5 minute read

Sienet for dummies

Next Article
Olen sieni

Olen sieni

Sieniretkellä oleminen koostuu pääasiassa hitaasta kävelemisestä ja paikallaan oleilusta, joten lämpimät, säänkestävät vaatteet ovat sieniretkeilijän tärkein varuste. Syysaikaan metsässä liikkuessa kumisaappaat ovat hyvä valinta jalkineeksi. Poimittuja sieniä varten on hyvä varata mukaan kori tai muu ilmava kuljetusastia. Lajien tunnistamista varten mukana on syytä olla laadukas sienikirja tai kännykkään ladattava sienisovellus. Kokematon metsässä liikkuja voi eksyä yllättävän helposti, joten on hyvä varmistaa ennen retkeä, että älypuhelimen akku on täynnä ja karttasovellus ajan tasalla.

Aloittelevan sieniretkeilijän ehdottomasti tärkein varuste on kuitenkin eväät. Innokkaasta etsimisestä huolimatta poimittavaksi sopivia sieniä ei välttämättä löydy. Tällöin on hyvä, jos mukana on pettymyksen lieventämiseksi pientä purtavaa ja termoskannussa lämmintä juotavaa. Ulkoilmassa nautittuna kaikki ruoka maistuu paremmalle, ja mielipaha väistyy hyvin pian. Sieniretkellä sienien löytäminen ja poimiminen on kuitenkin hyvin toissijaista. Pääasia on, että tuli lähdettyä ulkoilmaan nauttimaan raikkaista syyssäistä – tuli saalista tai ei. L

Advertisement

Lähteet Korhonen, Jarkko ja Penkkimäki, Pirjo (2020) Suuri suomalainen sienikirja. Readme.fi. Helsinki.

TEKSTI NOA VÄLIMÄKI KUVAT MILLA ARAJOKI & KATJA HULKKONEN

En varmasti ole ainoa, joka on vieroksunut sienestämistä. Vaikka ajatus onkin houkutellut, on sienitietämyksen kerryttäminen kuulostanut turhan työläältä. Pitäisi tutkia pölyisiä sienikirjoja, opetella ulkoa tuntomerkkejä ja harhailla metsässä tuntikausia sienten perässä. Joka vuosi valtava määrä monikäyttöisiä sieniä jää keräämättä Suomen metsiin. Sienet ovat terveellistä lähiruokaa ja täysin ilmaisia, eikä niitä ole yhtä vaikeaa löytää kuin moni meistä luulisi. Näillä vinkeillä pääset alkuun. Kolme vinkkiä sienten tunnistamiseen:

1. Ulkonäkö

Monet sienet ovat helposti tunnistettavissa niiden ulkonäön perusteella. Alhaalla listattujen sienten oheen on kirjattu joitakin tuntomerkkejä kuten sienen lakki, heltat ja jalka.

2. Malto

Ulkonäkö voi kuitenkin pettää ja jos koet tarvitsevasi lisävahvistusta jonkun sienen tunnistamiseen, voit tarkistaa sen sisälle. “Malloksi” kutsutaan sienen lihaa, joka vaihtelee lajeittain.

3. Maitiaisneste

Sienistä tihkuva maitiaisneste on oiva keino sienen nimeämiseen. Esimerkiksi kaikki kookkaat valkoista maitiaisnestettä erittävät sienet ovat Suomessa rouskuja. Ne kelpaavat kaikki kiehauttamisen ja huuhtelun jälkeen syötäviksi.

Kantarelli eli keltavahvero Cantharellus cibarius

Suomen suosituin sieni ja ihan aiheesta: kantarelli on helppo tunnistaa, monikäyttöinen ja satoisa.

Suppilomainen tai trumpettimainen. Reunoilta pitkään sisäänkiertynyt ja aaltopoimuinen. Väriltään munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Lakin alapinnalla helttoja muistuttavat haaroittuvat poimut. Paksu, keltainen malto Satoisin tuoreissa usein heinikkoisissa kangas- ja sekametsissä. Satoaika kesäkuusta alkaen ensimmäisiin pakkasiin asti.

Suppilovahvero Cantharellus tubaeformis

Kantarellin ohella suosituimpia ruokasieniämme.

Kupera - laakean suppilomainen, keskellä syvä napa. Lakin alapinnalla helttamaiset, melko säännöllisen muotoiset poimut. Väri vaihtelee vaaleasta tummaan. Hoikka, keltainen, epäsäännöllisen litistynyt jalka. Vaalea, hyvin ohut malto. Kasvaa kuusen seurassa tuoreilla-kuivahkoilla kankailla ja korpisoistumissa. Satoaika syyskuun lopusta marraskuun alkuun.

Herkkutatti Boletus edulis

Kaupallisesti tärkein sienilajimme: myydään vuosittain miljoonilla euroilla ulkomaille, lähinnä Italiaan. Vinkkivitonen: herkkutatti sopii myös villalankojen värjäykseen!

Puolipallomainen lakki, vanhemmiten kupera. Väriltään vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Hieman kuhmuinen, kiiltäväpintainen, kosteana tahmea. Tateilla on helttojen sijasta lakin alapinnalla löyhästi kiinni oleva pillikerros. Jalka tynnyrimäisen paksu, vaalea, jalan yläosassa valkoinen verkkokuvio.

Malto valkoista ja kiinteää.

Kasvaa kuusen seurassa tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla heinä-elokuussa, joskus myös syyskuussa.

Haaparousku Lactarius trivialis

Yksi yleisimmistä ja kerätyimmistä ruokasienistämme. Keitetään ennen syömistä.

Lakki kupera, laakea, violetinharmaa ja limainen. Heltat luunvalkoisia, tasatyvisiä tai lyhytjohteisia, melko tiheässä. Luunvalkoinen malto ja valkoinen maitiaisneste. Kasvaa kuusen seurassa tuoreilla kankailla ja korpisoistumissa elo-syyskuussa.

Kehnäsieni Cortinarius caperatus

Moni aloitteleva sienestäjä vierastaa turhaan tätä seitikkeihin kuuluvaa herkullista ruokasientä. Se on kuitenkin helppo erottaa muista seitikeistä esimerkiksi jalan renkaan perusteella!

Pallomainen, lopulta laakea lakki, joka on väriltään hunajanruskea, keskeltä violettihärmeinen. Vaaleanruskea, kolotyvinen, sahateräinen heltta. Tasapaksun valkoisen jalan yläosassa helposti irtoava sormusmainen rengas. Vaaleanruskea malto. Kasvaa mänty- ja kuusivaltaisissa kangasmetsissä elo-syyskuussa.

Mutta mitä jos kerään vahingossa vääriä sieniä ja ne ovatkin myrkyllisiä ja syön myrkkysieniä ja sitten kuolen?! Ei hätää. Sienimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat meillä Suomessa harvinaisia. Pelkkä sienen maistaminen harvoin johtaa kuolettavaan myrkytykseen ja sienen koskettaminen ei ole vaarallista. Myrkkysienet ovat myös usein helposti erotettavissa. Lue seuraavat ohjeet tarkasti ja välty ongelmilta. Kohta olet jo sieni-pro!

Punakärpässieni Amanita muscaria var. muscaria

Tämän sienen tunnistavat luultavasti kaikki. Jos epäröit, tunnistat sienen nimenmukaisesti pallomaisesta, helakanpunaisesta lakista, jonka pinnalla on valkoisia suojusjätepilkkuja. Kasvaa koivun, kuusen ja männyn juurisienenä kangasmetsissä, pihoilla ja puistoissa kesä-lokakuussa. Vaarallisen myrkyllinen; keskushermostoon ja psyykeen vaikuttavia myrkkyjä.

Valkokärpässieni

Amanita virosa

Jokaisen ruokasienestäjän on tunnettava tappavan myrkyllinen valkokärpässieni. Kaikilta osin valkoinen sieni, jonka lakki on nuorena munanmuotoinen, laakeneva, keskellä pyöreä kohouma, sileä- ja tahmeapintainen, vanhemmiten voi hieman ruskettua. Heltat pysyvän valkoiset, irtotyviset, tiheässä; nuorena kalvomaisen suojuksen peittämä. Jalan yläosassa hento rengas, josta alaspäin valkoista sahalaitakuviota.

Malto valkoista, haurasta.

Epämiellyttävän tuoksuinen, makean perunamainen.

Kasvaa kuusen sekä lehtipuiden juurisienenä tuoreissa ja sitä rehevämmissä kangasmetsissä elo-syyskuussa.

Tappavan myrkyllinen, myrkytysuhri on välittömästi toimitettava sairaalahoitoon.

Suippumyrkkyseitikki Cortinarius rubellus

Suomessa kasvaa arviolta runsas 500 seitikkilajia, joista vain yksi on tappavan myrkyllinen - suippumyrkkyseitikki. Kartiomainen lakki, lakin keskellä nipukka, punertavanruskea ja säikeinen. Heltat nuorena seitin suojaamat, kolotyviset, kanelinruskeat. Nuijamainen jalka, tyviosa kapeneva, ruskea, jossa muutamia keltaisia vöitä tai sahalaitakuviota. Vaaleanruskea malto. Tuoksuu heikosti retikkamaiselta. Tappavan myrkyllinen ja syömisestä voi seurata pitkä oireeton aika, jopa pari viikkoa.

Pulkkosieni

Paxillus involutus

Pulkkosieni on helposti tunnistettavissa koskeltaessa ruskeaksi tahriintuvista heltoistaan ja alaskiertyneestä lakin reunasta. Villalankoja värjäävät käyttävät tätä sientä ruskeiden värisävyjen saamiseen.

Lakki likaisen vihertävänruskea, laakea - matalan suppilomainen, kiiltävä: reuna pitkään alaskäänteinen ja hienonukkainen, uurteinen.

Heltat kellertäviä, lyhytjohteisia, tiheässä, helposti sormella irti työnnettävissä. Jalka lakin leveyttä lyhyempi, lakkia vaaleampi.

Malto kellertävää, pehmeää, vauriokohdista tummuvaa.

Metallinen tuoksu.

Kasvaa mm. koivun ja kuusen seurassa nurmikoilla, joutomailla, kangasmetsissä elo-lokakuussa, erittäin yleinen ja runsassatoinen. Sienen syöminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen yliherkkyysreaktion.

Nyt tietopankissasi on Suomen yleisimpiä ruokasieniä ja myrkkysieniä - ei kun metsään! Jos kuitenkin epäröit jonkun sienen kohdalla, jätä se suosiolla metsään äläkä herranjumala maista sitä. En halua olla vastuussa sienimyrkytyksistä. Sienimetsään kannattaa ottaa mukaan kuvitettu sienikirja (suosittelen Jaakko Korhosen Sieniopasta) sekä sieniä tunteva seuralainen. Onnea sienestämiseen! L

This article is from: