Vesiposti 1/2024

VESIposti PÄIHDETOIPUJAJÄRJESTÖN

JÄSENLEHTI 1/2024

Nyt tunnen itseni arvokkaaksi, kun olen osa yhteiskuntaa s. 15

Toipumistarina: Vuodet täynnä harhailua ja sekoilua s. 8 A-kiltanaiset rikkoneet lasikattoja s. 11

Monikulttuurinen kohtaaminen ja päihteet s. 22

VAKIOPALSTAT

3 Puheenjohtajalta:

Oikeus osallisuuteen

4 Hallitusedustajat tutuiksi:

Satu haluaa olla läsnä

8 Toipumistarina:

Vuodet täynnä harhailua ja sekoilua

16 KAP Vantaa:

KAP Vantaa -hankeen merkityksellisyys kokemusasiantuntijoille

20 VEERAT-hanke

Sanoilla näkyväksi – ennen kaikkea itselle

VESIposti 1/2024

7 Toipumisorientaatio – sisäistä kasvamista ja mielekästä elämää

11 A-kiltanaiset rikkoneet lasikattoja

12 Jokaisella oma polku ja omat tavoitteet

13 Nyt voin melkein sanoa olevani onnellinen

14 Osallisuus on kuulumista ja toimijuutta

15 Nyt tunnen itseni arvokkaaksi, kun olen osa yhteiskuntaa

22 Monikulttuurinen kohtaaminen ja päihteet

24 MIPA: Nuorten tavoittaminen A-kiltojen toimintaan vaatii uudenlaisia keinoja

25 Antin jälkkäri

26 Umpihankifutista ja lumipyryä

28 Kiitokset Mikolle!

A-Kiltojen Liiton hallituksen varapuheenjohta Satu Lahtinen hallitusedustajien esittelyssä. Kutominen on Sadun intohimo. s. 4

6 Uskallan jo unelmoida

10 Haluamme oman turvallisen tilan, jossa voi vapaasti jutella omia juttuja

Runoilua ja reissuja:

18 Katsaus uuteen elämään

18 Keuruu–Orivesi-leiri Pihlajavedellä

19 Terveiset toiminnallisen toipumisen teemapäiviltä!

N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi

A-KILLOISTA

AJANKOHTAISTA

KOikeus osallisuuteen

aikilla tätä lukevilla on perintöoikeus A-killan arvoihin ja tämän kautta oikeus päihdehaitoista vapaaseen elämään. Perintöosuuden vaaliminen ja kasvattaminen jälkeeni tuleville on meidän jokaisen henkilökohtaisella vastuulla. Tavoitteeni on mahdollistaa useammalle kävijälle tunne osallisuudesta vaikuttamisen kautta. Vaikuttaminen antaa tekijälle hallinnan tunteen asioista ja tapahtumista, jotka itseä koskevat. Osallisuus päätöksentekoon ja toiminnan toteuttamiseen kasvattaa ymmärrystä yhdistyksen toiminnasta ja vaikuttamisesta. Toiminnan kehittäminen on tulevaisuuden suunnittelua, kuinka laajentaa tai parantaa toiminnan koskettamaan suurempaa joukkoa.

Olen hyödyntänyt omaa toipumiskokemusta näkemyksellä ÄRSYKE-TUNNE-AJATUS-TEKO, järjestys on aina sama vasemmalta oikealle. Voin vaikuttaa itse vain ajatukseen ja tekoon. Omien ajatusten kohtaaminen ja ymmärtäminen on työstämisen kautta lisännyt kohdallani jaksamista.

”Älä kerjää!” tai ”Mitä kuulet täällä, jää tänne.” Nämä lauseet ovat usean A-killan seinätaululla – ja syystä. Rajojen asettaminen yhteisössä ohjaa minua määrittämään ja asettamaan omat rajani. Näillä yhteisö ennaltaehkäisee tulevia riidanaiheita ja epäsopua tuottavaa keskustelua yhteisön sisällä. Ohjeilla ja säännöillä yhteisö auttaa yksilöä muuttamaan omaa ajattelutapaa oman edun tavoittelusta ja omia päämääriä palvelevasta yhteisöä, eli suurempaa joukkoa, koskettavaksi hyväksytyksi menettelytavaksi. Yhteisön tarkoituksena on suojella säännöillä osallistujaa olemaan satuttamatta itseään tai vaikeuttamaan huomattavasti yhdistyksen toimintaa. Kehottamiset, ohjeet ja säännöt auttavat sekä yksilöä että yhteisöä rakentamaan laadukasta ja turvallista kasvuympäristöä kaikille.

Ei sääntöjen mukaista suorittavaa elämää, vaan vapautta valita itselle mielekäs tapa elää, omien valintojen kautta.

Muutos on prosessi, olet se muutos, jota etsit.

Arto Pasanen puheenjohtaja

VESIposti

49. vuosikerta

Julkaisija

Päätoimittaja

Taitto

Toimituksen osoite

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

Kannen kuva

Painopaikka

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)

A-Kiltojen Liitto ry

Kirsi Mäki

Anna Niemistö

A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere

vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869

Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 17.5.2024.

Tony Vekki

Pk-paino, Tampere 2024

Satu haluaa olla läsnä

”Vaikka olen käynyt kouluja ja saanut tutkintojen myötä ammattipätevyyden, oikeasti eniten minua on tässä työssä opettanut se, että olen saanut olla ihmisten kanssa, kuulla heidän tarinoitaan ja nähdä heidän muutoksen”, kertoo Jyväskylän A-killan toiminnanjohtaja ja A-Kiltojen Liiton hallituksen varapuheenjohtaja Satu Lahtinen. ”Se, että jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeus on vahva, vaikka hänen tekonsa olisivatkin joskus hyvinvointia vastaan, on ollut minulle todella tärkeä työssä saatu oppi,” Satu jatkaa.

”Myös A-Kiltojen Liiton hallituksessa olen saanut oppia tosi paljon. Olen oppinut johtoryhmätyöskentelystä yhdessä A-Kiltojen Liiton puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan kanssa. Olen saanut myös paljon uutta yhdistystoiminnan osaamista. Ja mikä tärkeintä, olen oppinut valtakunnallisesti A-kiltatoiminnasta paljon – ja se on mielenkiintoista”, Satu kertoo innoissaan.

Aina täysillä mukana

Satu todellakin silminnähden puhkuu intoa ja on energiaa tulvillaan. Satu itse tietää, että energisyys on hänen vahvuutensa – ja myös heikkoutensa. ”Lähden aina täysillä mukaan”, Satu kertoo ja jatkaa: ”Joidenkin mielestä minun energisyyteni on läkähdyttävää. Kaikki eivät aina ehkä jaksa sitä. Ja tunnistan sen itsekin; välillä minulla on liian monta rautaa tulessa. Pitäisi opetella karsimaan tekemisiä, mutta on niin paljon mukavaa ja mielenkiintoista tekemistä, joihin tarttua.” ”Esimerkiksi tänään olen tehnyt täällä meidän A-killassa makaronilaatikkoa”, Satu kuvaa työtään ja naurahtaen tarkentaa: ”Toki teen myös perinteisiä toiminnanjohtajan työhön kuuluvia hallinnollisia paperitöitä, mutta pääasiassa olen täällä ihmisten tavoitettavissa. Käyn yksilökeskusteluja, ohjaan ryhmiä ja osallistun A-killan toimintaan tiiviisti. Koen, etten pysty kehittämään toimintaa, jollen oikeasti tunne kävijöitä ja heidän tarpeitaan. Jotta kävijöiden ajatuksista ja tarpeista saa tietoa, se vaatii läsnäoloa ja kuuntelua täällä arjessa. ”

On tarvittu rohkeutta tehdä ja nähdä

Jyväskylän katulähetyksellä asumisen parissa aiemmin töitä tehnyt Satu tuli mukaan A-kiltatoimintaan reilut kuusi vuotta sitten. ”Kiinnostuin A-killasta, kun ymmärsin, että A-killassa työtä tehdään enemmän ihmisten iholla, ja se on minun ta-

pani työskennellä” Satu kertoo ja hieman naurahtaen jatkaa: ”Mutta ensikosketus A-kiltaan oli kyllä pelottava, sillä silloinen toiminnanjohtaja Ali Leinonen vei minut melkein ensitöikseen kanalaan kanoja katsomaan ja pelkään kanoja todella paljon. Ei auttanut muu kuin opetella tulemaan kanojen kanssa toimeen.”

Samaa rohkeutta Sadulta kysyttiin, kun hänelle ehdotettiin ehdokkuutta A-Kiltojen Liiton hallituksen varapuheenjohtajavaaliin. ”Silloinkin päätin uskaltaa”, Satu toteaa ja on pitänyt hallitustyöskentelystä niin paljon, että asettui ehdolle myös viime syksynä – ja tuli valituksi.

Satu on myös itse nähnyt ja kokenut tyttärenä, lapsenlapsena ja puolisona, mitä on, kun läheinen sairastaa päihderiippuvuutta. Tuttua on asiasta vaikeneminen, salailu ja sen esittäminen, että kaikki on kunnossa. On vaatinut rohkeutta ymmärtää se, että ihmissuhde joskus päättyy, ainakin osittain, päihderiippuvuuden takia: ”Joistakin on ihan normaalia juoda joka viikonloppu viinipullo, mutta jos lasissa ei ole pohjaa eikä reunoja, kyseessä on ongelma. Sen ymmärtäminen vain joskus kestää kauan, ja joskus liian kauan. Moni pystyy pitämään kulissit kunnossa.”

Innostuja myös vapaa-ajalla

Satu on sama energinen Satu myös ilman A-kiltakytköstä: ”Olen puuhakas ihminen. Minulla on kaksi käyttölinjaista labradorinnoutajaa ja puuhaan niiden kanssa paljon. Perhe ja suku ovat minulle tärkeitä, ja monen kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä.”

”Kutomista minä harrastan lähes maanisesti. Välillä en haluaisi tehdä mitään muuta kuin kutoa – öisinkin! Harrastan myös liikuntaa. Olen vapaa-ajallakin herkästi innostuva ja kun jostain kiinnostun, tähtään siihen satakymmenprosenttisesti”, Satu toteaa.

Teksti: Kirsi Mäki

Kuva: Satu Lahtinen

A-kiltatoiminnan vuositeema "Yksilöllistä toipumista ja vaikuttavaa osallisuutta" on Sadun mielestä onnistunut ja tärkeä: ”Kun yksilöllisen toipumiskokemuksen omaavia ihmisiä kokoontuu yhteen, syntyy osallisuutta. Ja kun yhdessä lähdetään edistämään asioita, syntyy vaikuttavuutta.”

