Fontit: Leipäteksti: Adobe Garamond Pro 10,5 pt Otsikot: Kozuka Gothic Pr6N ; EL
1/22 Koti
SISÄLLYSLUETTELO 3
Pääkirjoitus Ilona Rantamäki
4
Kansanperinne turvaa kotisi Tuulia Sillanpää
8
Turvallisemman tilan periaatteet Ida Kiikkerä
10
Tiiliskivi-finalistit 2021 Ida Kiikkerä
12
Tilallisia raameja & tulevaisuuden ratkaisuja Ilona Rantamäki
16
Yhden luontosuhteen tuho Katja Harinen
20
Kritiikki: "Maybe, I think, some House Gods are good." Joel Nurminen
22
Kritiikki: Kodinrakentamisen alkeiskurssi Ilona Rantamäki
24
Puuhasivu Kaisla Karri
25
Sarjakuva: Kotihiiren seikkailu Kaisla Karri
26
Sarjojen koti Ilona Rantamäki
28
Elokuvien kotiinpalaajat Valtteri Lepistö
31
Tehtävien ratkaisut
34
Miten tämän tuntisi kodikseen?
35
Masentunut koti Kaisla Karri
36
Horoskoopit Sippo Luomapuro
38
Legendalista
Tampereen yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden ainejärjestölehti
Legenda on sitoutumaton ainejärjestölehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. www.teemary.org www.legendalehti.wordpress.com ig: @legendalehti PAINOPAIKKA Painosalama Oy ElectroCity Tykistökatu 4a 20520 Turku TOIMITUSKUNTA Päätoimittaja: Ilona Rantamäki Kuvitusvastaava: Milla Arajoki Oikoluku: Emma Kamppi Taitto: Milla Arajoki Katja Harinen Kaisla Karri Sippo Luomapuro Tuulia Sillanpää
KANSI Kaisla Karri TAKAKANSI Milla Arajoki
PÄÄKIRJOITUS
Koti, hem, home – joko kyllästyttää?
K
ello on kaksi yöllä ja katson Paratiisihotellia neljättä tuntia. Röhnötän sohvalla alusvaatteisillani, sillä kesäkuu on kärventänyt asunnon läkähdyttäväksi. Hikinoro valuu kohti napaa: kuin Espanjassa olisi! Kotona on ihanaa! Heinäkuu. Neuropsykologian tentti lähestyy. Asunnossa on niin kuuma, ettei lukemisesta tule mitään. Ulkona ihmiset viettävät rentoa kesäpäivää, ärsyttää. Seinät huojuvat jo. Kotona on ihan paskaa. Katsoin koko yön Line of Dutya, Dutya, koska se on niin hyvä. En voinut lopettaa. Aamulla pakotan itseni ylös sängystä ja juon kahvia samalla, kun käynnistän koneen ja liityn zoom-luennolle sohvalta. Laitan silmät kiinni, koska voin kuunnella samalla. Herään, kun opettaja hyvästelee. Onneksi olen kotona. Viimeisten kahden vuoden aikana olemme olleet kotona. Toisille se on ollut ihanaa, toisille jotain muuta. Oma kokemukseni on ollut enemmän tai vähemmän edellä kuvatun kaltainen: olen tuskastellut yksin opintojen parissa seinien kaatuessa päälle, mutta myös nauttinut siitä, että aamulla valmistautumiseksi riittää, että herää. Kotona on ollut ihanaa ja kotona on ollut kamalaa, mutta pääosin kotona on ollut ihan tavallista, ja alkaa jo vähän kyllästyttää. Nyt rajoituksia aletaan pikkuhiljaa purkaa ja Tampereen yliopistokin valmistautuu lähiopetukseen. Vuoden ensimmäisessä Legendassa pysyttelemme kuitenkin vielä kotona ja tarkastelemme sitä yllättävistäkin kulmista – niitä löytyi vielä! Miten kotiinpaluuta on käsitelty elokuvissa? Millaisia uskomuksia kotiin liittyy? Mitä ovat talojumalat? Entä mitä tapahtuu yliopistossa, yhteisessä henkisessä kodissamme? Viimeisiä ehkä viedään, joten nauttikaa kodeistanne! P.s.
MILLA ARAJOKI
Varhain torstaiaamuna 24.2.2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan idästä, etelästä ja pohjoisesta. Tätä kirjoittaessani sadat tuhannet ukrainalaiset ovat jättäneet kotinsa ja paenneet sotaa. Suren kotinsa jättäneitä ihmisiä ja eläimiä, maataan puolustavia sekä Venäjällä vangittuja sodanvastustajia. Koti on saanut jälleen uuden merkityksen. On ymmärrettävää, että sota ja pakolaiskriisi Euroopassa järkyttää, mutta voimme myös oppia näistä tunteista ja suhtautua ymmärtäväisemmin maailmanlaajuiseen hätään ja kärsimykseen, jota myös ilmastonmuutos aiheuttaa nyt ja tulevaisuudessa. Auttaa voi esimerkiksi lahjoittamalla Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon tai Unicefille, mutta myös pitämällä huolta itsestään, läheisistään ja ympäristöstään. Ilona Rantamäki
3
Kansanperinne turvaa kotisi Uskomuksia Suomesta, Skandinaviasta ja vähän muualtakin Euroopasta. TUULIA SILL ANPÄ Ä KUVAT SIPPO LUOMAPURO
K
aikki meistä ovat joutuneet, tai saaneet, viettää normaalia enemmän aikaa kotona viimeisen parin vuoden aikana. Ehkä enemmän kuin olisi ikinä halunnut toivoa. Kotiympäristö on siis tullut liiankin tutuksi, ja siitä on hävinnyt kaikki magia. Enää höyryävä kahvikuppi tai mukava ilta sohvalla kirjan kanssa ei tunnukaan ihanan raukealta ja kynttilänvalonkin tunnelma tuntuu laimentuneen. Omaa kotia voi kuitenkin turvata pahalta onnelta tai vaikka rutolta perinteisin keinoin. Kodin tila yksityisen alueena on verrannollisen uusi. Kodin piiri on, ainakin Euroopassa, muuttunut yksityiseksi sen nykyisessä merkityksessä vasta 1700—1800-luvulta alkaen teollistumisen ja ydinperheen nousun myötä. Koti kuului siis julkisen piiriin. Suomessa se tarkoitti sitä, että ovia ei lukittu, ja sokeria sai aina tulla lainaamaan ja kuulumisia kyselemään. Tästä huolimatta kotia on kuitenkin suojattu monin tavoin kutsumattomilta vierailta. Myöskin kodin yleinen viihtyvyys on ollut tärkeää sekä asukkaille, että asukkaiden yhteiskunnallisen aseman osoittamisessa vieraille. Tässä siis muutamia uskomuksia ja keinoja, joilla kodin rajoja on vahvistettu suojaamaan pahoilta tai muuten ei toivotuilta vierailta. (Vaikka hevosenkengän naulaaminen vuokrakämpän oven yläpuolelle ei välttämättä olekaan kauhean suositeltavaa, saatikka katajalla kämpän suitsuttaminen, savuhaitoista sekä katajan suojellusta asemasta johtuen.)
4
Lukko Suomessa maaseudulla ovia ei ole ollut tapana pitää lukossa, sillä varkaista ei tarvinnut huolehtia ja luotto naapureihin oli suuri. Lukot saatettiin kuitenkin sulkea öisin ihan muista syistä - haluttiin estää pahojen henkien ja haltioiden pääsy sisälle kummittelemaan öisin. Lukolla uskottiin myöskin olevan sen oma väki eli voima. Väki oli suotuisa lukon omistajaa kohtaan, sillä lukon omistajalla oli avain ja näin kyky vapauttaa lukko sen jännittyneestä tilasta: avata se. Tärkeiden tilaisuuksien, kuten synnyttämisen, aikana lukkojen tulikin olla auki.
Luuta Siivoamisen yhteydessä luudalla on hyvinkin kirjaimellisesti kotia puhdistavia voimia. Sillä miten lakaisi oli väliä. Aamulla kodin lakaiseminen tiesi vaurautta, kun taas illalla lakaiseminen köyhtymistä. Lattiaa ei saanut myöskään lakaista kokonaan, se tiesi köyhtymistä. Tämän lisäksi luutaa on käytetty jopa lukon asemesta Suomessa. Luuta asetettiin oven eteen tai päälle ilmoittamaan vieraille, etteivät talon asukkaat olleet kotona eikä taloon sopinut tulla käymään.
Hevosenkenkä Löytäessään hevosenkengän tulee se ripustaa oven yläpuolelle roikkumaan. Jos hevosenkenkää ei kuitenkaan halua ottaa itselleen, sitä tulee polkaista kolmesti, jotta sen kantama onni ei haihdu, vaan säilyy seuraavalle löytäjälle. Rautainen hevosenkenkä on aina arvokkaampi. Kenkä on myöskin sitä arvokkaampi, mitä kuluneempi se on. Kengän ripustamisesta on eriäviä näkemyksiä. Toisten mukaan se pitää ripustaa suupuoli ylöspäin, jotta onni ei valu hukkaan, toisten mielestä suupuoli alaspäin, jolloin se muodostaa portin onneen.
