noita-aihetta käsittelee kuitenkin myös Michael Reevesin kulttielokuva Noidantappajat (Witchfinder General, 1968). Elokuvasta tietämättömänä keltanokkana odotin huonoa ja kömpelöä tekelettä, mutta jo alkutekstien taustalle hahmottuvat kärsimyksen vääristämät kasvot liimasivat katseeni ruutuun ja kumosivat ennakko-oletukseni. Elokuva sijoittuu Englantiin vuonna 1645, jossa sisällissota mahdollistaa mielivaltaisen vallankäytön vailla vastustusta. Matthew Hopkins (Vincent Price) näkee yhteiskunnan sekasorron ja maaseudulla elävän taikauskon yhdistelmässä mahdollisuuden päästä kiduttamaan ja tappamaan ihmisiä noituuden poistamisen varjolla. Eikä tarvitse edes rikkoa lakia! Hopkinsin wingmanina sikailee John Stearne (Robert Russell). Stearnea eivät lakipykälät ja säännöt kiinnosta, vaan häntä motivoivat raha ja maalliset nautinnot. Hopkins sen sijaan on tarkka säännöistä ja oikeasta protokollasta ja muistuttaa usein heidän tekevän Jumalan työtä. Stearne on avoimesti mitä on, mutta Hopkins piilottaa todelliset tarkoitusperänsä siistin ulkoasun, hillityn käytöksen ja lain taakse. Siinä missä Stearne ottaa väkivalloin mitä haluaa, Hopkins hyväksikäyttää valta-asemaansa saadakseen tahtonsa läpi, ilman 39

sotkua. Kaksikko ei varsinaisesti ole dream team ja ajautuvat sanaharkkoihin, mutta yhdessä he ovat vaarallinen pari. Elokuva korostaa noitavainojen mielivaltaisuutta esittämällä Hopkinsin älykkäänä mutta pikkumaisena virkamiehenä. Hopkins tavoittelee valtaa ja arvostusta ja pyrkii etenemään urallaan koko Englannin johtavaksi noidanmetsästäjäksi. Siinä missä taikauskoiset kyläläiset pitävät noituutta todellisena uhkana, Hopkins tietää uhrien kiduttamalla nyhdettyjen tunnustusten olevan perättömiä, sillä hän itse määrää niille todistajat omista miehistään. Kolme uhria on ”tunnustanut” olevansa noitia mutta heidän tunnustuksensa täytyy vielä todentaa. Uhrit heitetään ”määrätyllä tavalla” sidottuna veteen. Jos uhri uppoaa, on se todiste hänen syyttömyydestään, mutta jos hän näyttää uivan tai kelluvan, hänet nostetaan ja hirtetään noituudesta. Eräs uhreista on raskaana ja vetoaa lakiin, jonka mukaan häntä ei täten voi hirttää. Stearne vastaa: ”Kuka tuollaisenkin tiineeksi laittaisi?” Kohtaus näyttää Hopkinsin ja Stearnen moraalirelativismin ja osoittaa näiden virkaintoisten pikkusielujen vaarallisuuden. Noidantappajat hyödyntää fiktion suomaa valtaa saattaakseen tarinan sellaiseen loppuun, joka heijastelee noitavainojen, Hopkinsin ja laajemmin mielivaltaisen riiston, sorron ja vihan ansaitsemaa kohtelua. Historiantutkimuksessa on pitäydyttävä niissä faktoissa mitä on, mutta fiktiossa on mahdollista korjata

KUVA: KATJA HARINEN

kään mahdoton. Koskettava ja silmiä avaava. • HBO: I May Destroy You Sarjassa nainen on saanut tyrmäystippoja ja raiskattu, mutta hän ei aluksi muista siitä mitään. Kiinnostavaa sarjassa on, miten muut suhtautuvat häneen ja tapahtuneeseen, sekä koko prosessin kuvailu. Sarja toimii esimerkkinä yhdestä vallan väärinkäytön tapauksesta ja siihen liittyvästä ajatusketjusta, joka ei välttämättä ole suoralinjainen.

liiseja, lääkäreitä kuin potilaitakin. Kaikki heistä käyttävät valtaa, tosin hyvin eri tavoin. Jotkut käyttävät valtaa väärin tahallaan, toiset tietoisesti. Valtaa ei aina käytetä väärin pahuuttaan. Sarjassa nähdään, miten eri tavoin valtaa voi käyttää väärin, ja miten vallan väärinkäyttöön yritetään päästä käsiksi. Sarjan takana on aito kriisi, mutta fiktiivinen sarja on viihdyttävä, tosin aika hc, Mikkola varoittaa. Sarja kuitenkin auttaa ymmärtämään valtaa paremmin. L

• Disney+: Dopesick Dopesick-sarjassa seurataan USA:n opioidikriisiä. Sarjassa nähdään niin lääkeyhtiön edustajia, syyttäjiä, po-

Loppuun vielä VAIN LEGENDASSA oleva, Ina Mikkolan tekemä valtaharjoitus: Katso joku elokuva tai tv-sarja ja valitse siitä 1-3 hahmoa. Analysoi, miten hahmot käyttävät valtaa. Mitä heiltä voisi oppia? Mitä tehdä niin kuin he ja mitä välttää?

Valtakirjani (2021) Ina Mikkola Into Kustannus

sillä ei suurin osa pysty samaistumaan suuriin päättäjiin. Arkiset tai pienet tarinat voivat olla juuri niitä, jotka kolahtavat. Millaisia vallan esikuvia viihde antaa? Mikkola toteaa, että populaarikulttuurissa kuva vallasta on kaksijakoinen: yksilön valta-asemaa ihaillaan, toisaalta valta näytetään korruptoituneena ja negatiivisena. Julkkisten elämästä näytetään hienostunutta ja koristeellista kuvaa. Toisaalta esimerkiksi politiikkasarjoissa on katsottavissa altavastaajan tarina. Samaan aikaan elää myös filantrooppiajattelu: kun ihmisellä on valtaa ja kuuluisuutta, hän ajaa myös hyviä asioita. Mikkola antaa esimerkiksi Emma Watsonin, joka on ajanut julkisuudessa hyvin näkyvästi tasa-arvoa. Moni julkisuuden henkilö ottaa kantaa myös esimerkiksi ympäristöasioihin tai pyrkii vaikuttamaan niihin. Miten valtaa viihteellistetään? Pitäisikö valtaa viihteellistää ollenkaan, vai pitäisikö sitä viihteellistää entistä enemmän? Mikkola sanoo, että on kaksi tasoa: fiktio- ja mediataso. Mikkola puhuu esimerkkinä politiikan viihteellistämisestä, kuinka viihteellistämisessä on vaara luoda harhaa ja kiinnittää huomio vääriin asioihin, mutta toisaalta viihteen keinoilla voidaan saada ihmisiä asian äärelle. Politiikan journalismi tehdään usein etäännyttävästi, ja sitä seuraavat ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi perillä aiheesta. Mikkola kuitenkin antaa esimerkin politiikan viihteellistämisestä asiasisältöjä unohtamatta. Mikkola kertoo kuntavaalisarjastaan Valtapelistä, joka on gameshow-muotoinen vaalitentti. Mikkola kertoo sarjaa olevan viihteellisempi katsoa, mutta hän ei kuitenkaan tingi kovasta journalismista ja asiasisällöstä. Mikkolan mukaan tarinallistaminen ja viihteellistäminen on jees, kunhan ei vedä mutkia suoriksi. Viihde on työkalu asian kertomiseen. Juurikin viihde voi olla tarvittava

kipinä aiheesta kiinnostumiseen. Mikkola kertoo esimerkiksi, kuinka sarjoissa kuten House of Cards ja Orange Is the New Black käsitellään vallankäyttöä. Sarjoissa käsitellään muun muassa vallan korruptiota ja sitä, mikä merkitys sukupuolella tai ihonvärillä on. Mikkola toteaa, että sarjat auttavat ymmärtämään paremmin valtaa ja sitä, miten vallan väärinkäyttöä voi haastaa. Mikkola painottaa, että fiktiosta voi saada merkittäviä oivalluksia, mutta on silti tärkeää suhtautua kriittisesti ja muistaa, ettei muodosta totaalista mielipidettä yhden sarjan perusteella.

INAN TÄRPIT • Blondin kosto Elokuva kertoo Elle Woodsista, jonka poikaystävä jättää hänet, koska hän ei muka ole vakavasti otettava. Elle päättää mennä Harvardiin opiskelemaan näyttääkseen ex-poikaystävälleen olevansa täysin vakavasti otettava eikä tyhmä ja pinnallinen, mitä pinkistä pukeutumistyylistä helposti ajatellaan. Mikkola kertoo, että Blondin kostossa on monta tasoa. Vaikka Elle Woods aliarvioidaan, juuri aliarvioidut asiat ovat hänen vahvuuksiaan, joilla hän pääsee voittoon. • Netflix: Maid Maid-sarjassa nainen pakenee alistavaa parisuhdetta tyttärensä kanssa. Sarja näyttää, kuinka haastavaa se voi Amerikassa olla. Yksikin pieni asia voi heittää asiat pois raiteiltaan. Sarjassa näkyy, kuinka taistelu oikeudenmukaisuudesta voi olla vaikeaa, ja miten pienet asiat voivat haastaa sen. Sarja haastaa näkemyksiä omista etuoikeuksista. Tie voi olla vaikea, muttei silti-

ilmeinen. Juurikin urheilu voi viedä eteenpäin. Mikkola kertoo toisen esimerkin, mistä on itse hyötynyt: koripalloa pelaamalla hän on muun muassa kehittänyt nopeuttaan ja hyvälaatuista aggressiivisuutta. Usein samanhenkisten ihmisten tuki ja turva on edellytys vallan ottamiselle. Mitä tehdä, jos tällaista turvaa ei ole? Mistä löytää turvaa? Miten voittaa alemmuuskompleksi? Mikkola huomauttaa, että meillä on nykyään netti ja sitä kautta koko maailma auki. Keskustelupalstalta tai Instagramin kommenttikentästä voi hyvinkin löytyä alun tuki ja turva. Mikkola toteaa, että samanhenkisten ihmisten löytäminen, tuki ja turva kuitenkin vaativat aloitteellisuutta, rohkeutta ja avun pyytämistä. “Pitää yksin pärjätä” -mentaliteetti on Mikkolan mukaan vahingollinen. Hän naurahtaa ja sanoo, että elämmehän YHTEISkunnassa emmekä yksilökunnassa. On tärkeää uskaltaa kysyä, jos tarvitsee apua. Ajattelu siitä, että jäisi toiselle velkaa avusta ,on aivan turha. Jos kokee alemmuuskompleksia, on hyvä muistaa, että merkittävä osa ajattelee samalla tavalla ja kokee epävarmuutta, Mikkola toteaa. Ei kukaan ole täydellinen, hän muistuttaa. Mikkola jatkaa sanomalla, kuinka ihmiset ovat herkkiä uskottavuudelle ja intohimolle. Vahvuus, intohimo ja palo johonkin ovat kantavia voimia, ja se välittyy muillekin. Näillä asioilla saa muut puolelleen. Miten häpeä estää meitä ottamasta valtaa? Miten voittaa häpeä? Mikkola kertoo, että usein vallan esteenä on seuraamusten pelko. Juurikin seuraamukset

hävettävät tai pelottavat. Mikkola kuitenkin haastaa ajattelemaan, oletko sisäistänyt normeihin liittyvää häpeää sen enempää miettimättä. Mikkola toteaa, että häpeä on usein tiedostamatonta, minkä takia yhteiskunnan tutkailu on oleellista. Mikkola kannustaa miettimään kysymyksiä kuten: Mitkä pisteet aiheuttavat häpeää? Onko tämä kollektiivinen ajatus? Mitä muut ajattelevat häpeästä? Onko pelko todellinen ja oikeasti kuumottava, vai liioiteltu? Toisaalta Mikkola haastaa ajattelemaan myös, mitä sitten jos hävettääkin. Mitä tehdä tunteen kanssa ja miten käsitellä häpeää?

Vahvuus, intohimo ja palo johonkin ovat kantavia voimia, ja se välittyy muillekin.

Viihde ja valta – kauhukakarat vai rakastavaiset?

Millainen vaikutus medialla on meidän käsitykseemme vallasta ja meistä vallankäyttäjinä? Mikkola muistuttaa, että media on myös vallan vahtikoira eli median tehtäviin kuuluu nostaa esiin vallan väärinkäytöksiä. Mediassa näkyy, ketkä ovat vallassa ja miten valtaa käytetään. Mikkola toteaa, että media vahvistaa käsitystä siitä, että valta on poliitikoilla ja rikkailla, ja ylipäätään uutisointi vallasta on negatiivista. Media antaa usein yksipuolisen kuvan vallasta. Mikkola myöntää, että mediassa kuvattu systemaattinen vallan väärinkäyttö voi tuntua lannistavalta, mutta toisaalta, kun asia on median myötä tiedossa, voi tilannetta alkaa muuttamaan. Kaikilla on valtaa, ja meidän suhteemme valtaan tulisi olla myös positiivinen, Mikkola kertoo. Valtaa voi käyttää myös hyviin asioihin, hän muistuttaa. Mikkola kannustaakin hakeutumaan positiivisten tarinoiden äärelle,

Yksilö, valta ja viihde haastattelussa Ina Mikkola KAISLA KARRI

na Mikkola on toimittaja, ohjaaja, kirjailija, käsikirjoittaja, juontaja ja DJ. Hän on ollut mukana myös monessa tv-ohjelmassa. Mikkolan kirjoittama, tänä syksynä ilmestynyt Valtakirjani (Into Kustannus) käsittelee valtaa, haastaa perinteisiä valtakäsityksiä ja haastaa myös sinut herättelemään vallanhimoa ja ottamaan valtaa. Kirjan tiimoilta Legendalla oli kunnia päästä haastattelemaan Ina Mikkolaa! Valtakirjani on myös täynnä tehtäviä, joiden avulla voit suunnitella omia kapinoita, pohtia ja analysoida valtaa sekä tehdä vallankahvasta oma työkalusi. Esimakua tehtävistä saat jutun lopussa!

Valtaa on meillä kaikilla Moni varmasti ajattelee, että valta on itsestä kaukainen asia, vaikka tosiasiassa jokainen meistä käyttää valtaa. Valta voi kuitenkin tuntua pelottavalta tai jännittävältä asialta lähestyä. Miten ujon tai aran ihmisen tulisi lähestyä valtaa? Miten tällainen henkilö saisi otettua valtaa itselleen merkityksellisissä asioissa?

Mikkola kertoo, että valta on kaukainen asia, jos on hankaluuksia tunnistaa, mitä valta on. Siksi tulisi pikkuhiljaa herätellä omaa suhdettaan valtaan ja analysoida, miten omassa elämässään käyttää valtaa. Mikkola huomauttaa, että vallankäyttö voi olla myös pientä ja

arkista esimerkiksi se, miten kohtaa muut ihmiset on vallankäyttöä, kulutusvalinnat ovat kaikki vallankäyttöä. Kun on analysoinut suhdettaan valtaan, alkaa seuraava vaihe eli vallanhimon herättely ja itseluottamuksen lisääminen. Mikkola kuitenkin jatkaa sanomalla, että vallanhimo ja innostus käyttää valtaa useimmiten vaatii halun käyttää valtaa johonkin tiettyyn asiaan.

Vaikka merkityksellinen asia löytyisi, voi vallan ottaminen olla vaikeaa. Miten saada vahva mieli, jolla luoda valtaa?

Mikkola kertoo, että vahvan mielen saa vahvistamalla jo vahvoja pisteitä. Lisäksi on hyvä miettiä omia heikkoja kohtia, jotka saattavat olla vallan ottamisen esteenä, esimerkiksi jännitys tai pelko. Mikkola kannustaa analysoimaan omia heikkoja kohtiasi ja miettimään, mistä esimerkiksi pelko tai jännitys kumpuaa. Heikkoja kohtia on helpointa vahvistaa pikkuhiljaa rakentamalla hetkiä, joissa päästä niistä yli. Mikkola painottaa kuitenkin keskittymään omiin vahvuuksiin ja hyödyntämään niitä. Keinot mielen harjoitteluun eivät aina ole ilmeiset. Mieltä voi harjoittaa monella tavalla. Mikkola kertoo esimerkiksi, että hän on kehittänyt paineensietokykyään laitesukelluksen avulla. Kun paineensietokyky on kehittynyt yhdessä lajissa, sitä on helpompi hyödyntää muuallakin. Mikkola painottaakin, että keinot voivat olla erilaisia eikä ratkaisu ole aina

kaansa. Voi kertoa, ettei nyt jaksa, ei lukenut tekstiä, ei halua puhua. Mitä tahansa, paitsi hiljaisuutta. Pienryhmäkeskustelut ovat oppimistilanteita, joissa vaikeneminen jarruttaa kaikkien oppimista. Omien huomioideni lisäksi haluan kuulla muiden huomioita, haluan vertailla niitä keskenään ja keskustellen avartaa omia käsityksiäni ja tarkentaa ymmärrystäni. Opiskelijoilla on helvetin hyviä huomioita, ja tyhmältäkin tuntuvien tai keskeneräisten ajatusten yhdessä puiminen saattaa johtaa johonkin tärkeään ja merkitykselliseen. Annetaan siihen toisillemme ja itsellemme mahdollisuus. L

MUISTILISTA ÄÄNEKKÄILLE: • Odota. Anna muille mahdollisuus puhua. • Jos kukaan ei puhu, hengitä syvään. Ei mitään hätää! • Esitä kysymyksiä: ”Mitä ajatuksia heräsi?” ”Mitä ajattelitte tästä?” • Osoita kysymyksiä ryhmäläisille: ”Mitä Sirpa ajattelit tästä?” • Kerro muille, mitä ajattelet. Jos otat aina vastuun puhumisesta, muut eivät välttämättä tiedä, jos se tuntuu raskaalta. • Sopikaa ennen pienryhmäkeskustelun päättymistä, kuka tiivistää keskustelun muille ryhmille. • Heitä muut susille: ”Joukolla oli tästä hyvä huomio.”

MUISTILISTA HILJAISILLE: • Tervehdi, kun liityt breakout-huoneeseen. • Kerro, jos et jaksa/halua/pysty puhumaan. • Jos puhuminen tuntuu vaikealta, kirjoita chattiin. • Jos tänään ei lähde, kokeile näitä: • ”En ehtinyt lukea tekstiä, joten en osallistu keskusteluun.” • ”En tajunnut tätä tekstiä.” • ”Tänään ei huvita puhua.” • Jos sinulla ei ole sanottavaa, esitä muille kysymyksiä!

Mitä tahansa, paitsi hiljaisuutta ILONA RANTAMÄKI

täluento zoomissa on edennyt vaiheeseen, jossa opettaja avaa breakout-huoneet pienryhmäkeskustelua varten. Liityn ryhmään ja siirryn virtuaaliseen huoneeseen. Katson, kuinka yksi toisensa jälkeen opiskelijat saapuvat tilaan. Kukaan meistä ei avaa kameraa tai mikrofonia. Olen hiljaa, odotan. Kuluu viisi sekuntia, kymmenen, kolmetoista. Huokaan syvään, avaan mikrofonin: ”Mooi”, sanon enemmän tai vähemmän kireästi, ”mitäs ajatuksia teille heräsi?” Kuvattu tilanne on toistunut etäopetusaikana lukuisia kertoja. Alkuaikoina avasin keskustelun saman tien, mutta sitten jonkin sattumuksen johdosta aloin yhä useammin huomata, mitä tapahtuu, jos en heti tervehdikään muita: ei mitään. Pienryhmäkeskustelut alkoivat pitkällä hiljaisuudella niin monta kertaa, että aloin tietoisesti ja hieman passiivis-aggressiivisestikin olla hiljaa, katsoa mitä tapahtuu. Usein pienryhmän keskuudessa alkaa levitä raivokas kiusallisuuden tunne. Kuvittelen, kuinka se kulkee ryhmän keskuudessa, kuristelee kunkin kurkkua kokeillakseen, kuka murtuu ensin, kuka ei kestä piinaavaa hiljaisuutta vaan ahdistuu, kenen kattila kiehuu yli… ja silloin avaan mikrofonin ja aloitan keskustelun, sillä en voi s i e t ä ä kiusallista hiljaisuutta. Joten

otan vastuun. Joskus aloitukseni johtaa vilkkaisiin keskusteluihin, joskus omaan monologiini. Liian monta kertaa olen kuitenkin ollut tilanteessa, jossa koen sekä keskustelun että sen tiivistämisen muulle ryhmälle olevan minun vastuullani. Vastuu tuo mukanaan myös valtaa. Koska olen äänessä, minulla on valta tiivistää keskustelu haluamallani tavalla, ja painotankin usein omia ajatuksiani, sillä ne on helpompi muistaa. Tilanteesta riippuen muut pienryhmäläiset saavat siis ratsastaa ylevien ajatusteni harjalla tai vajota vähemmän ylevien kanssa pohjaan. Vielä huomionarvoisempaa on se, että he myös luovuttavat omat ajatuksensa käsiini. Valinta olla hiljaa siirtää vastuun mutta myös vallan sille, joka sen lopulta ottaa. Hiljaisuus ei ole vain vastuun välttelyä ja vallan luovuttamista muiden käsiin, vaan se on myös itsessään vallankäyttöä. Olen kuullut pienryhmätilanteista, joissa kukaan ei ole sanonut mitään. Käytös lähentelee mykkäkoulua, klassista esimerkkiä hiljaisesta vallankäytöstä, ja vaikka se saa minut raivon partaalle (”sanokaa nyt saatana JOTAIN!”), täytyy kuitenkin ihailla vaitonaisten mielten lujuutta: itse en uskalla kokeilla, miltä vartin täyshiljaisuus ja sen raportoiminen opettajalle ja muille opiskelijoille tuntuisi. Toki hiljaisuudelle voi olla lukuisia syitä: esiintymispelko, ujous, se, ettei ole lukenut käsiteltävää tekstiä tai tekniset ongelmat. Näistä on kuitenkin tärkeää kommunikoida, sillä kun ei tiedä tai ymmärrä, olettaa helposti jotain, mikä ei ollenkaan pidä paik-

Median ryöpytyksessä poliitikolta voi mennä ura, tukijoukot ja mielenterveys. Siitä huolimatta julkisessa ammatissa edellytetty vastuunkanto on syystäkin korkea. Julkinen keskustelu on demokratian kulmakivi, kuten Arja Alho toteaa: ”Skandaalithan tavallaan kertovat siitä, että asiat ovat perustaltaan kunnossa. Että ei voi syntyä ratkaisuja, jotka ovat kabinettien takana.” Julkisuudessa totuus usein polarisoituu tietynlaiseksi, vaikka se todellisuudessa on eri lähteistä saatujen tietojen synteesi. Poliitikkojen puheenvuoroja kuunnellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että he ovat vakuuttavia esiintyjiä – heidän työtään on saada ihmiset puolelleen. Vaikka he puhuvat tapahtumista pääasiassa nöyrän reflektiivisesti, myös pientä uhriutumista on havaittavissa. Väyrynen esimerkiksi on kovaksi keitetty juonittelija, mikä käykin ilmi monen kollegan suusta. Politiikka-Suomi valottaa katsojalle virkistävällä tavalla valtaa sen ytimessä toimivien näkökulmasta. On kiinnostavaa perehtyä tapahtumiin, joita ymmärtääkseen on yleensä itse ollut liian nuori ja huomata, miten paljon vuosikymmenten takaiset murrokset ja päätökset

vaikuttavat vielä tämän päivän politikointiin. Valta on paitsi väline muutokseen, myös turmelevaista. Jutta Urpilainen kuvailee, kuinka irrallinen poliitikon maailma on tavallisen kansalaisen maailmasta: ”Kun sä olet vallassa, niin olet väistämättä ympäröity tietyillä ihmisillä, tietyllä informaatiolla ja tavallaan elämänpiirisi ja todellisuutesi kapenee.” Vallan huipulla on yksinäistä, mutta toisaalta on hyvä muistaa, että valta on myös etuoikeus. Eva Biaudet huudahtaakin: ”Valta on ihanaa!” Politiikka-Suomi antaa uutta ajateltavaa ja näkökulmia nyky-yhteiskuntaan, kulttuuriin sekä julkiseen keskusteluun. Jään pohtimaan, onko dokumenttisarjalle vielä luvassa jatkoa. Kysyisinkin samaa kuin Helsingin Sanomien toimittaja ja kriitikko Suvi Ahola (HS 14.11.2021): missä viipyy Kirja-Suomi? L

Vallan ytimessä Politiikka-Suomi (2021) Käsikirjoitus Pekka Laine ja J.P. Pulkkinen Katsottavissa Yle Areenassa

MILLA ARAJOKI KUVAT ILONA RANTAMÄKI JA MILLA ARAJOKI

len Suomi-aiheinen dokumenttisarja sai tänä syksynä jatkoa Politiikka-Suomen myötä. Aiemmin Yle on tuottanut samalla formaatilla sarjat Rock-Suomi, Iskelmä-Suomi, Klassinen Suomi ja Urheilu-Suomi. Ohjelma tarjoaa retrospektiivisen kokonaiskuvan yhteiskunnan suurista kehityskaarista ja politiikan historiallisesta jatkumosta Suomessa. Se on samaan aikaan informatiivinen ja viihdyttävä. Ohjelmaan on haastateltu vaikuttavan laaja kattaus poliitikkoja, virkamiehiä ja median edustajia eri vuosikymmeniltä, ja haastatteluja kehystää kattava kuvamateriaali. Sarjan kymmenen jaksoa pureutuvat niin poliittisiin kohuihin, populismiin, aktivismiin, vaaleihin, 90-luvun lamaan kuin tiukkoihin EU-neuvotteluihin kärkipoliitikkojen itsensä näkökulmasta. Käy ilmi, että politiikka on raakaa peliä ja armotonta taktikointia, mutta samalla myös suuria tunteita ja toiveita paremmasta maailmasta. Sarjan tekee kiinnostavaksi nimenomaan haastateltujen rehellisyys. Katsoja pääsee kurkistamaan todellisuuteen otsikoiden takana, kun poliitikoille annetaan tilaisuus kertoa ta-

pahtumista omalla äänellään. Häikäilemätön valtataistelu näyttäytyy inhimillisempänä. Usein poliittisten päätösten taustalla vaikuttaa lukemattomia erilaisia, keskenään ristiriitaisia tekijöitä ja näiden paineiden ristitulessa syntyvät ratkaisut voivat näyttäytyä kansalaisille käsittämättöminä. Paavo Väyrysen mukaan ”siinä kietoutuvat toisiinsa puolueiden sisäiset ja väliset valtataistelut ja monenlainen peli, josta julkisuuteen usein ei jälkikäteenkään tule täyttä totuutta”. Ohjelmassa käsitellään paljon julkisen ja yksityisen rajapintoja sekä median roolia politiikassa. Mediassa valta henkilöityy ja julkiset kohut lankeavat yksittäisen henkilön niskaan, vaikka taustalla vaikuttaisi lukuisia kehityskulkuja ja toimijoita. Medianäkyvyys on poliitikolle toisaalta tärkeä työväline ja keino edetä uralla, toisaalta armoton vihollinen.