Uskallan jo unelmoida

Olen sitä mieltä, että minussa on enemmän terveyttä kuin sairautta. Tämä käsitys itsestäni on vahvistunut Helsingin A-Killan yhteisössä, Malmin yhteisötilassa. Olen päässyt käyttämään täällä vahvuuksiani, ensin arkana ja ujona kävijänä naiserityisessä toiminnassa, sittemmin myös muussa toiminnassa.

Oman elämäni paras asiantuntija

Olen saanut halutessani vastuuta sopivasti, pieninä annoksina. Se on vahvistanut minäpystyvyyttäni ja toimijuuttani. Olen saanut onnistumisen kokemuksia, jotka ovat jykevöittäneet haurasta itsetuntoani ja vapauttaneet minua turhasta häpeästä.

Olen itse oman elämäni paras asiantuntija. Asioita tehdään minun kanssani, eikä minun puolestani. Tämä vahvistaa merkityksellisyyden kokemustani. Helsingin A-Killan toiminnasta olen löytänyt mielekästä tekemistä ja vastalääkettä myös yksinäisyyden kokemuksiin.

Toivo on lisääntynyt elämässäni: uskallan unelmoida ja asettaa itselleni pieniä tavoitteita. Kuljen tavoitteita kohti juuri minulle sopivin askelin. Osa unelmistani on myös jo toteutunut.

Olen itseni paras ystävä

Itsemyötätunto on lempikäsitteeni, ehkä siksi, että se on ollut niin vaikeaa. Itsemyötätunnon opetteleminen on vaatinut minulta oman asenteeni radikaalia muokkaamista. Tänään uskallan puolustaa rajojani jämäkästi ja olla itseni lempeä, paras ystävä. Lohduttavat sanat kumpuavat sisältäni. Toivon itsemyötätuntoisen asenteen heijastuvan myös ympärilleni, ystävällisyytenä ja lempeytenä muita kohtaan.

Ymmärrän, että takapakit kuuluvat toipumiseen. P yrin välttämään aallonpohjaan vajoamista pettymyksen tai turhautumisen hetkellä sanomalla itselleni: Tänään on huonompi päivä, mutta tämäkin menee ohi. Juuri nyt voin vaikka levähtää.

Teksti: Toipuja Helsingin A-Killasta Kuva: Pixabay

JHyvä kätilö -tarinateatterilaisia Stadin A-Killassa syksyllä 2023.

Inspiraatiota erilaisista ajatustavoista ja menetelmistä

Helsingin

A-Killassa

okaisella on oma yksilöllinen polkunsa ihmisenä ja toipujana. Stigmatisoimista välttävässä yhteisössä ei määritellä sitä, onko ihmisen toipuminen ”oikeanlaista” tai ”riittävää”. Helsingin A-Killan toiminnassa ydinajatus onkin monikossa: ”Polkuja päihteettömyyteen ja hyvinvointiin”.

Kokoonnumme kohtaamispaikassamme Malmin yhteisötilassa aika ajoin teemapajoihin, joissa tutustutaan inspiroiviin, toipumista vahvistaviin polkuihin ja menetelmiin. Teemoja ovat olleet esimerkiksi psykodraama, traumainformoitu työote, tarinateatteri, stigmatisoinnin ehkäiseminen ja toipumisorientaatio.

Toipumisorientaatiota käsittelevässä pajassa kuulimme viereisen sivun kokemustarinan, jonka toivomme inspiroivan myös sinua omalla polullasi.

Tekst ja kuva: Helsingin A-Killan tiimi

”Muutoksen edistämisessä emme saa luottaa valistuneisiin asiantuntijoihin, vaan muutoksen on lähdettävä syrjäytetyistä itsestään.”

”Suomessa A-kiltatoiminta toteuttaa selvimmin toipumisorientaation mukaista toimintaa päihdetyössä.”

Toipumisorientaatio – sisäistä kasvamista ja mielekästä elämää

Toipumisorientaation monista hyvistä kuvauksista yksi osuva mielestäni on esimerkiksi se, jonka mukaan toipumisorientaatio tarkoittaa yksilön sisäistä kasvamista kohti hyvinvointia ja mielekästä elämää sairauden mukanaan tuomien asioiden ja haasteiden keskellä. Viitekehys siis pohjaa vahvasti jokaisen ihmisen kasvun mahdollisuuteen; siihen, että ihmisen asenteissa, arvoissa, tunteissa ja taidoissa sekä myös tavoitteissa tapahtuu muutoksia kasvun myötä.

Toipumisorientaatiossa ymmärretään, että yksilön hyvinvointi koostuu monesta eri osatekijästä, muun muassa ihmissuhteista, elämän mielekkyydestä ja osallisuuden kokemuksesta. Ymmärretään, että ihminen voi elää mielekästä elämää riippumatta siitä, onko hän toipunut sairaudestaan kliinisillä kriteereillä asiaa tarkastellen. Itsemääräämisoikeus on yksi toipumisorientaation kulmakivistä, ja viitekehys korostaa toivon merkitystä. Toivoa ylläpitävät muun muassa vertaiset, ja A-kiltatoiminnassa toipuja on, kuten usein on todettu, toimija. A-killassa ihminen päättää omaan elämäänsä kuuluvista asioista ja on lisäksi mukana päättämässä myös yhteisön, A-killan, asioista. A-kilta tarjoaa mahdollisuuden kasvuun ja mielekkääseen elämään osana yhteisöä.

Juha Santala, Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 1/2022

Teksti: Yrmy Ikonen

Vuodet täynnä harhailua ja sekoilua

”Pyydettiin kaverin kanssa 12–13-vuotiaana ’alan ihmistä’ ostamaan meille ginipullot. Juotiin ja humalluttiin nopeasti. Tuli suunnaton helpotus. Minua kiusattiin koulussa ja kun humalluin, en miettinyt kiusausarpiani”, muistelee nyt 39-vuotias hyvinkääläinen Sami ensihumalaansa ja jatkaa: ”Humala auttoi siihen hetkeen, siinä tunteessa.” Ensihumalaa seurasi lukuisia uusia. Mukaan tulivat myös muut päihteet kuin alkoholi. Paljon tapahtui ennen kuin Sami pääsi elämässään nykyiseen pisteeseen. Nyt hän on onnellisessa parisuhteessa ja perheenlisäystä on tulossa. ”Tätä en olisi voinut ikinä uskoa, että on todellakin joku ihminen, joka haluaa olla mun kanssa. Elämässä on nyt niin huikeita juttuja, eikä ne olis mitenkään mahdollisia, jos vielä käyttäisin päihteitä. Päihteen ja käyttäjän väliin kun ei pääse kukaan.”

Mutta palataan nuoreen Samiin.

Ihailin päihdekulttuuria

”Lapsena kotona oli tiukat kotiintuloajat ja säännöt, ja se oli hyvä asia, sillä asuttiin levottomassa lähiössä. Nuorena harrastin urheilua. Siinäkin oli tiukat säännöt, joten alkoholi oli nuorena kuvioissa vain satunnaisesti viikonloppuisin”, Sami kertoo. ”Vanhempien avioero yläasteen lopulla oli käännekohta. Itsellä ei ole ajasta selkeää muistikuvaa, mutta olen kuullut, että muutuin täysin. Rupesin käyttäytymään tosi huonosti. Minulla oli koulussa adhd:n takia oppimisvaikeuksia ja oli kiusaamista edelleen sekä mutsin kanssa tappelua läksyistä. Muutin faijan luo ja pikkuhiljaa päihdehommat tulivat elämään. Jotenkin jopa ihailin päihdekulttuuria.”

Sami kertoo, että jo ala-asteella hän oli turvautunut väkivaltaan kiusaajaansa kohtaan, ja yläasteella ollessa taipumus väkivaltaan konkretisoitui jälleen. Välit parhaan kaverin kanssa menivät poikki, kun kaveri arvosteli Samin isää. Samin reaktio arvosteluun oli väkivalta. Väkivalta tuli kuvioihin vielä monta kertaa myöhemminkin ja liittyi usein päihteisiin. Nyt väkivaltaisuus hävettää.

Tykkäsin humaltua

Peruskoulun jälkeen Sami pääsi ammattikoulun ravintolakokkilinjalle peruutuspaikalle. ”Amikseen tuli joitain samoja kavereita kymppiluokalta ja koulukiusaaminen jatkui sitten sielläkin”, Sami kertoo. ”Oli raskasta ja löysin päihteet. Kun join, halusin lisää ja lisää. Oli selvää, että tykkään humaltua”, Sami muistelee.

”Sitten amiksessa välitunnilla yhdellä kaverilla oli mukanaan vesibongi ja vaikka muistin sanonnan ’Elämä on parasta huumetta”, niin silti otin, kun minulle tarjottiin. Siitä lähti hasiksen päivittäinen käyttö koulussa. Koulu alkoi mennä päin seiniä. Kävin koulussa vain käyttämässä päihteitä, syömässä ja sekoilemassa”, Sami kertoo ja jatkaa: ”Sitten jotenkin skarppasin ja pääsin kuin pääsinkin koulun läpi kolmessa vuodessa.”

Join ja vain pörräsin

”Tässä vaiheessa elämää päihteitä oli tarjolla koko ajan ja vain pörräsin kavereiden kanssa. Väkivalta oli kuvioissa välillä, sil-

lä minusta tulee ihan hullu, jos otan kirkasta viinaa. Kerran, kun sekosin täysin, rikoin kukkakaupan ikkunan. Se oli ensimmäinen rikos ja sitä seurasi ensi kosketus poliisin kanssa”, Sami muistelee.

Tässä vaiheessa Sami jakoi ilmaisjakelulehtiä ja se luonnisti hyvin, mutta toisin oli työn laita hampurilaisravintolassa. Sami poltti pilveä vapaa-ajalla ja omien sanojensa mukaan vain sekoili: ”Pää oli töissäkin niin jäässä, etten tahtonut muistaa, mitä täytteitä hampurilaisiin laitetaan.”

Tyhmyyksiä tuli tehtyä. ”Oli skootteri ja ajoin sillä päihtyneenä. Ei onneksi käynyt mitenkään, mutta eihän se fiksua ollut”, Sami muistelee ja jatkaa: ”Muistikuvat on kyllä hämäriä. Join paljon ja käytin muita päihteitä. Jossain kohtaa olin töissä päiväkodin keittiöllä, sitten vanhainkodin keittiöllä ja sitten menin armeijaan."

