Kuvatyöskentely luo tilaa omien tunteiden ja unelmien tunnistamiselle ja arvostamiselle.
Valoa elämään naisten vertaistuellisesta toiminnasta
O
lemme kokeneet, että avun hakemisen kynnys on naiselle korkea. Olemme sisäistäneet jo nuorena vaatimuksen pärjäämisestä esimerkiksi äitinä, puolisona tai työntekijänä. Pärjäämisen pakkoa lisää stigman eli häpeäleiman pelko.
”Kun olin pikkutyttö, äiti sanoi minulle, ettei ongelmista pidä puhua ulkopuolisille.” Kun arki luhistuu Sisukkaan naamion takana ongelmat syövät voimavaroja. Lopulta havahdumme siihen, että addiktiot sekä psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat lyövät ylitse hyökyaaltona. Hyväksi uskoteltu arki hajoaa. Oman hyvinvoinnin kustannuksella pärjääminen säteilee myös läheisiin – juuri heihin, joita halusimme pärjäämällä suojella.
”Tykkäsin työstäni ja menestyin siinä. Kompastuskiveni oli se, että tukiverkkoni romahti. Aloitin vahingoittavan suhteen.” ”Tulin sekakäyttäjäksi salakavalasti, kuin vahingossa.” ”Viihdyin työssäni, mutta sitten jouduin eläkkeelle. Jos ei ole eläkkeelle jäädessä muuta, jää tuuliajolle.” ”Oireilu romahdutti arkeni, syöksyin syvään kuiluun.” ”Se oli pelkkää selviytymistä.” ”Kuulun seksuaaliseen vähemmistöön. Häpesin erilaisuuttani. Kun otin päihteitä, tunsin olevani enemmän samanlainen kuin muut.”
”Tuntui, että kukaan ei voi ymmärtää tilannettani.”
Turvallisuutta ja hemmottelua Nainen on vertainen toiselle naiselle jo sukupuolestaan käsin. On asioita, joita vain naiset kokevat. Naiserityisessä toiminnassa viivähdetään naiseuden myötätuntoisessa taikapiirissä jakamalla kokemuksia ja tunteita. Ehkä vielä suurempi merkitys vertaisuudella on silloin, kun on koettu samankaltaisia tuskallisia elämänvaiheita tai ulkopuolisuutta jo pienestä pitäen verrattuna toisiin tyttöihin ja naisiin. Naisten vertaisryhmissä voi kokea erikoista turvallisuutta. Naiset puhuvat omissa tapahtumissaan nimenomaan itsestään: arjestaan, pettymyksistään ja unelmistaan. Toisten kuunteleminen helpottaa, antaa suhteellisuudentajua.
”Hienointa on huomata, että en ole yksin, vaan myös muut kokevat vastaavaa.” ”Ryhmissä saan paljon jotain sellaista, jota en vaadi tai odota. Se jokin avautuu toisten kohtaloista ja selviytymistarinoista.” Toipumisessa ulkonäkökysymykset ja hemmottelun kaipaus eivät ole pinnallisia aiheita nekään. Hemmottelun salliminen itselle voi olla aluksi vieras, jopa kipeä ajatus, mutta hemmottelu lisää kauneudentunnetta ja itseluottamusta hoitaen rikkoutunutta minäkuvaa.
10
Vesiposti_1_2022.indd 10
1/2022
3.3.2022 17.32.39