5
Hannunvaakuna Hannunvaakuna on symboli, jonka on ajateltu suojaavan milloin pahoilta hengiltä ja noidilta kuin huonolta onneltakin. Sillä on ollut monia eri käyttötarkoituksia koristelusta puumerkkiin. Nimenomaan kotia suojelemaan käytettäessä hannunvaakuna eli käpälikkö on voitu maalata esimerkiksi oveen, sen yläpuolelle tai talon seinään.
Yrtit Tuoksut luovat kodin tuntua ja tunnelmaa, jonka lisäksi tiettyjen kasvien polttamisella on uskottu olevan puhdistavia ja jopa suojaavia voimia. Yrttien avulla on pyritty pitämään loitolla niin tuholaiseläimiä, pahoja henkiä kuin tautejakin. Sekä timjamia että basilikaa on käytetty sirotteluyrtteinä, jolloin niitä on siroteltu kodin lattioille. Niitä saatettiin myös polttaa, sillä savun ajateltiin puhdistavan ja poistavan pahaa. Katajan savu puhdisti ja timjamin savu puolestaan hääti käärmeitä. Basilika karkotti noitia ja pahoja henkiä. Liperiä eli lipstikkaa on istutettu talon ympärille karkottamaan rottia ja luteita. Lipstikkakimpun ripustamisen oveen ajateltiin myös pitävän ruton poissa talosta. Rosmariinin kukat pitävät tuholaiset loitolla kaapeista ja kirjoista. Yrtteihin liittyvät uskomukset eivät kuitenkaan ole yksimielisiä: basilikaa on pidetty sekä pyhänä että paholaisen yrttinä, ja timjami voi houkuttaa paikalle esimerkiksi haltioita ja menninkäisiä tai jopa keijuja!
Lähteinä käytetty Ylen Elävän arkiston sisältöjä, Helsingin Sanomien aihetta käsittelevää uutissisältöä, Taivaannaulan sivuille koottua tietoa sekä kansanperinteitä ja yrttejä käsittelevää kirjallisuutta. L
6
SIPPO LUOMAPURO
7
Turvallisempi (koti)ainejärjestö – Teema ry:n turvallisemman tilan periaatteet on nyt julkaistu! Teema on Tampereen yliopiston kirjallisuustieteilijöiden akateeminen koti. Teema ry:n hallitus on kaudella 2021 pohtinut, kuinka tehdä ainejärjestömme jäsenistöstä yhteisö, jossa jokainen voisi olla kuin kotonaan juuri sellaisena kuin on. Syksyn aikana laadittiin turvallisemman tilan periaatteet, ja koko julkinen dokumentti on kokonaisuudessaan tässä. IDA KIIKKERÄ KUVA ILONA RANTAMÄKI
Turvallisempi tila
K
aikessa Teema ry:n toiminnassa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella on vapaus olla sellainen kuin on. Kunnioitetaan toisiamme ja käsitellään arkoja aiheita kunnioittavasti, ei tehdä oletuksia henkilöistä ja ei kosketa muihin ilman lupaa. Teema ry:n toiminta on häirinnästä, syrjinnästä ja kiusaamisesta vapaata aluetta. Kaikki toimintaan osallistuvat sitoutuvat tähän. Jos huomaat tapahtumissa, tilaisuuksissa tai keskusteluryhmissä häirintää, syrjintää tai muuta loukkaavaa käyttäytymistä, ilmoita siitä Teeman häirintäyhdyshenkilölle. Jos haluat pysyä nimettömänä, on palautetta mahdollista antaa myös yhdenvertaisuuslomakkeen kautta, joka löytyy Teeman nettisivuilta.
8
Turvallisemman tilan periaatteet •
• • • • • • • • • • • •
Älä oleta ihmisen sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista. Älä tee oletuksia henkilöstä ihonvärin, muiden ulkoisten ominaisuuksien, iän, puheen tai maantieteellisen taustan perusteella. Et voi tietää toisen kokemusta, ajatuksia, elämäntilannetta tai itsemääriteltyä identiteettiä hänen puoles-taan. Älä kysy henkilökohtaisia asioita, ellet tunne henkilöä hyvin. Toisten omaisuuteen, esimerkiksi henkilökohtaisiin tavaroihin, ei saa kajota ilman lupaa. Älä myöskään arvota ketään omaisuuden tai varallisuuden perusteella. Ei syrjitä ketään. Syrjintä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai muun ominaisuuden perusteella on Teeman säännöissä kielletty. Ole avoin ja kuuntele. Kunnioitetaan toisiamme ja käsitellään arkoja aiheita kunnioittaen. Olemme kaikki erilaisia, ei siis kyseenalaisteta erilaisuutta. Annetaan toisillemme tilaa. Huolehditaan, että kaikki tulevat kuulluksi ja pääsevät osalliseksi. Älä häiritse ketään sanallisesti, tuijottamalla tai koskemalla. Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, älä siis kosketa ketään ilman lupaa. Älä käytä rasistisia tai stereotyyppisesti halventavia termejä. Älä käytä vamman tai terveydentilan perusteella halventavia termejä. Ei tarkoittaa ei. Ei arvoteta ihmisiä ulkonäön, mielenkiinnon kohteiden tai tietämyksen perusteella. Avataan käyttämämme termit ja hankalat käsitteet. Älä oleta kaikkien pystyvän samaan kuin sinä. Jokaisella on oikeus pitää taukoja, poistua paikalta tai olla osallistumatta toimintaan, eikä syitä tähän sovi kyseenalaistaa. Hyväksytään virheet ja erimielisyydet. Annetaan mahdollisuus oppia ja muodostaa ajatuksia turvallisessa ympäristössä.
Laatinut syksyllä 2021, Ida Kiikkerä Teema ry:n sosiaalipoliittinen vastaava 2021
9
Tiiliskivi-finalistit Tiiliskivi-palkinto 2021 jaettiin 21. kerran helmikuussa Tiiliskivi-klubilla, joka striimattiin yleisölle Tampereen työväenmuseo Werstaalta. Finaaliin pääsi viisi hienoa teosta, jotka kaikki kannattaa ehdottomasti laittaa lukulistalle. Näiden parissa viihtyy hyvän tovin oman kodin lukunurkassa. IDA KIIKKERÄ
Tiiliskivivoittaja
Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille (Atena) Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille on avioliittoromaani. Avioliitto voi tuntua 2020-luvulla vähän tylsältä aiheelta kirjoittaa romaani, mutta yllättäen aihe osoittautuu mielenkiintoiseksi. Teoksen alkua värittää huuma, jossa rakastetaan hulluna ja yhteenmuutto, avioliiton solmiminen sekä jälkikasvun hankkiminen tapahtuvat nopeammin kuin koko tämän litanian luetteleminen ääneen kestäisi. Kun huuma laantuu ja avioliitto arkistuu, on kuubalaisen ja suomalaisen kulttuurin yhteen sovittaminen toisinaan vaikeaa. Kulttuurillisten näkemyserojen ohella parisuhdetta hiertää myös monet muut nuorille pariskunnille tavalliset haasteet, kuten opiskelut, asumisjärjestelyt ja toimeentulo. Riittääkö unelmointi ihanasta tulevaisuudesta sitten joskus kannattelemaan läpi todellisen arjen?
Johanna Hasu: Roihu (Reuna) Roihu on finalistien joukossa ainoa trilleri, jännitysnäytelmä, joka pitää lukijaa tiukasti otteessaan alusta loppuun. Teos kertoo vuosia kestäneen henkisen väkivallan uhriksi joutuneen Sinin tarinan. Vaikka vaikea avioliitto on tullut päätökseensä, henkinen piina jatkuu. Sini alkaa suunnitella entisen aviomiehensä murhaa, jotta hänen ja pariskunnan pienen Ilona-tyttären elämästä tulisi parempaa. Teoksessa kiinnostavaa on se, kuinka lukija tietää koko ajan mitä tuleman pitää. On piinaavaa luettavaa seurata tapahtumien kehittymistä suunnitelmasta toteutukseen. Mutta mitä sitten, kun murha on tehty?
10
Anni Ihlberg: Ilonpilaaja (Tammi) Ilonpilaaja on nuorille aikuisille kirjoitettu romaani, joka kertoo Lotan kasvutarinan tytöstä naiseksi yhteiskunnassa, jossa tytöille kohdistetaan valtavasti toiveita ja odotuksia sekä oletetaan helppoa ja kaikkeen mukautuvaa, kilttiä käytöstä. Ilonpilaaja on teos teini-iän ihmissuhdehuolista ja oman itsen etsimisestä ja löytämisestä, teemoista, joihin monen on helppo samaistua. Miksi teos tuntuu silti tuoreelta ja uudelta? Koska Lotta ei päädykään yhteen ensimmäisen treffikumppaninsa kanssa, ei tiedä heti lukion alkumetreillä unelma-alaansa, jota jatko-opiskella ja kaikki ihmissuhteet eivät olekaan enää ennallaan teoksen lopussa. Ihan tavallista elämää, josta on kuitenkin kirjoitettu vain kourallinen kirjoja.
