7 minute read

ALBERT

SELVIYTYMISTARINA

Advertisement

Toivottomiltakin tuntuvat asiat voivat kääntyä parhain päin. Nyt Albert on yli 10-kiloinen aurinkoinen poika, joka oppi juuri toukokuussa konttaamaan.

TEKSTI JA KUVAT MATTI HANNULA

Tarina, joka oli päättyä jo ennen sen alkua Albertilla on ollut monta suojelusenkeliä

Pikkukeskosena viime vuoden toukokuussa syntyneellä Albertilla on riittänyt elämänsä alkumetreillä haasteita. Nyt kaikki vaikeudet alkavat onneksi olla jo voitettuja.

ALBERTIN SELVIYTYMISTARINA ALKOI tavallaan jo viitisen vuotta ennen hänen syntymäänsä. Kaisa-äidillä havaittiin vuonna 2016 syöpä. Oli kirjaimellisesti vain yhdestä millistä kiinni, että mahdollisuus raskauteen onnistuttiin säilyttämään. Jos kasvain olisi ollut vähänkään isompi, haaveet raskaudesta olisivat saman tien lopullisesti haihtuneet.

Kaisa ja Albertin Saku-isä olivat sopineet menevänsä heinäkuussa 2016 naimisiin. Saman vuoden helmikuussa Kaisalla alkoi olla outoja tuntemuksia. – Parikin lääkäriä sanoi, ettei ole syytä suurempaan huoleen, mutta viikko myöhemmin minulle soitettiin ja sanottiin, että minulla on syöpä. Järkyttävä uutinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, Kaisa kertaa.

”Lääkäri kielsi alusta asti nostamasta mitään maitopurkkia painavampaa. No, minähän otin asian vakavasti ja jopa kannoin avokadotkin yksi kerrallaan kaupasta autoon.”

– Minut operoitiin Helsingissä harvinaisella robottiavusteisella leikkauksella huhtikuun puolivälissä. Minulle kerrottiin jo etukäteen, että on iso riski, etten voi koskaan saada lasta. Mutta lääkärit vakuuttivat, että koska olin niin nuori, tuolloin 31-vuotias ja naimisiin menossa, he tekevät kaikkensa, jotta kohtu voidaan säästää. Kaikki meni onneksi hyvin. – Mutta tilanne oli vakava ja usean viikon odotusaika operaatioon hyvin piinallinen, Saku muistaa. – Ei paljon auttanut, vaikka kaikki sanoivat Kaisalle, että kyllä hän tästä selviää. Jos syöpä etenee, se etenee.

Useamman vuoden odotus

Ei edennyt. Eikä syöpä ollut onneksi ehtinyt lähettää etäispesäkkeitä. Varmuuden vuoksi Kaisalta poistettiin imusolmukkeitakin. Mutta huipputeknologian ja

– Olemme äärettömän kiitollisia kaikille Albertia ja myös minua hoitaneille lääkäreille ja koko hoitohenkilökunnalle, Kaisa sanoo. gynekologisen huippuosaamisen ansiosta raskausmahdollisuus onnistuttiin säilyttämään.

Kun lapsen saaminen oli Kaisalle edelleen mahdollista ja elämäntilanne kaikin puolin otollinen, hän ja Saku toivoivat kovasti lasta. Mutta ”tilauksesta toimitukseen” kesti useamman vuoden. Kun Albert sitten viimein, vuodenvaihteen 2020–21 tienoilla, ilmoitti tulostaan, oli syöpäoperaation seurannaisena selvää, että lapsi tulee syntymään etuajassa. Kaisa teki itse kaikkensa – ja vähän enemmänkin – raskauden pitkittämiseksi. – Lääkäri kielsi alusta asti nostamasta mitään maitopurkkia painavampaa. No, minähän otin asian vakavasti ja jopa kannoin avokadotkin yksi kerrallaan kaupasta autoon, Kaisa kertoo nauraen. – Minä ajattelin silloin, että meneeköhän tuo jo vähän överiksi, Saku myöntää. – Mutta nyt jälkikäteen uskon, että olemalla todella tarkka Kaisa sai raskautta pari viikkoa pitkitettyä, ja uskon sen pelastaneen Albertin.

Hellemekot piti palauttaa

Kaisalle tehtiin varhaisultra jo viikolla 7. Raskautta kontrolloitiin sekä neuvolassa että varsinkin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa muutenkin tiuhaan. TYKSinkin mittapuun mukaan Kaisa oli potilashistoriansa myötä harvinainen tapaus. Viimeiseksi raskauskontrollikäynniksi siellä jäi toukokuun 17. päivän tsekkaus. – Lapsivettä alkoi tihkua. Sanoin Sakulle tulevani pian takaisin kotiin. Mutta sinne jäin osastolle vuodelepoon saman tien, Kaisa kertoo. – Juuri samana päivänä kun jouduin sairaalaan, olin saanut postista tilaamiani raskausvaatteita kesällä käytettäviksi. Olin niin ylpeä raskausvatsastani, ja olihan periaatteessa vasta viimeinen kolmannes raskaudesta alkamassa. Mutta ne hellemekot piti palauttaa.

Albertin laskettu aika oli 26. elokuuta 2021, mutta hän syntyi jo 20. toukokuuta. – Tasan sata päivää olisi ollut vielä jäljellä, Kaisa toteaa. – Onneksi ehdin kolmesti saamaan vauvan keuhkojen kannalta tärkeää kortisonilääkettä ja aivojen kannalta tärkeää magnesiumia.

875 grammaa

Synnytystä edeltävänä päivänä lastenlääkäri sanoi Kaisalle, että synnytykseen voi mennä vielä viikkoja tai kuukausia. – Kun kysyin, voiko lapsi kuitenkin syntyä jo huomenna, hän vastasi, että voi, mutta lisäviikkoja toivotaan.

Keskosen hoidossa raskausviikoilla on syntymäpainoa suurempi merkitys, sillä elimistön kypsymättömyys on suurempi haaste kuin vauvan pieni koko.

”Yleensä keskoset kotiutetaan suurin pirtein laskettuun aikaan, mutta Albert pääsi kotiin jo kolme viikkoa aiemmin.”

– Lastenlääkäri kertoi meille, että yksi päivä kohdussa vastaa vauvan kehityksessä viikkoa ja viikko kuukautta.

Albert syntyi sektiolla seuraavana päivänä vähän ennen puolta päivää 875-grammaisena. Vasta kaksi viikkoa aiemmin Kaisa ja Saku olivat saaneet tietää, että tulossa on poika. – Meille sanottiin, että pikkukeskoset eivät välttämättä itke, mutta Albertilta oli heti syntyessään tullut muutama pieni parkaisu, Kaisa kertoo herkästä hetkestä yhä hieman liikuttuen.

Vauva vietiin saman tien ensin viereiseen huoneeseen keskoskaappiin ja sitten vastasyntyneiden tehoosastolle ilman että Kaisa näki häntä lainkaan. Saku sen sijaan pääsi lähes saman tien vauvan luokse ja sai olla koko ajan hänen luonaan. Vasta muutama tunti myöhemmin Kaisa sai nähdä hänet. – Saku yhdessä sairaanhoitajien kanssa kärräsi minut sängyllä käytävää pitkin huoneen luokse, jonka ovessa luki ”Albert”, ja nimen vieressä oli punainen sydän. Oman vauvan nimen ja sydämen näkeminen itketti.

Kennedykin ”juonessa” mukana

Kahden tunnin ikäisenä Albert intuboitiin tasaisemman hengityksen varmistamiseksi hengityskoneeseen.

Albert muutaman tunnin ikäisenä keskoskaapissa TYKSin vastasyntyneiden teho-osastolla juuri intuboituna. Kuva: Kaisan ja Sakun arkisto

– Alku näytti oman hengittämisen suhteen lupaavalta, mutta meille oli jo etukäteen sanottu, etteivät noin pienen keskosen keuhkot ole vielä siihen valmiit.

Albertilla oli RDS, vastasyntyneillä esiintyvä hengitysvaikeusoireyhtymä, johon ennen vanhaan jopa puolet keskosista menehtyi. Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn keskosena vuonna 1963 syntynyt Patrick-poika eli vain 40 tuntia. Kennedy mainitsikin tuolloin, vain vähän ennen salamurhatuksi joutumistaan, presidenttikautensa päätavoitteiksi päästä kuuhun ja löytää parannuskeino RDS-tautiin. Sen myötä RDS-taudin tutkimukseen saatiin rahoitusta ja resursseja. Parannuskeino löytyikin runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin. Nyt tuo keino pelasti Albertin.

Rankin viikko

Vakavampi keuhko-ongelma ilmeni Albertilla kolmantena elinpäivänään. – Meille oli kerrottu, että kolme ensimmäistä päivää ovat kriittisimmät. Ja juuri kolmannen päivän aamuna Albert sai hengenvaarallisen keuhkoverenvuodon.

Kaisa oli vielä silloin sairaalassa, mutta eri osastolla. Saku oli lähtenyt myöhään iltayöstä kotiin. Heille kerrottiin tilanteesta vasta aamulla, kun Albert oli laitettu tehokkaampaan hengityskoneeseen, korkeataajuusrespiraattoriin. – Onneksi yöllä oli päivystävänä lääkärinä ollut nimenomaan kyseiseen hoitomuotoon erikoistunut lääkäri. Hän tiesi heti, mistä on kysymys, ja osasi toimia nopeasti, Saku huokaa. – Jos tilanne olisi päässyt etenemään pidemmälle, mitään ei olisi ollut enää tehtävissä, Kaisa tietää. Albert oli kriittisessä tilassa yli viikon. – Se oli rankkaa aikaa. En ollut edes oman sairauteni aikana pelännyt niin paljon kuin silloin, kun oma lapsi sairastui.

Lintu ja lapsi

Jo kahdeksan päivän ikäisenä Albert pääsi kuitenkin kenguruhoitoon. – Se oli eräänlainen käännekohta, Saku sanoo. Hän ja Kaisa pitivätkin sitten Albertia sylissä päivittäin 2–7 tuntia kerrallaan. – Vauvan siirtäminen keskoskaapista viileään huoneilmaan letkuineen, johtoineen ja laitteineen oli hänelle raskas toimenpide. Mutta hyödyt olivat sitä suuremmat, mitä pidempään hän sai olla rinnallamme. Kenguruhoidossa lisähapen tarve aina väheni, Kaisa kertoo.

Erikoiseksi käännekohdaksi muodostui myös Katri-Helenan suomeksi nimellä Lintu ja lapsi laulama Ranskan vuoden 1977 euroviisu L’oiseau et l’enfant. – Olin laulanut sitä useasti raskausaikana ja aloin laulaa sitä keskoskaapin

Kaisan ja Sakun kultakimpaletta ei hevin toisten hoteisiin toistaiseksi luovuteta.

vieressä. Silloin tapahtui jotain ihmeellistä: kohdassa ”rakkaus vain kun äiti on sen” Albert avasi ensimmäistä kertaa silmänsä ja katsoi niillä minua kuin tunnistaen äidin laulun.

Albert oli erilaisissa hengityskoneissa kaikkiaan kuusi viikkoa ja hengitystuella yhteensä kymmenen viikkoa. Lähes kolmen sairaalakuukauden jälkeen Kaisa ja Saku saivat viimein lapsensa kotiin. – Yleensä keskoset kotiutetaan suurin pirtein laskettuun aikaan, mutta Albert pääsi kotiin jo kolme viikkoa aiemmin, Kaisa kertoo. – Mitään laitteita ei enää kotona onneksi tarvittu, vaikka sellainenkin riski oli olemassa, Saku huokaa. – Mutta olimme saaneet sairaalassa niin hyvän koulutuksen Albertin kaltaisen lapsen hoitamisessa, että asiat lähtivät kotona rullaamaan varsin kivuttomasti.

Nimi pidettiin piilossa

Albert sai etunimensä ikään kuin kunnianosoituksena Albert Einsteinille. – Ja sitä kautta myös kiitollisuudenosoituksena lääketieteelle, jonka avulla pelastui ensin Kaisa ja sitten meidän vauvamme, Saku selvittää. – Sairaalassakin oli yleisesti tiedossa, että Albert sai nimensä Einsteinin mukaan. Monen mielestä se oli kaunis ajatus, Kaisa kertoo. – Mutta ei nimi ollut ennen lokakuussa pidettyjä ristiäisiä tiedossa edes meidän lähiomaisillamme, vaikka nimi luki jo sairaalassa alusta alkaen joka paikassa. Koronan vuoksihan sinne eivät ensimmäisen kuuden viikon aikana päässeet edes isovanhempamme kuten ei myöskään meillä asuva, Sakun aiemmasta liitosta oleva, piakkoin täysi-ikäiseksi tuleva Jenna-tytär. Sitten kun he pääsivät, hoitajat olivat niin mahtavia, että piilottivat nimikyltit.

Kynnys korkealla

Jennastakin olisi varmasti jo lapsenhoitajaksi. Mutta Kaisan ja Sakun pientä kultakimpaletta ei hevin toisten hoteisiin luovuteta. – Kaisa on niin suojelevainen, ettei Albert ole vielä ollut kenenkään muun hoidossa kuin meidän kahden, Saku sanoo vaimonsa ratkaisun täysin ymmärtäen. – Isovanhemmat asuvat melko kaukana. Ei siis ole oikein turvaverkkoakaan, Kaisa toteaa.

Albertilla oli myös keskosuudesta aiheutunut keskivaikea bronkopulmonaalinen dysplasia-keuhkosairaus eli BPD. Se ei kuitenkaan näy hänessä enää millään tavalla. Albertin ensimmäisen elinvuoden alkuvaikeudet on siis voitettu, ja nyt hän on yli 10-kiloinen aurinkoinen kuin kuka tahansa ikäisensä, ainakin korjatulla kehitysiällä laskettuna. – Mutta paljon suojelusenkeleitä on Albertilla ollut matkassa, Kaisa-äiti sanoo. – Toivottomiltakin tuntuvat asiat voivat kääntyä parhain päin. ●

This article is from: