VESIposti PÄIHDETOIPUJA-
JÄSENLEHTI 2/2024
Toipumistarina: Onhan tämä ollut aika vuoristorataa s. 14
Kohtaamiset parasta s. 8 Jos metsään haluat mennä nyt… s. 12
3 Toiminnanjohtajalta:
Yhteistoiminnalla eteenpäin
14 Toipumistarina:
Onhan tämä ollut aika vuoristorataa
16 Hallitusedustajat tutuiksi:
Toipuessa pitää opetella yhteisökeskeiseksi
20 VEERAT-hanke
Lähisuhdeväkivallasta toipuminen on yksilöllinen polku
Vieraskynä:
22 Hengellisyys ja päihteet
Jälkikirjoitus:
32 Yhdessä tekeminen tärkeää
VESIposti 2/2024
Kesäkisailut A-killoissa ovat alkaneet. Kuka voitti keilailukisan ja kuka petanque-mestaruuden? s. 27–28
Syyskuussa ilmestyvään Vesipostiin toivotaan juttuja ja kuvia A-kiltojen kesästä sähköpostitse osoitteeseen vesiposti@a-kiltojenliitto.fi viimeistään 23.8.
Päihdettoipumisseminaari:
4 Päihderiippuvuudesta voi toipua!
6 Mukava, rentohenkinen seminaari
8 Kohtaamiset parasta
9 Päihdetoipumisseminaarin pähkinöitä
Naistoiminta 40 vuotta:
10 Kiperiä tunteita on turvallista tuntea ja jakaa
11 Naisen päihderiippuvuus vahvasti stigmatisoitua
12 Jos metsään haluat mennä nyt…
18 Teemapäivillä mukava ja rento fiilis
23 Uskonnosta voi saada voimaa
26 Edunvalvontaa ja vaikuttamista – yhdessä
26 Kiitokset Tuijalle!
32 A-kiltatoiminta esillä maailmalla
27 Keilailukilpailu Imatralla keräsi innokkaita keilaajia
28 Petanque-mestaruus Jämsään
28 Näkyvyyttä A-killalle Järvenpää-päivässä
29 Energiaa urheilusta ja yhteisöstä
30 Heikki Kankaanpään muistolle
30 Jäähyväiset Räsylle
31 Hannu Silvennoinen
N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi
Yhteistoiminnalla eteenpäin
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat rajujen leikkausten äärellä. Suomen hallituksen kehysriihessä keväällä päätettiin lähivuosina tapahtuvista peräti 130 miljoonan euron leikkauksista sotejärjestöjen valtionapuun. Vuonna 2025 leikataan jo kerralla 80 miljoonaa. Hyvinvointialueiden ja kuntien tukeen liittyy kysymysmerkkejä. Pienten ja isompienkin yhdistysten oma varainkeruu on käytännön syistä haastavaa.
Näissäkin oloissa haluamme tietysti pitää yhdistysmuotoisen vertaistuen, A-kiltatoiminnan, mahdollisimman hyvin saavutettavana ja toimivana päihdetoipujille ja heidän läheisilleen. Jos leikkaukset toteutuvat, mitä voimme ja mitä meidän kannattaa tehdä?
Sen lisäksi, että teemme voitavamme leikkausten kohtuullistamiseksi, meidän on sekä kehitettävä uusia tapoja toteuttaa yhdistysmuotoista vertaistukea että kaivettava naftaliinista (mikäli ne on sinne laitettu) vanhoja hyväksi todettuja konsteja. Tarkastellaanpa hetki vanhaa kunnon yhteistoimintaa ja sen mahdollisuuksia.
Yhteistoiminta on paitsi A-kiltatoiminnan suuri arvo, niin ehdottomasti myös tärkeä osa ratkaisua A-kiltatoiminnan elinvoiman säilyttämisessä ja vahvistamisessa. Eri puolilta Suomea löytyy lukuisia tuoreita esimerkkejä samaan hiileen puhaltamisesta ja voimien yhdistämisestä A-kiltojen kesken, A-Kiltojen Liiton puitteissa ja tietysti myös muiden kumppanien kanssa. Palstatila ei riitä kattavalle listalle, mutta seuraavaksi muutama esimerkki yhteistoiminnan ja A-kiltatoiminnan yhteistyön toteutumisesta erilaisissa ympäristöissä.
A-Kiltojen Liiton huhtikuussa Helsingissä järjestämässä Päihdetoipumisseminaarissa saimme A-kiltalaisten kertomana kuulla muun muassa Helsingin A-killan tärkeästä toiminnasta osana kaupungin toipumisorientoitunutta palvelujärjestelmää. Samassa tilaisuudessa Vantaan A-killan toimijat kertoivat hyvinvointialueen rakenteisiin jalkautuvasta vertaistuestaan. (Suuri kiitos kaikille seminaarin esiintyjille ja osallistujille! Nämä seminaarit ovat myös edunvalvontaa ja vaikuttamista.) Länsi-Suomessa A-killat ovat talkoohengessä järjestämässä aluetapaamista, jonka ohjelmassa on myös A-Kiltojen Liiton asiantuntijan pitämä alustus. Muuallakin A-killat toteuttavat koko ajan keskenään erilaisia tapahtumia, retkiä ja vierailuja. Ajankohtainen esimerkki on sekin, että A-kiltalaisia toimii yhteistyössä liiton sometiimissä, blogikirjoittajina ynnä muissa viestinnällisissä tehtävissä.
Lähivuosien näkymä on se, että A-kiltatoiminnan taloudelliset resurssit eivät ainakaan kasva. Yhteistyö ei yksistään ratkaise kohtaamiamme haasteita, mutta yhteistoiminnalla saamme taatusti aikaiseksi enemmän hyvää kuin muuten saisimme.
Yrmy Ikonen
VESIposti
49. vuosikerta
Julkaisija
Päätoimittaja
Taitto
Toimituksen osoite
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot
Kannen kuva
Painopaikka
Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti
Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)
A-Kiltojen Liitto ry
Kirsi Mäki
Anna Niemistö
A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869
Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 23.8.2024.
Anna Niemistö
Pk-paino, Tampere 2024
Päihdetoipumisseminaarissa toipumisen ja osallisuuden Päihdetoipumisseminaarissa toipumisen ja osallisuuden
Päihderiippuvuudesta Päihderiippuvuudesta
Päihdetoipumisseminaarissa Kalliolan Setlementtitalolla Helsingissä 12.4. kokoonnuttiin kuulemaan asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi päihdetoipujien kokemuksia ja näkemyksiä toipumisesta, toipumiskulttuurista, vertaistuesta, osallisuudesta sekä toipumisorientoituneesta palvelujärjestelmästä ja yhteisöstä.
Tapahtumaan osallistui runsaasti sekä ammattilaisia että A-kiltalaisia. ”Tämä oli erittäin tärkeä työni tuloksellisuuden ja verkostoitumisen kannalta”, eräs kävijöistä totesi.
Päivän mittaan kuultiin myös toiminnanjohtaja Yrmy Ikosen varovainen lupaus, että tapahtumalle on luvassa jatkoa myös tulevina vuosina.
Lämmin kiitos kaikille tapahtumassa esiintyneille ja tapahtumaan osallistuneille!
Teksti: Toimitus
Kuvat: Anna Niemistö
äärellä
äärellä
Päihderiippuvuudesta voi toipua! Päihderiippuvuudesta voi toipua!
Osallistujapalautteissa:
Mukava, rentohenkinen seminaari
"Porttiteatterin esitykset koskettivat ja esiintyminen oli tunnerikasta!"
"Hyvä meininki."
"Oma esiintyminen jännitti etukäteen, mutta olikin rento hoitaa ja siitä kiitos juontajalle!"
"Mieleenpainuvinta olivat Helsingin ja Vantaan A-kiltojen puheenvuorot."
"Helsingin kaupungin päihdepäällikkö oli mielenkiintoinen ja asiansa osaava."
"Kiinnostavia olivat
Katukillan Viimeinen ateria -kuvanäyttely ja VEERAT-hankkeen Voitko kuunnella minua -runonäyttely."
"Ari Huldénin kokemuspuheenvuoro oli mieleenpainuva. Se oli samaan aikaan hauska, mukaansatempaava ja koskettava."
"Kaikki päivän luennoitsijat olivat hyviä."
"Lisää tällaisia tapahtumia, kiitos!"
Kuvat: Kirsi Mäki ja Anna Niemistö
Kohtaamiset parasta
A-Kiltojen Liiton Päihdetoipumisseminaariin osallistui puolen sataa A-kiltatoiminnan ulkopuolista ammattilaista. Yksi heistä oli Paula Rautoja. Seminaarin aikaan Paula johti päihde- ja mielenterveystyön asumispalveluita Humana Suomi Oy:llä ja on nyt aloittanut uudessa työssä tutkimusavustajana Helsingin yliopistolla.
”Ilmoittauduin päihdetoipumisseminaariin välittömästi siitä kuultuani, sillä tiesin ohjelman olevan laadukas ja inspiroiva. Toipumiseen sekä toivon ja ilon kautta tapahtuvaan elämänmuutokseen keskittyviä puheenvuoroja on tärkeää pitää esillä, ja niiden äärelle kokoontuminen tekee hyvää. Työn mielekkyys vahvistuu, kun kohtaamisten kautta huomaa, kuinka paljon meitä toipumisen parissa työskenteleviä onkaan”, Paula kertoo.
Puheenvuorot inspiroivia
”Seminaarin puheenvuorot olivat kautta linjan inspiroivia, ja ohjelma oli monipuolinen. Erityisesti mieleeni jäi Mikko Tammisen esityksestä se, kuinka tärkeää henkilöstön sitouttaminen on toipumisorientoituneen organisaation toiminnalle. On hienoa, että Helsingin kaupunki on sitoutunut toipumisorientaatioon ja kehittää palveluita toipumisen viitekehyksen kautta”, Paula kehuu.
”Ari Huldénin puheenvuoro oli inspiroiva; häntä kuunnellessa niin mieli kuin sydänkin virkistyivät. Lars Leemannin esityksestä vien mukanani oivalluksen siitä, kuinka osallisuuden kokemusta voidaan vahvistaa näennäisesti pieneltä vaikuttavilla toimenpiteillä. Niillä voi kuitenkin olla suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja minäpystyvyyden kokemuksiin. Tähän vaikuttaminen on käytännössä aina mahdollista, toisin kuin taustalla kenties vaikuttavien vakavien rakenteellisten ongelmien poistaminen. Osallisuuden kokemusten vahvistuessa myös toimintamahdollisuudet paranevat, mistä voi syntyä positiivinen kierre. Tämä ajatus on sisäänkirjoitettu myös yhteisöhoidon toimintaperiaatteisiin, minkä näen toteutuvan omassa työssäni päivittäin”, Paula tiivistää puheenvuorojen antia.
Porttiteatterin esitys puhutteli
”Hyvien puheenvuorojen lisäksi tilaisuudessa parasta olivat kohtaamiset iltapäiväkahvien äärellä. Porttiteatterin puhutteleva esitys oli upea lopetus seminaarille. Kiitos A-Kiltojen Liitolle, jään odottamaan seuraavaa päihdetoipumisseminaaria”, Paula lopuksi totetaa.
Teksti: Toimitus
Kuva: Kirsi Mäki
Yrmy Ikonen ja Paula Rautoja ovat entisiä työkavereita A-klinikkasäätiön Hietalinnayhteisössä. Oli ilo nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa ajankohtaisia kuulumisia.
Päihdetoipumisseminaarin pähkinöitä
Avauspuheenvuoro
A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtaja Arto Pasanen ja toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen:
Yhteisö tuo mukanaan toipumiskulttuurin, jossa kasvetaan ja omaksutaan uusia taitoja elämänhallintaan. Ja yhteistyöllä edistämme toipujien pääsyä tämän toipumiskulttuurin äärelle.
Asumis-, kriisi- ja päihdepalvelujen johtaja Mikko Tamminen, Helsingin kaupunki:
Toipumissuuntautuneen palvelujärjestelmän keskeiset osatekijät ovat kansalaisuuden edistäminen, yksilöllisesti määritellyn toipumisen tukeminen, organisaation sitoutuminen sekä yhteistyösuhde, jossa korostuvat kumppanuus ja toivon herättäminen.
Toipumispääoma on tärkeää toipumisen mahdollistajana. Sosiaalista toipumispääomaa ei saa millään näyttöön perustuvalla hoito- tai terapiamenetelmällä, vaan siihen tarvitaan muun muassa sosiaalista kuntoutusta.
Helsingin kaupungin päihdepalveluissa vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnalla on tärkeä rooli.
Vertaisohjaaja Ari ”Huli” Huldén, Suojatie ry ja Homeless Academy ry:n toiminnanohjaaja:
Hulille toipuminen on ollut pitkä matka osattomuudesta osallisuuteen, matka elämään. Toipumisen tässä vaiheessa Huli osaa olla kiitollinen asioista, jotka tuottavat hyvää, mutta arvostaa myös elämän epäkohtia, koska ne laittavat ajattelemaan. Molempia puolia tarvitaan.
Palvelujärjestelmälle Hulin terveiset kuuluivat: ”Kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Jos ohjataan palveluihin, jotka eivät kohtaa tarvetta, kukaan ei hyödy.” Toipujia Huli muistutti kannustamalla: ”Suostukaa muutokseen ja pitkään matkaan!”
Tutkija Lars Leemann, THL
Osallisuuden kokemus on kokemus kuulumisesta. Osallisena voi elää omannäköistä ja merkityksellistä elämää, mikä on tärkeää koetun hyvinvoinnin kannalta. Osallisuuden kokemus auttaa myös selviytymään vaikeuksista ja sosiaalinen (vertais)tuki auttaa elämän muutoksissa.
Osallisuuden kokemus rakentuu aina suhteessa ihmisen ympäristöön ja siihen vaikuttaa sosiaalisen vuorovaikutuksen laatu. Leeman mainitsi myös termin minäpystyvyys, joka on pärjäämisen kokemuksista rakentuva usko omaan kyvykkyyteen.
Jalkautuva vertaistuki, Vantaan A-kilta ry
Jalkautuvan vertaistuen vastaanotto on ollut erittäin positiivista ja ihmisten kanssa on ollut paljon hyviä kohtaamisia turuilla ja toreilla. Jalkautumalla hyvinvointialueella sinne, missä ihmisetkin ovat, on saatu ihmisiä tulemaan tutustumaan A-kiltatoimintaan ja A-killan vertaistuen piiriin.
Kokemuksia toipumisorientoituneesta yhteisöstä, Helsingin A-Kilta ry
Vertaistuki on auttanut toipumisessa. Sen avulla itsetunto on parantunut ja usko itseen on lisääntynyt. Vertaistuen avulla on löytynyt yhteisö, johon voi sitoutua ja jonka avulla välttää yksinäisyyden kokemuksen.
Samoin yhteisön avulla on voinut vapautua jo lapsuudessa syntyneestä häpeästä. Ja pikkuhiljaa häpeä on muuttunut kyvyksi auttaa muita.
Vertaistuen avulla on tullut toimijaksi omassa elämässään. Ymmärrys itseä kohtaan on kasvanut ja on tullut itsemyötätuntoa. Vertaistuen avulla on oppinut ymmärtämään, että myös takapakit kuuluvat elämään.
Vertaistuen ja toipumisorientoituneen yhteisön tärkein tehtävä on antaa toivoa.
Porttiteatteri
Porttiteatteri on vapautumisvaiheessa olevien tai jo vapautuneiden vankien yhteisöteatteri, jota taiteen ammattilaiset johtavat. Esityksessä kuulimme kolme monologia, jotka kertoivat yhteiskunnastamme vankilasta vapautuvien näkökulmasta. Esitykset avasivat kuulijoiden silmiä siitä, miten otamme vastaan joskus lakia rikkoneet heidän vapauduttuaan. – Tuskin yksikään silmä pysyi kuivana.
Tekstit:
Sinikka Vehkalahti, Oulun A-Kilta ry Yrmy Ikonen
Aulikki Otranen
Anja Sauvolainen ja Kirsi Mäki
Kiperiä tunteita on turvallista tuntea ja jakaa
”Naistenryhmässä puhutaan usein nimenomaan toipumisesta”, toteaa oululainen Tuovi Rekinen ja jatkaa: ”Ja puhutaan kaikkinensa hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Kun ryhmässä on hyväksyvä ja ymmärtävä tunnelma, vaikeistakin asioista on helppo puhua. Pystyn itse puhumaan vaikkapa omista lapsuuskokemuksistani ja siitä, miten niillä on ollut vaikutusta omaan päihteiden käyttööni.”
Haukiputaalainen Birgit Tyykiluoto yhtyy Tuovin ajatuksiin: ”Siitä on apua, kun saa jakaa asioita – ja nimenomaan naisten kesken. Ryhmä tarjoaa väylän puhua asioista, joista ei muualla voi puhua.”
Vuoroin vieraissa
Oulun A-Killan ja Haukiputaan A-killan naiset käyvät vuorotellen toistensa naistenryhmissä, Haukiputaalla parittomien viikkojen tiistaisin ja Oulussa sunnuntaisin.
Oulun ryhmässä on käytössä tunnekortit. ”Korttien avulla jokainen pääsee vuorollaan ääneen. Jokainen ottaa pakasta kortin itselleen ja lukee ääneen sen tekstin. Sen jälkeen saa kertoa, mitä haluaa sanoa joko tekstin pohjalta tai muuten. Kun kortteja luetaan, kaikki keskittyvät kuuntelemaan, eikä olla pienissä porinaryhmissä.”
”Sain viimeksi kortin, jossa sanottiin, että sinulla on voimavaroja enemmän kuin uskotkaan. Teksti sopi minun elämäntilanteeseeni täydellisesti. Tekstin ja ryhmän myötä rupesin itsekin uskomaan, että kyllä minulta voimia tähän mieltäni painavaan omaan asiaani löytyy. Tämä helpotti minua suunnattomasti. Korteissa on kuin jokin ihmeellinen taika. Ne sopivat todella usein kyseisen henkilön elämäntilanteeseen ja niistä saa apua tai ainakin lohtua”, Birgit kertoo. ”Lisäksi korttien avulla on helppo sanoittaa omia tunteitaan, joista muutoin ei ehkä osaisi kertoa”, Tuovi vielä lisää.
Salliva ja turvallinen ilmapiiri tärkeää
Ryhmissä on koolla joskus kolme, joskus toistakymmentä naista. ”Ryhmän koko ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, vaan ryhmän ilmapiiri”, muistuttavat Tuovi ja Birgit. ”Itse asiassa joskus, kun koolla on vain muutama nainen, keskustelu ohjautuu todella syvälliseksi”, Tuovi lisää.
Ryhmässä on naisten mielestä tärkeää, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi, eikä ilmapiiri ole tuomitseva vaan salliva, ymmärtävä ja tukea antava.
”Äitiydestä puhutaan paljon, vaikka lapset olisivat jo aikuisia. Äitiys on niin sinussa sisällä oleva asia”, Birgit sanoo ja jatkaa: ”Äitiys on myös todella herkkä asia ja siihen saattaa liittyä naisilla paljon häpeää . Ryhmän pitää olla turvallinen, jotta kaikista näistäkin tunteista voidaan puhua ”
Naistenryhmä kokoontui Oulun A-Killan pihassa grillaamaan ja nauttimaan kauniista alkukesän päivästä.
Ryhmät merkityksellisiä
Molemmat naistenryhmät toimivat itseohjautuvasti, Tuovi ja Birgit ovat ryhmissä ohjaajana ikään kuin taustalla ja varalla. A-Kiltojen Liiton vertaisohjaajakoulutuksen ja vertaisohjaajien teemapäivien opeista on ollut hyötyä. ”On saanut lisää itsevarmuutta”, Tuovi toteaa ja jatkaa: ”Koen tärkeänä, että minulla on tämä luottamustehtävä ja voin pitää tätä ryhmää.”
Oulun ryhmä kokoontuu myös kesällä. Suunnitteilla on muun muassa retki Koitelinkoskille. ”Naiset saavat itse päättää, mitä tehdään. Myös se on tärkeää”, Tuovi toteaa.
Lopuksi naiset toteavat kuin yhdestä suusta: ”Naisten ryhmissä käymisellä on ihan oikeasti iso merkitys selviytymisen kannalta.”
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Anne Puotiniemi
Naisen päihderiippuvuus vahvasti stigmatisoitua
Naisten päihderiippuvuuteen kytkeytyy usein aiempia traumaattisia kokemuksia, kuten hylkäämiskokemuksia tai seksuaalista väkivaltaa, ja näistä seuraavaa psyykkistä oireilua. Tällöin addiktio ja psyykkiset ongelmat ovat ikään kuin yhteen kietoutuneita ja tekevät naisista erityisellä tavalla haavoittuvaisia.
Naisen päihderiippuvuus on lisäksi sekä yhteiskunnallisessa että kulttuurisessa ilmapiirissä vahvasti stigmatisoitua ja moraalista paheksuntaa herättävää, erityisesti, jos siihen liittyy äitiys.
Päihteitä käyttävän naisen ei ole helppo saada osakseen ymmärrystä. Kuitenkin naisen päihderiippuvuus voidaan nähdä myös reaktiona ja keinona pyrkiä sopeutumaan haastaviin elämäntilanteisiin ja traumaattisiin tapahtumiin. Taustalla voi lisäksi olla lapsuuden vaikeita perhesuhteita ja hankala kasvuympäristö.
Päihdepalveluissa, jotka paljolti – yhä edelleen –ovat rakentuneet miehisestä näkökulmasta, tulisikin huomioida naisen elämään vaikuttaneita olosuhdetekijöitä kokonaisvaltaisesti, sekä korostaa naisen pystyvyyttä ja toimijuutta.
A-kiltatoiminnassa naiserityinen toimintamalli pyrkii vahvistamaan naisten osallisuutta omassa elämässään ja omassa ympäristössään. A-Kiltojen Liiton tekemään kyselyyn vastanneista A-killoista 32,5 % ilmoitti, että A-killassa oli vuonna 2023 naisille suunnattua toimintaa.
Lähteet: Tanja Pihlaja, Nainen, päihteet ja muuntuva identiteetti A-Kiltojen Liitto ry, Vuosikertomus 2023
Jos metsään haluat mennä nyt… Jos metsään haluat mennä nyt…
Kesä ja syksy ovat kiitollista aikaa erilaisille ulkoaktiviteeteille, esimerkiksi retkille yksin ja yhdessä. Retkeillä voi lähiluonnossa esimerkiksi puistoissa, uimarannoilla, läheisellä nuotiopaikalla tai hieman kauempana, vaikkapa jossain monista kansallispuistoista tai jonkun A-killan kesänviettopaikkaan tutustumalla. – Tai osallistukaa yhdessä esimerkiksi paikallisen suunnistusseuran iltarasteille! Niitä on monella paikkakunnalla Luonto tarjoaa valtavan määrän ilmaista tekemistä: voit patikoida, marjastaa, sienestää, uida luonnonvesissä, kerätä villiyrttejä (huomaa rajoitukset joidenkin kohdalla!), telttailla ”miljoonan tähden hotellissa” ja vain nauttia rauhasta. Luonnon hyvää tekevät vaikutukset ovat moninaisia, ja tutkitusti tehokkaita.
Mitä sitten pitää tietää tai osata, kun A-killassa innostutaan lähtemään retkelle?
Ensimmäisenä pitää pysähtyä pohtimaan, mitä ja kenelle halutaan järjestää. Suunnittelusta alkaen tapahtuma sovitetaan turvallisuus edellä osallistujien kunnon, taitotason ja käytettävissä olevien resurssien, esimerkiksi varusteiden, mukaan. Jos kukaan ei osaa suunnistaa, ei mennä umpimetsään! Mölkky ja vilttikahvit lähipuistossa on hyvä vaihtoehto kivaksi luontoretkeksi. Alkuun pääsee siis varsin pienellä panostuksella ja osaamisella. Ja sitten jos ja kun nälkä kasvaa, voi haastetta lisätä maltilla kokemuksen karttuessa. Yhdessä kannattaa perehtyä jokaisenoikeuksiin (entisiin jokamiehenoikeuksiin) ja -velvollisuuksiin Meillä on laajat oikeudet nauttia luonnosta, riippumatta siitä, kuka alueen omistaa – toki siististi toimien ja haittaa aiheuttamatta. Fiksu retkeilijä ei jätä itsestään jälkiä luontoon, vaan huolehtii muun muassa roskansa pois. Ja jos tapahtuman aikaan on voimassa tulentekoon vaikuttava maastopalovaroitus, vaihtuu makkaranpaisto eväsleipiin.
A-Kiltojen Liitto on vuosien varrella kouluttanut A-kiltalaisia Kiltakoutseja perusretkeilyn saloihin ja luontotapahtumien järjestämiseen. Nykyisin toimivista A-killoista peräti 23 on jossain kohtaa lähettänyt jäseniään kouluttautumaan! Jos lähes tunnet jo auringon kasvoillasi tai sammalen pehmeyden, selvitä onko omassa A-killassa valmiiksi osaavia ihmisiä ja järjestäkää yhdessä tapahtuma. Lisää vinkkejä suunnitteluun voi pyytää myös A-Kiltojen Liiton luonto- ja erätoiminnan asiantuntija Aulikki Otraselta.
Retken ei tarvitse olla pitkä ollakseen elämys!
P.S. Kerätkää omassa A-killassa porukka kasaan, pöyhikää makuupussit ja paikatkaa teltat. Suomen luonnon päivänä 31.8.2024 järjestetään Jyväskylän A-killalla Nuku yö ulkona -tapahtuma! Lisätietoja on luvassa lähempänä tapahtumaa.
Teksti: Aulikki Otranen Kuva:Pixabay
Hyödyllisiä linkkejä: https://www.gcfinland.fi/green-care-/vaikuttavuus/ luonnon-terveytta-edistavat-vaikutukset/ https://www.luontoon.fi/jokaisenoikeudet ).
Vesipostin toipumistarinat ovat paitsi läheisten tarinoita päihderiippuvuuteen sairastuneen rinnalla, myös rehellisiä kuvauksia päihderiippuvuuteen sairastuneiden ihmisten elämästä kaikkine onnistumisineen ja vaikeuksineen. Tarinoissa on monenlaisia vaiheita ja usein jo pitkään elettynä myös päihteetöntä elämää. Tarinoitten vertaaminen keskenään on tarpeetonta.
Jokaisella on oikeus omaan tarinaansa, ja toipuminen on aina yksilöllinen prosessi. Tässä tarinassa A-kiltalainen toipuja pohtii, tuleeko hänen elämänsä olemaan aina retkahduksia ja eri mittaisia raittiita jaksoja. Annetaan Karpan itsensä kertoa.
Onhan tämä ollut aika vuoristorataa
On tää kyllä hemmetin raskasta. Aina sitä luulee, että menee hyvin. Ja sitten ajattelee, että menee jo liian hyvin. Onko se sitten itsensä palkitsemista, kun ajattelee, että voinhan ottaa pari, kun on mennyt niin hyvin jo pitkään?
Siis karseeta tää on.
Mutta lokakuun alusta en oo ottanut mitään.
Juopottelu on kaukana hauskasta
Aina mulla kuitenkin tulee niitä mielitekoja, ja ne on hirveitä. Eikä se pääty siihen yhteen päivään. Ensin on pari päivää tissuttelua, ja sitten se lähtee käsistä. Kyllä se on tunnustettava, että oon tuurijuoppo.
Ja mietin, että tuleeko tämä mun koko elämä olemaan tämmöistä, että tulee se retkahdus.
Totuuden nimissä on sanottava, etten osaa kuvitella itseäni täysraittiina. Ja se on merkillistä, kun selvin päin elämä on tuhat kertaa parempaa kuin juopottelu. Tällä minun historialla ei se juopottelu ole enää mitään hauskaa. Se on siitä kaukana.
Juopottelusta on vain tullut normi tapa, että kaljaa pitää olla koko ajan. Sitä on yöllä ja aamulla, aina. Se on todella raskasta.
Parikymppisenä se lähti käsistä
Ensimmäisen kännin join 12–13-vuotiaana. Kaveri sitä ehdotti ja siitä se lähti, mutta nuorena se ei ollut juopottelua. Kerran kuussa kokoonnuttiin jossain ja se oli siinä. Mutta sen muistan, että jo silloin tulivat ensimmäiset hyvän olon tunteet alkoholista.
Vähän reilu kaksikymppisenä homma sitten lähti käsistä. Juomisesta tuli tapa, ensin rupesin ottamaan parina päivänä, eikä ollut vielä pitkiä putkia. Sitten siitä tuli jatkuvaa.
Onnistuin kuitenkin olemaan 30 vuotta työelämässä rakennuksilla itseoppineena laatoittajana. Oli oma toiminimi, mutta voi sitä työpaikkojen määrää. Ensin tein töitä hulluna, ja sitten
se meni aina yli. Ja kun meni tarpeeksi yli, tuli olo, että tää oli nyt tässä, ja lähdin juomaan. Mutta rakennusliikkeet ymmärsivät meikäläistä. Ottivat aina takaisin töihin.
Mikä saa juomaan?
Olen minä miettinyt, että mikä on se syy, mikä saa juomaan. Mikä on se isoin syy? Enkä muuta keksi kuin yksinäisyys. Se on suurin syy, yksin oleminen. Ja sitten kun juon, juon yksin, en halua ketään kaveriksi. Istun vain yksin sohvalla ja juon. Parisuhteita on ollut, mutta aina ne on menneet suteen –huh, huh, sentään. Kaikissa niissä on ollut viina takana ja kahdessa viimeisessä se olin minä, joka pakeni tur vakotiin. Ei siitä mitään tule, kun toinen on samanlainen kuin minä, alkoholisti, taikka se toinen käyttää huumeita.
Hengenlähtö lähellä
Itse en ole koskaan käyttänyt muita päihteitä kuin alkoholia. Sivusta olen seurannut, läheltäkin, mitä tarkoittaa huumeongelma. Minua ei enää olisi, jos huumeetkin olisivat tulleet minulla mukaan kuvioihin. Tai siis olin minä kolme vuotta sitten lääkekoukussa, mutta päihdelääkärin onnistuneella pudotusohjelmalla pääsin eroon lääkkeestä.
On tässä ollut hengenlähtö lähellä nytkin. Kaksi vuotta sitten oli iso retkahtaminen, joka oli viedä hengen. Poika ja miniä kuolivat auto-onnettomuudessa ja siitä alkoi minun elämän isoin alamäki. Silloin minut pelasti eräs nainen, joka oli kuntouttavassa työtoiminnassa ja hoiti sosiaaliviranomaiset paikalle, ja pääsin ja lähdin siltä istumalta katkolle.
Pitää olla tekemistä
Tampereen A-Kiltaan tulin kymmenisen vuotta sitten. Kävin aluksi Hunaja-ryhmässä, vaikka olin iäkkäämpi kuin siellä muut. Se auttoi minua paljon. Ja ylipäänsä A-kilta auttaa.
Käyn A-killassa pelaamassa biljardia kahtena päivänä viikossa ja saunomassa. Myös frisbeegolf on minun laijini. Mielelläni lähden mukaan kaikkeen, mihin pyydetään. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ja silti joskus, kun olen jo menossa A-kiltaan, palaankin pois.
Onneksi on myös Nauha ry:n toiminta, jossa oon mukana vapaaehtoisena. Tekemistä pitää olla. Jotain, jolla saa ajatukset pois päästä, ettei lähtisi juominen taas käyntiin.
A-killan ansiosta raittiita jaksoja
Nyt oon tässä elämänvaiheessa, selvin päin viime syksystä saakka. Oon tyytyväinen asumiseen. On oma pieni kaksio, jossa olen vuokralla. Vuokrasopimukseen kuuluu työntekijän kotikäynnit kerran kuussa. Se on hyvä.
Onhan mulla pikku pelko, että koska se juominen taas alkaa uudestaan. En tahtoisi sitä. Mutta toisaalta, turha sitä on koko ajan miettiä ja pyöritellä päässään. Se pyörittely ei ainakaan minulla auta mitään. Kun se mieliteko tulee ja päättää juoda, silloin sitä antaa mennä vaan.
Tekeminen mua auttaa ehkä eniten. On hemmetin hyvä kilpapyörä ja kunhan tästä pääsee tekemään pitkiä pyörälenkkejä, se pitää selvin päin ja sitä oikein odottaa.
Onhan tämä ollut aika vuoristorataa. Mutta sen haluan vielä sanoa, että A-killan ansiosta mulla on ollut kuitenkin näitä pitkiäkin raittiita jaksoja.
Tämmöinen tämä juttu on.
Kyllä tää tästä.
Ja vielä. Jos tää jotakuta yhtään auttaa, niin se on hyvä asia.
Teksti: Karpan tarinan muistiin kirjasi Kirsi Mäki
Kuvat: Anna Niemistö
Toipuessa pitää opetella yhteisökeskeiseksi
Tätä miestä ei ole ilman luontoyhteyttä. Se on selvä kaikille Arto Pasasen tunteville – ja miehelle itselleen.
”Olen luontoyhteyteen jo lapsesta kasvanut. Luonto on aina ollut minua tukeva voima, ja luonnosta olen löytänyt eväät omaan elämäntapamuutokseeni ja muutoksen ylläpitämiseen”, Arto kertoo ja jatkaa: ”Minulle on tärkeää, että luonto on sama meille kaikille. Se ei erottele ihmisiä, vaan kohtelee kaikkia samanarvoisesti.”
”Pyrin aina hakeutumaan luontoon, kun se on mahdollista. Se on minun latauspaikka. Ja yöpyminen luonnon helmassa on aina elämys. Luonnon äänet – tuuli, sade, myrskyn vinkuna, kosken kohina, veden solina – ovat kuin unilaulua minulle”, Arto kertoo. Ja miehen mielessä siintävät jo tulossa olevat kesän retket itse tehdyllä veneellä Inarilla.
Kuuden viikon laitoskuntoutus ja A-kilta pelastivat
”Ei kukaan pysty tarkalleen osoittamaan kohtaa, jossa päihteiden käyttö on ajautunut tilanteeseen, ettei sitä enää pysty hallitsemaan. Mutta yksi käännekohta elämänhallinnan menettäminen on. Toinen käännekohta on elämänhalun menettäminen. Ja molemmat olen itse kokenut”, Arto muistelee omaa toipumistaan edeltänyttä aikaa.
”Minut pelasti pitkä, kuuden viikon laitoskuntoutus”, Arto kiitollisena toteaa ja jatkaa: ”Jos minut olisi lähetetty kotiin oman onneni nojaan viikon jälkeen, se ei olisi minua kantanut. Onnekseni sain olla kuntoutuksessa pidempään ja kiinnityin heti kuntoutuksesta päästyäni Koillis-Lapin A-kiltaan.”
”A-killassa minulle annettiin tilaa lähteä kehittämään toimintaa. Toiminta oli minulle se avainsana ja tärkein asia, miksi A-kiltaan päädyin ja jäin”, Arto kertoo.
Maksa velkasi ja verosi!
”Toinen tärkeä asia ja oppi toipumisen alussa oli se, että piti ruveta kunnioittamaan Suomen lakeja. Maksa velkasi ja vero-
Arto pohtii paljon nuoria päihdeongelmaisia. ”Nuoria tulee kuunnella ja osallistaa suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaa. Samalla kehittyvät nuoren vuorovaikutustaidot. Ja A-killassa on paljon meitä iäkkäämpiä, jotka voimme tarjota vastuullista aikuisuutta näille nuorille.”
si! Siinä se on. Ei voi integroitua yhteiskuntaan, jollei hoida velvoitteitaan”, Arto sanoo painokkaasti. ”Päihdemaailma on itsekeskeistä. Toipuessa pitää opetella yhteisökeskeiseksi.”
”Muutos ei itselläni ollut helppo. Ei kai se kenelläkään ole. Kärsivällisyyttä minulla oli nolla. Sitä piti opetella. Samoin piti uskaltautua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, koska kasvu tapahtuu siellä”, Arto kertoo.
”Päihdetoipuminen on kova laji, muttei ylitsepääsemätön.”
Asioiden valmistelu tärkeää
A-killassa päihteettömän tekemisen lisäksi Arton mielestä tärkeää on ollut oppia, miten yhdistys toimii. ”Olen ollut luottamustehtävissä neljässä A-killassa. A-Kiltojen Liitossa olen ollut hallituksen varajäsenenä, varapuheenjohtajana ja jäsenenä toiminta-, koulutus- ja viestintäjaostossa sekä nyt olen toista vuotta hallituksen puheenjohtajana”, Arto luettelee.
”Hallinnossa saan olla mukana kehittämässä toimintaa, ja samalla olen saanut oppia valtavasti. Tärkeä oppi johtoryhmätyöskentelyssä on ollut asioiden laadukas valmistelu päätöksentekoa varten”, Arto kertoo.
”Demokratiaa puolustan henkeen ja vereen. Puheenjohtajallakin on vain yksi ääni, sama kuin kaikilla muilla hallituksen jäsenillä. Yhdessä päättäen näkökulmat laajenevat ja löytyy toimivampia tapoja. Ja kun minulta on nyt kysytty, haenko jatkokaudelle A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtajaksi, vastaukseni oli kyllä”, Arto sanoo.
Omapäinen lappilainen
Arton toipumisesta voi lukea, ja myös kuunnella, netistä useasta eri lähteestä. Mies on auliisti kertonut tarinansa jaettavaksi muille. ”Että joku saisi siitä lohtua ja osaisi hakea apua”, Arto toteaa.
Helposti ajattelee, että tämä A-kiltatoiminnalle kasvonsa antanut mies tunnetaan jo läpikotaisin. Onko jotain, mitä emme kuitenkaan vielä tiedä? Mies on hiljaa hetken ja toteaa hieman myhäillen: ”Nooo, sitä ehkä ei tiedetä, että minulta löytyy pedagogista taustaa kansantanssin parista. Olen kansantanssipedagogi. Olen myös ’kurvamaisteri’ eli hiihdon opettaja.”
Entä miten mies itse itseään kuvailisi? ”Olen tämmöinen omapäinen lappilainen”, Arto naurahtaa ja jatkaa matkaansa haastattelusta seuraavaan paikkaan. Luottamustehtävät kutsuvat.
Teksti ja kuva: Kirsi Mäki
A-Kiltojen Liiton syyskokous ensi marraskuussa valitsee jälleen jäseniä hallitukseensa erovuoroisten tilalle.
A-kiltojen virallisesti ehdolle asettamat ehdokkaat esitellään jäsenkirjeessä syksyllä.
Teemapäivillä mukava ja rento fiilis
Saavuttiin vähän myöhässä Lohjalle Tunteet ja toipuminen -teemapäiville. Meidät otettiin ilolla vastaan.
Ensimmäisenä tutustuttiin toisiimme Suomen kartan avulla. Sen jälkeen mietimme päällimmäiset fiilikset ja laitoimme helmen purkkiin. Helmien värit kertoivat, mikä fiilis osallistujalla oli.
Anjalla oli myös korttitehtävä. Valittiin kortti, joka kuvaa jotain tunnetta. Minulla oli eläinkortti. Se kuvastaa eniten sitä, että eläimelle voi jakaa minkä tunteen vaan, eikä se pane vastaan. Sitten kävimme eri tunteita ja niiden ilmaisuja läpi.
Ruualla oli oikein hyvää lohikeittoa.
Ensimmäisen päivän viimeinen harjoitus oli rentoutus- ja ajatustehtävä, jonka Arto Pasanen ohjasi.
Torstaiaamu valkeni harmahtavana, mutta meillä oli tosi hyvä ryhmähenki. Aamu alkoi toiminnallisella harjoituksella, joka kuului näin: Ota ulkoa kuva, joka tuottaa jotain tunteita. Tehtävän pohjalta puhuimme syyllisyyden ja häpeän tunteista. Se kyllä herätti paljon keskusteluja ja ajatuksia varmasti kaikissa meissä.
Sitten Tampereen A-Killan Katukilta tuli ohjaamaan iltapäivän. Ensin he kertoivat toiminnastaan, ja sen jälkeen menimme kappeliin ja aloitimme rentoutusharjoituksen tekemisen.
Puhuimme myötätuntouupumisesta: siitä, mitä se on ja miten sitä voi ehkäistä.
Ruuan jälkeen annoimme palautetta ja sen jälkeen rupesimme puhumaan turvallisesta tilasta.
Illasta saunoimme ja paistoimme makkaraa.
Perjantaipäivä alkoi huoneiden siivouksella ja auton pakkaamisella. Aamupalan jälkeen teimme vielä parit harjoitteet. Jokainen näytti jonkin oman liikkeen, joka tuntui itsestä mukavalta.
Lopussa kerromme fiiliksistä ja siitä, mitä teemapäivistä jäi mieleen. Kaikilla oli mukava ja rento fiilis ja moni tykkäsi Katukillan tuokiosta.
Kiitos kaikille osallistuneille ja oikein mukavaa kevään odotusta!
Teksti: Laura Paajanen Järvenpään A-kilta ry
Kuvat: Anja Sauvolainen
Lähisuhdeväkivallasta toipuminen on yksilöllinen polku
Lähisuhdeväkivalta vaikuttaa moneen asiaan, ja siitä toipuminen on jokaisella omanlainen polku. Toisilla se vaatii enemmän työtä ja uudelleen rakentamista, toiset voivat selvitä vähemmällä. Läheisinä, ystävinä ja työntekijöinä meidän on kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei toipuminen ole suoraviivaista, eikä kiinni vain omasta tahdosta ja halusta.
Toipuminen on prosessi, jonka etenemistä voidaan kuvata portaiden avulla. Portailla on eri vaiheita, askelmia, eikä suunta ole aina vain ylöspäin. Välillä tulee horjahduksia, epäröintiä, askeleita taaksepäin. Jos emme näe tätä toipumisen inhimillistä ja toipumiseen luonnollisena osana kuuluvaa puolta, saatamme turhautua tai asettaa liian suuria vaatimuksia ihmiselle, joka on kokenut väkivaltaa.
Vaatimus vahvasta toimijuudesta valtava
Puhuttaessa lähisuhdeväkivaltaa kokeneista ja heidän tukemisestaan meillä Suomessa on edelleen vallalla eräänlainen vahvan toimijuuden vaatimus. Vaatimus siitä, että ihmisen itsensä pitää pystyä kerralla irtautumaan, ottamaan vastuuta ja toimimaan omaksi parhaakseen. Vaatimus on valtava, jos mietitään lähisuhdeväkivallan toimintamekanismia, joka yksinkertaisuudessaan perustuu siihen, että ihmiseltä pyritään viemään väkisin valta – valta omasta elämästään.
Jos elämäntilanteeseen liittyvät vielä päihteet, tilanne on yhä vaikeampi. Saatamme olettaa ja odottaa, että väkivaltaa kokenut ihminen ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa määrätietoisesti toimia. Esitämme mielessämme tai ääneen kysymyksiä: Miksi se ei vain lähde suhteesta? Tai perustelemme itsellemme, että minä ainakin lähtisin heti. Jos emme ymmärrä väkivallasta irtautumisen polkua ja haasteita, voimme tahtomattamme aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyötyä.
”Ihmiset ei usko. Tulee hirveä syyllisyys, että etkö sinä nyt sen vertaa pääse irti.”
Toipujan oman osallisuuden vahvistaminen tärkeää
Keskeistä väkivallasta toipumisessa on vahvistaa ihmisen osallisuutta ja päätäntävaltaa omaan elämäänsä. Kun ihmi-
sellä on kokemus siitä, että valta omasta elämästä on viety, voivat läheisen tai työntekijän hyvää tarkoittava puolesta päättäminen tai painostus ratkaisuihin, esimerkiksi eroon, usein vain vahvistaa kokemusta siitä, ettei ihminen saa itse päättää omasta elämästään. Se synnyttää lisää voimattomuuden tunnetta, mutta usein myös vastareaktion.
On tärkeää tukea, muttei koskaan saa yrittää päättää ihmisen puolesta tai pakottaa ratkaisuihin. Asiat ja toipuminen tapahtuvat omassa tahdissaan ja jokainen ansaitsee tukea toipuakseen.
Joskus tilanteessa saattaa olla kyse myös siitä, että meidän on läheisenä tai työntekijänä vaikea sietää toisen ihmisen tilannetta, joka tuntuu kestämättömältä. Silloin voi olla hyvä pysähtyä miettimään, kenen oloa haluamme todellisuudessa helpottaa, omaamme vai toisen ihmisen, joka käy prosessia läpi?
”Pitäisi kuunnella, ei välttämättä edes sanoa mitään ohjeita, mutta kuunnella. Se, että saa vinkkejä mutta ei pakoteta toimimaan, se on tosi tärkeää.”
Olen täällä, jos tarvitset tukea
Mitä sitten voimme tehdä auttaaksemme ja tukeaksemme?
Myös silloin, kun tuntuu, ettei tilanne etene minnekään, eikä läheinen toimi mielestämme järkevällä tavalla, voimme olla läsnä. Voimme olla tarvittaessa kuuntelevana korvana ja viestittää läheisellemme: ”Hei, olen täällä, jos tarvitset tukea.”
Tärkeintä, mitä voimme tehdä, on kertoa, ettei väkivalta ole väkivaltaa kokeneen syytä. Vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä.
”Itsesyytökset on tosi isoja, on tärkeää, että joku sanoo ääneen, ettei se ole sun syy.”
Maiju Lehtonen, VEERAT-hankkeen projektipäällikkö
Tekstissä käytetyt sitaatit ovat VEERAT-toiminnassa mukana olleiden naisten näkemyksiä siitä, mikä lähisuhdeväkivallan kokijan auttamisessa on tärkeää ja merkityksellistä.
Voitko kuunnella minua? -runonäyttelyn satoa. Runon on kirjoittanut VEERAT -hankkeen vertaisryhmätoimintaan osallistunut nainen. Runon sarjakuvaksi on toteuttanut sarjakuvataiteilija Emilia Laatikainen.
Kuva: Pixabay
Hengellisyys ja päihteet
Hengelliset kysymykset ovat ihmisille hyvin henkilökohtaisia ja syvälle meneviä. Ihminenhän on psyko-fyysishengellinen kokonaisuus. Jokaisella meistä on suhde elämän suurimpiin kysymyksiin: elämän tarkoitukseen ja mielekkyyteen, kuoleman jälkeiseen todellisuuteen ja jonkin korkeamman olemassaoloon. Ne kaikki ovat hengellisiä kysymyksiä, oli sitten minkä uskonnon tai uskonnottomuuden edustaja tahansa.
Elämänvalintojen ja hengellisyyden kysymykset ovat sellaisia, jotka seuraavat meitä läpi koko elämän. Ja kysymys päihteistä on kautta aikojen kytkeytynyt vahvasti uskonnollisuuteen. Esimerkiksi kristillisessä kirkossa kysymys päihteiden käytöstä on ollut aina vähintäänkin kaksijakoinen. Toisaalta Raamattu on täynnä viiniin liittyviä vertauskuvia, Jeesus itse käytti viiniä ja edelleen vaikkapa ehtoollisella nautimme viiniä. Toisaalta tiedämme myös, että kirkko on aina pyrkinyt puuttumaan ihmisten päihteiden käyttämiseen.
Minä ajattelen niin, että meidän ei tarvitse ajatella hengellisyyttä ja päihteiden käyttämistä samassa kontekstissa, vaan ne kuuluvat elämässä eri kategorioihin: hengellisiin asioihin kuuluvat isot kysymykset jumaluuden olemassaolosta tai elämän ja ihmisyyden tarkoituksesta, mutta päihteiden käyttämiseen liittyvät kysymykset ovat käytännöllisen elämän kysymyksiä.
Tietysti voi olla niin, että rukous, meditaatio, hengellisten kirjoitusten äärelle pysähtyminen, uskonnollisissa kokoontumisissa käyminen tai hengellinen matkakumppanuus voivat auttaa, ja yleensä myös auttavat, monissa käytännöllisen elämän kysymyksissä. Useimmilla ihmisillä on helpompi olla käyttämättä päihteitä, jos ympärillä olevat ihmiset eivät niitä käytä. Mutta esimerkiksi kristinuskon Jumalaan uskominen ei liity tai ole liittymättä päihteiden käyttämiseen.
Toisaalta myöskään hengellisyys ja uskominen korkeampaan voimaan ei automaattisesti takaa sitä, että päihteistä olisi helpompi irrottautua tai ilman niitä olisi helpompi elää. Valitettavasti. Olisihan mukavaa, jos hengellisyys ratkaisisi kaikki
Suomen Valkonauhaliitto on 119-vuotias kristillis-sosiaalinen naisjärjestö, jonka toiminnan tavoitteena on ehkäistä päihteiden aiheuttamia haittoja, tarjota matalan kynnyksen ammatti- ja vertaisapua elämän vaikeuksissa oleville yksilöille, pariskunnille ja perheille sekä auttaa riippuvuusongelmiin joutuneita ihmisiä. Liitto toimii tavoitteellisesti vahvistaen kansalaisten henkistä terveyttä, hyvinvointia, osallisuutta ja ylisukupolvista vuorovaikutusta. Toiminnan kohderyhmänä ovat kaikenikäiset apua hakevat ihmiset. (Lähde: Suomen Valkonauhaliitto, Toimintasuunnitelma 2024)
käytännön ongelmatkin. Tosi asiassa myös uskovat ihmiset joutuvat ratkaisemaan ne käytännöllisellä tasolla.
Olen itse kokenut niin, että helpointa elämässä on elää omien arvojensa ja uskonsa mukaan silloin, kun ympärillä on niitä ihmisiä, jotka ajattelevat asioista samoin. Jos hengelliset asiat kiinnostavat sinua, hakeudu sellaisiin yhteisöihin, joissa on samoja asioita ajattelevia ihmisiä. Suomessa on paljon turvallisia, asioita laajalti katsovia ja lämpimiä hengellisiä yhteisöjä. Jos olet jossain saanut huonoja kokemuksia, se ei tarkoita, että kaikki uskonnolliset yhteisöt olisivat samanlaisia. Kokeile jotain toista paikkaa, mene ryhmään, hakeudu yksityiskeskusteluun, käy tilaisuuksissa ja tutustu ihmisiin. Voit yllättyä – ja parhaimmassa tapauksessa saada myös tukea käytännöllisen elämän kysymyksiin ja samalla yhden mahdollisuuden elää päihteistä vapaata elämää!
Kysyimme sosiaalisessa mediassa A-kiltalaisilta heidän suhteestaan hengellisyyteen ja uskonnollisuuteen. Kyselyllä ja siihen saaduilla vastauksilla ei oteta kantaa kenenkään vakaumukseen, eikä vastauksilla myöskään haluta ohjata kenenkään ajattelua, toimintaa eikä toipumista. A-kiltatoiminta on uskonnollisesti sitoutumatonta.
Uskonnosta voi
saada voimaa
Yksi vastaajista kuvasi suhdettaan uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen hyvin läheiseksi. Toinen vastasi: ”Ilman uskoa olisin heikko. On tärkeä osa minua.” Jollekin hengellisyys on ollut elämässä läsnä lapsesta saakka, äidin esimerkin mukaisesti. Yksi vastaajista kertoi olevansa kirkon jäsen, vaikkei uskokaan Jumalaan. Ateistiksi itsensä kokevalle henkinen hyvinvointi on kiinnostavaa, mutta ”ilman mitään yliluonnollisia asioita”. Vanhoillislestadiolaisesta kodista lähtöisin oleva vastaaja oli eronnut uskosta nuorena aikuisena, mutta kertoi uskovansa nyt: ”Kielsin Jumalan olemassaolon moniksi vuosiksi. Tänä päivänä uskon Jumalaan ja hänen johdatukseensa.”
"Kävin diakonissan luona kaksi vuotta ja siitä oli kovasti apua.”
– Päihdetoipuja
Uskonnollisuudesta on ollut apua päihdetoipumisessa, kertoivat vastaajat. Rukous on auttanut pysymään raittiina ja rukouksen avulla on saanut voimaa ja ymmärrystä. Yksi vastaaja totesi, että hänelle elämän tarkoitus on selvinnyt hengellisyyden myötä. Uskonnon avulla on ollut helppo löytää uusi suunta elämässä: ”Uskonto luo kovan pohjan.”
Joskus uskonnollisuudesta ei ole ollut apua. Muiden toipujien hengellinen tuputus korkeammasta voimasta on tuntunut rasittavalta ja ahdistavalta, eräs vastasi, mutta tarkensi, ettei tämä ole tapahtunut A-kiltatoiminnassa vaan muualla. Joskus uskonnollisuuteen liittyvä toiminta voi olla myös vahingollista, pahimmissa tapauksissa jopa rikollista. Yksi vastaajista oli kokenut kirkon piirissä seksuaalista hyväksikäyttöä. "Nuoret päihdeongelmista kärsivät ovat suojattomia. Heitä voidaan käyttää hyväksi yllättäviltäkin tahoilta."
"A-kiltatoiminta on minusta raikasta ja sallivaa suhtautumisessaan hengellisiin asioihin, enkä ikinä ole kokenut omaa ateismiani siellä väheksyttävän."
– Päihdetoipuja
Inari Varimo Pappi (ev.-lut. kirkko) ja työnohjaaja Suomen Valkonauhaliiton pääsihteeri
Parhaimmillaan uskonnosta saa voimaa ja luottamusta siihen, että kaikki järjestyy, oli yhden vastaajan kokemus.
Teksti: Toimitus
Riippuvuuksista eli addiktioista puhutaan yhä enemmän tiedotusvälineissä ja arkipuheessa. Puhumme jopa addiktioyhteiskunnasta, koska mahdollisuudet altistua erilaisille riippuvuuksille lisääntyvät. Addiktioihin liittyy voimakkaita ja ristiriitaisia näkemyksiä, kokemuksia ja mielikuvia. Päihderiippuvuuksien lisäksi erilaiset toiminnalliset riippuvuudet puhuttavat. Huolta ovat herättäneet esimerkiksi nuorten some- tai digipeliriippuvuudet tai kehonkuvaan ja ulkonäköön liittyvät sosiaaliset paineet. Myös lähtökohtaisesti myönteisiin ja ”normaaleihin” toimintoihin kuten liikuntaan, työhön tai terveellisiin elämäntapoihin voi liittyä haittoja aiheuttavaa riippuvuutta.
Arvioita riippuvuuksien esiintyvyydestä
Alkoholiriippuvuutta tai haitallista käyttöä on arvioitu esiintyvän noin 9 %:lla ja huumeiden ongelmallista käyttöä 0,9–1,3 %:lla kaikista 15–64-vuotiaista suomalaisista. Rahapeliriippuvaisia on arviolta 1,3 % pelaajista. Digipeliriippuvuuden määritelmän täyttää n. 1–3 % pelaajista. Somen käyttäjistä arviolta 2–5 % kärsii riippuvuudesta.
Termi addiktio juontuu latinankielisistä sanoista addico ja addictus, jotka viittaavat mieltymykseen ja taipumukseen tai jollekin asialle antautumiseen ja omistautumiseen. Addiktio voidaan ymmärtää päihteisiin tai toimintoihin kohdistuvana pakonomaisena riippuvuutena, joka tuottaa välitöntä tyydytystä ja myönteisiä tunnetiloja, mutta josta seuraa aikaa myöten yhä enemmän haittoja. Riippuvuuden varsinaisena kohteena nähdään se miellyttäväksi koettu vaikutus, jota aineilla tai toiminnoilla tavoitellaan.
Päihde- ja toiminnalliset riippuvuudet esiintyvät usein rinnakkain tai yhdistyneinä masennukseen ja ahdistuneisuuteen. MIPA 2.0 -tutkimusohjelman järjestökyselyyn (2023) vastanneet yhdistykset kertoivat kohtaavansa toiminnassaan päihdeja rahapeliriippuvuuksien lisäksi läheis-, netti-, seksi- sekä ruokaan ja syömiseen liittyviä riippuvuuksia.
Ammattilaisten, väestön ja asiakkaiden näkemykset samansuuntaisia
Riippuvuutta on pidetty muun muassa aivojen tai tunne-elämän sairautena, persoonallisuushäiriönä, perinnöllisenä alttiutena, pakona todellisuudesta tai tahdonvoiman puutteena. Aikaisemmissa tutkimuksissa päihdehoidon ammattilaiset näkivät riippuvuuden opittuna selviytymismallina, tunne-elämän häiriönä tai yhteiskunnan tuottamana elämäntapana. Niin ammattilaiset, väestö kuin päihdehoidon asiakkaatkin pitivät ihmistä itseään pääasiallisesti vastuullisena sekä riippuvuusongelman kehittymisestä että siitä toipumisesta.
Väestön keskuudessa rahapeli-, netti- ja nikotiiniriippuvuuksia pidettiin ”itse voitettavina” ja huume-, lääke- ja alkoholiriippuvuuksia ”vaikeasti voitettavina” riippuvuuksina. Naiset korostivat hoidon mahdollisuuksia auttaa irti riippuvuudesta, miehet uskoivat naisia enemmän ihmisten omaan kykyyn päästä eroon niistä. Huumehoidon asiakkaat määrittelivät päihderiippuvuuden enemmän tunne-elämän ongelmaksi, kun taas alkoholihoidon asiakkaat korostivat useammin biologisia tekijöitä riippuvuuden taustalla.
MIPA 2.0 -kysely kartoittaa
järjestötyöntekijöiden näkemyksiä
Näkemykset riippuvuuksista ovat yhteiskunta- ja kulttuurisidonnaisia. Mielikuvat riippuvuuksista muuttuvat muun muassa yksilöllisten kokemusten, sosiaalisten suhteiden, tutkimustiedon ja mediakeskustelujen seurauksena. Mielikuvat vaikuttavat siihen, miten riippuvuuksien kanssa kamppaileviin ja heidän tarvitsemaansa tukeen suhtaudutaan.
Järjestöt kohtaavat työssään erilaisia riippuvuuksia ja tukevat niistä irtautumisessa. MIPA 2.0 -tutkimusohjelman kyselyssä keväällä 2024 kartoitimme järjestötyöntekijöiden näkemyksiä päihde- ja toiminnallisista riippuvuuksista ja peilaamme niitä aiempiin tutkimuksiin. Olemme kiinnostuneita riippuvuusilmiöiden ja niihin liittyvien näkemysten muutoksista, tuen saannin mahdollisuuksista sekä riippuvuuksiin liittyvän osaamisen vahvistamisen tarpeista. Kerromme tuloksista myöhemmin myös Vesiposti-lehdessä.
Jouni Tourunen ja Sari Jurvansuu A-klinikkasäätiö
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)
Edunvalvontaa ja vaikuttamista – yhdessä
Päihdetoimijoiden valtakunnallisen yhteistyöverkoston PÄIVYTIN kevätseminaari pidettiin 6.5.2024 Ensi- ja turvakotien liiton tiloissa Helsingissä. Osallistujia oli myös Teamsin kautta.
Seminaarin teemana oli alkoholilainsäädännön muutokset ja puheenjohtajana toimi A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen Kansanedustaja, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho kertoi terveiset lainsäädäntötyön näkökulmasta. Alustajina toimivat johtava asiantuntija Thomas Karlsson THL:stä (alkoholipoliittiset mielipiteet 2024), toiminnanjohtaja Juha Mikkonen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä (päihdepoliittisia ajankohtaisasioita) ja puheenjohtaja Antti Tamminen Järvenpään A-killasta (kokemusasiantuntijan näkemys alkoholipoliittiseen tilanteeseen).
Antti Tamminen toteisi omassa alustuksessaan: ”On tunnustettu tosiasia, etteivät hyvinvointialueet nykyisessä kiristyvän budjetoinnin ympäristössä pysty kantamaan vastuuta päihde- ja mielenterveyskuntoutujien toipumisesta. Tehtävään on pakko saada tukea järjestöiltä, mutta sote-järjestöjen tukea ollaan karsimassa parin kolmen tulevan vuoden aikana kolmasosa. Eli älyttömän paljon enemmän kuin miltään hallinonalalta – ja se on järkyttävää!”
”Hallitusohjelmaan on kirjattu ympäripyöreästi, että hoitoon ohjaamista tehostetaan ja kuntoutumismahdollisuuksia parannetaan. Kuitenkin samaan aikaan hallitus on selkeästi – ja vastaansanomattoman varmasti – järjestämässä hoitoa tarvitsevia lisää antamalla tuhansille lähimyyntipisteille luvan myydä yhä vahvempaa viinaa”, Antti totesi ihmetellen.
Kuntoutumisesta Antilla oli kerrottavanaan omakohtainen kokemus: ”Oma tieni uudelleen kouluttautumiseen ja siihen, missä nyt olen, vei neljä kuntoutusjaksoa – eipä taida sellaista nykymenolla enää irrota. Koulutuksen maksoin lainarahalla ja nyt olen palannut ’yhteiskuntakelpoiseksi’ ja voin veronmaksajana ’kuitata” aiheuttamani kulut yhteiskunnalle.”
Seminaarin antoisat keskustelut, ja koko tapahtuma itsessään, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka yhteistoiminta edistää edunvalvontaa ja vaikuttamistyötä. Loppuvuodesta odotamme sitten PÄIVYTIN syysseminaaria!
Teksti: Toimitus
Kiitokset Tuijalle!
Viestinnän asiantuntija Tuija Tamsi-Lehtisen työsuhde päättyy 23.7.2024.
Tuija tuli A-Kiltojen Liittoon vuonna 2004 koulutussuunnittelijatiedottajan pestiin. Hän on työtehtävissään toiminut vuosien mittaan muun muassa A-Kiltojen Liitto ry:n tiedottajana, Vesiposti-lehden päätoimittajana, viestinnän kouluttajana ja viestintäjaoston sihteerinä. Tuijan työpanos A-kiltatoiminnan sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä ja niiden kehittämisessä on ollut merkittävä. Lämpimät kiitoksemme ja onnea uusiin haasteisiin Tuijalle koko A-kiltakentältä sekä työtovereilta.
Teksti: Toimitus
Keilailukilpailu Imatralla keräsi innokkaita keilaajia
Toukokuun lopulla Imatra Bowling Centerissä järjestettiin
A-kiltojen kolmas valtakunnallinen keilailukilpailu, johon saapui joukkueita eri puolilta Suomea. Kisaan osallistui yhteensä yhdeksän joukkuetta: yhdet joukkueet Jyväskylästä, Tampereelta ja Hyvinkäältä sekä kaksi joukkuetta Imatralta, Lappeenrannasta ja Järvenpäästä. Naisjäsenetkin loivat omalla panoksellaan hienon kilpailutapahtuman muodostaen yhden kokonaisen ja yhden sekajoukkueen.
Kisapäivä oli täynnä vauhdikasta keilailua ja iloista kilpailuhenkeä. Joukkueet taistelivat yhdeksällä keilaradalla pisteistä ja sijoituksista hyvässä tunnelmassa. Päivän aikana nähtiin upeita suorituksia ja jännittäviä käänteitä.
Tulosten ratkettua Jyväskylän A-killan joukkue kruunattiin lopulta kilpailun voittajaksi. Toiseksi sijoittui Lappeenrannan A-killan 1. joukkue ja kolmanneksi Järvenpään A-killan 1. joukkue. Myös muut joukkueet suoriutuivat erinomaisesti ja tekivät kilpailusta jännittävän tapahtuman.
Tapahtumassa oli mukana vapaaehtoisia kiltalaisia kymmenkunta henkilöä. A-kiltojen valtakunnallinen keilailukilpailu osoitti jälleen kerran A-kiltojen yhteisöllisyyden ja urheilullisen hengen.
Teksti ja kuva: Esa Kontiainen Imatran A-Kilta ry
Kilpailun tulokset:
1. Jyväskylän A-kilta ry
2. Lappeenrannan A-kilta ry 1. joukkue
3. Järvenpään A-kilta ry 1. joukkue
4. Tampereen A-Kilta ry
5. Hyvinkään A-kilta ry
6. Imatran A-Kilta ry 1. joukkue
7. Järvenpään A-kilta ry 2. joukkue
8. Imatran A-Kilta ry 2. joukkue
9. Lappeenrannan A-kilta ry 2. joukkue
Petanque-mestaruus Jämsään
Näkyvyyttä A-killalle
Järvenpää-päivässä
Useina vuosina Järvenpään A-kilta on ollut mukana katoksellaan kevään paikallisessa tapahtumassa. A-kilta on reilun 50 sote-järjestön yhteenliittymän, KeskiUudenmaan Yhdistysverkoston, jäsen, ja tänä vuonna yhdistimme voimat ja olimme kaikki samalla katoksella. A-kilta toi oman mausteensa tapahtumaan järjestämällä nännikuminheittokisan.
Näkyvyyttä A-kiltatoiminnalle saatiin, kun kiltahuomioliivein varustautuneet vapaaehtoiset kiertelivät kauniissa kevätsäässä runsaasti ihmisiä liikkeelle houkutelleella kävelykadulla jakaen flaijereita ja vastaillen kiinnostuneiden kysymyksiin. Ja ilahduttavaa oli, että aivan tuoreita A-kiltalaisia oli järjestelyissä mukana.
A-kiltojen valtakunnallinen petanque-mestaruuskilpailu käytiin toukokuussa aurinkoisessa ja viileätuulisessa säässä. Kilpailun tuomarina toimi tuttuun tapaan Petanque Club de Porin Antero Lehti Ennen kilpailun alkua vietettiin hiljainen hetki Porin A- killan pitkäaikaisen puheenjohtajan Heikki Kankaanpään muistolle.
Kilpailu oli tiukka, ja vaikka porilaiset kuinka yrittivät, niin miten siinä sitten kävikin niin, että voitto meni sivu suun. Jämsän Seudun A-killan Ville, Jarmo ja Tapio nappasivat ensimmäisen sijan. Toiseksi sijoittui Vaasan 2-joukkue, jossa kisasivat Matti, Simo ja Antero. Porin 3-joukkue, kisaajinaan Seppo, Jorma ja Marjatta, sijoittui pronssisijalle.
Kilpailukentän laidalla häärivät Jaakko ja Joona, jotka grillasivat makkaraa ja huolehtivat kahvi- ja baakelssitarjoiluista ja kilpailun jälkeen kokoonnuttiin A- kiltaan, jossa voittajat saivat palkintonsa. Sen jälkeen päästiin porukalla nauttimaan ruokaja kahvipöydän antimista.
Porin A-kilta kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita. Ensi vuonna sitten varmaankin nähdään Jämsässä. Ja kyllä, porilaiset tulevat silloin voittajina kotiin!
Teksti: Satu Jokilammi, Porin A-kilta ry
Kuva: Ville Tuominen, Jämsän Seudun A-kilta ry
Terveisin Jäken A-kiltalaiset
Kuva: Antti Tamminen, Järvenpään A-kilta ry
Tommi Vilmi (vas.), Joni Kankainen, Satu Lahtinen ja Pete Saksi Tampereen A-Killan pihamaalla.
Energiaa urheilusta ja yhteisöstä Energiaa urheilusta ja yhteisöstä
Hei, olen Tommi 39-vuotias perheenisä ja monipäihdetoipuja Jyväskylästä. Arkipäiviini kuuluu perhejuttuja sekä muun muassa kahden koiran kanssa touhuiluja ja A-kiltatoimintaa.
Harrastan voimanostoa, kävelyfutista, sulkapalloa ja satunnaisesti lumilautailua. Tykkään myös maalaamisesta ja aikuisten värityskirjoista.
Mulla on myös adhd ja tykkään pitää ääntä neurokirjon ihmisten oikeuksista ja neuromoninaisuuden merkityksestä toipumisessa.
Kerron elämästäni A-Kiltojen Liiton Instagramissa. Liity seuraamaan, @akiltojenliitto, mikäli aiheet kiinnostavat.
Teksi ja kuva: Tommi Vilmi Jyväskylän A-kilta ry
PHeikki Kankaanpään muistolle
On elämä täyteen eletty, jätetty tänne kaikki mahdollinen, on sanat loppuun puhuttu tehty valmiiksi tarpeellinen…
orin A-killan hallituksen puheenjohtaja Heikki Kankaanpää menehtyi Porin Kaupunginsairaalassa aamuyöllä 20.4. Hän oli sairastellut pitkään ja joutunut kuolemaa edeltävänä päivänä sairaalaan, silti lopullinen poismeno oli yllätys. Menehtyessään Heikki oli 76-vuotias.
Heikki syntyi Kauhavalla, Pohjanmaan ytimessä, vuonna 1947 ja muutti Poriin töiden perässä vuonna 1974. Hän ehti elämänsä aikana työskennellä monessa eri ammatissa ja toimi pitkään muun muassa kiinteistönhoitoalan yrittäjänä.
Porin A-killan toimintaan hän tuli ystävänsä Altti Hernbergin mukana vuonna 2004. Yhdistyksen hallitukseen hän liittyi vuonna 2006 ja puheenjohtajaksi hänet valittiin vuoden 2009 alussa. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka.
Heikki kohensi merkittävästi yhdistyksen taloutta ja palautti porilaiset mukaan A-Kiltojen Liiton alueelliseen ja valtakunnalliseen toimintaan. Hän vaikutti myös liiton hallituksessa vuodesta 2016 lähtien ja osallistui aktiivisesti liiton
Jäähyväiset Räsylle
Kkoulutus- ja virkistystapahtumiin. A-kiltatoiminta oli Heikille sydämen asia ja hän painotti usein, ettei olisi koskaan raitistunut ilman Porin A-kiltaa.
A-kiltatoimijana Heikin johtava periaate oli ”ihmisen juureen meneminen” eli arkinen A-killassa tapahtuva toipumista edistävä työ. Vaikka hän keskusteli vaivatta toiminnan suuristakin linjoista, vierasti hän ”liian hienoksi” menevää A-kiltapuhetta ja nautti eniten saadessaan istua oman A-killan pihassa kiltalaisten joukossa polttamassa tupakkaa.
Heikillä olikin ilmiömäinen kyky kohdata toiset ihmiset vertaisina – mutta kuitenkin oman auktoriteettinsa säilyttäen. Hän pyrki ruokkimaan toipumisen rauhaa antamalla ihmisten olla sellaisia kuin olivat, kunhan he kohtasivat hänet A-killassa selvin päin. Tässä hän oli monelle A-kiltalaiselle vaikuttaja ja esikuva.
Heikki siunattiin Poriin Käppärän hautausmaalle 17.5. läheisten läsnä ollessa.
Teksti: Kaarlo Kankaanpää Porin A-kilta ry Kuva: A-Kiltojen Liiton arkisto
ajaanin A-killan pitkäaikaisin kunniajäsen Matti ”Räsy” Räsänen nukkui pois 66-vuotiaana viime maaliskuussa pitkäaikaisen, vaikean sairauden murtamana. A-kiltatoiminnasta oli tullut Räsylle vuosien varrella hyvin tärkeä osa elämää. Räsy oli aktiivinen toimija Kajaanin A-killassa. Kesällä mökillämme Jokilahdessa Räsy puuhasteli hyvin mielellään. Puunteko ja puitten pinoaminen olivat mieleistä puuhaa. Räsy osallistui mielellään myös yhteisiin talkoisiin, vaikka oli jo huonossa kunnossa. Risujen katkominen Leenan avustuksella oli hänelle kuin terapiaa.
Räsyn ollessa mökillä meillä riitti kalaa syötäväksi. Kalastus oli hänelle oikein suuri intohimo. Peliringin kokoontuessa Räsy oli yksi innokkaimmista Sutturan pelaajista. Räsy oli temperamenttinen ja suorasanainen mies, mutta myös hyvin avulias ja valmis auttamaan, jos häneltä apua pyydettiin. Hänen poismenonsa jätti Kajaanin A-kiltaan suuren aukon.
Teksti ja kuva: Leena Kortelainen Kajaanin A-kilta ry
Hannu Silvennoinen
A-Kiltojen Liiton puheenjohtaja emeritus Hannu Silvennoinen menehtyi 73 vuoden iässä vaikean sairauden uuvuttamana vapun aattona Tampereella. Hannu toimi A-Kiltojen Liiton puheenjohtajana neljä kautta vuosina 2009–2016.
Iisalmelaisen rakennusmestarin poika kiinnostui jo lapsena urheilusta. Jääkiekon lisäksi Hannu harrasti jalkapalloa, josta tuli hänen lempilajinsa. Jalkapalloura huipentui mestaruussarjassa pelanneen Kuopion KPT:n (Kopareiden) joukkueessa. Urheilu ja sen seuraaminen säilyi Hannun harrastuksena läpi elämän.
Rakennusmestariksi Hannu valmistui Turun teknillisestä koulusta, ja työuransa aikana hän työskenteli eri rakennuskohteissa eri puolilla Etelä-Suomea, viimeksi Tampereella.
A-kiltatoimintaan Hannu tutustui Kirkkonummella, jonka A-kiltaan hän liittyi 1990-luvun lopulla. Siellä hän innostui A-kiltalaisesta vertaistuen tavasta, johon sisältyy paljon toiminnallisuutta ja mahdollisuus elää arkea päihteettömässä seurassa. Erityisesti toiminnallisuus oli Hannulle tärkeää, ja hän korosti vain mielikuvituksen olevan rajana sitä A-killassa järjestettäessä.
Hannu kertoi, että hänelle toipumisessaan oli tärkeää mahdollisuus käydä oman jääkiekkoseuran matseissa päihteettömässä vertaisten porukassa. Samaa ideaa hän sovelsi parikymmentä vuotta myöhemmin perustamalla ”Hiparin hiipijät”-ryhmän Tampereen A-kiltaan. Hiipijät kokoontuivat talvisin seuraamaan jääkiekon mestaruussarjaa ja kesäisin formula-kisoja. Toiminta lisäsi yhteisöllisyyttä ja antoi osallistujille tärkeän päihteettömän päivän. A-kiltatoiminta tuli Hannulle niin merkitykselliseksi, että hän halusi myös kantaa vastuuta yhdistysmuotoisesta toiminnasta. Hänet valittiin ensin Kirkkonummen A-killan puheenjohtajaksi ja sittemmin A-Kiltojen Liiton hallitukseen, varapuheenjohtajaksi ja lopulta puheenjohtajaksi.
Muistamme Hannun rauhallisena ja harkitsevana puheenjohtajana. Hänen toimintaansa sävytti huumori ja ystävällinen suhtautuminen muihin. Hän kuunteli erilaisia mielipiteitä ja arvosti avointa keskustelua. Jäämme kaipaamaan Hannua, hänen lämmin katseensa ja savolainen huumorinsa ei ole enää keskuudessamme. Arvostuksella muistamme hänen panostaan ja antautumistaan A-kiltatoiminnalle ja sen edistämiselle.
Ville Liimatainen
A-Kiltojen Liitto ry:n toiminnanjohtaja vuosina 2007–2018
Vertaisuuden jakamista ja kokemista Hannun omin sanoin
”Tahto olla oman elämäsi ohjastaja, tulee sisältäsi, on sinussa itsessäsi, ei ulkoa annettu tai sinuun jostakin laitettu tai syötetty. Vaali ja ruoki tuota tahtoa.”
”Minun kokemukseni ovat sinun käytössäsi ja vastavuoroisesti oletan, että sinun kokemuksesi ovat minun käytössäni.”
”Hyvälle kaverille voi soittaa, vaikkei olisi mitään varsinaista asiaa. Ja pitääkin soittaa. Olet minulle tärkeä.”
Arto Pasanen
A-Kiltojen Liitto ry
Yhdessä tekeminen tärkeää
Hei A-kiltalaiset, kirjoitan teille koordinaatiojaoston puheenjohtajana. Me jaostossa suunnittelemme, kehitämme ja toteutamme A-Kiltojen Liiton toiminnallista vertaistukea, ja lisäksi vertaiskoutsit ja koulutuspalvelu kuuluvat jaoston tehtäviin. Koordinaatiojaosto on myös mukana järjestämässä valtakunnallisia kevät-, kesä- ja syyspäiviä.
Tulevana kesänä toiminnallisia tapahtumia ovat:
• Inarijärvi-elämys 1.–4.7. Inarilla
• Suopotkupallo 12.–13.7. Hyrynsalmella
• Sulkavan suursoudut 12.–14.7. Sulkavalla
• Kävelyfutis 27.7. Jyväskylässä
• Biljarditurnaus 24.–24.8. Turussa
• Nuku yö ulkona 31.8. Jyväskylässä
Mitään yllä luetelluista ei kukaan voi toteuttaa yksin. Siitäkin syystä yhdessä tekeminen, mikä itselleni on tärkeää A-kiltatoiminnassa, on tärkeää myös meillä jaostossa. Haluammekin kuulla teitä, hyvät A-kiltalaiset, jos teillä on uusia toiminnallisia ideoita. Ja jos A-killassanne on joku, jolla voisi olla annettavaa koordinaatiojaostoon, niin ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen. Nähdään!
Kesäterveisin, Toni Tampereen A-Kilta ry
A-kiltatoiminta esillä maailmalla
Toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen on osallistunut kevään aikana Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmän koulutukseen, jossa aiheena ovat olleet muun muassa päihdehoidon laatu ja saavutettavuus. Omassa osuudessaan toukokuun seminaarissa Marokon pääkaupungissa, Rabatissa, Yrmy pääsi esittelemään A-kiltatoimintaa. Esityksen jälkeen Yrmylle esitettiin runsaasti kysymyksiä, sillä suomalainen sosiaalinen innovaatio herätti huomattavaa kiinnostusta.
Pompidou-ryhmä (Euroopan neuvoston kansainvälinen huumausaineiden ja riippuvuuksien yhteistyöryhmä) on Euroopan neuvoston huumepolitiikan yhteistyöfoorumi, jossa mukana on 41 jäsenmaata, Suomi mukaan lukien. Yhteistyöstä ryhmä tekee maiden kanssa ympäri maailmaa.
Teksti: Toimitus
Lisätietoja ryhmästä: https://www.coe.int/en/web/pompidou/home
Vesipostiristikko
PYRKII TAKAISIN
VALLAN KAHVAAN
OTSA
OOPPERALAULAJA MONICA
TÖIHIN MENNESSÄ KATSELTU
maan tomusta luotu Intian teeseutua
Kimiläinen g
VALTION LAINA
ETIOPIAA HALLINNUT SELASSIE
päätä kärsiviä
GRAMMA VAAHTO IRIS PORARI ATERIA S
NÖYRYYTTÄVIÄ
JAAKKO TEPPO KUOLI, MUTTA TÄMÄ KERTOSÄE ELÄÄ!
NÄKYMÄTÖN VAIKUTTAJA
ERHEETTÖMIÄ
JUTTU HISSIALALLA MAAKUNTAKESKUS
KEULASSA KAKSIO KOLMIO
OHJANNUT KUROSAWA SAMULIN + KAIMA
ILMAN KUMPPANIA
PÄIHTEIDEN KÄYTÖSTÄ MEIJERIFIRMA
CHANEL
KEITTOON JOSKUS NIEMIMAA
LÄTKÄVAIKUTTAJA KORPI VERI-
GOOGLELLAKIN
JAKAUTUU
LÄMMIN JUOMASEKOITUS www.sanaris.fi/ laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen
Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti
Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti
Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.
Tilaan Vesiposti-lehden
Tilauksen peruutus
Lehden toimitusosoite
Nimi
Lähiosoite
Postinumero -ja toimipaikka
Osoitteenmuutos
Vanha osoite
Uusi osoite
Postinumero -ja toimipaikka
Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi
Postimerkki
A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE
Anjalankosken A-kilta ry
Inkeroistentie 26
46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com
Espoon A-kilta Hykaa ry
Ajurinkuja 4
A-KILTOJEN LIITTO RY
Jäsenyhdistykset
Imatran A-Kilta ry
Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi
Inkoon A-kilta ry
Kuopion A-kilta ry
Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com
Kymen A-Kilta ry puh. 040 5599 658
Pohjois-Kymen A-kilta ry
Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku.com
Pohjois-Lapin A-kilta ry
02650 Espoo puh.(09) 541 4634 toimisto@espoonakilta.fi www.espoonakilta.fi espoonakilta
Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957
Jyväskylän A-kilta ry
Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com
Terstontie 353, 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com
Porin A-kilta ry
Vapaudenkatu 1
Viestipalvelu X: @akiltaespoo @espoonakilta
Etelä-Saimaan A-Kilta ry
Valto Käkelän katu 14 C 53130 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta
Harjavallan A-Kilta ry
Samonkatu 6 A 1
29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com
Haukiputaan A-kilta ry
Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com
Helsingin A-Kilta ry
Hietakummuntie 19 B
00700 Helsinki p. 040 355 8078 malmi@helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi
Hollolan A-Kilta ry
Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakilta.webnode.fi
Hyvinkään A-Kilta ry
Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382
Iin A-kilta ry
Niemikuja 57 p. 0400 185 881 esa.pakanen@live.fi
Iisalmen A-Kilta ry
Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com
Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net
Jämsän Seudun A-kilta ry jamsanseudunakilta@gmail.com
Järvenpään A-kilta ry
Wärtsilänkatu 14b A 04410 Järvenpää puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi
Kajaanin A-kilta ry
Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com
Kangasalan A-kilta ry
Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com
Kemin A-Kilta ry Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com
Keski-Lapin A-kilta ry
Keuruun A-kilta ry
Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com
Kirkkonummen A-kilta ry
Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 0466 630 7861 kirkkonummenakilta@gmail.com https://kirkkonummenakilta.fi/ Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com
Kuhmon A-kilta ry Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443
Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta
Lapin A-kilta ry Metsolantie 10 C 19 95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com
Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com
Lopen A-kilta ry
Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com
Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry
Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi
Mäntän Seudun A-kilta ry Koskelankatu 58 A 1 35800 Mänttä puh. 045 157 8759 ms.akilta4@gmail.com
Nurmijärven A-kilta ry Rajamäen kylätalo Villentie 2 05200 Rajamäki puh. 045 267 2585 kuumakillat@gmail.com www.kuumakillat.fi
Oulun A-Kilta ry Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com
Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com
28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi
Porvoon A-kilta ry
Jokikatu 7, 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi
Pyhäjärven A-kilta ry
Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com
Salon Seudun A-kilta ry Varsankatu 5 C 15 24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net
Savonlinnan A-Kilta ry
Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@savonlinnanakilta.fi
Sotkamon A-Kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo
Taivalkosken A-kilta ry
Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com
Tampereen A-Kilta ry
Kartanonkatu 4
33820 Tampere puh. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi
Turun A-Kilta ry
Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi
Uudenkaupungin A-kilta ry
Liljalaaksonkatu 7 B
23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com
Vaasan A-Kilta ry
Raastuvankatu 28 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/
Vantaan A-kilta ry
Jokiniemenkatu 9
01370 Vantaa p. 045 1616 838
Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa
toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi
A-kilta löytyy Facebookista
A-kilta löytyy Instagramista
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere
Kansankatu 53 90100 Oulu
etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto
Viestipalvelu X: @akiltojenliitto
Toiminnanjohtaja
Yrmy Ikonen
p. 045 636 6629
Viestipalvelu X: @YIkonen
Talous- ja hallintosihteeri
Mirja Sorvali
p. 040 679 6449
Toimisto- ja viestintäsihteeri
Anna Niemistö
p. 0400 394 869
Viestinnän asiantuntija
Kirsi Mäki
p. 040 1679 377
Viestipalvelu X: @maki_kirsi
Asiantuntija Aulikki Otranen
(projektipäällikön sijainen, VEERAT-hanke, 1.8.–31.10.2024)
p. 040 3566 592
Suunnittelija
Anja Sauvolainen
p. 040 689 8367
Viestipalvelu X: @anja_ry
Projektipäällikkö, VEERAT -hanke
Maiju Lehtonen
(poissa 18.10.2024 saakka)
p. 040 619 5036
Viestipalvelu X: @MaijuLehtonen
Johtavat luottamushenkilöt:
Puheenjohtaja
Arto Pasanen
p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi
Viestipalvelu X: @pasaarto
Varapuheenjohtaja
Satu Lahtinen
p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net
Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen
A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere
