Vesiposti 4/2024

JÄRJESTÖN

VESIposti PÄIHDETOIPUJA-

JÄSENLEHTI 4/2024

Arskalla on valtava halu auttaa muita s. 6

A-kiltatoimintaa arvostetaan hyvinvointialueilla s. 10

Huumeiden käyttöä entistä enemmän – hoitoa ja palveluita entistä vähemmän s. 18

VAKIOPALSTAT

2 Toiminnanjohtajalta:

Osallisuus ja toivo toipumisen tukena

Toipumistarinat:

6 Arskalla on valtava halu auttaa muita

14 Nallen elämällä on nyt uusi suunta

8 Hallitusedustajat tutuiksi:

A-kiltatoiminta on tiimityötä

22 VEERAT-hanke: Näe, puhu, puutu!

24 Vieraskynä:

Vertaistuki siivittää riippuvuudesta toipumista

25 Jälkikirjoitus: Naistoiminnan juhlavuosi päättyy, työ jatkuu

VESIposti 4/2024

Tuulikki Soini Haukiputaan A-killasta viihtyi Syysfoorumissa. s.26

Asunnottomien yötä vietettiin Helsingin päätapahtuman lisäksi monilla muilla paikkakunnilla. Petri Saksi Jyväskylän A-killasta oli mukana Jyväskylän tapahtumassa. s. 5

AJANKOHTAISTA

Kuva: Pilvi Tyrväinen

4 Päätöksiä ja valintoja syyskokouksessa

5 Asunto on perusoikeus, ei etuoikeus

10 A-kiltatoimintaa arvostetaan hyvinvointialueilla

16 MIPA: Nuorten tavoittaminen edellyttää monipuolisia ja nuorille suunnattuja lähestymistapoja

18 Huumeiden käyttöä entistä enemmän – hoitoa ja palveluita entistä vähemmän

21 Kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluviin

26 Teemapäivillä virkistyttiin ja oltiin asian ytimessä

27 Tipaton tammikuu – mahdollisuus muutokseen

28 Joulu, jota emme olleet yksin

15 Päihteisiin kuolleita muistettiin Vantaan A-killan Römperissä

15 Päättäjävierailu A-killassa

20 Oppeja ja inspiraatiota Irlannista

30 A-Kiltojen joulutervehdykset

32 In memoriam Raimo Mäkinen

A-KILLOISTA

Kuva: Kirsi Mäki

Osallisuus ja toivo toipumisen tukena

Vuoden 2024 teemana A-kiltatoiminnassa on ollut ”Yksilöllistä toipumista ja vaikuttavaa osallisuutta”. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota yksilöllisiin toipumispolkuihin, päihde- ja riippuvuustoipujien osallisuuteen ja siihen, miten osallisuus tuottaa myös vaikuttavuutta.

Omasta yksilöllisestä toipumispolustaan kertovat tässä Vesipostin tämän vuoden viimeisessä numerossa Arska ja Nalle. Heidän tarinoistaan nousee vahvasti osallisuus sekä sen voima ja vaikuttavuus. Miesten osallisuus toteutuu vertaistuen eri muodoissa ja kumpikin on osallisena oman A-kiltansa toiminnassa itselleen sopivalla tavalla. Muut ihmiset ja mielekäs tekeminen A-killassa tuovat selkeitä, konkreettisia hyvinvointivaikutuksia kummankin elämään.

Jokainen A-kiltalainen on omassa A-killassaan tärkeä – riippumatta henkilön vapaaehtoistyön panoksen koosta ja osallistumisen määrästä. Jollakin voimavarat riittävät siihen, että hän ylipäänsä tulee A-kiltaan paikalle. Joku ottaa isompaa vastuuta esimerkiksi luottamus- tai vapaaehtoistehtävässä. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa osallistua ei ole.

Vuosittain 5.12. vietettävä Vapaaehtoisen päivä muistuttaa vapaaehtoistyön arvosta ja kannustaa muistamaan kaikkia A-kiltojenkin vapaaehtoisia. Muistaminen voi totta kai tapahtua pitkin vuotta, ja hyvän ajankohdan muistamiselle tarjoavat tietenkin myös joulu ja vuodenvaihde. Muistamisen ei tarvitse olla rahalla mitattuna suurta, vaan riittää, että ihminen ja se, mitä hän tekee, huomataan. ”Kiitos, että keität meille aina hyvät kahvit.” #VapaaehtoisilleKiitos

Vuoteen 2025 suuntaamme teemalla ”Toivoa tarinoista”. Toivo tarkoittaa sitä, että ihminen odottaa tulevaisuudelta jotain hyvää. Toivo auttaa näkemään mahdollisuuksia myös niissä tilanteissa, jotka lähtökohtaisesti ovat raskaita ja haastavia – ja toivo auttaa jaksamaan. Toivon vastakohta epätoivo, tai toivottomuus, on näköalattomuutta. Vertaisten avulla epätoivo voi kääntyä toivoksi ja jopa luottamukseksi. – Kyllä tästä selvitään!

Alkavan vuoden aikana kiinnitämme erityistä huomiota A-kiltalaisten ja A-kiltojen parissa toivoa herättäviin ja ylläpitäviin toipumistarinoihin. Ja onhan vuosi 2025 sopivasti myös A-kiltalaisten oman Vesiposti-lehden 50-vuotisjuhlavuosi!

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2025 Vesipostin lukijoille!

VESIposti

49. vuosikerta

Julkaisija

Päätoimittaja

Taitto

Toimituksen osoite

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

Kannen kuva

Painopaikka

A-Kiltojen Liitto ry

Kirsi Mäki

Anna Niemistö

Yrmy Ikonen

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)

A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869

Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 20.2.2025. Canva

Pk-paino, Tampere 2024

Päätöksiä ja valintoja syyskokouksessa

A-Kiltojen Liitto ry:n sääntömääräinen syyskokous järjestettiin 16.11.2024 hybridikokouksena Tampereen A-Killassa ja Teams-yhteydellä. Kokouksessa yhteisistä asioista, muun muassa vuoden 2025 toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta, oli päättämässä 22 jäsenyhdistystä.

A-Kiltojen Liiton hallitukseen kaudelle 2025–2026 varsinaisiksi jäseniksi valittiin Tommi Vilmi (Jyväskylän A-kilta ry) ja Toni Vanhala (Tampereen A-Kilta ry) sekä Toni Vanhalan

henkilökohtaiseksi varajäseneksi Vesa Vaittinen (Tampereen A-kilta ry). Lisäksi Matti Muuri (Vaasan A-kilta ry) valittiin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi vuodeksi 2025. Kahteen avoinna olleeseen varajäsenpaikkaan ei tullut ehdotuksia, joten ne jäivät kokouksessa täyttämättä.

A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtajana kaudella 2025–2026 jatkaa nykyinen puheenjohtaja Arto Pasanen (Pohjois-Lapin A-kilta ry).

Hallituksessa jatkavat vuosiksi 2024–2025 valitut Antti Tamminen (Järvenpään A-kilta ry) ja hänen varajäsenensä Sinikka Vehkalahti (Oulun A-Kilta ry).

A-Kiltojen Liiton kevätkokous pidetään 26.4.2025. Kevätkokouksen yhteydessä ovat myös yhdistyksen kevätpäivät ja kevätoorumi.

Paikan päällä Tampereella oli 12 A-kiltaa ja Teamsyhteydellä kokoukseen osallistui 10 A-kiltaa. Kuvassa Marika Auvinen, Reetta Ekström, Katja Rauhala, Seppo Ristolainen ja Antti Tamminen sekä takana Sinikka Vehkalahti.

Teksti: toimitus Kuvat: Anna Niemistö

Asunto on perusoikeus, ei etuoikeus

Asunto on perusoikeus, ei etuoikeus

Asunnottomien yötä vietettiin jälleen YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. Tapahtumalla halutaan muistuttaa asunnottomuuden torjumisen tärkeydestä.

Asunnottomien yö päätapahtumassa Helsingin Kansalaistorilla jaetaan vuosittainen Arskan patsas tunnustuksena pitkäjänteisestä ja vaikuttavasta työstä asunnottomuuden parissa. Patsas, joka on nimetty asunnottomuuden kokemusasiantuntijan ja Suoja-Pirtti ry:n perustajan Arvo Parkkilan mukaan, symboloi ihmisen sinnikkyyttä sekä kykyä nousta vastoinkäymisten keskeltä ja löytää uusi suunta elämälleen.

Yrmy Ikonen

luovutti Arskan patsaan Peter Fredriksonille.

A-Kiltojen Liitto ry:n toiminnanjohtaja ja Suoja-Pirtti ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Yrmy Ikonen luovutti Arskan patsaan Peter Fredrikssonille huomionosoituksena tämän eläkkeelle jäämisensä jälkeen tekemästä hienosta ja sinnikkäästä toiminnasta asunnottomuuden vähentämiseksi. Palkintopuheessaan Yrmy muistutti kuulijoita, että lisäksi Peter Fredrikssonin panos aikanaan yhteistyöllä syntyneen Asunto ensin -mallin kehittäjänä on ollut merkittävä.

Kiitospuheessaan Peter Fredriksson ihmetteli, onko pääministeri Petteri Orpo unohtanut antamansa lupauksen, jonka mukaan asunnottomat, yksi asunnoton kerrallaan, saavat asunnon. "Vaikuttaisi, että lupaus on muotoutumassa asunnoissa asuvien häätöohjelmaksi", Fredriksson totesi ja esitti maamme hallitukselle ratkaisuehdotuksen: ”Jos asunnottomuuskierre halutaan katkaista, minimiasia on se, että satsataan lisää asumisneuvontaan sen sijaan, että siitä karsitaan.”

Helsingin lisäksi myös monilla muilla paikkakunnilla vietettiin Asunnottomien yötä, ja monet A-killat olivat mukana tapahtumissa. Osallistumisellaan A-killat haluavat muistuttaa yhdessä Asunnottomien yön kansalaisliikkeen kanssa siitä, että asunto on ihmisen perusoikeus, ei etuoikeus.

Teksti: toimitus

Kuvat: Yrmy Ikonen ja Kirsi Mäki

Arskalla on valtava halu auttaa

Olin nuorena kova – ja kaiketi jossain määrin lahjakaskin – urheilemaan. Pelasin jääpalloa, jalkapalloa ja jääkiekkoa. Painissa saavutin aikanaan kymmenkunta Suomen mestaruutta junioreissa. Osallistuin myös nuorten MM- ja EM-kisoihin. Urheilussa oli kyse itsekurista ja nyt jälkeen päin ymmärrän, että urheilu piti minut nuorena kaidalla tiellä.

Tosin kyllähän alkoholikokeilut nuorta miestä houkuttivat. 18-vuotiaana oli jo viikonloppujuopottelua, mutta maajoukkueurheilu suojasi minua pahemmalta. Elämä oli treenaamista ja kisaamista.

Kuitenkin jo alle kolmikymppisenä alkoholi tuli elämään –ja tulikin kunnolla.

Kurinalainen urheilu vaihtui juomiseen

Kilpaurheilu kun jäi pois, niin vähän kuin vastapainoksi kovalle kurinalaisuudelle alkoi kova juominen. Ilmeisesti kuvittelin, että olin jäänyt jostain jälkeen ja piti kiriä kiinni. Juomalla!

Fysiikka minulla kesti hirveitä määriä alkoholia. Alkoi vuosia kestänyt sairastaminen, sillä sairaushan alkoholismi on. Monta kertaa toki selvin päin ollessani mietin omaa elämäntilannetta ja pysyin jonkun aikaa raittiina, mutta sitten juominen taas alkoi.

Sitten tuli työpaikasta lopputili – juopottelun takia, totta kai – ja jäin tyhjän päälle. Alkoi kuukausien ja jopa vuosien juopottelu.

Leikkiä kuolemankin kanssa

Psykiatrit, katkot, tarkkailuosastot ja vankilat tulivat tutuiksi. Oli rikoksia, pahoinpitelyjä ja ratteja. Vankila-aika oli päihteetöntä, ja vankilassa istuin lyhyehköjä aikoja mutta useampaan kertaan. Ja sitten, kun join, join pitkiä kausia. Kovan pohjakunnon ansiosta selvisin juomisesta jotenkuten, mutta en aina.

