VESIposti PÄIHDETOIPUJAJÄRJESTÖN
JÄSENLEHTI 3/2024
Vertaisten avulla irti häpeästä s. 4
Sulkavan Suursoudut – Selvästi vesillä! s. 7 Ukki, oot tärkeä ja rakas! s. 14
VESIposti 3/2024
3 Puheenjohtajalta: Huolta ja pohdintaa päihdehoidon ja -toipumisen tulevaisuudesta
12 Hallitusedustajat tutuiksi: A-kiltatoiminnan voima on yhdessä tekemisessä
18 Vieraskynä: Erityisherkkyys ja päihteet
Joko ensi vuonna saadaan kolme venekuntaa Sulkavan Suursoutuihin? Lue tunnelmista tämän vuoden souduista. s. 7.
VAKIOPALSTAT N
21 VEERAT-hanke: Voitko kuunnella minua?
32 Jälkikirjoitus: Monipuolisempaa ja laajempaa tukea A-killoille
Päihderiippuvuuteen sairastumisen seurauksena jotkut ihmissuhteet saattavat kariutua. Jotkut säilyvät, kuten Lauralla ja ukilla. s. 14
Naistoiminta 40 vuotta:
4 Vertaisten avulla irti häpeästä
6 Hyvän arvoisia ihan jokainen
16 Kun menettää kodin, menettää muutakin
24 MIPA: Järjestötyöntekijät kaipaavat lisää tietoa riippuvuuksista ja niiden hoitopalveluista
30 Lämpimästi tervetuloa, Pilvi!
A-KILLOISTA
7 Sulkavan Suursoudut – Selvästi vesillä! N
10 Uusi suunta yhteistyöllä
14 Ukki, oot tärkeä ja rakas! N
22 Avoimet ovet -tapahtuma sai kiitosta
26 Valtakunnalliset biljardimestaruudet ratkottiin Turussa
28 Saappaanheiton ja nännikumin heiton tulokset
29 Kesän futikset pelattu
30 Tarina väsyneestä matkaajasta
31 Lännen aluetapaaminen Keuruulla
31 IN MEMORIAM: Erkki Toivola
N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi
AJANKOHTAISTA
THuolta ja pohdintaa päihdehoidon ja -toipumisen tulevaisuudesta
ässä ajassa on merkillepantavaa, kuinka kuulutetaan tuloksellisuuden ja tehokuuden perään. Olen saanut seurata aitiopaikalta, kuinka päihdehoito ja päihdetoipumisen vaihtoehdot ovat merkittävästi kaventuneet viimeisen 10 vuoden aikana.
Päihdehoitopaikkoja on supistettu, kokonaisia yksiköitä lakkautettu.
Meidän kokemustietomme kertoo, että pitkäkestoinen tuki ja osallisuus ovat merkittävimpiä tekijöitä tuloksellisessa toipumisessa. Säästötalkoiden nimissä rahoitusta ja resursseja on kavennettu kaikilta toimijoilta päihde- ja mielenterveyteen liittyen. Kokemuksellisten huolena onkin jälkeemme tulevat. Saavatko he mahdollisuuden tuntea saavansa otteen elämästä ja kokea kuuluvansa itseään suurempaan merkitykselliseen joukkoon?
Vaihtoehtoiset keinot ja menetelmien moninaisuus ovat kaventuneet, jopa loppuneet kokonaan. Paikkakunnalta tai edes naapuripaikkakunnalta, jos löytyy yksikin malli, hyvä niin. Parempi siis, kuin ei toipumisen esimerkkejä ollenkaan.
Peräänkuulutan yksilön oikeutta tehdä omia valintoja, omiin arvoihin yhdistyvällä tavalla. Tämä opettaa vastuunkantoa, kun on oma päätös ja oma valinta. A-kilta ei ole raittiusjärjestö, vaan toipujajärjestö. Toipujille ja heidän läheisilleen. Toiminnan tavoitteena on riippuvuuksista vapaa elämä. Riippuvuuksista vapaa elämä on peruslähtökohta yksilön vapaudelle ja itsenäisyyden saavuttamiselle. Vapaat ja itsenäiset yksilöt luovat itsenäisen aatteellisen yhteisön.
Arto Pasanen
PS. Kesä A-kiltatoiminnassa on vilkasta, vireää ja elinvoimaista, kuten tämän lehden monista A-killoilta saamistamme jutuista voit lukea. Monipuolinen toiminnallisuus on A-kiltatoiminnan happea. Jatketaan syksyllä samaan malliin!
VESIposti
49. vuosikerta
Julkaisija
Päätoimittaja
Taitto
Toimituksen osoite
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot
Kannen kuva
Painopaikka
Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)
A-Kiltojen Liitto ry
Kirsi Mäki
Anna Niemistö
A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869
Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 11.11.2024.
Marko Sahlberg, Vaasan A-kilta ry Pk-paino, Tampere 2024
NAISTOIMINTA 40 VUOTTA
A-Kiltojen Liiton naiserityistä toimintaa on kehitetty vuodesta 1984 yhdessä vertaisten, vapaaehtoisten ja A-Kiltojen Liitto ry:n henkilöstön kesken. Vuosina 1984–2022 naistoimintaa ideoi ja organisoi Naisjaosto ja vuodesta 2023 alkaen Tilaa toipua -jaosto. Naisjaostossa pitkään vaikuttaneet ja mukana olleet Anneli Leskinen ja Lea Lottonen (s.6) muistelevat toimintaa lämpimästi.
Vertaisten avulla irti häpeästä
”Olen kasvanut alkoholistiperheessä ja koulussa tunsin siitä häpeää. Sain joskus jopa jälki-istuntoa, kun läksyt oli tekemättä. Enkä saanut silloin opettajalle sanottua, lapsi kun olin, ettei kotona yksinkertaisesti voinut tehdä läksyjä”, muistelee siilinjärveläinen Anneli Leskinen omaa läheiskokemustaan päihderiippuvuuteen sairastuneen vanhemman lapsena. Myöhemmin läheiskokemukselle tuli jatkoa, kun Annelin nyt jo exavopuoliso oli päihderiippuvainen.
Vertaistukea läheisen tunteisiin ja kokemuksiin Anneli on saanut A-kiltatoiminnasta sekä erityisesti A-kiltojen ja A-Kiltojen Liiton naistoiminnasta.
Kuormasta voi vapautua
”Häpeä, jota tunsin, oli samaa, jota päihderiippuvuuteen sairastuneet naiset tunsivat. Tämän ymmärsin naisten tapahtumissa. Häpeä on tunne, jonka äärellä olimme vertaisia. Ei ollut väliä, oletko itse sairastunut vai sairastuneen läheinen. Yhtäläisyyksiä on niin paljon”, Anneli toteaa painokkaasti.
”Olin ollut häpeäni takia koko ikäni varppeillaan. Vaikka olenkin puhelias, en ollut avoin. Kannoin yksin mielessäni vaikeita asioita. Niistä pystyi puhumaan vain naisten kesken”, Anneli kertoo ja jatkaa: ”Naisilla on omat asiansa, kuten on tietenkin myös miehillä, ja keskustelu naisten kesken on erilaista. Keskustelut ovat syvällisempiä ja ne menevät henkilökohtaisemmiksi kuin miesten läsnä ollessa. Jostain syystä se vain on niin.”
”A-kiltojen vertaisten kanssa käymieni keskustelujen avulla olen ymmärtänyt sen, ettei tätä kuormaa tarvitse kantaa koko loppuikäänsä”, toteaa Anneli kiitollisena. ”Se, että samanlaisia kokemuksia, ajatuksia ja tunteita on jollakulla toisella, on ollut tärkeää ymmärtää. Tärkeää on ollut myös ymmärrys siitä, ettei menneelle ajalle voi enää mitään.”
”A-kiltojen vertaisten kanssa käymieni keskustelujen avulla olen ymmärtänyt sen, ettei tätä kuormaa tarvitse kantaa koko loppuikäänsä.”
Anneli lähettää lomamatkaltaan Jäämeren rannalle A-Kiltojen Liiton hallituksen suuntaan terveisiä: ”Naistoiminnalla on iso merkitys, ja etenkin lähitapaamiset ovat tärkeitä. Niissä kohtaamiset ovat aitoja – aidompia kuin verkossa, vaikka ymmärrän, että niitäkin nykyään tarvitaan.”
Tämä on tarkoitettu minulle!
Anneli oli mukana jäsenenä A-Kiltojen Liiton naisjaostossa pitkään ja muistelee toimintaa ja tapahtumia lämpimästi: ”Tapahtumissa oltiin asian ytimessä, kun ohjelmassa oli pienimuotoista luentoa tai vastaavaa. Joskus mukana oli ammattilaisia, jotka käsittelivät asioita omasta näkökulmastaan. Se toi oman tärkeän ulottuvuutensa. Mutta keskinäinen seurustelukin oli tärkeää. Molempia tarvittiin – ja tarvitaan edelleen.”
”Myös se, mitä jotkut ehkä nimittäisivät hömpäksi, oli naisille tapahtumissa tärkeää. Itse olin alle 10-vuotiaana lapsena joutunut hoitamaan puolivuotiasta lasta. Olin siis jo varhain oppinut asettamaan etusijalle aina jonkun muun kuin itseni”, Anneli kertoo. ”Kun sitten kohdalle tuli joku ihan pienikin asia, kuten jalka- tai kasvohoito tai päähieronta, se oli semmoinen hetki, jonka muisti pitkän aikaa”, Anneli sanoo. ”Tuli tunne, että tämä on tarkoitettu minulle – siis minulle!”
Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Anneli Leskinen Kuopion A-kilta ry
Jos sinulla on muistoja A-Kiltojen Liiton naistoiminnasta, ja haluat jakaa niitä Vesipostin lukijoille, ota yhteyttä Vesipostin toimitukseen vesiposti@a-kiltojenliitto.fi.
”Aluksi kyseenalaistin erillisen naistoiminnan tarpeellisuuden, mutta kun lähdin itse siihen mukaan, ymmärsin olleeni väärässä. Oli upeaa nähdä, miten vertaistuki auttaa ja kuinka paljon naisissa onkaan voimaa”, lappeenrantalainen Lea Lottonen muistelee A-kiltatoimintaan mukaan tulemisensa alkuaikoja 2000-luvun alussa.
Vertaistuesta apua äitiyteen
”Itse sain valtavasti apua naisten välisestä vertaistuesta etenkin äitiyteen”, Lea kertoo ja jatkaa: ”Äitiys on minulle äärettömän tärkeää, ja juoma-aikana välit osaan lapsista menivät rikkonaisiksi. Eräässä tapahtumassa oma tyttäreni oli mukana ja se oli kyllä tiukka paikka, mutta lopulta tapahtuma ja siellä käydyt keskustelut helpottivat meitä kumpaakin – valtavasti. Nyt välit kaikkiin lapsiin ovat kunnossa, ja olleet sitä jo pitkään.”