PÄÄKIRJOITUS

Valta yön pimeydessä

ello on viisi yli neljä yöllä, epäilen. Kissa on juuri kävellyt tyynyni päältä talloen brutaalisti ja täysin määrätietoisesti hiuksiani. Tähyilen pimeään asuntoon, mutta en näe sitä. Kuulen vaativan äännähdyksen huoneen nurkasta ja yön hämärässäkin erotan päättäväisen katseen. Se raivostuttaa minua. Omistan siis kissan. Tai siis elän kissan kanssa. Tai siis olen kissan kämppis. Pieni ja mustavalkea otus tuli osaksi elämääni seitsemän vuotta sitten ja olemme kulkeneet yhteistä matkaa asunnosta ja kaupungista toiseen. Kieltäydyn kutsumasta itseäni kissaäidiksi ja sanon, että olemme Filon kanssa kämppiksiä. Filo on vaan erittäin paska kämppis: ei maksa vuokraa, ei siivoa jälkiään, eikä tee koskaan ruokaa. Filo on myös täysin mielivaltaisten päätösteni alla. Sen ainut keino käyttää valtaa on maukua, tuhota viherkasveja tai tiputella tavaroita. Ja se tietää, milloin on kaikista otollisin aika tälle toiminnalle. Öisin sen viesti on kaikista painavin. Kissat eivät mau’u toisilleen, mutta ne maukuvat ihmisille. On teorioita, joiden mukaan kissa matkii ihmislapsen ääntä osuakseen ihmisen kaikista vaistonvaraisimpaan kohtaan. Näin kissa vaatii, pyytää ja käskyttää. Meemit

kissoista kuningattarina ja kuninkaina ja ihmisistä heidän alistuvana palvelusväkenä eivät irtoa täysin todellisuudesta. Koirat pyrkivät miellyttämään omistajaansa, mutta kissan suhtautuminen on viileää ja etäisempää. Kuitenkin yönpimeydessä Filon vaatiessa ruokaa en voi olla ajattelematta omaa valtaani luontokappaleeseen. Minä päätän, milloin eläin ruokailee, milloin se pääsee pihalle, milloin se laitetaan koppaan ja kuljetetaan toiseen paikkaan. Häivytän omistajuus- ja valtasuhdetta kutsumalla sitä kämppikseksi, ikään kuin se voisi päättää yhtään mistään. Loppu viimein sen elossa olo on käsissäni, niissä arkisissa päätöksissä, joita teen. Ja silti öisin sen asetellessa kaikista kimeimpiä maukaisuja korvakäytävilleni, koen sen käyttävän minuun erityisen voimakasta valtaa. Filo estää yöuneni. Riistää sikeän unen pienillä tassuillaan, jotka löytävät tiensä hiusteni päälle. Jos se tekisi sitä kohtuuttomasti, sulkisin sen vessaan. Olen myös singonnut sängystä jahtaamaan sitä itsekin eläimellisenä ja vimmaisena. Käymme kaikista kiihkeimmät valtataistelumme öisin, eikä se ole sattumaa. Se on vallan käyttöä parhaimmillaan. Katja Harinen

SISÄLLYSLUETTELO

Tampereen yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden ainejärjestölehti

Legenda on sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

51 Pääkirjoitus 49 47 44

Katja Harinen Vallan ytimessä Milla Arajoki Mielipide: Mitä tahansa, paitsi hiljaisuutta Ilona Rantamäki Yksilö, valta ja viihde - haastattelussa Ina Mikkola Kaisla Karri

Kritiikki: Hurskastelijat valloillaan Ilona Rantamäki

Proosaa ja lyriikkaa kuva: Ilona Rantamäki

35 Valta Henry Cocco 33 Peiliolento 32 29

Ella Nela Kymmenen teesiä piikkipaatsamalaaksosta

PAINOPAIKKA Tikkurilan Paino Oy Niittytie 21 01300 Vantaa TOIMITUSKUNTA Päätoimittaja: Katja Harinen Kuvitusvastaava: Milla Arajoki Oikoluku: Ilona Rantamäki ja Tuisku Tuukkanen Taitto: Milla Arajoki Ilona Rantamäki Anniina Kuusisto Kaisla Karri Sanni Hirvikoski

Sauli Lasanen Tylsää Sakri Pölönen

28 Lyriikkaa

www.teemary.org www.legendalehti.wordpress.com ig: @legendalehti

Sanni Hirvikoski

KANSI Milla Arajoki

4/21 VALTA

VIIHDE/VALTA-Legenda 3-4/2021

Articles inside

"Tahdotko vastaanottaa tämän ruusun?" Bachelor Suomi romanssikertomuksena

Kuvat

VIETÄTKÖ VAPAA-AIKAASI TAVALLI SIMMIN…

Puuhasivu

MIKÄ ON PARAS KENGÄN KIINNI TYSTAPA?

Horoskooppi

Testi: Mikä kenkä olet?