VESIPOSTI
VESIPOSTI
A-Kiltojen Liitto ry:n jäsenlehti 50.vuosikerta 1/2025
A-Kiltojen Liitto ry:n jäsenlehti 50.vuosikerta 1/2025
Emilia löysi
vastuun – ja toivon s. 6
Vuosi myrskyissä – sinnikäs Porin
A-kilta ei luovuta s. 4
Annuska Dal Maso: Kun kaikki muu on kadonnut, toivo jää s. 20
VAKIOPALSTAT
3 Puheenjohtajalta: Vapaaehtoinen pakko
6 Toipumistarina: Emilia löysi vastuun – ja toivon
11 VEERAT-hanke:
Toivo ja toipuminen tarvitsevat aikaa
12 Hallitusedustajat tutuiksi:
Antti on aina valmis kuuntelemaan
32 Vieraskynä:
Romanien pitkä ja mutkainen tie Suomessa
36 Jälkikirjoitus:
Toivoa tarinoista
"Lehti jonka tulemista todella odottaa", toteaa
Vesipostin lukija Ville Tuominen Jämsän Seudun A-killasta. s. 28
Kuva: A-Kiltojen Liiton arkisto
VESIPOSTI 1/2025
Kuumakiltojen Sober Camp jälleen tänä vuonna. s. 22
Kuva: Antti Tamminen, Järvenpään A-kilta ry , Kuumakillatverkosto
AJANKOHTAISTA
20 Kun kaikki muu on kadonnut, toivo jää
24 Jotta jokainen voi päästä mukaan
26 Haluatko eroon tupakasta ja nikotiinista?
28 Mitä mieltä Vesipostista?
30 Oikea-aikainen tuki antaa toivoa riippuvuuksista irrottautumiseen
34 Hallitus ja työntekijät kehittämässä
35 Äänestä ja vaikuta!
4 Vuosi myrskyissä – sinnikäs Porin A-kilta ei luovuta
14 Mitä kuuluu, A-killan puheenjohtaja?
17 Pelejä ei voitettu, voitettiin enemmän!
18 Kohtaamispaikka arjen keskellä
21 Toivon kipinä
22 Sober Camp
29 Kabareesta keskusteluihin
35 IN MEMORIAM: Tapio Ipatti
A-KILLOISTA
Vapaaehtoinen pakko
Vapaaehtoisuus tarkoittaa toimintaa, missä henkilö osallistuu toimintaan ilman taloudellista tai muuta henkilökohtaista etua saavuttaakseen. Vapaaehtoisuus A-kiltatoiminnassa tukee heikommassa asemassa olevia, edistää yhteisön hyvinvointia ja kasvattaa yhteishenkeä. Vapaaehtoisuutta lisääviä tekijöitä tulisi lisätä kaikilla toiminnan alueilla. Mahdollisuutta osallistua, kehittää toimintoja, laajentaa osallistujien moninaisuutta, muutamia mainitaksemme. Luottamustehtävä vapaaehtoistoiminnassa onkin jo moniselitteisempi käsite, eli tulkinta riippuu tulkitsijan roolista suhteessa toimijaan. A-killan puheenjohtajuus voidaan tulkita esimerkiksi työvoimaviranomaisen näkökulmasta olevan este ottaa vastaan kokopäivätyötä. Työvoimaviranomaisen ei tarvitse huomioida toiminnan laajuutta tai vaikuttavuutta alueellaan. Luottamustoimesta voidaan maksaa myös nimellistä palkkiota, jota ei useinkaan toimijan kannata ottaa vastaan, kun menettely vaikuttaa saatuihin etuisuuksiin ja hidastuttaa kohtuuttomasti käsittelyaikoja. Kunnat, kaupungit ja hyvinvointialueet ovat ilmoittaneet toimintojen hoituvan kolmannen sektorin toimesta. Tällainen tunnustus toiminnan tärkeydestä ilmaisee vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä yhteiskunnassa.
Henkilö voi määritellä toimintansa olevan vapaaehtoista ja mahdollistaa toiminnallaan muiden osallisuuden yhteisöön ja yhteiskuntaan. Vaihtoehtoisesti tekijä kokee toimintansa tarpeelliseksi ja saa vastavuoroisesti arvostusta ja tuottaa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia toisille. Tekijä määrittelee itsensä yhdistyksen rahoittajana, vaikka ei saakaan henkilökohtaista taloudellista hyötyä toiminnastaan.
Mikä saa yksilön toimimaan? Omakohtainen kokemus neuvottomuudesta ja avuttomuudesta elämän solmutilanteissa, kokemuksellisuus. Sisäinen tunne toiminnan oikeudellisuudesta ja toimivuudesta, jossa ilman toimimattomuutta en koe sisäistä rauhaa. On meidän oma valintamme, kenelle selittelemme toiminnan tärkeyttä. On paljon toimijoita, missä vastavuoroisuus toimii ja tunnustetaan olemassaolomme tärkeys. Vapaaehtoinen pakko lisää yksilön ja yhteisön hyvinvointia.
Arto Pasanen
Ps. A-kiltatoiminnan vuositeema ”Toivoa tarinoista” näkyy tämän lehden monissa jutuissa. Teema tuo esiin toipumistarinoiden merkityksen, ja samalla se johdattaa meidät juhlistamaan 50-vuotiasta Vesiposti-lehteämme. Toivottavasti viihdyt lehden parissa.
VESIposti
50. vuosikerta
Julkaisija
Päätoimittaja
Taitto
Toimituksen osoite
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot
Kannen kuva
Painopaikka
Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti
Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)
A-Kiltojen Liitto ry
Kirsi Mäki
Anna Niemistö
A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere
vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869
Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 19.5.2025.
Emilia Laatikainen
Pk-paino, Tampere 2025
Vuosi myrskyissä – sinnikäs Porin A-kilta ei luovuta Vuosi myrskyissä – sinnikäs Porin A-kilta ei luovuta
Vuosi 2024 oli Porin A-killassa hyvin vaikeaa, tuskallista ja sekavaa aikaa. Vielä alkuvuodesta, jo pitkään jatkuneista taloudellisista haasteista huolimatta, tehtiin varovaisia suunnitelmia alkavalle vuodelle. Lähes päivittäin mietittiin, miten ja mistä karsitaan menoja ja mistä saadaan lisää tuloja.
Sitten keväällä yhdistystä kohtasi järkytys, kun A-killan pitkäaikainen puheenjohtaja Heikki Kankaanpää äkillisesti menehtyi. Olimme täynnä kysymyksiä, ilman vastauksia. Mitä nyt, kun Heikki on poissa, kuka huolehtii tehtävistä, jotka Heikki ennen teki? Jatkuuko toiminta vai lopettaako A-kilta nyt? Mitä sitten, jos A-kilta lopettaa, mitä sen tilalle? Jos toiminta jatkuu, ollaanko edelleen samassa paikassa vai pitääkö meidän muuttaa? Mahdetaanko järjestää vappu- ja juhannusjuhlia, onko enää kesälauantain pihagrillaustapahtumia? Kuka tekee ja jos tekee, niin mitä ja miten?
Heikin, äärettömän rakkaan elämänkumppanini, kuolema sekoitti A-killan toiminnan lisäksi oman elämäni niin, ettei minulla ole ajanjaksosta mitään selkeää muistikuvaa. Oli vain asioiden hoitamista, loputtomasti. Loppukevät ja kesä mentiin epätietoisissa, lamaantuneissa ja negatiivisissakin tunnelmissa. Ei vietetty vappua, eikä juhannusta. Kaikki energia keskittyi pelkästään välttämättömien asioiden hoitamiseen. Asennoituminen oli, että kai tässä piakkoin lyödään pillit pussiin.
Päätimme jatkaa
Sitten eräänä kauniina kesäehtoona tuli vahva tunne, ettei Heikki olisi halunnut, että A-killan toiminta tällä lailla lopetetaan. Heikki oli käyttänyt valtavasti aikaansa ja energiaansa A-killan hyväksi, sillä A-kilta oli hänelle äärettömän tärkeä paikka ja hän muistikin aina mainita, miten A-kiltatoiminta oli häntä auttanut toipumisen polulla. Ymmärsin, ettei tämän näin kuulu mennä ja keskusteltuamme A-killassa asiasta porukalla pää-
timme, että kyllä me katsotaan tämä ihan loppuun saakka. Tehdään toiminnan jatkumisen eteen se, mitä tarvitsee ja mihin pystytään.
Pyysimme A-Kiltojen Liitosta asiantuntija Aulikki Otrasen asian tiimoilta kanssamme palaveriin ja teimme suunnitelman. Alkoi uusien toimitilojen etsiminen ja alettiin realisoida omaisuutta.
Uusi toimitila, Äyrilä, löytyi erinäisten vaiheiden jälkeen, ja ennen muuttoa pidimme pihakirppistapahtuman sekä myös lahjoitimme käyttökelpoisia koneita, työkaluja ja muuta tavaraa eteenpäin. Muutto tapahtui yllättävän sujuvasti. Itselläni oli helpottunut ja liikuttunutkin olo, kun siellä uusissa tiloissa pyörin muuttolaatikoiden ja pussukoiden seassa. Kovasti siinä vain kahvia keittelin ja ruokaa laittelin.
Toiveikkaana eteenpäin
Tällä hetkellä nautimme uusista tiloistamme täysillä. Kovasti mietimme tulevaa kevättä ja kesää. Tulevasta ei tiedä, miten käy. Voi olla, että tästä vielä noustaan ja saamme talouden ja muutkin asiat toimimaan. Voi myös käydä niin, että joudumme jossain vaiheessa toteamaan, ettei tämä nyt sitten kuitenkaan toiminut ja yhdistyksen purkaminen on edessä. Jos niin käy, voimme kuitenkin todeta, ettei periksi annettu, vaan viimeiseen asti yritettiin. Toiveikkaana me kuitenkin katsomme eteenpäin.
Tämänkaltaisten myllerrysten keskellä on äärettömän tärkeää, että yhdistyksen jäsenistö puhaltaa yhteen hiileen ja tukee toinen toistaan. Ja tärkeää olisi kysyä toisiltamme, miten itse kukakin jaksaa. Ja tosiasia kun on, ettei kukaan, en minäkään, jaksa yksin.
Teksti ja kuva: Satu Jokilammi Porin A-kilta ry
TOIPUMISTARINA
Emilia löysi vastuun – ja toivon
Join ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Silloin juomana oli kaksi Pirkka-olutta. Se on merkittävä kerta, se on ainoa kerta, kun olen pystynyt ottamaan vain muutaman. Olin juuri lopettanut kilpaurheilun, jonka kentille annoin kaikkeni. Minua kiusattiin urheilun piirissä, ja sen vaikutuksia korjailen edelleen. Tunsin oloni ulkopuoliseksi, riittämättömäksi ja vääränlaiseksi. Viina astahti elämääni paikkaamaan rakoja, joiden syvyyttä en ollut ymmärtänyt. Se kertoi minulle, että olen hurmaava, hauska ja juuri sopiva. Ensimmäisen juomiskerran jälkeen ei mennyt montakaan kuukautta, kun otin jo kaksin käsin kaljaa puistossa kuukauden putkeen. Toleranssia ei tarvinnut kehittää. Se oli minussa.
Opiskelijaelämän vapaus ja haasteet
Juomisen aloittamisen jälkeen opiskelu oli se, mikä ”suojeli” totaaliselta pohjaan tippumiselta. Keskityin aina opiskelemiseen, mutta opin myös, että sekin täytyy nollata. Juomisen kautta sain uusia ystäviä, joiden kanssa ajanvietto oli illasta toiseen dokaamista. Valmistuin ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla ja pääsin yliopistoon ensimmäisellä hakukerralla.
Muutin toiselle paikkakunnalle, ensimmäiseen omaan kotiini. Opiskelijaelämä ja sen vapaus viehätti, mutta aiheutti myös haasteita. Olin iltaisin peloissani ja ahdistunut. Aloin suorittamaan opintoja, koska ahdistus herätti pakokauhua. En pitänyt opiskelijabileistä, mutta oli helpottavaa huomata, etten ollut ainoa päihteitä runsaasti käyttävä. Illat alkoivat toistaa samaa kaavaa: join, jotta rauhoituin ja nukahdin. Joka ilta.