Niklas Salmi: Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään (Enostone) Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään on Tiiliskivi 2021 -finalistiviisikon ainoa runoteos. Salmen runoissa toistuvia teemoja ovat luonto ja uskonto, jotka nivoutuvat niin toisiinsa kuin myös ympäröivään maailmaan ja ihmisten toimintaan. Muun muassa teoksessa kuvatut lapsen mielenliikkeet tai vuodenaikoihin sidotut sanat tarjoavat lukijalle paljon pohdiskeltavaa. Runot ovat mitaltaan lyhyitä ja siksi monitulkintaisia – lukija voi itse keksiä sanoille merkityksiä. Rikas kielenkäyttö on teoksen parasta antia.
Merja Svensk: Kaksi on liikaa (Basam Books) Kaksi on liikaa on romaani, joka juonensa puolesta on todellinen ihmissuhdesoppa. Teoksessa on kolme päähenkilöä, Natalia, Mauri ja Bilal, jotka kaikki toivovat elämälleen uutta suuntaa. Savonlinnassa asuva Natalia haaveilee luksuselämästä isossa kaupungissa, Mauri on seuraa kaipaava vanhus, joka kaipaa huolenpitoa ja Bilal puolestaan Suomeen tullut pakolainen, joka odottaa Helsingissä päätöstä turvapaikasta. Kaikilla on mielessään toive löytää joku, jonka avulla saada ote siitä elämästä, josta he haaveilevat. Asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin he kuvittelevat, kun he kukin vuorollaan huomaavat, ettei omia haaveita voikaan aina rakentaa toisen ihmisen varaan. Ollakseen onnellinen, olisi ihmisen ensin selvitettävä välit itsensä kanssa.
11
TILALLISIA RAAMEJA & TULEVAISUUDEN TILARATKAISUJA Yliopiston toimitilaohjelma selkokielellä ILONA RANTAMÄKI KUVAT SIPPO LUOMAPURO
V
isiiri-lehti kirjoitti kesäkuussa 2021 Tampereen yliopiston selvittäneen mahdollisuuksia luopua Linna-kirjastosta. Sosiologian opiskelija Perttu Ahoketo, yksi Linnasta ei luovuta -liikkeen perustajista, kertoo Visiirin jutun johtaneen liikkeen perustamiseen ja ensimmäiseen mielenosoitukseen heinäkuussa 2021. Opiskelijalähtöinen kansanliike organisoi myös Linnan valtauksen marraskuussa 2021. Sittemmin Linna-rakennus kirjastoineen on poistettu leikkauslistalta – toistaiseksi – mutta keskustakampuksella Pinni A -rakennukselle on näytetty punaista valoa, samoin kuin Hervannassa Festialle sekä Kampin kampuksella osalle Arvo 1 -rakennuksesta.
12
Kysyin Ahokedolta, mitä opiskelijan olisi hyvä tietää Tampereen yliopiston tilavähennyssuunnitelmista. Jutussa on hyödynnetty myös Tunin intrasta löytyvää, kampuskehitysstrategiaa koskevaa materiaalia sekä Aamulehden ja Visiiri-lehden artikkeleita. Tiloja vähennetään kaikilla kolmella kampuksella, mutta tässä jutussa pysytellään keskustakampuksella.
Mitä tapahtuu, todella? Tampereen yliopisto on siis kampuskehitysstrategian mukaisesti vähentämässä 25 % tiloistaan vuoteen 2030 mennessä. Tilavähennyksiä perusteltiin alun perin hiilijalanjäljen pienentämisellä osana Tampereen korkeakouluyhteisön tavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Sittemmin, luultavasti johtuen kritiikistä, jonka mukaan tiloista luopuminen ainoastaan siirtäisi vastuun päästöistä, vähennyksiä on perusteltu ensisijaisesti säästöillä. Visiirin jutussa lokakuulta 2021 kuitenkin kerrotaan, että vuoden 2021 ensimmäisen puolikkaan aikana Tampereen yliopiston sijoitusten tuotto on ollut yli 40 miljoonaa euroa. Myös Ahoketo viittaa yliopiston hyvään taloudelliseen tilanteeseen.
– Pääomatuotot ovat johdon mielestä ”korvamerkittyä” rahaa, mistä ei voi esimerkiksi maksaa palkkoja, ja millä ei voi kustantaa meille toimivia tiloja.
Mistä vähennetään? Tilavähennyksiä valmistellut työryhmä on työstänyt erilaisia vähennysmalleja, joista hallituksen esityslistassa (12.11.2021) esitellään kolme. Vaihtoehdoissa V6 ja V7 keskustakampuksella luovuttaisiin Linnasta, Pinni A:sta sekä Virta-rakennuksesta. Vaihtoehto V9 säilyttäisi Päätalon, Linnan ja Atalpan. Yliopiston hallitus ei kuitenkaan pitänyt yhtäkään näistä suunnitelmista riittävän valmiina, joten asiasta äänestettiin uudestaan hallituksen kokouksessa joulukuussa 2021, jolloin päätettiin, että keskustakampuksen osalta Linna saa toistaiseksi jäädä, mutta Pinni A:sta luovutaan vuoteen 2025 mennessä. – Tuo slogan ”linnasta ei luovuta” on jo vähän vanhentunut, ennemminkin ”mistään tiloista ei luovuta”, mutta se ei ole niin raflaava. Ahoketo on huolissaan siitä, mihin esimerkiksi Pinni A:ssa sijaitsevat filosofian ja historian opiskelijoiden ainejärjestötilat ja niiden mukana hyvinvointiakin tukevat opiskelijayhteisöt siirretään. Myös Trey on ollut ainejärjestöistä huolissaan ja keskustellut niistä yliopiston kanssa. Tarkoitus on, etteivät järjestöt jäisi ilman tiloja, mutta Ahoketo huomauttaa, että opiskelijoiden tulisi vaatia konkreettisia suunnitelmia tilasuunnitelmien toteuttamisesta.
Anteeksi, mitä sanoitte? Aamulehden jutussa joulukuulta 2021 rehtori Mari Walls painottaa, että tilaohjelman toista vaihetta 2026‒2030 lähdetään työstämään yhdessä tiedekuntien ja opiskelijoi-
den kanssa. Myös kampuskehitysstrategiassa kerrotaan, että kampuksia kehitetään vuorovaikutuksessa korkeakouluyhteisön kanssa. Moni varmasti muistaakin marraskuussa ilmestyneen sähköpostin toimitilaohjelmaan liittyvästä kyselystä. Sähköpostissa kerrottiin, että forms-kyselyllä ”kuka tahansa yhteisömme jäsen voi antaa mielipiteensä valmisteilla olevaan yliopiston toimitilaohjelmaan.” Kyselyssä sai kommentoida eri vähennysmalleja sekä ehdottaa omaa ratkaisumalliaan. Mutta miten opiskelijat voisivat osata pohtia, mistä rakennuksista yliopiston tulisi luopua, kun ei esimerkiksi ole tietoa siitä, mihin luovuttavissa rakennuksissa sijaitsevat lukuisat toiminnot siirrettäisiin? Ja miksi rakennuksista ylipäätään pitäisi luopua? – Asiaa ei ole avattu yleiselle keskustelulle. Johto päättää, miten asiaa ajetaan ja antaa tiettyjä linjoja, joiden sisällä voidaan valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, Ahoketo kuvaa. Tätä juttua varten perehdyin intrasta löytyvään kampuskehitystä koskevaan materiaaliin, joka Tunin nettisivuille tavanomaisesti jakautuu lukuisiin linkkeihin ja välilehtien välilehtiin. Aineistot vilisevät bisnesmaailman sanastoa ja kaartelevia vastauksia. Esimerkiksi usein kysytyt kysymykset -osiossa eräs kysymys kuuluu: Miksi toimitilaohjelmassa ei ole esitetty kuinka tulevaisuuden oppiminen, opetus, tutkimus ja työskentely järjestetään jäljelle jäävissä tiloissa? Ja vastaus: "Toimitilaohjelman valmisteluvaihe luo tilalliset raamit tulevaisuuden tilaratkaisuille ja tarkentuvaa suunnittelua varten. Toimitilaohjelmaa seuraavien tilahankkeiden sisällä tarkennetaan yhteis-
13
työssä tilojen käyttäjien kanssa lähtötietoja ja tarpeita, joiden perusteella esimerkiksi tarpeenmukaista tilatyyppijakaumaa ja tarkempaa sijoittumista kampuksilla ja sen rakennuksissa voidaan tehdä. Tämä tarkoittaa tarkennusta siihen, kuinka paljon esimerkiksi oppimistilaa tai työskentelytilaa tulevaisuudessa tarvitaan." Ensin siis poistetaan yhtälöstä rakennus ja vasta sitten katsotaan, mihin tiloja vaille jääneet Pinni A:n toiminnot sijoitetaan. Helpomminkin olisi voinut sanoa. Opiskelijat ovat jo valmiiksi kuormittuneita, ja perehtyminen yliopiston sekavaan ja yritysdiskurssin kyllästämään viestintään vaatii erityistä perehtymistä lukuisiin aineistoihin. Siksi Ahokedon toiveissa onkin saada organisoitua järjestö tai vastaava elin kertomaan opiskelijoille, missä mennään. Linnasta ei luovuta -liike vastustaa säästöjen taustalla olevien taloudellisten motiivien lisäksi päätösprosessin avoimuuden puutetta. Kapulakielinen viestintä on yksi avoimuutta vähentävä tekijä. Kun viestintää on vaikea ymmärtää, moni todennäköisesti jättää perehtymättä sisältöihin tarkemmin.