"Armeijassakin olin kännissä. Se oli oikein pohjanoteeraus itselle. Oltiin muka kovia jätkiä, kun myös pössyteltiin armeijaalueella. Mutta armeija toisaalta kyllä rauhoitti poliisin kanssa asioimisesta ja ihan äärimmäisestä sekoilusta.”

Annoin itselleni luvan vetää mitä vaan

Armeijan jälkeen ”meni aika jees päihteiden suhteen”. Sami sai töitä isosta keittiöstä ja muutti omaan asuntoon, mutta sittenpä ei ollutkaan kukaan kertomassa, mitä tehdä, kun tulee töistä kotiin. Askeleet veivät töitten jälkeen baariin, joka päivä, välillä kavereitten kanssa, välillä yksin. Sami tutustui töissä kaveriin, joka poltti pilveä ja lisäksi söi ekstaasitabletteja. ”Se oli kyllä railakasta päihteiden käyttöä. Maanantaina en osannut tehdä ruokaa, kun aivot olivat hävinneet jonnekin viikonlopun aikana. Ekstaasi tyhjensi aivot. Mutta olin kova tekemään töitä, niin sekoilua katsottiin läpi sormien”, Sami kertoo.

Sitten koitti kesäloma ja Sami muistelee: ”Sain neljän viikon kesäloman töistä ja tuli palkka ja lomarahat. Maksoin päältä parin kuukauden vuokrat ja sitten annoin luvan itselleni vetää mitä vaan. Se loma oli aika hurlumheitä, olin joka päivä päihteissä.”

En jaksa enää tätä paskaa

”Loman päättyessä tilanne oli se, että soitin mutsille ja faijalle, etten jaksa enää tätä paskaa. Kävelin Pasilan sillalle. Olin päättänyt tavan: hyppään pää edellä alas, ettei vaan jää mitään, vaan kuolen”, Sami kertoo ja jatkaa: ”Mutsi oli kuitenkin soittanut hätäkeskukseen ja sieltä ehdittiin paikalle. Ne sano, että jos sä koittaisit elää.”

Kerta ei ollut ensimmäinen, kun Sami oli itsetuhoinen. Aikaisemmalla kerralla veli oli pelastanut Samin moottoritien sillankaiteelta roikkumasta. Mutta kerta oli ensimmäinen, kun Sami pääsi ja lähti hoitoon psykiatriselle osastolle ja katkaisuun. ”Painoin silloin noin 60 kiloa, olin ihan luuviulu, kun en ollut syönyt. Katkolla päästessäni muutaman kuukauden päästä painoin 80 kiloa. Olin syönyt kunnolla ja käynyt kuntosalilla. Olin saanut kiinni raittiudesta”, Sami muistelee.

Kohtuukäyttöä – joopa joo

Hoidosta kotiin päästyään Sami kävi vertaistukiryhmissä. Pikkuhiljaa mieleen hiipi ajatus kohtuukäytöstä. ”Olin menossa kuntosalille, enkä päässytkään sinne, kun siellä oli joku tilattu vuoro. Otti niin päähän, että aloin käyttää päihteitä”, Sami kertoo ja toteaa rehellisesti: ”Olin varmaan siis jo aiemmin tehnyt päätöksen, että alan käyttää.”

Kohta Sami päätyi ja pääsi uudelleen hoitoon. Raitis elämä maistui. Sitten Sami osallistui avohoitoprojektiin, jossa muut osallistujat asuivat asumisyksikössä ja Sami ainoana kävi ryhmässä kotoa käsin. Ajatus kohtuukäytöstä hiipi jälleen mieleen. Muut sanoivat, ettei se tule onnistumaan, mutta vähänpä Sami sitä halusi kuunnella ja kuulla.

Kohta elämä oli ”24/7-sekoilua”. Sami käytti sekaisin kaikkea, mitä oli tarjolla. Oli deliriumkohtauksia, kramppeja, heräämisiä oksennukset suussa, paljon väkivaltaa sekä ympärillä että itsellä. Kohtuukäyttö ei onnistunut, eikä mies sitä enää yrittänytkään.

Vaihdoin elämän suuntaviivat ja arvot

Sitten tuli pysähdys. Oli väkivaltarikos, jossa olisi voinut henki lähteä joltakin. Kun Sami sai poliisiasemalta lähtiessä käteensä syytteen, jonka mukaan syyttäjä hakee Samille vankeusrangaistusta, mies pysähtyi: ”Päihde tekee musta semmoisen, mikä mä en haluu olla. Se muuttaa mut täysin. Päihteet on mulle silkkaa myrkkyä.”

Alkoi oikea toipuminen. Aluksi kuitenkin hengenriistäminen oli hoidossa mielessä, sillä pää ei tahtonut kestää menneiden käsittelyä. Hoitolaitokset vaihtuivat, mutta pikkuhiljaa hoito auttoi. Sami pystyi keskittymään täysillä vain ja ainoastaan raitistumiseen. Sami osallistui ryhmiin, keskusteli ja piti kirkkaana mielessä oman tavoitteen pysyä selvin päin.

Sami muutti Hyvinkäälle tukiasuntoon. ”Mä vaan päivä kerrallaan elelin tätä elämää. Oli se haastavaa. Kävin vertaisryhmissä, harrastin, vaihdoin elämän suuntaviivat, arvot ja käyttäytymismallit täysin”, Sami kertoo alkuraittiuden ajoista vuonna 2008.

”Tässä sitä on mennyt. Jossain vaiheessa menin mukaan A-kiltatoimintaan. Perustettiin A-kilta Hyvinkäälle uudestaan”, Sami kertoo ja toteaa: ”A-killasta kiinnostuin nimenomaan toiminnan takia. Ryhmissä istutaan ja jutellaan, mutta A-killassa toimitaan ja tehdään kivoja juttuja.”

Tämä lehden ilmestyessä Sami on ollut selvin päin 16 vuotta. ”Paljon on koetellut. Mielenterveys heittää vieläkin välillä häränpyllyä, mutta silti elän nyt unelmaani”, Sami toteaa ja jatkaa: ”Myös runojen kirjoittaminen on edelleen tärkeää ja yksi paineen purkamiskeino. Uusi kirja onkin tulossa kohta julki.”

Lopuksi Sami haluaa sanoa: ”Kannattaa antaa raittiille ja puhtaalle elämälle mahdollisuus!”

Samin kirjoittamisesta on julkaistu juttu Vesipostissa 2/2021. Sivulla 18 on Samin runo uusimmasta runokirjasta.

Teksti: Kirsi Mäki Kuva: A-Kiltojen Liiton arkisto

Haluamme oman turvallisen tilan, jossa voi vapaasti jutella omia

juttuja

Tampereen A-Killan naisten ryhmä on ollut jo vuosia toiminnassa. Alun perin naisten omasta toiveesta muodostunut ryhmä on toiminut viime vuodet Kartanotuvalla, jossa eri tupien ohjaajat järjestävät kaksi kertaa kuussa teemallisia iltoja. Teemat suunnitellaan aina vuoden alussa ryhmäläisten kanssa ja pyritään toteuttamaan mahdollisimman monipuolisesti hyvinvointia ajatellen. Tänä vuonna on tarkoitus esimerkiksi leipoa ja tehdä ruokaa, käydä kulttuuri- ja luontoretkillä sekä pitää ihonhoito- ja hemmotteluiltoja.

Naisten ryhmä koetaan tarpeelliseksi ja mielekkääksi ryhmäläisten keskuudessa. Kysymykseen ”Mihin naisten ryhmää tarvitaan?” ryhmäläisten oli helppo vastata: Ryhmässä on turvallinen ja rento ilmapiiri, ryhmässä saa jutella omia juttuja keskenään ilman, että kukaan nauraa niille, ryhmässä saa vertaistukea ja voimavaroja sekä tuntuu mukavalta tehdä yhdessä kivoja asioita.

Tampereen A-Killan ryhmätoiminnassa naiset ovat vähemmistössä, joten oma ryhmä saattaa tuntua entistä tärkeämmältä, omalta porukalta, jossa lähtökohtana on, että naisten omat toiveet otetaan ensisijaisesti huomioon.

Tampereen A-Killan naisten ryhmässä toteutuu vahvasti osallisuus.

Teksi ja kuva: Elena Martikainen

Eräänä helmikuisena maanantaina naisten ryhmässä tehtiin karjalanpiirakoita yhdessä.

A-Kiltojen Liiton naistoiminta 40 vuotta

A-kiltanaiset rikkoneet lasikattoja

• Naisia on ollut A-kiltatoiminnassa ”aina”, jo 1960-luvulla.

• Alkuun naiset tulivat mukaan ennen kaikkea puolison tai kumppanin kautta.

• Oman toipumisen kautta naisia oli mukana jo 1960–1970-lukujen taitteessa; muun muassa ensimmäinen asiakasyhdistyksen naistenryhmä toimi Helsingissä vuonna 1967 ja laajemmin naistenryhmiä oli A-kiltatoiminnassa 1980-luvun alussa.

• Naisten rooli nousi etenkin 1970-luvun lopulla A-kiltojen perhetoiminnan kautta.

• Naisiin ei aina ole suhtauduttu tasavertaisina toipujina. Niinpä naiset itse alkoivat ”ajaa asiaansa”. Vuonna 1983 Terttu Nuutinen Joensuun A-killasta oli aktiivinen naistoiminnan edistäjä saaden vahvistusta 1984 Imatran A-killan Pirjo Veikkolaisesta

• Naisjaosto perustettiin Kolilla A-Kiltojen Liiton ylimääräistä yleiskokousta edeltävänä päivänä 28.7.1984 ja liitettiin osaksi A-Kiltojen Liiton toimintaa yleiskokouksessa. Jaoston rooli ja tehtävät määriteltiin saman vuoden syksyllä: varainhankinta sekä koulutus päihdeongelmista toipuvien tai puolison alkoholinkäytöstä kärsivien naisten hyväksi. Sittemmin tehtävä on muokkaantunut muun muassa naiserityisen päihdetoipumisen huomioimiseen.

• Vuosina 1994–1995 toteutettiin A-klinikkasäätiön ja Ensi- ja turvakotien liiton ”Naisten selviytymiskeinojen kehittämisprojekti Selvis”, jossa osallistujina oli muun muassa A-kiltojen naisjäseniä. Yhtenä tehtävänä oli tuoda asiakasnäkökulmaa projektin ammatillisille osapuolille.

• Vuosina 1996–1998 oli oman projektin aika. Naisten itsehoidon ja ryhmätoiminnan kehittämisprojektin tunnuksena oli ”Puhtia elämään terveydestä” – A-kiltalaisten kesken ”Puhti-projekti”. Tavoitteena oli, paitsi virittää naisten kiinnostus hyvinvoinnista huolehtimiseen, myös vahvistaa naisten toimintaa vielä hyvin miesvaltaisessa A-kiltamaailmassa. Hanke täytti tehtävänsä, ja naistoiminnan arvostus A-killoissa nousi.

• 2000-luvulla naisjaosto järjesti naisten seminaareja sekä tuki paikallisia ja alueellisia naisten tapahtumia ja leirejä.

• Vuonna 2002 murtui jälleen yksi lasikatto, kun A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin silloinen Vesipostin päätoimittaja Riitta Keuramo Tällä oli suuri merkitys etenkin viestinnällisesti: A-kiltatoiminta on avointa myös naisille.

• Vuoden 2023 alusta naisjaoston toiminta siirrettiin uuden Tilaa toipua -jaoston alle.

• Vuonna 2024 A-Kiltojen Liiton ”virallinen” naistoiminta täyttää 40 vuotta, onnea naiset! Työ ei ole valmis, mutta paikkaa ei tarvitse enää ansaita tai perustella. Tällä hetkellä tilastojen mukaan 11 A-killassa on nainen puheenjohtajana.

Teksti: Aulikki Otranen Kuva: Pixabay

A-kiltatoiminnan vuositeema kannustaa pohtimaan A-killoissa, minkälaisia itse kunkin toipumispolku ja toipumisen tavoitteet ovat olleet ja ovat. Vuositeeman avulla pyritään myös huomaamaan ja arvioimaan, millä tavalla A-kiltatoiminnassa mukana oleminen vaikuttaa osallisuuden kokemuksiin – ja koko elämään.

Jokaisella oma polku ja omat tavoitteet

A-kiltatoiminnassa tavoitteena on ihmisen hyvinvoinnin lisääntyminen: elämä, jossa päihteistä ei aiheudu haittoja. Samaan aikaan A-kiltatoiminnassa kunnioitetaan jokaisen toiminnassa mukana olevan itse itselleen asettamia tavoitteita päihteiden käytön suhteen.

Joillekin tavoitteena voi olla täysraittius, toisille päihteiden kohtuukäyttö. Jollekin itse asetettu tavoite tarkoittaa korvaushoidon avulla saavutettavaa päihteettömyyttä. Toiselle se voi tarkoittaa haittojen vähentymiseen ja elämänlaadun parantumiseen tähtäävää korvaushoitoa. Jollekin se merkitsee ymmärrystä läheisen riippuvuussairaudesta ja myös sen ymmärtämistä, että läheisen sairaudesta huolimatta – tai juuri sen takia – on tärkeää huolehtia ennen kaikkea omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Vertainen tukee tavoitteen saavuttamisessa

Toipuminen on iso muutosprosessi, jonka tavoitetta ei muilla ole oikeutta kyseenalaistaa, mutta muiden on mahdollista tukea tavoitteen saavuttamisessa. Toista voi tukea kaikin vertaistuen keinoin. A-killassa vertainen kulkee rinnalla. Paitsi mielekäs tekeminen, myös puhuminen on monelle tärkeää. Vertainen voi tällöin jakaa omia kokemuksiaan, ylläpitää toivoa ja ennen kaikkea kysyä ja kuunnella, mitä toisella on kerrottavanaan. Mitä elämässä on tapahtunut? Mikä kaduttaa ja hävettää? Mikä pelottaa? Mitä haaveita ja unelmia on? Vertaisen kanssa voi miettiä, miten unelmat on mahdollista saavuttaa ja miten hankalienkin tunteiden kanssa oppii elämään ilman, että turruttaa ne päihteillä.

Alut ja polut erilaisia

Päihteiden käyttö alkaa joillakin nuorena, melkein lapsena, ja joillakin vasta aikuisiällä. Konkreettiset tapahtumat, jolloin päihteiden käytön aloittaminen liittyy, ovat ihmisten kesken erilaisia, mutta samoja vaikeaksi koettuja tunteita sieltä todennäköisesti löytyy. Aloittamisen liittyen moni pohtii, mi-

kä oli syy ja mikä seuraus. Syyllistäminen harvoin auttaa mitään, mutta syytä pohtiessa rehellisyys ennen kaikkea itseä kohtaan on hyväksi – jopa välttämätöntä.

Myös toipuminen alkaa jokaisella omasta, yksilöllisestä tilanteesta. Jollakin se alkaa vieroitushoidossa, jollakin lasten huostaanotosta, jollakin avioerosta, jollakin vankilassa, jollakin työpaikalla saadusta huomautuksesta, jollakin totaalisesta uupumuksesta sen hetkiseen elämään. Toipumisen liikkeelle paneva voima voi olla jokin merkittävä elämän käännekohta, jolloin suunta muuttuu.

Jollakin toipuminen alkaa monta kertaa lähes samasta tai samankaltaisesta tilanteesta uudelleen ja uudelleen. Toipuminen, tai elämä ylipäänsä, ei aina suju ilman takapakkeja. Joskus tavoitteen saavuttaminen tuntuu olevan liian kaukana tai se on liian iso. Silloin vertainen voi valaa uskoa ja auttaa huomaamaan pienempiä onnistumisia. Ja vertainen voi auttaa pohtimaan ja huomaamaan, mitä voisi ja olisi syytä tehdä toisin.

A-killassa polut kohtaavat

Vastuu toipumisesta on aina jokaisella itsellään. Jokainen ottaa itse omat askeleensa. A-kiltatoiminnassa yksilölliselle toipumiselle, jokaisen toipumispolulle, myös mutkikkaalle ja kivikkoiselle, on tilaa. A-killassa polut kohtaavat ja on toipumisrauha.

”Jokaisen tie on se oma. Ei ole yhtä oikeaa eikä väärää tapaa toipua”, asian kiteyttää Jyväskylän A-killan toiminnanjohtaja Satu Lahtinen

Teksti: Kirsi Mäki Kuvat: Pekka Kinnunen Kuvituskuva: Canva

Pekan toipumispolun käännekohtia

Nyt voin melkein sanoa

olevani onnellinen

Mukaan A-kiltaan ja kokemusasiantuntijaksi

Vertaistuen avulla todellinen raitistuminen

Katkaisuhoitoon ja alkoi RAITTIUS!

Harhoja ja pakko valita: raitistuminen vai juominen hengiltä

Osa-aikaeläkkeelle lähihoitajan työstä: alkoi kokopäiväinen juominen

Päihdehoitoja, rattijuopumuksia, huijauksia, rötöksiä, kolme pallolaajennusta, kaksi ohitusleikkausta ja kolmen läheisen päihdekuolemat

Viina voittaa parisuhteet uudelleen ja uudelleen

Paluu Suomeen, Wärstilän telakan konepajakoulu, armeija ja alati janoinen varusmies

Ammattikoulun jälkeen Ruotsiin ja siellä oikea "juopottelun korkeakoulu"

Ensihumala, huikea nousuhumala ja sammuminen 12–13-vuotiaana ja juopottelua joka viikko

VUOSITEEMA

Osallisuus on kuulumista ja toimijuutta

Osallisuudelle ei ole yhtä yksiselitteistä määritelmää, vaan sitä voidaan kuvata monella tavalla. Usein todetaan, että osallisuus tarkoittaa kaikkea ihmisen kokemaa ja konkreettista kuulumista johonkin yhteisöön ja yhteiskuntaan sekä elämistä ja toimimista itselle sopivalla tavalla osana yhteisöä ja yhteiskuntaa.

Osallisuus on vahvasti yhteydessä hyvinvointiin. Osallisuus on positiiviseksi miellettävä käsite, jonka vastakohtana voidaan pitää syrjäytymistä, yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolelle jäämistä ja sosiaalisten tapahtumien ja suhteiden puuttumista.

Vaikuttamista omaan elämään ja yhteisöön

Osallisuus on myös kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista omana itsenään. Osallisuus on aktiivisuutta, osallistumista ja kiinnostusta yhteisöön – siis A-kiltaan – ja sen asioihin. Se on halua ja kykyä vaikuttaa sekä omaan elämäänsä että yhteisöön. Ja se on paitsi vaikuttamista yhteisössä tehtäviin päätöksiin, se on vaikuttamista myös yhteisön ilmapiiriin.

Osallisuus on myös sitä, että saa osansa yhteisön resursseista ja mahdollisuuksista, löytää paikkansa yhteisössä ja pystyy elämään yhteydessä itseensä ja yhteisöön. Osallisuus on merkittävää sekä itselle että muille. Se on yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä siitä, mitä itse merkitsee yhteisölle ja mitä yhteisö merkitsee itselle. Osallisuus on myös turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja yhdenvertaisuutta.

(Taustatietona on käytetty muun muassa THL:n osallisuusviikon materiaalia.)

Vaasan A-killassa osallisuus on yhteistä osallistumista

”Vaasan A-kilta tarjoaa monelle yhteisöllisyyttä ja paikan, jonne kuulua ja jossa hyväksytään”, toteaa A-killan hallituksen

puheenjohtaja Matti Muuri. ”Meille voi tulla aamulla tapaamaan kavereita, pelaamaan biljardia, lukemaan lehden ja syömään lounaan. A-killassa myös autetaan kaveria asioimaan, A-killasta löytyy digiosaajia. Ja Kiltalassa, A-killan kesäpaikassa, voi grillata ja saunoa kesällä vaikka joka päivä. Teemme myös yhteisiä kalastusreissuja ja naiset käyvät retkillä keskenään”, Matti kertoo.

”A-kilta on tärkeä paikka. Muutamille meistä A-kilta merkitsee elämän perustaa”, Matti sanoo ja jatkaa: ”Yleisesti meillä ollaan tyytyväisiä siihen, että hallituksen jäsenet suunnittelevat tekemistä ja rivijäsenten on sitten helppo tulla mukaan. Yhdessä tekeminen, osallistuminen ja siinä onnistuminen antaa koko porukalle voimaa.”

Kuumakilloissa jokainen tulee kuulluksi

Järvenpään A-killan hallituksen puheenjohtaja Antti Tamminen kertoo: ”Keski- ja Itä-Uusimaan Kuumakilloissa A-kiltatoiminnan osallisuus sisältää paljon yleisestikin tunnettuja ja hyväksi havaittuja osallisuuden elementtejä. Osallisuuteen sisältyy tunne, joka syntyy, kun ihminen kokee kuuluvansa johonkin sosiaaliseen ryhmään. Johonkin kuulumisen tunteen löytää usein itselle tärkeän ja merkityksellisen yhteisön toimintaan osallistumisesta. Tällainen yhteisö A-kilta nimenomaan on.” ”Osallisuuden tulee ilmetä luottamuksena, yhdenvertaisuutena, arvostuksena ja mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössään. Meidän osallisuutemme lähtee avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Kaikista toimintaa koskevista asioista keskustellaan yhteisössä yhdessä ja jokainen voi tulla kuulluksi. Päätökset syntyvät keskustelun pohjalta”, Antti toteaa ja jatkaa: ”Kun porukka näkee ja kokee pääsevänsä osallistumaan, syntyy elämys onnistumisesta. Onnistumiset ruokkivat voimaantumista ja ihminen huomaa pystyvänsä vastaamaan yhä vaativampiin haasteisiin. Yhteisömme jäsenissä kehitys on ollut vaikuttavaa ja elämää kannattelevaa.”

Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Heidi Rantala

Osallisuus A-kiltatoiminnassa on moniulotteista

A-kiltatoiminnassa mukana olevien vertaistoimijoiden osallisuus on moniulotteista: se on osallisuutta omaan toipumiseen, vertaistuellista huolenpitoa, toiminnallista läsnäoloa ja aktiivista osallistumista vertaisyhteisön toimintaan sekä yhteiskunnallista vaikuttamista ja toisten osallistamista.

”Vertaistoimijoita voimaannuttavan osallisuuden edistäminen” (Venla Saariaho 2022)

Lauran tie toipujasta toimijaksi

Nyt tunnen itseni arvokkaaksi, kun olen osa yhteiskuntaa

Mukaan A-kiltaan, jossa nyt töissä ohjaajana

Yhdyskuntapalvelu ja työkokeilu sekä Tukikohta ry:n

Suunta-kurssi – alkuraittiuden paras asia

Väsyminen omaan elämään, ainut kerta katkaisuhoidossa, korvaushoitoon ja RAITISTUMINEN:

"Halusin katsoa oliko elämällä muuta tarjottavana, ja olihan sillä."

Uusi kumppani, asunto, häätö, asuminen kadulla ja vihreissä vessoissa

Päihteetön aika vankilassa

Rahaa hankintaa huumeisiin: näpistelyä, myymälävarkauksia, asuntomurto ja monta ehdollista tuomiota

Pitkä, huono parisuhde ja ero: "Mielummin asunnoton kuin huonossa parisuhteessa"

Suonensisäiset huumeet 16-vuotiaana

Peruskoulun jälkeen ei aloittanut jatko-opintopaikassa

Ensihumala 12-vuotiaana

KAP Vantaa -hankeen merkityksellisyys kokemusasiantuntijoille

KAP Vantaa -hanke (4/2020–3/2024) ja kokemusasiantuntijapankin toiminta Vantaan A-kilta ry:n hallinnoimana päättyi. Hanke saavutti sille asetetut tavoitteet sekä kokemusasiantuntijapankin välittämien toimeksiantojen määrässä että toimintamallin juurruttamisessa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle, mutta vähintään yhtä tärkeää on ollut se, miten hankkeeseen osallistuneiden osallisuuden kokemus, minäpystyvyyden tunne ja toimijuus ovat vahvistuneet. KAP Vantaa -hankkeessa on tuettu kokemusasiantuntijoiden jatkopolkuja muun muassa tarjoamalla harjoittelupaikkoja ja opinnäytetyöohjausta. Tarja Liikamaa tarkasteli sosionomi YAMK opinnäytetyössään kokemusasiantuntijapankin työrooleja ja työn merkityksellisyyden kokemusta. Artikkeli pohjautuu Tarjan opinnäytetyöhön ja jutun yhteydessä esitetyt tilastot ja tulokset pohjautuvat KAP Vantaa -hankkeen arviointiin, jonka on tehnyt tutkija Erika Mäntylä. Kaaviot on Riikka Hyvärinen.

Muistan hyvin, kuinka noin 3,5 vuotta sitten näin ilmoituksen, että Vantaan A-kilta alkaa kouluttamaan kokemusasiantuntijoita. Olin innoissani, koska olin tutkinut asiaa ja todennut, että koulutuksia oli harvoin eikä juurikaan omalla paikkakunnallani. Ilmoittauduttuani hakijaksi keväällä 2019 jäin odottamaan mahdollista hyväksymistä koulutukseen. Kävin ryhmä- sekä yksilöhaastattelussa ja mietin, kuinka hyviä tyyppejä koulutukseen olikaan hakemassa ja olisikohan minulla mitään mahdollisuuksia päästä mukaan. Sain soiton, että minut oli hyväksytty. Ensimmäiseen koulutukseen otettiin 15 osallistujaa kaikkiaan 70 hakijasta. Olin iloinen, että sain tämän paikan.

Heti ensimmäisenä aamuna, kun luokkaan valui ihmisiä, katselin kiinnostuneena ympärilleni ja tutustuttuani koulutettaviin totesin, kuinka mahtavia ihmisiä mukaan olikaan valikoitunut. Tunsin heti yhteyttä tämän porukan kanssa. Tapasimme kerran viikossa Tikkurilassa ja koulutuksessa saimme tutustua kokemusasiantuntijuuden syvimpään tarkoitukseen sekä menetelmiin. Korona laittoi pakkaa vähän sekaisin, kun koulutus

osittain siirtyi nettiin, mutta sitä kautta myös digitaitomme kehittyivät, ja tulevien töiden kannalta se olikin tarpeellista. Ensimmäiset kokemusasiantuntijat valmistuivat tammikuussa 2021. KAP Vantaan kokemusasiantuntijapankki aukesi maaliskuussa 2021 ja töitä alkoi tulla meille pikkuhiljaa. Toiminta kasvoi vuosi vuodelta ja koulutettuja kokemusasiantuntijoita valmistui neljästä koulutuksesta yhteensä noin 50.

KAP Vantaa -hankeen toiminta oli koko ajan hyvin aktiivista sekä monille meistä erittäin merkityksellistä työllistymisen, kuntoutumisen ja vertaisuuden myötä. Itse innostuin jatkamaan opintojani ja hakemaan XAMK Kouvolan sosionomi YAMK hyvinvoinnin edistämisen opintoihin. Nämä 90 opintopisteen laajuiset opinnot suoritin 2022–2023. Tein opinnäytetyöni haastattelemalla kahdeksaa KAP:n kokemusasiantuntijaa heidän monipuolisista työrooleistansa ja työn merkityksellisyydestä. Käytin kerronnallista haastattelutapaa, jotta haastateltavat saivat mahdollisimman vapaasti kertoa työkokemuksistaan ilman mahdollisesti johdattelevia kysymyksiä. Sainkin aivan mahtavaa materiaalia kasaan ja tämä vahvisti käsitystäni kokemusasiantuntijuuden hyödyllisyydestä niin hyvinvointialueille, kaupungille kuin muillekin työnantajille.

Kuva 1. KAP Vantaa -hankkeen arvioinnin tuloksia: kokemusasiantuntijoiden kokemukset 4 kuukautta koulutuksesta valmistumisen ja KAP-kokemusasiantuntijapankkiin liittymisen jälkeen.

Haastattelemani kahdeksan kokemusasiantuntijaa olivat tehneet yhdeksän eri työroolin sisällä noin 27 erilaista työ-

Kuva 2. KAP-kokemusasiantuntijapankn toiminnan kehitys vuosina 2021–2023 toimeksiantojen määrän ja KAP-palveluiden laskutuksen (kokemusasiantuntijoiden palkkiot) valossa.

tä. Kokemusasiantuntijoiden työroolit olivat laajaa kokemusasiantuntijuutta ja osaamista vaativia. Kokemusasiantuntijuus on avannut uudenlaisen tavan toimia asiakaslähtöisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Kokemusasiantuntijapankki KAP Vantaa -hanke on ollut merkittävä välityömarkkinoiden tarjoaja osatyökykyisille kuntoutujille Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä Vantaan kaupungin erilaisissa tehtävissä.

Kokemusasiantuntijoille mahdollisuus tehdä töitä on ollut merkityksellistä oman voimaantumisen ja osallisuuden vahvistumisen myötä. Kokemusasiantuntijat haluavat parantaa palveluita ja kaikkein eniten olla vaikuttamassa vertaisensa asiakkaiden kohtaamisen kokemusten parantamiseen. He haluavat tuoda ammattilaisille tietoa omista kokemuksistaan sekä näkemyksiään palveluiden parantamisessa. Kokemusasiantuntijat kokevat olevansa väylä ammattilaisten ja asiakkaiden kommunikaation sekä yhteistyön kehittämisessä.

Kokemusasiantuntijatyö koettiin merkitykselliseksi, kun se oli mielekästä, arvostettua ja tapahtui vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Onnistumisen tunteita toi myös se, kun ammattilainen tilasi saman kokemusasiantuntijan uudelleen töihin. Ammattilaiset myös kohtelivat kokemusasiantuntijoita odotettuna ja arvostettuna tiimin jäsenenä sekä luottivat heidän osaamiseensa. Kokemusasiantuntijat ovat saaneet osallistua työn kehittämiseen ja suunnitteluun erittäin laajalla kentällä sekä ilmaista mielipiteensä vapaasti. Kokemusasiantuntijoiden haastatteluista nousi esille kunnioitus sekä onnellisuus siitä, että he ovat löytäneet näin hyvin toimivan organisaation, jonka toiminta on ollut järjestäytynyttä ja laadukasta. Sen osoittaa koulutuksen sisältämä työharjoittelu, koulutuksen pidempi kesto ja hankkeen kokemus-

Kuva 3. KAP-hankkeen arvioinnin tuloksia: Toimintaan osallistuneiden kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus ja palkkatyössa tai opiskelijana olevien osuus lisääntyi seurantajakson aikana. Osallisuusindikaattorin keskiarvon 6,5 pisteen muutosta voidaan pitää merkittävänä. Työmarkkina-aseman muutos ei selity KAP-toimeksiannolla, vaan taustalla on enemminkin se, että kokemusasiantuntijakoulutuksen jälkeen moni hakeutui jatkamaan opintoja ja "keikkojen" kautta syntyvät kontaktit edistivät työllistymistä palkkatöihin.

asiantuntijoiden tilaus- ja käytännön järjestelyjen toimivuus niin tilaajien kuin kokemusasiantuntijoiden kannalta.

Kiitos Vantaan A-killalle KAP Vantaa -hankkeen hallinnoinnista, ja suuri kiitos kaikille KAP Vantaa -hankkeessa mukana olleille ammattilaisille, kouluttajille ja meitä ohjanneille. Kiitos työtoveruudesta kaikki ihanat ja mahtavat KAP kokemusasiantuntijapankin kokemusasiantuntijat!

Kirjoittaja Tarja Liikamaa (sosionomi YAMK) valmistui kokemusasiantuntijaksi KAP Vantaa -hankkeen ensimmäisestä koulutusryhmästä tammikuussa 2021 ja on toiminut aktiivisesti sekä kokemusasiantuntijapankissa että hankkeessa mm. vertaismentorina. Tarjan opinnäytetyö ”Kokemusasiantuntijoiden monipuoliset työroolit ja niiden toiminnan merkityksellisyys KAP Vantaa -hankkeen kokemusasiantuntijapankissa” on luettavissa Theseus-tietokannassa. Kokemusasiantuntijapankin hyötyjen arviointi -tutkimus on ilmestynyt THL:n Tutkimuksesta tiiviisti -sarjan julkaisuna ja on luettavissa verkossa.

Katsaus uuteen elämään

Syvälle sielunmaisemaan, kun katsellaan yksin tai kahdestaan. Näätkö sinistä virtaavaa järvimaisemaa vai valkoista pilviharsoa ilman varjoja. Punaista purppuraa on myös tarjolla roppakaupalla.

Maisemassa siintää tulevaisuuden myrskyt ja veden tyrskyt jolloin testataan paatin kestävyyttä ja pelastusrenkaidenkin tarpeen mukaan.

Voi olla myös tyyntä ja puhdasta tää elämä vaan. Jossain tutussa joukossa olen sen kuullut.

Taitelija olen vaan jonkunlainen, nöyrä ja herkkä ja tarpeen tullen vahva ja voimakaskin.

Semmoinen on sielunmaisemaan kurkkaus, ei pelkkä syvä synkkä nurkkaus.

KESÄMUISTO

Keuruu–Orivesi-leiri

Pihlajavedellä

Tullessamme leirisaarelle loppukesällä 2023 ilma enteili syksyä: kävi aika navakka ja viileä tuuli, mutta oli kaunis aurinkoinen sää. Joukossamme oli eräs ensikertalainen, joka tunsi itsensä ulkopuoliseksi, arka kun oli muutenkin. Näin konkreettisesti vertaistuen voiman, Oriveden Pasi otti hänet suojiinsa, vei soutelemaan ja saareen paistamaan makkaraa. He saunoivat porukassa ja lauantaina Mikko oli jo päässyt joukkoon sisään. Lauantaina saimme vieraaksi Suur-Keuruu lehden toimittajan, jonka kanssa syntyi vilkasta keskustelua A-kiltatoiminnasta. Hyvä Me!

Kuuden A-killan voimin ilmaisimme huolemme pienten A-kiltojen tulevaisuuden näkymistä tässä sote-myllytyksessä. Kuitenkin jatkamme työtämme, koska meitä tarvitaan!

Teksti: Satu Peippo Kuva: A-Kiltojen Liiiton arkisto

– Sami

Runoilua ja reissuja

Terveiset toiminnallisen toipumisen teemapäiviltä!

Matka Kuopiosta oli pitkä, mutta savolaisittain se oli lupsakka. Saavuimme Saloon Naarilan leirikeskukseen tiistaina iltapäivällä ja tutustuimme muihin A-kiltalaisiin Mikko Putajan ja Minna Hämäläisen johdolla. Ruokailtiin ja sen jälkeen pelattiin Bocciaa hernepusseilla.

Ilta kului rattoisasti ulkona grillin ympärillä, paistettiin makkaraa ja kuunneltiin kunkin omaa mielimusiikkia, joka herätti erilaisia tunteita. Illalla oli sauna ja avantouintia ilman avantoa. Myöhemmin pelattiin mukavan haasteellisia ja hauskoja lautapelejä.

Seuraavana aamuna mietittiin uusia ideoita toiminnallisesta toipumisesta ja ryhmätyöskentelyn vetämisestä. Iltapäivän aloitimme kävelyjalkapallolla, jota joku pelasi sauvojen avustamina. Osa ryhmästä kokeili frisbeegolfia. Lisäksi sauvakäveltiin ja tutustuttiin kauniiseen ympäristöön. Ja illalla taas saunottiin, uitiin ja vietettiin muutenkin mukavaa yhteiseloa.

Viimeisenä päivänä pohdittiin yhteistyötä muiden A-kiltojen ja järjestöjen kanssa.

Teemapäivät oli mielestämme erinomaisen hyvin järjestetty ja ohjelma onnistunut. Majoitus oli asiallinen ja ruoka todella hyvää. Sää suosi tapahtumaa ja paikka loistava.

Länsirannikon ihmiset epäilivät aluksi, että ymmärtävätkö he lainkaan meitä savolaisia. Pelko oli kuitenkin turha, koska lopulta jotakin savolaisuutta heille jäi.

Kuopion A-killan puolesta kiitämme kaikkia tilaisuuteen osallistuneita!

Teksti: Seppo, Anja ja Heimo jr.

Kuva: Anna Niemistö

Sanoilla näkyväksi – ennen

VEERAT-hanke on lähes koko toimintansa ajan hyödyntänyt ryhmätoiminnoissaan ja työpajoissaan pienimuotoisesti kirjoittamista. Tämän vuoden alusta A-kiltakentällä oli kuitenkin mahdollisuus tehdä syvempi sukellus kirjoittamisen maailmaan, kun Jyväskylän A-killassa käynnistyi Sanoilla näkyväksi -kirjallisuusterapeuttinen ryhmä. Kirjallisuusterapian maailmaan päästiin sukeltamaan pienen tuokion verran myös Helsingin A-Killan naisten ryhmässä.

Nimestään huolimatta kirjallisuusterapeuttinen ryhmä ei ole terapiaa. Toki se voi olla sitäkin, mutta silloin se vaatii ohjaajakseen kirjallisuusterapiakoulutuksen käyneen psykoterapeutin. Sen sijaan kirjallisuusterapiaohjauksen voi ajatella olevan pieniä terapeuttisia tekoja vuorovaikutuksessa ohjaajan, osallistujien, tekstien ja kirjoittamisen välillä.

Mahdollisuus pohtia omia ajatuksia ja kokemuksia

Kirjallisuusterapeuttinen ohjaus tarjoaa keinoja haasteellisten asioiden käsittelyyn tai hyvinvoinnin tukemiseen, tavoitteesta riippuen. Erilaiset tekstit ja runot sekä itse kirjoittaminen antavat mahdollisuuksia pohtia omia ajatuksia ja kokemuksia turvallisesti ja luovuuden kautta.

Kirjoittamisen tarkoituksena ei ole huomioida oikeinkirjoitusta tai mahdollisia ongelmia tekstin tuottamisessa. Sen tarkoitus on avata yksi uusi väylä tarkastella niitä asioita, joita kirjoittaminen voi nostaa pinnalle – joskus unohdettuja, usein yllättäviäkin. Samasta tehtävästä tai tekstistä yksi voi syttyä kohti yhteiskunnallisia aiheita, toinen kohti äitiyttä ja kolmatta voi koskettaa yksinäisyyden teema. Jokaisen valitsema ja ajatusten synnyttämä näkökulma on yhtä oikea. Yhteistä on purkaa ajatuksia kirjoittamisen avulla toisten kanssa sanattomassa tai sanallisessa vuorovaikutuksessa.

Avoin mieli ja uskallus kokeilla riittävät

Osallistuakseen kirjallisuusterapeuttiseen ohjaukseen ei tarvitse olla kokemusta kirjoittamisesta tai mitään erityisiä kirjoittamisen taitoja. Peruskirjoitustaito ja halu kokeilla tekstien ja sanojan kanssa työskentelyä riittää. Tärkein osallistumisen edellytys taitaa itseasiassa olla avoin mieli ja uskallus kokeilla. Jyväskylän Sanoilla näkyväksi -ryhmän osallistujat todellakin osoittivat, että näillä kahdella ominaisuudella päästään jo pitkälle, ja voidaan luoda eräänlainen kirjoittamisen kupla, jossa jokaisen tuotos on yhtä arvokas ja merkityksellinen ennen kaikkea itselle, mutta myös ryhmälle. Ryhmässä pohdimme, ketä olemme, kurkistimme menneeseen, pysähdyimme tähän hetkeen ja suuntasimme tulevaan. Kokoonnuimme kerran viikossa kirjoittamisen kuplan äärelle keskustelemaan ja kirjoittamaan. Koimme yhdessä liikutusta ja naurua.

ennen kaikkea itselle

Kirjoittamalla ajatukset jäsentyvät ja itseluottamus vahvistuu

Miksi kirjoittaminen sitten on hyödyllistä ja mitä kirjallisuusterapeuttinen ohjaus voi tarjota? Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden ilmaista tunteita, ja sallii sekä positiivisten että vaikeaksi koettujen tunteiden ilmaisemisen. Se auttaa usein jäsentämään kaoottisia tai sekavia ajatuksia.

Lisäksi kirjallisuusterapeuttinen menetelmä auttaa ottamaan etäisyyttä asioihin ja käsittelemään asioita itselle sopivalla tasolla, sillä tasolla, mihin ihminen on sillä hetkellä valmis. Ei enempää eikä vähempää. Luova työskentely usein vahvistaa itseluottamusta ja myös kirjoittaminen voi tukea itsearvostuksen kehitystä. Sitä, kuinka voimme tulla näkyviksi itselle ja muille.

Jakamisen vapaus ja päätösvalta kirjoittajalla

Kirjoittaminen on turvallinen tapa työskennellä. Ihminen kirjoittaa paperille vain sen, minkä itse kestää sillä hetkellä kuulla. Ja kun sanat ovat paperilla, ne ovat sillä hetkellä merkityksellisiä. Lisäksi kirjoittamisessa on eräänlainen lisäturva, sillä kirjoitettua tekstiä ei ole pakkoa lausua ääneen. Sanotut sanat ovat ääneen lausuttuja, eikä niitä saa takaisin. Kirjoitetut sanat ovat niin kauan vain sinun, kunnes päätät jakaa ne jollekin.

Yhdellä ryhmäkerralla kirjoitimme uusia runoja valmiista, olemassa olevista runoista. En voi jakaa osallistujien tekstejä, siihen minulla ei ole valtaa, eikä se ole kirjallisuusterapeuttisen ohjauksen tarkoituskaan. En kirjoittanut itse kertaakaan, se ei kuulu toimintatapaan, mutta juuri tuolla runokerralla poikkeuksellisesti kirjoitin. Ehkä juuri silloin oli merkityksellistä kirjoittaa ja jakaa ryhmälle nämä sanat:

Ole kiitollinen, jokaisesta peilistä.

Tänään kehittymisen mahdollisuudesta huomenna avoimesta maailmasta.

Mutta kuitenkin:

Peläten laiminlyötyjä tunteita, suoraan sydämeen pudonneita pommeja pakkasen viiltoja sydämessä.

Mutta kuitenkin: Minä luotan sinuun, elämä.

Teksti ja kuvat: Maiju Lehtonen VEERAT-hankkeen projektipäällikkö, kirjallisuusterapiaohjaajaopiskelija

Monikulttuurinen kohtaaminen ja päihteet

Olen työssäni kuullut monenlaisista ennakkoluuloista ja yleistyksistä, esimerkiksi että me kantasuomalaiset juomme alkoholia humalahakuisesti tai että kaikille maahanmuuttajille alkoholi on syntiä, haram! Stereotyyppinen ajattelu on ihmiselle hyvin luonnollista ja tehokastakin. Tekemällä yleistyksiä pystymme hahmottamaan maailmaa helpommin. Tässä piilee kuitenkin vaara: kun lokeroimme ihmisiä, voi helposti unohtua, että olemme kuitenkin kaikki yksilöitä. Minä suomalainen olen erilainen kuin sinä suomalainen, ja meidän juomatapamme ja suhteemme päihteisiin eroavat toisistaan. Myös maahanmuuttajat ovat iso joukko yksilöitä, joiden suhtautuminen esimerkiksi päihteiden käyttöön on monenkirjavaa.

Toki taustamme vaikuttaa ja antaa tietyt raamit esimerkiksi lainsäädännön ja tapakulttuurin kautta. Suomessa alkoholi on sallittu päihde ja siihen suhtaudutaan sosiaalisesti melko sallivasti. Tapoihimme voivat kuulua onnittelumaljat, saunakaljat tai pikkujouluhumala, mutta harvemmin pitkät viinilounaat, kuten Etelä-Euroopassa. Joissakin maailman maissa alkoholi on sen sijaan laiton päihde, mutta tilalla voivat olla käytössä sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävämpiä päihteitä, kuten Suomessa huumeiksi luokitellut marihuana tai oopiumi.

Jotkut maailman uskonnoista suhtautuvat alkoholiin hyvin kielteisesti. Tästäkin huolimatta osa näihin uskontokuntiin kuuluvista juo ja osa - luonnollisesti - myös alkoholisoituu. Kuitenkin mielestäni uskonto- tai kulttuuritausta voi olla päihderiippuvuudelta suojaava tekijä: jos ei ole altistusta, riippuvuus ei puhkea. Toisaalta samat uskontoon tai kulttuuriin liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, että addiktion syntyessä kynnys hoitoon hakeutumiselle on korkea. Monelle päihteiden käyttö on suuri tabu ja valtava häpeän aihe, ja addiktiosairauksiin kuuluva salailu on jopa korostuneesti läsnä. Päihdehoitoon voi liittyä myös vääriä uskomuksia, epäluottamusta ja pelkoa, mikä estää avun hakemisen.

Yksin Suomeen tulleet maahanmuuttajanuoret ovat päihteiden käytön riskiryhmää. Taustasta riippumatta nuoruuteen kuuluvat tyypillisesti kokeilut ja rajojen testailu. Jos nuorelta puuttuu perhe tai muu vahva sosiaalinen yhteisö, hänellä on suurempi riski ajautua päihde- tai peliriippuvuuden maailmaan kuin niillä maahanmuuttajanuorilla, joiden perhe on asettamassa rajoja ja vahtimassa kunniaa. Ymmärrys päihteiden käytön tai rahapelaamisen riskeistä voi olla myös vähäisempää kuin Suomessa syntyneillä tai pitkään maassa eläneillä.

Lämmin katse ja ymmärtävä kädenpuristus vie pitkälle

Mielestäni vertaistuki on kullanarvoista myös maahanmuuttajataustaisille päihderiippuvaisille. Vertaistuesta voisivat hyötyä varsinkin ne, joiden lähtömaissa päihteiden käyttöä pidetään häpeällisenä tai kiellettynä. Heidän olisi tärkeää ymmärtää, etteivät he ole ongelmiensa kanssa yksin ja ihan jokainen voi addiktoitua. Riippuvuudet kun eivät katso ihonväriä, kieltä tai syntymämaata.

Vertaistuen haaste voi olla toki yhteisen kielen puuttuminen. Jos käytössä on edes välttävä suomi tai välttävä englanti, pääsee kuitenkin jo alkuun, kun puhuu selkeästi ja tarpeeksi hitaasti. Kannattaa myös muistaa, että merkittävä osa ihmisten välisistä vuorovaikutustilanteista syntyy ei-sanallisesti: lämmin katse, ymmärtävä kädenpuristus ja ystävällinen ääni kompensoivat ainakin sata yhteistä sanaa. Vaikka syvällinen keskustelu ei olisikaan mahdollista, pelkästään yhteinen kahvittelu ja läsnäolo ovat äärimmäisen tärkeitä.

Eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien kohtaamiseen liittyy usein myös muuta epävarmuutta ja ennakkoluuloja. Jotta kohtaaminen olisi helpompaa, ensimmäisenä olisi hyvä tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja stereotyyppinen ajattelu. Kun ensin tiedostaa, sen jälkeen on helpompi kyseenalaistaa. On hyvä muistaa, että kuten itse ei ole stereotyyppinen suomalainen, eivät irakilaiset, ruotsalaiset tai somalitkaan ole kopioita toisistaan. Erojen sijaan kannattaa keskittyä siihen, mikä teitä yhdistää. Vertaistuessa olette ainakin saman asian äärellä.

Teksti ja kuva: Anna Ristolainen, monikulttuurisuustyön päällikkö, Vuolle Setlementti ry Kuvituskuva: Canva

Nuorten tavoittaminen A-kiltojen toimintaan uudenlaisia keinoja

Valtaosa A-killoista arvioi tavoittavansa nuoria toimintaan huonosti. Nuorten kiinnostuksen herättäminen vaatii usein verkostojen hyödyntämistä ja nuorten pariin jalkautumista.

Nuorten tavoittaminen koetaan A-killoissa varsin haastavaksi. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) syyskuussa 2023 tehdyssä kyselyssä lähes yhdeksän kymmenestä A-kiltojen vastaajasta ilmoitti toimintansa tavoittavan nuoret melko tai erittäin huonosti. Vain yksi A-kilta ilmoitti tavoittavansa nuoria melko hyvin (kuvio alla). Kyselyyn vastasi 17 A-kiltaa.

Samassa kyselyssä päihde- ja mielenterveysyhdistysten kaikista 145 vastaajasta kuusi kymmenestä koki tavoittamisen melko tai erittäin huonoksi. Nuorten määrä toiminnassa oli kuitenkin viime vuosina useammin kasvanut kuin vähentynyt sekä A-killoissa että muissa kyselyyn vastanneissa yhdistyksissä. Nuorten määrän arvioi lisääntyneen lähes joka kolmas A-kiltojen vastaajista.

Vastaajia pyydettiin kyselyssä myös kertomaan, millaisten nuorten tavoittamisen he näkivät erityisen vaikeaksi. A-kiltojen vastauksissa todettiin muun muassa, että nuoret kaipaavat erilaista toimintaa kuin vanhemmat osallistujat. Kyselyn mukaan A-killoissa oli nuorille järjestetty erilaista ryhmä- ja virkistystoimintaa kuten peli-iltoja, vapaata yhdessäoloa, talkootoimin-

taa, iltapäiväkerhoja, leiritoimintaa ja vertaistukiryhmiä. Osassa A-killoista oli nuoria aikuisia kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa. Myös tukihenkilötoimintaa, keskustelutukea ja erilaista neuvontaa oli kohdennettu nuorille niin suunnitellusti kuin spontaanistikin:

”Annamme turvallisen ympäristön olla oma itsensä. Kehittyä ja vahvistua omien tavoitteiden mukaan. Uusia kokemuksia. Ikäihmisen kaveruutta ja vertaistukea, 'isovanhemmuutta ja elämänviisautta' henkilökohtaiselle kasvulle ja oman boksin ulkopuolelta”.

Kilpailua nuorten vapaa-ajasta ja puutteellista sosiaalisen median osaamista

Nuorten tavoittamisen haasteita kuvattiin kyselyssä monipuolisesti. Vastauksissa todettiin, että nuorten vapaa-ajasta kilpailevat monenlaiset aktiviteetit ja nuoret saattavat kokea muunlaisen toiminnan enemmän omakseen. Sukupolvi- ja kulttuurierot mainittiin erityisesti sosiaalisen median kohdalla: vastaajat kokivat some-tietotaitonsa ja somekulttuurin tuntemuksensa puutteellisiksi.

Vastaajien (n=17) arviot nuorten tai nuorten aikuisten (15–29-vuotiaat) tavoittamisesta yhdistyksen toimintaan, %

Osin nuorten tavoittamisen haasteiden katsottiin liittyvän nuoriin itseensä. Syrjäytyneitä, yksinäisiä ja kotiin jääneitä nuoria oli vaikea tavoittaa, vaikka juuri he olisivat niitä nuoria, joiden nähtiin erityisesti hyötyvän toiminnasta. Haitallisen päihteidenkäytön kanssa elävien nuorten on vaikea motivoitua hakemaan apua julkisista palveluista ja järjestöistä.

toimintaan vaatii

”Jos nuorella ei ole motivaatiota tulla päihdepalvelujen piiriin, ei häntä voi missään tavoittaa.”

Myös päihdeongelman kieltäminen, nuorten pitkä viipyminen palvelujärjestelmässä sekä tukijärjestelmiin väsyminen ja kyynistyminen vaikeuttivat nuorten tavoittamista.

Nuoria tavoitetaan jalkautumalla, verkostoitumalla ja aidosti kiinnostumalla

Vastaajat kertoivat kyselyssä myös näkemyksiään nuorten tavoittamisen hyvistä käytännöistä. Useimmin tällaiseksi mainittiin nuorten tavoittelu verkostojen kautta, yhteistyössä oppilaitosten, nuorisotoimen, kuntoutuslaitosten ja lastensuojelun kanssa. Myös nuorten omilla verkostoilla on merkitystä: sana nuorten ryhmä- ja vertaistoiminnasta leviää tehokkaasti ”puskaradion” kautta. Sosiaalinen media mainittiin usein ensisijaiseksi nuorten ensitavoittamisen keinoksi.

A-killoissa hyvät käytännöt olivat useimmin liittyneet kasvokkaisiin kohtaamisiin, rohkeisiin ja ennakkoluulottomiin keskustelunavauksiin sekä nuorten pariin jalkautumiseen. Muita toimivia käytäntöjä olivat muun muassa tiedotus ja infotilaisuudet nuorten päihdepalveluissa, toiminnassa järjestettävät avointen ovien päivät, jalkautuminen nuorten keskuuteen kertomaan selviytymistarinoita, sosiaalisen median kanavat sekä toiminnalliset ryhmät ja iloinen vapaamuotoinen yhdessäolo.

Vastaajat pohtivat myös nuorten kohtaamisen taitojen tärkeyttä. Nuoria tulee kuulla aidosti kiinnostuneina ja hyväksyä heidän erilaiset mielipiteensä ja toiveensa. Jos nuoret mahtuvat mukaan myös kaiken ikäisille suunnattuun toimintaan, voi eri ikäryhmien läsnäolo olla hyväksi ilmapiirille.

Teksti: Janne Takala, Sari Jurvansuu ja Jouni Tourunen Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)

Antin jälkkäri

Viestintäjaoston tuoreena puheenjohtajana haluan ensiksi kiittää saamastani luottamuksesta ja näin Vesiposti-lehden jälkikirjoituksessa tuoda esiin ajatuksiani suunnista, joihin A-Kiltojen Liiton ja A-kiltatoiminnan viestinnän toivoisin kehittyvän.

Ympärillämme tapahtuva yhä kiihtyvä, monitahoinen muutos on joka tapauksessa todellisuutta. Muutos on usein muodostunut möröksi ja tuntemattomuudessaan herättänyt usein pelkoja ja vastustusta. Puhutaan muutosvastarinnasta. Itse näen asian kokonaan toisin päin ja käyttäisinkin mieluummin ilmaisua ”muuntautumiskykyinen”.

A-kiltatoiminta on vuosikymmenten saatossa kartuttanut valtavan tietopääoman, jolla on paljon annettavaa tulevaisuudessakin. Tehtävämme on löytää ne muodot ja välineet, jotka parhaiten saavat viestimme menemään perille. Siksikin on välttämätöntä rakentaa soveltuvimmat kanavat erikseen sisäiselle ja ulkoiselle viestinnälle.

Olkaamme kaikki herkillä korvin tarpeista ja toiveista tavoitteiden saavuttamiseksi. Yksi tuoreimmista hankkeista on erityisesti uudemmat välineet tutuksi tuntevien some-osaajien tuotantotiimi. Rohkeasti vaan ääntä kuuluviin!

Ystävällisin terveisin, Antti

Umpihankifutista Umpihankifutista

FC A-kilta osallistui jälleen Umpihankifutiksen maailmanmestaruuskisoihin Ukkohallassa. Tällä kertaa joukkueen sijoitus oli kuudes. Joukkueessa oli kapteeni Toni Vanhalan lisäksi 11 pelaajaa kolmesta A-killasta. ”Turnaukseen osallistuminen merkitsee joukkueelle vahvistusta omaan, yhteisön ja yhteiseen tekemiseen. Yhteisöllisuus korostuu, kun pelaajilla on sama tavoite. Me yhdessä teemme siitä oman näköisemme”, Toni kertoo.

Maailmanmestaruudesta kisataan jälleen ensi vuonna. ”Te, jotka vielä harkitsette osallistumista, olkaa matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos haluatte uusia kokemuksia yhteisen toiminnallisen viikonlopun merkeissä”, Toni rohkaisee A-kiltalaisia.

Umpihankifutiksen MM 2025/Snow Soccker järjestetään 1.2.2025.

Teksti: Toimitus Kuvat: Tommi Reijonen

ja lumipyryä

ja lumipyryä

Toni Vanhala ja Minna Hämäläinen ovat jo konkareita umpihankifutiksen MM-kisoissa.

Toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen ojensi työkavereiden lahjan Mikolle. Jääkiekko liittyy jotenkin asiaan.

Kiitokset Mikolle!

Asiantuntija Mikko Putajan viimeinen työpäivä A-Kiltojen Liitossa oli 9.2.2024. Mikko tuli aikoinaan taloon järjestökoordinaattori Aulikki Otrasen vanhempainvapaan sijaiseksi. ”Se oli pitkä synnytys”, naurahti Mikko itse läksiäiskahvillaan; työvuosia kun ehti kertyä Mikolle reilut kymmenen vuotta.

Lahjaa ojentaessaan toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen totesi: "Olet ollut tosi tärkeä tekijä ja tuonut tärkeän kokemuksesi, hienon persoonasi ja merkittävän osaamisesi työyhteisöön, puhumattakaan A-kiltakentästä! Mikko, iso kiitos yhteistyöstä!"

Mikko pysyy edelleen mukana A-kiltatoiminnassa, joten tapaamme Mikon jatkossakin. – Ainakin Mikko niin lupasi. Tapaamisiin!

Teksti: Toimitus

Kuva: Anna Niemistö

A-kiltatoiminnan ansiomerkki

A-killat voivat palkita pitkäaikaisia tai muuten ansioituneita jäseniään A-kiltatoiminnan hopeoidulla ansiomerkillä ja kunniakirjalla.

Ansiomerkkejä voi tilata A-Kiltojen Liiton toimistolta.

Tilaukseen tulee liittää A-killan päätös ansiomerkin myöntämisestä ja luettelo saajista. Ansiomerkin voi myös tilata ekstranetin kautta käyttäen ekstranet-tunnuksia.

Merkin ja kunniakirjan yhteishinta on 15€ (+postituskulut).

Vesipostiristikko

www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen

Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti

Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Tilaan Vesiposti-lehden

Tilauksen peruutus

Lehden toimitusosoite

Nimi

Lähiosoite

Postinumero -ja toimipaikka

Osoitteenmuutos

Vanha osoite

Uusi osoite

Postinumero -ja toimipaikka

Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi

Postimerkki

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE

Anjalankosken A-kilta ry

Inkeroistentie 26

46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com

Espoon A-kilta Hykaa ry

Ajurinkuja 4

A-KILTOJEN LIITTO RY

Jäsenyhdistykset

Imatran A-Kilta ry

Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi

Inkoon A-kilta ry

Kuhmon A-kilta ry

Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443

Kuopion A-kilta ry

Pohjois-Kymen A-kilta ry

Oikokatu 2 B 12

45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku.com

Pohjois-Lapin A-kilta ry

02650 Espoo puh.(09) 541 4634 toimisto@espoonakilta.fi www.espoonakilta.fi espoonakilta

Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957

Joensuun A-Kilta ry

Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com

Kymen A-Kilta ry puh. 040 5599 658

Terstontie 353, 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com

Porin A-kilta ry

Vapaudenkatu 1

Viestipalvelu X: @akiltaespoo @espoonakilta

Etelä-Saimaan A-Kilta ry

Valto Käkelän katu 14 C 53130 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta

Harjavallan A-Kilta ry

Samonkatu 6 A 1

29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com

Haukiputaan A-kilta ry

Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com

Helsingin A-Kilta ry

Hietakummuntie 19 B

00700 Helsinki p. 040 355 8078 malmi@helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi

Hollolan A-Kilta ry

Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakiltary.zyrosite.com

Hyvinkään A-Kilta ry

Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382

Iin A-kilta ry

Niemikuja 57 p. 0400 185 881 esa.pakanen@live.fi

Iisalmen A-Kilta ry

Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

Kansalaistalo-Kahvila-Soroppi Torikatu 30 80100 Joensuu p. 0400 573 254/ Eija

Jyväskylän A-kilta ry

Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net

Jämsän Seudun A-kilta ry jamsanseudunakilta@gmail.com

Järvenpään A-kilta ry Wärtsilänkatu 14b A 04410 Järvenpää puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi

Kajaanin A-kilta ry

Kainuunkatu 9

87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com

Kangasalan A-kilta ry Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com

Kemin A-Kilta ry

Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com

Keski-Lapin A-kilta ry

Keuruun A-kilta ry

Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com

Kirkkonummen A-kilta ry

Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 0466 630 7861 kirkkonummenakilta@gmail.com https://kirkkonummenakilta.fi/

Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com

Lahden A-kilta ry

Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com

Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta

Lohjan A-kilta ry

Immulantie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com

Lopen A-kilta ry

Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com

Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi

Mäntän Seudun A-kilta ry Koskelankatu 58 A 1 35800 Mänttä puh. 045 157 8759 ms.akilta4@gmail.com

Nurmijärven A-kilta ry Rajamäen kylätalo Villentie 2 05200 Rajamäki puh. 045 267 2585 kuumakillat@gmail.com www.kuumakillat.fi

Oulun A-Kilta ry

28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi

Porvoon A-kilta ry

Jokikatu 7, 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi

Pyhäjärven A-kilta ry

Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com

Riihimäen Seudun A-Kilta ry

Salon Seudun A-kilta ry Varsankatu 5 C 15

24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net

Savonlinnan A-Kilta ry Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@savonlinnanakilta.fi

Sotkamon A-Kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo

Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com

Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com

Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3

76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com

Tampereen A-Kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Tornion A-kilta ry

Metsolantie 10 C 19

95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com

Turun A-Kilta ry

Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi

Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com

Vaasan A-Kilta ry Raastuvankatu 28 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/

Vantaan A-kilta ry

Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa

toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi

A-kilta löytyy Facebookista

A-kilta löytyy Instagramista

Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere Kansankatu 53 90100 Oulu etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ Viestipalvelu X: @akiltojenliitto

Toiminnanjohtaja

Yrmy Ikonen

p. 045 636 6629

Viestipalvelu X: @YIkonen

Talous- ja hallintosihteeri

Mirja Sorvali

p. 040 679 6449

Toimisto- ja viestintäsihteeri

Anna Niemistö

p. 0400 394 869

Viestinnän asiantuntija

Kirsi Mäki

p. 040 1679 377

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

Viestipalvelu X: @maki_kirsi

Viestinnän asiantuntija

Tuija Tamsi-Lehtinen

p. 040 866 8257

Viestipalvelu X: @tuija_tamsi

Asiantuntija

Aulikki Otranen

p. 040 3566 592

Suunnittelija

Anja Sauvolainen

p. 040 689 8367

Viestipalvelu X: @anja_ry

Projektipäällikkö, VEERAT -hanke

Maiju Lehtonen

p. 040 619 5036

Viestipalvelu X: @MaijuLehtonen

Johtavat luottamushenkilöt:

Puheenjohtaja

Arto Pasanen

p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi

Viestipalvelu X: @pasaarto

Varapuheenjohtaja

Satu Lahtinen

p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net

Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen

A-Kiltojen Liitto ry

Itsenäisyydenkatu 17 B

33500 Tampere