Lea mieleen ovat jääneet etenkin Lumoavat leidit -kylpylälomat ja naisten seminaarit. ”Tapahtumissa käsiteltiin välillä tosi kipeitä asioita. Asiat olivat usein semmoisia, ettei niitä pysty yhteisissä porukoissa jakamaan, vaan asioita on saatava käsitellä nimenomaan toisten naisten kanssa.”
Etusijalla Lean elämässä juuri nyt ovat lapsenlapset. Viime äitienpäivänä matkoilla kahden lapsenlapsen kanssa Helsingissä menoa ja meininkiä riitti. A-kiltatoimintaan Lea ei tällä hetkellä osallistu kovinkaan aktiivisesti, mutta seuraa kyllä koko ajan, mitä toiminnassa tapahtuu.
Hyvän arvoisia
ihan
jokainen
Ai, että miustki saa tämmöisen
Lea, joka toimi A-Kiltojen Liiton naisjaostossa vuosina 2004–2019, korostaa, että kaikissa naisten tapahtumissa oli aina syvällinen tarkoitus ja tavoite. ”Tapahtumat eivät olleet kevyttä bling-blingiä tyyliin ´lilat luomiin´, vaan kepeiden tekemisten avulla päästiin käsiksi syvällisiin asioihin. Joskus ohjelmassa oli ammattilaisen tekemänä tyylinmuutos osallistujalle, mutta se ei ollut itsetarkoitus, vaan sen avulla henkilö sai lisää itsevarmuutta tyyliin ai, että miustki saa tämmöisen,” Lea kertoo.
”Päihderiippuvuuteen sairastunut nainen ei usein pidä itseään minkään hyvän arvoisina, mutta kyllä me sitä olemme –ihan jokainen”, Lea toteaa.
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Lea Lottonen
Etelä-Saimaan A-kilta ry
Sulkavan Suursoudut – Selvästi vesillä!
Sulkavan Suursoudut järjestettiin 56. kerran 12.–14.7.2024. Etelä-Saimaan A-kilta osallistui perinteisesti kirkkoveneiden retkisarjaan. Kirkkoveneeseen mahtuu perämiehen lisäksi 14 soutajaa ja tänä vuonna saimme kokoon lähes täyden veneen eli erinomaisen 13 soutajan miehistön. Soutajista seitsemälle tämä oli ensimmäinen tai toinen kerta Sulkavalla. Kuudella soutajalla ja perämiehellä kokemusta oli ennestään. Kaksipäiväisen retkisoudun aikana soudettiin Partalansaaren ympäri noin 70 kilometriä.
SULKAVAN SUURSOUDUT – SELVÄSTI
Ensimmäinen retkipäivä tarjosi auringonpaistetta
Kun “Ilta Saimaalla” -laulu kajahtaa soimaan Sulkavan Soutustadionin kaiuttimista, on se aina yhtä juhlallinen hetki. Tuttujen sävelten ja taputusten saattelemana läksimme tahdikkaasti soutamaan.
Alkumatkasta miehistö ratkesi nauramaan Pasin, perämiehemme, tuumatessa vauhdin olevan liian hidas: ”Koska minulla on syke vasta 66.” Kymmenen kilometrin kohdalla alitimme Hakovirran sillan ja pian sen jälkeen tunnistimme Linnavuoren komean kallioisen kyljen. Tuntuu, että siinä kohti matka vasta alkaa.
Soutaessa nesteytys on tärkeää, eritoten helteellä. Venekunnallamme on ollut tapana pitää juomatauot soutupari kerrallaan. Tapa on todettu toimivaksi; vene liikkuu koko ajan ja juomavuorot etenevät jouhevasti keulasta perämieheen saakka.
Kirkkoveneessä tahtisoutajina toimii lähinnä perämiestä soutava soutupari ja heti heidän takanaan soutavat voimasoutajat. Tänä vuonna tahtisoutajina olivat Minna ja Timo Kokeneelta tahtisoutajalta Timolta sujui myös kartanluku. Minna muisteli ensimmäistä soutukertaansa vuonna 2011 ja huokaili tyytyväisenä: “Enpä olisi silloin arvannut, että pääsen joskus tahtiairoon.”
Voimasoutajina ensimmäisenä päivänä souti kokenut voimakaksikko, Pekka ja Hessu Toisena päivänä he antoivat paikkansa Hugolle ja Sakulle, nuorille voimanpesille. Kummankin parin kohdalla voimasoutajien juomatauon kyllä huomasi; parin lakattua soutamasta vauhti tuntui hidastuvan ainakin kolmanneksen.
Ensimmäisen retkipäivän taukopaikalla Varmavirralla tankkasimme evästä, ojentelimme jäseniämme ja kävimme vessassa. Retkisoudun huolto on joka vuosi järjestetty toimivasti. Evästarjoilun lisäksi on mahdollisuus täyttää vesipullot ja tarvittaessa käydä ensiapupisteellä. – Esitämmekin suuret kiitokset kaikille soututapahtuman mahdollistaville talkoilijoille!
Varmavirran taukopaikan jälkeen aloimme kysellä perämieheltä, joko lossi näkyy. Kietävälän lossi liikennöi Partalansaaren ja Viljakansaaren väliä aivan lähellä retkisoudun yöpymispaikkaa Varvirantaa. Näkyihän se lossi lopulta ja auringonpaisteen uuvuttamina, mutta onnellisina, pääsimme perille ensimmäiseen etappiimme.
Osa porukastamme oli saapunut jo edellisenä päivänä ja valinnut mieleisensä yöpaikat. Tänä vuonna soututapahtuma järjestettiin neljän päivän sijasta kaksipäiväisenä, mikä näkyi Sulkava-seuran omistamalla Varvirannan majoitusalueella: telttoja, matkailuautoja ja -vaunuja oli paljon. Jokaiselle makuupaikalle löytyi kuitenkin sijansa.
Tuntuu hyvältä nauttia kesästä
Soudun jälkeen nautimme tukevan päivällisen sekä saunoimme ja uimme antaumuksella. Kuuma sauna ja viileä Saimaa hellivät soutajien rasittuneita lihaksia. Soutamisen, saunomisen ja uimisen lisäksi iltanuotiolla istuskelu kuuluu perinteisesti retkikokemukseen. Nuotiolla istuskellessa on tapana käydä läpi päivän tapahtumia, vertailla kämmenten rakkoja ja sopia seuraavan aamun lähtöaikataulusta.
Kuten monet kesätapahtumat, myös Sulkavan Suursoudut tietää joillekin kosteaa juhlimista. Myös tänä vuonna Varvirannassa alkoholia juotiin ja ihmiset humaltuivat. Kävimmekin lukuisia hyviä keskusteluja päihteettömästä elämäntavasta niin saunan lauteilla kuin iltanuotiollakin: ei tunnu vaikealta, vaikka monet ympärillä käyttävät alkoholia – päinvastoin on hyvä olla. Tuntuu hyvältä nauttia kesästä kaikin aistein; ylittää itsensä kymmenien kilometrien soudulla sekä iloita omasta elämästä ja arjesta sellaisena kuin se on. Monenlaisia ajatuksia lausuttiin ääneen ja varmaankin jokainen mietti myös tykönänsä, mitä päihteetön yhteinen souturetkikokemus omassa sisimmässä herätti.
Toisena retkipäivänä aallokkoa
Sunnuntaiaamuna Varvirannan aamupalalla oli ruuhkaa ja päätimme antaa kiireisimpien mennä edeltä. Teimme rauhassa lähtövalmistelut ja jatkoimme soutua melko tarkalleen kello 8.40. Riemuksemme ohitimme jo alkumatkasta pari venekuntaa. Hilpeyttä herätti, kun Kivennavan soutajat -venekunnan kanssa ohittelimme toisiamme vuorotellen pitkin matkaa.
Naurunremakan ja halausten saattelemana siirryimme soutustadionille ruokailemaan. Tarjolla oli lämpimän ruuan lisäksi savustettuja muikkuja, ja tästä suuresta herkusta kiittelimme keittiötä vuolaasti.
Aterian jälkeen kokoonnuimme vielä stadionin rinteeseen jakamaan mitalit ja kunniakirjat. Reittikartta on ollut tapana antaa sellaiselle, jolla sitä ei vielä ole, ja tällä kertaa kunnian sai Taru. Hän saikin historiallisen reittikartan, sillä tälle vuodelle reittiin oli tehty pieniä muutoksia.
Kävimmekin lukuisia hyviä keskusteluja päihteettömästä elämäntavasta niin saunan lauteilla kuin iltanuotiollakin: ei tunnu vaikealta, vaikka monet ympärillä käyttävät alkoholia – päinvastoin on hyvä olla.
Toinen päivä oli edellistä pilvisempi ja tuulisempi. Vastatuulesta huolimatta soutu tuntui kevyemmältä, kun auringonpaiste ei vienyt voimia. Tuuli ja pärskeet sen sijaan virkistivät. Matkan varrelle mahtui monenlaista kaunista maisemaa, kun pujottelimme sievissä kapeikoissa ja soudimme halki laajan Lepistönselän. Toisen päivän taukopaikkana oli Karttu. Panimme merkille, että koskaan ennen taukopaikan laituri ei ole ollut niin pitkälti veden alla kuin nyt. Laiturin vierelle ei siis ollut menemistä, vaan oli soudettava keula rantaan asti. Veneestä nousu ei ole yksinkertainen suoritus väsynein jaloin, mutta toinen toistamme tukien selvisimme maihin.
Taukopaikalla Mikko toivoi, että soututapahtumaa kehitettäisiin ekologisemmaksi ja vähennettäisiin kertakäyttöastioiden määrää ruokailuissa. Toki roskat kerätään siivosti pois, mutta roskan määrän vähentämiseen voisi keksiä keinoja.
Palkitseva maaliintulo
Pieni taukojumppa teki hyvää ja retkisoutumme jatkui kohti stadionia. Matkalla ehdimme keskustella muun muassa aaltojen ja laineiden eroista sekä juomien menekistä. Edellisenä päivänä helteen vuoksi nestettä kului selvästi enemmän. Pelkällä vedellä soutamaan ei kannata lähteä, vaan mukana on hyvä olla esimerkiksi urheilujuomaa. – Erityiskiitokset huoltomies Reinolle ”maailman parhaasta soutujuomasta”, joka oli omatekoista, suolattua mustikkamehua.
Tänä vuonna ei kuultu perämiehen huutoa “Kirkko näkyy jo”. Sen verran olivat puut kasvaneet Sulkavan kylällä näkymiä peittämään. Soutustadionille saapuminen tulikin osalle jopa yllättäen, mutta kaikille helpotuksena.
Riku kertoi, että tänä vuonna soutukokemus ei ollut lähimainkaan niin rankka kuin hänen ensimmäinen soutukokemuksensa viisi vuotta sitten. Tänä vuonna Riku sai myös sisarensa Annukan mukaan – kumpikaan ei olisi lähtenyt ilman toista.
Aino yllättyi tapahtumasta myönteisesti: “Luulin, että kuolen, mutta olikin mukavaa!”. Saga nauroi, että viime vuonna hänet huijattiin lähtemään ensimmäiselle soutukerralleen, mutta tänä vuonna hän lähti jo ihan huijaamattakin. Hyvästelimme toisemme iloisin mielin. Osa lähti kotimatkalle ja osa palasi vielä Varvirantaan saunomaan, uimaan ja purkamaan leiriä.
Tämänvuotinen venekuntamme puhui siihen malliin “ensi kerrasta”, että voi olla, että ensi vuonna tarvitsemme muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen kahta venettä. – Se olisi kyllä hienoa!
Keskustelimme alustavasti Retkijymy-venekuntaa edustavan tuttavan kanssa, että olemme yhteyksissä, josko porukalla saamme kokoon soutajia kolmen veneen verran. Tämäkin kertoo siitä, kuinka yhteisöllistä soutukansa onkaan.
Teksti: Minna Väisänen
Etelä-Saimaan A-kilta ry
Kuvat:
Pasi Torri
Aino Pylkkänen
Etelä-Saimaan A-kilta ry
A-killan ahdinko ja ratkaisut
Uusi suunta yhteistyöllä
Etelä-Saimaan A-kilta on perustettu 1971. Vuosiin on mahtunut monenlaista ala- ja ylämäkeä, mutta pahimmat vuodet ovat olleet koronan jälkeiset vuodet, jolloin A-killan taloudellinen tilanne ajautui ahdinkoon. Avustuksia ei saatu toivotunlaisesti, vuokrat jäivät maksamatta, eikä toimintaa voitu kehittää. Tilanne ajautui siihen, että koko toimintaa uhkasi lakkauttaminen.
Tilanteesta informoitiin niin mediaa kuin päättäjiäkin sekä hyvinvointialueen että kaupungin taholla. Media toi julkisuutta, ja sen pohjalta myös yksityiset henkilöt havahtuivat asian tärkeyteen. Anonyymi lahjoittaja tukikin toimintaa ja osa maksamattomista laskuista saatiin hoidettua. Lisäksi neuvottelut vuokranantajan kanssa toivat vuokrien maksuun lisäaikaa, ei kuitenkaan kevennyksiä.
Yhteydenpito päättäjiin ratkaisevan tärkeää
Tilanne vaati uutta ajattelua ja toimintaa. Eduskuntavaalikeväänä puheenjohtaja jalkautui ehdokkaiden puheille ja kertoi A-killan ahdingosta ja siitä, kuinka tärkeää työtä yhdistys tekee vapaaehtoisvoimin ja kuinka tärkeä A-kilta ja sen päiväkeskus ovat monille niille, jotka ovat raitistuneet, yrittävät raitistua tai joilla on lähipiirissä päihdeongelmaisia. Eikä enää puhuta pelkästään alkoholiongelmaisista, vaan mukana ovat yhä enenevässä määrin myös huumeidenkäyttäjät ja sekakäyttäjät. A-kiltaan kaikki ovat tervetulleita – päihteettömänä.
Samaan aikaan otettiin yhteyttä sekä kaupungin että hyvinvointialueen päättäjiin ja päättäviin elimiin. Olihan mukana myös hyvinvointialueen muuttuneet käytänteet, jotka jäivät huomioimatta molemmin puolin. Keskusteluyhteys kuitenkin saavutettiin ja kevättalven aikana pidettiin ensimmäinen yhteinen palaveri tilanteesta, ja kartoitettiin A-killan vaikuttavuus alueella. Etelä-Saimaan A-kilta on Lappeenrannan alueella melko iso yhdistys, jossa on noin sata jäsentä ja sen toiminta tavoittaa kymmeniä henkilöitä päivittäin.
Yhteisiin palavereihin osallistui myös Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu, joka otti A-killan tilanteen sydämenasiakseen ja jonka henkilökohtainen panos ja tietämys olivat ensiarvoisen tärkeitä, kun luotiin uusia toimintamalleja toiminnan jatkamiselle. Kaupunginvaltuutetun hyvät kontaktit muihin päättäjiin antoivat vauhtia neuvotteluihin, ja neuvotteluissa
päästiin yhteisymmärrykseen siitä, miten taloudellisesta ahdingosta päästään ylös.
Neuvottelujen ja keskustelujen aikana oli kaikille osapuolille selvää se, kuinka tärkeää A-kiltatoiminta on ruohonjuuritasolla. Missä muualla päihteistä ja päihteettömyydestä voi puhua toisten vertaisten kanssa? Kuka ymmärtää puolesta sanasta, mitä sinä käyt läpi ja mitä haasteita sinulla on? Ei kukaan muu kuin toinen saman läpikäynyt henkilö.
Sitkeys palkittiin – ja sitä tarvitaan myös jatkossa
Lopputulema oli kuin lottovoitto. A-kilta sai uudet toimitilat seuraaviksi viideksi vuodeksi läheltä kaupungin muita terveydenhuoltopalveluja. Vuokrarästit saatiin maksettua ja toiminnan kehittämiseen voidaan paneutua uudella innolla. Uusissa tiloissa on pidetty erilaisia ryhmiä sekä nuorille että muille. Osa ryhmistä on ollut niin sanottuja suljettuja ryhmiä. Yhteis-
työtä tehdään myös maakunnissa, tiedotustilaisuuksia on järjestetty hoitohenkilökunnalle, on pidetty erilaisia leirejä, kuten luonto- ja perheleirejä. Yhteistyötä tehdään myös Imatran A-killan kanssa ja järjestetään kesäisin jännittäviä onkikisoja.
Tällä hetkellä A-killan toiminta näyttää hyvältä. Talous on kuitenkin koko ajan toiminnan kehittämisen ja jatkumisen taustalla. Siksi on tärkeää, että avustuksia haetaan ympäri vuoden ja niihin panostetaan huolella. Päihdekuntoutujille suunnatut avustukset eivät ole niitä helpoimpia haettavia, ennakkoasenteet istuvat yhä tiukassa ja hakemuksiin pitää tarkoin perustella, miksi avustusta haetaan ja mihin se käytetään. Avustuksia hakevat monet muutkin yhdistykset, seurat ja kaikki ne ovat toimijoilleen tärkeitä.
Me onnistuimme sitkeällä yrittämisellä, avoimilla kirjeillä päättäjille, lehtijutuilla ja henkilötarinoilla, yksityisten henkilöiden taloudellisella tuella sekä päättäjien mukaantulolla. Helppoa se ei ollut, mutta kaikki on mahdollista, myös päihdekuntoutujille.
Kesäruno: Mietintää
Menin laiturille katselemaan järvimaisemaa.
Se oli tyyni kuten mieleni oli sillä hetkellä.
Mietin elämäni ratkaisuja mitä olin tehnyt.
Ja mitä olin aikoinaan jättänyt tekemättä.
Tyyneys hävisi hetkessä minussa ei niinkään järven maisemassa.
Aurinko alkoi paistamaan ja maisema oli vielä kauniimpi.
Vilkaisin itseäni järven pinnasta ja mieleni olisi tehnyt kiljaista.
Toipuminen kestää pitkään, mietin, ja vilkaisin toisaalle.
Nyt kun olisi kalavehkeet mukana voisi koittaa narrata ahventa.
Vertaistukeen on nyt tartuttava vahvasti ja killan oveen myös ajoittain.
Yksin en tästä elämän kriisistä selviä selvinpäin se on varma.
Sami Koskinen
Teksti: Kaija Torri
Etelä-Saimaan A-kilta ry
Kuva: Pixabay
HALLITUSEDUSTAJAT TUTUIKSI:
JARI KORHONEN
Jari korostaa, että kaikki A-kiltatoiminnan arvot ovat todella tärkeitä. Kiltasauna ilmentää niistä jokaista. Kuvassa (vas.) Jari, Kari, Mikko, Hannu, Olavi, Jukka ja Viljo Iisalmen A-Killasta.
A-kiltatoiminnan voima on yhdessä tekemisessä
Iisalmelainen Jari Korhonen tuli mukaan A-kiltatoimintaan reilut kymmenen vuotta sitten. Aikaa ja ajankulua on joskus vaikea hahmottaa, mutta yksi oma ”mittari” Jarilla on: ”Nyt yhdeksänvuotias lapsenlapseni ei ole ikinä nähnyt minua humalassa.”
Joskus kuitenkin oli toisin. Humalassa tuli oltua, ja Jari onnistui juomisen takia hankkimaan ensin häädön eräästä tukiasunnosta ja uuteen tukiasuntoon päästyään saamaan varoituksen jo kahden viikon asumisen jälkeen. ”Vain elokuvissa ihmiset raitistuvat kerrasta, nyt jo edesmennyt Saarelan Timo joskus totesi. Minun kohdalla raitistuminen tapahtui väkisin ja väsyttämällä”, Jari naurahtaa ja jatkaa: ”Minulta vaati sen, että oli pakko valita: joko jättää tukiasunnon avaimet ohjaajalle tai mennä katkolle.”
”Menin katkolle ja nyt kun mietin, niin suhteellisen helpolla minä sitten kuitenkin opin, ettei minulla alkoholin käytöstä tulee yhtään mitään”, Jari toteaa. ”Sain jäädä Päiväkeskus Pysäkin tukiasuntoon ja Iisalmen A-kiltahan toimii tässä samassa, joten siitä oli helppo osallistua myös A-killan toimintaan”, Jari muistelee.
Yhdistysmuoto antaa hyvän perustan
Jari on jäsenenä Iisalmen A-killan hallituksessa ja toimii hallituksen sihteerinä. ”On tärkeää, että A-kilta on yhdistys. Se vastuuttaa jäseniä ja tekee toiminnasta suunnitelmallista ja on ylipäänsä ihan perusta sille, että toiminnassa on jatkumoa, eikä se ole yhdestä ihmisestä kiinni”, Jari ajattelee.
A-Kiltojen Liiton hallituksessa Jari on Pasi Heikkisen varajäsenenä: ”Hallituksen kokouksiin olen osallistunut vain harvoin, sillä Pasi hoitaa hommat hyvin ja on perillä asioista. Toki keskustelemme yhdessä asioista.”
Kohtaamiset tärkeitä
Maailma muuttuu ja päätöksiä pitää tehdä muutosten keskellä ja niiden takia, mutta yhtä asiaa Jari pohtii: ”Some-jutuissa tuntuu olevan niin kovin kiire. Onko pakko olla siellä kaikessa mukana? Itse kaipaan enemmän yhdessäoloa ja ylipäänsä yhteisiä tapaamisia.”
Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia ja mies näkee ”some-ajassa” hyvääkin: ”Osallistuinhan minäkin korona-aikaan A-Kiltojen Liiton verkkokoulutuksiin, ja ne olivat hyödyllisiä.”
”Ymmärrän toki sen, että säästöjä on haettava ja että tapahtumien kustannukset ovat nousseet. Ihmisten näkeminen ja kohtaaminen lähitapaamisissa vain on niin tärkeää. Siellä tulee niitä ideoita! Mutta totta kai kaiken perusta on se oma A-kilta, että se toimii ja siellä on porukkaa ja toimintaa.”
Ruohonleikuuta ja vaikka postimerkkeilyä
Toiminnallisuus on Jarin mielestä A-kiltatoiminnan tärkeä erityispiirre: ”Aikoinaan Putajan Mikko totesi, että postimerkkien keräilystäkin saa tehtyä A-kiltatoimintaa, ja olen samaa mieltä.”