Salailua ja suorittamista
Olen pelännyt olla yksin, joten seurustelin koko ajan. Koskaan nämä suhteet eivät kuitenkaan pelastaneet minua sairaudelta tai itseltäni. Myrskyisät suhteet seurasivat toinen toistaan ja
juominen aiheutti kitkaa. Suurin osa suhteista päättyi, koska join. Salailin asioita ja tarvitsin paljon aikaa yksin, jotta pystyin juomaan rauhassa. Kävin ystävien kanssa ”yksillä”, mutta kotona odotti kontti kaljaa. Mikään ei päässyt minun ja rakkaan alkoholin väliin.
Olen aina yrittänyt pitää langat tiukasti käsissäni. Olen osannut suoriutua ja suorittaa ihmeellisen paljon elämässäni. Urheilin kilpaa kovalla tasolla, sain lakin ja pääsin suoraan yliopistoon, kirjoitin sarjakuvakirjan, valmistuin taiteen maisteriksi ja pääsin töihin.
Yliopistovuosina minulla oli ainakin yksi vuoden putki, jolloin join joka päivä. Voin todella huonosti. Joinakin hetkinä yritin hakea apua ahdistukseen, masennukseen ja yksinäisyyteen. Sain kehotuksia meditoida ja vähentää juomista. Silloisen kumppanini avustuksella päädyin päihdehoidon asiakkaaksi. Kävin A-klinikalla muutaman kerran kuukaudessa juttelemassa juomisen vähentämisestä ja verikokeiden kohoavista maksa-arvoista.
Halu pysyä toipuvan tiellä voitti halun kuolla
Kumppani teki lopulta ratkaisun erosta. Päätin, että juon itseni hengiltä, että en jaksa enää yrittää. Kävin töissä ja käytin alkoholia joka päivä. Kävin katkolla ja aloin taas juomaan. Olin aivan loppu juomisen ja töiden yhteensovittamiseen, joten työt jäivät. Siitä alkoi kokopäiväinen juominen, loppuluisu, jonka lyhyydestä olen kiitollinen. En olisi jaksanut yhtään pidempään. Vanhempani tulivat apuun juuri oikealla hetkellä. He jaksoivat tapella minulle maksusitoumuksen päihdekuntoutukseen, jonne pääsin marraskuussa 2021. Sanoin ensimmäistä kertaa olevani alkoholisti niin, että ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Minulle se tarkoittaa vastuun ottamista omasta sairaudesta ja halua pysyä toipuvan tiellä.
Jatkuu sivulla 9
Ei ois susta uskonut, Emilia Laatikainen, Suuri Kurpitsa 2023
Toipumisen haparoivat ensiaskeleet
Lapsena pelkäsin nukahtamista, pimeää ja tulipaloja. Kuntoutuksessa ihan ensimmäinen tehtävä oli opetella uskaltamaan nukkua. Päihdevuosinani olin nukahtanut aina alkoholin avustuksella. Kuntoutusjaksoni pituus oli 2,5 kuukautta ja siinä ajassa harjoittelin toipumisen haparoivia ensiaskeleita, opin puhumaan tunteistani ja opin kuuntelemaan. Kuntoutuksessa aloin ymmärtää vertaistuen merkityksen omassa toipumisessani: yksin en enää halua pärjätä.
Kuntoutuksesta palasi Emilia, joka oli sitoutunut käymään vertaistukiryhmissä ja hoitamaan itseään. Kävin ensimmäisen vuoden aikana lähes joka päivä ryhmässä ja opin valtavasti. Raitistuminen on pelastanut ei enemmän tai vähemmän kuin elämäni. Se ei kuitenkaan ole poistanut tarvetta suorittaa tai tarvetta paeta itseään toisiin ihmisiin. Olen saanut tehdä kovasti töitä sen eteen, että pystyn tuntemaan olevani riittävä oikean kokoisena, itseni kokoisena ihmisenä. Kun tilanne on hankala, koetan antaa itselleni mahdollisuuden luovuttaa. Moni asia ratkeaakin kuin itsestään, kun lakkaa hakkaamasta päätä seinään sen kanssa.
Yhteyden tunne löytyi vertaistukiryhmistä ja ystävistä
Tunnen oloni edelleen toisinaan ulkopuoliseksi. On ollut valtavan pelottavaa kurottaa toisia ihmisiä kohti. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta se on helpottunut. Raitistumisen alkuaikoina totesin, että yksin pärjääminen ei sovi minulle, ja se johtaa huonoihin lopputuloksiin. En enää koskaan halua pärjätä yksin. Olen löytänyt yhteyden tunnetta vertaistukiryhmistä ja ystävistä, koska olen päättänyt näyttää haavoittuvuuteni ja ihmisyyteni, joita yritin niin pitkään pitää piilossa.
Rutiinit ovat turvapaikkani ja tuovat elämään selkeyttä. Ne tarkoittavat sitä, että syön, nukun ja käyn ryhmissä. Raitistumisen myötä sain lopulta myös hoitokontaktin mielenterveyspuolelle ja olen voinut käsitellä historiaa ja nykyhetkeä sen avulla. Vuonna 2023 julkaistiin tekemäni sarjakuvateos ”Ei ois susta uskonu”, jossa kerron päihderiippuvuussairaudesta ja raitistumisesta omasta näkökulmastani. Teos voitti Sarjakuva-Finlandia-palkinnon vuonna 2024.
Tämän reilun kolmen vuoden raittiuden aikana olen sairastunut vakavasti fyysisesti ja se on koetellut myös päätöstä raittiudesta. Maatessani sairaalassa lääkityksen aiheuttamassa haimatulehduksessa pääni syötti minulle ajatusta: ”Lähde juomaan”. Miten absurdia, ja miten kuvaavaa tämän sairauden kanssa elävälle. Lopulta kaikesta huolimatta olen huomannut, että kun elää selvin päin päivän kerrallaan, voi selviytyä. On mahdollisuus olla oikeasti elossa ja se on kokeilemisen arvoista.
Teksti ja kuvat: Emilia Laatikainen Jatkoa
Emilia Laatikainen on kuvittanut kolme VEERAT-hankkeen "Voitko kuunnella minua?" -runonäyttelyn 26 runoteoksesta. Runot käsittelevät paitsi naisten tunteita ja kokemuksia lähisuhdeväkivallasta myös heidän tulevaisuuden toiveitaan ja haaveitaan. Runoissa kuuluu sekä yksilön että yhteisön ääni, sillä runot ovat rakentuneet yhteisen kirjoitustyöskentely kautta. Runot ovat syntyneet VEERAT-hankkeen vertaisryhmissä ja työpajoissa vuosina 2022–2024.
Runonäyttelystä on koostettu kiertävä näyttely, joka sisältää 11 runoteosta ja Emilian piirtämät sarjakuvateokset. Näyttelyn voi tilata vierailulle omaan A-kiltaan tai muuhun näyttelylle soveltuvaan paikkaan.
Tämän Vesiposti-numeron mennessä painoon sovittuna on näyttelyn vierailu Keuruun kirjastossa 1.–29.4. Äänekosken kaupungin kirjastossa 2.–27.6. ja Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa 4.–22.8.
Lisätietoja näyttelystä: Maiju Lehtonen, maiju.lehtonen@a-kiltojenliitto.fi
Ei ois susta uskonut, Emilia Laatikainen, Suuri Kurpitsa 2023
Toivo ja toipuminen tarvitsevat aikaa
”Toivo on meissä kaikissa asuva elämänkipinä, joka ei sammu, ennen kuin elämä poistuu. Joskus sen löytäminen voi tuntua mahdottomalta, mutta tuella se on löydettävissä.” (1
Toivo on keskeinen elementti, kun puhumme päihdetoipumisesta tai väkivallan kokemuksista toipumisesta. Tarvitsemme toivoa. Toivo paremmasta – toivo huomisesta – on edellytys toipumiselle.
Ei niin, että yritetään tsempata väkisin
Toivolle on paikkansa jokapäiväisessä arjessamme, mutta joskus saattaa käydä niin, että yritämme kannustaa kanssaihmisiämme hyppäämään liian nopeasti toivon vahvistamisen kelkkaan.
Keskustellessani päihteistä toipuvien naisten kanssa heidän kokemuksistaan lähisuhdeväkivallasta tai muista traumaattisista kokemuksista toistuu usein sama tarina. Naiset kertovat, kuinka heitä on yritetty kannustaa ja rohkaista kohti tulevaa kertomalla, kuinka muutkin ovat kokeneet saman ja selvinneet ja kuinka tilanne varmasti helpottaa.
Eräs iäkkäämpi nainen kiteytti naisten kokemukset hienosti: ”Kyllä sinäkin selviät, kun muutkin on selvinnyt blää blää blää… ei kukaan semmosta jaksa kuunnella. Sitä haluaa vaan siinä hetkessä tulla kohdatuksi oman pahan olonsa kanssa, ei niin, että yritetään väkisin tsempata muiden tarinoilla.”
Anna pahan olon tulla näkyväksi
Tunnustan, olen itsekin varmasti joskus syyllistynyt samaan –siihen että olen halunnut helpottaa ihmisen oloa suuntaamalla katseen tulevaan. Samalla olen tullut huomaamattani kiirehtineeksi, ohittanut ihmisen sillä hetkellä vallitsevan pahan olon ja suunnannut tulevaan.
Nykyään olen onneksi viisastunut. Annan aikaa ihmisen pahalle ololle. Sillä ilman pahan olon, ahdistuksen ja traumaattisten kokemusten näkyväksi tulemista ja niiden tunnustamista, on vaikea suunnata tulevaan. On vaikea muuttua aktiiviseksi toimijaksi, nousta oman elämänsä ohjaksiin, jos traumaattiset kokemukset eivät koskaan saa tulla näkyväksi tai ne sivuutetaan.
Turvan kokemuksen palauttaminen ja vahvistaminen tärkeää
Turvattomuuden kokemukset vaikuttavat ihmisen elämään monin eri tavoin. Toipumisen edellytys on turvan kokemuksen palauttaminen ja vahvistaminen. Merkittävää on haavoittavien kokemusten tunnistaminen ja tunnustaminen sekä kokemusten vaikutusten tiedostaminen arjessa. Haavoittavien kokemusten ei tarvitse antaa määrittää tulevaisuutta, vaan kokemuksista on mahdollista toipua ja löytää tapa olla oma itsensä kokemuksineen kaikkineen.
Toipuminen tarvitsee toivoa, ilman sitä on vaikea nähdä huomiseen. Toivon herättely tarvitsee oikean ajan ja sopivan kokoiset annokset. Joskus oikea annos toivoa voi olla ajatus siitä, että olemme olemassa tässä hetkessä. Joskus se voi olla ajatus huomisen lumisateen näkemisestä ja jonain päivänä ajatus siitä, että oma elämänpolku vie kohti oman näköistä elämää.
Teksti: Maiju Lehtonen VEERAT-hankkeen projektipäällikkö
1) Johanna Linner Matikka ja Tiia Hipp 2023, Traumainformoitu työote
HALLITUSEDUSTAJAT TUTUIKSI:
ANTTI TAMMINEN
Antti on aina valmis kuuntelemaan
Ollessaan neljättä kertaa Päihdesairaalan laitoskuntoutusjaksolla Antti Tamminen ymmärsi, että nyt on tehtävä jotain eri tavalla kuin ennen – koska aina aiemmin on päädytty huonoon lopputulokseen. Sairaalan Vertsiryhmässä muuan Jokke1 otti puheeksi A-kiltatoiminnan. Antti kiinnostui Joken kertomasta ja halusi tietää lisää: Mitä, missä, milloin?
Sairaalasta kotiutumisen päivänä Antti oli päättänyt: ”Menen suoraan katsomaan A-kiltaan, että minkälaista hommaa se on. Pikkusiskokin peukutti, että mene nyt ainakin kattoon. Niinpä lähdin linja-autolla matkaan.”
Kiltaillat viikon kiinnekohdiksi
Perillä epäilys valtasi miehen mielen: ”Oli pimeä ilta ja ajattelin, etten kyllä taidakaan mennä, kohta lähtee bussi takaisin, menisinkö kotiin. A-killan kokoontumistilasta kuitenkin kajastivat valot pysäkille, ja sattumalta näin Joken hahmon ikkunassa. Ajattelin, että voi vitsi, toi nyt ainakin on tuolla. Uskallan mä nyt mennä kattoon, kun on joku, jonka tunnen.”
”Menin, ja meni yli vuosi niin, että kävin kiltaillassa joka ikinen kerta. Ymmärsin, että on tärkeää, että kalenterissa on asioita, jotka pitää ja pysyy. Nämä kiltaillat oli mun viikon virstanpylväät, tiistait ja torstait.”
Kasvu vastuu koulutusten myötä
Sitten Antti kuuli, että A-Kiltojen Liitto järjestää koulutuksia. Antti lähti mukaan A-kiltatoiminta tutuksi -koulutukseen, jossa hän tutustui muun muassa tamperelaisiin ja totesi, että ovat muuten loistotyyppejä. Seurasi Vertaisohjaajakoulutus, joka toi A-kiltaan hyvää konkretiaa, muun muassa naisten ryhmän, johon ohjauksen elementtejä saatiin koulutuksesta.
Järvenpään A-killan puheenjohtajaksi Antti tuli kesken kauden. ”Homma oli ollut jonkin aikaa vähän epämääräistä. Oli ollut kolme puheenjohtajaa lyhyessä ajassa. Ylimääräisessä kokouksessa sain ja otin sitten puheenjohtajan nuijan käpäliini ja Nuijaksi minua A-killassa kutsutaankin”, Antti naurahtaa.
”Reilu vuosi sitten ilmoitin, etten aio olla mikään ikipuheenjohtaja. Näitä nykyisiä muutoksia vielä kipparoidaan Joken kanssa, mutta mielellään luovutetaan homma uusiin turvallisiin käsiin”, Antti kertoo. ”Uusilla tulijoilla on aina haasteita ja kun yhteisössä ’kemiallinen’ rakenne muuttuu, tarvitaan turvallisuustekijöitä. Siksi ei vetäydytä kokonaan, mutta annetaan toki uusille mahdollisuus tehdä omanlaista A-kiltaa eteenpäin.”
Hallintoa tärkeää järkevöittää
Antin lempilapsi A-kiltatoiminnassa on verkostoituminen. On usein haasteellista löytää voimia, joilla toimintaa pyöritetään. Tällöin verkostoituminen myös hallinnollisesti on järkevää, ja sen täytyy tapahtua läpi koko A-kiltakentän: ”Ettei toiminta kaadu siihen, ettei vaikkapa saada hallitusta kasaan.”
A-Kiltojen Liiton hallitukseen Antti valittiin kevätkokouksessa vuonna 2024. ”Silloisilla etelän aluepäivillä keskusteltiin, että kuka etelästä valitaan hallitukseen. Itse pidän kyseenalaisena sitä, että joku tulee valituksi vain sillä perusteella, että on ’etelän tyyppi’. Haluan olla koko Suomen A-kiltojen edustaja, en suostu olemaan minkään
yhden alueen edustaja. Onneksi tämä hallinnollinen muutos toteutui.”
A-kiltoiminta on ainutkertainen ”tuote”
Ennen hallitukseen valintaa Antti oli jo mukana viestintäjaostossa. ”On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, kenelle puhutaan ja mitä, että saadaan viesti menemään oikealla tavalla ja mahdollisimman laajasti.”
”Viestintä on mulle tärkeää ja itselläni on markkinointiviestinnän taustaa. Haluaisin puhua tuotteistamisesta, myynnistä ja markkinoinnista. Ymmärrän, ettei A-kiltatoiminnassa voida kehitellä mitään kappalehintaisia tuotteita, mutta meillä on älyttömän hyvä ’tuote’, joka on ainutkertainen. Vuosien saatossa olemme osoittaneet, että olemme hyviä vertaistuen toteuttajia ja meillä on terveellinen ympäristö, tämä kaveriporukka, joka pitää huolta itsestä ja tuottaa turvaa ja rakkautta läheisille. Meillä on niin sanotusti tuote kunnossa.”
Haasteisiin löytyy ratkaisuja
kuuntelemalla
Haasteitakin toki on, sen Antti myöntää: ”Kohderyhmän profiili on muuttunut paljon siitä, kun A-kiltatoiminta keksittiin.
Ennen oli alkoholisteja, nyt ei vain alkoholia käyttävää riippuvuussairastunutta taida olla, ainakaan nuorempien joukossa.”
Haasteisiin täytyy hakea ratkaisuja. ”Pitää osata puhutella nykyisiä käyttäjiä ja löytää toimintaa, joka heidät saa mukaan. Ja sitä toimintaa, johon nuoremmat ovat valmiita tulemaan, en minä itse välttämättä tiedä, mutta minulla on kyky keskustella niiden kanssa, jotka tietävät. Olen niin sanotusti inessä ja skenessä”, Antti naurahtaen toteaa ja jatkaa: ”Kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Itse olen aina valmis kuuntelemaan ja kuulemaan nuoria ja koko A-kiltakenttää. Olipa sitten isolla kirkolla tai syrjempänä, jokaisen ääni on kuultava.”
”En kuitenkaan näe mitään ahdistavaa pakkoa muuttaa A-kiltatoimintaa. Se toiminta, mitä meillä esimerkiksi Järvenpään A-killassa on, kiinnostaa 17–85-vuotiaita, kun on erilaista ja monenlaista tekemistä. Ja sen tekemisen avulla ihmiset löytävät yhteisöllisyyden. Sitä meillä on ja sitä ihmiset tarvitsevat”, Antti toteaa keskustelun lopuksi ja kiiruhtaa oman työnsä tapaamiseen Päihdesairaalassa, jossa nyt on mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajana.
Teksti ja kuva: Kirsi Mäki
1 "Jokesta (Jouko Raunimaa) puhutaan Järvenpään A-killassa kilta-agenttina ja jopa kiltaenkelinä. Jokke nostaa aina esille, että on olemassa A-kiltatoimintaa." (Antti Tamminen)
A-killan puheenjohtaja? Mitä kuuluu,
Yhdistyksen puheenjohtajan tehtävä rakentuu lakisääteisten tehtävien lisäksi yhdistyksen toiminnan ja tarpeen mukaan. Puheenjohtajan ei ole tarkoitus tehdä kaikkea itse, vaan tarkoitus on, että hän johtaa yhteistä työskentelyä. Myös puheenjohtajan persoona vaikuttaa tehtävään. Esimerkiksi toiselle on luontevaa olla osana verkostoja ja toinen varmistaa, että edustus on nimetty. – Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla puheenjohtaja!
Olen Henna Kallionpää, 43 vuotias oikeustieteiden maisteri (OTM) ja Vantaan A-killan puheenjohtajana nyt ensimmäistä kertaa .
Juuri nyt minulle kuuluu todella hyvää, olen oikein iloisella mielellä. Keväästä on tulossa aika haasteellinen talouden ja toiminnan kehittämisen näkökulmasta, mutta olen luottavainen. Ja täällä Römperissä on aina tuttuja ihmisiä paikalla, on vähän kuin kotiin tulisi. Eihän tässä voi muuta kuin hymyillä.
Halusin puheenjohtajaksi, koska Vantaan A-kilta on lähellä sydäntäni. Olen itse saanut A-killasta todella paljon. Toiminta ja ihmiset täällä ovat olleet ratkaisevassa asemassa minun matkallani. En usko, että olisin päässyt näin pitkälle ilman A-kiltaa. Voi kuulostaa ylisanoilta, mutta vertaistuen merkitys on ollut minulle korvaamaton, ja nyt puheenjohtajana haluan antaa takaisin sitä, mitä olen itse saanut.
Supervoimani puheenjohtajana on ehkä kuuntelemisen taito, se, että aika tarkalla korvalla kuuntelen ihmisiä. On mielenkiintoista istua sohvalle ja kysellä ihmisten kuulumisia ja ajatuksia. On tärkeää, että luottamustehtävissä oleva pysyy avoimena sille, mitä viestiä saa kentältä. Haluan myös varmistaa, että Vantaan A-kilta on hyvä työnantaja. Se onnistuu vain ihmisiä kuuntelemalla.
Mielestäni puheenjohtajan tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että asiat hoidetaan lain ja sääntöjen mukaisesti ja huolehditaan siitä, että yhdistyksen ja jäsenten etu toteutuu kaikissa tilanteissa.
A-kilta on paras paikka toipua, koska A-kiltalaiset tietävät, mitä on addiktio ja A-kiltalaisilla on oma kokemus toipumisesta. Ei tarvitse selitellä, vaan ymmärrys tulee puolesta sanasta. A-killassa toipuja voi kokea olevansa omiensa joukossa ja arvokas ihminen. A-killassa voi lähteä rakentamaan omaa minuuttaan uudelleen turvallisessa ympäristössä.
Toiminnallisuus A-killassamme tarkoittaa vertaisuutta ja toipumiseen liittyvää keskustelua, mutta myös esimerkiksi ruuanlaittoa, ruokailua, retkiä, puutarhanhoitoa, lautapelejä ja bingoa. Toiminnallisuus on siis myös tekemistä ja yhdessä olemista tavallaan toipumisen ulkopuolelta.
A-killan tunnettuuden eteen pitäisi tehdä ehkä vähän enemmän töitä. Täytyy löytää vetovoimaisia asioita, jotka saavat ihmisiä kiinnostumaan ja kiinnittymään. On tavoitettava paitsi potentiaalisia kävijöitä, myös sote-alan työntekijöitä, jotka ohjaavat ihmisiä mukaan A-kiltatoimintaan.
A-kiltamme vastaanottaa erilaiset toipujat lämpimästi ja henkilökohtaisesti. On tärkeää, että jokainen tulija vastaanotetaan iloisesti tervehtien. Täytyy kiittää meidän hienoja jäseniä, jotka ovat vastaanottamassa ihmisiä ja juttelemassa. Ja ihan yleisesti ottaen suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat tärkeitä, eikä tietenkään minkäänlaista rasismia suvaita.
A-kiltatoiminnan vuositeema ”Toivoa tarinoista” on tärkeä, sillä toipumistarinat ovat kantava voima ja ne kiinnostavat ihmisiä. Tarinoista saa lukea, mitä kaikkea on tapahtunut ja kuinka ihminen on päässyt siihen pisteeseen, jossa nyt on ja mitkä ovat olleet stepit. Jokaisella tulee hetkiä, kun tuntuu, ettei tästä tule mitään. Tarinoilla tuodaan esiin sanomaa, että toipuminen on todellakin mahdollista, vaikka olisi tapahtunut mitä. Ei ole estettä, jos on halu ja motivaatio.
A-kiltatoimintaa tulisi kehittää siten, että tarvitaan lisää tietoa muun muassa huumetoipumisesta. Edelleen törmää siihen, että vaikkapa korvaushoitoon suhtaudutaan erikoisella tavalla. Itseäni ei hävetä kertoa, että olen edelleen korvaushoidossa ja että olen hyötynyt siitä. Lisäksi A-killoissa olisi hyvä olla perillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Päihteiden käyttö on muuttunut täydellisesti viime vuosina. Haittoja vähentävälle työlle on tarvetta ja tarvitaan paikkoja, joihin voi mennä päihtyneenä, mutta A-kiltatoiminnan tulee säilyä päihteettömänä turvasatamana.
Pidän huolta omasta jaksamisestani käymällä joka päivä metsässä samoilemassa. Myös muu ulkona liikkuminen ja liikunta ovat minulle tärkeitä. Rakastan luontoa, ja olen iloinen ihan pienistäkin asioita: aamulla kuppi kahvia tuo hyvän mielen.
Haastan mukaan tähän juttusarjaan Tampereen A-killan puheenjohtajan. Meillä on paljon yhteistyötä heidän kanssaan. Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä Tampereelle kuuluu.
Kuva: Jaana Pohjola Vantaan A-kilta ry
Olen Pekka Välimäki, 62 vuotta ja olen ollut
Koillis-Lapin A-killan puheenjohtajana vuodesta 2014 tai 2105 ja olen edelleen.
Juuri nyt minulle kuuluu ihan hyvää, mutta A-killan kannalta vähän huolestuttaa vapaaehtoistoiminta. Väki ikääntyy ja osalla on ihan oikeita rajoitteita kunnon puolesta, niin mietityttää, että mitä kukakin pystyy tekemään. Mietin myös, että miten A-kiltaan saataisiin kiinnittymään ne 25–30-vuotiaat, jotka selkeästi hyötyisivät A-kiltatoiminnasta. A-killan hävikkiruokajako saa ihmiset liikkeelle, mutta välttämättä nämä ihmiset eivät kiinnity toimintaan.
Halusin puheenjohtajaksi, koska en halua, että A-kiltatoiminta kaatuu siihen, ettei saada hallitusta kasaan. Kyseessä on niin tärkeä asia: jos Kemijärvellä ei olisi A-kiltatoimintaa, lähelle on pitkä matka sen jälkeen. Olen puheenjohtajana sillä periaatteella, että jos joku muu haluaa jatkaa, saa jatkaa, mutta olen käytettävissä.
Supervoimani puheenjohtajana on ehkä sosiaalisuus. Oikeasti en supervoimista tiedä, mutta olen sosiaalinen ja pyrin kohtelemaan ihmisiä tasapuolisesti. Kaikki, jotka tulevat A-kiltaan, tulee huomioida jollain tavalla.
Mielestäni puheenjohtajan tärkein tehtävä on pitää homma kasassa. Itse jätän kehittämispuolen ja verkostoitumisen Teamseissa ja vastaavissa muille osaavammille, mutta kokonaisuutta pidän kasassa.
A-kilta on paras paikka toipua, koska se, että ihminen kuuluu johonkin jollain lailla, on kaikki kaikessa. A-killan yhteisöllisyys ja vertaistuki on tosi tärkeää.
Toiminnallisuus A-killassamme tarkoittaa muun muassa retkeilyä ja käsillä tekemistä. Meillä on hyvät puupuolen tilat yläkerrassa. Tekstiilitöihinkin on mahdollisuudet, ne vain ovat nyt jääneet vähemmälle. Kuntouttava työtoiminta on tärkeää ja myös hävikkiruokajako, joka muuten työllistää yllättävän paljon.
A-killan tunnettuuden eteen pitäisi keksiä joku tempaus, jonka avulla A-kilta tulisi tunnetuksi Kemijärvellä. Ongelma on se, että edelleen päihdekuntoutujalle on iso askel lähteä A-kiltaan ja vielä isompi on kertoa se, että kävin A-killassa. Pitäisi saada madallettua kynnystä.
A-kiltamme vastaanottaa erilaiset toipujat niin, että toiminta on avointa kaikille päihdetoipujille. On typerää jättää kukaan päihdetoipuja ulkopuolelle.
A-kiltatoiminnan vuositeema ”Toivoa tarinoista” ylläpitää ja synnyttää toivoa. Jokaisen toipumistarina tukee toista toipujaa. Se, että joku on toipunut, lisää toivoa tosillekin.
"On typerää jättää kukaan päihdetoipuja ulkopuolelle."
A-kiltatoimintaa tulisi kehittää siten, että toipujia tuetaan rehellisyyteen. Tyhjänpäiväinen paapominen ei johda mihinkään. Ja jos A-kiltatapaaminen on aina samanlainen, pitäisi sitäkin miettiä, että millä eri tavalla vertaistukea voisi olla tarjolla.
Pidän huolta omasta jaksamisestani, vai pidänköhän (naurua). Minulla voimavara on kaiken tämän sähläämisen lisäksi lapsenlapset. Se tiputtaa jalat maan pinnalle, kun niiden kanssa värkkää. Ja kyllä välillä täytyy ottaa irti koko A-killasta. Sitten taas jaksaa.
Haastan mukaan tähän juttusarjaan Jyväskylän A-killan puheenjohtajan.
Kuva: Pekka Välimäki
Pelejä ei voitettu, voitettiin enemmän!
FC A-kilta osallistui jälleen Umpihankifutiksen MM-kisoihin Ukkohallassa. Joukkueessa oli tällä kertaa kuusi ensikertalaista, joten suurin osa pelaajista ei tuntenut toisiansa ennestään. Viikonlopun aikana porukka hitsautui niin hyvin yhteen, että tuntui, kuin olisimme tunteneet toisemme paljon pidemmältä ajalta. Peleistä ei tullut voittoja, mutta yhteishenki oli sitäkin parempi.
”Hyvä reissu, hienoa nähdä miten toisilleen tuntemattomat ihmiset alkaa puhaltaa yhteen hiileen noin nopeasti! Vertaistuessa on voimaa.”
”Hieno huomata uusista ihmisitä, kun jännittää aluksi jne. Ja sit kun mennään pelaa, niin silmät kiiluen siellä väännetään ja kaikki innoissaan. Sitä on myös kiva siinä konkaripelaajana katsoa.”
Teksti ja kuva: Toni Vanhala, Tampereen A-Kilta ry Sitaatit: FC A-kilta -joukkueen pelaajat
”Vertaisuus ja päihteettömyys antaa mahdollisuuden avautua aitoon olemiseen, jakamiseen ja yhteyteen ja tuo turvallisuutta. Ison porukan päihteettömän reissun järjestäminen omin päin ois mahdottomuus.”
”Yhteishenki oli loistava, et ei tarvii tulevia reissuja kahdesti miettiä, lähdenkö mukaan.”
Vesipostin juttusarjassa ”Päivä A-killassa” tutustuttiin A-kiltojen arkeen. Lehden numerossa 1/2015 vuorossa oli Keuruun A-kilta. Tiedottaja Tuija Tamsi-Lehtinen oli vieraillut A-killassa eräänä helmikuisena keskiviikkona, jolloin vietettiin uuden tilan avajaisia. Tammikuussa 2025 A-killassa vieraili asiantuntija Pilvi Tyrväinen.
Kohtaamispaikka arjen keskellä
Kanssani juttusille Keuruun A-killan olohuoneeseen istahtivat Tuomo ja Hanna Kivikko, Erkka Kärki ja Tuula Pekkarinen Keskustelimme A-killan perustamisesta ja kuulumisista.
Keuruun A-kilta on perustettu keväällä 2010. Paikallinen diakonissa kysyi Erkalta, haluaisiko hän pistää yhdistyksen pystyyn ja Erkka suostui – mutta vain jos saisi perustamiseen ja yhdistyksen alkuun saattamiseen apua. Vuosien mittaan uusia ihmisiä on tullut lisää, ja Erkka onkin yhdistyksen ainoita toiminnassa mukana edelleen olevia alkuperäisiä perustajajäseniä.
Hanna ja Tuomo Kivikko tulivat toimintaan vuonna 2012 ensin palkkatuella töihin ja sitten myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan, josta jäivät vapaaehtoisiksi ja hallitusaktiiveiksi.
Vuosien aikana Keuruun A-killan tilat ovat ehtineet olla kolmessa eri paikassa Keuruun Ketvelniemessä Runkotiellä. Tilat ovat auki maanantaista keskiviikkoon kello 9–15. Kävijöitä on päivittäin noin kymmenen, ja vuosittain käyntejä A-killassa on 2 500. Olohuoneen lisäksi käytössä on pajan puoli, jossa on mahdollisuus korjata pyöriä tai tehdä pieniä puutöitä.
A-killassa on ollut monenlaista toimintaa vuosien varrella. Miesten- ja naistenryhmät ovat kokoontuneet aina silloin, jos niille on löytynyt vetäjiä. Aukioloaikojen puitteissa olohuoneeseen voi tulla kahvittelemaan tai ruokailemaan
Tuula Pekkarinen, Hanna ja Tuomo Kivikko viihtyvät A-killan olohuoneessa ja vaihtavat kuulumisia.
maantaisin ja keskiviikkoisin. Bingo on pyörinyt monta vuotta, ja keilaamassakin on välillä käyty. Pienet rakentamis-, korjaamis- ja huoltoprojektit piha-alueille ja asuntoihin ovat olleet keskeinen osa toimintaa. Kirpputorikin oli toiminnassa aikoinaan ennen koronaa, mutta nyttemmin se on lopetettu.
Tänä päivänä Keuruun A-Killassa mennään päivä kerrallaan. Tulevaisuudessa toiveissa olisi saada hyvinvointialueen, kaupungin ja yleisen maailmantilanteen suhteen kaikki tasapainoon. Digiaika tuo omat haasteensa A-killan arjen pyörittämiseen. Uusien ihmisten löytäminen mukaan A-killan toimintaan voisi tuoda uutta energiaa ja ideoita A-killan toimintaan.
Teksti ja kuvat: Pilvi Tyrväinen
Hanna Kivikko selaa Keruun A-killasta tehtyjä lehtijuttuja.
A-killasta löytyy nikkarointitaitoista väkeä. Tuomo Kivikko A-killan pajan puolella.
Kun kaikki muu on kadonnut, toivo jää
Kun kaikki muu on kadonnut, toivo jää
Toivo ei ole vain tunne – se on tekoja, sanoja ja kohtaamisia. Se on uskoa siihen, että jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden.
A-klinikkasäätiö täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Seitsemän vuosikymmentä olemme tehneet työtä toivon, inhimillisyyden ja retkahdusten parissa. Päihderiippuvuus voi viedä ihmiseltä kaiken, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä löytää uusi suunta. Toivo ei ole naiivia optimismia, vaan sitä, että näemme ihmisen riippuvuuden takana ja uskomme muutoksen mahdollisuuteen – silloinkin, kun hän ei siihen itse vielä pysty.
Toivo syntyy pienistä asioista, vaikka tuntuu joskus saavuttamattomalta
Olen työssäni nähnyt, miten toivo syntyy joskus hämmästyttävän pienistä asioista. Se voi olla hetki, jolloin joku uskaltaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajatella: ehkä minäkin voin muuttua. Se voi olla myötätuntoinen katse, lämmin kahvikuppi tai pelkästään se, että joku pysähtyy kuuntelemaan. Päihdetyössä toivo ei ole vain kaunis ajatus – se on konkreettinen voima, joka kantaa eteenpäin niin asiakkaita kuin meitä työntekijöitäkin.
Päihderiippuvuus on sairaus, joka voi viedä ihmiseltä kaiken – terveyden, ihmissuhteet, kodin ja lopulta myös uskon siihen, että elämä voisi vielä muuttua paremmaksi. Moni, jonka kohtaan työssäni, on käynyt äärirajoilla. Yritykset lopettaa ovat epäonnistuneet, pettymykset kasautuneet, ja maailma tuntuu kääntäneen selkänsä. Kun ihminen elää näin syvässä varjossa, toivo voi tuntua kaukaiselta ja saavuttamattomalta.
Mutta vaikka kaikki muu olisi mennyt, toivo voi silti löytyä. Se voi syttyä pienestä: hyväksyvästä kohtaamisesta, vertaistuen sanoista tai ensimmäisestä päihteettömästä päivästä. Toivo ei tarkoita, että tie olisi helppo, mutta se antaa suunnan. Se on valo, joka näyttää, ettei ole liian myöhäistä yrittää uudelleen.
Toivo on tekoja, sanoja ja kohtaamisia
Meille päihdetyöntekijöille toivo on enemmän kuin ajatus – se on tapa kohdata. Se tarkoittaa, että jokainen ihminen nähdään ensisijaisesti ihmisenä, ei riippuvuuden määrittelemänä. Se on
myös sitoumus: olla läsnä, kuunnella, tukea ja auttaa löytämään reittejä eteenpäin. Toivo ei ole lupaus nopeasta muutoksesta, mutta se on lupaus siitä, ettei kukaan ole yksin.
