YLIOPISTOSAIRAALAT
TEKSTI LAURA KOLJONEN
”Kun puhutaan lasten sairauksista, tieto on murusina maailmalla” Professori ja HUSin erityispediatrian linjajohtaja, ylilääkäri sekä Kummien jäsen Eero Jokinen jäi eläkkeelle 41 vuoden työuran päätteeksi. Työssään hän nautti eniten potilasperheen kohtaamisesta.
S
UURI YLEISÖ EI USEINKAAN TIEDÄ, miten laaja-alaista työtä Kummit tekee, sanoo Eero Jokinen. Jokinen jäi toukokuussa eläkkeelle HUSista, jossa hän toimi erityispediatrian linjajohtajana ja ylilääkärinä pitkään. Hän on myös Kummien jäsen ja tehnyt pitkään yhteistyötä yhdistyksen kanssa. Jokisen muistot Kummeista ovat jo HUSin Lastenklinikalta, ajalta ennen Uutta lastensairaalaa. Jokinen on nähnyt sairaalasta käsin, millainen merkitys pienille potilaille tehdyillä lahjoituksilla on – oli kyse sitten laitelahjoituksista tai potilasviihtyvyyteen ohjatuista varoista. Hänen mukaansa suurin osa laitteista saadaan budjetoitua, mutta sairaaloissa on paljon asioita ja hankintoja, jotka jäävät budjetin ulkopuolelle tai niihin olisi varaa vasta useamman vuoden kuluttua. – Tällaisia ovat muun muassa uudet projektit ja tutkimustyö. Kummien rahoituksen kautta niiden käynnistäminen on huomattavasti nopeampaa, ja sairaaloissa on mahdollista aloittaa sellaisiakin projekteja, joiden onnistumisesta ei ole täyttä varmuutta. Kummien tuki ei voi korvata lakisääteisiä hankintoja. Sairaaloiden budjetit keskittyvät peruslääketieteeseen ja palkkoihin, mutta niin sanottuun sairaaloiden pehmeämpään puoleen budjetti ei useinkaan veny. – Pehmeä puoli huomioi lapset ja heidän perheensä, ja sen avulla tuetaan hyvin olennaisella tavalla lapsen toipumista ja paranemista, Jokinen sanoo.
34
www.kummit.fi • Yliopistosairaalat
Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee potilasviihtyvyyteen kuuluvat sairaalaklovnit, joihin sairaaloiden on mahdollista käyttää Kummien lahjoitusvaroja. – Se on ihan todistettua, että jos sairaalaklovnit ovat lapsen mukana menossa leikkaussaliin, esilääkityksen ja kipulääkityksen tarve vähenee. Klovnit myös tuovat lapselle hauskoja kokemuksia, mikä vaikuttaa lapsen mielialaan ja muistoihin sairaala-ajasta. Laajat verkostot ovat lääkärille elinehto Jokinen valmistui lääkäriksi 41 vuotta sitten, vuonna 1981. Ensimmäinen työpaikka oli terveyskeskuslääkärin pesti Pöytyän kunnassa, Varsinais-Suomessa. Sen jälkeen Jokinen työskenteli Turun yliopistollisessa sairaalassa, TYKSissä, ja väitteli lääketieteen kirurgian tohtoriksi. Erikoistumisalakseen hän valitsi lastentaudit ja lasten kardiologian. Vuosina 1992–1994 Jokinen opiskeli UT Southwestern Medical Centerissä Dallasissa, molekyylikardiologian yksikössä. Yhdysvalloissa Jokisen mukana oli koko perhe: vaimo ja kolme lasta. – Ne olivat mukavia vuosia, ja lapset oppivat kielen. Itselleni ulkomailta saatu oppi oli enemmän kuin pelkkä molekyyligenetiikan oppi. Yhdysvalloissa tutus-
