Pimeyden viitta ja syntymän syli

Pimeyden viitta ja syntymän syli – gabber ja sienet

Tiedätkö sen tunteen kun gabber1 soi, basso ryömii luita ja ytimiä myöten sisimpään ja metsä tihenee ympärillä? Hymyillään ja laitetaan musiikkia kovemmalle. Täältä tullaan, kuuleeko metsä! Ette tietenkään tiedä, niin kuin en minäkään, mutta Katja tietää. Silloin lähdetään retkelle, metsäretkelle. Ajetaan autolla metsään gabberin saattelemana. Musiikilla on väliä. Kannattaa kokeilla, jollei tiedä, mistä on kysymys. En minäkään tiennyt, ennen kuin piti käydä sienessä.

Elämässä kysymys on elämästä. Elämä on Elämän ja Kuoleman asia. Tiesitkö sitä! Kokeile vaikka kuunnella täysillä gabberia ja lähteä sienimetsään itse, niin saat jotain tietoa näistä Elämän ja Kuoleman asioista. Eikä tämä ole vitsi. Tämä on totisinta totta. Tämä on Katjan sienimatka. SIENIRETKI, isolla, tihenevien tunnelmien syysmetsässä.

Metsästä voi löytää totuuden. Kurkistaa verhon taakse, yllättää varjonsa, löytää pimeän puolensa ja katsoa totuutta silmiin. Eihän sitä kukaan noin vaan halua tehdä, ei tietenkään. Ei sitä odota, se on tuleva, niin kuin tässä tarinassa nähdään. On olemassa tarinoita ja Tarinoita, tiedättekö. TIEDÄTTEKÖ MITÄÄN TARINOISTA? Luetteko te mitään oikeita tarinoita, niitä tekstien ulkopuolisia, viestejä metsästä. Epäilen. Kaikki on niin verhottu miellyttävän siirapin makuiseen valmiiksi pureskeltuun vegelihapiirakkaan että oikein oksettaa.

Kannattaa käydä sienimetsällä. Sieltä voi saada tietoa. Harva käynyt silti uskaltaa tehdä tiedolla minkäänlaista korjaus- tai ryhtiliikettä elämäänsä. Puhumattakaan Elämästä. Jotta rohkaistuisi sohaisemaan ELÄMÄNSÄ peruspilareita jollain tiedolla asioiden oikeasta, mittaamattoman arvokkaasta luonteesta. Yritän nyt päästä asiaan tässä, jotta voimme käydä Katjan kanssa siellä sieniretkellä, mutta epäilen, ettette kuitenkaan usko minua. Se on harmi. On mukavampi istua typeränä tänäkin iltana omassa erinomaisuudessaan kuin seurata valkoista jänistä. Mitä Aliisakin sanoisi. Huoh!

Metsässä katsellaan puita väärii ja syödään voileipää. On se niin hyvää, kaunista, arbitraarista, napostella tiedon murusia ja odottaa Kohtalon nauravaa helinää korvissaan. Äläkä unohda gabberia, se on tärkeä osa tarinaa, vaikka muullakin musiikilla on väliä. Mozart ei lisää älykkyyttä, mutta parantaa hahmotus- ja keskittymiskykyä. Pianomusiikki on kuitenkin älykkäiden ihmisten hommaa. Gabber puolestaan vie matkalle. Vaikka Hollantiin, tai Lontooseen!

Katja istuu sitten kannolle ja katselee puita väärin totutellen metsän kohtalokkaaseen näkymään. Osa hahmotuskyvystä on vain totutun toistamista, aivojemme sopeutumista aistitulvan aiheuttamaan ristiriitaan nähdyn ja koetun välillä. Pieni korjaus, pienikin tiedon murunen, ja havaintomaailmamme voi mukautua täysin uuden todellisuuspiirin luomaan ulottuvuuden järjestykseen. Mutta on defenssit, prosessit, terassit, normaalit ja keskiluokka. Vaikka Elämän piti olla elämistä varten.

Onneksi sentään me suomalaiset olemme käyneet alasti metsässä saunassa. On pyhä toi-

mitus paljastaa Aatamin ja Eevan asunsa, nöyrtyä koko kehollisuutensa armoille ja askeltaa alas luontoyhteyteen. Siksi Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä (se on käsittämättömän paljon ja kertoo muuten aika paljon kansakunnan luonteesta). Kesämökiltä pääsee näppärästi sieniretkelle, jos haluaa.

Ylpeänä sitten seisoo Katja katsellen suoraakin suorempia punertuvia mäntyjä mäellä, selkää suoristaen yhtyy luontoon, totuuteen. Ei ole enää paljastettavaa, on vain koettavaa, nähtävää, tunnettavaa – suora yhteys elämän alkulähteeseen. Sinne hän laskeutuukin. Alas, alas, kuumaan lähteeseen. Suora yhteys alkulähteen puhdistavaan syliin, äidin kohdun lapsiveteen. Sieltä kuumana katselee Katja todellisuutta, jota ei enää ole. On vain metsä, järvi, sauna ja uusi Elämä. Hänellä on kuuma, ei hän ehkä haluakaan tätä. Hikikarpaloita purkautuu otsalta kuin sieniä sammaleesta sateella. Pitääkö paljastaa ihan kaikki, jotta voi ammentaa lähteestä? Näin siinä käy kun lähtee sieniretkelle ja kuuntelee gabberia. Kerrottakoon silti tämä tarina.

Tiedättehän kun sanotaan, että tieto lisää tuskaa? Ihmispsykologia on rakennettu ainoastaan suojellakseen psyykettä hajoamiselta. Aivot on kone, jolle psyyke on täysin alisteinen, mielestä puhumattakaan. Kognitiiviset kyvyt on luotu suojelemaan ihmistä, auttamaan pirstoutuvan kuvakulman eheänä pitämisessä. Kuvakulma pitää näkökulman aisoissa, tiukasti kiinni kognitiivisen käsityskyvyn raameissa. Normijamppa pitää kognitiivisia taitojaan täysin luotettavina. Miten voisi epäillä jotain sellaista, mikä pitää kiinni todellisuudessa? Elämän alkulähteellä näkökulma vaihtuu, syntymästä tuleekin kuolema, Katja kertoo.

Elämän paradoksaalisuus löytyy, kun pitää lähteä metsäretkelle tunteakseen totuuden, joka on kuin päälle heitetty pimeä viitta, eikä tiedä miten sen heittäisi harteiltaan, pois kiusaamasta. Katja etsii shampoota repusta. Ei löydy. Tutkii, penkoo ja kääntelee tavaroita. Kyllä sen siellä jossain pitäisi olla. Pohja häämöttää jo. Pimeä verho harteilla pitää käydä puun takana pissalla. Siellä alastomana Katja nyt rämpii pitkin mättäitä pimeässä, shampoo löytämättä, mustikan varret kutitellen sääriä ja hyttysten inistessä korvissa. Tietää hän pian, että pimeä pohja tulee vastaan aina, jos päättää kasvaa. Muutos on pimeä prosessi, jota yritetään opettaa ihmisille jonkun tieteen avulla käsittämättömällä tavalla mukavaksi. Ei kukaan halua muutosta. Ei ihminen halua muutosta! Ymmärrättekö te sitä. Se on kamalaa. MUUTOS! Kuka sellaista pimeyden viittaa harteillensa haluaa vapaaehtoisesti asetella. En minä ainakaan. Mutta Katja on metsässä ja totuuden armoilla.

Valehtelemisesta seuraa ankara rangaistus. Valehtelija elää ikuisessa rakkaudettomassa tilassa. Kokeile vaikka. Syvällä sisimmässä on tyhjää, vaikka pinnalle olisi rakentunut yhtä sun toista mukavaa uima-altaineen ja Thaimaan matkoineen. Otetaan pikku drinksut terassilla. Kyllä minä tiedän, mistä on kysymys. Tyhjää tilaa tulee täyttää mitä merkityksettömimmillä asioilla. Mutta sieniretkellä ei vaan ehdi, koska on niin monta muutosta vaativaa korjausliikettä tehtävänä totuuden löytääkseen. Totuudessa eläminen on valehtelun vastakohta, mutta on se niin vaikeaa Katjallekin.

Uusi aikakausi alkaa! On nyt uusi Elämä oven takana, kunhan avaa ja kurkistaa, mutta ei. Hänkään ei halua uskoa niin ilmiselvää tiedon murusen ratkaisevaa paljastusta, avautumista tiedon transformaatiolle. Sillä pimeyden vastakohtana on valo. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nähdä pimeyden sisälle repeytyvä valo, joka valjastaa Elämään ja paljastaa valehtelijat. Siitähän tässäkin tarinassa on kysymys.

On matkoja ja sitten on Matkoja. Sienimatkalle otetaan mukaan sielu, joka tarvitsee puhdistautumista. Sitä kieritellään mättään uumenissa ja kylvetetään lähteen virrassa. Enhän minä tällaisesta tiedä, mutta Katjan sielua on käsitelty niin, että valkoisesta valheesta tuli musta, mikä tarvitsi oikein kunnon pesua ja puunausta. Eikä hän silti halunnut uskoa. Totuus on pelottava, kuo-

lemanvakava tila. Se tila, kun on yhtä ja yksin. Napanuora on katkennut ja on irti, mutta silti yhteydessä, mutta mihin? Vain luonto voi meille tarjota murusia totuudesta, päästää irti valheesta, heittää pimeyden viitan harteiltamme.

On mukavaa hänen makoilla miehen kainalossa. Laittaa korva kohoilevalle miehen rinnalle ja kuunnella tasaista sydämen sykettä. Gabber on mukautunut uuden ajan totuuden rytmiin. Siinä menee monta vuotta, ja me jaksamme odottaa. Ei ole tässä Elämässä mihinkään kiire. Mozartkin odottaa. Sieneen pääsee joka syksy ja totuuden portit aukenevat kaikille halukkaille. On kotimatkalla hyvä ja maistuva sienipiirakka nyt uunissa. On tässä paljas kiitokseni Elämälle, kun tämän tarinan olen saanut julkituoda ja varoituksen sanani ilmaista: on valhe syvä pimeys, ja puolestaan valo ikuinen elämä. L

1Gabber on hardcore teknon alalaji, joka on perusteknoa nopeampaa.

KARRI KAISLA KUVA LEGENDA - 33