Toivo näkyy myös yhteiskunnan tasolla. Se tarkoittaa, ettei päihderiippuvaisia hylätä tai leimata, vaan heille tarjotaan mahdollisuus kuulua joukkoon. Se tarkoittaa, että näemme ihmiset heidän tarinansa takana ja uskomme siihen, että jokaisella on oikeus parempaan elämään.
Lopulta toivo ei ole vain tunne – se on tekoja, sanoja ja kohtaamisia. Se on uskoa siihen, että jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Se muistuttaa meitä siitä, että vaikeimmatkin tilanteet voivat muuttua, ja että jokainen päivä voi olla alku jollekin paremmalle.
Teksti: Annuska Dal Maso kohtaavan työn päällikkö A-klinikkasäätiö Kuva: A-klinikkasäätiö
Toivon kipinä
Sitä kun on onnistunut viimein nuo pirut mielestään karkottamaan. Aloittanut selvin päin kulkemaan.
Sitä joutuu pää riipuksissa kulkemaan ja raskaita pelkojaan kantamaan, kun ei pääse tunteitaan purkamaan.
Tuntuu kuin olisi yksin uponnut talven kaamokseen. Tai kuin uppoisi tiehen sohjoiseen.
Sitä sitten kuitenkin yhtenä aamuna herää valoon keväiseen. Tuohon mielen auringon paisteeseen.
Kuinka se likkakin soitti, pyysi pikkuistaan hoitamaan. Se yx ryhmässä sai hymyilemään. Pyysi kanssaan kahvittelemaan.
Näin ne hetket pienet, mut mielelle niin suuret, saa tunteet, toivon kipinän heräämään.
Ehkä tässä vielä oppii oikeella lailla elämään.
- Pekka Kinnunen -
Sober Camp
”Sober Camp”, jota ennen kutsuimme ihan vaan Kaitiksen leiriksi, järjestetään Hyvinkäällä Kaitaniemen leirikeskuksessa. Leirikeskuksen omistaa Hyvinkään helluntaiseurakunta, ja olemme varsin hyvällä (edullisella) sopimuksella sitä saaneet vuokrailla. Edullisuus kumpuaa siitä, että olemme talkoilleet ja leirienkin aikana puuhailleet jotain kunnostus- ja korjaushommia. Kerran pesimme leirikeskuksen kaikki ikkunat, ja puusavottaa siellä aina on riittänyt. Leirit on olleet aina kaikille avoimet; A-kiltalaisten läheisille, muiden paikkakuntien A-kiltalaisille ja yhteistyökumppaneillekin. Leirit on aina olleet täysin maksuttomia!
Hyvinvointia, kisailua, visailua ja ”Mikeliinin tähtiä”
Leirin ohjelma on muodostunut aika vapaamuotoiseksi, mutta teemojakin on ollut, joista eräs oli suuren suosion saanut ”Tyttöjen ilta”, jolloin naiset saivat keskittyä erillisessä päärakennuksessa omaan hyvinvointiin. – Tämä on teema, jota on uudelleen nostettu esiin ja toteutetaan tulevalla leirillä!
Muutoin ohjelman kohokohdaksi on noussut lauantai-iltapäivän ”Kisailua ja visailua”, joka on aina joukkuekilpailu eli ryhmäytymistä edistävä. Kisat sisältävät perinteisesti lajissa kuin lajissa oman tvistin. Eli jos heitetään tikkaa, saattaa sen joutua suorittamaan tasapainolaudan päältä, tai muuta vastaavaa.
Suurella jännityksellä odotettuja tulosten julkaisuja edeltää leirin pääruoka, jona parhaimmillaan ollut itse loimutettua lohta – että silleen. Meille on siunaantunut kuin johdatuksena ihan ammattikokkeja porukkaan ja ruuat ovat saaneet ”Mikeliinin tähtiä”.
Paikka, jossa viihdytään
Leirikeskus sijaitsee Hyvinkään Sykäri-järven etelärannalla ja pohjoisrannalla sijaitsee muuten Ridasjärven päihdekuntoutuslaitos, josta vieraita tavan mukaan toivotellaan kyläilemään ja porukassa on käyty siellä potilaita leiriltä moikkailemassa.
Leirikeskukseen mahtuu hyvin majoittumaan, mutta onpa ulkonakin nukuttu teltoissa ja riippusängyissä, jopa talviolosuhteissa. Järvessä on kalasteltu ja lähiluonto on monipuolinen. Leiriläisten käytössä on pari soutuvenettä, kanootti ja kajakki.
Leirin hotspottina toimii kesäkeittiö ruokailutiloineen. Kesäkeittiö on varustettu avotakalla, jossa tuli palaa perinteisesti läpi leirin. Ulkona löytyy parikin mukavaa grillipaikkaa, joilla muurikkalettujakin tykätään paistella, makkarasta puhumattakaan.
Tervetuloa mukaan seuraavalle leirille!
Leirin vapaamuotoisuudesta huolimatta, tai juuri sen vuoksi, leirin päätteeksi pyydetään aina kirjallinen palaute. Palautteet päättyvät useimmiten toiveeseen jo seuraavasta leiristä.
Tuleva leiri, ”Sober Camp 1.25”, on suunnitteilla huhti-toukokuuhun 2025. Kyselyitä leiristä on jo tullut kauempaakin ja tähänastinen etäisyysennätys (Tampereelta) saattaakin rikkoutua. KAIKKI ovat tervetulleita, vaikka Australiasta asti, ja yksityiskohtia voi kysellä allekirjoittaneelta.
Teksti ja kuvat: Antti Tamminen Järvenpään A-kilta ry ja Kuumakillat-verkosto
Jotta jokainen voi päästä mukaan
Mikä Suomessa on arvokasta? Joidenkin mittareiden mukaan olemme maailman onnellisin kansa. Moni meistä sen tuloksen usein talven pimeydessä ja arjen ahdingossa torppaa. Onnen tunne on yksilöllinen, mutta siihen liittyvät vahvasti toiset ihmiset.
Toisen auttaminen hädässä, kohdatuksi tuleminen vaikealla hetkellä, yhdessä iloitseminen, yhdessä tekeminen. Tätä kaikkea on kansalaisjärjestötoiminta ja vapaaehtoistoiminta. Osallisuutta yhteiskuntaan. Auttamisen iloa ja tuen vastaanottamista silloin, kun sitä tarvitsee. Vaikeinakin hetkinä.
Kansalaisyhteiskuntaa puolustettava haasteiden ja odotusten keskellä
Tällä hetkellä kansalaisjärjestöjen tilaa haastetaan useammalta suunnalta. Toisaalta toimintaympäristö muuttuu vauhdilla ja järjestöjen pitäisi pystyä päivittämään toimintojaan ja vastaamaan niin päättäjien kuin kansalaisten järjestöihin kohdistuviin odotuksiin. Toisaalta kansalaisjärjestöillä on menossa historiallisen suuret julkisen rahoituksen leikkaukset, ja tilanne vaikuttaa jo järjestöjen toimimisen laajuuteen. Lähiaikojen näkymä on rahoituksen osalta varsin synkkä.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut koko kansakuntamme historian ajan osin kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan varaan. Järjestöt tarjoavat ison osan yhteiskunnallisista palveluista. Järjestöt ovat myös julkista toimijaa ketterämpiä ja usein yrityksiä halvempia toimimaan nopeasti ihmisten apuna silloin, kun tarve on suuri. Elämme isoa yhteiskunnallisen murroksen aikaa ja nyt tarvitsisimme uutta näkymää ja myönteisiä päätöksiä järjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Arvioimme, että järjestöjä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, koska myös julkinen sektori leikkaa omia palveluitaan ja vähentää henkilöstöään. Samaan aikaan ihmisten tarve erilaiseen tukeen omassa arjessaan ei ole poistunut, vaan jopa päinvastoin. Tässä ajassa tarvitsemme kansalaisyhteiskunnan puolustajia, jotta järjestöjen toimintaedellytykset eivät kohtaa liian suurta, peruuttamatonta iskua, jonka seuraukset tuntuvat tavallisten suomalaisten arjessa.
Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat suoraan ihmisiin. Erityisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa elävät tai kriisejä kohtaavat ihmiset tarvitsevat kanssaihmisiä, joilta saa tukea. Kaikilla ei ole omaa tukiverkostoa omaisista, läheisistä tai
naapureista. Tällöin kansalaisjärjestöjen rooli korostuu, ajatuksena, ettei ketään jätetä yksin.
Tarvitaan uudenlaista ajattelua
Osalla järjestöjä ei ole palkattuja työntekijöitä, vaan toimintaa pyörittävät vapaaehtoiset. Osalla järjestöjä on sekä palkattuja työntekijöitä että vapaaehtoisia. Mietimme, olisiko tulevaisuudessa kehitettävissä jotain myös tältä väliltä.
Järjestöt ovat aina olleet vahvoja kehittäjiä, uuden innovoijia. Tätä kehittämistyötä tarvitaan vahvasti edelleen: uusia kokeiluja ja pilotointeja. Yhtenä pilotoinnin kohteena voisi kokeilla vapaaehtoistyön ja palkkatyön yhdistämistä, esimerkiksi työelämään takaisin -malli kuntoutujille voisi sopia. Tähän voisivat liittyä myös vertaisosaaminen ja kokemusasiantuntijuus. Suomessa on yksinasuvien määrä noussut. Osa yksinasuvista tuntee yksinäisyyden tunnetta. Järjestöjen merkitys yksinäisyyden vähentämisessä ja poistamisessa on äärimmäisen tärkeä. Järjestöjen toimintaan on helppo tulla mukaan, esimerkiksi ryhmä- ja harrastustoimintaan. Järjestöt tarjoavat lukuisia osallistumisen mahdollisuuksia, joten tarjontaa on monipuolisesti tarjolla. Tulevaisuudessa toivotaan, että eri sektoreilla toimivat järjestöt voisivat tehdä enemmän yhteistyötä keskenään.
Toimivia esimerkkejä löytyy
Voisimme miettiä, kuinka saamme eri sukupolvet toimimaan enemmän yhdessä. Nyt puhutaan sukupolviälykkäästä toiminnasta. Esimerkiksi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:llä on ollut nuorille jo 10 vuotta toimintaa, jossa heillä on mahdollisuus tutustua vanhusalan eri työtehtäviin Vanhustyön Trainee ohjelma nuorille -toiminnassa. Samalla on ollut mahdollisuus tutustua myös järjestöjen vapaaehtoistoimintaan ja muuhunkin toimintaan.
Suomalainen liikunta- ja urheilujärjestelmä perustuu seuratoimintaan, jossa noin puoli miljoonaa suomalaista tekee vapaaehtoistyötä. Osa toimii ohjaajina tai valmentajina, osa tekee kirjanpitoa tai hankkii seuralle rahoitusta. Toiset siivoavat tiloja ja osa huolehtii tapahtumien järjestämisestä. Ilman tätä arvokasta työtä eivät suomalaiset lapset ja aikuiset pääsisi harrastamaan itselle rakasta lajia ja viettämään aikaa yhdes-
sä. Näillä päivittäisillä miljoonilla kohtaamisilla on suuri merkitys ihmisten arjessa. On tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin. On tärkeää, että kaikki pääsevät mukaan.
Ja on selvää, että kuuluminen vertaistukitoimintaan, kuten A-kiltayhteisöön, on päihdetoipujille ja heidän läheisilleen tärkeää.
On osattava katsoa tulevaan
Haastavassakin tilanteessa olisi voitava katsoa pidemmälle. Toivomme, että Suomessa alkaisi keskustelu siitä, minkälaista yhteiskuntaa tavoittelemme? Mikä on kansalaisten osallistumisen ja kansalaisjärjestöjen rooli tulevaisuudessa? Tarvitaan selkeämpi visio kohti 2030-lukua ja kauemmaksikin.
Jo pelkästään se, että kansainvälinen tilanne on epävakaa ja sen seurauksena kohtaamme moninaisia haasteita kotimaankin kamaralla, olisi syytä ottaa tarkasteluun myös kansalaisyhteiskunnan merkitys esimerkiksi kokonaisturvallisuuden, kriisikestävyyden ja ihmisten resilienssin näkökulmasta. Jokapäiväinen osallistuminen ja yhteisen hyvän tekeminen on keskeinen osa turvallisuuttamme ja onnellisuuttamme.
Teksti: Taina Susiluoto toimitusjohtaja
Suomen Olympiakomitea
Virpi Dufva toiminnanjohtaja
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry Kuva: Taina Susiluoto
Kirjoittajat, Taina Susiluoto (oik.) ja Virpi Dufva, ovat valtioneuvoston asettaman Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANEn puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.
Haluatko eroon tupakasta ja nikotiinista?
Haluaisitko hengittää vapaammin, nukkua paremmin ja saada enemmän energiaa arkeesi? Tässä muutamia syitä, miksi savuttomuus ja nikotiinittomuus voi olla juuri sinulle merkittävä askel eteenpäin.
Terveys ja hyvinvointi ensin
Kun lopetat tupakoinnin tai muun nikotiinituotteiden käytön, kehosi alkaa toipua nopeasti. Hengityksesi kevenee, unen laatu paranee ja saat enemmän voimaa päivittäisiin toimiin. Lisäksi lopettaminen voi auttaa sinua hallitsemaan stressiä ja ahdistusta paremmin – ilman, että nikotiini ohjaa tunteitasi.
Riippuvuudesta irrottautuminen on voimakas osoitus siitä, että sinä hallitset elämääsi, etkä anna tupakalle tai nikotiinille valtaa. Jokainen nikotiiniton päivä vahvistaa itseluottamustasi ja voit olla myös esimerkkinä lähipiirisi ihmisille – voit inspiroida muitakin tekemään terveellisempiä valintoja.
Hyödyt näkyvät heti – ja pitkällä aikavälillä
Tupakkaan tai muihin tuotteisiin kuluu monesti paljon rahaa. Lopettamalla säästät merkittäviä summia, jotka voit käyttää johonkin, mikä oikeasti tuo iloa elämääsi – olipa se sitten hyvä ruoka, harrastus tai muu itsesi palkitseminen.
Savuttomuus ja nikotiinittomuus tuo mukanaan myös pitkäaikaisia hyötyjä. Fyysinen jaksamisesi ja suorituskykysi sekä palautumisesi paranee ja tunnet olosi vahvemmaksi. Saatat säästyä monilta vakavilta sairauksilta. Lisäksi ihmissuhteesi voivat parantua ja arkisten asioiden hoitaminen voi tuntua helpommalta, kun et ole sidoksissa tupakkaan ja nikotiiniin.
Tukea ja uusia tapoja tilalle
Tupakointi ja muiden tuotteiden käyttö on usein myös sosiaalinen tapa ja saattaa liittyä arkisiin tapoihisi, mutta voit korvata sen uusilla, hyvinvointiasi tukevilla rutiineilla. Jos lopettaminen tuntuu vaikealta, muista, ettet ole yksin. A-killoissa on varmaan mahdollista löytää vertaistukea ja uusia tapoja viettää aikaa ilman tupakkaa ja nikotiinia.
Joskus nikotiinikorvaushoidot, asteittainen vähentäminen ja jopa lääkkeet voivat helpottaa matkalla kohti lopettamista. Niiden käyttö tulee aina sopia terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, joilta saat asianmukaista ohjausta niiden käyttöön ja asteittaiseen lopettamiseen.
Ota ensimmäinen askel jo tänään ja hae tukea
Aluksi lopettaminen voi tuntua haastavalta, ja repsahduksiakin tapahtuu. Kannattaa siis muistaa, että itsensä palkitseminen edistysaskeleista voi auttaa pysymään motivoituneena ja että lopettaminen on kuitenkin sijoitus omaan terveyteen ja tasapainoiseen elämään.
Älä epäröi hakea apua ja tukea. Voit kääntyä läheisten ja tukihenkilöiden lisäksi ammattilaisten puoleen. Apua on saatavilla myös maksuttomasti esimerkiksi Stumppi-neuvontapuhelimesta (0800 148 484) sekä THL:n verkkopalveluista.
Jokainen pienikin päätös omassa arjessasi kohti nikotiinittomuutta on osa sinun tarinaasi, jossa sinä olet pääosassa ja johdat itse elämääsi.
Teksti ja kuva: Tuulia Råmark
Terveyden edistämisen asiantuntija Syöpäjärjestöt Kuvituskuva: Pixabay
Mitä mieltä Vesipostista?
1. Nimi ja A-kilta?
2. Oletko Vesipostin säännöllinen vai satunnainen lukija?
3. Mitä juttuja luet mieluiten?
4. Mikä lehdessä on parasta?
5. Mitä kehitettävää lehdessä on?
6. Millä muutamalla sanalla kuvailisit lehteä?
7. Mitä terveisiä lähetät 50-vuotiaalle Vesipostille ja sen lukijoille?
1. Eufrosyne Petrell
Laitilan Seudun A-kilta ry
2. Jokaisen käyn kyllä lävitse.
3. Muiden A-kiltojen kuulumiset, A-Kiltojen Liiton tiedotteet
4. Koko, helppolukuisuus, tiedot päihteistä
5. En osaa sanoa. Tällä hetkellä on paljon asiaa.
6. Minusta asiallinen tiedotuslehti.
7. Onnittelut 50-vuotiaalle Vesipostille sekä kaikille lukijoille. Toivon jatkoa!
1. Ville Tuominen Jämsän Seudun A-kilta ry
2. Olen Vesipostin säännöllinen lukija ja lehti tulee kotini postilaatikkoon.
3. Ensin selailen lehden ja poimin sieltä jutut, joissa tunnistan kuvista A-kiltaystäviäni. Ja myös toipumistarinan luen ensiselaamisella. Myöhemmin luen lehden sitten tarkemmin.
4. Lehdessä parasta on ihmiset kuvissa. Porukkaan kuulumisen tunteen vaan aistii vaikka kotisohvalla lehteä lukiessa.
5. 50 vuodessa lehti on jo kehitetty sen verran laadukkaaksi. Ja A-kiltojen arvopohja ei muutu tulevaisuudessakaan. Joten lehti kestää aikaa myös seuraavat 50 v. Jos pidetään lehti vaikka samanlaisena, kuin se on jo nyt.
6. Lehti, jonka tulemista todella odottaa.
7. Viestintäjaostossa mukana olleena tiedän, että Vesipostin ympärillä on huikea porukka sitä tekemässä ja yhdessä suunnittelemassa. Valtava määrä ystävyyttä. Vaikkei minun naamaa enää niin usein näy Vesipostissa, silti olen vain soiton päässä. En sen kauempana. – Toivotan jokaisen lehden lukijan elämään rauhaa ja rakkautta.
Kabareesta keskusteluihin
Pohjois-Suomen A-kiltojen marraskuisen aluetapaamisen Suomussalmen Leirikeskus Roinilassa mahdollisti Raahen A-killan osoittama testamenttiraha. Tapaamiseen osallistui 30 virkeää A-kiltalaista. Oli ilo taas nähdä A-kiltalaisia, jotka ovat olleet vuoden A-kiltatoiminnassa ja irti päihteistä. Todettiin ilolla, että olimme saaneet joukkoomme myös uusia kasvoja.
Tuloiltana saimme nauttia Teatteri Retikan kabareesta, jossa saimme nauraa sydämen kyllyydestä. Iltaa jatkoimme saunomisella ja vapaalla yhdessäololla.
Lauantaipäivän aloitimme Sinikka Vehkalahden tuomilla A-Kiltojen Liiton kuulumisilla. Sinikka kertoi kuulumiset selkeästi ja saimme häneltä kysymyksiimme vastaukset. Keskustelu oli hyvin vilkasta, ja jokainen sai tuoda mielipiteensä julki.
Päivän ohjelmamme sisälsi muun muassa ulkoilua, leikkimielistä kisailua ja saunomista. Lauantai-ilta huipentui Rauno Eskelisen kirjoittamaan pakinaan Putkiradio. Pakinan lukemi-
sen jälkeen keskustelu herätti erilaisia tunteita entisajan elämästä ennen nykyaikaa. Pakina sai naurua aikaan.
Ilta päättyi keskusteluun, joka oli helppoa, sillä olemme tavanneet toisiamme vuosikaudet aluetapaamisissamme ja olemme tulleet läheisiksi keskenämme. Jaoimme niin surut kuin ilotkin sitten viime tapaamisemme. Emmekä voi unohtaa Roinilan keittäjien meille valmistamia erittäin maukkaita aterioita. Ruokaa oli kaikille riittävästi. Tietenkin oli myös kahvia tarjolla piparkakkujen kera.
Hartain toiveemme olisi, että nämä aluetapaamiset otettaisiin takaisin toimintasuunnitelmaan. Tällainen toiminta on vertaistukea parhaimmillaan.
Teksti: Leena Kortelainen, Oulun A-Kilta ry
Kuva: Arja Räinä, Oulun A-Kilta ry
Oikea-aikainen
Oikea-aikainen
Riippuvuuksia kokeneet kuvasivat toivon muutokseen virinneen monenlaisissa elämäntilanteissa. Vertaistukea ja palveluja riippuvuuksista irrottautumiseen tulisi olla tarjolla välittömästi.
Toivo on tutkimusten mukaan tärkeää riippuvuuksista irrottautumisessa. Toivo on tunne tai uskomus siitä, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain myönteistä ja vaikeista tilanteista voi selviytyä. Toivon herääminen on usein edellytys muutokselle. Se ylläpitää motivaatiota ja auttaa käsittelemään haasteita ja epäonnistumisia.
MIPA 2.0 -hankkeen tutkimuksessa riippuvuuksia kokeneet ihmiset kertoivat kirjoittamalla tai haastattelussa, mistä he olivat saaneet toivoa ja motivaatiota riippuvuuksista irrottautumiseen.
Toivo viriää monenlaisissa elämäntilanteissa
Toivon riippuvuudesta irrottautumiseen oli monien kohdalla synnyttänyt esimerkiksi hyvä parisuhde, halu saada perhe tai olla parempi vanhempi, päihteisiin liittyvät vaaratilanteet tai läheisen ihmisen menetys päihteille. Toiveikkuutta lisäsivät myös arkeen löytyneet uudet harrastukset, työ ja muu merkityksellinen tekeminen.
Ystävien ja perheen tuki oli tärkeä toivon vahvistaja. Yksinäisyys, eristäytyneisyys ja toimettomuus puolestaan ruokkivat riippuvuuskäyttäytymistä.
irrottautumiseen
Hyvät palvelukokemukset ja vertaistuki ylläpitävät motivaatiota
Toivon näkökulmasta tärkeää oli, että palveluihin hakeutuessa apua sai välittömästi. Riippuvuuksiin liittyi pelkoa vieroitusoireista, joita voidaan helpottaa hyvällä hoidolla. Toivo vahvistui usein hoito- ja kuntoutusjaksojen aikana tai uusia hoitomuotoja kokeiltaessa. Pysyvä hoitokontakti auttoi ylläpitämään motivaatiota.
Toivottomuuden tunne heräsi tilanteissa, joissa ei tiennyt mistä hakea apua tai tuli poiskäännytetyksi tai huonosti kohdelluksi palveluissa. Kuntoutusjaksojen lyhyt kesto turhautti: ”Kuukaudessa ei tapahdu riittävästi asioita, että ihminen kykenisi arjessa selviämään ja muuttamaan elämänsä suuntaa”.
Vertaistukiryhmään osallistuminen oli monelle käännekohta riippuvuudesta irtautumisessa: kun näki muiden onnistuneen, vahvistui usko muutokseen omassa elämässä. Vertaistuki auttoi tunnistamaan omia vahvuuksia. Usko omaan kykyyn vaikuttaa toiminnallaan elämänsä kulkuun onkin tärkeä toivon elementti.
tuki antaa riippuvuuksista
tuki antaa riippuvuuksista irrottautumiseen
antaa toivoa irrottautumiseen antaa toivoa irrottautumiseen
”Vertaistuki,
muiden tapaaminen ja kokemusten vertailu on auttanut ymmärtämään itseä ja omia addiktioita ja tuonut armollisuutta itseä kohtaan.”
Ymmärrys riippuvuuksista tuo realismia muutoksen polulle
Joillekin osallistujille muutoksen kannalta ratkaisevaa oli tieto siitä, että riippuvuus on sairaus ja siitä voi parantua. Toiveikkuutta loi myös ymmärrys omasta riippuvuudesta ja sen mekanismeista.
Toivon säilymistä tukee itsemyötätunto, joka auttaa suhtautumaan omiin epäonnistumisiin realistisesti ja tuomitsematta. Monilla riippuvuudesta irtautumiseen kuului retkahduksia, jotka voivat rapauttaa uskoa tavoitteen saavuttamiseen. Toisaalta ne olivat osoittaneet, että riippuvuudesta oli jo aiemmin päästy eroon - ja sen voi tehdä uudelleen.
Tutkimukseen osallistujien kokemukset osoittavat, että toivo riippuvuuksista irrottautumiseen voi syntyä odottamattomastikin erilaisissa elämäntilanteissa. Palvelujärjestelmän on tärkeää ylläpitää toivoa tukemalla yksilön vahvuuksia sekä tarjoamalla monenlaisia toipumisen tapoja, hoitomuotoja ja aineksia merkityksellisen elämän rakentamiseen. Tukea tulisi saada juuri silloin, kun halu muutokseen herää.
Teksti: Sari Jurvansuu, Taina Heinonen ja Jouni Tourunen A-klinikkasäätiö Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0) Kuvituskuva: Pixabay
Romanien pitkä ja mutkainen tie Suomessa
Romanien juuret ovat syvällä Intiassa. Kielitieteelliset tutkimukset osoittavat heidän lähteneen liikkeelle KeskiIntiasta. Vaikka heidän alkuperänsä on intialainen, heitä ei kuitenkaan voida pitää intialaisina samassa mielessä kuin Intian valtaväestöä. Romanit lähtivät Intiasta noin 500–1100 -luvuilla jKr. pakoon sotia, nälänhätää ja vainoja. Tämä pitkä vaellus johti heidät lopulta Eurooppaan, jossa heidän tielleen osui monenlaisia koettelemuksia.
Suomeen romanit saapuivat ensimmäisen kerran vuonna 1514. Tuolloin heillä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia. Elämä oli jatkuvaa taistelua olemassaolosta. Ruotsin valtakunnassa, johon Suomi tuolloin kuului, annettiin vuonna 1637 hirttolaki, joka määräsi kaikki romanit poistumaan maasta vuoden ja yhden päivän kuluessa. Määräajan jälkeen maassa tavatut romanimiehet sai hirttää ilman oikeudenkäyntiä, ja naiset sekä lapset karkotettiin maasta. Tämä julma laki oli voimassa aina vuoteen 1748 saakka.
Kirkonkin suhtautuminen romaneihin oli menneinä vuosisatoina jyrkän kielteinen. Heidät suljettiin kirkollisten toimitusten ulkopuolelle, ja heiltä evättiin sairaanhoito, joka oli pitkään yksin kirkon vastuulla. 1700-luvulla matkustaminen oli muutenkin rajoitettua. Ilman virallista matkapassia matkalla tavatut henkilöt voitiin pidättää ja lähettää maaherran kuulusteluun, josta matka jatkui usein pakkotyöhön.
Oikeuksien sarastus
ja kulttuurin elpyminen
Vasta Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 alkoi romanien asema vähitellen parantua. Vuonna 1919 romanit ja juutalaiset saivat Suomen kansalaisuuden ja siihen liittyvät oikeudet. Syrjintä ja ennakkoluulot jatkuivat kuitenkin pitkään. Romanikielen puhumista ei katsottu hyvällä, mikä johti sen muuttumiseen eräänlaiseksi ”salakieleksi”. Nykyään romanikieli on UNESCO:n määrittelemä uhanalainen kieli, ja sen säilyttäminen on tärkeää.
”Toivottavasti tämä artikkeli herättää kiinnostusta romanikulttuuria kohtaan ja kannustaa tutustumaan siihen tarkemmin. Jokainen meistä voi omalta osaltaan edistää yhdenvertaisuutta ja kunnioitusta romanien ja muiden vähemmistöjen keskuudessa”, toteaa Carmen Bajram.
1970-luvulla alkoi tapahtua myönteistä kehitystä romanien kulttuurin elvyttämiseksi. Ensimmäiset romanikielen oppikirjat julkaistiin, mikä oli merkittävä askel kielen säilyttämisen kannalta. Vuonna 1975 otettiin käyttöön erityisasuntolaina ja asetus, joka velvoitti kunnat asuttamaan romanit kuntien asuntoihin. Tämä oli merkittävä sosiaalinen uudistus, ja vuoteen 1985 mennessä kaikilla Suomen romaneilla oli asunto.
Usko ja perinteet tärkeitä
Suomessa pääosa romaneista, noin 85 %, on kristittyjä. Usko on monelle tärkeä osa identiteettiä. Muissa maissa romanien
uskonnollinen vakaumus usein heijastaa kunkin maan valtauskonnon.
Romanikulttuurissa vanhempien ihmisten kunnioittaminen on keskeisessä asemassa. Se on kulttuurin ydin, jonka ympärille on vuosisatojen kuluessa kehittynyt erilaisia tapoja osoittaa kunnioitusta. Näitä ovat muun muassa teitittely, kauniit käytöstavat ja se, ettei fyysistä kontaktia oteta nuorempien ja vanhempien välillä. Tämä kunnioitus vanhempia kohtaan juontuu vahvasta yhteisöllisestä elämäntavasta, jossa perhe ja suku ovat ensisijaisen tärkeitä.
Myös pukeutuminen on osa romanikulttuuria. Se perustuu peittävyyteen, väljyyteen ja siveyteen. Vaikka pukeutuminen on muuttunut vuosien kuluessa, se juontaa juurensa vanhaan suomalaiseen talonpoikaiskulttuuriin.
Romanit ovat kautta aikojen kiertäneet ympäri maailmaa. Sen myötä he ovat pyrkineet pitämään kiinni puhtaussäännöistä olosuhteista riippumatta. Tällä on ollut merkittävä vaikutus heidän terveyteensä, sillä se on auttanut välttämään kulkutauteja ja muita sairauksia. Puhtaussäännöillä on pitkät juurensa, ja tänäkin päivänä puhtaus on tärkeää ja arvostettua romaneille. Henkilökohtaisesta hygieniasta ja kodista pidetään edelleen hyvää huolta.
Symbolinen puhtaus säätää keittiön kodin ”pyhimmäksi”. Keittiöön ei viedä mitään muista huoneista, eikä esimerkiksi astioita käytetä muualla kuin keittiössä ja sielläkin vain pöytien päällä. Symbolisen puhtauden voi karkeasti selittää ”pöytätason puhtaudella”; kaikki mikä jää pöytätason yläpuolelle on puhdasta ja kaikki mikä jää alapuolelle, on likaista. Siksi lattialta ei nosteta mitään – esimerkiksi leluja – pöydän päälle. Tämä sääntö on yksi tapa ylläpitää järjestystä ja puhtautta, mutta se myös korostaa keittiön merkitystä perheen yhteisenä tilana.
Tapakulttuuri on romanien yhteisön sisäisiä toimintatapoja, jotka kulkeutuvat vanhalta nuorelle. Tapoja ei varsinaisesti opeteta lapsille suoraan, vaan ne opitaan elämällä kulttuurin sisällä ja osallistumalla yhteisön arkeen. Osa romanien tavoista on peräisin Intian ajoilta, ja osa taas on muovautunut vuosisatojen aikana vuorovaikutuksessa ympäröivien kulttuurien kanssa. Suomen romanien tapaperinteet ovatkin saaneet vaikutteita vanhoillissuomalaisten talonpoikaisperinteiden kanssa.
Yhteisöllisyys tärkeä voimavara
Yhteisöllisyys on keskeinen arvo romanikulttuurissa. Päätökset tehdään usein yhdessä, ja perheen ja suvun tuki on ensiarvoisen tärkeää. Yhteisöllisyys näkyy myös siinä, että apua jaetaan tarvittaessa, ja yhteisiä juhlia ja tapahtumia järjestetään säännöllisesti. Tämä vahva yhteisöllisyys on ollut tärkeä voimavara romanien selviytymiselle vaikeina aikoina.
Tavat ovat säilyneet yhteisössä näin pitkään siksi, että romanit eivät ole olleet alttiita ajassa tapahtuville nopeille muutoksille samalla tavalla kuin muut Suomen kansalaiset.
Elämä on perinteisesti ollut kiertävää, ja tiivis yhteisö on tarjonnut turvaa ja tukea.
Ihmiset muuttuvat ja tavat aina heidän mukanaan. Romaniyhteisössä tavat ovat nykyään perhekohtaisia, kun taas ennen ne olivat vahvemmin suku- ja paikkakuntakohtaisia. Globalisaatio ja yhteiskunnan muutos ovat vaikuttaneet myös romaneihin, ja perinteet elävät ja muovautuvat edelleen.
Romanien identiteetti tänään
Romanien identiteetti on monimutkainen ja jatkuvasti kehittyvä. He ovat osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta samalla heillä on oma ainutlaatuinen kulttuurinsa ja historiansa. On tärkeää muistaa, että romanit eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän joukossaan on monenlaisia ihmisiä erilaisine taustoineen ja näkemyksineen.
Vaikka romanien asema Suomessa on parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä, syrjintä ja ennakkoluulot ovat edelleen todellisuutta monille romaneille. On tärkeää jatkaa työtä syrjinnän poistamiseksi ja romanien oikeuksien edistämiseksi.
Romanien kulttuuriperinnön vaaliminen ja romanikielen säilyttäminen ovat tärkeitä, jotta tämä ainutlaatuinen osa suomalaista kulttuuria säilyy elävänä myös tuleville sukupolville. Samalla on tärkeää, että romanit voivat itse määritel-
lä identiteettinsä ja osallistua aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen.
Tulevaisuuden näkymät
Romanien tulevaisuus Suomessa näyttää valoisammalta kuin koskaan aikaisemmin. Yhteiskunnan tietoisuus romanien historiasta ja kulttuurista on lisääntynyt, ja yhä useammat romanit ovat mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
On kuitenkin vielä paljon tehtävää. Romanien työllisyysaste on edelleen alhainen, ja koulutuksessa on parantamisen varaa. On tärkeää, että romanit saavat tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja työelämään.
Tärkeintä on kuitenkin jatkaa vuoropuhelua romanien ja muun väestön välillä. Vain avoimen ja kunnioittavan vuoropuhelun avulla voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki tuntevat olevansa arvostettuja ja hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin ovat. Romanien rikas kulttuuriperintö on arvokas lisä suomalaiselle yhteiskunnalle, ja sen vaaliminen on meidän kaikkien etu.
Teksti ja kuva: Carmen Bajram nuorisotyön koordinaattori Suomen Romaniyhdistys ry
Artikkelissa on käytetty lähteenä Panu Pulman teosta Suomen romanien historia (2018).
Hallitus ja työntekijät kehittämässä
A-Kiltojen Liiton hallituksen ja henkilöstön kehittämispäivillä tammikuun lopulla paneuduttiin yhdistystoimintaan, viestintään, kestävään kehitykseen sekä A-kiltatoiminnan nykytilaan ja tulevaisuuteen.
Kuvassa A-Kiltojen Liiton hallitus 2025: Tommi Vilmi, Vesa Vaittinen, Toni Vanhala, Sinikka Vehkalahti, Antti Tamminen, varapuheenjohtaja Satu Lahtinen, edessä puheenjohtaja Arto Pasanen ja Matti Muuri. Kuva: Anna Niemistö
AJANKOHTAISTA
Äänestä ja vaikuta!
Kunta- ja aluevaalit järjestetään yhtäaikaisesti 13.4.2025. Aluevaaleissa valitaan hyvinvointialueiden valtuutetut aluevaltuustoihin, joissa päätetään sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen asioista.
Kuntavaaleissa äänestetään valtuutetut kuntien valtuustoihin, joissa päätetään kunnan toiminnasta ja taloudesta. Valtuustokausi kestää neljä vuotta.
Mihin vaaleissa vaikutetaan?
Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, miten elinalueesi jokapäiväiseen arkeen liittyviä palveluita ja toimintoja toteutetaan ja mihin rahallisia resursseja suunnataan.
Järjestöjen merkityksellinen työ ja panos paikallisen hyvinvoinnin hyväksi on mittavaa. Sen vuoksi järjestöjen äänen kuuluvissa pitäminen sekä päihdetoipujien ja läheisten etujen varmistaminen korostuu etenkin nyt, kun järjestöiltä on leikattu varoja.
IN MEMORIAM
Järjestöjen ääni kuuluviin päätöksenteossa
Päihdekentän järjestötoimijat ovat tärkeitä tämän päivän ja tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentajia, ja siksi toiminta on pidettävä huomioituna alueellisia päätöksiä tehtäessä. Nyt kannattaakin äänestää, jotta päihdetoipujien ja järjestökentän ääni saadaan pysymään näkyvänä ja elinvoimaisena.
Löydä ehdokkaasi!
Itselleen sopivaa ehdokasta voi etsiä tekemällä vaalikoneita, selaamalla eri puolueiden nettisivuja tai menemällä kuulolle vaalitilaisuuksiin. Äänestystiedot ja -ohjeet tulevat äänioikeutetuille postitse. Lisätietoja ja tiedot ennakkoäänestyspaikoista löytyy Oikeusministeriön ylläpitämiltä vaalit.fi -sivustolta.
Nähdään vaaliuurnilla!
Teksti: Pilvi Tyrväinen Kuvituskuva: Pixabay
Tapsa, Oulun A-Killan pitkäaikainen jäsen
Tapio (Tapsa) Ipatti oli Oulun A-Killan pitkäaikainen ja rakastettu jäsen. Hänen poismenonsa jättää suuren aukon monien sydämiin, mutta hänen henkensä ja muistonsa elävät meissä kaikissa, jotka tunsimme hänet.
Tapio oli huumorintajuinen mies, jonka kyky tuoda iloa ja naurua ympärilleen oli ainutlaatuinen. Hänellä oli luonnostaan syntynyt tilannekomiikan taito, ja hän osasi nähdä naurettavat puolet elämän vakavimmissakin hetkissä. Hänen tarinansa saivat useimmiten kaikki ympärillään nauramaan vedet silmissä.
Mutta Tapio ei ollut pelkästään hauskuuttaja, hän oli myös syvällinen ajattelija. Eräs hänen lausumansa kertoo mielestäni koko kiltatoiminnan ytimen: ”On kaksi paikkaa, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia; yläkerta ja kilta.”
Kokoonnuimme A-killalle viettämään Tapion muistojuhlaa. Surun keskellä olimme myös iloisia siitä, että saimme tuntea suuren Persoonan ja hän kuului joukkoomme niin pitkän ajan.
Tapio Ipatin elämä oli täynnä merkitystä ja lämpöä. Hänen huumorinsa, viisautensa ja inhimillisyytensä jäävät elämään meissä kaikissa. Lepää rauhassa, Tapio. Kiitos kaikesta, mitä toit elämäämme.
Teksti: Sinikka Vehkalahti, Oulun A-Kilta ry Kuva: Anne Puotiniemi, Oulun A-Kilta ry
Toivoa tarinoista
Vesiposti on kulkenut pitkän matkan siitä, kun se ensimmäisen kerran julkaistiin 50 vuotta sitten. Lehti syntyi tarpeesta antaa ääni ja toivo niille, jotka kamppailivat päihdeongelmien kanssa, ja vuosikymmenten aikana se on kasvanut tukemaan yhteisöllisyyttä, kokemusten jakamista ja toipumista.
Vuositeemamme ”Toivoa tarinoista” muistuttaa meitä siitä, että jokaisen tarina on merkityksellinen. Vesipostin sivuilla on jaettu rehelli siä toipumisen kokemuksia. Tarinoissa on voimaa – ne voivat sytyttää kipinän muutokseen, tarjota vertaistukea ja muistuttaa siitä, että kukaan ei yksin.
Vesiposti on enemmän kuin jäsenlehti. Se on teinen alusta, jossa A-kiltalaiset voivat kertoa omia tarinoitaan ja jakaa toivoa toisilleen. Jokainen kirjoittaja ja lukija tekee osaltaan Vesipostista sen, mitä se tänään on: meitä kaikkia yhdistävä ääni, A-kiltatoiminnan näyteikkuna ja käyntikortti.
Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet – ja edelleen olette – mukana tässä matkassa. Yhdessä luomme tulevaisuutta, jossa tarinoilla on paikkansa – ja jossa toivo löytää jokaisen meistä.
Kirsi Mäki
Vesiposti-lehden päätoimittaja
Vesipostilehtiä viideltä vuosikymmenelltä.
Merkkivuosi näkyy lehdessä pienimuotoisesti pitkin vuotta, ja syyskuussa ilmestyvä Vesiposti on varsinainen 50-vuotisjuhlanumero. Toivomme juhlanumeroon runsaasti juttuja ja kuvia A-killoista.
Lisäksi syyspäivillä ensi marraskuussa nautimme yhdessä kakkukahvit juhlavuoden kunniaksi. – Olette kaikki tervetulleita mukaan!
Vesipostiristikko
MAALILLE TÄRPÄTILLÄ
PITKÄÄN AGENTSIEN SOLISTINA
SILMÄLUOMIKIN
SUSI
TSETSEKÄRPÄSELTÄ
merimerkki
SINISESTÄ MIELEEN KESKIPITUINEN PLANEETTA
TÄHTEET
MATILDA WIRTAVUORI
ENNEN VISIOTA PASI SIITONEN puolisoiden isiä
merkillinen kytkentään
SUOMIKIN SIINÄ JOUKOSSA
KANADASSA
TUTKIMUSLAITOS 1/1000 LAUTASIA
LEIKKIASE
JA RUOKAJUOMANA VETTÄ!
GOOGLEN VERKKOPALVELU
Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti
PYLVÄS
OHJANNUT KAZAN
MONILLA SAUNAPÄIVIÄ KUWAITIN POHJOISPUOLELLA
www.sanaris. / laadinta Erkki Vuokila, toteutus Heli Kärkkäinen
Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti
Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.
Tilaan Vesiposti-lehden
Tilauksen peruutus
Lehden toimitusosoite
Nimi
Lähiosoite
Postinumero -ja toimipaikka
Qr-koodi tilaukseen
Osoitteenmuutos Maksajan osoite (jos eri kuin toimitusosoite)
Vanha osoite
Uusi osoite
Postinumero -ja toimipaikka
Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi
Postimerkki
A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE
Anjalankosken A-kilta ry
Teininkalliontie 30 46900 Inkeroinen puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com
Etelä-Saimaan A-Kilta ry
Valto Käkelän katu 14 C 53130 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta
Harjavallan A-Kilta ry
Samonkatu 6 A 1 29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com
Haukiputaan A-kilta ry
Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com
Hollolan A-Kilta ry
Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakilta.webnode.fi
Hyvinkään A-Kilta ry
Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 040 6733 382 hyvinkaakilta@gmail.com http://hyvinkaakilta.blogspot.fi
Iin A-kilta ry Niemikuja 57 p. 0400 185 881 esa.pakanen@live.fi
Iisalmen A-Kilta ry
Kirkonsalmentie 29 B 74120 Iisalmi puh. 046 5262 915 pasi.heikkinen68@gmail.com https://iisalmenakilta. yhdistysavain.fi/
Imatran A-Kilta ry Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi
Inkoon A-kilta ry Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957
A-KILTOJEN LIITTO RY
Jäsenyhdistykset
Jyväskylän A-kilta ry
Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net
Jämsän Seudun A-kilta ry Jämsänkosenkatu 14 A 5 42220 Kaipola jamsanseudunakilta@gmail. com
Järvenpään A-kilta ry Wärtsilänkatu 14 bA 04430 Järvenpää puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi
Kajaanin A-kilta ry
Kainuunkatu 9
87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com
Kangasalan A-kilta ry
Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook. com
Kemin A-Kilta ry
Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com
Keuruun A-kilta ry
Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com
Koillis-Lapin A-kilta ry
Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com
Kuhmon A-kilta ry
Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443
Kuopion A-kilta ry
Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com
Lahden A-kilta ry
Vuorikatu 14 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com
Laitilan Seudun A-kilta ry
Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta
Lapin A-kilta ry
Metsolantie 10 C 19 95410 Tornio puh. 0400 510 436 lapinakilta@gmail.com
Lohjan A-kilta ry
Leipomontie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com
Lopen A-kilta ry
Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com
Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry
Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi
Mäntän Seudun A-kilta ry
Virkamiehenkatu 5 35800 Mänttä puh. 050 358 9151 pekka.korhonen@phpoint.fi
Nurmijärven A-kilta ry
Rajamäen kylätalo Villentie 2 05200 Rajamäki puh. 045 267 2585 kuumakillat@gmail.com www.kuumakillat.fi
Oulun A-Kilta ry
Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com
Pohjois-Kymen A-kilta ry
Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com
Pohjois-Lapin A-kilta ry
Terstontie 353 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com
Porin A-kilta ry
Pohjoispuisto 7 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi
Porvoon A-kilta ry
Jokikatu 7 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi
Salon Seudun A-kilta ry
Varsankatu 5 C 15 24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net
Savonlinnan A-Kilta ry Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@ savonlinnanakilta.fi
Sotkamon A-Kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo
Taivalkosken A-kilta ry Otsonkuja 3 B 75 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com
Tampereen A-Kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi
Turun A-Kilta ry Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi
Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com
Vaasan A-Kilta ry
Raastuvankatu 28
65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta. webnode.fi/
A-kilta löytyy Facebookista
A-kilta löytyy Instagramista
Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi
Tervetuloa A-Kiltojen Liiton uutiskirjeen tilaajaksi!
Uutiskirje tuo nettisivuillamme julkaistut artikkelit sekä A-Kiltojen Liiton että paikallisten A-kiltojen uutiset suoraan tilaajan sähköpostiin. Uutiskirjeen avulla pysyt ajan tasalla siitä, mitä A-kiltatoiminnassa tapahtuu.
Tilaa uutiskirje qr-koodista
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
Itsenäisyydenkatu 17 B
33500 Tampere
Kansankatu 53 90100 Oulu
etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto
Viestipalvelu X: @akiltojenliitto
Toiminnanjohtaja
Yrmy Ikonen
p. 045 636 6629
Viestipalvelu X: @YIkonen
Talous- ja hallintosihteeri
Mirja Sorvali
p. 040 679 6449
Toimisto- ja viestintäsihteeri
Anna Niemistö
p. 0400 394 869
Viestinnän asiantuntija
Kirsi Mäki
p. 040 1679 377
Viestipalvelu X: @maki_kirsi
Asiantuntija
Aulikki Otranen
p. 040 3566 592
Asiantuntija
Pilvi Tyrväinen
p. 044 9010 999
Suunnittelija
Anja Sauvolainen
p. 040 689 8367
Viestipalvelu X: @anja_ry
Projektipäällikkö, VEERAT -hanke
Maiju Lehtonen
p. 040 619 5036
Viestipalvelu X: @MaijuLehtonen
Johtavat luottamushenkilöt: Puheenjohtaja
Arto Pasanen
p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi
Viestipalvelu X: @pasaarto
Varapuheenjohtaja
Satu Lahtinen
p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net
Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen
MAAILMAN
