28 minute read
toiminnasta s
Kuvatyöskentely luo tilaa omien tunteiden ja unelmien tunnistamiselle ja arvostamiselle.
Valoa elämään naisten vertaistuellisesta toiminnasta
Advertisement
Olemme kokeneet, että avun hakemisen kynnys on naiselle korkea. Olemme sisäistäneet jo nuorena vaatimuksen pärjäämisestä esimerkiksi äitinä, puolisona tai työntekijänä. Pärjäämisen pakkoa lisää stigman eli häpeäleiman pelko.
”Kun olin pikkutyttö, äiti sanoi minulle, ettei ongelmista pidä puhua ulkopuolisille.”
Kun arki luhistuu
Sisukkaan naamion takana ongelmat syövät voimavaroja. Lopulta havahdumme siihen, että addiktiot sekä psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat lyövät ylitse hyökyaaltona. Hyväksi uskoteltu arki hajoaa. Oman hyvinvoinnin kustannuksella pärjääminen säteilee myös läheisiin – juuri heihin, joita halusimme pärjäämällä suojella.
”Tykkäsin työstäni ja menestyin siinä. Kompastuskiveni oli se, että tukiverkkoni romahti. Aloitin vahingoittavan suhteen.”
”Tulin sekakäyttäjäksi salakavalasti, kuin vahingossa.”
”Viihdyin työssäni, mutta sitten jouduin eläkkeelle. Jos ei ole eläkkeelle jäädessä muuta, jää tuuliajolle.”
”Oireilu romahdutti arkeni, syöksyin syvään kuiluun.”
”Se oli pelkkää selviytymistä.”
”Kuulun seksuaaliseen vähemmistöön. Häpesin erilaisuuttani. Kun otin päihteitä, tunsin olevani enemmän samanlainen kuin muut.” ”Tuntui, että kukaan ei voi ymmärtää tilannettani.”
Turvallisuutta ja hemmottelua
Nainen on vertainen toiselle naiselle jo sukupuolestaan käsin. On asioita, joita vain naiset kokevat. Naiserityisessä toiminnassa viivähdetään naiseuden myötätuntoisessa taikapiirissä jakamalla kokemuksia ja tunteita. Ehkä vielä suurempi merkitys vertaisuudella on silloin, kun on koettu samankaltaisia tuskallisia elämänvaiheita tai ulkopuolisuutta jo pienestä pitäen verrattuna toisiin tyttöihin ja naisiin.
Naisten vertaisryhmissä voi kokea erikoista turvallisuutta. Naiset puhuvat omissa tapahtumissaan nimenomaan itsestään: arjestaan, pettymyksistään ja unelmistaan. Toisten kuunteleminen helpottaa, antaa suhteellisuudentajua.
”Hienointa on huomata, että en ole yksin, vaan myös muut kokevat vastaavaa.”
”Ryhmissä saan paljon jotain sellaista, jota en vaadi tai odota. Se jokin avautuu toisten kohtaloista ja selviytymistarinoista.”
Toipumisessa ulkonäkökysymykset ja hemmottelun kaipaus eivät ole pinnallisia aiheita nekään. Hemmottelun salliminen itselle voi olla aluksi vieras, jopa kipeä ajatus, mutta hemmottelu lisää kauneudentunnetta ja itseluottamusta hoitaen rikkoutunutta minäkuvaa.
”Kiltanaisten tapahtumaan ensimmäistä kertaa mennessäni ajattelin, että onpahan maailman tylsin asia. Olin ollut pikemminkin hyvä jätkä. Päätin kuitenkin, että annan heille mahdollisuuden.”
”Psyykkinen sairauteni jää hetkeksi taka-alalle ja voin hengähtää.”
Naisilla on suuri tarve ymmärtää itseään ja toisiaan. Kaipaus voi kuitenkin olla meissä niin vanhaa, että se on sanatonta. Äänimaljat, hiljainen keskittyminen värittämiseen, kuvien katseleminen ja rentouttava venyttely ovat esimerkkejä sanattomasta hoitavasta toiminnasta, joka on samalla hyväksyvää läsnäoloa yhdessä.
”Unelmakartan äärellä olen rauhoittunut ja kokenut vahvistumista.”
Toisaalta naisten ryhmässä kuullut sanat voivat koskettaa vahvasti. Mieleen voi jäädä kaikumaan toisen naisen lausuma tai yhdessä ääneen lausuttu vakuutus: Sinä ansaitset kaiken hyvän.
”Tämä lause pitäisi laittaa kotona jääkaapin oveen.”
”Olen saanut toisilta naisilta tukea, kuten kauniita sanoja. Kauniiden ja lempeiden sanojen merkitys on syvällinen.”
On kivaa kokoontua isommallakin porukalla juhlistamaan naiseuden valoa ja iloa. A-kiltanaisten yhteiset hyvinvointitapahtumat ovat olleet juhlapäiviä, joiden päättyessä on jäänyt haikea olo. Mitä minulle juuri nyt kuuluu -kierros kuuluu useimmiten toipujanaisten tapahtumiin. Kauneus – täytekakut, suklaa, kukat ja kynttilät – ovat tärkeitä. Ja ennen ne kaikkea kauniit sanat, joita sanotaan toisille.
Ikä menettää toipujanaisten yhteisöllisyydessä merkityksensä. Nuorempi nainen voi sanoa rohkaisevan sanan vanhemmalle ja vanhempi voi valaa luottamusta nuoremman mieleen.
”Me havahdumme ja saatamme löytää ratkaisuja eheytymiseen – tuntemattomankin ihmisen elämästä.”
”Mielestäni kiltanaiset ovat suvaitsevaisia, älykkäitä ja rohkeita.”
”Nykyään lapseni sanoo: Äiti, mä oon niin ylpeä sinusta.”
Teksti: Neljä kiltanaista ympäri Suomen Koostaminen ja kuvat: Helsingin A-Kilta ry
Nimeni on Vellu
Ja olen raitistunut alkoholisti
Lapsuus ja teini-ikä
Meitä on kaikkiaan viisi sisarusta, joista minä olen toiseksi nuorin. Me neljä vanhinta sisarusta olemme syntyneet kahden vuoden välein, mutta ikäeroa minun ja pikkusiskon välillä on 11 vuotta. Lapsuuteni oli äidin sairauksien riivaama. Äitini sairasti lyhyen elämänsä aikana mm. skitsofreniaa, keuhkosyöpää ja alkoholismia.
Äitini ei ollut elämässään kuin pieniä hetkiä työelämässä, joten melkein koko lapsuuteni reissutyössä kulkeneen isäni vastuulle jäi omakotitalon lainan maksaminen. Talo oli isälle kunnia-asia, onhan hän suurten ikäluokkien “työtä pelkäämätön” mies. Isäni reissutyö oli perheen kannalta tragedia, koska isä ei ollut elämässämme läsnä kuin lomina ja satunnaisina viikonloppuina. “Oli paljon aikoja, jolloin äidin mielen sairaus ei ollut hoitotasapainossa. Skitsofrenia, psykoosit ja itsemurhayritykset olivat lasten silmille pelottavaa katsottavaa, koska ihminen johon lapsen täytyisi pystyä turvautumaan, olikin usein se, jonka käytöstä jouduimme eniten pelkäämään.”
Äidissä oli myös toinen puoli, hän joka rakasti lapsiaan ja huolehti meistä parhaan kykynsä mukaan. Tietojeni mukaan äitini sairastui skitsofreniaan odottaessaan isosiskoani. Äidin sairaus traumatisoi koko perhettä. Isäni väsyi avuttomuuteensa ja alkoi käyttämään runsaasti alkoholia. Opin vihaamaan jo varhaisessa lapsuudessa alkoholia, koska näin läheltä miten paljon se voi muuttaa ihmisen persoonallisuutta.
Pienen pojan roolimallini olivat isoveljeni ja amerikkalaisten toimintaelokuvien näyttelijät. Muistan kuinka halusin olla yhtä kova “mies” kuin punttisalia, nyrkkeilyä ja karatea harrastaneet neljä ja kuusi vuotta vanhemmat isoveljeni. Kasvoin maailmassa, missä itkeminen oli miehen heikkoutta.
Äidin sairaus aaltoili paljon ja alkoholi tuli vuosien varrella mukaan yhä enemmän kuvioihin. Me lapset jouduimme aikuistumaan aivan liian nuorina; etenkin minun ja kaksi vuotta vanhemman isosiskon vastuulle jäi yhä enemmän pikkusiskon hoito.
Kahdeksas luokka oli ehkä dramaattisin vaihe lapsuudessani. Kotiasiat painoivat niskassa ja alkoholinkäyttöni oli muuttunut 12-vuotiaana alkaneista keskikaljakokeiluista lähes joka viikonloppu vedettyihin koviin känneihin. Kännissä olemisesta tuli jo nuorena minulle pakopaikka todellisuudesta, missä oli helppoa “nollata” murheita.
Äidin mielenterveys- ja päihdeongelma menivät entisestään alaspäin ja sosiaaliviranomaiset alkoivat ensimmäistä
kertaa puuttua tosissaan meidän perheen asioihin. Asuimme sen vuoden aikana äidin ja siskojen kanssa viikkokausia ensi- ja turvakodissa, missä aloin oireilemaan entistä voimakkaammin. Vanhemmat veljet pärjäsivät ainakin iän puolesta jo ja olivat muutenkin jo väsyneitä siihen touhuun.
Muistan, että minulla oli voimakas vihan tunne sosiaaliviranomaisia kohtaan, koska halusin suojella perhettäni ja etenkin pikkusiskoani viimeiseen asti. Olotilani oli kuin viritetyllä pommilla, minulla oli tuolloin tapana purkaa pahaa oloani hakkaamalla lyhtypylväitä ja punnertamalla paljailla rystysillä asfaltilla. Kipu helpotti sisäistä tuskaa.
Tästä ei mennyt kauan, kun olin jo huostaanotettuna. Sijoitus kesti kutakuinkin yhden lukukauden. Se oli jälkeenpäin ajateltuna parasta mitä siihen saumaan olisi voinut tapahtua, koska sain aikalisän itselleni perheen huolista ja nauttia vielä kerran siitä, miltä tuntui olla lapsi.
Äitini oli pitkän jakson laitoshoidossa ja vanhempani erosivat. Äitini kuitenkin kuntoutui ja palasin hänen luokseen asumaan, mutta pikkusiskoni otettiin pysyvästi huostaan. Tämä prosessi jätti minuun pysyviä kaunoja yhteiskuntaa kohtaan, koska minkäänlaista jälkihoitoa minä tai vanhemmat sisarukset emme saaneet näiden tapahtumien jälkeen ollessani 15-vuotias. Teini-iän loppupuoliskolla aloin oirehtimaan äidin sairauksia ja lapsuudentraumoja ahdistuneisuushäiriöllä ja toistuvilla paniikkikohtauksilla. En kuitenkaan koskaan mennyt hakemaan apua, vaikka tunnetila oli usein helvetillinen.
Juomistyylini oli nuorena “kaikki tai ei mitään.” Ehkä pysäyttävimmän kokemuksen tästä tyylistä koin, kun olin tyttöystävän kanssa talvisena iltana hampurilaisella Carrolsissa.
Pääsin baareihin helposti sisään ikäistäni vanhemman olemukseni ansiosta ja silloin oli Oulussa etenkin nuorison suosima Ravintola Rockoff, missä olin edellisiltana juonut paukkuja kaksin käsin ja valoni olivat jossain vaiheessa sammuneet.
Siinä hampurilaista syödessä Carrolsiin tuli helluntailaisia osoittelemaan minua, sanoen: “Tuo on se!, tuo on se!” Kyselin ihmeissäni: “Mistä nyt on kyse?” Nämä helluntailaiset kertoivat, että he olivat edellisyönä vieneet minut autolla kotiin, kun olivat sattumalta bonganneet kahden aikaan yöllä Intiön metsässä, lumihangessa takki auki ilman pipoa ja hanskoja nukkuneen, tummaan takkiin pukeutuneen hahmon. Ulkona oli tuona yönä pakkasta yli 20 astetta. Helluntailaiset kertoivat, että he tunnistivat samanlaisesta takista minut. En voinut uskoa tätä, joten he pyysivät katsomaan taskujani ja sanoivat, että sieltä löytyy todisteet. Tyttöystävän ja minun ihmetykseksi povitaskusta löytyi todisteita iso nipullinen ja niissä luki: “Jeesus pelastaa!”
Lapsuuteni ei kuitenkaan ollut pelkästään traaginen, siihen mahtui mukaan myös onnellisuutta, mitä elämääni toivat etenkin sisarukset, kaverit ja harrastukset. Etenkin urheilussa pärjääminen oli tärkeää nuoren pojan itsetunnolle. Uskon, että myös parhaat ystäväni Pikkis, Haukka, Tomi, Saka, Janne ja Marco olivat tärkeässä osassa siinä, että jaksoin sitä äidin sairaushelvettiä vaikeimpina aikoina. Perheasioista ei kavereiden kesken paljon siinä iässä puhuttu, mutta he olivat aina läsnä ja heihin pystyi luottamaan. Nämä ystävät ovat säilyneet elämässäni jo yli 30 vuotta.
Ylivoimaisesti tärkein yksittäinen ihminen vaikeasta lapsuudesta selviämisessä on ollut 16-vuotiaana löytynyt pitkäaikainen elämänkumppani. Rakkaus rauhoitti minua ja toi tasapainoa perheen ulkopuoliseen elämään. Vaikka tiet veivät meidät erilleen muutamia vuosia sitten, olemme edelleen ystäviä ja ymmärrämme varmasti vieläkin yhteisen kasvutaipaleen kautta toisiamme paremmin kuin kukaan muu.
Rimpuilemalla kohti aikuisuutta
Äitini kuoli keuhkosyöpään vuonna 2001, minä olin tuolloin 24-vuotias. Tunsin suurta surua äitini poismenosta, mutta myönnän kyllä, että tunsin myöhemmin myös helpotusta, koska henkisesti raskaita vuosia oli jo jatkunut niin kauan.
Nuoruudesta selvisin ihme kyllä hengissä, mutta koko aikuisuuteni on ollut näiden rikkinäisen haavojen korjaamista. Päihteiden käyttö oli vielä reilu parikymppisenä viikonloppupainotteista, mutta mitä lähemmäs kolmeakymmentä ikävuot-
ta tulin, niin sitä enemmän myös viikolla ryyppääminen tuli mukaan kuvioihin. Myös kannabiksen viihdekäyttö alkoi tulla tavaksi.
“Tiedostin kyllä juhlivani paljon, mutta juominen ei kuitenkaan vielä hirttänyt koskaan pahemmin kiinni eivätkä krapulatkaan olleet mitenkään infernaalisia. Henkisesti jatkuva juhliminen alkoi kuitenkin nakertamaan. Olin kohta kolmekymmentävuotias, takana vuosia työttömyyttä, pätkätöitä, keskeytyneitä opintoja, velkaantumista ja juhlimista rahoitti useimmiten elämänkumppani. Itsetunto alkoi olemaan aika romuna etenkin, kun peilistä takaisin katsoi kaikkea muuta kuin entinen urheilijanuori.”
Vähän kolmenkympin jälkeen lähdin opiskelemaan koneistajaksi ja melkein heti perään jatkoin vielä cnc-koneistajan ammattitutkintoon. Vaikka käsillä tekeminen onkin kiva, niin valitettavasti tämä metallintyöstö ei ollut henkisesti yhtään minun maailmaani. Ajattelin, että tarvitsen työn missä on enemmän sosiaalisuutta, koneiden ja stressaavan metelin tilalle.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että alkoholin käyttö ohjaili tätä päätöstä, koska sillä hetkellä minusta ei ollut normaaliin työelämään, kun ryyppyreissut alkoivat venymään aina maanantain puolelle.
Alkoholin suurkulutuksesta päihdeongelmaan
Minulla on ollut kaksi erilaista vaihetta päihteiden ongelmakäytössä. Ensimmäinen on nuoruuden päihteiden käyttö, mikä oli omalla kohdallani itsetuhoista juomista ja aggressiivista käyttäytymistä. Toinen vaihe on aikuisiän alkoholin suurkulutuksesta pikkuhiljaa kehkeytynyt päihdeongelma.
Elettiin vuotta 2014, kun menin hakemaan ensimmäistä kertaa tähän toisen vaiheen ongelmaan apua, mutta en tietenkään lääkärille sanonut, että alkoholiongelmaan vaan unettomuutteen. Niihin aikoihin juopottelua minulla seurasi aina unettomuusjakso, mutta siinä elämänvaiheessa minun oli vielä mahdotonta myöntää edes itselle todellista ongelman aiheuttajaa.
Sain kuitenkin terapiajakson ahdistuneisuushäiriön hoitoon ja juttelin ammattilaisen kanssa ensimmäistä kertaa lapsuudestani. Sillä hetkellä tuntui ettei niistä käynneistä ollut minulle mitään hyötyä, mutta näin jälkeenpäin olen ajatellut, että se edesauttoi ainakin siinä, että opin puhumaan monista vaikeista asioista täysin ventovieraalle ihmiselle.
Ahdistuksesta en ole päässyt kokonaan eroon, enkä usko että tulen koskaan pääsemäänkään. Olen kuitenkin valinnut lääkkeettömän linjan ja pyrkinyt muilla keinoilla lievittämään psyykkisiä oireita. Uskon kuitenkin, että on terveellisempää kokea ahdistusta traumaattisesta lapsuudesta kuin, että en oireilisi siitä ollenkaan.
Traumojen käsittelyssä olen löytänyt syyn käytökseeni ja päihdeongelmiin äidin sairaudesta. On ollut helpompaa hyväksyä menneisyys, kun pystyy hyväksymään sen tosiasian, että rakas ihminen ei ole voinut sairaudelle mitään. Sen sijaan yhteiskunnan puuttumattomuus perheemme asioihin 1980-90 -lukujen Suomessa puistattaa minua vieläkin ja on muokannut minusta sellaisen ihmisen, mikä tänä päivänä olen.
Aloin käymään terapiajakson aikoihin myös kuntosalilla aiempaa aktiivisemmin ja krapulan pelossa elämääni tuli myös satunnaisia täysin raittiita viikkoja. Toki liikunnalla oli myös suuri merkitys siihen, koska ymmärsin hyvin sen, että yli kolmikymppisenä rankka ryyppääminen ja tavoitteellinen kuntosalilla treenaaminen eivät olleet enää mitenkään realistinen vaihtoehto. Lopulta kuitenkin ryyppyputki aina vaan rysähti päälle ja taas se oli sitä palasten keräämistä kokoon.
Kun olin aikani uinut taas syvissä vesissä ja noussut hengittämään maanpinnalle, minusta tuntui välillä siltä, että selvinpäin minulla oli jopa ihan kiva ote elämästäni. Sitten astui sattuma mukaan kuvioihin, kun menin työkkäriin kyselemään palkkatukipaikkoja. En täyttänyt kuitenkaan heidän palkkatuelle asetettuja kriteerejä, koska työttömyyttä oli vain alle vuosi takana. Kai he aistivat jotain hätää minussa ja tarjosivat tilalle kuntouttavan työtoiminnan paikkoja. Olin aluksi epäröivä asian suhteen, mutta ajattelin kuitenkin lähteä, koska olihan siinä jotain taloudellista hyötyäkin mukana.
Työtoimintapaikaksi valikoitui Oulun A-kilta ry, jonka vastaavalla ohjaajalla oli takanaan pitkä raittius kovista huumeista. Hän oli tärkeä esimerkki itselleni ja aloin miettimään, että jos kerta hänkin pystyy iloisella naamalla olemaan irti huumeista, niin miksipä minäkin en pystyisi olemaan ilman viinaa. Vapaaehtoisuutta yhtään väheksymättä, tuskin olisin ilman hänen esimerkkiä ja ammatillista osaamista jäänyt mukaan A-killan toimintaan. Sen verran “vieraalta maalta” toiminta aluksi tuntui.
“Pohjakosketuksen koin vuonna 2016. Tuona kesänä minulla oli kaksi rankkaa ryyppyputkea, joista viimeisellä reilun kahden viikon reissulla valvoin viisi vuorokautta yhtäjaksoisesti. Jälkitila oli kuin Jaakko Tepon laulusta, missä kylän kovin ryyppyukko toisella hetkellä toivoi kuolevansa ja toisella hetkellä pelkäsi kuolevansa. Olin hyvällä matkalla kohti juoppohulluutta, aivoni seikkailivat jossain todellisuuden ja epätodellisuuden rajapinnassa.”
Viimeisestä reissusta selviämiseen meni useita kuukausia ennen kuin tunsin olevani jälleen oma itseni. Lupasin itselleni, että alan hoitamaan tätä sairautta kaikilla mahdollisilla keinoilla. Viimeisen ryypyn olen ottanut samana kesänä 14. elokuuta. Oli onni, että olin jo päässyt sisään A-kiltatoimintaan ja tiesin uusien kamujen kautta mistä hakea apua päihdeongelmaan. Raitistumisen alkutaipaleella kävin vieläkin päivittäin Oulun A-killalla kuntouttavassa työtoiminnassa ja iltaisin aloin kiertämään erilaisissa vertaistukiryhmissä. Tähän päälle treenasin salilla useita kertoja viikossa sekä kävelin ja pyöräilin melkeinpä muun ajan, jota en nukkunut.
Reilun puolen vuoden päästä tämä “raittiusrumba” alkoi minua toden teolla väsyttämään. Olin tässä vaiheessa päässyt palkkatuella Oulun A-killan asumisyksikköön töihin ja aloin samalla tekemään vielä tämän päälle muuttofirmassa keikkoja. Elin hektistä, erittäin ristiriitaista aikaa ja tajusin, että nyt oli pakko luopua jostain.
Tämän tiiviin erilaisten vertaistukiryhmäkokeilujen jälkeen mukana kuvioissa pysyi Oulun A-kilta. Näiden vuosien aikana olen havainnoinut sen, että A-kilta on paikka, missä kynnys puhua vaikeistakin asioista on erittäin matalalla. Usein vieläkin pysähdyn hämmästelemään sitä, miten avoimesti ihmiset keskustelevat täällä asioistaan. Ehkä parasta on kuitenkin se, että vaikka tekisit elämässä virheitä, niin silti tunnet sydämessäsi, että olet aina tervetullut tänne takaisin. Myös A-killan tarjoama toiminnallisuus on minulle tärkeää. Yhdessä koetut tapahtumat, retket ja liikuntahetket ovat tuottaneet muistoja, jotka jäävät mieleen vuosienkin päähän.
Olin yhdistyksemme hallituksessa mukana useita vuosia ja pyöritin samalla vapaaehtoisena A-killan sosiaalista mediaa, mutta kasvaneiden kiireiden takia jättäydyin näistä tehtävistä viime syksynä pois. Hallitustoiminta oli kokonaisuutena raittiutta tukeva positiivinen kokemus, mitä suosittelen lämpimästi kaikille A-killan toiminnassa mukana oleville.
“Kuntouduin pikkuhiljaa takaisin täysin työkykyiseksi ja opiskelin uuden ammatin sote-puolelta ja valmistuin vuonna 2020. Nykyisin vedän itse Oulun A-killalla kuntouttavan työtoiminnan ryhmää 60 %:n työajalla, jonka lisäksi teen säännöllisesti keikkatöitä ikäihmisten hoivaan, kehitysvammahuoltoon ja päihdepuolella.”
Alkoholin ja kannabiksen käyttöä ei ole tullut ajateltua enää vakavasti moniin vuosiin ja olen kasvanut yli päihteiden tuoman fiiliksen haikailusta. Koen, että raittius on nykyisin vankalla pohjalla ja uskon siihen, että tulevaisuudessakin olen Akillan toiminnassa mukana.
Työuraan liittyen minulla on vielä opiskeluihin liittyviä haaveita. Se onkin ehkä ainoa asia, mikä on harmittanut näissä “hukatuissa vuosissa”, koska lapsena en saanut tasavertaista mahdollisuutta opiskella ja nuorena kävi niin, että kaikki muut kirjat kiinnostivat minua aina paljon enemmän kuin oppikirjat.
Elämässä on nyt kuitenkin paljon hyviä asioita verrattuna kuuden kesän takaiseen. Tämän hengenvaarallisen riippuvuussairauden hoitaminen on kaiken keskiössä ja se onnistuu parhaiten olemalla nöyrä sen edessä ystävien tuella, elämänhallinnalla ja käymällä tietysti A-killalla.
Raittiita kevätpäiviä kaikille!
t. Vellu
Päiväkeskuksessa tärkeää on vapaa yhdessäolo
Sari Jurvansuu, Teemu Kaskela & Jouni Tourunen
Mikä matalan kynnyksen päiväkeskusten toiminnassa on kävijöille tärkeää? Mikä liittää kävijät tiiviiksi yhteisöksi? Millaista yhteistyötä päiväkeskukset tekevät ja millaisia haasteita toimintaan liittyy? Tällaisia kysymyksiä on tarkasteltu Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA 2.0) hankkeessa, johon osallistui myös yksi A-kilta ja sen vapaaehtoisvoimin toimiva päiväkeskus. Tutkimus toteutettiin siten, että hankkeen tutkija osallistui kymmenenä päivänä päiväkeskuksen arkeen ja haastatteli kymmentä päiväkeskuksen toimijaa.
Päiväkeskus on monelle ”varakoti”
Päiväkeskuksen toiminta perustui rentoon oleskeluun, jossa arkisella juttelulla, biljardinpelaamisella sekä yhteisellä lounaalla ja kahvittelulla oli suuri merkitys. Toiminnan vapaamuotoisuus oli tärkeää. Moni varsinkin yksinasuvista kävijöistä kaipasi päiviinsä nimenomaan seuraa, ei ohjattuja aktiviteetteja. Ilman päiväkeskusta moni epäili ”hyppivänsä kotona yksin seinille”.
Päiväkeskuksella oli satunnaisesti poikkeaville erilainen merkitys kuin säännöllisesti osallistuville. Vakiokävijät muodostivat tiiviin yhteisön, jolle päiväkeskus toimi erään haastatellun sanoin ”varakotina”. Päiväkeskuksessa solmittujen ystävyyssuhteiden kautta saatiin apua myös sen ulkopuolella. Moni kävijä sitoutui toimintaan tekemällä vapaaehtoistyötä ja osallistumalla yhdistyksen hallinnollisiin tehtäviin. Tehtävien kasautuminen samoille ihmisille herätti huolta heidän jaksamisestaan.
Myös yhteisesti jaetut arvot, kuten luottamuksellisuus ja päihteettömyys, sitouttivat toimintaan. Luottamuksellisuus tarkoitti esimerkiksi varmuutta siitä, että kerrotut asiat eivät leviä toiminnan ulkopuolelle. Toipumisen kannalta pidettiin tärkeänä sitä, että päiväkeskuksessa ei tarvinnut viettää aikaa päihtyneessä seurassa tai kuunnella päihteidenkäyttöön liittyviä juttuja.
Yhteistyön kautta jäseniä ja resursseja
Tarkasteltu A-kilta teki yhteistyötä monen tahon kanssa. Yhteistyön kautta saatiin näkyvyyttä, uusia jäseniä, ruokalahjoituksia ja osallisuutta paikallisten tapahtumien järjestämisessä. Tiiviit siteet A-kiltakenttään vahvistivat yhteenkuuluvuutta, järjestöosaamista ja ymmärrystä yhteisestä arvomaailmasta. Samalla pystyttiin jakamaan kokemuksia kaikille tutuista yhdistystoiminnan haasteista.
Viime vuosina vahvistunut yhteistyön muoto oli yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen suorittaminen päiväkeskuksessa. Kaupungilla ja sen päihdepalveluilla oli aiemmin ollut merkittävä rooli yhteistyökumppanina, ja toiminta oli nivoutunut vahvemmin osaksi päihdehoidon toipumispolkuja. Nämä yhteydet olivat viime vuosina heikentyneet.
Kuva A-kiltatoiminnasta kaipaa kirkastamista
Riippuvuus kaupungin taloudellisesta tuesta vaikeutti toiminnan suunnittelua ja aiheutti epävarmuutta. Vapaaehtoisvoimin pyöritettävässä toiminnassa ajan ja tietoteknisen osaamisen puutteet hankaloittivat viestimistä ja avustusten hakemista.
Haasteeksi koettiin uusien jäsenten saaminen mukaan toimintaan. Erityisesti nuorten ja naisten kohdalla kynnyksen pelättiin olevan korkea. Keskeinen keino tässä on sen kirkastaminen, mistä päiväkeskuksessa ja A-kiltatoiminnassa ylipäätään on kyse – toiminnasta, joka sopii kenelle tahansa päihteetöntä yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä arkeensa kaipaavalle.
Lue artikkeli: Kaskela, Jurvansuu & Tourunen.: Biljardia pienellä porukalla – sitova ja yhdistävä sosiaalinen pääoma paikallisen A-killan toiminnassa. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 3/2021. Kirjoittajat työskentelevät A-klinikkasäätiöllä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0).
Addiktiot voivat koskettaa meitä kaikkia
14.2.2022
Addiktiot voivat koskettaa meitä kaikkia. A-klinikkasäätiön A niin kuin addiktio -kampanja rohkaisee haitallisten päihde- ja riippuvuusongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä ja heidän läheisiään hakemaan apua ilman addiktioihin liitettyä häpeäleimaa.
A niin kuin addiktio -kampanja rohkaisee hakemaan apua päihde- ja riippuvuusongelmiin ilman niihin liitettyä häpeäleimaa. Addiktiot ovat aikamme elämänilmiö. Addiktiivisuutta tunnistetaan lukuisten erilaisten aineiden ja käyttäytymismuotojen yhteydessä. Esimerkiksi alkoholi, huumausaineet, dopingaineet, rahapelaaminen, digipelaaminen, seksi tai vaikkapa tietynlaisen kehon tavoittelu voivat addiktoida.
”Kun ymmärrämme, että riippuvuudet vaikuttavat meissä samojen kehityskulkujen kautta, oivallamme myös, että addiktiot voivat tulla osaksi ihmisen elämää monella eri tavalla”, sanoo A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki.
Riippuvuuksilla on samanlaiset syntymekanismit
Tänä vuonna julkaistu valtioneuvoston päihde- ja riippuvuusstrategia antaa yhteisiä suuntaviivoja päihde- ja riippuvuusongelmien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi vuoteen 2030 saakka. Strategiassa todetaan, että riippuvuuksilla on samanlaiset syntymekanismit, ne esiintyvät usein samanaikaisesti ja kasautuvat herkästi samoille henkilöille.
”On erittäin tärkeää, että päihteet ja riippuvuudet tunnistetaan omaKsi alueekseen, jolla ihmisten elämää pystytään parantamaan asiantuntevilla toimilla”, Jouhki painottaa.
Vuonna 1955 perustettu A-klinikkasäätiö tunnetaan työstään addiktioiden parissa. Autamme niin erilaisten riippuvuuksien kanssa kamppaileviakuinheidänläheisiään.Palvelutovatkaikilleavoimiajamaksuttomia.Säätiötekeeaktiivisestimyösaddiktiotutkimusta.
Kampanjavideota kuljettaa kertosäe Juice Leskisen vuonna 1985 levyttämästä kappaleesta Aamu alkaa A:lla. Laulaja Netta Laurenne on tehnyt kertosäkeestä uuden version kampanjaan. Linkki kampanjavideoon: Kampanjavideo A niin kuin addiktio löytyy YouTubesta.
Lisätiedot: Addiktiot aikamme elämänilmiönä. Toimitusjohtaja Hannu Jouhki p.040 6690 519, hannu.jouhki(at)a-klinikka.fi.
Addiktioihin liittyvät säätiön asiantuntijoiden haastattelut. Viestintäpäällikkö Minna Hietakangas, p. 050 4727 846 minna.hietakangas(at)a-klinikka.
Kokemusasiantuntijapankki täytti vuoden
Tätä juttua kirjoittaessa Vantaan A-killan KAP Vantaan -hankkeessa valmistaudutaan juhlimaan synttäreitä, sillä hankkeessa rakennetun kokemusasiantuntijapankin tilausjärjestelmän aukeamisesta tulee 25.2.2022 kuluneeksi tasan vuosi. Vuoteen on mahtunut paljon käytänteiden luomista, muokkaamista ja kehittämistä, mutta päällimmäisenä on riemu pankin kautta välitetystä noin 400 toimeksiannosta eli kokemusasiantuntijatehtävästä Vantaan kaupungin sotepalveluihin ja -kehittämishankkeisiin!
Kokemusasiantuntijapankista on pyritty rakentamaan helppokäyttöinen ja looginen järjestelmä, joka parantaa kokemusasiantuntijoiden saavutettavuutta julkisella sektorilla. Vantaan kaupungin sote-palveluiden henkilöstö voi tilata kokemusasiantuntijoita erilaisiin tehtäviin kotisivuiltamme löytyvän sähköisen tilauslomakkeen täyttämällä, jonka jälkeen kokemusasiantuntijapankin tilauksia käsittelevät hankkeen työntekijät etsivät pankkiin kuuluvien kokemusasiantuntijoiden joukosta sopivan kokemustaustan ja -osaamisen omaavan henkilön. Tämän lisäksi kokemusasiantuntijapankki maksaa toimeksiannosta työkorvauksen ja laskuttaa sen jälkikäteen Vantaan kaupungilta.
Kokemusasiantuntijapankin toiminta lähti viime maaliskuussa liikkeelle rauhallisesti. Ennen kesälomia tilauksia oli kertynyt kuutisenkymmentä, mutta syksyllä vauhti kiihtyi ja viimeisellä vuosineljänneksellä ylitettiin jo hankkeen tavoite keskimäärin viidestäkymmenestä kuukausittaisesta tilauksesta.
Kuvio 1. Kokemusasiantuntijapankin toimeksiantojen määrät kuukausittain vuonna 2021
Kuvio 2. Esimerkkejä palvelupaketeista
Kuvio 3. Kokemusasiantuntijapankin kokemusosaamista
Kokemusasiantuntijapankin tarjoamaa kokemuslähtöistä tietoa ja -osaamista hyödynnetään monimuotoisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelu-, toteuttamis-, arviointi- ja kehittämistehtävissä. KAP Vantaa -hankkeessa erilaisista tehtävistä on muotoiltu palvelupaketteja yhdessä hankkeen kehittäjäryhmään kuuluvien sote-ammattilaisten sekä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Palvelupakettien avulla erityyppisten tehtävien sisällön hahmottamisesta ja korvausperusteista on pyritty tekemään selkeää niin tilaajille kuin kokemusasiantuntijoille. (Kuvio 2. Esimerkkejä palvelupaketeista)
Kokemusasiantuntijapankissa on laajasti kokemukseen perustuvaa tietoa ja osaamista
Kokemusasiantuntijapankin osaamispohja on kattava, sillä pankkiin kuuluu yli 40 koulutettua kokemusasiantuntijaa, joilla on monipuolista kokemusta elämän haasteista, sairastamisesta, toipumisesta ja sote-palveluiden käytöstä.
KAP:n kokemusasiantuntijoita yhdistää valmius ja halu lisätä asiakasosallisuutta ja kehittää palveluita käyttäjälähtöisemmiksi yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Koulutetut kokemusasiantuntijat tietävät, mikä heitä on omassa toipumisessaan auttanut ja osaavat välittää kokemustaan sekä vertaisina sote palveluiden asiakkaille, että asiantuntijajäseninä moniammatillisissa työryhmissä. (Kuvio 3. Kokemusasiantuntijapankin kokemusosaamista)
Neljäänsataan toimeksiantoon mahtuu monenlaisia tehtäviä, mikä on hienoa, sillä yhtenä KAP Vantaa -hankkeen tavoitteena onkin monipuolistaa kokemusasiantuntijoiden tehtäväkenttää ja osoittaa, että kokemusosaamista kannattaa hyödyntää kattavasti sote-palveluissa. Pankin kokemusasiantuntijat saavat työhönsä valmiuksia koulutuksessamme, jossa korostamme oman kokemuksen muokattavuutta ja käyttämistä työkaluna eri tehtävissä sekä kokemusasiantuntijuuden ja aiemman työn tai opintojen kautta hankitun osaamisen yhdistämistä.
Kuluneen vuoden aikana kokemusasiantuntijat ovat toimineet esimerkiksi ryhmänohjaajina, ammattilaisen työparina asiakastyössä, luennoijina koulutuksissa, osallistuneet kokouksiin ja työryhmiin sekä palvelumuotoiluun, kertoneet omaa tarinaansa niin ammattilaisille kuin vertaisille, testanneet erilaisia kyselyjä ja mittareita, kommentoineet esitteitä ja wwwsivuja, arvioineet digitaalisten palveluiden toimivuutta, fasilitoineet työpajoja, yhteiskirjoittaneet ammattilaisten kanssa tekstejä jne. Onpa pankista tilattu kokemusasiantuntijoita ”mystery shoppaajiksi” puhelinpalveluiden kehittämiseen ja toimimaan kasvoina mielenterveys- ja päihdetyön tiedotuskampanjassa.
Kuvio 4. Kokemusasiantuntijapankin tilausten jakautuminen tilaajatahoittain vuonna 2021
Vantaan asunnottomuuden ehkäisyhankkeessa kokemusasiantuntijat ovat olleet kehittämässä palvelumallia erityisen haastavassa asemassa oleville asiakkaille, joiden kontakti sotepalveluihin on katkennut. Kolme hankkeeseen tilattua kokemusasiantuntijaa ovat luoneet kokemuksiaan hyödyntäen virtuaaliasiakkaan, jolla mallia on pilotoitu. Moniammatillisessa työryhmätyöskentelyssä kokemusasiantuntijoista yksi ottaa vuorollaan virtuaaliasiakkaan roolin ja kaksi muuta havainnoi tilannetta.
Kokemusasiantuntijapankin toiminnan kehittäminen jatkuu hankkeen viimeisenäkin toimintavuonna ja mukaan tulee uusia kumppaneita, sillä kokemusasiantuntijapankin käyttö on mahdollistettu Vantaan sosiaali- ja perhepalveluissa aiempaa useammille palveluyksiköille, esimerkiksi lastensuojelulle ja laatu-, osto- ja valvontayksikölle. Uusien yhteistyökumppaneiden myötä kokemusasiantuntijoiden tehtäväkenttä monipuolistuu entisestään. Myös pankin osaamispohja laajenee, kun KAP Vantaa -hankkeen kevään 2022 koulutuksesta valmistuu jälleen viisitoista koulutettua kokemusasiantuntijaa.
Yli puolet pankin toimeksiannoista on tehty kehittämishankkeissa, joissa työskentely on pitkäjänteistä työryhmäjäsenyyden kestäessä usein koko kehittämisprosessin ajan. Erityisen tiivistä yhteistyö on ollut Vantaan asunnottomuuden ehkäisyhankkeen ja Vantaa-Kerava sote: Asukkaan asialla -kärkihankkeiden: asiakasohjauksen ja neuvonnan kehittämisen, mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisen, perhekeskustoimintamallin kehittämisen ja vastaanottopalveluiden kehittämisen, kanssa.
Vantaa-Kerava sote: Asukkaan asialla -hankkeesta otan esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisen, jonka useissa eri työryhmissä toimii KAP:n kokemusasiantuntijoita. Työryhmien teemoja ovat muun muassa mielenterveysoikeudet, palvelupolut, terveysaseman järjestöinfo pilotin suunnittelu, päihtyneen asiakkaan kohtaaminen poliisin toimesta ja oppaan laatiminen päihteiden käytöstä huolestuneille. Kokemusasiantuntijat ovat tuoneet kehittämiseen laajemminkin palveluiden käyttäjien näkemyksiä, esimerkiksi edellä mainitun oppaan ideat tuotiin suunnitteluvaiheessa kommenteille Vantaan A-killan kävijöille.
KAP Vantaa -hanketiimi
Kirjoittaja: Riikka Hyvärinen toimii hankepäällikkönä KAP Vantaa -hankkeessa, jossa kokemusasiantuntijapankkia kehittää viisihenkinen hanketiimi. Tiimiin kuuluvat keväällä 2022 hanketyöntekijät Katri Salmi ja Samuli Kekki, kokemusohjaaja Helmi Selamo-Rode sekä sosionomiharjoittelijana hankkeessa työskentelevä kokemusasiantuntija Tuomas Ernamo.
Kalamatin majalla Kalamatin majalla pilkkimässä pilkkimässä
Tätä lähemmäksi ei saari mannerta osu. Espoon A-kilta Hykaan saarimökillä Westendin edustalla merialueella voi aistia entisaikojen kalastajaelämää. Kalamatin maja on idyllinen mutta vaatimaton saarimökki, jossa elämää voi viettää onnellisesti tänä päivänä ilman sähkölaskuja. Niin, kun sähköä ei saaressa ole lainkaan. Elämystä kerrassaan, mutta hyvin toimii, vaikka onhan se jokaisen koettava itse ainakin kerran elämässään.
Talvikalastus on jäätävän kivaa. Ainakin niinä talvikausina, kun etelään on saatu kunnon talvi ja jäät kestävät kulkemista. Kalastaminen on luontotoimintaa, jossa murheet unohtuvat jo siitä, kun käsillä olevat asiat vievät huomion ympäristön lisäksi ja vapauttavat stressiä.
Kalareissua suunnitellessa lähtövalmistelut on jo se juttu. Fiilistely kuuluu valmistautumiseen. Muistellaan aikaisempia reissuja ja viisaana ei ainakaan samoja virheitä toisteta, kunnes paikan päällä taas huomaa jotain olevan joko liian vähän, liikaa tai ei ollenkaan, eikä sillä ole juurikaan merkitystä.
Perinteisissä kalakisoissa on yleensä mukavaa. Usein kuulee sanottavan ”hyvä kun lähdin” tai ”oli kiva reissu”.
Majassa oli lämmin tunnelma. Ulkona oli pieni pakkanen eikä juurikaan tuullut. Kamina oli lämmitetty. Se on erikoisen tehokas ja näyttää kiukaalta. Puheensorina täyttää huoneen, kun kokemuksia vaihdellaan, eli tuliko mitään? Hernekeitto ja valmiit voileivät, miten ne maistuvatkin niin hyvin. Päivän päätteeksi palkintopöytä putsataan siinä järjestyksessä, kenellä on suurin saalis ja siten edeten. Pieni jännitys aina ennen tulosten julkistamisista kuuluu asiaan. Nappasin itselleni heijastinvaljaat, just sellaiset oon aina halunnut.
Olipa taas mukava ulkoilupäivä. Hyvä kun tuli lähdettyä!
Teksti ja kuva: Minna Hämäläinen Espoon A-kilta Hykaa ry
Kaikille osallistujille oli aseteltu kukkaset pussiin kotiin vietäväksi. Kuvassa Joensuun A-killan kävijöitä.
Joensuussa A-kilta avoinna joka tiistai
Joensuun A-killassa kertyi kaiken kaikkiaan 30 A-kiltatapaamista vuonna 2021. – Tänä vuonna kokoonnumme joka tiistai klo 17. Kansalaistalolla Torikatu 30:ssa, joensuulaiset kertovat. Arja-Helena Korhonen avaa ovet ja keittää kahvit valmiiksi. –Usein on leivottu suolaisia ja makeaa.
– Täällä on aina niin lämmin vastaanotto, toteaa järjestökoordinaattori Mikko Putaja.
Teksti ja kuva: Mikko Putaja
Adressi on kaunis ele sekä tyylikäs tapa välittää onnentoivotukset tai surunvalittelut
Kauniissa A-Kiltojen Liitto ry:n onnittelu- ja suruadresseissa on kannen väreihin sopiva koristenyöri, tyhjä sisäsivu sekä kuori. A4 kokoisia adresseja voi tilata hintaan 15 euroa /kpl (+ postituskulut) tai ostaa liiton toimistosta, Itsenäisyydenkatu 17 B, Tampere.
Tilaukset: puh. 0400 394 869 sähköposti: toimisto@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi
Jaakko Räty
Iltaa ja yötäkin aikanaan
Toiminnallisen ja hallinnollisen A-kiltatoiminnan pitkäaikainen veljemme on siirtynyt joulukuun alussa 2021 tästä ajasta iäisyyteen.
”Kun pääsisi kerran vielä eläissään kokemaan oikean Lapin.” Totesi Jaakko allekirjoittaneelle vuonna 2014. Jaakko on toteamansa jälkeen pakannut autonsa ja tavaransa eräretkelle Lappiin sekä lisäksi ottanut mukaansa muitakin A-kiltalaisia kyytiinsä vuodesta 2015 alkaen. Tuolloin herra arveli: ” Tämä on minun viimeinen reissu Lappiin.” Jaakko on kuitenkin vahvistanut yhteenkuuluvuutta jokaisella järjestetyllä Lapin Elämystapahtumalla tähän saakka.
Jaakko Räty oli tuolloin ulkoiselta olemukseltaan keskimittainen, huolitellusti tilanteeseen pukeutunut ja rauhallisesti liikkuva, hyvä ryhtinen, iäkkäämpi herrasmies. Hänen puheensa oli rauhallista, tasaisesti soljuvaa eli helppoa kuunnella, jopa isällistä. Huomiota herättävin piirre hänessä oli kuuntelemisen taito. Hänellä oli aikaa ja kärsivällisyyttä kuunnella toista ja saada kuuntelija tuntemaan tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänellä oli kyky jakaa empaattisuuttaan kuunnellessaan. Tuollaisen kyvyn hallintaan täytyy olla keskinkertaista parempi tunteiden tulkki.
Jaakon elämänilosta on kuvaavaa meidän viimeinen puhelinkeskustelumme, Jaakon toteamana: ”On tämä elämä ollut hieno reissu!”
Ilta saapuu hiljalleen, tähdet tuikki toisilleen, kuu kutsuu kulkemaan, nukkumatin maailmaan.
Arto Pasanen
Jaakko Räty toimi sydämellään A-kiltatoiminnan edistämiseksi lukuisissa tehtävissä. Hän oli eri A-kiltayhdistyksissä pitkäaikainen jäsen, perustaja ja luottamushenkilö. Hän toimi myös AKiltojen Liitto ry:n luottamustehtävissä niin hallituksessa kuin koulutusjaostossakin. Hän oli aktiivinen osallistuja A-Kiltojen Liitto ry:n tapahtumiin aivan viime elinkuukausiin saakka.
Jaakon muistoa kunnioittaen A-Kiltojen Liitto ry ja A-kiltayhteisö Jaakko Räty oli arvostettu kunniapuheenjohtaja ja aktiivinen järjestöhenkilö viime hetkiin saakka. Hän edisti määrätietoisesti hyväksi kokemiaan asioita yhteiseksi hyväksi ja antoi arvokkaan pitkän kokemuksensa vertaistoiminnan vahvistamiseen etelän alueella. Kun rakas kuoroharrastus jäi sairauden edetessä, niin A-kiltatoiminta oli varmasti henkireikä, joka antoi paljon intoa ja samalla tuotti iloa - myös ympärilleen. Jaska oli kovasti pidetty henkilö. Kun positiivisuutta päivään tuoneet hänen some-päivitykset viimein hiljenivät, jäi suuri joukko ystäviä häntä kaipaamaan. Hyvää yötä Jaska. Lepää rauhassa.
Kaikesta kiittäen – muistosi säilyy.
Minna Hämäläinen hallituksen jäsen, etelän alue A-Kiltojen Liitto ry
VEERAT – Vertaisuudesta toivoa ja työkaluja omaan kasvuun sekä toipumiseen
VEERAT-hanke on A-Kiltojen Liitto ry:n ja Maria Akatemia ry:n yhteistyönä toteutettava kolmivuotinen STEAn rahoittama kehittämishanke. Hankkeessa yhdistetään A-Kiltojen Liiton osaamista ja naiserityisen päihdetyön kenttää Maria Akatemialla olevaan ehkäisevän väkivaltatyön osaamiseen. VEERAT-hankkeen päätavoitteena on kehittää psykoedukatiivinen ja traumasensitiivinen vertaisryhmätoiminnan malli, jonka avulla vähennetään väkivaltaa kokeneiden ja käyttäneiden naisten päihteiden käyttöä, väkivaltaista käyttäytymistä ja heidän kokemaansa väkivaltaa.
Hankkeen ensisijainen kohderyhmä on väkivaltaa kohdanneet tai käyttäneet naiset, joilla on kokemus omasta haitallisesta päihteidenkäytöstä. Lisäksi kohderyhmiä ovat naisten kanssa työskentelevät sote-alan ammattilaiset ja vapaaehtoiset sekä A-kiltatoiminnassa jo mukana olevat ja uudet vapaaehtoiset ja vertaistoimijat.
Hankkeeseen palkataan kevään aikana projektipäällikkö ja hanketyöntekijä. Tavoitteena on toteuttaa ensimmäiset ryhmäpilotit syksyllä 2022. Myös siirtymistä työntekijä-vapaaehtoinen työparimalliin on tarkoitus kokeilla vielä vuoden 2022 aikana. Kouluttamalla vapaaehtoisia ryhmien ohjaamiseen varmistetaan toiminnan jatkuminen aikanaan myös hankkeen päättymisen jälkeen muun muassa paikallisissa A-killoissa.
Lisätiedot: toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen, p. 045 6366 629
TULOSSA
SAVE THE SAVE THE DATE DATE
A-kiltaseminaari Turussa 17.6.2022 klo 12.
A-kiltatoiminta on sosiaalinen innovaatio ja se on ollut päihdetoipujien asialla jo 60 vuotta!
Puhetta vertaisuudesta, toipumisesta sekä väliin #ainakahvia ja kakkua.
Kohdataan kesäkuussa Turussa!
A-kiltaseminaari on maksuton.
Tulossa keväällä:
Naisten voimavarapäivät 20.–22.5.
Lehtoniemen leirikeskus
Naisjaoston A-kiltanaisille järjestämä tapahtuma, jossa voimaannutaan ja virkistäydytään yhdessä. Hinta 118 €/hlö omin liinavaattein.
Kiltakoutsi -koulutus 2.–5.6.
Peurajärven Iso-Hirvas Nurmes
Peruskurssilla opitaan retken suunnittelusta, varusteista ja turvallisuudesta sekä harjoitellaan käytännön erätaitoja. Koulutusantaa valmiudet toimia kiltakoutsina. Hinta 55€/ hlö omin liinavaattein. Max 16 hlöä. Lisätiedot: www.a-kiltojenliitto.fi
Vesipostiristikko
www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen
Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Vesiposti verkossa.
Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti
Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.
Tilaan Vesiposti-lehden Tilauksen peruutus
Lehden toimitusosoite
Nimi
Lähiosoite
Postinumero -ja toimipaikka
Osoitteenmuutos
Vanha osoite
Uusi osoite
Postinumero -ja toimipaikka
Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi
Postimerkki
A-KILTOJEN LIITTO RY
Anjalankosken A-kilta ry
Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com
Espoon A-kilta Hykaa ry
Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 espoonakilta1@gmail.com www.hykaa.fi
Etelä-Saimaan A-kilta ry
Valtakatu 23 53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta
Harjavallan A-kilta ry
Samonkatu 6 A 1 29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com
Haukiputaan A-kilta ry
Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas haukiputaan.akilta@gmail.com
Helsingin A-kilta ry
Hietakummuntie 19 B 00700 Helsinki p. 040 779 6784 toiminnanjohtaja.marjo@ helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi
Hollolan A-kilta ry
Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakiltary.zyrosite.com
Hyvinkään A-kilta ry
Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382
Hämeenlinnan Seudun A-kilta ry Iin A-kilta ry
Pappilantie 16, 91100 Ii p. 046 9540 815 heikkilamarika1974@gmail.com
Iisalmen A-kilta ry
Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com
Jäsenyhdistykset
Imatran A-kilta ry
Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi
Inkoon A-kilta ry
Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957
Joensuun A-kilta ry
Kansalaistalo-Kahvila-Soroppi Torikatu 30 80100 Joensuu p. 0400 573 254/ Eija
Jyväskylän A-kilta ry
Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 0400 541 365 ali.leinonen@a-kilta.net www.a-kilta.net
Jämsänjokilaakson A-kilta ry
Kiltakallio Maskulankatu 1 42100 Jämsä puh. 040 8313 173 jamsanjokilaaksonakilta@gmail.com http://personal.inet.fi/yhdistys/ jamsanakilta
Jämsän Seudun A-kilta ry Järvenpään A-kilta ry
puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi
Kajaanin A-kilta ry
Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaanin.a_kilta@luukku.com
Kangasalan A-kilta ry
Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com
Kankaanpään A-kilta ry Kemin A-kilta ry
Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com
Keski-Lapin A-kilta ry Keuruun A-kilta ry
Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com
Kirkkonummen A-kilta ry
Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 050 4359 884 kirkkonummenakilta@gmail.com
Kiteen A-kilta ry Kiuruveden A-kilta ry Koillis-Lapin A-kilta ry
Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 040 684 1092 koillislapinakilta@gmail.com
Kuhmon A-kilta ry
Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443 kaisa.karhu-harkonen@kainuu.fi
Kuopion A-kilta ry
Mäkikatu 11 70110 Kuopio puh. 045 1134 245 kuopion.akilta@gmail.com
Kuppikunta A-kilta ry
Asemakatu 5 B, 70100 Kuopio puh. 045 264 0987 kuppikunta.kuopio@gmail.com www.kuppikuntaakilta.yhdistysavain.fi
Kuusamon A-kilta ry Kuusankosken A-kilta ry Kymen A-kilta ry
puh. 040 5599 658
Lahden A-kilta ry
Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com
Laitilan Seudun A-kilta ry
Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta
Lempäälän A-kilta ry Lieksan A-kilta ry Lohjan A-kilta ry
Immulantie 2 08500 Lohja lohjanakilta2018@gmail.com
Lopen A-kilta ry
Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com
Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry
Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh.( 019) 230 768 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi
Marttilan A-kilta ry
Härkätie 773 21490 Marttila p. 050 5971 447 akilta.marttila@gmail.com
Mäntän Seudun A-kilta ry
Koskelankatu 38 35800 Mänttä puh. 0400 551 963 ms.akilta4@gmail.com
Nilsiän A-kilta ry Nurmeksen A-kilta ry Nurmijärven A-kilta ry
Kuokkalantie 2 01900 Nurmijärvi p. 0500 984 747/ Räty nurmijarvikilta@gmail.com
Oriveden Seudun A-kilta ry
Koulutie 5 (Lampila-rakennus) 35300 Orivesi p.045 186 5551 akiltaorivesi@hotmail.com
Oulun A-kilta ry
Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5350 oulun.a-kilta@dnainternet.net
Pellon A-kilta ry Pieksämäen A-kilta ry
Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com
Pohjois-Kymen A-kilta ry
Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku.com
Pohjois-Lapin A-kilta ry
Koppelontie 1041, 99800 Ivalo puh. 046 6387 672/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com
Porin A-kilta ry
Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi
Porvoon A-kilta ry
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja päihdetoipujille sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
Pyhäjärven A-kilta ry
Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com
Raahen A-kilta ry
Ravikatu 1, 92150 Raahe puh. 040 593 6266 raahenakilta@gmail.com
Ranttilan A-kilta Riihimäen Seudun A-kilta ry
Kaivokatu 8 11110 Riihimäki puh. (019) 725 588 riihimaen.seudun.a-kilta.ry@elisanet.fi www.elisanet.fi/riihimaen. seudun.a-kilta.ry/
Salon Seudun A-kilta ry
Vaihtoehto 90 ry, Kaivokatu 4, 24100 Salo puh. 0400 725 759
Savonlinnan A-kilta ry
Kiesitie 3 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@savonlinnanakilta.fi
Seinäjoen A-kilta ry
Siilinjärven A-kilta ry
Sotkamon A-kilta ry
Torikatu 1 88900 Sotkamo
Taivalkosken A-kilta ry
Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com
Tampereen A-kilta ry
Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 7076 669 fax. (03) 223 0899 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi
Tornion A-kilta ry
Metsolantie 10 C 19 95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com
Turun A-kilta ry
Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 0400 632 306 toimisto@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi
Utsjoen A-kilta ry Uudenkaupungin A-kilta ry
Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com
Vaasan A-kilta ry
Raastuvankatu 28 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/
Valkeakosken Seudun A-kilta ry Vammalan Seudun A-kilta ry Vantaan A-kilta ry
Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi
A-kilta löytyy Facebookista A-kilta löytyy Instagramista
Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 TAMPERE etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto
Toiminnanjohtaja
Yrmy Ikonen puh. 045 636 6629 @YIkonen
Talous- ja hallintosihteeri
Tia Helenius puh. 0400 894 602
Toimisto- ja viestintäsihteeri
Anna Niemistö puh. 0400 394 869
Tiedottaja
Tuija Tamsi-Lehtinen puh. 040 8668 257
Järjestökoordinaattori - suunnittelija
(Etelä-Suomi) Anja Sauvolainen puh. 040 689 8367 Järjestökoordinaattori (Itä-Suomi) Mikko Putaja puh. 040 5664 841 Järjestökoordinaattori (Länsi-Suomi) Aulikki Otranen puh. 040 3566 592
Järjestökoordinaattori - koulutussunnittelija
(Pohjois-Suomi) Kirsi Mäki Kansankatu 53, 90100 Oulu puh. 040 1679 377
Johtavat luottamushenkilöt Puheenjohtaja
Hannu Gustafsson puh. 040 7632 075 hanskigustafsson@gmail.com @HannuGustafsson
Varapuheenjohtaja
Arto Pasanen puh. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi
.LK01
A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere
MARGINAALISTA SAMANARVOISEKSI
Päihdepäivät verkossa 11.-12.5.2022
Päihdepäivät on Suomen suurin päihdeaiheinen koulutustapahtuma sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, vapaaehtoisille ja asiantuntijoille. Tämän vuoden Päihdepäivät järjestetään kokonaan verkossa. Tapahtumassa on 16 maksullista seminaaria mm. päihteitä käyttävien vanhempien kokemasta häpeästä, kannabiksesta, päihde- ja mielenterveysoikeuksista sekä vertais- ja vapaaehtoistoiminnan merkityksestä päihdetoipumisessa.