täynnä nyt korona-aikaan. Entä sitten, kun ihmiset haluavat palata kampukselle? Tilaa ei ole nytkään, ja sitten kun tiloista ruvetaan karsimaan, niin en näe siinä mitään muuta vaihtoehtoa, kuin että etäopiskelu lisääntyy, Ahoketo pohtii. Myös Visiirin jutussa lokakuulta 2021 rehtori Walls kertoo, että tulevaisuudessa opetuksen monimuotoistuessa ja etä- ja digioppimisen lisääntyessä tiloja tarvitaan vähemmän. Tilojen myötä tullaan siis vähentämään myös lähiopetuksesta. Miltäs kuulostaa? – Jos tuntuu, että etäopiskelu on inhottavaa nyt, kannattaa miettiä nostaako ääntä, vai käykö tässä niin, että olemme etäopiskelussa hamaan tappiin asti. Tilasuunnitelmilla on myös mahdollisesti vaikutuksia yliopistoon yhteisönä. – Sivistysyliopisto perustuu tiedekuntien väliseen kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen. Sekä henkilökunta että opiskelijat muodostavat yliopistoyhteisön. Jos kaikki ajetaan päätteelle, niin yliopisto sivistävässä merkityksessä lopettaa olemassaolonsa. Huolta herättää myös se, miten nyt tehtävät päätökset vaikuttavat siihen, mistä tiloista tullaan luopumaan tilaohjelman toisessa vaiheessa. Ensin lähtee Pinni A, mutta mitä sen jälkeen? Lähes kahden vuoden kokemus etäopetuksesta on osoittanut, että opiskelu vaatii aikaa, tilaa ja vuorovaikutusta yliopistoyhteisön kanssa. Yliopisto henkisenä kotina menettää merkityksensä, jos opiskelu on siellä yhtä ahdasta kuin kotona.
Mitä merkitystä tilasuunnitelmilla on?
Mitä tehdä?
Tilavähennyssuunnitelmat vaikuttavat konkreettisesti siihen, miten Tampereen yliopistossa tulevaisuudessa opiskellaan. – Kaikki opiskelutilat ovat aamusta iltaan
Mitä opiskelijat sitten voivat tehdä saadakseen äänensä kuuluviin? Linnasta ei luovuta -liikkeeseen voi liittyä matalalla kynnyksellä mistä tiedekunnasta tahansa, ja liikkeen Facebook- ja Instagram-sivuja seu-
14
raamalla voi pysyä perillä tapahtumista. Kampuskehitystyöryhmään on haettu opiskelijajäseniä ja nyt myös harjoittelijaa. Kevään 2022 aikana yliopiston on tarkoitus valmistella toimitilaohjelman toista vaihetta keskusteluissa yhteisön kanssa, mikä tarkoittanee työpajoja ja forms-kyselyitä, joihin vastaamalla voi ilmaista näkemyksensä ja toiveensa yliopiston tilojen tulevaisuudesta. L
Pähkinänkuoressa »
» »
Mitä? Yliopisto vähentää 25 % tiloistaan vuoteen 2030 mennessä. Pinni A:sta ollaan luopumassa vuoteen 2025 mennessä. Miksi? Pääomatuottojen maksim… eikun siis säästöt. Miksi tärkeää? Tilojen myötä vähentyy myös lähiopetus. Päätösprosessi ei ole ollut avointa. Yliopisto sellaisena, kuin sen ennen pandemiaa tunsimme, on katoamassa ilman, että yhteisöä on riittävästi kuultu.
ILONA RANTAMÄKI
Facebook: @linnastaeiluovuta IG: @linnastaeiluovuta
15
16
Yhden luontosuhteen tuho Yhden puun tuho on ihmismielen puutarha. Kitketty, huoliteltu, jäsennelty niin, etteivät hyönteiset tai karhut hätkähdytä ihmistä. Silti pinnan alla kytee raaka elinvoima, joka pyrkii hajottamaan paratiisin. TEKSTI JA KUVAT KATJA HARINEN
K
atri Naukarin teos Yhden puun tuho pohtii ihmisen luontosuhdetta ja itsetuhoisuutta. Esseemäinen, silti kaunokirja, hakee vastauksia modernin ihmisen luontosuhdedilemmaan. Siis siihen, miten me hahmotetaan luonto ylipäänsä. Mä juttelen mun kaverin kanssa luontosuhteesta ja huomaan, että keskusteluun linkittyy vieraantumisen käsite. Luontoon kuuluu olla yhteys. Ja kaupungin rajoilta alkava metsä on usein sama asia kuin luonto. Naukari näytti mulle, että luonto on kuitenkin enemmän. Nimittäin Naukarin teoksen päähenkilö ei viihtynyt metsässä. Ja mä oon ollut se tyttöystävä, joka roudaa sen kaupunkilaista poikaystävää maalle ihastelemaan luontoa. Oon katsonut, kun ihminen tuijottaa metsää täysin tyhjällä katseella ja ihmetellyt ääneen, miten se ei näe samaa kuin mä, suuri luonnonkasvatti ja metsätyttö. Inhosin kaupunkia, koska se oli täynnä betonia, asvalttia ja ihmisen luonnottomalta tuntuvaa kädenjälkeä. Luontosuhteesta tuli mullekin sitten lopulta tuote; mä kulutin pyhää luontoa, mä rakensin luontosuhteesta identiteetin. Parhaimmillaan lopetin hiusten pesun kymmeneksi kuukaudeksi, koska halusin lähemmäksi luontoa. Sotkin vessan kananmunalla kerran viikkoon ja nukutin itseni pilvellä. Sillon mun mieli hajosi samalla tapaa, kuin kaatunut puu. Jollain tapaa se tuntui luonnolta, mutta damn se pelotti. Naukarin teoksessa luontosuhdetta hallitsee pelko. Pelko suuntautuu niin ulos- kuin sisäänpäin ja varmaan jokainen, jonka mieli on joskus hajonnut tietää, miten pelottavaa on pelätä oman mielen luonnontilaa. Siksi mieli saisi olla enemmänkin puutar-
17
ha, jossa rikkaruohot toki saavat olla, mutta ihmisen tulee mahtua kulkemaan kuolevan ja elävän seassa. Ja sitä on Naukarin teoksen kieli ja rytmikin. Siististi huollettu puutarha. Ensin vieroksuin sitä ja tylsistyin, vaikka vastakohtaiselta tuntuva William S. Burroughsin Alaston lounas saa valtavan pelon valtaan rönsyävällä kielellään. Lopulta kuitenkin päätin kulkea Naukarin ajatusten puutarhassa ihastellen huolellisesti aseteltuja sanoja ja siistiä, inhimillisen jäsenneltyä rakennetta. Luontosuhde on nimittäin varsinainen myyntivaltti. Se auttaa luonnonsuojelussa, mutta myös rahan tahkoamisessa. Kaupallinen näkemys luontoon ja ihmisen asemaan suhteessa siihen tuntuu selkeältä palmuplantaasilta, asetetulta, sallitulta. Luettuani Yhden puun tuhon luontosuhteeni ei tunnu enää koskettavan vain villiä erämaata ja fiiliksiäni siellä. Se ei enää koske kotimetsääkään nimittäin mä asun kaupungissa ja lähes enemmän kuin luonnontilaista metsää, mä rakastan ihmisten tekemiä tavaroita. Ja musta tuntuu typerältä leikkiä muuta, kun oon ympäröinyt itseni muistoilla, rojulla, kiusallisen tarpeettomilla
yksityiskohdilla. Todella autio metsä pelottaa mua, koska vaikka kuinka ihastelisin sitä, se silti tappaisi mut tarpeen tullen. Luontosuhde kattaakin paljon enemmän, kuin metsässä haahuilun ja mielen raikastamisen. Jos annamme luonnonsuojeluretoriikan kallistua romanttisiin tai välineellisiin katsantoihin luontosuhteestamme, emme saa kaikkia mukaan luonnonsuojelun suurtalkoisiin. Jotkut meistä tulevat ikuisesti viehättymään muista jutuista ja tulee aina löytymään metsää inhoavia poikaystäviä. Luonnolla, kuten ihmisellä, on oltava vankka itseisarvo, joka irtoaa pyhästä täysin arkiselle tasolle. Silti kuka tahansa saa kokea metsän pyhänä sielu temppelinä. Ja lopulta, kuinka klisee se ikinä olisikaan, niin oikea luontosuhde meillä on ennemminkin suhde omaan mieleemme, joka järkkyessään muuttuu yhtä arvaamattomaksi kuin metsä tai villieläin. Siihen tuhovimmaiseen ja kuolemanpelkoiseen syvään mustaan mielen yöhön tulisi muodostaa yhteys, eikä antaa tapahtua vieraantumisia. Metsä saa olla vieras ja tylsä. L
Katri Naukari: Yhden puun tuho WSOY 2021 18
19
“ M aybe, I think, some House Gods are good.” All Hail the House Gods Andrew J. Stone, 2018 Strangehouse Books: 104 s.
JOEL NURMINEN
A
ndrew J. Stonen satiirinen bizarrofiktioromaani All Hail the House Gods sijoittuu dystooppiseen maailmaan, jossa ihmiskunta elää elollisten talojen orjuuttamana. Realististen talojen orjuuttamana, tai ainakin niin realististen kuin elävät talot voivat olla. Myönnettäköön, että ne liikkuvat rapukävelemällä, kommunikoivat telepaattisesti ja houkuttelevat ihmisiä sisäänsä syötäviksi vastapaistettujen keksien tuoksulla, mutta muuten realistisia taloja. Sellaisia tiilistä, puutavarasta ja laastista rakennettuja taloja eikä mitään antropomorfisia höpöhöpötaloja. Ihmiskunta asuu teltoissa hävittyään tuhoisan sodan taloja vastaan. Rauhansopimuksen ehtona on, että ihmiset lähettävät joka aamu uuden ihmisuhrin talojumalien syötäväksi. Tästä johtuen yhteiskunta on rakentunut pitkälti lisääntymisen ympärille. Kun yksi romaanin päähenkilön lapsista valikoituu uhriksi, tohve-
20
lisankaripäähenkilön vaimo perustaa vastarintaliikkeen talojumalien hirmuvallan vastustamiseksi. Valitettavasti sivistys on taantunut tasolle, missä muinaisista kääröistä löydetyt kaavat jousipyssyn kyhäämiselle ovat hi-tech, joten keinot talojumalien tuhoamiseksi ovat hataralla pohjalla. Päähenkilö itse kokee väkivallan huonoksi vaikutuskeinoksi ja ryhtyy etsimään vaihtoehtoista keinoa maailmanjärjestyksen muuttamiseksi. Yhteiskunnasta, joka tuottaa jälkikasvua talojen syötäväksi, ei liene aivan perusteetonta tehdä tulkintaa jonkinasteisesta kapitalismikritiikistä. Suomen kielen talous-sanan inspiroiman pikaisen googlailun tuloksena Merriam-Webster-sanakirja kertoo etymologioista kiinnostuneelle etsijälle, että englanninkielinen sana ”economy” juontaa parin mutkan kautta perimmäiset juurensa kreikankielisistä sanoista ”oikos”, talo ja ”nemein”, hoitaa. Tällaisella tulkinta-avaimella varustettuna tekstin keskeinen metafora on yhtä hienovarai-
"Niinkin yksinkertaisen asian kuin jousen rakentaminen vaatii teknologiarajoitteisilta vastarintaliikkeen jäseniltä usean viikon yrityksen ja liudan prototyyppejä."
nen k u i n leka naamassa, mutta All Hail the House Gods tuskin pyrkiikään olemaan hienovarainen. Se pyrkii olemaan hauska. Ja siinä se kyllä onnistuukin. All Hail the House Godsin keskiössä on absurdin kekseliäs maailma, joka ottaa niinkin banaalin ja perustavanlaatuisella tavalla elottoman asian kuin talon, Luola 2.0:n, ja herättää sen kirjaimellisesti eloon hallinnasta riistäytyneen kapitalismin symboliksi. Absurdin premissin ohella huumoria tuotetaan hienovaraisilla liikkeillä; käy järkeen, että talojen hallitsemassa maailmassa esimerkiksi sukupuolielimiin viittaavat kiertoilmaisut löydetään rakennussanastosta, tai että lisääntymiseen kannustava yhteiskunta tarjoaa kansalaisten ravinnoksi vain erinäisiä lemmenrohtoina tunnettuja ruokia, kuten ostereita ja vesimelonia. Niinkin
y k sinkertaisen asian kuin jousen rakentaminen vaatii teknologiarajoitteisilta vastarintaliikkeen jäseniltä usean viikon yrityksen ja liudan prototyyppejä. Kaiken huumorin kääntöpuolena on kuitenkin pohjimmiltaan synkkä ja raadollinenkin tilanne, joka lakkaa naurattamasta, jos asioita lähtee tarkastelemaan pintakerroksen hassuttelua syvemmällä tasolla. Synkkä ja raadollinen on sekin tilanne, että All Hail the House Gods on suomalaisille saatavilla vain Amazonista. Hyvällä tuurilla Jeff Bezos tosin käyttää kirjaan kulutetut rahat avaruusohjelmaansa, jolla tarpeettoman äveriäät ihmiset voivat suhata vaikka raketilla vittuun ja viedä talousjärjestelmänsä mukanaan. L
21
Kodinrakentamisen alkeiskurssi Home Again (2017) Ohjaus: Hallie Meyers-Shyer Käsikirjoitus: Hallie Meyers-Shyer Katsottavissa Kirjastokinossa ILONA RANTAMÄKI KUVA MILLA ARAJOKI
V
uonna 2013 alkoi Liv-kanavalla yhteen tuotantokauteen jäänyt realitysarja Kirsi ja himoshoppaajat, jossa Kirsi Salo pani shoppailuun rahansa hassanneiden naisten raha-asiat kuntoon. Ohjelmatunnuksessa Salo lausuu lempeästi makustellen ”rahalla voi ostaa talon – mutta ei kotia.” Samaan viisauteen nojaa myös Hallie Meyers-Shyerin ohjaama Home Again (2017). Alice Kinney (Reese Witherspoon) on vastikään päätynyt asumuseroon miehensä Austinin (Martin Sheen) kanssa ja asuttaa nyt kahden tyttärensä kanssa edesmenneen ohjaajaisänsä taloa Los Angelesissa. Juhliessaan 40-vuotissyntymäpäiväänsä hän tapaa kolme nuorukaista, jotka päätyvät Alicen luo jatkoille. Aamulla käy ilmi, että Harry (Pico Alexander), Teddy (Nat Wolff) ja George (Jon Rudnitsky) ovat aloittelevia elokuvantekijöitä, jotka ovat juuri joutuneet kodittomiksi. Ottaessaan heidät vierastaloonsa asumaan Alice avaa kotinsa – ja sydämensä – rakkaudelle. Sitten Austin tulee takaisin. Elokuvan on tuottanut Meyers-Shyerin äiti, romcom-konkari Nancy Meyers, jonka kädenjälkeä ovat esimerkiksi ysärin suosikit Father of the Bride (1991) ja The Parent Trap (1998) sekä moderni jouluklassikko The Holiday (2006).
22
Myers-Shyerin käsikirjoittama Home Again on kuitenkin liian särötön noustakseen romanttisten elokuvien kärkikastiin, edes lähelle sitä. Alice on sisustanut taloaan ja herättänyt sitä uuteen kukoistukseen: on olkikoriasetelmia ja kahvipöytäkirjoja, rottinkia ja Etelä-Amerikasta inspiroituneita kuvioita, lämmintä puuta ja hillitysti värejä kermanvalkoisen rinnalla – kuin täydellinen Instagram-kuva, #bohochic. Talo henkii keskiluokkaista turvallisuutta, jota ei horjuta ero eikä edes se, että Alicella ei ole töitä, vaan hän vasta rakentaa sisustussuunnittelufirmansa nettisivuja. Elokuvan alkupuolella Alice sallii itselleen ellewoodsmaisen nyyhkytyshetken kylpyhuoneen peilin edessä, mutta lastensa kutsuessa kasaa itsensä sekunneissa ja avaa oven ottaakseen säteilevänä vastaan kullannuppujen syntymäpäiväonnittelut. Ja kullannuppuja nämä lapset todella ovat: nokkelia, hyväkäytöksisiä ja kauniita lapsosia, jotka eivät koskaan raasta äitinsä hermoja – kuten tavalliset lapset, yäk – vaan päinvastoin pysyttelevät poissa tieltä ja saapuvat paikalle, kun äidin täytyy kokea olevansa tarvittu. Jos työttömyys ja pienten lasten osa-aikainen yksinhuoltajuus eivät horjuta Alicea, niin ehkä neljänkympin kriisi? Ehei. Alice juhlii ystä-
viensä kanssa ja baaritiskillä komea parikymppinen Harry valitsee lähestyä juuri häntä ‒ ja voi, miten mukavaa Alicella ja tällä nuorukaisella yhtä nuorine ystävineen onkaan! Seuraa hauskanpitomontaasi, jossa musiikki peittää hauskat vitsit, mutta kaikilla on selvästi hyvin mukavaa. Mutta varmasti kolmen jätkän muutto naisen ja kahden pienen tytön taloon aiheuttaa ongelmia! Toki, jos on ongelma, että nämä herrat laittavat ruokaa, järjestävät tunnelmallisen ulkoilmaelokuvahetken takapihalle ja kuskaavat lapsia kouluun ja harrastuksiin samalla, kun yrittävät lyödä läpi äärimmäisen kilpaillulle elokuva-alalle. Saatan olla liian kyyninen. On oikeastaan hienoa, että elokuvassa lapset eivät ole vaarassa tulla siepatuiksi tai hyväksikäytetyiksi, miehiä ei esitetä täysinä sikoina ja äitiys on vain yksi Alicen rooleista. On hienoa, että aikuisen naisen ei tarvitse ikäkriiseillä, ja että Harry, Teddy ja George haluavat viettää Alicen ja lasten kanssa aikaa muistakin syistä kuin seksi. Ongelma on siinä, että elokuva ei tunnu tekevän näitä valintoja siksi, että ne olisivat itsessään kuvaamisen arvoisia, vaan sivuuttaakseen niitä koskevan keskustelun ja pysytelläkseen turvallisella alueella. Äitiyttä ei tarvitse problematisoida, kun lapset vaan ovat ihania ja iloisia, paikalla silloin kun on sopivaa.
Alicen ja nuorten miesten ystävyyden lähempi tarkastelu loisi uudenlaista kuvastoa miesten ja naisten välisistä suhteista, mutta sen sijaan jutunjuurta revitään sieltä, missä sitä ei kasva. Elokuvassa ei ole kyse siitä, että talo olisi rempallaan ennen kuin pojat sinne muuttavat (gender swap -versiossa ehkä olisi, tosin sen nimi olisi Cum Again). Kyse ei ole myöskään siitä, ettei Alice pärjäisi yksin. Kyse on lopulta siitä, että talo ei ole koti ilman perhettä, toisin sanoen ilman miestä. On kuitenkin ilahduttavaa, että elokuvan perhekuvaukseen sisältyy ajatus laajennetusta perheestä. Home Again löytyy muuten Kirjastokinosta, joka on kirjastokortilla toimiva maksuton suoratoistopalvelu. Valikoimassa on Hollywood-elokuvia lähivuosilta ja kauempaa, kiinnostava kokoelma kotimaista elokuvaa sekä indiempää tuotantoa meiltä ja muualta. Palvelussa on myös sarjoja, joista haluan suositella kotimaista Tukka auki vuodelta 2008. Kaikki tuon ajan ikimuistoisimmista trendeistä trikoopussimekoista tissivöihin ja valkoisiin legginseihin on koottu kyseiseen sarjaan. L
23
PUUHASIVU Mikä sana muodostuu pystyriville?
Vihjeet 1. siellä luetaan iltasatu 2. siellä oleskellaan 3. lattianpäällyste 4. yleensä palkaton askare 5. siellä puhdistutaan 6. täynnä sukkia tai roinaa tai mitä nyt keksiikään 7. keittokirjojen säilytyspaikka 8. kaappi, jossa säilyttää kuolleiden puiden ruumiita 9. päällysteen alla 10.
-->
Ratkaisut s. 31
24
KAISLA KARRI
Kotihiiren seikkailu
25
Huomio, sarjojen ystävät ja satunnaiskatsojat! Kuvaan on kätketty vihjeitä, jotka viittaavat 23 TV-sarjaan kotimaasta ja muualta. Mukana on vanhempia klassikoita ja uudempia suosikkeja, ehkä muutama villi korttikin. Jos löydät kaikki, olet todellinen sarjakyttääjä (voisit joskus vaikka lukea jotain).
ILONA RANTAMÄKI
Vastaukset: s. 31
Elokuvien kotiinpalaajat VALTTERI LEPISTÖ
K
otiinpaluu on taiteen kestoteema eikä ihmekään, sillä sen kautta voimme konkreettisesti lähestyä muun muassa vanhenemisen, nostalgian ja vieraantumisen kokemuksia. Aikaamme määrittävät pakolaisuuden ja maahanmuuton kysymykset, mutta niiden takana on aina ihmisiä, jotka palaavat tilaan, joka voidaan jollain tasolla määritellä kodiksi. Kun lähestyn kotiinpaluuta elokuvahistorian kontekstissa, koetan määritellä käsityksen kodista mahdollisimman vapaasti. Koti voi olla koti pahassa ja hyvässä. Se voi olla traumojen lähde tai tavoiteltava onnen tila. Se voi olla koti keskitetymmässä (spesifi paikka) tai laajemmassa (kotimaa) mielessä. Tärkeintä käsiteltävissä esimerkeissä on se, että kotiinpaluulla on olennainen temaattinen funktio siinä, mitä elokuvat yrittävät kertoa, ja että se määrittää elokuvien juonta. Näin esimerkiksi Lewis Milestonen klassikko Länsirintamalta ei mitään uutta (“All Quiet on the Western Front”, 1930) rajautuu pois, vaikka elokuvassa on keskeinen kotiinpaluukohtaus. Vincente Minnellin Alta aikayksikön (“The Clock”, 1945) puolestaan kävisi, koska siinä paluu rintamalta määrittää elokuvan juonta alusta loppuun. Laajasti tarkasteltuna, eräs ääripää kotiinpaluun teeman käsittelylle liittyy metaelokuvallisiin lähtökohtiin. Elokuvantekeminen itsessään voi toimia symbolisena kotiinpaluuna, kuten vaikkapa Youssef Chahinen Alexandria-tetralogiassa
28
(1979—2004), jossa ohjaajan kotikaupunki on kantava teema, vaikka sinne ei palata fyysisesti. Paluu näin syvemmin temaattisella tasolla tekijän pyrkimykseen tavoittaa taiteen avulla jotain kodikseen kokemasta tilasta, jota ei ehkä enää ole. Symbolinen kotiinpaluu on monesti auteur-tekijöiden eli persoonalliselta ohjaustyyliltä erottuvien ohjaajien filmografioissa erottuva omaelämänkerrallinen tekemisen tapa, joka jää joskus tulkinnanvaraiseksi. Jos symbolisen kotiinpaluun etsiminen on oikeastaan elokuvantekijöiden psykoanalysoimista ja teoretisoivaa pöhinää, konkreettiset esimerkit havainnollistavat kotiinpaluun merkityksiä jokapäiväisessä elämässä paremmin. Jo ylempänä mainitut klassisen Hollywoodin esimerkit muistuttavat, että sota on ihmisiä jatkuvasti liikuttava voima, ja siksi sotaelokuvista voidaan löytää useita kotiinpaluita, erityisesti sotilaiden näkökulmasta kuvattuna. Populaarikulttuurin kuuluisin esimerkki on Sylvester Stallonen tulkitsema Rambo, Vietnamin sodan myötä traumatisoitunut ja kyynistynyt ex-sotilas, joka aiheuttaa ongelmia pienen amerikkalaiskaupungin liepeillä Ted Kotcheffin elokuvassa Taistelija (“First Blood”, 1982). Toiseen maailmansotaan liittyvä keskeinen teos puolestaan on William Wylerin Parhaat vuodet (“The Best Years of Our Lives”, 1946), jossa kotikaupunkiinsa Keskilännessä palaavat amerikkalaiset sotilaat huomaavat törmää-
vänsä kotimaassaan uudenlaiseen todellisuuteen. Se (Tommy Lee Wallacen It vuodelta 1990 tai Katkerin huomio, jonka kotiin palaavat sotilaat Andy Muschiettin surkea It Chapter Two, 2019) tekevät lähes missä tahansa sotaelokuvassa liittyy seuraa lapsuuden traumojen pariin palaavia aisiihen, miten kotona elämä on jatkunut kuin mi- kuisia ystävyksiä. tään ei olisi tapahtunut, kun taas sodassa elämä Kotiin palataan usein taitelijoina tai rikon koko ajan katkolla. Suomalaisessa konteks- kaina (harvemmin molempina), ja uusi rooli saa tissa kotiinpaluun keskeinen kuvaus liittyy si- usein vanhan kodin näyttämään takapajuiselta. sällissotaan ja sen häpeään Edvin Laineen Lin- Kay Pollakin elokuvassa Niin kuin taivaassa na-adaptaatiossa Akseli ja Elina (1970). (“Så som i himmelen”, 2004) sairas ja loppuun Genre-elokuvat ovat ottaneet kotiinpaluun palanut kapellimestari palaa kotikyläänsä, jossa omakseen ja monissa lännenelokuvissa paluuta hänen lapsuutensa trauma liitetään nyt aikuisuuluonnehtii kodin määritelmän dessa laajemmin kylässä vallitseepävarmuus. Nimettömät pysvaan toksisen maskuliinisuden sysankarit ovat lähes menettäkulttuuriin. Moufida Tlatlin Sodan ja neet identiteettinsä ja idea joselokuvassa Palatsin hiljaisuus traumojen tain niin pysyvästä kuin koti (“Samt el qusur”, 1994) palveon kyseenalaistunut. Klassinen lusväkeen kuuluneen perheen lisäksi valtiolliset esimerkki on John Fordin Ettytär, sittemmin laulaja, palaa sortojärjestelmät sijät (“The Searchers”, 1956), lapsuutensa kotiin hänen perjossa Yhdysvaltain sisällissodan hettään työllistäneen prinssin ovat tehokkaita pettymysten sokaisema, rasistihautajaisiin, ja keskiöön nouseerottamaan nen Ethan-setä palaa perheensä vat palatsin naisten vaietut koihmiset luokse ja lähtee pian metsästäkemukset. Djibril Diop Mammään alkuperäisamerikkalaisia, bétyn Ramatou (“Hyeenat”, kodeistaan. jotka ovat kaapanneet hänen 1992) lähestyy kotiinpaluuta saveljentyttärensä. Koko kotiintiirisesta näkökulmasta ja kritipaluun ajatus kyseenalaistuu, soi senegalilaista suhdetta kapikun jahti venähtää vuosien mittaiseksi. Enzo G. talismiin. Elokuvassa kylästä aikoinaan potkittu Castellarin spagettiwesternissä Keoma (1976) vanha nainen palaa suuren omaisuuden kanssa, palataan myös sisällissodasta kotikaupunkiin, mikä saa yhteisön käyttäytymään raivopäisesti iljossa valtaa pitävät sadistiset keimailijat, mukaan man itsekunnioitusta. lukien “puoliverisen” Keoman velipuolet. Tässä Sodan ja traumojen lisäksi valtiolliset sortokotiinpaluun mahdottomuus yhdistyy lapsuuden järjestelmät ovat tehokkaita erottamaan ihmiset traumoihin ja alun perinkin kodissa koettuun kodeistaan. Fernando E. Solanasin Etelä (“Sur”, toiseuden tunteeseen. Traumalla on keskeinen 1988), Yilmaz Güneyn Tie (“Yol”, 1982) ja Yousrooli kotiinpaluussa kauhuelokuvien konteks- sef Chahinen Tuhlaajapojan paluu (“Awdat al ibn tissa, etenkin parissa King-adaptaatiossa. Tobe al dal”, 1976) muodostavat sarjan elokuvia, joissa Hooperin Kauhujen kaupunki (“Salem’s Lot”, suhde kotiin on katkennut poliittisen vankeuden 1979) esittää kirjailijan kotiinpaluun siinä missä takia. Paluuta puolestaan leimaa uusi yhteiskun-
29
nallinen todellisuus. Surrealistinen Etelä sijoittuu Argentiinan sotilasdiktatuurin jälkeiseen aikaan, ja elokuvassa liikutaan vuorotellen nykyisyyden ja menneisyyden välillä niin, että kotiinpaluu näyttäytyy muistojen uudelleenkäsittelyn kautta. Tuhlaajapojan paluu on poliittinen musikaali ja musta komedia, jossa Nasserin kauden pan-arabistinen optimismi on hiipunut Egyptistä, mutta vankilasta palaavalta päähenkilöltä odotetaan edelleen taistelua kapitalistista sortoa vastaan samassa hengessä. Güney kauko-ohjasi Tien vankilasta käsin ja siksi tämänkin elokuvan voi ajatella liittyvän symbolisen kotiinpaluun piiriin. Se kiellettiin Turkissa ja siitä on edelleen sensuroitu keskeinen kohta, jossa vankilatuomion saanut kurditaustainen mies palaa kotiin ja maiseman ylle heijastuu sana “Kurdistan”. Tässä siis kotiinpaluu ei liity vain yhden miehen haaveisiin, vaan se heijastaa laajemmin kokonaisen kansan kollektiivista haavetta kotimaasta, jonka olemassaolo on kielletty virallisissa dokumenteissa. Dokumentti- tai essee-elokuvissa symbolisesta kotiinpaluusta saattaa tulla elokuvan varsinaista ainesta. Näin on monissa arabiohjaajien dokumenteissa, joissa dokumentaristi itse asettuu keskeiseksi toimijaksi elokuvan maailmaan. Näin on Libanonin sisällissotaa hahmottavan Jocelyne Saabin Beirut-trilogiassa (1976—1982), jossa
30
ohjaaja tuo kokemuksensa elokuvan ulkopuolelta sen sisälle (paluu Ranskasta) eikä symbolinen kotiinpaluu jää vain tulkinnan varaan. Toinen esimerkki on Abbas Fahdel elokuvallaan Homeland (Iraq Year Zero) (2015), jossa ohjaaja on palannut Irakiin juuri ennen Yhdysvaltojen invaasiota tallentaakseen kaiken mahdollisen ennen kuin se mahdollisesti tuhoutuu sodan pyörteissä. Elokuva jakautuu kahteen osaan: ennen ja jälkeen invaasion. Kotiinpaluu toistuu vielä elokuvan toisella puoliskolla konkreettisemmin, kun Fahdel palaa kuvaamaan sodan tuhoja. Vain yksi asia on varmaa kotiinpaluussa: juuri mikään ei voi olla enää samaa, vaikka mikään ei näyttäisi muuttuneen. Kestoon ja kuvaan perustuva elokuvataide on erityislaatuisessa asemassa kotiinpaluun paradoksin ymmärrettäväksi tekemisessä. Kuva voi näyttää asiat niin kuin ne ovat painottamatta yksityiskohtiin liittyviä merkityksiä. Kahdesti toistuva kuva talosta voi olla identtinen, mutta jos kuva on sijoitettu elokuvan alkuun ja toinen loppuun, toista kuvaa ei koskaan katsota samalla tavalla kuin ensimmäistä. Leikkaus pistää ajan käyntiin. Kuva ei muutu, me muutumme. Joskus on palattava kotiin, jotta voimme ymmärtää muutoksen itsessämme. Tämä periaate määrittää varmasti myös syitä sille, miksi palaamme yhä uudestaan lempielokuviemme pariin. L
Tehtävien ratkaisut Puuhasivu s. 24
Sarjojen koti s. 26-27 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •
Muumitalo ikkunassa: Muumilaakson tarinoita, katsottavissa mtv-palvelussa. ”Pihlajakatu”: Salatut elämät, jaksoja katsottavissa mtv-palvelussa ja joka ikinen päivä televisiossa. ”221B Baker Street”: Sherlock, Amazon Prime. Punainen naama: Mentalist, HBO. Sininen torvi: How I Met Your Mother, Disney+. Kylpyhuone ja ”Eve”: Killing Eve, HBO. Punainen ovi ja lattia: Twin Peaks, HBO. Jääkaappi: Girls, HBO. ”Alt er love”: Skam, Areena. Lentokone ja kello: Lost, Disney+. ”I want to believe”: X-Files, Disney+. Kehys: Frendit, HBO. Patsas: Fleabag, Amazon Prime. “XoXo GG”: Gossip Girl, HBO. “Song of ice + fire”: Game of Thrones, HBO. “Normal people”: Normaaleja ihmisiä, HBO. ”Br, Ba”: Breaking Bad, Netflix. Sohva ja matto: Simpsonit, Disney+. Pelletaulu: The Office, HBO. Yale: Gilmore Girls, Netflix. Punainen hahmo: Handmaid’s Tale, HBO. Vihreä huone: Community, Netflix. Unikkopöytäliina ja vesimeloni: Sinkkuelämää, HBO. 31
KUVAT MILLA ARAJOKI, ILONA RANTAMÄKI JA SIPPO LUOMAPURO
Miten tämän tuntisi kodikseen?
O
len aina nauttinut alkoholista. Siitä lämmittävästä suojaverhosta, joka on tarjonnut minulle turvallisen olomuodon toimiakseni ilman jatkuvan ahtauden kuristavaa otetta. Ikäväkseni kuitenkin olen aikapäivää sitten tajunnut tuosta suojaverhosta maksettavan veron kalleuden. Krapula. Vahvimmankin maksan taltuttaja, lamaannuttavin moraaliharha, jonka tahmeudessa ja lämmönsäätelykatastrofissa olen tarvinnut uusia lämmittäviä suojaverhoja tilallisten kiputilojeni pelastajaksi. Ja mikä onkaan parempi piilo kuin pimeän kylpyhuoneen kulmaus ja jatkuvana sateena tulviva, höyryävä vesi. Mutta kuinka onkaan kohtalokseni nyt koitunut tyytyminen yksiöni pieneen kylpytilaan, jonka suurimman lattia-alueen jaan elektronisen möhkäleen kanssa. Ei tilaa ojentua, ei tilaa istua, vain mahdottomuuden täyttämä kaakelihelvetti, jossa seisominen iskostaa sieluuni kaihon ikuisuuden. Missä on se lapsuuden kylpyhuone, jossa uima-altaan muodostaminen tuntui tavanomaiselta, eikä
KUVAT SIPPO LUOMAPURO
34
hermeettinen ovi hylkinyt vettä lävitseen. Miksi olenkaan rankaissut itseäni kammottavimmalla mahdollisella tavalla? Onko tämä vain universumin rangaistus niistä geneettisten ja ympäristöllisten konstruktioiden hegemoniasta, joka on tullut osaksi olemukseni pyhyyttä. Onnekseni on olemassa helppo mentaalinen lähestymistapa: New Year, New Me. Määrittelemätön tipattomuus antaa mahdollisuuden ymmärtää kotinsa puutteita erilaisesta näkökulmasta. Voin surutta piiloutua uuden mentaliteettini taakse paljastamatta todellista syytäni. Päätänkö määrittelemättömän ajanjaksoni vasta, kun asun asunnossa, jossa kylpytila on suunniteltu makoilun varalle, ja jossa ei tarvitse pelätä pesukoneen tuhoamista oman typeryytensä takia. Olen kuitenkin varma siitä, ettei suihkuja luotu hitaiden varalle, vaan menneiden aikojen rakennussuunnittelijat ymmärsivät kokonaisvaltaisesti, mitä tarkoittaa tehokkuus. Se on helvetin pieni suihku, helvetin ahkeralle ihmiselle. Ei krapulassa sovi makoilla, vaan täytyy kompensoida se hukattu aika, minkä hetkellisellä ilostumisellaan menetti. Siltikin, ja siihen liittyen, toivon, tulevaisuuden arkkitehdit ja rakennussuunnittelijat: isompia suihkuja, kiitos. -
1. helmikuuta 2022, H. C. Karleby
Masentunut koti KAISLA KARRI
M
KUVA ILONA RANTAMÄKI
asentuneelle koti on ristiriitainen asia. Yleensä kodissa on kaikista turvallisinta ja helpointa olla. Toisaalta koti voi tuntua ahdistavalta sängyn pohjineen ja sotkuineen. Eteisessä odottaa roskapussit ja keittiössä tiskit. Roskat ja pyykkivuoret ovat levittäytyneet ympäriinsä. Laskutilaa ei ole. Sängyssäkin on leivänmuruja. Lakastuneet kasvit muistuttavat lahoavasta mielestä. Jääkaapissa palaa valo tai sieltä löytyy vain homehtumisen eri asteilla olevia ruokia. Tästä kaikesta huolimatta iltaisin on ihanaa kääriytyä oman peiton ja päivisin jäädä sen alle. Somasta ämpärin kokoisesta mukista on mukavaa hörppiä teetä rauhoittaakseen mieltä. Ehkä joulukuusen neulaset eteisessä vielä helmikuussakin ei kerro siitä, ettei jaksanut imuroida vaan siitä, että ripaus joulumieltä löytyy vieläkin.
35
Kristallipallo - Spiritual Unicorn Corner Kenen huonekasvit kukoistavat? Kuka hukkaa avaimen? Tässä numerossa Legenda tarjoaa kotoisat ennustukset ensi keväälle - suoraan tähdistä tietenkin. Saat myös tietoosi merkillesi erityistä onnea tuottavan esineen, onnenkalusi! SIPPO LUOMAPURO KUVAT MILLA ARAJOKI
Oinas
Kauris Kauris nauttii kotona yleensä rauhasta ja järjestyksestä. Mutta eikö olisi jo aika muutokselle? Tänä keväänä kauriin elämässä huonekalut eivät ole ainoat paikanvaihtajat. Pienen kaaoksen jälkeen on kuitenkin virkistynyt olo. Kestät sen kuten aina, kauris!
Oinas on aina menossa ja hänet tapaa todennäköisemmin missä tahansa muualla kuin kotonaan. Keväällä oinas vetää puoleensa runsaasti uusia ihmisiä, mutta nyt on oltava tarkka siitä, kenet päästää osaksi ystäväpiiriään. Oinaan kannattaa varmistaa, että vara-avain on luotettavalla ystävällä.
Onnenkalu: kenkälusikka
Onnenkalu: löylykauha
Vesimies Vesimiehen tapahtumarikas kevät sisältää kutsumattomia vieraita, tärkeän kirjeen ja yhden uuden osoitteen. Tämä on kasvun aikaa, mikä tekee sinulle ihan hyvää, vesimies. Muista myös, että kaikesta ei tarvitse selvitä yksin - pyydä apua, kun tarvitset sitä. Onnenkalu: pesukoneliitäntä Kalat
Härkä Härkä puolestaan viihtyy kotona liiankin hyvin. Tämä on kuitenkin helppo ymmärtää, sillä härän koti on lämmin ja viihtyisä, ja siellä, jos missään, on tervetullut olo. Härän koti onkin yleensä ystävien kohtaamispaikka. Kotoilusta huolimatta härän ihmissuhteet kukoistavat tulevana keväänä! Onnenkalu: puuhaarukka Kaksoset
Sentimentaalinen kalat joutuu nyt päästämään irti vanhasta ja hankkimaan tilalle uutta. Tämä muutos saattaa aluksi kirpaista, mutta sen positiiviset vaikutukset huomaa kyllä myöhemmin. Tänä keväänä kalat oppii paljon uutta.
Kaksosilla on hyvä värisilmä, mistä on apua kevään lukuisissa kiinnostavissa projekteissa. Aika rientää, kun on hauskaa ja samalla saattaa sattua harmillisia unohduksia. Nyt kannattaa ottaa tavaksi kirjoittaa asioita ylös!
Onnenkalu: paperipussi
Onnenkalu: pariton sukka
36
Rapu
Neitsyt
Rauhaton rapu haluaa vaihtaa maisemaa. Ei voi varmasti sanoa, onko tavoitteena nauttia elämästä vai paeta omia ongelmiaan. Lopulta rapu törmää pysäyttävään esteeseen, joka pakottaa palaamaan kotiin ja laittamaan elämän järjestykseen. Silti, pieni irtiotto maksaa itsensä takaisin.
Neitsyt saa pitkän puurtamisen jälkeen haluamansa. Kova työ on tuottanut tulosta. Tänä keväänä neitsyt saa nauttia sekä seikkailuista, että rennoista koti-illoista. Huonekasvisi virkoavat ja postilaatikkoosi kolahtaa iloinen yllätys. Onneksi olkoon!
Onnenkalu: puhelinluettelo
Onnenkalu: meisseli
Leijona Leijonalla on nyt niin monta rautaa tulessa, että kodin askareet pääsevät hieman unohtumaan ja pari tärkeää esinettä joutuu kadoksiin. Tästä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä muutama yksinkertainen ratkaisu saa arkesi taas sujumaan. Muista olla ylpeä aikaansaannoksistasi!
Skorpioni Skorpionin kevät alkaa hiljaisena ja työntäyteisenä, mutta mielenkiintoinen käänne tuo arkeen hieman jännitystä. Myös kotisi saa uuden ilmeen, sillä törmäät unelmiesi huonekaluun. Ole huoletta toiveikas, skorpioni! Onnenkalu: ompeluneula
Onnenkalu: kertakäyttölautanen
Vaaka
Jousimies
Vaaka tapansa mukaan tasapainottelee liian montaa asiaa kerrallaan. Nyt koti painaa vaakakupissa eniten. Vaa’an on keskityttävä nyt lähipiiriin ja hoidettava ihmissuhteitaan. Myös pakastin on keväällä sulatettava.
Jousimiehelle kevät on kiireistä aikaa, vaikka minkäänlaista edistystä ei tunnu tapahtuvan. Jousimies saattaa tuntea jämähtäneensä paikoilleen, mutta nyt on aika luottaa kohtaloon. On myös tarve kerätä rohkeutta, koska pitää soittaa taloyhtiöön.
Onnenkalu: pyykinpesupallo
Onnenkalu: Ikean lyijykynä
37
Legendalista Toimitus valitsi kauneimmat ja kauheimmat sisustustekstit, olkaa hyvä!
1. A messy house is a sign of a fantastic party! 2. Rahalla voi ostaa talon - mutta ei kotia 3. Koti on siellä, missä koirani on 4. Koti ilman kirjoja on kuin huone ilman ikkunaa
6. Oma koti kullan kallis<3
38
KUVAT SIPPO LUOMAPURO JA ILONA RANTAMÄKI
5. Kotiinsa on moni kuollut
Tulossa:
MUSIIKKI -Legenda
🎵
🎶Lukuvuoden päättävän numeron teemana on Musiikki, joten laita keikkaraportit, levyarvostelut ja lyriikat osoitteeseen: legendalehti@gmail.com!
39
