TAPATURMATIETOISKU 2/4 TEKSTI LAURA KOLJONEN
Trampoliinilla hyppely on hyvää liikuntaa, mutta pari juttua kannattaa muistaa Kesäkuukausina lastensairaaloita työllistävät erilaiset trampoliinivammat. Silloin esimerkiksi HUSin Uuden lastensairaalan päivystyksessä trampoliinivammoja hoidetaan päivittäin.
K
UN LUMET KEVÄISIN SULAVAT, monessa
lastensairaanhoidon yksikössä alkaa tietty potilasryhmä korostua: trampoliinilla itsensä loukanneet lapset. HUSin Uuden lastensairaalan lastenortopedi Topi Laaksonen kertoo, että kesä-, heinä- ja elokuun aikana tilastot näyttävät lukua 90 – eli Uudessa lastensairaalassa keskimäärin yhdellä potilaalla päivässä todetaan luun murtuma trampoliinihyppelyn seurauksena. Pienet vammat, kuten nyrjähdykset, hoidetaan yleensä terveyskeskuksessa. – Puolet meille tulevista tramppavammoista on erilaisia murtumia, kuten kyynärvarren murtumia, Laaksonen sanoo. Se syntyy yleensä siten, että käsi jää lapsen alle tai sillä otetaan vastaan ja yläraaja vääntyy huonoon asentoon. Jalkoihin tulevia tramppamurtumia ovat yleensä säärimurtumat. – Yleensä trampoliinivamma syntyy silloin, kun lapsi osuu trampoliinin sivuun tai tippuu trampoliinilta. Tosin nykyään trampoliineissa on turvaverkot, joten tällaisia putoamisia on vähemmän, Laaksonen sanoo. Lapsilla murtumat ovat erilaisia kuin aikuisilla Laaksosella on myös hyviä uutisia: lasten luiden luutumistaipumus on aivan eri luokkaa kuin aikuisilla, sillä lasten luut kasvavat. – Jos lapsi murtaa kätensä ja se on kipsillä hoidettavissa, toipumisaika on yleensä pari kuukautta. Alaraajan murtuma paranee hieman pidempään. Riippuu toki siitä, miten liikeradat ovat palautuneet. Toisin sanoen, jos lapsi murtaa kätensä alkukesästä, loppukesällä saattaa odottaa paluu trampoliinille. Aikuiselle Laaksonen sen sijaan joutuisi sanomaan, että ”ei kyllä onnistu”. Luiden luutumiseen vaikuttaa lapsen ikä. Lastensairaaloissa murtumat jaotellaan kolmeen ikäryhmään: alle 6-vuotiaat, 6–10-vuotiaat ja teinit. Mitä pienempi lapsi, sitä rustoisempi, eli joustavampi, luu.
Topi Laaksonen hoitaa työssään muun muassa trampoliinihyppelystä aiheutuvia vammoja. (Kuva: HUS Helsingin yliopistollinen sairaala)
– Jos miettii vaikkapa kävelemään opettelevaa lasta, on ihan normaalia, että tämä putoaa pepulleen noin 50 kertaa päivässä. Lapsi ei ole millänsäkään, mutta jos aikuinen kaatuu 50 kertaa päivässä, hänestä todennäköisesti tulee ”invalidi”. Lapset myös saavat erilaisia murtumia kuin aikuiset. – Aikuisen luu murtuu vähän niin kuin lasi. Lapsilla yleisempiä ovat ryppy- ja niin sanotut pajunvitsamurtumat. Uskomattomat temput ja tuplapomppu pois Topi Laaksosen mukaan trampoliinilla hyppely on hyvää ja kivaa liikuntaa, joka parantaa koordinaatiokykyä. – En siis missään nimessä vastusta trampoliinilla hyppelyä. Parilla jutulla vammoja saa kuitenkin vähennettyä. Laaksonen luopuisi esimerkiksi liian vaativien temppujen, kuten moninkertaisten volttien, yrittämisestä. – Niiden seurauksena lapsi saattaa pudota niskoilleen, ja se on yleensä vakavin tramppavamma. Onneksi kuitenkin harvinainen. Myös niin sanottu tuplapomppu on syynä moneen trampoliinivammaan. Kun trampoliinilla hyppii useampi kuin yksi henkilö, toisen voi saada samanaikaisella hypyllä ponnautettua korkealle. – Isommat lapset saattavat pompauttaa pienemmän ja kevyemmän lapsen vahingossa jopa turvaverkon yli. Siksi kannattaa hyppiä yksin, ja pienten lasten aikuisten valvonnassa. ● Tapaturmatietoisku 2/ 4 • www.kummit.fi
39