Eräällä kertaa nimittäin yritin olla selvin päin antabuksen avulla, mutta vielä saman päivän nimissä otin viinaa. Sydänhän siinä pysähtyi ja kävin kuoleman portilla, mutta ei juominen siihen loppunut, vaan jatkoin leikkiä kuoleman kanssa. Ja oli vain ajan kysymys, milloin tulee se viimeinen niitti. Ikään kuin uhittelin vastapainoksi urheilun kovalle kurille, niin minä siitä nyt ajattelen.

Vertaistuki – elämäni paras asia

Sitten eräs kaveri, joka oli katsellut minun elämää, tuli hakemaan minut mukaansa käymään AA:ssa. Se oli elämäni paras asia, kun löysin vertaistuen äärelle. Vertaistuen ansioista olen saanut nyt elää 12 vuotta raittiina.

Minulle vertaistuki on tärkeää ja itselläni on ihan valtava auttamisen halu. Kun näen toipujan, mietin, että se voisin olla minä ja näenkin itseni siinä. Pääsen sillä tunnelmaan mukaan ja kaikilla minulla käytettävissä olevilla keinoilla yritän saada ihmisen pois päihde-elämästä.

En oikeastaan löydä sanoja sille, mitä vertaistuen avulla selviäminen ja selviytyminen minulle merkitsee, ja mitä toisten auttaminen minulle merkitsee.

A-killassa toiminta on taikasana

Oulun A-Killassa olen ohjaajana asuntolassa ja A-kilta on minulle tosi tärkeä. Töihin ei ole koskaan huono fiilis tulla. Ja vesielementti tuossa vieressä, Oulujoki – se rauhoittaa.

Ja A-killassa nimenomaan toiminta on se taikasana. Olen toimelias ja mielessä pyörii ideoita myös A-killan toiminnan kehittämiseksi. Minulla on paljon kontakteja ja rohkeutta kysyä.

Menneisyys vahvuudeksi

Nyt kun kotona teen omia askareitani, joskus tulee melkein itku, kun ajattelen, mitä raitis elämä on omalle kohdalle antanut. On perhe, sisarukset, muut sukulaiset, iso ystäväpiiri ja vanhemmat, joiden omaishoitajana toimin. Ja että oma lapsi ei ole koskaan nähnyt minua humalassa.

Vanhempien kohdalla joskus mietin, mitä ne on nähneet, miten olen heitä satuttanut ja mikä huoli heillä on ollut. Välit eivät koskaan olleet poikki, mutta kireät ne toki olivat. Tänä päivänä kuitenkin saan nähdä vanhemmissa

sen ilon, kun he tietävät, missä poika liikkuu ja että käyn heitä auttamassa.

Totta kai sitä miettii, että mitä kaikkea on tullut tehtyä. Psykiatrin kanssa olen käynyt keskusteluja, että niitten ikävienkin asioitten kanssa pitää pystyä elämään ja jotenkin olen onnistunut kääntämään niitä myös vahvuudeksi, toisin sanoen haluksi auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

Huolehdittava myös omasta jaksamisesta

Totta kai samaan aikaan, kun auttaa muita, on myös osattava pitää huolta itsestä. Osaan mielestäni rajata, etten polta itseäni loppuun. Ymmärrän, että tämä on loppuelämän sairaus, enkä omalla kohdalla näe riskiä, että ratkean juomaan. Mutta jos en koko ajan itseäni hoida, niin takaan, että osaan minä edelleen ryypätäkin.

Omalla kohdallani voin sanoa, että vertaistukiryhmät ovat halpa henkivakuutus.

Arskan tarinan muistiin kirjasi: Kirsi Mäki

Kuvat: Kirsi Mäki

HALLITUSEDUSTAJAT TUTUIKSI:

VESA VAITTINEN

A-kiltatoiminta on tiimityötä

”Tulin itse aikanaan Tampereen A-Kiltaan vuoden 1997 paikkeilla Kartanotuvan tukiasuntoon asumaan. Raittiuden alkuvuosina tuli kompurointeja, mutta suunta muuttui, kun sain olla Kartanolla niin pitkään – ja selvin päin. Aloin ymmärtämään, että on muutakin kuin päihdemaailma. Se oli minulle ratkaiseva askel ja iso elämänmuutos; kaikki lähti rullaamaan uuteen suuntaan”, muistelee Vesa Vaittinen oman A-kiltataipaleensa alkuvaiheita.

”Olin aika lailla pihalla vähän kaikesta. Olin tuolloin suorittanut kasvatustieteiden opinnot graduvaiheeseen, mutta muuten aika meni epämääräisessä maailmassa. Jos minulle joku olisi silloin sanonut, että olen jonakin päivänä toiminnanjohtajana A-killassa, olisin pitänyt sitä täytenä hulluutena”, Vesa toteaa naurahtaen, sillä toiminnanjohtaja hänestä tuli, ja pesti on jatkunut jo 17 vuotta. ”Kasvatustieteiden kandin paperit olen sentään ehtinyt saada tässä sivussa.”

Vaikka alussa hirvitti, tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä

Ei Vesa toki heti toiminnanjohtajaksi tukiasumisjakson jälkeen siirtynyt. Ensin Vesa oli työkokeilussa, kirjoitteli erinäisiä raportteja ja työllistyi pariinkin hankkeeseen, kunnes aloitti A-killassa järjestösihteerinä. ”Sitten pyydettiin toiminnanjohtajaksi. Se oli silloisen elämäni hankalin asia päätettäväksi. Ei todellakaan ollut itsestään selvä asia hypätä Laihon Riston jälkeen tämän saappaisiin”, Vesa kertoo ja jatkaa: ”Kuitenkin yliopistoopiskelu antoi tietynlaisen valmiuden toimia ja kun halusin olla toiminnassa mukana, ymmärsin, että pyyntö oli kunnia-asia ja suostuin.”

Toiminnanjohtajan pöydällä oli paljon asioita: ”Ei sitä alussa edes oikein tajunnut, mitä kaikkea työhön kuului. Eikä todellakaan ollut helppoa, välillä kävi raskaaksikin, mutta oli suuri asia, että henkilökunta suhtautui tosi hyvin ja oli paljon osaavaa väkeä ympärillä. Opittavaa oli paljon, ja paljon tuli opittua. Nyt voi sanoa, että tämä on ollut työtä, joka on omalla laillaan imaissut minut mukaansa. Muutamassa vuodessa huomasin, että tämähän taitaa olla juuri sitä työtä, mitä haluan tehdä.”

A-kilta on yhteisö, johon kaikki kuuluvat

Vesa toteaa, että vaikeita aikoja on eletty ja melkeinpä on niin, että kun yhdestä vaikeasta asiasta on päästy yli, tulee joku uusi, ehkä jopa vielä vaikeampi asia. ”Viime vuosina vaikeuksia on aiheuttanut hallinnollisen näkökulman kannalta toimintojen rahoittamisen epävarmuus. Koko ajan tulee signaalia, että teiltä viedään sitä ja tätä.”

Mutta vastapainona haasteille parasta A-killassa Vesan mielestä on vahva yhteisö, johon ihan kaikki kuuluvat: ”Tämä ei ole yksin työskentelyä, tämä vaatii kaikkien – henkilöstön, hallituksen ja jäsenten – yhteistyötä. Me ollaan samassa paatissa menossa johonkin ja toivottavasti sitten kuitenkin suotuisissa vesissä.”

Usko parempaan pitää säilyttää

Paitsi A-Kiltojen Liiton hallituksessa varajäsenenä, Vesa on myös monen muun järjestön ja toimijan hallituksessa joko varsinaisena tai varajäsenenä. ”Kaikki nämä luottamustoimet ovat erilaisia, mutta samalla ne tukevat toisiaan ja kaikissa niissä oppii paitsi kyseisen yhdistyksen asioista, myös ylipäänsä yhdistyslainsäädännöstä ja hallinnollisista asioista. Uskon, että oma hallinnollisten asioiden osaaminen on juuri tästä syystä nykyään jo aika hyvää”, Vesa toteaa.

Osaaminen näkyy muun muassa siinä, että Vesa on ”väännellyt” lukuisia toimintasuunnitelmia ja käynyt eräitäkin strategiakeskusteluja vuosien varrella. Siitä, mitä on itse oppinut, pystyy aina aika ajoin jotain jakamaan muille. ”Ja ainakin voi kertoa sen, mitä ei kannata tehdä”, Vesa naurahtaa. ”Pään seinään hakkaamista on ja on ollut paljon. Maailma toimii erilaisilla ehdoilla kuin sosiaalialan voittoa tavoittelemattomissa järjestöissä toimitaan. Siitä aiheutuu ristiriitaa. Minuakin joskus sanotaan sinisilmäiseksi, mutta uskon hyvään ja hyvyyteen. Jos sen uskon menetän, on mietittävä, mitä teen. Kyllä usko parempaan täytyy säilyä.”

A-Kiltojen Liiton tehtävä on palvella A-kiltoja

A-Kiltojen Liiton hallituksen varajäsenenä Vesa välillä pohtii hallituksen roolia suhteessa A-kiltoihin: ”A-killat ovat aikanaan perustaneet A-Kiltojen Liiton, ja se on perustettu nimenomaan palvelemaan A-kiltoja.” A-Kiltojen Liiton pääasiallisena tehtävänä Vesa näkeekin kaikkien A-kiltojen äänen kokoamisen yhteen ja kaiken kokoisten A-kiltojen tarvitsemien palveluiden tuottamisen.

”Kun A-killat toimivat jäsenistölleen tukipilarina, niin A-Kiltojen Liitto sitten kokoaa A-killat yhden lipun alle. Tästä syntyy yhteisöllisyys. Ja tästä syystä näen tärkeänä, että liiton kautta A-kiltalaiset pääsevät tutustumaan toisiinsa ja tuntevat toisiaan valtakunnallisesti. Se luo varmuutta ja turvallisuutta.”

A-Kiltojen Liiton hallituksessa Vesalle riittää varajäsenyys: ”Yritän olla järkevä, enkä siksi mielelläni ota velvoitteita, joita en varmasti pysty kantamaan.”

Päihteettömyys kannattaa aina ja jos lipsahtaa, takaisin saa tulla

A-kiltalaisille Vesalla on terveisiä: ”Päihteettömyys kannattaa aina. Siitä se kaikki lähtee, ja kaikki muu on sen jälkeen helppoa, kun päihdeasia ratkeaa. Päihteettömyys on kaiken a ja o, ja A-kiltojen tärkeä tehtävä on kannustaa ihmisiä osallistumaan ja päihteettömyyteen.”

Vesa kuitenkin vielä täsmentää: ”Vapaaehtoisuuden ajatus on pidettävä tässä myös mukana, ketään ei pakoteta mihinkään. On tärkeää, että tulee päihteettömiä päiviä, mutta jos on käyttänyt päihteitä vaikkapa 10 vuotta, olemalla 100 päivää selvin päin ei ole vielä kovalla maalla. Pitää ymmärtää se, että jos lipsahtaa, niin takaisin tulemisen A-kiltaan täytyy olla niin sujuvaa kuin mahdollista. Tukea antavasta tahosta ei saa tulla semmoista peikkoa, ettei uskalla mennä sinne, jossa autetaan.”

”Suurin peikko on ihmisen sisällä. A-kiltalaisten yhteisössä on yhdessä helpompi tainnuttaa ne peikot.”

Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Vesa Vaittinen Tampeen A-Kilta ry

A-kiltatoimintaa arvostetaan hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueet muodostettiin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksessa, jonka myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille 1.1.2023. Uudistuksen tavoitteena oli muun muassa yhdenvertaisten palvelujen varmistaminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Muun muassa mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä sosiaalihuolto ovat hyvinvointialueiden vastuulla.

Hyvinvointialueet ja kunnat tekevät yhteistyötä ja varmistavat toimintaedellytykset oman alueensa järjestöille. Järjestöjen toiminta täydentää julkisia palveluita, ja järjestöjen tarjoama tuki voi olla esimerkiksi osa palveluketjua tai -kokonaisuutta. Oman alansa asiantuntemuksen lisäksi järjestöillä on tärkeä tehtävä osallisuuden vahvistamisessa.

(Lähde: https://stm.fi/hyvinvointialueet)

Vesiposti-lehti kysyi muutamalta hyvinvointialueelta järjestöyhteistyöstä ja päihdepalvelujen järjestämisestä. Kaksi hyvinvointialuetta vastasi alla oleviin kysymyksiimme.

1. Nimi, työtehtävä ja työnantaja?

2. Minkälaista yhteistyötä hyvinvointialueellanne tehdään (päihde)järjestöjen kanssa? (Tässä voi kertoa myös myönnettävistä avustuksista, kuten tiloista tai rahallisista avustuksista.)

3. Millä tavalla yhdessä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa tehtävä lakisääteinen haittoja ehkäisevä päihdetyö mielestäsi toteutuu hyvinvointialueellanne?

4. Päihdekuntoutuspalveluita tuottavilta järjestöiltä on kuulunut laajasti viestiä, että tämän vuoden keväällä hyvinvointialueiden maksusitoumuksia ostopalveluina toteutettavaan päihdekuntoutukseen on myönnetty entistä vähemmän, ja laskusuunta on jatkunut. Hyvinvointialueilla ei välttämättä ole omia korvaavia palveluja vastaamaan päihdekuntoutuksen tarpeeseen. Millaisena näet tilanteen hyvinvointialueellanne?

5. Haluatko kertoa jotakin muuta omalta hyvinvointialueeltasi?

6. Mitä terveisiä haluat lähettää A-killoille ja A-Kiltojen Liitolle?

Kuvituskuva

Helena Liimatainen, järjestötyön koordinaattori, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde

Pohteen yhteistyötä järjestöjen kanssa koordinoi järjestötyön koordinaattori eli minä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on nimetyt järjestöyhdyshenkilöt, jotka toimivat yhteistyössä toimialueiden järjestöverkostojen kanssa.

Mielenterveys- ja päihdejärjestöverkostossa on mukana päihdejärjestöjä. Verkoston vastinparina toimii Perhe- ja sosiaalipalvelut ja OYS Psykiatrian toimialue. Verkosto on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Verkostossa tehtävä yhteistyö tukee järjestöjen ja seurakuntien yleishyödyllisen toiminnan tunnistamista osana palvelukokonaisuutta.

Verkoston edustajat ovat mukana Järjestöyhteistyöryhmä JYRYssä, joka on hyvinvointialueen edustuksellinen järjestö- ja seurakuntayhteistyön rakenne. Hyvinvointialue käy JYRYn kanssa lakisääteiset hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen neuvottelut.

Päihdejärjestöt ovat keskeisessä roolissa myös Ehkäisevän mielenterveys-, päihde- ja väkivaltatyön yhteistyöryhmässä ja -verkostossa. Yhteistyöryhmässä on mukana myös päihdetaustainen kokemustoimija. Päihdejärjestöjä voi olla mukana myös muissa hyvinvointialueen edustuksellisissa yhteistyöryhmissä ja avoimissa hyvinvoinnin teemaverkostoissa.

Pohde myöntää järjestöavustuksia yleishyödylliseen toimintaan. Avustuslajeja on kaksi: toiminta-avustukset ja kumppanuusavustukset. Avustukset ovat haussa aina loppuvuodesta ja päätökset tehdään alkuvuodesta.

Pohde tarjoaa järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan käyttöön maksuttomia tiloja. Sosiaali- ja terveyskeskuksissa sijaitsevat tilat ovat aulatiloja, joissa voi esitellä toimintaa, ja kokoustiloja, joissa voi järjestää esimerkiksi vertaisryhmätoimintaa.

Pohteen ehkäisevää päihdetyötä koordinoi yksi kolmesta osallisuus-, yhdyspinta- ja hyvinvointikoordinaattorista. Päihdehaittojen ehkäisy on osa-alueena huomioitu Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointikertomuksessa. Osana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointisuunnitelmaa on tehty myös Ehkäisevän päihdetyön suunnitelma.

Ehkäisevää päihdetyötä toteutetaan järjestöjen ja seurakuntien kanssa erityisesti Mielenterveys- ja päihdejärjestöverkostossa sekä Ehkäisevän mielenterveys-, päihde- ja väkivaltatyön yhteistyöryhmässä ja -verkostossa.

Perhe- ja sosiaalipalvelut ja OYS Psykiatrian toimialuejohtaja Leena Mämmi-Laukka vastasi kysymykseen seuraavasti: ”On totta, että Pohteella kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota siihen, että päihdelaitoskuntoutus olisi vaikuttavaa ja asiakas hyötyisi kuntoutuksesta. Avohoidon palvelut ovat ensisijaisia laitoskuntoutukseen nähden. Päihdelaitoskuntoutus tulee harkittavaksi, jos avohoidon keinot eivät ole riittäviä. Laitoskuntoutuksen arvioinnissa on tukena moniammatillinen tiimi. Pohteella on vahvistettu omia päihdepalveluja, mikä osaltaan on vaikuttanut laitoskuntoutuksen ostamisen tarpeeseen.”

Keräämme tällä hetkellä kokemustietoa hyvinvointikertomukseen. Myös järjestöt osallistuvat tiedon keräämiseen ja tulkintaan. Järjestöt levittävät tietoa asukaskyselystä ja auttavat toimintaansa osallistuvia kyselyyn vastaamisessa. Järjestöt tuottavat järjestökyselyyn vastaamalla tietoa sellaisten kohderyhmien hyvinvoinnista, jotka eivät esimerkiksi sairaudesta, vammasta tai korkeasta iästä johtuen itse vastaa asukaskyselyihin. Lisäksi järjestöt voivat kerätä tietoa omalta kohderyhmältään ilmiöaseman avulla. Järjestöt myös osallistuvat kaiken kerätyn tiedon tulkitsemiseen yhdessä Pohteen, kuntien ja seurakuntien edustajien kanssa. Keskeinen järjestöjen tavoittamisen kanava tässäkin yhteistyössä ovat toimialueiden järjestöverkostot.

Päihdejärjestöillä on arvokasta tietoa omien kohderyhmiensä hyvinvoinnista ja tuen tarpeista. On hienoa, että myös päihdejärjestöt ovat yhteisessä hyvinvointityössä aktiivisesti mukana!

Pohteen näkökulmasta paikallisten A-kiltojen toiminnalla on suuri merkitys alueen päihdetoipujien ja heidän läheistensä hyvinvoinnille, terveydelle ja turvallisuudelle. Pidämme erittäin tärkeänä myös A-Kiltojen Liiton alueella tekemää työtä, joka mahdollistaa ja tukee paikallisten A-kiltojen laadukasta toimintaa. Haluamme kutsua kaikki päihdetoipujajärjestöt mukaan Pohteen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Minuun voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä!

Kuva: Sanna Krook, Pohde

1.

Ilari Karhumalja, järjestöyhteistyön erityisasiantuntija, Vantaan ja Keravan hyvinvointialue

Vastaukset 3–6 on koostettu yhteistyössä VAKEn päihde- ja mielenterveyspalveluiden kanssa.

2.

Hyvinvointialueella tehdään tiivistä yhteistyötä alueen päihdejärjestöjen kanssa niin asiakkaiden ohjauksessa kuin palveluiden kehittämisessä. Jaamme muun muassa avustusta järjestöjen tuottamaan ennaltaehkäisevään päihdetyöhön, minkä lisäksi hyvinvointialueella on toiminut jo pitkään mielenterveys- ja päihdejärjestöjä kokoava yhteistyöverkosto.

Alueen miepä-järjestöjen sote-verkosto tukee päihde- ja mielenterveystyön yhteistyön, osaamisen ja asiakaslähtöisten palvelupolkujen kehittymistä sote- ja järjestötoimijoiden välillä. Verkosto vahvistaa tiedonvaihtoa ja yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa, jotta järjestöjen mahdollistama toiminta hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ongelmia kohdanneiden auttamiseksi huomioitaisiin mahdollisimman hyvin hyvinvointialueiden rakenteissa.

Avustettava toiminta täydentää hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveyspalveluja muun muassa tarjoamalla päihdepalveluiden ohjausta ja vertaistukea. Myönnämme avustuksia esimerkiksi päihderiippuvaisten tukihenkilötoimintaan, päihdetyön kokemusasiantuntijan vastaanottotoimintaan sekä vapaaehtoisten järjestämään päihteettömyyttä ja toipumista tukevaan ryhmätoimintaan. Tämän lisäksi tuemme avustuksilla mielenterveyden, riippuvuussairauksien ja sosiaalisten haasteiden parissa olevien henkilöiden, syrjäytymisen ja sen lieveilmiöiden ennaltaehkäisyä sekä vähentämistä, kohderyhmän toimintakyvyn ja hyvinvoinnin vahvistamista sekä ratkaisukeskeistä palveluohjausta matalan kynnyksen päiväkeskuksessa.

Jokaisella hyvinvointialueella on aluevaltuusto, joka vastaa alueen toiminnasta ja taloudesta. Valtuutetut valitaan hyvinvointialueen aluevaaleissa. Seuraavat aluevaalit käydään 13.4.2025. Kuvituskuva

3.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella Ehkäisevän päihdetyön yksikkö vastaa lakisääteisen ehkäisevän päihdetyön, mielenterveyden edistämisen ja rahapelihaittojen ehkäisemisen koordinoinnista ja kehittämisestä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat hyvinvointialueen toimijat ja kunnat, alueella toimivat järjestöt ja viranomaiset sekä hyvinvointialueen asukkaat. Hyvinvointialueen sisällä yksikkö tuottaa päihde- ja mielenterveysteemaisia koulutuksia työntekijöille ja tiedottaa heitä ajankohtaisista asioista, jotta asukkaat saavat tietoa ja tukea kohtaamaltaan ammattihenkilöltä. Ehkäisevän päihdetyön yksikkö tukee kuntia ehkäisevässä päihdetyössä esimerkiksi järjestämällä koulutuksia ja järjestämällä päihdetilannekyselyn, jonka tuloksia myös kunnat voivat hyödyntää. Lisäksi tärkeää on alueen päihdeindikaattorien seuranta ja niistä raportointi. Alueella on käytössä myös THL:n valtakunnallisesti koordinoima Pakka-toimintamalli.

4.

VAKEn päihde- ja mielenterveyspalveluissa on tiedossa, että monet hyvinvointialueet ovat leikanneet rajusti päihdehuollon kuntouttavan lyhytaikaisen laitoshoidon hankinnasta taloudellisista syistä. Tämä voi johtaa siihen, että laitospaikkoja joudutaan sulkemaan ja palvelun-

Kuva: Ilari Karhumalja

tuottajat joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin, mikä johtaa pahimmassa tapauksessa palvelutarjonnan supistumiseen. Jos hoitopaikat ja -vaihtoehdot supistuvat lähivuosina, niiden saaminen takaisin voi olla haasteellista.

Hoitamatta jättäminen on lyhytnäköistä osaoptimointia. Hyvinvointialueet joutuvat "maksamaan" osaoptimoinnista pahimmillaan kalliisti, kun hoitamattomuuden haitat tulevat kalliimmiksi: sairaalahoito on kalliimpaa (somaattinen ja psykiatrinen), minkä lisäksi hoitamattomuudesta on haittaa perheille muun muassa lastensuojelun kulujen ja mahdollisten muiden haittojen näkökulmasta.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ei ole säästetty kuntouttavan laitoshoidon hankinnasta, mutta paineita siihen suuntaan tulee varmasti olemaan. Kolmen viimeisen vuoden ajalta (2021–23) kuntouttavan laitoshoidon ostetut vuorokaudet mukaan lukien korvaushoitolaisten kuntouttava laitoshoito on pysynyt samalla tasolla. Ostettujen vuorokausien keskiarvo kolmelta viimeiseltä vuodelta on 9 374. Tänä vuonna tammi-elokuussa on ostettu 7 308 vuorokautta ja viime vuonna tammi-elokuussa 6 103 vuorokautta.

Lokakuussa alueellamme käynnistyi järjestöyhteistyön neuvottelukunnan toiminta. Neuvottelukunta toimii Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan alaisuudessa ja tukee sen järjestöyhteistyön koordinaatiotehtävää. Neuvottelukunnan tehtävänä on muun muassa vahvistaa järjestöjen toimintaedellytyksiä alueella, luoda kokonaiskuvaa järjestöyhteistyöstä sekä osallistua hyvinvointialueen järjestöyhteistyön suunnitteluun ja kehittämiseen. Neuvottelukunta koostuu 20 järjestöedustajasta ja kahdesta luottamushenkilöedustajasta. Järjestöedustajat edustavat neuvottelukunnassa omaa kohde- ja teemaryhmäänsä Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriluokituksen mukaisesti. A-klinikkasäätiö toimii neuvottelukunnassa päihde-, huume- ynnä muihin riippuvuuksiin liittyvien yhdistyksien varsinaisena edustajana ja varaedustajaksi valittiin Suomen Valkonauhaliitto ry. Neuvottelukunta tulee vahvistamaan entisestään alueen järjestöjen välistä yhteistyötä osana muuta alueellista ja teemallista järjestöjen verkostoyhteistyötä.

Teemapäivät 2025

Miesten teemapäivät 19.–21.3. hyvinvointia ja tukea toipumiseen toiminnallisesti ja vuorovaikutteisesti

Kevätfoorumi 24.–25.4. ajankohtaisia asioita ja toiminnan kehittämistä

Perhetapahtuma DIY 14.–15.6. rentouttavaa yhdessäoloa, pelejä ja leikkejä koko perheelle

Tapahtuman järjestäminen DIY 22.–24.8.

onnistunut tapahtumajärjestäminen ideasta palautteisiin

Syysfoorumi 13.–14.11. ajankohtaisia asioita ja toiminnan kehittämistä

Perinteinen Päihdefoorumi järjestettiin alueella jo 23. kerran 6.11.2024. Tänä vuonna aiheena oli Elämänkokemus voimaksi –mielen hyvinvointi ja päihteet ikääntyessä. Koulutus on suunnattu kaikille aiheesta kiinnostuneille ja tallenne on julkaistu hyvinvointialueen Youtube-kanavalla (@vakehyva) marraskuussa.

Teette tärkeää työtä täydentäen lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoamalla muun muassa päihteettömyyttä ja toipumista tukevaa ryhmätoimintaa, päihdepalveluiden ohjausta ja vertaistukea.

Terveisinä päihde- ja mielenterveyspalveluista: toivottavasti järjestöille kohdennetut hallituksen leikkaukset eivät vaurioita liiaksi toimintaanne. 5. 6.

Teemapäivät läheisille 11.–12.12. voimaantumista, virkistymistä ja työkaluja jaksamisen tueksi

DIY = do it yourself eli tee se itse -tapahtuma, jossa muun muassa ruuat tehdään itse.

Tällä qr-koodilla tarkemmat tiedot tapahtumakalenterista

TOIPUMISTARINA: NALLE

Väkivallan varjot ja nuoruuden pelot ovat jääneet taa

Nallen elämällä on nyt uusi suunta

Olen Nalle, 32 vuotta.

Minua kiusattiin ala-asteella aika väkivaltaisesti, ja koko nelos-viitosluokan minua pelotti mennä kouluun. Oli jokapäiväinen kauhun hetki, kun piti kävellä kouluun tietämättä, mitä siellä milloinkin tapahtuu.

Ensimmäisen humalani join ollessani viitosluokalla kuitenkin vain kokeilunhalusta – en kiusaamisen takia – ja kokemus oli negatiivinen, jopa erittäin luotaantyöntävä. Tuli vain huono olo.

Päihteet ahdistusta helpottamaan…

Yläasteella pääsin toiseen kouluun ja pois uhkaavasta ympäristöstä. Löysin uusia ystäviä nopeasti. Mutta kun tilanne tavallaan rauhoittui, aloinkin oireilemaan mielenterveyden puolella. Tulivat ensimmäiset paniikkikohtaukset sekä unettomuutta ja ahdistusta.

Tässä kohtaa elämääni alkoi konkreettinen päihteiden käyttö – tupakoinnista. Aluksi kävin salaa illalla tupakalla ja käytin tupakkia unilääkkeenä, sillä se meni päähän ja tuntui hyvältä. Tykästyin ja tupakoinnista tuli tapa. Sen aikainen alkoholikokeiluni sen sijaan päättyi samaan kuin aiemminkin, ei tuntunut miltään.

Mielenterveyden puolella minulla alkoi olemaan itsetuhoisia ajatuksia. Päässäni muotoutui suunnitelma, että muutan pois kotoa 18-vuotiaana ja teen itsemurhan. En jaksa tätä elämää. Enkä halua, että vanhemmat löytävät minut, vaan löytäjä on joku talonmies tai vastaava.

Olin ollut pitkään hyvin huumevastainen, mutta yläasteen ja lukion vaihteessa rakastuin reggaemusiikkiin. Ja sen myötä kiinnostuin kannabiksesta, jota reggaekulttuurissa ihannoitiin.

Ensimmäinen kunnon hatsi, henkäisy, kannabista kolahti ja tömähti. Se kokemus oli minulle rakkautta ensimmäisestä kerrasta. Kannabis yhdistettynä musiikin kuunteluun, sointukulkujen purkamiseen ja analysoimiseen oli psykedeelinen kokemus.

… mutta vain hetkellisesti

Niin alkoi pilven polttelu, jota harrastin monta kertaa viikossa. Huomasin, että ahdistus pysyi poissa pari kolmekin päivää polttelun jälkeen. Aloin siis lääkitsemään omaa pahaa oloani kannabiksella, mutta apu kesti vain muutaman kuukauden. Polttelu auttoi unettomuuteen, muttei vienyt ahdistusta pois. Itsetuhoinen olo tuli takaisin.

Tässä kohtaa ajattelin, että eihän tämä kannabis niin paha ole, vaikka siitä on koulun valistustunneilla sanottu, että ker-

rasta voi jäädä koukkuun. Eihän tästä tule mitenkään kipeäksi, vaikka olisi polttamattakin. Onkohan muistakin aineista varoiteltu turhaan? Päätin, että ennen itsemurhaa kokeilen kaikkea. Otan selvää, mistä näissä on kyse.

Kävin läpi kaikki mahdolliset aineet ja löysin opiaatit. Kaikki kipu sielussa, toivottomuuden tunne, kaikki se paha olo suli kerralla pois. Ironisesti voi näin jälkeen päin sanoa, että aineiden avulla ajattelin, että ehkä tulevaisuudessa sittenkin on jotain. Opiaatit olivat lämmin halaus, jonka avulla jaksoin taas hetken eteenpäin. Mutta opiaattinen psyykkinen ote sekä vieroitusoireet olivatkin sitten jotain, mitä en olisi osannut kuvitellakaan.

Olin toimintakykyinen

Opiaattiongelma oli elämässäni seuraavat 14 vuotta. Ostin huumeita, tilasin niitä ulkomailta, myin itse. Ensimmäisellä katkolla kävin 22-vuotiaana ja sitä seurasi lyhyt selvä kausi. Tuli avoliitto, kävin NA:ssa ja joku mainitsi A-killankin, mutta ajattelin, ettei se ole minulle sopiva paikka, siellä on vain vanhoja äijiä ja alkoholisteja.

Elämä soljui jotenkin. Jossain vaiheessa valmistuin ravintolakokiksi, parisuhde päättyi. Retkahdin käyttämään rauhoittavia saadakseni itkuisuuden pois ja tutkinnon hoidettua loppuun, mutta työelämään siirtyessäni käyttö palasi nopeasti takaisin opiaatteihin. Kävin töissä ja olin funktionaalinen, toimintakykyinen narkomaani. Näin itse ajattelen.

kunnes kaikki kaatui niskaan ja halusin viimein aineista eroon

Vuonna 2019 tapahtui elämäni isoin kriisi, kun kotini paloi ja menetin kaiken omaisuuteni. Jäin asunnottomaksi. Lehtiroskiksessa majaileva ei voinut käydä töissä ja ilman tuloja opiaattien käytön rahoittamisesta tuli mahdotonta. Kaikki kaatui niskaan.

Kun pääsin asumaan asunnottomien asuntolaan, hakeuduin päihdeklinikalle, jossa minulle tarjottiin korvaushoitoa. Hyväksyin tämän ainoana keinona, jolla saisin opiaattini ilmaiseksi. Päivittäinen lääkkeen haku tulisi olemaan iso riesa, mutta näin voisin jatkaa käyttämistä. Todellista halua lopettaa käyttö minulla ei siis vielä tässä vaiheessa ollut.

Olin viisi vuotta korvaushoidossa, ja pian hoidon aloittamisen jälkeen tavoitteekseni kuitenkin tuli lopettaa käyttö kaikkinensa. Minut nimittäin puhuttiin ympäri vaihtamaan toimiva päivittäisannos pidempikestoiseen pistokseen sillä lupauksella, että saisin vaihtaa takaisin, jos en olisi tyytyväinen. Pistos-

hoitoa jatkettiin kuitenkin yli kolme vuotta, toistuvista vaihdospyynnöistäni huolimatta ja vaikka olin vieroitusoireissa jatkuvasti. Jouduin ostamaan ja käyttämään korvaushoitolääkettä myös laittomasti hoidon ulkopuolella haluten samalla lopettaa koko hoidon.

Kohdallani tapahtui siis mielestäni vakava hoitovirhe, joka pitkitti korvaushoitoa tarpeettoman pitkään. Lääkärille ei sopinut, että pääsisin päivittäisannoksilla toteutettavaan korvaushoitoon takaisin. Vasta kun sanoin, että olen luovuttamassa elämäni suhteen, minua kuultiin ja uskottiin.

Vuosi sitten lokakuussa pääsin päiväannoksena toteutettavaan korvaushoitoon, tammikuussa pääsin Päihdesairaalaan ja korvaushoitoni loppui. Nyt olen syönyt vain melatoniinia unta helpottamaan.

A-killan suhteen olin totaalisesti erehtynyt…

Sitten löytyi A-kilta. Ja kuinka väärässä olinkaan ollut! A-kilta ei olekaan vanhojen ukkoalkkisten toveriseura, vaan se on ihan erilainen kuin olin ajatellut.

Minulle A-kilta on ollut todella loistava löytö. A-killasta olen löytänyt vertaistukimuodon, joka ei keskity negatiivisten asioiden ympärillä vellomiseen. Minulle sopii A-killan vapaamuotoisuus, yhteinen vapaa-ajanvietto ja hauskanpito, vitsailu ja nauraminen sekä kortinpeluu.

… ja olen nyt itsekin tärkeä osa A-kiltaa

Itse kävin A-killassa aluksi vain kävijänä. Sitten eräällä leirillä ravintolakokin taustani myötä otin vastuuta toiminnasta ja sitouduin A-kiltaan vahvemmin. Nykyään teen tapahtumiin tarjoiluja ja hävikkiruuan hyödyntämisessä käytetään minun työkokemustani apuna: kun näen raaka-aineita, minulla on heti helposti kymmenkunta reseptiä mielessä, mitä aineksista voidaan kokata. Tämä on entisestään lisännyt omaa sitoutumistani toimintaan ja lisäksi on kiva huomata ihmisten asenteista, että minua ja vapaaehtoistyöpanostani arvostetaan. – Tuon siis yhteiseen toimintaan muutakin kuin vain käytetyn kahvikupin!

Ilman A-kiltaa olisin ollut elämässäni kaiken kanssa tosi yksin, sillä vanhasta sosiaalisesta ympäristöstä minun oli pakko irtautua. A-killasta on löytynyt ystäviä ja paljon ihan konkreettista apua muun muassa muuton yhteydessä.

A-killan löytäminen toi minulle toivoa ja vertaiset tukivat tätä valintaa, jonka olin itse tehnyt. Jos tässä jotakin neuvoa toiselle voi antaa, korostan sitä, että kun lähdet kuivalle maalle, älä jää yksin. Kun ei ole muita kuin käyttäjäkavereita, niistä pitää irrottautua ja sitten jää yksin. A-kilta on loistava paikka, joka tällaisesta ihmisestä ottaa kopin.

Aina, kun itsellä on todellinen halu päästä päihteistä eroon, on myös toivoa. Myös sen haluan sanoa.

Nallen tarinan muistiin kirjasi: Kirsi Mäki

Kuva: Canva

Päihteisiin kuolleita

muistettiin

Vantaan A-killan Römperissä

Viime vuonna huumeiden aiheuttamiin yliannostuksiin kuoli ennätykselliset 253 ihmistä. Jokainen heistä oli jonkun rakas – äiti, isä, lapsi, ystävä. Päihteet eivät määrittele ihmistä, vaan heidän tarinoihinsa kuului niin paljon enemmän: toiveita, unelmia ja hetkiä, jotka elävät yhä muistoissamme.

Kuva: Jonna Tiittola-Odijie Vantaan A-kilta ry

Päättäjävierailu A-killassa

Kansanedustaja, Järvenpään kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Järvenpään kaupunginvaltuuston jäsen Eemeli Peltonen kävi Järvenpään A-killan vieraana. A-killan hallituksen puheenjohtaja Antti Tamminen antoi Eemelille mukaan Vesiposti-lehtiä eduskunnan kahvilaan vietäväksi.

Kuva: Antti Tamminen Järvenpään A-kilta ry

Nuorten tavoittaminen edellyttää suunnattuja lähestymistapoja

Järjestötyöntekijöiden mielestä nuorten tavoittamiseksi on mentävä sinne, missä nuoretkin ovat. Järjestöjen onkin tärkeää olla jatkuvasti esillä nuorten suosimissa kanavissa ja yhteisöissä.

Nuorten tavoittaminen päihde- ja mielenterveysjärjestöjen, myös A-kiltojen toimintaan, on koettu varsin haastavaksi. Kartoitimme Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) nuorten tavoittamisen hyviä käytäntöjä. Haastattelimme 17 järjestötyöntekijää, jotka kohtaavat nuoria työssään.

Verkostot lisäävät tunnettavuutta ja madaltavat nuorten kynnystä osallistua

Järjestötyöntekijät kertoivat erilaisten verkostojen olevan nuorten tavoittamisen kannalta keskeisiä. Erityisesti koulu- ja oppilaitosyhteistyön nähtiin lisäävään näkyvyyttä ja tunnettavuutta nuorten keskuudessa. Nuoret ovat usein ”bränditietoisia” ja hakeutuvat helposti itselle tai kavereilleen tuttuihin paikkoihin ja toimintoihin. Eräänlainen tuttuus myös madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä ja osallistua toimintaan.

Sitten, kun toistuu se nimi tai palvelu, se herättää myös luottamusta nuorissa.

Lisäksi työntekijät kokivat, että nuorten tavoittamiseksi järjestöjen on tärkeää olla jatkuvasti esillä nuorten suosimissa kanavissa ja yhteisöissä. Yksittäisiä kampanjoita ei koettu yksinään riittävinä, vaan työntekijöiden mukaan tarvitaan pitkäjänteistä ja toistuvaa viestintää. Tämä taas vaatii taloudellisia resursseja, jotka koettiin kuitenkin usein riittämättömiksi. Yhtenä hyvänä käytäntönä näkyvyyden lisäämiseksi nähtiin jalkautuminen muiden tahojen järjestämiin tapahtumiin tai palveluihin niin verkossa kuin kasvotusten.

Nuoret tavoittaa digialustoilla ja jalkautumalla nuorten pariin

Työntekijät olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että nuorten tavoittaminen edellyttää yhä enemmän digitaalisten alustojen kuten somen, verkkosivujen ja sovellusten käyttöä. Korona-aikana vauhdilla edennyt digiloikka oli nähtävissä myös järjestökentällä, kun osa toiminnoista siirtyi olosuhteiden pakosta nettiin. Työntekijät toivoivatkin lisäkoulutuksia somen ja sovellusten käyttöön. Etupäässä toivottiin, että somen ylläpitämiseen olisi mahdollista palkata nuoria, jotka olisivat paremmin perillä some-maailmasta.

Mutta onhan se niin, että somen tekeminen, että koko ajan laahataan perässä siinä, että missä nuoret menee.

monipuolisia ja nuorille

Vaikka digitaalisten alustojen nähtiin olevan erottamaton osa nuorten arkea, työntekijät nostivat esiin nuoret, joilla ei syystä tai toisesta ole puhelinta käytössään. Puhelimettomuutta ilmeni eritoten päihdejärjestöjen asiakaskunnassa. Puhelimett omuus ei ainoastaan vaikeuta nuorten tavoittamista, vaan lisäksi se tuo viranomaisasioinnille omat haasteensa. Perinteiselle jalkautuvalle työlle koettiinkin yhä olevan vahvaa tarvetta, sillä sitä kautta on mahdollista tavoittaa myös ne nuoret, jotka eivät ole netissä.

Nuoret tarvitsevat tilan yhteisöllisyydelle ja joustavuutta toimintaan

Yhtenä keskeisenä tavoittamisen hyvänä käytäntönä järjestötyöntekijät pitivät matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoimintaa. Haastateltavien mukaan monet nuoret kaipaavat paikkaa, jossa luoda uusia ihmissuhteita, kokea vertaisuutta, saada rytmiä arkeen ja jonne voi tulla suunnittelematta etukäteen. Työntekijöiden mukaan nuorten sitouttaminen järjestöjen toimintaan vaatii puolestaan jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhteisön rakentamista, jossa nuoret voivat kokea kuuluvansa johonkin. Työntekijät myös näkivät, että nuoret eivät kovinkaan hel-

posti ole valmiita sitoutumaan tiukkoihin aikatauluihin, vaan toiminnan tulisi tältä osin olla mahdollisimman joustavaa.

Osallisuus ainakin nuorilla aikuisilla tuntuisi lähtevän siitä ajatuksesta, että he voivat itse päättää sen osallisuuden tavan ja myös sen ajan.

Toiminnan joustavuuden koettiin yhtäältä madaltavan osallistumisen kynnystä, mutta toisaalta sen nähtiin myös edesauttavan nuorten toimintaan jäämistä. Tärkeintä on, että nuoret kokevat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi ja että heillä on mahdollisuus osallistua järjestön toimintaan itselleen merkityksellisellä tavalla.

Taina Heinonen, Sari Jurvansuu & Jouni Tourunen A-klinikkasäätiö Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)

Huumeiden käyttöä entistä – hoitoa ja palveluita entistä

Suomen huumetilanne on muuttunut huomattavasti 1990-luvulta tähän päivään. Käytettävien aineiden määrä, käyttötavat ja käyttäjien määrä ovat kasvaneet. Käyttäjien määrä on lisääntynyt erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa.

Perinteisten aineiden rinnalle uusia

Käytettävien aineiden suhteen niin sanotut perinteiset huumeet ovat edelleen markkinoilla. Buprenorfiini, amfetamiini ja erilaiset bentsodiatsepiinit hallitsevat, mutta näiden rinnalle on tullut koko joukko uusia, usein synteettisesti valmistettuja huumeita.

Käytettävien aineiden joukosta löytyy erilaisia opioideja, kuten fentanyyli ja nitatseeni, joiden voimakkuus on todella korkea, ja muuntohuumeita, kuten Alfa-PvP eli peukku ja synteettiset kannabinoidit. Myös kokaiinin käyttö on lisääntynyt paljon, etenkin isommissa kaupungeissa.

Peukku puhuttaa

Viime aikoina on paljon puhututtanut Alfa-PvP eli peukku ja sen tuomat haasteet. Kyseessä on siis synteettinen valmiste, joka on tullut markkinoille vasta hiljattain, mutta joka on saavuttanut huomattavaa suosiota huumeita käyttävien ihmisten keskuudessa. Lisääntynyt peukun käyttö liittyy tarjonnan lisääntymiseen sekä hinnan laskemiseen.

Mielenkiintoinen asia Alfa-PVP:n käytössä on se, että käyttötapana polttaminen on yleistynyt huomattavasti. Siitä huolimatta käyttäjät kertovat saavansa paiseita ja haavaumia, jollaisia seuraa myös pistokäytössä. Muita haittoja ovat muun muassa psykoosit, harhaluulot, väkivaltaisuus ja arvaamattomuus.

enemmän entistä vähemmän

Huumekuolemia pitää voida ehkäistä

Suomessa kuolee huumemyrkytyksen uhrina keskimäärin 4–5 ihmistä viikossa. Erityisen huolestuttavaa on ollut nuorten, alle 25-vuotiaiden huumemyrkytyskuolemien kasvu.

Huumekuolemat ovat asia, johon olisi pitänyt tarttua jo aikoja sitten huomattavasti tehokkaammin. Keinoja on tuotettu esimerkiksi moniammatillisessa THL:n koordinoimassa Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmässä (HEAR), jossa on vuodesta 2021 alkaen rakennettu Suomen mallia huumekuolemien ehkäisyyn muun muassa selvittämällä kansainvälisten huumekuolemien ehkäisymenetelmien soveltuvuutta Suomeen. Työryhmän tarkoituksena on ollut tehdä konkreettisia ehdotuksia ja suosituksia toimenpiteiksi, joilla yliannostuskuolemia maassamme voitaisiin ehkäistä – ja työ jatkuu edelleen.

Mitäs läksit? -asenne heijastuu palveluihin

Huumeiden käyttö aiheuttaa kärsimystä, ongelmia ja surua, ei pelkästään huumeita käyttävälle ihmiselle, vaan myös hänen läheisilleen. Asia koskettaa siis todella isoa joukkoa ihmisiä. Mutta… Päihdeongelman ja etenkin huumeongelman luonteen vuoksi asiaan suhtaudutaan edelleen ajatuksella, että ”mitäs läksit” ja se heijastuu suoraan myös palveluihin.

Nyt leikkaukset kohdistuvat kaikkeen siihen, millä voitaisiin ehkäistä huumeita käyttävien ihmisten määrää ja ongelmia. Ehkäisevästä työstä leikataan, jolloin ei päästä vaikuttamaan siihen, että jatkossa huumeita käyttäviä ihmisiä olisi vähemmän. Samalla huumeita käyttävien ihmisten

Huumekuolemien

ehkäisyn asiantuntijaryhmän (HEAR) julkaisuihin voi tutustua tästä qr-koodista:

mahdollisuus päästä hoitoon vähenee, tarjolla on käytännössä vain vieroitushoitojaksoja, kuntouttavaan hoitoon ei liiemmin maksusitoumuksia saa. Myös haittoja vähentävissä palveluissa psykososiaalinen tuki on vähentynyt huomattavasti.

Päihteitä käyttävillä ihmisillä ei juurikaan ole toivoa näköpiirissä tai se toivon horisontti on hyvin kapea.

Vaikutetaan yhdessä!

On tietoinen valinta, mihin me yhteiskunnassa panostamme, ja nyt näyttää, ettei se ole ainakaan huumeita käyttävät ihmiset. Siksi meidän päihteitä käyttävien ihmisten kanssa työskentelevien, läheisten, vertaisten ja päihteitä käyttävien itsensä on pidettävä yhtä ja nostettava asiaa toistuvasti esiin.

Palautetaan yhdessä toivo takaisin päihteitä käyttävien ihmisten elämään.

Teksti: Kim Kannussaari, erityisasiantuntija Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto (EPT-verkosto)

Kuva: Minna Lehtinen

Oppeja ja inspiraatiota Irlannista

Olin syyskuussa Tampereen etsivän työn verkoston yhteiskehittämismatkalla Dublinissa Irlannissa. Matkan järjesti Nuorisokeskus Marttinen Euroopan Unionin Erasmus + -ohjelman rahoituksella. Meiltä Tampereen A-Killasta oli mukana minun lisäkseni kolme henkilöä, ja yhteensä matkalla oli 30 hengen moniammatillinen poikkileikkaus Pirkanmaan hyvinvointialueen ja eri järjestöjen hallinnosta katutyöntekijöihin.

Yhteisökeskukset tukevat nuoria ja perheitä

Tutustuimme kuudessa eri lähiöissä yhteisökeskuksiin, jotka on suunnattu 10–24-vuotiaille nuorille ja perheille, joilla on päihteiden kanssa ongelmia tai muuten haasteita arjen kanssa. Yhteisökeskuksissa nuorisotyön toimijat kertoivat meille työstään. Keskuksissa näkyi vahvasti yhteisöllisyys ja halu tehdä asioita yhdessä määrätietoisella otteella ja suurella sydämellä.

Yhteisökeskuksissa nuoret voivat tehdä läksyjä koulusta palattuaan tai harrastaa ja viettää aikaa yhdessä. Nuoret voivat tulla viettämään yhteistä aikaa myös perheidensä kanssa, ja samalla perheet saavat tukea arkeensa. Ja mikä tärkeintä: nuoret ovat poissa kaduilta, eivätkä siis käyttämässä päihteitä tai tekemässä rikoksia.

Yhteisökeskukset saavat rahoitusta monesta eri rahoituskanavasta ja heillä on myös sponsoreita, jotka rahoittavat toi-

mintaa. Yksi sponsoreista on Ikea. Irlannissa ei siis ole vastaavaa sote-järjestelmää, johon me olemme täällä Suomessa tottuneet. Niinpä itselläni kävi mielessä, että hyvä kun meillä on olemassa joku järjestelmä, vaikka se tällä hetkellä vähän takkuaakin hyvinvointialueiden muutosprosessin takia.

Matka syventää yhteistyötä jatkossa

Meidän 30 hengen ryhmällä on työssämme sama tavoite ja päämäärä, ja matkan ansiosta tämä entisestään vahvistui. Ihan kuten matkan kutsussakin sanottiin: matkan tavoitteena on vahvistaa yhteistä näköalaa eri toimijoiden ja päättävissä asemissa olevien henkilöiden välillä sekä toimia aloituksena etsivän työn verkoston, kaupungin, hyvinvointialueen ja päättäjien väliselle yhteistyölle.

Kävimmekin matkan aikana hyviä keskusteluja ja saimme uusia ajatuksia siitä, miten voisimme tehdä asioita yhdessä enemmän. Yhteisöllisyys ja verkostoituminen tapahtui siis myös ryhmämme sisällä. Ja jatkoa varten meillä on nyt sovittuna yhteinen kokoontuminen, jossa voidaan vaihtaa kuulumisia matkan jälkeisestä ajasta ja myös mahdollisesta yhteistyöstä.

Meillä oli tiivis viiden päivän ohjelma, mutta viimeisenä päivänä ehdimme vähän tutustumaan myös Dubliniin. Niinpä koti-Suomeen palasi virkistynyt ja innostunut joukko toimijoita omiin työpisteisiinsä.

Teksti ja kuva: Toni Vanhala Tampereen A-Kilta ry

Yksi tutustumiskohteemme oli Ballyfermot Play Park, jonka nuoret kertovat omasta tärkeästä harrastuksestaan YouTube-videolla. Pääset katsomaan videon tästä QRkoodista.

Kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluviin

– ja muita näkökulmia huumetyöläisten neuvottelupäivillä

Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksella järjestettiin 1.11.2024 Huumetyöläisten neuvottelupäivät, joissa kokoonnuttiin kuulemaan ajankohtaisia puheenvuoroja muun muassa yhteisöhoidosta, kokemusasiantuntijuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta toipumisympäristönä.

”Kaikki puheenvuorot olivat mielenkiintoisia”, kertoo tapahtumaan osallistunut Pekka Kinnunen Kuopion A-killasta. ”Itselleni kiinnostavin oman lähihoitaja ja kokemusasiantuntija -kaksoisroolin kannalta oli Laurean lehtori Janika Lindströmin puheenvuoro, jossa hän kertoi tekemästään tutkimukses-

Hepolle kenkää -palkinto on jaettu ansioituneelle huumetyötä tekevälle henkilölle tai yhteisölle vuodesta 2007 alkaen. Vuoden 2024 palkinnon yrittäjä ja päihdesosiaalityöntekijä Jyrki Lausvaaralle luovutti Stery ry:n hallituksen jäsen Liisa Kallio Evipro Oy:stä.

”Huumetyöläisten neuvottelupäivien aikana käytiin antoisia keskusteluja ja voin suositella tapahtumaan osallistumista muillekin A-kiltalaisille”, Pekka Kinnunen toteaa.

ta otsikolla Selviytymistarinoilla yhteiskuntaan Narratiivinen tutkimus rikos ja päihdetaustaisista kokemusasiantuntijoista .” A-Kiltojen Liitto oli yksi tapahtuman järjestäjistä, ja toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen oli tapahtumassa mukana tuomassa tapahtumaan yhteisöhoidon kansainvälisiä terveisiä. Tapahtuman pääjärjestäjä on Suomen terapeuttisten yhteisöjen ystävät Stery ry.

Teksti: Pekka Kinnunen ja toimitus Kuvat: Pekka Kinnunen Kuopion A-kilta ry

Vanhan vuoden päättyessä ihmiset alkavat miettiä tulevaa uutta vuotta. Mitä kukakin lupaa kellekin – itselleen tai läheisilleen? Joku ei lupaa mitään. Eikä tarvitsekaan. Jotkut asiat voivat kuitenkin tuntua lupaamisen arvoisilta.

Lupaus vuodelle 2025

Näe, puhu, puutu!

Naisten oikeus elää ilman väkivaltaa

Loppuvuodesta on esillä maailmanlaajuinen liike naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. YK:n kansainvälinen Oranssit päivät -kampanja alkaa joka vuosi kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. ja päättyy ihmisoikeuksien päivänä 10.12. Kampanjan oranssi väri symboloi toivoa, tulevaisuutta ja oikeutta elää ilman väkivaltaa.

Myös A-Kiltojen Liitto ja VEERAT-hanke olivat mukana ottamassa kantaa naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi Pirkanmaan väkivaltatyön verkoston ja Naiserityisentyön verkoston yhteiskampanjassa ”Näe, puhu, puutu”.

Väkivallan torjuminen alkaa meistä

Väkivallan lopettaminen vaatii resursseja, poliittista tahtotilaa ja päätöksiä sekä lainsäädännön muutoksia. Tarvitaan helposti saavutettavia palveluja väkivaltaa kokeneille ja väkivaltaisesti käyttäytyneille.

Samalla tarvitsemme myös yhteisöjä, joissa väkivallasta saa ja uskaltaa puhua. Yhteisöjä, jotka eivät sulje silmiään väkivallalta ja joissa väkivaltaan myös uskaltaa hakea apua. Yhteisöjä ei synny ilman yksilöitä. Siksi tarvitsemme mukaan myös yksilöitä. Tarvitsemme mukaan ihmisiä. Tarvitsemme ymmärrystä, inhimillisyyttä ja kanssaihmisestä välittämistä.

Suomessa tilastot kertovat karua kieltä siitä, kuinka moni on elämässään joutunut kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa. Noin joka kolmas nainen on jossain kohden elämäänsä kohdannut väkivaltaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että voisin väittää meidän jokaisen lähipiiristä löytyvän vähintään yhden ihmisen, jota väkivalta on koskettanut.

On itsensä huijaamista ajatella, ettei ongelma kosketa millään tavoin itseä tai lähiyhteisöä. Kysymys on siitä, haluammeko tunnustaa väkivaltaongelman laajuuden ja nähdä, ettei omakaan yhteisö ja sen jäsenet ole ongelman ulottumattomissa.

Puhu!

Jos asiasta ei puhuta, ei sitä ole olemassa, on yleinen tapa ohittaa vaikeudet. Se on yksi tapa ohittaa myös väkivaltaongelma ja väkivaltaa kohtaavat ihmiset. Mitä enemmän väkivallasta puhutaan, sitä helpompaa sen tunnistaminen on, ja vain tunnistamisen kautta on mahdollista saada apua.

Kun sanoitamme ääneen, että väkivalta on väärin emmekä hyväksy sitä, olemme jo oikealla tiellä. Se antaa viestin, että kohdattua väkivaltaa ei tarvitse hävetä ja tilanteeseen on mahdollista saada apua.

Näe!

Puutu!

Läheisenä, kanssaihmisenä väkivaltaan puuttuminen voi tuntua hankalalta. Voi tulla tunne, että asia ei kuulu minulle tai voi tuntua siltä, että ei osaa auttaa.

Puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita toisen ihmisen ongelmien ratkomista, painostamista muutoksiin tai suuria urotekoja. Puuttuminen voi olla sitä, että kertoo olevansa huolissaan. Sitä, että kysyy, onko kaikki hyvin. Sitä, että kertoo olevansa valmis kuuntelemaan ja auttamaan, jos toinen sitä tarvitsee – nyt tai myöhemmin.

Teksti: Maiju Lehtonen VEERAT-hankkeen projektipäällikkö

Kuvituskuva

Näe, puhu, puutu – siitä lopulta on kysymys väkivallan vastaisessa työssä, siinä työssä, jota meistä jokainen voi tahollaan tehdä. Olisiko siinä lupaus, joka tuntuisi lupaamisen arvoiselta vuonna 2025?

Vertaistuki lisää yhteisöllisyyttä, hyväksyntää, toivoa, turvaa ja vastuullisuutta

Vertaistuki siivittää riippuvuudesta toipumista

Vertaisuus on keskeistä päihderiippuvuudesta toipumisessa ja sen hoidossa. Vertaisuudella tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa samankaltaisista kokemuksista kokeneet ihmiset tukevat toisiaan toipumisprosessissa. Tämä voi tapahtua eri muodoissa, kuten vertaistukiryhmissä, yksilöllisissä kohtaamisissa, erilaisissa vertaistukipaikoissa, kuten A-killoissa, tai digitaalisten alustojen kautta.

Vertaisuus tarjoaa monia etuja riippuvuudesta kärsiville ihmisille. Ensinnäkin se antaa mahdollisuuden kokea ymmärrystä ja hyväksyntää, jota voi olla vaikea löytää muualta. Kohdatessa toisia, jotka ovat käyneet läpi samanlaisia haasteita, syntyy tunne siitä, ettei ole yksin. Tämä tunne yhteydestä ja hyväksynnästä on usein voimakkaasti voimaannuttava ja antaa toivoa toipumisprosessiin.

Vertaistuki tarjoaa myös käytännön neuvoja ja strategioita, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi muille. Vertaistukiryhmissä voi jakaa hyväksi havaittuja keinoja käsitellä esimerkiksi himoja, stressiä ja muita päihderiippuvuuteen liittyviä haasteita. Voi olla erityisen hyödyllistä kuulla, kuinka muut ovat onnistuneet käyttämään näitä strategioita omassa elämässään. Lisäksi vertaistuki edistää vastuullisuutta. Kun ihminen sitoutuu, hän tulee osaksi yhteisöä, jossa kaikki jäsenet tukevat toistensa toipumista. Tämä luo tilanteen, jossa osallistujat tuntevat olevansa vastuussa paitsi itsestään myös toisistaan. Tämä yhteisöllinen vastuu voi toimia tehokkaana motivaattorina pysyä erossa päihteistä.

Ihmiset jotka on olleet pitkään raittiina, siitä saa voimaa ja motivaatiota eteenpäin ja näkee muutoksen ihmisissä, se on niiku loistavaa.”

Vertaistukiryhmät tarjoavat turvallisen ympäristön, jossa voi käsitellä tunteita ja vaikeita kokemuksia ilman pelkoa tuomitsemisesta. Tämä on erityisen tärkeää, koska päihderiippuvuuteen liittyy usein häpeää ja syyllisyyttä. Vertaisryhmässä jokainen voi puhua avoimesti kokemuksistaan ja tunteistaan, mikä auttaa purkamaan näitä haastavia tunteita ja edistää emotionaalista paranemista.

Myllyhoitoyhdistys on valtakunnallinen asiantuntija- ja kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on auttaa ja tukea ihmisiä riippuvuusvapaaseen elämään. Yhdistys välittää tietoa päihderiippuvuudesta sekä muista riippuvuuksista yhteistyössä laajan asiantuntijaverkoston kanssa. Yhdistys toimii asiantuntijajärjestönä yksityisille, ammattilaisille ja julkishallinnolle.

Lähde: Myllyhoitoyhdistys.fi

Kuvituskuva

Vertaistuki auttaa rakentamaan itsetuntoa ja itseluottamusta. Nähdessään toisten onnistuvan toipumisessaan, voi se inspiroida ja rohkaista toipuvaa uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Lisäksi vertaisten tuki ja kannustus voivat vahvistaa uskoa itseen omaan kykyyn selviytyä vaikeuksista.

Mutta henkisesti, jos toinen on huonona niin voi itte omalla käytöksellään ja sanoilla, puheilla ja teoilla auttaa tosi paljon.

Digitaaliset alustat ovat laajentaneet vertaistuen saatavuutta entisestään. Internetin ja sosiaalisen median kautta vertaistukea on saatavilla ympäri vuorokauden ja maantieteellisistä rajoista riippumatta. Tämä on erityisen arvokasta niille, jotka asuvat syrjäisillä alueilla tai joilla on vaikeuksia osallistua fyysisiin tapaamisiin. Digitaaliset vertaistukiryhmät ja foorumit tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja saada tukea silloin, kun sitä eniten tarvitsee.

Yhdistämällä ammatillisen hoidon ja vertaistuen voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, joka huomioi sekä fyysiset ja psyykkiset että myös sosiaaliset ulottuvuudet riippuvuuksien hoidossa.

Vertaistuki on korvaamaton osa kokonaisvaltaista toipumisprosessia, jolla on mahdollisuus jatkua läpi elämän.

Teksti ja kuva: Minna Ekholm, toiminnanjohtaja Myllyhoitoyhdistys ry

Sitaatit Minna Ekholmin opinnäytetyöstä (2017) ”Myllyhoidon läpikäyneiden potilaiden kokemuksia hyödyllisestä tuesta Myllyhoidon jälkeen”

Naistoiminnan juhlavuosi päättyy, työ jatkuu

Vuonna 2024 on juhlittu A-Kiltojen Liitto ry:n naistoiminnan 40-vuotista taivalta. Teemaa on nostettu esiin monimuotoisesti eri tapahtumissa ja viestinnässä.

Olemme saaneet lukea ajatuksia herättäviä naisten toipumistarinoita ja muistelleet naistoiminnan vaiheita niin Selvästi parempi -blogissa kuin Kesäpäivän vietossa Kangasalla 8.6.2024.

Olemme olleet osallisina kannanotoissa ja webinaareissa. Olemme saaneet olla osallisina VEERAT-hankkeen viimeisen varsinaisen toimintavuoden käänteissä. Ja kirsikkana kakun päällä olemme kohdanneet erilaisissa tilanteissa A-kiltalaisia naisia eri rooleissa niin A-killoissa kuin tapahtumissakin.

Olemme käyneet vuoropuhelua monipuolisesti muun muassa naistoipumisesta, läheisen roolista, stigmasta ja väkivallasta Monipuolisen ja -äänisen keskustelun toivon jatkuvan myös tulevaisuudessa – Asiat eivät muutu ja kehity vaikenemalla, tarvitaan rohkeita ulostuloja, kasvoja asioille ja ilmiöille.

Juhlavuoden päättyessä naistoiminta ei suinkaan pääty, vaan jatkuu edelleen rakenteisiin vaikuttavana ja vahvistuvana toimintana.

Kiitos jokaiselle toiminnassa mukana olleelle ja olevalle naiselle!

Teksti: Aulikki Otranen asiantuntija A-Kiltojen Liitto ry

Innostava ja yhteisöllinen Syysfoorumi

Teemapäivillä virkistyttiin ja oltiin asian ytimessä

Olipa pitkästä aikaa innostavaa lähteä A-Kiltojen Liiton tapahtumaan Utajärven Luurinmutkaan kauniisiin jokimaisemiin. Mielenkiinnolla odotimme, mitä tuleman pitää.

Teemapäivät – siis Syysfoorumi – eivät todellakaan pettäneet odotuksiamme. Pääsimme nauttimaan hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Tunnelma oli lämminhenkinen ja hyväksyvä.

Ja sitten mennään itse asiaan:

Käsittelimme vuoden 2024 teemaa ”Yksilöllistä toipumista ja vaikuttavaa osallisuutta”. Tärkeää on, että voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja olla oma itsensä. A-kiltatoiminnassa mukana oleminen lisää hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Perjantain iltaohjelmana oli "Elämäni lyriikoissa". Valitsimme laulukappaleen, joka kuvastaa omaa itseä ja toipumispolkua.

Seuraavana päivänä mietimme, mitä kehittäminen on A-killoissa. Se on jo olemassa olevan parantamista ja kokonaan uuden luomista. Paneuduimme myös A-Kiltojen Liiton visioon, strategiaan ja arvoihin. Se herätti tosi hyviä keskusteluja ja uusia näkökulmia asioihin.

Lauantain iltaohjelmana porukka oli "Kuutamolla" tutun TV-ohjelman mukaan. Kolme valehtelijaa onnistui hyvin, kun yleisö ei arvannut totuutta. Se kirvoitti remakat naurut. Ilman muuta mukana oli myös karaokelaitteet ja laulu raikui. Saatiin yksi yllätysvetokin. Joku uskalsi laulaa elämänsä ensimmäisen kerran karaokea.

Vertaistuen voimaa ei voi vähätellä.

Kiitos järjestäjille erittäin antoisasta viikonlopusta !

”Tämä kolmikko onnistui huijaamaan kaikkia tarinoillaan Kuutamolla-leikissä. Kenenkään valhe ei paljastunut yleisölle.”

Kirjoittajat:

Tuovi Rekinen

Oulun A-Kilta ry

Birgit Tyykiluoto Haukiputaan A-kilta ry

Kuvat: Kirsi Mäki

OTipaton tammikuu

– mahdollisuus muutokseen

len seitsemänkymmentäluvun lapsi. Opin jo pienenä, että alkoholin juominen kuuluu aikuisuuteen. Alkoholia juotiin juhlissa ja viikonloppuisin. Raittiit ihmiset olivat juhlien outolintuja, joilla oli pakko olla (hyvä) syy raittiuteensa. Minulle ”normaali” alkoholinkäyttö tarkoitti kännejä perjantaisin ja lauantaisin. Viikonloput oli tarkoitettu juhlimiseen, ja viikot kuluivat viikonloppua odotellessa.

Aivot oppivat saamaan mielihyvää

Useimmat meistä on jo lapsena opetettu mielihyväkäyttäytymiseen. Synttäreillä ja juhlissa sai syödä sokeria yliannostukseen asti, viikonloppujen karkkipäiviä odotettiin, saunassa isä ja äiti joivat saunaoluet ja minä join limua. Hyvistä koulunumeroista palkittiin herkuilla (tosin niitä juhlia meillä ei usein vietetty), surua helpotettiin lohtujäätelöllä.

Nopeaan mielihyvään tottuneet aivomme sopeutuvat huonosti nautintoa tuottavien aineiden lopettamiseen. Mielihyvän lakattua koemme ahdistusta, tyytymättömyyttä ja levottomuutta. Mitä ylettömämmin koemme mielihyvää, sitä voimakkaammin koemme ahdistusta ja tyytymättömyyttä mielihyvän lakattua. Aivojen kyky käsitellä ahdistusta ja kipua heikkenee.

Säännölliseen alkoholinkäyttöön tottuneen ihmisen aivot oppivat saamaan mielihyvää alkoholista. Alkoholi ottaa paikkansa ihmisen elämässä, koska koemme tarvitsevamme sitä rentoutumiseen, juhlimiseen, epämukavien tunteiden ja tilanteiden välttämiseen. Hiljalleen meille muodostuu alkoholiriippuvuus, jonka voi tunnistaa tarkastelemalla suhdettaan alkoholiin: Koetko tarvitsevasi alkoholia tiettyihin tilanteisiin, tunteisiin, tapahtumiin ja hetkiin? Mitä jos odotetut juhlat peruuntuvat tai ovatkin raittiit juhlat. Oletko pettynyt tai vihainen?

Oletko kohtuukäyttäjä, suurkuluttaja vai alkoholisti?

Kohtuukäyttäjällä on terve suhde alkoholiin. Alkoholia voi ottaa joskus tai voi olla ottamatta. Yksi tai kaksi annosta alkoholia hyvässä seurassa satunnaisesti otettuna on ihan ok.

Suurkuluttajalla on riippuvuussuhde alkoholiin. Se ei välttämättä hallitse elämää, mutta on jo ottanut merkittävän roolin ihmisen elämässä.

Alkoholistin elämä pyörii alkoholin ehdoilla halusi hän sitä tai ei. Alkoholismi on etenevä sairaus vaikuttaen ihmiseen fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja henkisellä tasolla. Se on sairaus, joka aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä myös läheisille.

Tipattoman vaikutukset

Tipaton tammikuu on erinomainen mahdollisuus tarkastella suhdettasi alkoholiin.

Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston mukaan tipattomalla tammikuulla on positiivisia vaikutuksia sekä kehoon että mieleen. Rahaa säästyy, stressi vähenee, unenlaatu paranee, seksuaaliset halut lisääntyvät, mieliala kohenee ja vireystila paranee.

Kukapa ei haluaisi näitä hyötyjä elämään?

Entä jos oletkin ärtynyt, levoton, nukahtaminen on vaikeaa, olet ilkeä läheisille ja työkavereille, syytät ulkopuolisia huonosta olostasi, etkä pysty myöntämään virheitäsi?

Aivosi ovat häiriötilassa ja olet alkoholiriippuvaiselle ominaisessa kuivahumalassa. Odotat kuumeisesti helmikuuta ja paluuta tuttuun ja turvalliseen elämään.

Todellisuuden kohtaaminen – avain muutokseen

Muutos alkaa todellisuuden kohtaamisesta, ja riippuvaisen on vaikea kohdata todellisuutta. Tammikuu on parhaimmillaan loistava tilaisuus tarkastella suhdettasi alkoholiin ja tarvittaessa muuttaa suhdettasi siihen. Kuivahumala on osoitus vääristyneestä suhteesta alkoholiin. ”Pullon henki” hallitsee elämääsi silloinkin, kun olet selvinpäin.

Jatkuu sivulla 29.

Toimitus pyysi tekoälyä kirjoittamaan joulutarinan. Ohjeeksi annettiin: Kirjoita lyhyt joulutarina, jossa yksinäinen A-kiltalainen menee A-kiltaan joulun tienoilla ja saa A-killan vertaisilta tukea sekä päihteettömyyteen että jouluun.

Joulu,jota emme olleet yksin

Kello lähestyy iltapäivän hämärtyvää hetkeä, kun Pertti avaa A-killan oven ja astuu sisään lämpimään tilaan.

Ulkona pakkanen kipristelee nenänpäässä ja lumi narskuu kenkien alla, mutta sisällä odottaa erilainen tunnelma. Jouluvalot tuikkivat ikkunalaudalla, pöydälle on katettu kahvia ja tuoreita joulutorttuja, ja ilmassa leijuu glögin pehmeä mausteinen tuoksu.

Pertti riisuu villakangastakkinsa naulakkoon ja vilkaisee ympärilleen. Tuttuja kasvoja, jokaisen silmissä aavistus samaa kaipausta ja kaipuuta, joka häntäkin jäytää. Joulun lähestyminen herättää muistoja, jotkut kipeitä, toiset lämpimiä. Pertti on kokenut jouluja yksin, mutta on kokenut myös juhlia, joissa päihteet veivät ilon ja jättivät jälkeensä tyhjyyden. Tämä joulu olisi erilainen – tänä vuonna hän halusi kohdata juhlan selvin päin ja toisten tukemana.

”Pertti! Tule kahville, glögiäkin löytyy”, hymyilee Elina, A-killan konkari, jolla on aina lempeä sana varastossa. Hän viittaa Perttiä istumaan vierelleen pitkän pöydän ääreen, missä muutamat vertaiset jo keskustelevat rennosti. ”Miten jouluvalmistelut sujuvat?”

Pertti hymyilee hieman varovasti. ”No, aika hiljaista ollut. Olen miettinyt, että tämä on nyt ensimmäinen joulu, kun en koske pulloon. Tuntuu vähän pelottavalta.”

Elina nyökkää ymmärtäväisesti. ”Se on iso askel, ja jouluna varsinkin, kun on pitkät pyhät. Mutta tiedäthän – tässä joukossa sä et ole yksin. Mä muistan hyvin, kun vietin ekan päihteettömän jouluni. Aina välillä tuli sellainen olo, että kohta romahdan, mutta se tunne meni ohi, kun oli tukiverkosto.”

”Miten sä sitten kestit sen?” Pertti kysyy hiljaa.

”Mulla oli tää paikka, ja nämä ihmiset”, Elina vastaa rauhallisesti. ”Ja myös sellainen ajatus, että nyt voin luoda uusia muistoja, parempia muistoja, jotka eivät enää satuta.”

Samalla Timo liittyy keskusteluun. ”Muistatko sen meidän aattoillan lenkin viime vuonna, Elina? Se auttoi mua silloin. Lähdettiin kävelylle täältä heti ruokailun jälkeen ja käytiin katsomassa kaupungin jouluvalot. Ei ollut mitään kiirettä, juteltiin kaikessa rauhassa.”

Pertti kuuntelee, ja yhtäkkiä hänen rinnassaan läikähtää lämpö. Hän on aiemmin kokenut joulun pakopaikkana, jolloin eristäytyminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta, mutta nyt hän näkee toisenlaisen mahdollisuuden. Ei yksinäisyyttä, vaan yhdessäoloa ja pieniä, mutta merkityksellisiä hetkiä.

Kun iltapäivä vaihtuu illaksi, ja Pertti valmistautuu lähtemään kotiin, Elina ojentaa hänelle lämpimän glögikupposen. ”Jouluaattona on taas meidän yhteinen kahvittelu täällä, ja mennään yhdessä katsomaan valoja. Tule sinäkin mukaan.”

Pertti nyökkää ja hymyilee – ehkä ensi kertaa pitkään aikaan aidosti, sydämestään. A-killan lämmin syli, vertaiset ympärillä, heidän kertomuksensa ja lupauksensa tuesta tekevät joulusta uuden mahdollisuuden. Tänä vuonna hän ei ole yksin, vaan osa yhteisöä, jossa jokainen jakaa saman päämäärän ja toiveen: päihteetön, merkityksellinen ja rauhallinen joulu, kaikessa rauhassa.

Tervetuloa A-Kiltojen Liiton uutiskirjeen tilaajaksi!

Uutiskirje tuo nettisivuillamme julkaistut artikkelit sekä A-Kiltojen Liiton että paikallisten A-kiltojen uutiset suoraan tilaajan sähköpostiin.

Uutiskirjeen avulla pysyt ajan tasalla siitä, mitä A-kiltatoiminnassa tapahtuu.

Tilaa uutiskirje qr-koodista.

U U T I S K I R J E

jatkoa sivulta 27

Mielekäs elämä ilman alkoholia on mahdollinen

Jos tunnistat itsestäsi alkoholistin piirteitä, muista, ettet ole huono tai epäonnistunut ihminen. Olet riippuvainen alkoholiin.

Raitis elämä tarkoittaa elämäntavan muutosta. Jokaisella on lupa luoda omanlaisensa elämä, mutta on tärkeä tiedostaa, millaista muutosta tarvitset. Tarvitsetko uutta sisältöä elämään, uusia mielihyvän lähteitä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, stressin käsittelytaitoja?

Raittius on taitolaji ja meidän on mahdollista luoda itsellemme mielekäs elämä ilman alkoholia.

Teksti: Juha Lantz, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, addiktioasiantuntija, yrittäjä

Tipaton

Tipaton tammikuu on vuosikymmeniä jatkunut perinne, jonka juuret nivoutuvat sotavuosien jälkeiseen aikaan ja rintamalta kotiin palaaville sotilaille suunnattuun raittiustyöhön.

Nykyisellään Tipaton on edelleen vuoden alkuun sijoittuva kaikille yhteinen startti, joka toimii kannustimena terveellisempään elämään. Tipattomalla kannustetaan kokeilemaan lyhyttä päihteetöntä jaksoa ja tarkastelemaan sen vaikutuksia omaan hyvinvointiin.

Tipattoman toteuttaa Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto.

(Lähde: https://www.ept-verkosto.fi/kampanjat/tipaton/)

Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto (EPT-verkosto) yhdistää yli 60 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä, jotka haluvat ehkäistä ja vähentää päihdehaittoja. A-Kiltojen Liitto ry kuuluu EPT-verkostoon.

Anjalankosken A-kilta ry

Etelä-Saimaan A-kilta ry

Harjavallan A-kilta ry

Haukiputaan A-kilta ry

Hollolan A-kilta ry

Iisalmen A-kilta ry

Imatran A-kilta ry

Inkoon A-kilta ry

Jyväskylän A-kilta ry

Jämsän Seudun A-kilta ry

Järvenpään A-kilta ry

Kemin A-kilta ry

Keuruun A-kilta ry

Koillis-Lapin A-kilta ry

Kuopion A-kilta ry

Laitilan Seudun A-kilta ry

Lapin A-kilta ry

Lopen A-kilta ry

Läntisen Uudenmaan A-kilta ry

Mäntän Seudun A-kilta ry

Oulun A-Kilta ry

Pohjois-Lapin A-kilta ry

Porvoon A-kilta ry

Porin A-kilta ry

Salon Seudun A-kilta ry

Savonlinnan A-kilta ry

Tampereen A-Kilta ry

Turun A-Kilta ry

Uudenkaupungin A-kilta ry

Vaasan A-kilta ry

Vantaan A-kilta ry

Hirvikankaantie 226

Hirvikankaantie 226, 38770 Lohikko

p. (02) 572 820 a-koti@vakry.fi www.vakry.fi

Päihdehoitokeskus Maivita Oy

Muntsilantie 19 14860 Hämeenlinna

p. 0400 315 069 info@maivita.fi

Viinikankatu 53 33800 Tampere

p. (03) 253 5100 pkpaino@pkpaino.com

Aineistot osoitteeseen: aineisto@pkpaino.com www.pkpaino.com

Visionääri, legenda, konkari, auttaja ja isähahmo. Kaikki edellä mainitut sopivat loistavasti kuvaamaan Raimoa, mutta hän oli myös paljon muuta, semmoisia asioita, joita ei edes osaa tai pysty kertomaan.

Itse tutustuin Raimon vuonna 2017, kun menin Hunajaryhmään. Hunaja-ryhmä on nuorille aikuisille suunnattu toiminnallinen terapiaryhmä, jossa harjoitellaan ja opetellaan arjen hallintaa ja elämää ilman päihteitä. Ryhmä kuvaa hyvin myös Raimon tapaa käsitellä päihteitä ja päihdemaailmaa. Virheitä saa tehdä, ja jos niitä tekee, pitää virheistä ottaa opiksi. Raimon raa’an rehellinen tapa sanoa asiat oli todella hienoa ja ainakin minusta tervetullutta. Niistä, jotka päihdemaailmasta haluavat pois, pidetään huolta, ja siinä Raimo Mäkinen oli aivan huippu.

Itselle Raimo muodostui eräänlaiseksi isähahmoksi, joka kuunteli ja auttoi, mutta myös torui ja opasti, jos tarve vaati.

Perhe oli Raimolle hyvin tärkeä ja sainkin yhteisillä kahvija lounashetkillämme usein kuulla, kuinka tyttärenpojilla oli mennyt vaikka jääkiekkopeli tai -treenit – niitä oli kiva kuunnella.

Kävin kolmessa eri muistotilaisuudessa, jossa Raimoa muisteltiin ja kaikissa nousi hyvin esiin Raimon huumorintaju. Toki välillä se oli jopa allekirjoittaneelle liikkaa, mutta eihän elämä saa olla liian vakavaa. Muistotilaisuuksissa esiin nousi myös Raimon valtava voitontahto ja kilpailuvietti. Ei Raimo ollut koskaan huono häviäjä, mutta todella raskas voittaja. Ja aika usein Rami/Raimo Mahtava pärjäsi hyvin (tietäjät tietää).

Raimo oli luonnonläheinen ihminen, joka järjesti niin Hunaja-ryhmäläisille kuin muillekin A-kiltalaisille retkiä ja tapahtumia, joissa mentiin vaikka laavuretkelle tai pilkille. Myös

Raimo Mäkinen

A-kiltojen rantaongintakilpailut olivat Raimolle tärkeä tapahtuma.

Myös FC A-kilta oli Raimon suuri intohimo ja aikanaan alulle laittama juttu. Lajeina ovat suojalkapallo ja hankifutis ja pelejä pelataan Hyrynsalmella sekä Ukkohallassa, Kainuussa. Molempia lajeja voi sanoa extreme-lajeiksi ja molempia lajeja useamman kerran kokeilleena voin todeta, että on todella hienoa A-kiltatoimintaa. Yhteisöllisyys on vahvasti tapahtumassa läsnä ja vaikka itse pelaaminen on välillä aivan kamalaa, niin joukkueen kanssa yhdessä olo ja ryhmähenki on mahtavaa. Raimolla oli aina taktiikka ja kikkakirjat auki, mikä muiden paikalla olleiden mielestä on ollut lähinnä huvittavaa (tietäjät tietää).

A-kiltalaisille Raimo oli tärkeä henkilö ja muistotilaisuudessa oli porukkaa ympäri Suomen, mutta Raimo oli tärkeä myös A-killan ulkopuolella ja monet jäävät häntä kaipaamaan.

Kiitän, Raimo, useista neuvoista ja avusta, joita monen vuoden ajan sinulta sain.

Terveisin Joonas Haapala Tampereen A-Kilta ry

Vesipostiristikko

TÄMÄN SAIN

MUTTA AJOIN VESISELVÄNÄ KUTEN AINA!

TUNNE

OMAN PIHAN SADOSTA

SYDÄMETÖN TISMALLEEN RÄME KORPI

SEITEILLE OMINAISIA

Flores

FORMULAMESTARI VUODELTA -82

VERTAILUSANA

raitis paise

SUKUJUHLIIN KUTSUTTUJA

SUUNTA

LISÄÄNTYÄ

Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti

Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Tilaan Vesiposti-lehden

Tilauksen peruutus

Lehden toimitusosoite

Nimi

Lähiosoite

Postinumero -ja toimipaikka

Osoitteenmuutos

Vanha osoite

Uusi osoite

Postinumero -ja toimipaikka

Qr-koodi tilaukseen SAKKO

NAARASMETSOJA

LIVERPOOLIN NELIKOSSA

ELOKUVILLA

MYÖTÄELÄMISIÄ

ROMUNA VENELUOKKA

NHLTÄHTI LUOSTARINEN HEVOSPELI

TANGOLINDSTRÖM

LUUTA PEHMEÄMPÄÄ

www.sanaris. / laadinta Erkki Vuokila, toteutus Heli Kärkkäinen

Postimerkki

Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE

Anjalankosken A-kilta ry

Teininkalliontie 30 46900 Inkeroinen puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail. com

Etelä-Saimaan A-Kilta ry

Valto Käkelän katu 14 C 53130 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta

Harjavallan A-Kilta ry

Samonkatu 6 A 1

29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com

Haukiputaan A-kilta ry

Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail. com

Hollolan A-Kilta ry

Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakilta.webnode.fi

Hyvinkään A-Kilta ry

Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382

Iin A-kilta ry

Niemikuja 57 p. 0400 185 881 esa.pakanen@live.fi

Iisalmen A-Kilta ry

Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

Imatran A-Kilta ry

Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi

Inkoon A-kilta ry

Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957

A-KILTOJEN LIITTO RY

Jäsenyhdistykset

Jyväskylän A-kilta ry

Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net

Jämsän Seudun A-kilta ry Jämsänkosenkatu 14 A 5 42220 Kaipola jamsanseudunakilta@gmail. com

Järvenpään A-kilta ry Metsolantie 77 B 55 04430 Järvenpää puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi

Kajaanin A-kilta ry

Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com

Kangasalan A-kilta ry

Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook. com

Kemin A-Kilta ry

Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com

Keuruun A-kilta ry

Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com

Koillis-Lapin A-kilta ry

Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com

Kuhmon A-kilta ry

Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443

Kuopion A-kilta ry

Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com

Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com

Laitilan Seudun A-kilta ry

Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta

Lapin A-kilta ry

Metsolantie 10 C 19 95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com

Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com

Lopen A-kilta ry Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com

Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry

Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi

Mäntän Seudun A-kilta ry

Virkamiehenkatu 5 35800 Mänttä puh. 050 358 9151 ms.akilta4@gmail.com

Nurmijärven A-kilta ry Rajamäen kylätalo Villentie 2 05200 Rajamäki puh. 045 267 2585 kuumakillat@gmail.com www.kuumakillat.fi

Oulun A-Kilta ry Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com

Pohjois-Kymen A-kilta ry

Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com

Pohjois-Lapin A-kilta ry

Terstontie 353 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com

Porin A-kilta ry

Pohjoispuisto 7 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi

Porvoon A-kilta ry Jokikatu 7 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi

Salon Seudun A-kilta ry

Varsankatu 5 C 15 24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net

Savonlinnan A-Kilta ry

Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@ savonlinnanakilta.fi

Sotkamon A-Kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo

Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com

Tampereen A-Kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Turun A-Kilta ry

Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi

Uudenkaupungin A-kilta ry

Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com

Vaasan A-Kilta ry

Raastuvankatu 28

65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta. webnode.fi/

A-kilta löytyy Facebookista

A-kilta löytyy Instagramista

Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9

01370 Vantaa p. 045 1616 838

Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa

toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi

Osallistu Tipattomaan ja lataa materiaalit käyttöön: ept-verkosto.fi/kampanjat/tipaton/

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

Itsenäisyydenkatu 17 B

33500 Tampere

Kansankatu 53 90100 Oulu

etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto

Viestipalvelu X: @akiltojenliitto

Toiminnanjohtaja

Yrmy Ikonen

p. 045 636 6629

Viestipalvelu X: @YIkonen

Talous- ja hallintosihteeri

Mirja Sorvali

p. 040 679 6449

Toimisto- ja viestintäsihteeri

Anna Niemistö

p. 0400 394 869

Viestinnän asiantuntija

Kirsi Mäki

p. 040 1679 377

Viestipalvelu X: @maki_kirsi

Asiantuntija

Aulikki Otranen

p. 040 3566 592

Asiantuntija

Pilvi Tyrväinen

p. 044 9010 999

Suunnittelija

Anja Sauvolainen

p. 040 689 8367

Viestipalvelu X: @anja_ry

Projektipäällikkö, VEERAT -hanke

Maiju Lehtonen

p. 040 619 5036

Viestipalvelu X: @MaijuLehtonen

Johtavat luottamushenkilöt: Puheenjohtaja

Arto Pasanen

p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi

Viestipalvelu X: @pasaarto

Varapuheenjohtaja

Satu Lahtinen

p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net

Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen

A-Kiltojen Liitto