”Itse tosin olen hirmu laiska tekemään mitään, mutta kun saa olla mukana porukassa ja yhdessä tehdään, niin kyllä se menettelee”, Jari itseään vähätellen toteaa ja jatkaa savolai-
A-KILTA PITÄÄ ELÄMÄN KUOSISSA
Hallitusjäsenen henkilöhaastattelua tärkeämpää Jarille oli tuoda esille koko Iisalmen A-kiltaa. Siksi mukana haastattelussa olivat myös A-kiltalaiset Hannu Niskanen ja Jukka Rantanen.
Kolmikolla löytyy näkökulmia ja tarkkaan pohdittuja mielipiteitä muun muassa päihdeongelmaisen kokemaan stigmaan ja ajankohtaisiin asioihin kuten alkoholilain muutoksiin: ”On ihan selvä asia, että kun lakimuutosten jälkeen alkoholia saa helpommin, sitä enemmän se aiheuttaa haittoja. Nyt yhteiskunta maksaa haitat ja kauppiaat keräävät hyödyn”, miehet toteavat.
seen ”viäräleukamaiseen” tyyliin: ”Taannoin leikattiin toisen kaverin kanssa Pysäkin pihan nurmikkoa, mutta yritän kyllä, ettei se tule tavaksi.”
Kiltasauna tärkeä tapahtuma
A-killan sauna lämpiää joka torstai ja kiltasauna on paljon muutakin kuin vain sauna: ”Ei se pelkästään saunomista ole. Se on tärkeä päihteetön tapahtuma, jossa jutellaan tulevia ja meneviä. Puimme asioita epävirallisesti, mietitään leirejä ja killan asioita. Ja paljon puhutaan asian vierestä, mutta myös asiaa.”
”Meitä on illan aikana koolla toistakymmentäkin saunojaa, miehiä ja naisia, ja porukka on tuttua keskenään. Itselläni A-kiltakaverit ovat tärkeitä, sillä vaikka minulla on muitakin kavereita, kiltakaverit ovat ainoita, joihin pidän säännöllisesti yhteyttä”, Jari kertoo.
A-killassa kasvetaan vastuunkantajiksi
Saunan lämmittää A-kiltalainen Niko ja Jari korostaa esimerkkinä, kuinka tämän kaltainen vapaaehtoistehtävä kasvattaa päihdetoipujan vastuuntuntoa: ”Jos Niko itse ei pääse saunaa lämmittämään, hän aina taatusti huolehtii tuuraajan itselleen. A-killassa päihdetoipuja kasvaa ottamaan vastuuta, ja se on tärkeää.” ”Itse olen ollut luottamustehtävissä Iisalmen A-killassa jo vuodesta 2011. Ja vaikka A-Kiltojen Liiton hallituksen varajäsenyys onkin ollut hyvä kokemus, ajattelen, etten ehkä enää ensi vuonna asetu ehdolle”, Jari pohtii.
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Tiina Tiikkainen Iisalmen kuvataideseura ry
”Ja kyllähän päihdeongelmainen edelleen saa kokea häpeää. Ihmiset saattavat katsoa vinoon, kun kuulevat, että on alkoholiongelma”, kolmikko kertoo ja Hannu jatkaa: ”A-killastakin kylillä joskus luullaan, että täällä ollaan humalassa, että urakalla vedetään. Vaikka tosiasiahan on, että humalaisia löytyy ennemminkin ihan tavallisen kerrostalon pihasta, ei täältä.”
Mikä A-killassa on parasta?
Haastattelutuokion lopuksi miehet ja paikalle osunut Tuija kertoivat, mikä Iisalmen A-killasta tekee niin hyvän ja tärkeän.
”Täällä on hyviä kavereita ja kiltasauna ja koko A-kilta on hyvä juttu. On paljon mukavampi olla, kun kaverit on raittiita”, totesi Tuija.
Jukka puolestaan tiivisti lyhyeen: ”Mittee puhumaan, tehhään.”
Ja Jari sai sanoa viimeisen sanan: ”Parasta on se, että tämä on takuuvarmasti raitis paikka ja täällä on selvää seuraa. Ja täällä ollaan suvaitsevaisia, eikä ketään pakoteta. Minun kokemuksesta kaikkinensa on niin, että A-kilta pitää elämän kuosissa.”
Päihderiippuvuuteen sairastuminen koskettaa sairastuneen itsenä lisäksi myös hänen lähipiiriään. Arvioiden mukaan maassamme on noin 400 000–500 000 päihderiippuvaista. Läheisiä on tähän lukuun nähden moninkertainen määrä. Päihderiippuvuuteen sairastumisen seurauksena jotkut ihmissuhteet saattavat kariutua väliaikaisesti tai kokonaan, jotkut säilyvät.
Ukki, oot tärkeä ja rakas!
”Myönnän, että kyllä minä siitä järkytyin, kun kuulin, että Laura käyttää päihteitä”, toteaa Lauran ukki Sven Eklund ja jatkaa: ”Laurasta kun en ollut huomannut, että käyttää mitään.”
Laura puolestaan ei olisi toivonut ukin tietävän päihteidenkäytöstään: ”Olin 12-vuotias, kun aloin juoda alkoholia. Rupesin pyörimään vanhempien kundien kanssa ja käytin alkoholia päivittäin. Kovat huumeet tulivat mukaan, kun olin 15–16-vuotias. Äiti kielsi, etten saa soitella ukille. Hän pelkäsi, että olisin pyytänyt ukilta rahaa. En soitellut, enkä pyytänyt rahaa silloin, enkä ole koskaan pyytänyt. Ja sitten äiti itse meni kertomaan ukille, että käytän huumeita. Sitä en olisi halunnut.”
Päihdemaailma ei toki ollut ukille uusi asia.
Ukki muistelee
Ukki syntyi vuonna 1939 viisilapsiseen perheeseen kaksi kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Sodan sytyttyä perheen puoliorvoksi jääneet lapset lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin. Siellä kului ukin elämän ensimmäiset kuusi vuotta hyvässä kodissa pappilassa. Suomeen ukki palasi sodan päätyttyä. ”Meitä tuli Helsingin juna-asemalta noutamaan kaksi tätiä. Toinen oli äitini, mutta enhän voinut sitä tietää. Olin ollut vain kahdeksan kuukautta vanha, kun jouduin äidistä eroon”, ukki muistelee. ”Elämä meni eteenpäin. Lapsuus oli monella tapaa hienoa aikaa. Kulosaari oli meille lapsille paratiisi.”
Ukki ei ollut nuoruudessaan viinasta kiinnostunut, vaikka kaveripiirissä
olikin joitakin ”viinamiehiä”. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin olla selvää, että myös ukin omassa lähipiirissä oli ihmisiä, joilla oli huomattavia päihde- ja mielenterveysongelmia. Ukin nuoruudessa solmima avioliittokin oli vaikea, vaikka kestikin yli 30 vuotta puolison kuolemaan saakka.
Autoin parhaani mukaan
”Kerran Lauran äiti, siis tyttäreni, tarvitsi lastenhoitoapua, kun Laura oli vauva. Hoitajaksi lupautunut ihminen olikin vienyt Lauran lastenkotiin. Hain Lauran heti pois”, ukki kertoo ja jatkaa: ”Autoin Lauran perhettä parhaani mukaan, sillä puutetta ja hankaluutta oli monenlaista. Ostin heille kotiin astioita tai kassillisen ruokaa. Vein tyttöjä, Lauraa ja Lauran siskoa, kouluun. Semmoista, mitä nyt ukit tekevät.”
”Eräänä kesänä keräsimme yhdessä lakkoja. Tytöt saivat itselleen marjojen myynnistä saadut rahat, peräti 600 markkaa”, ukki muistelee. Myös Laura muistaa ukin avun ja ihanat kesät Helsingistä Kainuuseen muuttaneen ukin luona: ”Minä ostin marjarahoilla itselleni koulurepun ja hienon Adidaksen puvun.”
Tämä ei ole mikään hyötysuhde
Päihderiippuvuuteen sairastuneen läheisen kohdalla puhutaan usein siitä, kuinka hyvää tarkoittava apu, esimerkiksi rahan antaminen ruokaan tai asumiseen, vain mahdollistaa sairastuneen päihteiden käytön.
Ukilla on tästä kokemusta. ”Olen joutunut laittamaan välit poikki ja kieltämään yhteydenpidon itseeni, kun erääseen lähipiiriin kuuluvaan ihmiseen ei voi yhtään luottaa. Annoin rahaa ja päihteisiin ne rahat menivät”, ukki kertoo. Lauran kohdalla on ollut aina toisin.
Lauralle on ollut läpi elämän tärkeää, ettei hän pyydä ukilta rahaa: ”Ukki on niin kiltti ja jotkut käyttävät ukkia hyväksi. Jotkut olisivat rahaa lypsämässä. Ei ole minkäänlaista kunnioitusta ukkia kohtaan. Tuntuu siltä, että minun pitää suojella ukkia. En halua olla semmoinen kuin muut ukin lähellä ovat. Haluan, että meillä on oikeasti hyvät välit, eikä tämä ole mikään hyötysuhde.”
Luottamus on tärkeä
”Kun kuulin, että Laura käyttää päihteitä, sen huomasi ehkä siitä, ettei hän pitänyt niin tiiviisti yhteyttä minuun”, ukki palaa ajassa taaksepäin silminnähden liikuttuneena. ”Välit eivät menneet poikki, mutta ei vain oltu niin tiiviisti yhteydessä. Olin kovasti huolissani, mutta se, että Laura ei valehtele minulle, on merkinnyt paljon. Meillä on säilynyt semmoiset välit, että kaikesta pystytään puhumaan.”
”On ollut helppo puhua totta, tai ei helppo, mutta olen aina ajatellut, etten ukille lähde valehtelemaan. Vaikeinta oli kertoa huumeiden käytöstä ja vähän siinä huijasinkin, kun jä-
tin kertomatta piikkihuumeista. Se oli niin kova häpeä. Muuten olen aina puhunut totta”, Laura kertoo.
Saan nukuttua, kun olet turvassa
Lauran jouduttua vankilaan ukin huoli helpottui ja hän toteisikin Lauralle: ”Nyt minä saan nukuttua, kun tiedän, että oot turvassa.”
Laura puolestaan järkyttyi ukin sanomisista: ”Mietin, että ukki ei oo saanut nukuttua ties kuinka moneen vuoteen mun takia. Ei helvetti, mitä oon aiheuttanut ukille. Miten oon voinut olla niin itsekäs?”
Nyt jälkikäteen molemmat toteavat, että vankila oli Lauralle hyvä asia, sillä siellä ja sen jälkeen Laura on päässyt päihteistä eroon sekä saamansa hoidon että muun muassa A-killan vertaistuen avulla.
Tulevaisuus näyttää valoisalta
”On maailman paras asia, kun Laura on A-killassa”, ukki toteaa ja kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että Laura kyllä pärjää elämässä. ”Laura on löytänyt hyvän ihmissuhteen ja Laura pääsee vielä pitkälle noissa A-kilta-asioissa.”
