5 minute read
NÄMÄ KEINOT OVAT KÄYTÖSSÄ TIUKOISSA PAIKOISSA
PSYKOLOGISET VOIMAVARAT
TEKSTI LAURA KOLJONEN
Advertisement
KUVA: UNSPLASH /ESTUDIO BLOOM
NÄIN PYRIN PITÄMÄÄN PAKETIN KASASSA
Jokaisessa perheessä tulee tiukkoja paikkoja, joissa suunnitelmat voi heittää romukoppaan joko osittain tai kokonaan. Se vaatii erilaisia psykologisia taitoja: hyväksymistä, mielen hallintaa sekä palautumiskeinoja, joilla pidetään huolta omasta jaksamisesta.
Kolme Kummien toiminnasta tuttua henkilöä kertoo, miten he reagoivat ja saavat pidettyä itsensä toimintakuntoisina.
PERHE-ELÄMÄ harvoin menee käsikirjoituksen mukaan. Joskus eteen tulee vakavia vastoinkäymisiä, kuten lapsen sairastuminen, joskus ongelmat ovat arkisempia mutta silti kuormittavia.
Psykologi Päivi Saranpää on työskennellyt kriisin, kuten sairauden, kohdanneiden perheiden kanssa.
Toisilla resilienssi, eli kyky palautua vastoinkäymisistä, on parempi kuin toisilla, ja siihen vaikuttaa eletty elämä. Resilienssiä voi kuitenkin harjoittaa. Saranpään mukaan selviytymiskyky lisääntyy yleensä iän myötä, kun asioihin tulee perspektiiviä ja kyky käsitellä vaikeuksia lisääntyy. – Jos maailmankuva on myönteinen, voi paremmin havaita asiat, jotka tuottavat toivoa, sekä asiat, joiden puolesta kannattaa toimia. Tekeminen puolestaan auttaa kaikenlaiseen ahdistukseen. Se, että
Eletty elämä vaikuttaa ihmisen resilienssiin, mutta sitä voi myös harjoittaa, muistuttaa psykologi Päivi Saranpää. (Kuva: Laura Koljonen)
tuntee voivansa ja osaavansa ratkoa asioita, puolestaan vähentää avuttomuuden tunnetta.
TIUKAN PAIKAN TULLEN pyrin pitämään kiinni perusasioista: panostan uneen ja palautumiseen. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan raivata tilaa liikkumiselle, kuten lenkkeilylle ja joogatyyppiselle harjoittelulle.
Toisinaan minun tarvitsee keskittyä enemmän kehoon, toisinaan mieleen. Olen oppinut aika hyvin tunnistamaan, kumpaa kehoni kaipaa.
Lenkille menen, kun mieli on täynnä ja keho tarvitsee liikettä. Sen sijaan ylivireystilassa tarvitsen enemmän rentoutumisharjoituksia, jotka palauttavat autonomista hermostoa.
Kun tilanne on tiukka ja tuntuu, etten selviä, pyrin pilkkomaan asiat. Kaikkea ei voi tehdä samanaikaisesti, joten teen asioita yksi kerrallaan.
Olen myös oppinut, ettei kaikkea voi hallita, joten pyrin keskittymään asioihin, joihin voin vaikuttaa.
Joskus teen mindfulness-harjoituksia. Yritän kuitenkin päivittäin tehdä jotakin hyvinvointini eteen. Se voi olla pieniäkin juttuja, kuten hengittelyhetki.
Päivät ovat tosi täynnä ja suunnitelmia voi tehdä, mutta aina ne eivät toteudu. Sekin on pakko hyväk-
Sanna Kekki kuuntelee tiukassa paikassa kehoaan: tarvitseeko se rasitusta vai hiljentymistä. (Kuva: Sanna Kekin albumi)
syä, mutta voin tehdä sen, mitä kussakin tilanteessa on mahdollista. Ajattelun muokkaaminen ei ole helppoa, ja olen itsekin opetellut erilaisia palautumistapoja kymmenen vuotta.
Omasta hyvinvoinnista on kuitenkin pakko pitää kiinni, jotta voi auttaa ja tukea muita.
Sanna Kekki potilasperheen äiti ja Kummien Tampereen alueen vapaaehtoisten tiiminvetäjä
Kaaoksen keskellä Sara Parikka karsii kaikesta, mistä voi. (Kuva: Sara Parikan blogi)
PERHEESSÄMME ON kolme lasta, ja vaikka meillä on perusasiat kunnossa, aina jollakin on jokin vaihe menossa. Ja aina voi tulla yllätyksiä.
Minulla on aika hyvä organisointikyky, ja jos arjen korttitalo uhkaa sortua, karsin asioita. Silloin esimerkiksi ulkoistan ruokapuolen tilaamalla ruokaa.
Meillä on mieheni kanssa sellainen onnellinen tilanne, että tukiverkostolta voi pyytää apua. Meillä on myös tasavertainen vanhemmuus, eikä perheessämme ole niin sanottua ykkösvanhempaa.
PSYKOLOGISET VOIMAVARAT
Kun lapset olivat pieniä, ajattelin, että voin vaikuttaa kaikkeen omalla ahkeruudellani. Aika pian opin, etten voi, enkä voi loputtomiin pohtia, minkä asian olisi voinut tehdä paremmin. Itselleen pitää olla myös armollinen. Lapset kasvattavat.
Vanhin lapsemme on jo 8-vuotias, keskimmäinen on 6-vuotias ja nuorin 2-vuotias.
Teen paljon yhteistyötä Kummien kanssa, ja se on tuonut minulle perspektiiviä asioihin. Meidän perheellämme on perusasiat hyvin, ja pyrin keskittymään siihen, etten tee arkisista jutuista ongelmia tai keskity vääriin asioihin – kuten siihen, onko kotona siistiä tai joudunko perumaan jonkin sovitun menon arjen yllätettyä.
On tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Omalla kohdalla hälytyskellot soivat, jos huomaan, että minun on vaikea rauhoittua ja tuntuu, että rauhoittumiseen on vaikea varata aikaa. Silloin siihen pitää panostaa erityisesti.
Minulle nukkuminen on kaiken A ja O. Päivä- ja ruokarytmi tulee lasten myötä luonnostaan.
Loppupeleissä on hyvin selkeää, että lapset ja perheen hyvinvointi menee kaiken edelle.
Sara Parikka perheenäiti ja media-alan yrittäjä
EN OLE KOSKAAN suunnitellut omia asioitani hirvittävän pitkälle. Siitä syystä olen usein sopinut liian tiukkoja aikatauluja, ja palapeli on hajonnut jonkin yllättävän esteen takia.
Luonteeni on sellainen, että saan helposti lietsottua itseni paniikkiin – sellaiseen mahdottomuuden moodiin – ja siinä mielentilassa yksi epäonnistuminen hajottaa yleensä koko pakan.
Tällainen tilanne saattoi aiemmin tulla eteen vaikka silloin, kun minulla oli työvuoro, jonka päälle olin luvannut ohjata kaksi jumppaa. Sitten lapsi saattoi sairastua, ja löin hanskat tiskiin, enkä saanut tehtyä koko päivänä mitään. Näissä tilanteissa olin itse itseni pahin vihollinen.
Nykyään suhtaudun yllättäviin esteisiin niin, että tuon aikajanaa itseäni lähemmäs ja alan laittaa asioita pienempiin osiin. Ajattelen ikään kuin ihan pienen hetken eteenpäin. Kun tehtävänä on miljoona asiaa, en pohdi kaikkea päivän aikana tehtävää, vaan keskityn yhteen asiaan, ja kun se on tehty, siirryn seuraavaan. En siis pohdi sitä, miten saan hoidettua jonkin asian kello 17.
Työssäni toimittajana tämä tulee suht luonnollisesti, mutta taktiikka toimii myös työn ulkopuolisissa kaaostilanteissa, kun hoidettavaa on paljon.
En suoraan sanottuna muista, miten olen oppinut pilkkomaan asiat ja olemaan lietsomatta paniikkia.
Voi olla, että olen kasvanut lasteni mukana ja oppinut erehdyksen ja epäonnistumisen kautta.
Elämässäni ei satu yhtään vähemmän asioita kuin
Kirsi Alm-Siiran taktiikka kaaostilanteessa on tehdä yksi asia kerrallaan. (Kuva: MTV)
aiemmin, mutta nykyään minusta tuntuu, että aikaa on enemmän.
Palautumisestani pidän huolta urheilemalla ja nukkumalla. Olen yöunistani nykyään todella tarkka. Aiemmin saatoin lueskella, surffata netissä tai tehdä töitä helposti yhteen tai kahteen yöllä. Olen eronnut lasteni isästä, ja lapset ovat minulla joka toinen viikko. Silloin menen nukkumaan samaan aikaan kuin he, eli joskus puoli kymmenen aikaan. Ankkurivuorossa en tietenkään pääse tuohon aikaan nukkumaan, sillä lähetys alkaa kello kymmenen illalla.
Kirsi Alm-Siira perheenäiti ja MTV:n uutisankkuri