Ukki on jo iäkäs. Lauraa huolestuttaa, miten ukki pärjää, mutta pikkuhiljaa osat vaihtuvat ja Laura haluaa auttaa ukkia. ”Ukilla on ollut ympärillä paljon vaikeita ihmisiä ja välillä ukin elämä on ollut todella rankkaa. Ihmettelen, miten ukki on pysynyt täysjärkisenä eikä ole tarttunut pulloon. Ja nyt, kun ukilla on ikää, haluan auttaa kaikessa, mitä tulee”, Laura pohtii.
Ukki tietää, mikä häntä elämän varrella on auttanut: nykyinen hyvä parisuhde sekä lapsuudessa hyvä koti ja maailman paras ukki.
Laura oikaisee ukkia: ”Mulla se maailman paras ukki on! Oot mulle tärkeä ja rakas.”
”Tiedän sen”, toteaa ukki ja kaappaa Lauran kainaloon.
Teksti: Kirsi Mäki
Kuvat: Laura Eklund, Vantaan A-kilta ry Kirsi Mäki
Asunnottomien yötä vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. eri puolilla Suomea. Tapahtumalla halutaan muistuttaa päättäjiä toimimaan asunnottomuuden poistamiseksi. Monet A-killat ovat tapahtumassa mukana omalla paikkakunnallaan ja päätapahtuma järjestetään Helsingin Kansalaistorilla.
Tietoa tapahtumista
Kun menettää kodin, menettää muutakin
”Siinä vaiheessa oli mennyt tosi pitkään tosi huonosti. Olin alkoholisoitunut, sain potkut töistä ja putosin kaikesta. Vetäydyin omiin oloihini ja vain dokailin yksinäni. Kaikki muut asiat jäi hoitamatta: laskut, vuokrat, kaikki. Alamäki kun vain jyrkkenee, niin ei siinä enää edes välitä. Eteisessä oli postia, mutta vain potkaisin ne sivuun. Elämä meni ihan mahdottomaksi. Sitten kävi niin, kun vuokrat oli hoitamatta ja asunto oli hyrskyn myrskyn, että tuli häätö”, kertoo A-kiltatoiminnassakin mukana ollut järvenpääläinen Hessu. Nyt 58-vuotiaana Hessu asuu omassa vuokra-asunnossa ja toimii kokemusasiantuntijana. Matka häädön jälkeen omaan kotiin on kuitenkin ollut pitkä, ja kivinenkin.
Asunnoton tarvitsee kaiken saatavilla olevan avun
Häädön kanssa samaan aikaan Hessu joutui, tai pääsi, sairaalaan läheisten huolestuttua ja hankittua viranomaisapua. Kyseessä oli miehen omien sanojen mukaan ääritilanne. Tilanteen vakavuuden tunnisti myös sairaalan henkilökunta, eikä
miestä uskallettu kotiuttaa, vaikka fyysinen kunto jonkin verran kohentunut olikin.
Ammattilaisten avulla löytyi mielenterveys- ja päihdetoipujien palvelukoti, jossa Hessu sai olla useamman vuoden. ”Siellä arjenhallinta rupesi palautumaan. Voi sanoa, että ihan kaivamalla kaivettiin esiin oma-aloitteisuutta ja toimintakykyä, jotka olin kadottanut. Hygieniakin piti opetella, sekin oli rempallaan”, Hessu toteaa hieman hyväntahtoisesti itselleen hymähtäen.
”Kun sitten keskusteltiin omaan vuokra-asuntoon siirtymisestä, olin itse vahvasti sitä mieltä, etten uskalla. Siitä ei tuu yhtään mitään. Mulla ei palikat toimi siihen malliin kuin pitäisi yksin asuvalla toimia”, Hessu muistelee ja jatkaa: ”Muutin sitten asumispalveluyksikköön, jossa asuttiin omillaan, mutta paikan henkilökunta oli tarvittaessa tukena. Siellä asuin muutaman vuoden.”
”Sitten alkoi tulemaan semmoinen tunne, että voisin olla valmis kokeilemaan asumista omassa asunnossa. Sitten ammattilaisen kanssa ja avulla löytyi vuokra-asunto, jossa nyt asun. En olisi yksin kyennyt sitäkään hoitamaan”, Hessu toteaa.
”Vaikuttaa kylmältä, että huonossa jamassa olevan ihmisen pitäisi heti kyetä elämään itsekseen”, on Hessun mukaan tosiasia, joka palvelujärjestelmässä tulisi muistaa. ”Kun ihminen pääsee hoidosta, se on kriittistä aikaa. Voi tapahtua ihan älyttömiä asioita siinä kohtaa. Rupeaa itse pelkäämään, että tapahtuuko se uudestaan. Polku irti asunnottomuudesta on vaikea. Silloin tarvitaan kaikki saatavilla oleva apu.”
Hessun kokemus vahvistaa käsitystä, että silloin kun ihminen ajautuu asunnottomaksi, tarvitaan paljon ja monenlaista apua – ei pelkästään asunnon löytämistä. Asunnottomuus kun usein tarkoittaa muutakin kuin vain kodin menettämistä, se on myös monien tavallisten taitojen menettämistä.
Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Pixabay, Canva
suomessa oli vuoden 2023 lopussa:
• 3 429 yksinelävää asunnotonta, joista 2 139 majoittui tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona
• 464 ihmistä, jotka yöpyivät ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa
• 123 asunnotonta pariskuntaa/perhettä, joissa oli 180 lasta
• 1 018 pitkäaikaisasunnotonta
Pitkäaikaisasunnottomiksi lasketaan ne ihmiset, jotka ovat olleet asunnottomia vähintään vuoden tai toistuvasti kolmen vuoden aikana.
(ASUNNOTTOMAT 2023, SELVITYS 2/2024, ARA)
Erityisherkkyys ja päihteet
Erityisherkkyys on hermostollinen ominaisuus, jota esiintyy 15–20 prosentilla ihmisistä. Erityisherkkyyden tunnistaminen perustuu ihmisen omiin kokemuksiin, eikä sitä voida diagnosoida, sillä kyse ei ole sairaudesta.
Erityisherkän ihmisen hermosto reagoi herkästi tilanteisiin ja esimerkiksi stimulantteihin, kuten kofeiiniin. Lisäksi erityisherkän sisäisen suodattimen läpi pääsevät kaikki aistiärsykkeet, myös epäolennainen aisti-informaatio.
Erityisherkkyys – suoja vai riski?
Päihderiippuvuus ei ole erityisherkkien keskuudessa erityisen korostunut, mutta osa kamppailee erityisherkkyyden ja päihderiippuvuuden kanssa. Päihteet voivat olla keino käsitellä vaikeita tunteita ja poistaa ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksia. Jos omaa herkkyyttään ei ole voinut tuoda terveellä tavalla esiin, päihteet voivat toimia pakokeinona.
Psykologi Heli Heiskanen puhui erityisherkkyydestä ja päihteiden käytöstä A-klinikkasäätiön Päihdetiedotusseminaarissa vuonna 2016. Erityisherkkien harkitsevuus usein suojaa heitä päihdeongelmilta, mutta toisaalta elämyshakuiset ja impulsiiviset erityisherkät voivat hakea päihteistä äärikokemuksia. Päihteet voivat olla myös keino käsitellä ylivirittyneisyyttä, stressiä ja jännitystä.
"Olen koko ikäni tuntenut olevani herkkä, erilainen kuin muut. Hitaampi lämpenemään uusille asioille, mutta kun kiinnostun jostain aiheesta, haluan tietää siitä kaiken. Mulla on ollut myös tunne, että multa puuttuu jonkinlainen suodatin ja imen kaikki ärsykkeet liian voimakkaina itseeni, mm. äänet, hajut, muiden tunnetilat, sosiaaliset jännitteet." – Maarit
Huomaan itse erityisherkkänä, että arjen ärsykkeet tuntuvat joskus ylivoimaisilta ja stressi kasvaa nopeasti. Tällöin on tärkeää keksiä rakentavia tapoja purkaa stressiä, kuten liikunta ja luonnossa oleminen. Kun erityisherkkä löytää itselleen sopivia keinoja oman hermoston säätelyyn, vältytään turvautumasta päihteisiin stressinhallinnan keinona.
Herkkyyden positiivinen sanoma
Keskustelemme usein työyhteisössämme siitä, kuinka herkät ihmiset luovat sellaista maailmaa, jossa ihmisillä olisi parempi olla. Nykymaailma voi tuntua joskus kovalta ja armottomalta. Yhdistyksemme vapaaehtoiset ovat tänä syksynä perustaneet kaksi erityisherkkien miesten vertaisryhmää. Nykypäivänä muutenkin kyseenalaistetaan kova miehen malli, jossa ei saa näyttää tunteita ja herkkyyttä. Varmasti moni omankin sukupolveni ihminen muistaa hetkiä, jolloin oma isä on käsitellyt tunteitaan alkoholin avulla.
"Ulkopuolisuuden tunteita ja erityistä inhoa kaikenlaisiin kilpailuihin, rajuihin leikkeihin sekä isoihin, metelöiviin joukkoihin olen tuntenut lapsuudesta asti. Negatiiviseen tai riitaisaan ilmapiiriin reagoin erittäin voimakkaasti kehollisesti sekä henkisesti. Nuorempana osallistuin tiiviissä kaveriporukoissa iltarientoihinkin, mutta vaikka en alkoholiin koskenut lainkaan, oli minulla aina porukan pahimmat ”krapulat”." – Tuula
Erityisherkkyys
HSP Suomi ry eli Erityisherkät ry on perustettu vuonna 2013 lisäämään erityisherkkyyttä koskevaa tietoa ja ymmärrystä Suomessa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat muun muassa erilaiset hankkeet, paikallistoiminta, luennot ja opinnäytetöiden tilaaminen. Toiminta perustuu tohtori Elaine Aronin tutkimukseen.
Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person.
1. Syvällinen tiedon prosessointi
Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.
2. Kuormittumisalttius
Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.
Ajattelenkin, että mitä enemmän tuomme herkkyyden positiivista sanomaa esiin, sitä vähemmän ihmisillä on tarvetta tukahduttaa omaa herkkyyttään esimerkiksi päihteillä. A-kiltojen vertaistukitoiminnassa on tärkeää ottaa erityisherkkyys huomioon sekä antaa tilaa kaikenlaisille ihmisille ja tunteille – ja uskon, että näin jo tehdäänkin.
Teksti ja kuva: Emma Mäkelä, toiminnanjohtaja HSP Suomi ry
3. Vahva eläytymiskyky
Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.
4. Tarkka havainnointikyky
Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.
Sitaatit HSP Suomi ry:n jäsenten kokemuksia herkkyydestä: https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/kokemuksia/
Lähde: https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/
Voitko kuunnella minua?
Sanat, jotka jäävät sanomatta ääneen tai mielikuvat, jotka elävät mutta eivät vastaa todellisuutta, ovat osa ympäröivää arkeamme. Siksi on tärkeää tehdä näkyväksi se, mitä mielikuvien ja ääneen lausumattomien ajatusten takana on – myös silloin, kun puheenaiheet ovat vaikeita tai vaiettuja. Aina ei tarvita inhorealistista kuvausta, yksityiskohtiin porautumista tai yhden ihmisen esiinmarssia. Asioita voi lähestyä myös taiteen ja tekstin avulla.
VEERAT-hanke on toimintansa alusta saakka hyödyntänyt työskentelyssään kirjoittamisen voimaa. Pieniä paloja yhteisöllisestä kirjoittamisesta ja sen mahdollisuuksia. Työpajoissa ja VEERAT-ryhmissä on lähes poikkeuksetta leikitty yhteisörunoharjoituksilla. On annettu mahdollisuus kirjoittaa yhdessä, yksittäisiä sanoja hyödyntäen, ilman odotuksia ja vaatimuksia. Näistä naisten itse kirjoittamista teksteistä syntyi ”Voitko kuunnella minua?” -runonäyttely.
Runot ovat rakentuneet yhteisen kirjoitustyöskentelyn kautta, jossa yhden runon rakentamiseen osallistui useita naisia. Runoissa kuuluu sekä yksilön että yhteisön ääni. Näyttelyn tavoitteena on tuoda esille naisten omia ajatuksia, kokemuksia ja mietteitä tunteista ja toiveista. Runot nostavat esille tunteita ja kokemuksia lähisuhdeväkivallasta, päihteistä, vihasta mutta myös toiveista, haaveista ja tulevaisuudesta. Tavoitteena on rohkaista näyttelyyn tutustuvia ihmisiä pysähtymään hetkeksi naisten oman äänen äärelle ja tarkastella ihmisiä ja ilmiöitä naisten omien sanojen kautta.
Runoissa on isoja tunteita
Runous mielletään usein vaikeaksi kirjallisuuden muodoksi. Se saatetaan nähdä vaikeana ymmärtää tai jollakin tavalla elitistisenä. Runous onkin kirjallisuuden muoto, jossa kieltä yleensä hyödynnetään esteettisellä tavalla. Samalla se on kirjallisuuden muoto, joka mahdollistaa täydellisen vapauden, sillä voidaan ajatella, että mitkä tahansa peräkkäin asetellut sanat muodostavat runon. Tämä ajatus ei ehkä täytä kaikkia tarkkoja määritelmiä tai koulussa oppimaamme runomittaa, mutta se luo meille jokaiselle mahdollisuuden olla runoilija. Runojen hienous – myös ”Voitko kuunnella minua?” -runonäyttelyssä –on, että sanojen merkitys on runon lukijan ja kirjoittajan oman tulkinnan varassa. Yhteisöllisesti kirjoitetut runot luovat vielä vahvemmin tulkinnan mahdollisuuksia, kun kirjoittajia on useita.
Runoutta pidetään usein myös terapeuttisena toimintana. Runot voivat tuoda esille isoja tunteita ja vahvoja aistikokemuksia. Runous voi auttaa tunnistamaan ja kokemaan omia
tunteita sekä kirjoittajana että lukijana. ”Voitko kuunnella minua?” -näyttelyn runot ovat syntyneet pienissä pätkissä helppoja harjoituksia hyödyntäen. Ne ovat muodostuneet sellaisiksi kuin kukin ryhmä on ne siinä hetkessä luonut. Ilman tarkkaa viimeistelyä, hiontaa ja pitkää harkintaa. Ne ovat syntyneet usein hetkessä ja ehkä juuri siksi niistä myös kuultaa aitous, rehellisyys ja vilpittömyys. Kun kirjoittamishetkellä ei tiedä kirjoittavansa näyttelyyn tulevaa runoa, on helpompi antaa ajatuksen ja hetken viedä.
Olen ylpeä jokaisesta naisesta, joka työskentelyn lomassa heittäytyi mukaan, antoi oman panoksensa yhteiseen tekstiin ja josta siten syntyi oman elämänsä runoilija. Olen ylpeä siitä, että naiset rohkeasti antoivat luvan runojensa julkaisemiselle näyttelyssä. Me emme hankkeen alussa ja runoja naisten kanssa kirjoittaessamme vielä tienneet, millä tavoin ja missä muodossa runoja tullaan hyödyntämään. Emme osanneet kertoa tarkkoja suunnitelmia. Matka yhdessä naisten ja runojen kanssa johti tähän näyttelyyn ja kysymykseen: Voitko kuunnella minua?
Teksti: Maiju Lehtonen
VEERAT-hankkeen projektipäällikkö
Kiertävä runonäyttely julkaistiin ensimmäisen kerran 12.4.2024 A-Kiltojen Liiton Päihdetoipumisseminaarissa Helsingissä. Kokonaisuudessaan näyttely on nähtävillä verkossa, jossa siihen voi tutustua ainakin vuoden 2024 loppuu saakka. Kiertävää runonäyttelyä on mahdollista tilata omaan A-kiltaan näyttelyaikataulun mukaisesti. Näyttelyyn kuuluvat sarjakuvateokset on toteuttanut runojen pohjalta sarjakuvataiteilija Emilia Laatikainen.
Avoimet ovet -tapahtuma sai
Oulun A-Killan Avoimet Ovet -tapahtuma houkutteli lähes 80 vierasta tutustumaan A-kiltaan ja A-kiltalaisiin.
Päivän aikana monipuolinen ohjelma sisälsi muun muassa kivimaalausta yhteiseen tilataideteokseen, lautta-ajelua Oulujoella sekä rentouttavan mahdollisuuden saunoa rantasaunassa. Vieraat saivat pyöräyttää onnenpyörää ja nauttia sen makeasta palkinnosta ja puhuttelevasta ajatelmasta. Suolaiset ja makeat herkulliset tarjottavat tekivät hyvin kauppansa ja täydensivät tapahtuman leppoisaa tunnelmaa.
Palautteiden perusteella tapahtuma oli erittäin onnistunut ja sai runsaasti kiitosta osallistujilta. Myös sanomalehti Kaleva kävi paikan päällä tekemässä jutun tapahtumasta ja A-Killan kuulumisista.
Teksti: toimitus
Kuvat: Tuovi Rekinen
Oulun A-Kilta ry
Järjestötyöntekijät kaipaavat lisää riippuvuuksista ja niiden hoitopalveluista
Päihde- ja mielenterveysjärjestöissä kohdataan aineriippuvuuksien lisäksi monia toiminnallisia riippuvuuksia. Työntekijät kertoivat kyselyssä tarvitsevansa lisää tietoa riippuvuuksiin tarjolla olevista palveluista ja työkaluja asiakkaiden kohtaamiseen.
Yhteiskuntaamme on kutsuttu addiktioyhteiskunnaksi, jossa erilaiset riippuvuudet yleistyvät ja moninaistuvat. Aineriippuvuuksien rinnalle syntyy erilaisia toiminnallisia riippuvuuksia. Järjestöt kohtaavat työssään uudenlaisia riippuvuusilmiöitä ja tukevat niissä irtautumisessa tai niiden kanssa elämisessä.
Teimme Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) keväällä kyselyn, jossa kartoitimme järjestötyöntekijöiden näkemyksiä eri riippuvuuksien esiintymisestä järjestöjen työssä ja niihin saatavista palveluista. Kyselyyn vastasi 131 työntekijää. Suurin osa heistä työskenteli päihdejärjestössä ja teki kohtaavaa asiakastyötä.
Järjestötyössä kohdataan riippuvuuksien koko kirjo
Kyselyn perusteella järjestöissä kohdataan laaja kirjo eri riippuvuuksia (kuvio). Valtaosa päihdejärjestöjen työntekijöistä kertoi
Kuvio. Niiden järjestötyöntekijöiden osuudet (%), jotka kertoivat kohtaavansa työssään riippuvuuksia jatkuvasti tai säännöllisesti.
lisää tietoa hoitopalveluista
kohtaavansa työssään alkoholi-, nikotiini-, huume- ja lääkeriippuvuutta jatkuvasti tai säännöllisesti. Päihdejärjestöjen työssä kyseisiä aineriippuvuuksia kohdattiin useammin kuin mielenterveysjärjestöissä. Mielenterveysjärjestöissä puolestaan kohdattiin päihdejärjestöjä useammin syömiseen, netin ja somen käyttöön, digipelaamiseen tai työhön liittyviä toiminnallisia riippuvuuksia.
Useampien riippuvuuksien esiintyminen yhdellä ihmisellä samanaikaisesti oli työntekijöille tuttu ilmiö. Kaksi kolmesta päihdejärjestön työntekijästä oli tunnistanut järjestön asiakkailla useampia kuin yhden samanaikaisen riippuvuuden.
Toiminnallisiin riippuvuuksiin arvioidaan olevan heikosti palveluja
Järjestötyöntekijöiden mielestä heidän omalla paikkakunnallaan ja alueellaan oli varsin huonosti tarjolla palveluja eri riippuvuuksiin. Parhaiten palveluja arvioitiin olevan alkoholiriippuvuuteen. Sen kohdalla 39 % vastanneista työntekijöistä näki palvelujen saatavuuden hyväksi tai erittäin hyväksi.
Huonommalta tilanne näytti toiminnallisten riippuvuuksien osalta. Noin 70 % vastanneista työntekijöistä arvioi netti-, some-, työ-, seksi-, porno-, ostos- ja liikuntariippuvuuksiin olevan palveluja tarjolla heikosti tai ei lainkaan. Hieman näitä paremmin apua nähtiin saatavan rahapeliriippuvuuteen.
Toiminnallisten riippuvuuksien tunnistaminen oli työntekijöiden mielestä usein vaikeaa. Moni ei myöskään osannut arvioida, kuinka hyvin näihin riippuvuuksiin tarvittava tuki alueella toteutui.
Järjestöissä tarvitaan riippuvuuksiin liittyvää tietoa ja osaamisen jakamista
Työntekijät tunnistivatkin järjestössään monia riippuvuuksiin liittyviä tiedon ja osaamisen tarpeita. Yli puolet toivoi lisää tietoa riippuvuuksien hoitopalveluista, joita on vaikea paikantaa hajanaisista palvelurakenteista. Lähes yhtä moni toivoi lisää ymmärrystä siitä, miten riippuvuudet syntyvät, miten niistä irtautumista voidaan tukea ja millaisia asioita tulisi huomioida, kun työssä kohdataan erityisesti toiminnallisia riippuvuuksia. Riippuvuuksiin liittyvää tukea on siis tärkeää tehdä näkyvämmäksi alueellisissa palvelurakenteissa. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen välillä on myös selkeää osaamisen ja tiedon jakamisen tarvetta. Puolet mielenterveysjärjestöjen työntekijöistä toivoi lisää tietoa vertaisryhmistä sekä osaamista päihderiippuvaisen kohtaamiseen ja päihteiden käytön puheeksi ottoon. Yhteiseksi tiedontarpeeksi mainittiin myös riippuvuuksien ja mielenterveyden häiriöiden yhteydet.
Teksi: Jouni Tourunen, Sari Jurvansuu ja Taina Heinonen A-klinikkasäätiö Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0) Kuva: Pixabay
Vasemmalta Esa Timperi, Jyrki Karppanen, Marko Rosenius, Jarno Mäkelä, Mikko Väyrynen, Pasi Lampinen, Mika Koite ja edessä Mikko Putaja
Valtakunnalliset biljardimestaruudet ratkottiin Turussa
Lauantaina 24.8.2024 Turun Galaxie Center vastaanotti kiltalaisia kahdeksasta eri A-killasta ratkoakseen valtakunnalliset biljardimestaruudet niin yksilö- kuin joukkuepeleissä. Pelaajia osallistui kisoihin kaiken kaikkiaan 38 henkilöä, myös kaksi naista mahtui mukaan.
Joukkuekisassa saatiin uusi mestari
Pelit aloitettiin joukkuepeleillä, pelimuotona oli 8-pallo. Vuosia kisoissa menestyneet Jyväskylän ja Tampereen A-killat luovuttivat ykkössijan Etelä-Saimaan joukkueelle, joka pelasi päivän läpi häviöttä. Voittajajoukkueeseen kuuluivat Jarno Mä-
kelä, Pasi Lampinen ja Mikko Putaja. Hopealle ja pronssille ylsivät Jyväskylän tutut biljardikasvot. Jotta päivästä saatiin pelintäyteinen, alettiin joukkuekisojen edetessä pelata myös yksilökisoja.
Viitisentoista kiltalaista nukkui Toimintakeskus Pääskyn tiloissa, porukat grillasivat ja pelasivat yön tunneille asti. On tärkeää, että edullinen yösija ja murkinat mahdollistuvat sitä kaipaaville, sillä kokonaiskustannukset saattavat nousta esteeksi monen osallistumiselle.
Myös yksilökisan voitto Etelä-Saimaan A-kiltaan
Sunnuntaiaamuna pelejä jatkettiin Turun keskustassa. Toisen päivän pelit saatiin käytyä kuudessa tunnissa. Hyvässä vireessä ollut Mika Viksten Tampereelta tuli neljänneksi ja niukasti pronssille pääsi tasokasta biljardia pelaava Mikko Väyrynen Jyväskylästä. Kisat kokonaisuudessaan erinomaisesti pelannut Etelä-Saimaan Jarno Mäkelä voitti finaalissa Jyväskylän kovimman kisailijan Jyrki Karppasen selvin sävelin ja voitti siten vuoden 2024 henkilökohtaisen mestaruuden.
Biljardin pelaaminen on monella tavalla kehittävää
Pelin järjestäjää, eli Turkua ja allekirjoittanutta, ilahdutti suuresti hyvässä hengessä sujuneet kisat. Ilahduttavaa oli, että oman kylän pelaajiakin saatiin peräti 11 mukaan kisoihin, vaikkemme kärkisijoille yltäneetkään.
Biljardi sopii hyvin A-kiltatoimintaan, sillä se opettaa keskittymistä, herrasmiestaitoja ja taidollisuutta sekä yhteishenkeä. Eli sitä kuuluisaa A-kiltahenkeä parhaimmillaan. Syyttä suotta ei biljardipöytiä löydy lähtökohtaisesti jokaisesta nuorisotilasta ympäri Suomen, sillä pelin arvo, ei yksin viihteenä, vaan monella tavalla ihmistä kehittävänä lajina, tunnustetaan laajasti kohtaamistyön ammattilaisten keskuudessa. Jatketaan siis treenaamista ja hyvää kehityskulkua tämän upean lajin kunniaksi!
Onnea voittajille ja suuri kiitos kaikille osallistujille! Turku lupaa järjestää tahtoessanne kisat vaikka joka vuosi, kiitos mahdollisuudesta vuoden 2024 osalta.
Lämpimin terveisin Janina.
Kolme parasta Jyrki Karppanen, Jarno Mäkelä ja Mikko Väyrynen
Teksti ja kuvat: Janina Rosten Turun A-kilta ry
Kuva: Anna Niemistö
Nännikuminheiton tulokset
Naiset:
1. Lahtinen Satu Jyväskylän A-kilta ry
2. Laurio Hanna-Leena Tampereen A-Kilta ry
3. Liukkonen Tuija Jyväskylän A-kilta ry
Miehet:
1. Tamminen Antti Järvenpään A-kilta ry
2. Pasanen Arto Pohjois-Lapin A-kilta ry
3. Keurulainen Tapani Vantaan A-kilta ry
Naiset
1. Perttunen Katja Vantaan A-kilta ry 32,11
1. Sauvolainen Anja A-Kiltojen Liitto ry 27,26
3. Lahtinen Satu Jyväskylän A-kilta ry 26,84
Joukkue naiset
1. Vantaan A-kilta ry 59,37 Perttunen Katja, Sauvolainen Anja
2. Jyväskylän A-kilta ry 42,33 Lahtinen Satu, Liukkonen Tuija
Miehet
1. Kankainen Joni Jyväskylän A-kilta ry 52,07
2. Vilmi Tommi Jyväskylän A-kilta ry 49,39
3. Keurulainen Tapani Vantaan A-kilta ry 43,27
Joukkue miehet
1. Jyväskylän A-kilta ry 101,46 Kankainen Joni, Vilmi Tommi
2. Pohjois-Lapin A-kilta ry 79,38 Kinnunen Pekka, Pasanen Arto
3. Vantaan A-kilta ry 78,88
Keurulainen Tapani, Fält Anders
Kesän futikset pelattu Kesän futikset pelattu
A-kiltojen Kävelyfutis-turnaus Jyväskylässä 27.7.
A-kiltojen kävelyfutis-mestaruudesta kisattiin neljän joukkueen voimin. Tunnelma oli heinäkuun helteessä paitsi hikinen myös innostunut.
Kävelyfutiksen tavoitteena on lisätä hyvinvointia liikunnan avulla. Inspiroiva ja mielekäs tekeminen pelikentällä, toimiminen osana joukkuetta ja yhdessä koetut ainutlaatuiset hetket tukevat tätä tavoitetta liikkumisen terveyshyötyjen lisäksi. Joukkueessa koetaan yhdessä onnistumisia – ja myös pettymyksiä. Pelaaminen ja joukkueen kanssa yhdessä olo on tärkeää ja arvokasta itsessään! (Lähde: https://www.kukunori.fi/kavelyfutis/)
Tai kuten voittajajoukkueen, Jyväskylän A-killan, Satu Lahtinen totesi: ”Ei se voitto, vaan yhdessä olo oli tänäänkin tärkeintä.”
Suopotkupallon MM-kisat 2024
FC A-kilta oli jälleen mukana Suopotkupallon MM-kisoissa Hyrynsalmella. Joukkueessa oli mukana kolme A-kiltaa ja 14 pelaajaa, joista uusia peräti kuusi. ”Ei pärjätty hyvin, mutta uusia kokemuksia ja ystävyyssuhteita tuli. Ja jälleen reissun aikana nousivat vahvasti esille yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja toisten tsemppaaminen”, joukkueen kapteeni Toni Vanhala kertoo.
Teksti: toimitus
Kuvat: Harri Hämäläinen
Jyväskylän A-kilta ry
Toni Vanhala
Tampereen A-Kilta ry
Tarina väsyneestä matkaajasta
Kuljin useasti Oulun A-Killan portin ohi kotiin. Huomasin portinpielessä vanhan hylätyn ruosteisen polkupyörän. Se nojasi vahvaan mäntyyn, joka oli nähnyt tuulet ja tuiskut. Puu runkoineen loi turvaa, juuret oli vahvasti maassa. Ajattelin: Siihen on hyvä nojata väsyneen matkaajan.
Pyörä oli nähnyt parhaat päivänsä. Valo oli sammunut, ja kumit puhki. Oli menty ylä- ja alamäkeä ja kivistä tietä ja kinttupolkuja. Kulku ei enää onnistunut, kettinkikin ruosteessa.
Astuin portista sisään. Mietin matkaajaa. Jokainen meistä tarvitsee joskus elämän varrelle tukea, turvaa ja valoa. Ketjuun rasvaa, sykäyksen päästä liikkeelle. Ilmaa renkaisiin, että kulku olisi tasaisempaa ja vähän helpompaa.
Nyt tällä vanhalla pyörällä on tehtävä. Se kutsuu sinua astumaan portista sisään. Sen tarina jatkuu, siinä itää ja kasvaa pinnoissa elämän lanka ja ohjaksissa kasvaa kukkia. Vaikka sen tarakalla on taakkaa, ne on poimittu viestikapuloina matkanvarrelta, kokemuksina.
Väsynyt matkaaja kutsuu sinua: ”Saa tulla portista sisään". Kuitenkin se vaatii rohkeutta. Sen kun teet, olet jo ottanut ensimmäisen askeleen. Et ole yksin.
Teksti ja kuva: Raakel Väinämö Oulun A-Kilta ry
Lämpimästi tervetuloa, Pilvi!
Monille A-kiltalaisille jo tuttu Pilvi Tyrväinen on aloittanut 2.9. asiantuntijana A-Kiltojen Liitossa. Pilvin työhön kuuluu jäsenyhdistysten tukeminen niiden perustehtävän toteuttamisessa ja toimintaympäristön muutoksessa, etenkin suhteessa hyvinvointialueisiin ja kuntiin.
Lisäksi Pilvin erityisalueena ovat kestävän kehityksen käytännöt, toiminnallisen ja liikunnallisen vertaistuen kehittäminen ja toteuttaminen, vertaisohjaajien koulutus ja vertaiskoutsitoiminnan kehittäminen sekä A-kiltatoiminnan oppilaitos- ja hoitopaikkainfojen toteuttaminen ja A-kiltojen tukeminen infojen toteuttamisessa.
Teksti: toimitus Kuva: A-Kiltojen Liiton arkisto
Lännen aluetapaaminen Keuruulla
Ajatus aluetapaamisen järjestämisestä lännessä alkoi itää mielessäni jo vuoden alussa, joten maaliskuussa otin yhteyttä Keuruun Erkkaan ja homma lähti käyntiin. Pohjana tähän ajatukseen olivat keskustelut kiltaystävien kanssa, jotka näkivät kasvokkain näkemisen tarpeellisuuden A-kiltakentällä. Niinpä sitten näimme perjantaina 5.7. kauniissa Pihlaveden leirisaaressa Keuruulla. Ville vertaiskoutsina tapahtuma oli lämminhenkinen ja noudattelimme vanhaa kaavaa, lauantaina Aulikin ollessa mukana. Kiltakuulumiset vaihdettiin tavalliseen tapaan ja Toni kertoi hallituskuulumiset.
Kaikkiaan kuusi A-kiltaa oli paikalla ja puhuimme jatkosta jossain muodossa. Esitimme myös hallitukselle toiveen aluetapaamisten palauttamisesta.
Sunnuntaina palatessamme kotiin vesisateessa sain tiedon ystävämme Erkki Toivolan poismenosta, joten taivaskin itki kanssamme. – Mutta kiitos kaikille mukana olleille!
Teksti: Satu Peippo
Jämsän Seudun A-kilta ry
Kuva: Ville Tuominen
Jämsän Seudun A-kilta ry
Erkki Toivola
29.5.1961–7.7.2024
Keskellä vehreintä kesää saapui suruviesti Erkki Toivolan, Ekin, siirtymisestä tuonpuoleiseen kiltaan pitkäaikaisen sairauden murtamana. Sairastelusta huolimatta viesti tuli yllätyksenä, olihan Erkki vielä innolla lähdössä A-killan kesäretkelle Kiiminkijoelle elokuun alussa. Vaan matkasta muodostuikin Erkin muistomatka.
A-kiltakärpänen puraisi Erkkiä kymmenisen vuotta sitten, ja siitä alkaen hän oli innolla mukana A-kiltatapahtumissa eri puolilla Suomea saaden A-kiltaystäviä ympäri maata.
Mielellään hän lähti ajelemaan koulutuksiin, aina perille saapuen – joskus mutkien kautta.
Erkki toimi usean vuoden Mäntän Seudun A-killan varapuheenjohtajana ja viimeiset vuodet puheenjohtajana. Läheisten ohella Erkkiä kaipauksella muistavat Mäntän Seudun A-kiltalaiset sekä kiltaystävät ympäri maata. Kevyet mullat Erkille.
Kaipauksella Mäntän Seudun A-kiltalaiset
Kuva: A-Kiltojen Liiton arkisto
AMonipuolisempaa ja laajempaa tukea A-killoille
-Kiltojen Liitossa on syksystä 2023 alkaen uudelleenjärjestelty toimintoja tavoitteena tarjota entistä laajemmin ja monipuolisemmin tukea A-kiltakentälle. Koska A-killat ovat kooltaan ja toiminnoiltaan erilaisia, ovat niiden tarpeet moninaisia.
Tarjotun tuen tulee olla kaikkien A-kiltojen saavutettavissa niin kohtaavina kuin tarvittaessa digitaalisinakin palveluina. A-killoille suunnatussa jäsenpalveluiden tarvekyselyssä on noussut esille tarpeita koskien muun muassa yhdistystoimintaa, varainkeruuta, viestintää, digiosaamista, vapaaehtoistoimintaa ja toiminnallisuutta.
Joustavasti sekä asiantuntijatietoa että käytännön kokemustietoa
Jokaisella A-Kiltojen Liiton työntekijällä on oma vastuualueensa, joilla he toimivat yhteyshenkilöinä ja asiantuntijoina. Tarpeen mukaan työntekijät toimivat myös työpareina ja tiimeinä. Se mahdollistaa joustavan toiminnan ja moniammatillisen työskentelyn.
Perinteinen päihdetyökin näyttäytyy yksilön kohdalla ongelmien kasaantumisena, ja ratkaisuna siihen myös osaaminen keskittyy. Oli kyseessä mikä tahansa edellä mainitusta tai joku muu osa-alue, kuten infotilaisuuksien pitäminen, tapahtumien järjestäminen tai toiminnan kehittäminen ja arviointi, niin pystymme ohjaamaan, neuvomaan ja keräämään tietoa A-killoille ja tukemaan yhdistyksiä toteuttamaan niiden sääntömääräistä perustehtävää.
Tehdyn uudistuksen myötä tarjotaan tukea entistä laaja-alaisemmin ja monimuotoisesti toteutettuna. A-killoilla on mahdollisuus saada tietoa aiheista ei vain yhdeltä, vaan yhtä aikaa useammalta eri henkilöltä mukaan lukien A-Kiltojen Liiton luottamusvapaaehtoiset. Heidän panoksensa on ollut merkittävä niin toiminnan toteutuksen kuin sen kehittämisenkin kannalta. He tuovat käytännön kokemustietoa kentältä.
A-Kiltojen Liiton luottamusvapaaehtoisiin kuuluvat esimerkiksi hallituksen ja jaostojen jäsenet, jotka ovat omalta osaltaan tukemassa A-kiltatoimintaa niin paikallisesti kuin alueellisesti ja valtakunnallisestikin A-Kiltojen Liiton järjestämissä tapahtumissa ja koulutuksissa.
Liiton toiminnassa yhdistyvät sekä vahva vertaistuellinen kokemustieto ja taito että ammattilaisosaaminen, joka ulottuu yhteistyön avulla myös Liiton ulkopuolelle. Tästä esimerkkinä tänä vuonna KRIS Tampereen kanssa toteutetut digityöpajat.
On siis useampi henkilö, joiden puoleen A-killoista voidaan kääntyä ja joilta kysyä neuvoja, apua, näkemystä tai saada vertaistukea tilanteeseen. Toivomme, että meihin otetaan suoraan yhteyttä mahdollisimman matalalla kynnyksellä, oli aihe mikä tahansa, mikä askarruttaa tai mihin tarvitsee apua.
Toiminnan kehittäminen ja valmius muutoksiin välttämättömiä
Elämme murroskautta koko yhdistystoiminnan kentällä. Muutokset tapahtuvat nopeasti ja niiden ennakointi on entistä haastavampaa. Päällekkäisiä toimintoja tullaan jatkossa lakkauttamaan kuntien ja hyvinvointialueiden sekä muiden toimijoiden toimesta.
Parhaiten muuttuvasta toimintaympäristössä kumpuaviin haasteisiin vastataan toimintaa kehittämällä ja sitä sopeuttamalla tarvittaessa. Ilman kehittämistä ja valmiutta muutokseen on mahdotonta jatkaa, mikäli toimintaympäristö muuttuu olennaisesti.
Kannustamme kaikki A-kiltoja omatoimisuuteen ja oman toiminnan kehittämiseen, koska se on sijoitus tulevaan. Mikäli haluamme, että A-kiltatoimintaa on myös tulevaisuudessa, pitää tilanteeseen reagoida tässä ja nyt.
Edelläkävijyys edellyttää rohkeutta ja halua oppia uutta sekä kykyä hyödyntää niitä vahvuuksia, joita on olemassa. Yhdistystoiminta on yhdessä tekemistä ja kokemista ja yhteisen ymmärryksen lisäämistä. Paras lopputulos toteutuu yhteistyössä niin, että jokainen kantaa vastuunsa ja tiedostaa oman roolinsa sen aikaansaamisessa.
Teksti: Anja Sauvolainen suunnittelija A-Kiltojen Liitto ry
Vesipostiristikko
www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen
Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti
Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti
Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.
Tilaan Vesiposti-lehden
Tilauksen peruutus
Lehden toimitusosoite
Nimi
Lähiosoite
Postinumero -ja toimipaikka
Osoitteenmuutos
Vanha osoite
Uusi osoite
Postinumero -ja toimipaikka
Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi
Postimerkki
A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE
Anjalankosken A-kilta ry
Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com
Espoon A-kilta Hykaa ry
Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 toimisto@espoonakilta.fi www.espoonakilta.fi Viestipalvelu X: @akiltaespoo
Etelä-Saimaan A-Kilta ry
Valto Käkelän katu 14 C 53130 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta
Harjavallan A-Kilta ry
Samonkatu 6 A 1
29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com
Haukiputaan A-kilta ry
Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com
Helsingin A-Kilta ry
Hietakummuntie 19 B 00700 Helsinki p. 040 355 8078 malmi@helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi
Hollolan A-Kilta ry
Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakilta.webnode.fi
Hyvinkään A-Kilta ry Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382
Iin A-kilta ry
Niemikuja 57 p. 0400 185 881 esa.pakanen@live.fi
Iisalmen A-Kilta ry
Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com
A-KILTOJEN LIITTO RY
Jäsenyhdistykset
Imatran A-Kilta ry
Kauppakatu 9
55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi
Inkoon A-kilta ry
Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957
Jyväskylän A-kilta ry
Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net
Jämsän Seudun A-kilta ry
Jämsänkosenkatu 14 A 5 42220 Kaipola jamsanseudunakilta@gmail. com
Järvenpään A-kilta ry
Metsolantie 77 B 55 04430 Järvenpää puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi
Kajaanin A-kilta ry
Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com
Kangasalan A-kilta ry
Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook. com
Kemin A-Kilta ry
Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com
Keuruun A-kilta ry
Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com
Kirkkonummen A-kilta ry
Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 0466 630 7861 kirkkonummenakilta@gmail. com https://kirkkonummenakilta.fi/
Koillis-Lapin A-kilta ry
Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com
Kuhmon A-kilta ry
Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443
Kuopion A-kilta ry
Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com
Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com
Laitilan Seudun A-kilta ry
Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta
Lapin A-kilta ry
Metsolantie 10 C 19 95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com
Lohjan A-kilta ry
Immulantie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com
Lopen A-kilta ry
Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com
Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry
Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi
Mäntän Seudun A-kilta ry Virkamiehenkatu 5 35800 Mänttä puh. 050 358 9151 ms.akilta4@gmail.com
Nurmijärven A-kilta ry Rajamäen kylätalo Villentie 2 05200 Rajamäki puh. 045 267 2585 kuumakillat@gmail.com www.kuumakillat.fi
Oulun A-Kilta ry
Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com
Pohjois-Kymen A-kilta ry
Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com
Pohjois-Lapin A-kilta ry
Terstontie 353, 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com
Porin A-kilta ry
Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi
Porvoon A-kilta ry
Jokikatu 7, 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi
Salon Seudun A-kilta ry
Varsankatu 5 C 15 24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net
Savonlinnan A-Kilta ry Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@ savonlinnanakilta.fi
Sotkamon A-Kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo
Taivalkosken A-kilta ry
Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com
Tampereen A-Kilta ry
Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi
Turun A-Kilta ry
Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku
puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi
Uudenkaupungin A-kilta ry
Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com
Vaasan A-Kilta ry Raastuvankatu 28 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode. fi/
Vantaan A-kilta ry
Jokiniemenkatu 9
01370 Vantaa p. 045 1616 838
Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi
A-kilta löytyy Facebookista
A-kilta löytyy Instagramista
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere
Kansankatu 53 90100 Oulu
etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto
Viestipalvelu X: @akiltojenliitto
Toiminnanjohtaja
Yrmy Ikonen
p. 045 636 6629
Viestipalvelu X: @YIkonen
Talous- ja hallintosihteeri
Mirja Sorvali
p. 040 679 6449
Toimisto- ja viestintäsihteeri
Anna Niemistö
p. 0400 394 869
Viestinnän asiantuntija
Kirsi Mäki
p. 040 1679 377
Viestipalvelu X: @maki_kirsi
Asiantuntija
Aulikki Otranen
(projektipäällikön sijainen, VEERAT-hanke, 1.8.–31.10.2024)
p. 040 3566 592
Asiantuntija
Pilvi Tyrväinen
p. 044 9010 999
Suunnittelija
Anja Sauvolainen
p. 040 689 8367
Viestipalvelu X: @anja_ry
Projektipäällikkö, VEERAT -hanke
Maiju Lehtonen
(poissa 18.10.2024 saakka)
p. 040 619 5036
Viestipalvelu X: @MaijuLehtonen
Johtavat luottamushenkilöt: Puheenjohtaja Arto Pasanen p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi
Viestipalvelu X: @pasaarto Varapuheenjohtaja
Satu Lahtinen
p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net
Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen
A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere
