A-Kiltojen Liitto ry:n jäsenlehti 50.vuosikerta 2/2025
Rahapeliriippuvuudesta ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan kertomana s. 12 Kesäarkisuunnitelma tukee hyvinvointia s. 27 Toipumistarina:
vahvuudeksi, pelko uskallukseksi s. 4
VAKIOPALSTAT
3 Toiminnanjohtajalta: Vertaistuki on entistä tärkeämpää, vaalitaan sitä myös yhdistystoiminnan keinoin
4 Toipumistarina: Herkkyys kasvoi vahvuudeksi, pelko uskallukseksi
8 Hallitusedustajat tutuiksi: Hallituksessa on näköalapaikalla
24 Vieraskynä: Toivoa tarinoista – voi käydä myös hyvin
27 VEERAT-hanke: Kesäarkisuunnitelma tukee hyvinvointia
36 Jälkikirjoitus: Kohtaamiset tärkeitä – myös kesällä
"Vaikka olen hakenut alkoholista rohkeutta, join tosi paljon yksin", kertoo Esa tarinassaan. s. 4
Kuva: Kirsi Mäki
VESIPOSTI 2/2025
AJANKOHTAISTA
6 Ihmisen koko elämä mahtuu meille
10 Hyvästä kohtaamisesta syntyy mahdollisuus muutokseen
12 Vertaistuki auttaa rahapeliriippuvuuden yli
14 Juho saattoi pelata palkkapäivänä koko palkan
16 Kun päihde tai peli tulee parisuhteen kolmanneksi osapuoleksi
19 Terveiset Vesipostille
22 Romanssihuijaus – yksi digitalisaation varjopuolista
23 Vesiposti täyttää 50 vuotta – ja juhlii elävää A-kiltatoimintaa!
26 Kevätkokouksessa kannustettiin A-kiltoja osallistumaan
26 Kohtaamisia, verkostoitumista ja vertaisuutta
28 Vastuullisuus ja huoli Alkossa
29 Kesän raikkain mocktail
31 Maitohorsma – kesän maittava lisuke
32 Riippuvuus osana elämää
35 Kiitokset Anjalle!
A-KILLOISTA
17 Kokemusasiantuntija välittää toivoa
18 Riihimäen Seudun A-killan matka jatkuu
18 Toipujat ja verkostot vievät eteenpäin
20 Mitä kuuluu, A-killan puheenjohtaja?
30 Vesipostin lukijaesittely
34 Vaasassa ollaan valmiita kesäretkille
34 Läheistenpäivää vietettiin Oulussa
35 In memoriam: Leena jätti suuren aukon Kajaanin A-kiltaan Markku Nieminen
KVertaistuki on entistä tärkeämpää, vaalitaan sitä myös yhdistystoiminnan keinoin
esän ja loma-ajan koittaessa päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat monin paikoin tavallistakin vaikeampia saavuttaa muun muassa siksi, että työntekijöiden lomien ajaksi ei useinkaan pystytä palkkaamaan sijaisia. Tämä alleviivaa sitä, että hyvinvointialueiden säästöpaineet kohdistuvat helposti näihin tuikitärkeisiin, mutta marginalisoituihin, palveluihin. Alkoholin tarjonnan laajetessa ja yhä uusien aineiden tullessa helposti saataville, päihdeongelmat ja -haitat kasaantuvat jo nykyisellään huonossa asemassa oleville ihmisille. Hoidon, kuntoutuksen ja muiden päihdepalvelujen tarve todennäköisesti kasvaa lähivuosina. Tästä huolimatta Suomessa näyttää olevan meneillään jonkinlainen laitoskuntoutuksen alasajo, vaikka pelkkä avohoito ei kaikkien kohdalla mitenkään riitä.
Maassamme tarvitaan myös kestävää ja riittävän pitkäkestoista tukea päihdetoipujille ja heidän läheisilleen. Suomessa pääasiassa oma-apuryhmät ja järjestöt tavoittavat ihmisiä, jotka ovat vaarassa jäädä ilman tarvitsemaansa pitkäkestoista tukea. Maantieteellinen eriarvoisuus on jo nykyisellään huolestuttavaa. Päihdepalvelujen ja tuen tulee olla saavutettavissa koko maassa. Järjestöt eivät millään pysty paikkaamaan julkiselle puolelle säästösyistä syntyvää palveluvajetta, mutta yhdistyspohjaisten toimijoiden panos on välttämätön, jotta tilanne ei menisi vielä huonommaksi kuin se näillä näkymin jo muutenkin menee. A-killat eri puolilla Suomea ovat tärkeä osa ratkaisua.
A-Kiltojen Liitto toimii A-kiltakentän tukena sekä nostaa päihdetoipujien ja heidän läheistensä näkökulmaa osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa. Liiton toimintaa muuttuvassa ja haastavassa toimintaympäristössä tulee edelleen ja jatkuvasti kehittää yhdessä A-kiltojen kanssa. Toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla yhdistys tarvitsee aktiivisia jäseniä ja yhdistyksen hallitukseen valittujen luottamushenkilöiden tulee nauttia jäsentensä luottamusta. Luottamuksesta päätetään yhdistyksen kokouksissa. Toivon, että mahdollisimman moni A-kilta osallistuu valtakunnallisen A-kiltatoiminnan tulevaisuuden rakentamiseen yhdistystoiminnan keinoin.
Toivotan myös hyvää ja aurinkoista kesää kaikille A-kiltalaisille ja muille Vesipostin lukijoille!
VESIposti
50. vuosikerta
Julkaisija
Päätoimittaja
Taitto
Toimituksen osoite
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot
Kannen kuva
Painopaikka
Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)
A-Kiltojen Liitto ry
Kirsi Mäki
Anna Niemistö
A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869
Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 25.8.2025. Canva
Pk-paino, Tampere 2025
Herkkyys kasvoi vahvuudeksi, pelko uskallukseksi
Olen nelilapsisen perheen kuopus. Asuimme maatilalla ja tilan eläimet – hevoset ja kissat – olivat minulle tärkeitä. Varhaislapsuus oli mukavaa aikaa. Iijoki virtasi vapaana, leikimme paljon.
Jo varhain aloin muodostamaan omaa identiteettiäni, ja siinä äiti ja isä olivat ratkaisevassa asemassa. Äiti oli rohkaiseva ja lempeä, ja hänellä oli aikaa kuunnella ja kannustaa meitä lapsia maataloustöidenkin keskellä. Isä puolestaan oli ankara, vaativa ja hyvin työkeskeinen. En saanut isältä kaipaamaani hyväksyntää, vaan koin, että isä jopa pyrki mitätöimään minua. Kuitenkin isästä omin itselleni miehen mallin: mies on karski, eikä näytä tunteita. Itsehän olin herkkä lapsi – vastakohta sille, mitä isässä näin.
Arka ja epävarma koululainen
Koulun aloitin pienessä kyläkoulussamme, olin innokas oppilas ja menestyin. Ilmeni, että minulla on hyvät sanalliset taidot ja että olen musikaalinen ja liikunnallinen.
Koulussa minua kiusattiin korvista. Minulla oli ollut myös yökastelua pitkään, ekaluokalle asti. Nämä asiat eivät parantaneet minäkuvaani, vaan korostivat kontrastia isään ja miehen malliin ja ihanteeseen.
Yläasteella, isommassa koulussa, minulla olikin sitten jo kunnolla sopeutumisvaikeuksia. Olin ujo ja hakeuduin luokassa istumaan takimmaiseen nurkkaan kovisten paikkaan, jotta kukaan ei minua näkisi. Korvat peitin hiuksilla. Olin herkkä, hauras ja ujo, mutta omaksuin koviksen roolin. Oli nahkatakit ja tupakkaa vedettiin. Yritin peittää arkuutta ja epävarmuutta, mutta mielessä ne hallitsivat.
Alkoholista rohkaisua
Sitten tytöt alkoivat kiinnostaa. Olin saanut tytöiltä kehuja, että minulla on kaunis hymy. Itse en sitä ollut ymmärtänyt edes ajatella. Mutta kuinka ollakaan, se valttikortti meni, kun minulle sattui nyrkkeilyonnettomuus, jonka seurauksena kuljin hammasraudat suussa monta kuukautta. Itsetunnon vamma oli ja pysyi.
Mukaan tuli alkoholi, josta hain rohkaisua ensimmäistä kertaa 13–14-vuotiaana. Juominen oli viikonloppujuomista kaveriporukassa. Sain huomata, että tyttöjen suhteen alkoholi toi intoa, muttei taitoa.
Oli minulla seurustelusuhteita, mutta oli ehkä vähän huonoa tuuriakin tyttöjen ja myöhemmin naisten kanssa.
Kaiketi kuitenkin jo silloin nuorena sai alkunsa krooninen rakkauden nälkä. Eikö kukaan minusta välitä, eikö kukaan minua rakasta?
Elämän suunnan etsimistä
Peruskoulun päätyttyä tuli eteen ammatinvalinta. Valitsin ammatin, jossa saa olla mahdollisimman yksin, liikkua ja olla luonnossa. Minusta tuli metsuri. Koska 1980-luvulla metsätöitä koneellistettiin ja metsureita vähennettiin, en saanut vakituista työpaikkaa. Alkoholi oli mukana, mutta vielä satunnaisesti.
Pikkuhiljaa tuntui, ettei elämälläni ole suuntaa eikä tarkoitusta. Ajauduin kriisiin ja koin hengellisen herätyksen. Löysin merkityksen kristinuskosta. Hengellisyys täytti tyhjiön, kun löysin sen myötä tarkoituksen, hyväksynnän ja rakkauden. Sain suuntaa elämälle. Koin, että olen hyväksytty ja tärkeä ihminen.
Kävin opiskelemassa Raamattua Etelä-Suomessa parissakin paikassa. Siellä minulle tuli sosiaalisten tilanteiden pelko, kahvikuppineuroosi. Tietoisuus itsestä korostui ja kuvittelin, että muut huomaavat epävarmuuteni.
Asuin hetken aikaa Helsingissä veljeni luona ja itseksenikin, mutta koti-ikävä rupesi vaivaamaan ja tulin takaisin Iihin.
Asuin vanhempieni luona, olin kausiluontoisesti metsurin töissä, säästin rahaa rakentaakseni oman talon. Suhde isään parani.
Unelmien täyttymystä seurasi romahdus
Vuonna 2000 pääsin muuttamaan omaan taloon, jota oli rakennettu kolme vuotta. Itse tein, mitä osasin. Arvostan kotiani, tämä on unelmien täyttymys minulle.
Aluksi kaikki näytti menevän hyvin, mutta sairastuinkin psykoottiseen masennukseen. Se vaikutti ruumiin asentoonikin, menin ihan köyryyn. Sairastuminen oli tosi kova runtaisu ja sitä kesti pitkään. Olin hoidossa Peltolassa keväästä joulun tienoille.
Kun kotiuduin, käytin unilääkkeitä ja alkoholia. Yritin nukkua paljon, ja se oli pakenemista omista tunteista. Alkoholin käyttö rupesi lisääntymään ja sitten tein sen virheen, että lopetin lääkkeet. Oli vauhtijaksoja ja kohta jouduin uudestaan Peltolaan. Siellä diagnoosini muuttuikin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
Totta kai oikean diagnoosin löytymisestä oli apua, mutta toisaalta, kun olin maniassa, en koskaan juonut mitään. Maniassa olotilani oli kuin humalatila, ei tarvinnut juoda. Alkoholi unohtui.
Oli kohdattava juomisen syyt
Kun mietin, että miksi olen juonut, ymmärrän, että alkoholi on ollut rentoutumiskeino. Ja vaikka olen hakenut alkoholista rohkeutta, join tosi paljon yksin. Hiljalleen eristäydyin ja passivoiduin. Läheiset kävivät katsomassa minua ja elämääni, mutta sitten he menettivät toivonsa.
Olin yksin. Ja se oli hyvä asia. Kukaan ei paaponut eikä mahdollistanut juomistani. Minun oli pakko tehdä inventaario omasta itsestäni ja mennä itseeni. Oli pakko kohdata syyt, miksi juon.
Itsetunnon vamma on selkeä omien epäonnistumisteni, isältä lapsuudessa saamani palautteen ja nuorena tapahtuneen onnettomuuden myötä. Elämästä oli tullut suorittamista ja hyväksynnän hakemista, ja työnteko oli elämän tärkein mittari. Nämä vaatimukset olivat ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Ymmärsin, että haluan elämältä syvempiä arvoja.
Musiikki pelasti, elämän opiskelu jatkuu
Heikoimpina hetkinä musiikki on pelastanut minun henkeni. Kaija Kärkinen ja Ile Kallio sekä Eppu Normaali auttoivat minut pahimman yksinäisyyden ja epätoivon yli. Pikkuhiljaa syntyi halu lopettaa juominen, koska halusin tuntea aidosti.
Ja löysin oman identiteettini: minulla on musiikin tekijän kutsumus. Nyt haluan olla rohkea raittiina, vaikka pelottaa. Kun ensimmäisen kerran lauloin karaokea, käsi oli kipeä, kun puristin mikkiä niin lujasti.
Olen ollut neljä vuotta raittiina. Iin A-kiltaan lähdin mukaan uteliaisuuttani ja aktiivisuuttani. A-killan puheenjohtaja olen nyt kolmatta vuotta. Isä kuoli viitisen vuotta sitten. Äiti asuu lähellä ja olen äidin omaishoitaja. Vanhempiani kohtaan minulla on nyt kunnioitus ja kiitollisuus.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia olen sairaseläkkeellä ja olen kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi oululaisessa Hyvän Mielen Talossa. Aion nyt omistautua hyväntekeväisyysja vapaaehtoistyöhön aktiivisesti. Hengellisyys, ei siis uskonto, on mukana edelleen ja muuttunut todemmaksi.
Elämää opiskellaan koko elämän ajan, ja tämän olen elämässä tähän mennessä oppinut: En ole viisas, mutta olen viisastunut. Pelkään, mutta en ole pelkuri. Olen heikko, mutta rohkea.
Minusta on tulossa minä.
Teksti ja kuva: Kirsi Mäki
AJANKOHTAISTA
Ihmisen koko elämä mahtuu meille
Miten kriisin keskellä voi löytää toivoa ja tukea? Muun muassa tähän kysymykseen vastaa MIELI Kriisikeskus Oulun kriisityöntekijä Maija Kylmäniemi, joka työssään kohtaa ihmisiä vaikeiden hetkien keskellä – ja näkee samalla, kuinka merkityksellistä oman tarinan kertominen ja kuulluksi tuleminen voi olla.
Millaisissa kriiseissä ihmiset useimmiten hakeutuvat kriisikeskuksen palveluihin? Onko jokin tietty elämäntilanne tai tapahtuma, joka usein laukaisee tarpeen kriisiavulle?
Tilastollisesti suurin tulosyy ovat ihmissuhdeongelmat. Kyseessä ovat silloin pari- ja perhesuhteet, kuten vaikkapa uskottomuus tai vaikeudet aikuisten lasten kanssa. Usein kyseessä on erotilanne tai seurustelusuhteen päättyminen.
Toiseksi suurin syy on läheisen kuolema, joka voi olla äkillinen kuten itsemurha tai henkirikos, mutta myös niin sanottu luonnollinen kuolema. Kolmanneksi yleisin syy on huoli läheisestä, joka on vaikkapa sairastunut psyykkisesti tai fyysisesti. Syynä voi olla myös läheisen päihteiden käyttö tai muu vaikea elämäntilanne.
Neljänneksi yleisin syy tulla kriisikeskukseen on fyysinen tai henkinen väkivalta, ja viidentenä on joku äkillinen traumaattinen tapahtuma, esimerkiksi onnettomuus. Oikeastaan voi sanoa, että kaikki se, mitä ihmisen elämässä mahtuu syntymän ja kuoleman väliin, kaikki ne mahtuvat meille.
Miten kriisikeskustyössä pyritään tarjoamaan apua niin, että se tukee sekä akuutin kriisin käsittelyä että pidempiaikaista selviytymistä?
Kriisityö on aina kestoltaan 1–5 kertaa. Toki aikamittari vaihtelee. Joku käy tapaamiskertansa kuukauden sisällä, joku käy tapaamassa työntekijää puolen vuoden aikana, tai jopa harvemmin. Kriisityö on vakauttavaa, ja se on psykoedukaation tarjoamista. Kriisityö on kaikkea sitä, miten ihminen pystyy kriisien keskellä selviytymään arjesta.
Kun on tarve pitempikestoiseen apuun ja tukeen, me kriisikeskuksessa kartoitamme, minkälaista tukea asiakas tarvitsee. Monen kohdalla jatketaan sitten mielenterveyspalveluis-
sa, terveyskeskuksessa tai vaikkapa jonkun järjestön toiminnassa. Moni jatkaa meiltä vertaistukiryhmissä, kuten vaikkapa päihteidenkäyttäjien läheiset heille tarkoitetuissa ryhmissä. Meillä on omia vertaistukiryhmiä, esimerkiksi sururyhmiä itsemurhan kautta läheisensä menettäneille ja äkillisesti läheisensä menettäneille on omat ryhmänsä.
Meillä ihmisillä on myös luontaista toipumisprosessia itsellämmekin. Kaikki eivät siis tarvitse jatkotukea, vaan he pärjäävät omilla voimavaroillaan. Tällöin oma perhe ja läheisverkosto, työ, opiskelu, harrastukset, liikkuminen, luonto tai eläimet tarjoavat riittävää tukea. Moni saa apua myös luovista asioista kuten musiikista, kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Eli ne tukipilarit, joita ihmisillä on, kulkevat kriisissä toipumisessa mukana ja niitä vahvistetaan.
Akuutissa tilanteessa kaikki lähtee siitä, että ihminen kertoo oman tilanteensa, oman kokemuksensa, oman tarinansa. Joidenkin on helpompi puhua ulkopuoliselle, koska on asioita, joita ei pysty tai halua läheiselle kertoakaan.
Sitten normalisoidaan tilanne, että on ok, että tunnet näin ja on normaalia reagoida kyseiseen asiaan. Seuraavaksi voidaan miettiä kehollisia rauhoittumisen keinoja. Miten saadaan hermostoa rauhoitettua? Miten voi helpottaa nukahtamista? Kaikki tämä toki on yksilökohtaista, mutta tarinan kerronta, se, että saa kertoa, mitä on tapahtunut, on iso osa akuuttia käsittelyä.
Kun kriisi liittyy päihdeongelmaan, minkälainen rooli kriisikeskuksella on muiden palveluiden rinnalla, esimerkiksi päihdepalveluiden kanssa?
Meillä todellakin näkyy enemmän läheisten ongelma. Läheinen, joka on huolissaan oman läheisensä päihteiden käytöstä, hakeutuu kriisikeskukseen. Joskus tilanne on jo niin pitkällä, että mukana on lieveilmiöitä.
Joskus kriisissä oleva ihminen näkee päihteet selviytymiskeinona itselleen. Päihteet voivat silloin olla keino lievittää kriisiä ja käyttö on vahingollista. Näissä tilanteissa järjestötoimijat ovat meille erityisen läheisiä, sillä heillä on erityisosaamista juuri tähän päihdepuoleen. Totta kai ohjaamme myös muihin päihdepalveluihin.
Miten kriisityössä näkyy toivo? Mistä se voi löytyä vaikeimpina hetkinä?
Toivo vaihtelee sen mukaan, missä kriisin vaiheessa ollaan. Tilanne voi tuntua toivottomalta tai siinä voi nähdä jo hitusen toivoa ja ajan kuluessa ehkä vielä enemmän. Joskus toivoa on tosi vaikea nähdä.
Silloin, kun tuntuu, ettei tästä voi selvitä, mennään hetki kerrallaan. Hetki voi olla lyhyt, minuutti kerrallaan, joskus se on sekunti kerrallaan. Näistä pienistä askelista lähdetään rakentamaan ajatusta siitä, että olo voi muuttua ja tästä voi selvitä.
Koskaan en lupaa, että tulet selviämään, vaan sanon, että on mahdollista, että olotila voi jonkin ajan kuluttua olla eri, ja voit kokea erilaista tunnetta tästä. Lähdetään liikkeelle siis tosi pienestä.
Kriisityöntekijän tehtävä on saada toivonpilkahduksia esiin jostakin. Se voi olla kotona syliin otettava koira, se pienen pieni hetki, joka tuntuukin joltain muulta. Tai joku muu lohtua tuova asia, joka tuo mukanaan myös toivoa, että surun tai muun ikävän kanssa voi oppiakin elämään. Toivon luominen on kriisityössä todella tärkeää.
Millainen merkitys tarinoilla – omilla tai muiden kokemuksilla – voi olla toivon rakentamisen keskellä?
Tarinat ovat ehdottoman tärkeitä erityisesti siinä vaiheessa, kun on tunne, että on yksin. Ihminen usein kokee kriisin keskellä, että on ainut, eikä kenelläkään muulla ole samanlaista. On voimaannuttava kokemus, kun lukee tai kuulee toisen tarinan. – Vertaisuus on valtava voimavara.
Mitä neuvoja antaisit ihmiselle, joka kokee kriisin keskellä, ettei toivoa enää ole? Miten pieniäkin toivon kipinöitä voi alkaa vahvistaa?
Silloin voi lähteä liikkeelle todellakin siitä, että sekunti kerrallaan, minuutti kerrallaan. Yhtäkkiä huomataan, että on tässä juteltu ja on mennyt viisi minuuttia eteenpäin. Tai yritetään löytää joku hetki, jolloin on ollut helpompi olo, ei hyvä eikä huippu, mutta helpompi. Sitten pohditaan, miksi siinä hetkessä oli helpompaa ja voiko sitä kokeilla uudestaan.
Joskus sovitaan, että katsotaan huominen päivä. Annetaan mahdollisuus sille, että olo voi olla erilainen.
Millä tavoin kriisityöntekijä itse voi ylläpitää omaa jaksamistaan, kun työ on henkisesti kuormittavaa?
Totta, työ on kuormittavaa, mutta se myös antaa paljon. Saan nähdä työssäni paljon sitä, että ihmiset selviytyvät ja toipuvat.
Meillä on myös mahtava työyhteisö, jossa työn rakenteet ovat kunnossa. Vaikka teen työtäni yksin, en kuitenkaan ole yksin, vaan kollegoiden tuki on valtava. Meillä on tietenkin myös työnohjausta ja kouluttautumalla pidetään huolta osaamisesta, se on tärkeää.
Myös omasta elämästä on pidettävä huolta, että on itselle tärkeitä asioita. Työn ja henkilökohtaisen elämän rajaaminen on tärkeää. Kun työpaikan ovi sulkeutuu, lähden omaan elämään tekemään itselle tärkeitä asioita.
Haluatko sanoa vielä jotakin?
Ihmiset kokevat kriisit hyvin eri tavalla, persoonallisuudet ja tilanteet ovat erilaisia. On vaikea antaa esitettyihin kysymyksiin yhtä selkeää vastausta. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kriiseistä on mahdollista selviytyä, kun ei jää asioiden kanssa yksin. Meillä on luontaisesti tarve muihin ihmisiin. Kun muistettaisiin pyytää apua, kun sitä tarvitsemme. Joskus yksikin kerta voi riittää.
Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Maija Kylmäniemi
Kriisi mullistaa arjen ja järkyttää turvallisuudentunnetta
Kriisit kuuluvat elämään, ja ne voivat syntyä monenlaisista tilanteista – äkillisestä menetyksestä, suuresta elämänmuutoksesta tai pitkään jatkuneesta kuormituksesta. Kriisin keskellä ihminen saattaa kokea ahdistusta, unettomuutta, masentuneisuutta tai fyysisiä oireita. Tuttu arki voi hajota, ja tunne elämän hallinnasta kadota.
Kriisit jaotellaan usein kehitys- ja elämäntilannekriiseihin sekä traumaattisiin kriiseihin. Jopa toivottu elämänmuutos, kuten eläkkeelle jääminen tai lapsen syntymä, voi horjuttaa tasapainoa. Traumaattiset kriisit taas liittyvät usein järkyttäviin ja yllättäviin tapahtumiin, kuten onnettomuuksiin tai läheisen kuolemaan.
Kriisistä toipuminen on yksilöllistä, eikä kriisistä selviytymiseen ole yhtä oikeaa tapaa. Kriisi ei ole sairaus, josta täytyy parantua, vaan osa elämää, joka on kohdattava ja elettävä. Tukea voi hakea läheisiltä tai ammattilaisilta, ja tärkeää on pysähtyä tunnistamaan myös omat selviytymiskeinot. Kriisin keskeltä voi avautua tie uuteen ymmärrykseen ja vahvuuteen.
Hallituksessa on näköalapaikalla
”Ensimmäisen kännin otin vappuna 1981. Olin 13,5 vuotta. Aluksi se oli tavanomaista kaveripiirin juomista, eikä osa porukasta juonut mitään. Kun sitten pääsin 18-vuotiaana ammattikoulusta ja sain töitä, aloin saamaan tietenkin rahaa. Saatoin keskellä viikkoa mennä ottamaan yhden, mutta siinä menikin koko ilta. Kaveripiirin pojista minä olin ainoa, joka sitten alkoholisoitui”, kertoo vaasalainen Matti Muuri
”Kyllä se juominen lähti ihan lapasesta. Armeija jäi kesken ja opiskelut tekussa menivät juomiseksi. Itselle tuli joku alemmuuskompleksi, että kaikki on nyt menetetty ja ajattelin, että on ihan sama antaa mennä vaan”, Matti muistelee ja jatkaa: ”Olin välillä töissä ja joskus sain juomisen takia töistä potkut. Vuokra-asunnot eivät kestäneet kauaa. Ei ollut mitään oman elämän hallintaa.”
”Kuitenkin olin jo 19-vuotispäivänäni mennyt A-klinikalle hakemaan apua. Alkoi muutaman vuoden katko-hoitokoti-kuntoutuskierre. Ehdin olla kolmessa kristillisessä hoitokodissakin yli kolme vuotta”, Matti kertaa vuosien takaista hoitopolkuaan. – Hoitoyrityksistä huolimatta juominen jatkui. Ja jatkui.
Pitääkö ruveta ottamaan vastuuta itsestä?
Vaasaan Matti muutti keväällä 12 vuotta sitten parempien mahdollisuuksien toivossa. Paikkakunnalle asetuttuaan Matti meni A-neuvolaan juttelemaan. ”Siellä todettiin, että on pitkä käyttöhistoria ja kehotettiin menemään tutustumaan Vaasan A-Kiltaan. Kävin Kiltalassa, Vaasan A-Killan kesämökillä, mutta syksy meni vielä juopotellessa. Kunnes joulun pyhinä vuonna 2013 tein tietoisen päätöksen, että alan käymään tammikuun alussa A-killassa. Ja näin tein.”
Sosiaaliohjaajan sanat ”Minä en pysty antamaan muuta kuin tätä opittua tietoa, mene vertaistuen pariin AA:han tai A-kiltaan” oli saanut Matin vakavasti pohtimaan, että pitääkö tässä oikeasti ruveta ottamaan vastuuta itsestä.
Nyt mies on vastuutehtävissä sekä omassa A-killassaan että A-Kiltojen Liitossa.
Sitoutuminen palkitsee – jos ei heti, niin myöhemmin
Matti on Vaasan A-Killan puheenjohtajana kolmatta vuotta. ”Puheenjohtajana minulla on A-killan langat käsissä ja tulee valtavasti onnistumisen iloa, kun saa asioita järjestymään.”
A-Kiltojen Liiton hallitukseen Matti valittiin viime syyskokouksessa. Meneillään on siis ensimmäinen kausi. ”Koen, että liiton hallituksessa saan olla näköalapaikalla ja saan paljon syvällisempää tietoa sekä A-kiltatoiminnasta että hallitustyöskentelystä. Sitä tietoa sitten yritän tuoda myös omaan A-kiltaan.”
"Yhdistystoiminta on tajuttavissa normaalilla järjellä."
”Itselläni ei ollut luottamustehtävistä kokemusta ennen kuin minut valittiin Vaasan A-killan hallitukseen aluksi jäseneksi. Uskalsin kuitenkin lähteä mukaan, kun olin ymmärtänyt, että Ja osaamistani vahvistaakseni olen osallistunut liiton koulutuksiin sekä kysynyt neuvoja, jos en ole jotakin tiennyt.”
Matti ymmärtää, etteivät luottamustehtävät kaikkia, etenkään nuoria, houkuta. Hän kuitenkin rohkaisee kaikkia kiinnostuneita mukaan: ”Minua palkitsee se, että kun sitoudun johonkin ja siitä seuraa sitten hyvää. Aina ei seuraa välittömästi, vaan seuraukset näkyvät myöhemmin. Mutta se todellakin palkitsee!”
Toiminnallisuus on tärkeää
Vaasan A-Killassa on monenlaista toimintaa. Matti uskoo, että jokaisen kohdalle osuu jotakin sopivaa, ja A-kiltalaiset itse-
”Pidetään A-kiltatoiminta erityisenä, eikä anneta sen kuihtua!”
hän toiminnan ideoivatkin. On keilailua ja biljardia ja erityisesti Matti iloitsee siitä, että naistenryhmä on elpynyt. ”Naiset ovat saaneet vapaat kädet tehdä omia juttuja, tietyn budjetin rajoissa tietenkin. Ja se on toiminut.”
”Itse tykkään keilata ja pelata biljardia. Kiltalassa on hyvä kalastaa ja käsitellä kalat, vaikkapa savustaa,” Matti kertoo ja jatkaa: ”Kyllähän se monen kohdalla on niin, että jos jää vain kotiin ihmettelemään, sitten on se pullo hetken päästä kuvioissa mukana.”
Kesällä Matti on lähdössä yhdeksättä kertaa mukaan Inarijärvi-elämykseen. Mukaan lähtee muutamia kavereita, ja mukavasta reissusta yleensä riittää puhetta pitkään vielä kotiin palattuakin.
Matin kiinnostus toiminnallisuuteen näkyy myös siinä, että hän on mukana A-Kiltojen Liiton koordinaatiojaostossa.
A-kiltatoiminta säilytettävä erityisenä
Matin mielestä A-kiltatoiminnassa on syytä keskustella arvojen lisäksi siitä, miten ihmisiä saadaan mukaan A-kiltatoimintaan. A-kiltaväki ikääntyy ja ihan aiheellisesti on käyty keskusteluja siitä, miten nuoria saadaan mukaan. Matti kuitenkin muistuttaa, että myös työssäkäyviä pitäisi saada mukaan ja A-kiltatoiminnan vertaistuki voi hyödyttää myös heitä.
A-Kiltojen Liiton kevätkokouksessa käytyä keskustelua uusista A-kiltatoiminnan arvoista Matti pitää tärkeänä. ”Ehdotetut arvot, osallisuus, turvallisuus ja vaikuttavuus, kuulostavat minusta hyvältä, kunhan ne pitävät sisällään nämä nykyiset arvot. Etenkin päihteettömyys on tärkeä ja se, että se menee turvallisuuden alle, sopii minusta hyvin.”
A-kiltalaisille Matti lähettää terveisiä: ”Pidetään A-kiltatoiminta erityisenä, eikä anneta sen kuihtua!”
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Anna Niemistö
Hyvästä kohtaamisesta syntyy mahdollisuus muutokseen
Millaista on hyvä kohtaaminen päihteitä käyttävän asiakkaan kanssa, ja miten vertaistoiminta voi tukea toipumista? Haastattelimme sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, joka kertoo kokemuksiaan asiakkaan kohtaamisesta sekä A-kiltatoimintaan ohjaamisesta ja sen merkityksestä asiakkaille – ja työntekijälle itselleen.
Kysymyksiin vastasi sosiaalityöntekijä Heli Hiltunen KeskiSuomen hyvinvointialueen aikuisten sosiaalipalveluista.
Millainen on hyvä kohtaaminen päihteitä käyttävän asiakkaan kanssa? Voitko jakaa esimerkin tilanteesta, jossa kohtaaminen on mennyt erityisen hyvin?
Hyvä kohtaaminen on asiakkaan tarpeesta nouseva, kiireetön ja kokonaisvaltainen. Asiakkaat tulevat usein tapaamiseen akuutin tarpeen tai asian kanssa, kohtaamisen tulee edetä se edellä.
Parasta on nähdä asiakkaassa se muutos, joka tulee kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta – asiakas pystyykin pysähtymään, keskustelemaan ja lähtee rauhallisempana tapaamisesta. Usein hyvän kohtaamisen merkki on myös se, että löydetään jotain yhteistä jaettavaa; on se sitten aamulla räntäsateen kastelemat kengät, kaikkia kurittava flunssa-aalto tai tärkeät lemmikkieläimet.
Mitä asioita pitäisi välttää, jotta kohtaaminen ei muutu huonoksi tai estä avun vastaanottamista?
Tulee välttää asiakkaan ohittamista ja työntekijän näkökulmien liiallista painottamista. Asiakkaan oman huolen tai asian ohittaminen tapahtuu tosi helposti, jos työntekijä on käynyt vastaavanlaisia tilanteita asiakkaan kanssa läpi jo monen monta kertaa ja näkee, mikä isompi muutos tarvittaisiin, että asiakas tulisi autetuksi. Työntekijän ammatillinen arvio on usein oikea ja tottakin, mutta yhtä totta on se asiakkaan akuutti tarve ja tilanne, ja ilman asiakkaan ensisijaista kohtaamista vuorovai-
kutus kohtaamisessa tyrehtyy tai muuttuu asiakkaan taholta työntekijän miellyttämiseksi ja odotuksiin vastaamiseksi.
Päihteiden käyttäjän kohtaamisen tai tukemisen vaikeus johtuu usein ammattilaisessa itsessään heräävistä haastavista tunteista, joiden käsittely on ammattilaisen tehtävä.
Millaisia hyötyjä olet nähnyt A-kiltatoimintaan ohjaamisella olevan asiakkaalle – sekä toipumisen että arjen tukemisen näkökulmasta?
A-kilta tarjoaa mielekästä päihteetöntä tekemistä ja päihteettömyyttä tukevan sosiaalisen verkoston. Monet toipuvat kamppailevat niin sanotusti vanhan ja uuden maailman välillä; vanha on tuttua, mutta voimia vievää, ja uusi nähdään tavoiteltavana, mutta joskus liiankin vaativana. A-kiltatoiminnassa vertaisuus, elämänläheisyys, yhteiset tapahtumat ja ihan vaan turvallinen paikka luovat mahdollisuuden astua uuteen. Pelkästään usein tutustumiskäynti tuntuu luovan toivoa monelle, vaikka vielä ei sitten olisikaan valmis osallistumaan toimintaan.
Miten A-kiltaan ohjaaminen voi helpottaa sote-ammattilaisen omaa työtä? Onko sinulla esimerkkejä tilanteista, joissa vertaistoimintaan ohjaaminen on ollut erityisen hyödyllistä?
A-kiltatoiminta helpottaa sote-ammattilaisen työtä siinä, että on olemassa paikka, johon ohjata ja jossa on monipuolista kuntouttavaa toimintaa päihteettömyyteen pyrkivän asiakkaan tilanteen hyväksi. Toipuminen on usein pitkä ja monitasoinen prosessi, eikä ns. virallinen palvelujärjestelmä pysty tähän tarpeeseen vastaamaan. A-kiltatoiminta mahdollistaa sosiaalisen ympäristön, johon mennä ja kiinnittyä, ja jossa toipua omaan tahtiinsa ja samalla kasvaa ihmisenä suhteessa muihin.
Itse olen kokenut erityisesti naisille suunnatun toiminnan tärkeäksi, koska naisten erityistarpeet ja toipumisen matka sisältää omia erityispiirteitään, jotka A-kiltatoiminnassa on otettu hyvin huomioon.
Mitä neuvoja antaisit sote-ammattilaiselle, joka haluaa kohdata päihteitä käyttävän henkilön mahdollisimman hyvin ja tukea häntä löytämään itselleen sopivia palveluja?
Ehkä voisin antaa sellaisen neuvon, jonka itse olisin aikanaan halunnut kuulla: älä pelkää olla ihminen, vaan jaksa harjoitella sitä, mitä se tarkoittaa sinun työssäsi ja ammattiroolissasi, ja pidä itsestäsi kiinni. Hyväksy, kunnioita ja vaali toivoa itsessäsi, niin pystyt lainaamaan toivoa myös asiakkaalle hänen polullaan.
Kuvituskuva: Canva
AJANKOHTAISTA
Peliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka voi jäädä pitkään piiloon. Usein pelaaminen alkaa keinona hallita stressiä, ahdistusta tai yksinäisyyttä, mutta muuttuukin uusien vaikeiden tunteiden, kuten syyllisyyden ja häpeän, lähteeksi. Peliriippuvuus kietoutuu aivojen palkitsemisjärjestelmään ja voi vähitellen viedä tilaa kaikelta muulta elämässä. Tässä jutussa ääneen pääsevät sekä asiantuntija että kokemusasiantuntija – toipuminen on mahdollista, ja vertaistuki voi olla siinä käänteentekevää.
Vertaistuki auttaa
rahapeliriippuvuuden yli
Rahapelaaminen on osa arkea monille, mutta toisille se muuttuu ongelmaksi, joka vaikuttaa vakavasti elämän eri osa-alueisiin. Yleensä ongelma syntyy vähitellen. Pelaaminen voi alkaa satunnaisena ajanvietteenä, mutta jos sen hallinta katoaa, tilanne voi muuttua vaikeaksi. Rahapelaamisen haittavaikutukset näkyvät usein taloudellisina vaikeuksina, vaikeutena ihmissuhteissa, opinnoissa tai työelämässä sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemisenä. Rahapelaamiseen käytetyt summat vaihtelevat, ja muutoinkin pelaajat ovat erilaisia keskenään. Joskus pelaamisen taustalla on mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Ei hoidettava potilas, vaan muutoksen aktiivinen tekijä
”Usein pelaajan havahtuminen omaan tilanteeseen tulee siinä vaiheessa, kun haittoja on niin sanotusti tarpeeksi”, toteaa kohtaamis- ja läheistyön asiantuntija Markus Sjöholm Sospedsäätiön Pelirajaton toiminnasta ja jatkaa: ”Peliriippuvuus tarkoittaa sitä, että pelaamisesta todellakin aiheutuu merkittäviä haittoja, eikä toimintaa silti halua tai pysty lopettamaan, vaan se ennemminkin lisääntyy tai pysyy yllä.”
”Peliriippuvuus löytyy sairausluokituksista ja Käypä hoito -suosituskin on laadittu. Siinä suositetaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Sairaaksi ja potilaaksi ei kannata liikaa identifioitua, sillä toimivaa lääkettä tai yksittäistä toimenpidettä ei tämän ongelman hoitoon ole. Elämänmuutos vaatii omaa aktiivista tekemistä”, Markus sanoo ja jatkaa: ”Pysyvää ajattelun ja toiminnan muutosta on kuitenkin hyvin vaikeaa saada yksin aikaan. Ja turha sitä on kovin pitkään yrittääkään, vaan kannattaa hakeutua pian vertaistuen pariin. Se on tämän ongelman hoidossa kokemuksemme mukaan useimmille erittäin
vaikuttavaa. Tavoitteet kirkastuvat, häpeä vähenee sekä keinot, toiveikkuus ja pystyvyys lisääntyvät”
”Tarvitaan siis selkeä päätös elämänmuutoksesta, jossa haaveileminen hallitusta pelaamisesta täytyy, ikävä kyllä, lopettaa”, Markus toteaa. ”Lisäksi peliriippuvuudessa on tämä erityispiirre, että pelaamalla voi yrittää hankkia vaikkapa puuttuvat vuokrarahat kasaan. Voi siis ajatella, että otan vielä yhden ison voiton ja sitten lopetan. Kuitenkin todellisuudessa kuoppa vain syvenee ja panokset kovenevat.”
Tarvitaan havahtuminen omaan tilanteeseen
”Pelaajat ovat piilottelun mestareita. Lisäksi pelaajat usein uskottelevat itselleen, että tilanne on hallinnassa,” Markus kertoo. ”Läheinen puolestaan saa tietää asiasta usein vasta, kun tilanne on jo melko kärjistynyt, vaikka on voinut jo pidempään epäillä, ettei kaikki ole kunnossa. Pelaaja lopulta paljastaa asian tai asia tulee ilmi esimerkiksi perintäkirjeiden avulla.”
”Pelaajat hakeutuvat avun pariin tappion hetkellä ja vasta silloin, kun haitat ovat heillekin jo näkyvissä: velkaa on jo reilummin, mieliala on ahdistunut ja läheisten kanssa on sukset ristissä. Tyypillisesti on yritetty pelaamisen vähentämistä ja sen jälkeen kokonaan lopettamista useampia kertoja ensin itsenäisesti. Apuun hakeutumista pitkittää se, jos joku läheisistä hoitaa pelaajan raha-asiat kerralla kuntoon. Kun pelaamisen seuraukset joutuu kokemaan ja kantamaan niistä vastuun, ih -
misellä on mahdollisuus havahtua, tehdä päätös, aloittaa muutostyöskentely ja päästä ongelmasta eroon.”
”Myös pelaajan läheisen osa on vaikea. Vanhemmilla on tapa ja halu huolehtia jälkeläisistä, mutta nyt pitäisikin pystyä olemaan tiukka ja antaa pelaajan kärsiä seurauksista, tai muuten tärkeä havahtumisen hetki menetetään”, Markus toteaa ja rohkaisee läheisiä kannustamaan lopettamisessa ja samaan aikaan vastuuttamaan pelaajaa itseään.
Vertaiset ja kokemusasiantuntijat antavat toivoa
Omasta työstään Markus kertoo: ”Pelirajaton-toiminnan pääjuttu on laadukas vertaistuki ongelmapelaajille ja läheisille. Keskitymme rahapelaamisen pysyvään lopettamiseen, muutostyö-
”Yritämme madaltaa kynnystä, ettei avun hakeminen peliriippuvuuteen estyisi vaikkapa häpeän takia, ja esimerkiksi Pelirajattoman ryhmächatiin voi osallistua nimettömästi.”
hön ja minäpystyvyyden vahvistamiseen monin eri tavoin. Tarjolla on muun muassa voimavarakursseja, kahdenkeskistä tukihenkilötoimintaa, yksilö- ja ryhmächat-palveluita ja vertaispuhelinpalvelua.”
”Pelirajattoman vertaistukiryhmiä kokoontuu 20 paikkakunnalla, ja ryhmiä on myös verkossa. Verkkoryhmissä pyrimme tarjoamaan myös ’ekstravertaiskokemusta’, esimerkiksi pelaajien ryhmiä on tarjolla naisille tai yli 50-vuotiaille. Läheisten ryhmiä on kaikille avointen ryhmien lisäksi tarjolla myös vanhemmille ja puolisoille.”
”Vertaisryhmissä ohjaajalla, jolla on oma toipumiskokemus, on tärkeä rooli. Hän pitää huolen, että kullakin kokoontumiskerralla keskitytään yhteen aiheeseen ja mennään siinä syvällekin, joten ryhmäkokoontuminen ei ole mikään jäsentymätön möykky”, Markus kertoo ja jatkaa: ”Kokeneita vertaisohjaajia koulutamme kokemusasiantuntijoiksi. Hienoa, että tähän lehteen tulee mukaan myös kokemusasiantuntijan tarina. He tarjoavat esimerkin ja toivoa sekä pelaajille että läheisille, sillä he tietävät, miten rahapeliongelmasta toivutaan ja miten rahapelihaittoja voi alkaa korjata.”
Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Markus Sjöholm
Jatkuu sivulla 14
Jatkoa sivulta 13
Juho Lehtinen (36 v.) sanoo, että peliriippuvuuteen liittyy usein valtava häpeä ja syyllisyys, jotka hän on voittanut avoimuudellaan: ”Kun olen kertonut tarinaani, ei ole tullut yhtään huonoa kohtaamista.”
Oman tarinan kertominen on auttanut toipumaan
Juho saattoi pelata palkkapäivänä koko palkan
Peleihin tutustuin oikeastaan jo alakoulussa. Harrastin silloin futista ja pelimatkoilla pelattiin kolikkopelejä huoltoasemilla. Ammattikouluaikaan, kun pääsin kesätöihin, pelaaminen ei enää ollut viihdettä, eikä rahaa jäänyt säästöön, vaikka asuin vielä vanhempieni luona.
Halusin talouden kuntoon, peliongelmaa minulla ei mielestäni ollut
Ensimmäinen merkki peliriippuvuudesta oli, kun pelasin koko palkan palkkapäivänä. Ja se toistui kuukaudesta toiseen. Itse kuitenkin mielsin tilanteeni rahaongelmaksi, jota yritin nimenomaan korjata pelaamalla – mutta oikeastihan se vain pahensi asiaa. Puolisolle en halunnut asiasta kertoa, mutta koska laskut piti maksaa, kuvioon tulivat pikavipit.
Minulla oli sitkeässä ajatus siitä, että talous tässä kuntoon pitää saada. Peliongelmaahan minulla ei edellenkään mielestäni ollut. Siksi yritin hakea Takuusäätiöstä takausta, että saisin yhdistettyä velat. Siihen olikin pitkä jono, ja kun viimein asia olisi edennyt, en pitänyt sitä enää ajankohtaisena. Pelaaminen jatkui.
Viimein tuli halu saada apua
Vajaa 10 vuotta sitten läheiseni sairastui vähän pahemmin ja tulin itsekin siinä miettineeksi elämääni. Olin sitten ensimmäistä kertaa valmis hakemaan vertaistukea. Hain ryhmään, joka ei toteutunutkaan paikkakunnallani. Puolen vuoden päästä sain viestin, että ryhmä alkaa. Olo oli stressitön mukavan joulun jälkeen, vaikka velkaa olikin rutkasti, ja tuntui, että asiathan ovat hyvin. Miksi siis lähtisin ryhmään? Pelasin sen jälkeen vielä kolme vuotta.
Loppuvuodesta 2019 otin isoja lainoja, joita yritin yhdistellä pienempiin lainoihin. Tuli ero parisuhteesta, ja hain sii-
hen keskusteluapua. Aloin olla loppu kaikkeen, eikä pelaaminen ollut loppunut. Lähdin hakemaan psykoterapiaan ja sain masennusdiagnoosin ja lääkityksen.
Ulosotto ja puhuminen auttoivat
Ulosotosta ajattelin, että on elämä pilalla, jos siihen joutuu. Kun sitten rupesin selvittelemään tilannettani velkaneuvojan kanssa, ymmärsin, ettei ulosotto olekaan niin paha. Vuodenvaihteessa 2019–2020 tein päätöksen, että päästän velat ulosottoon ja hoidan ne sitä kautta. Silloin minulla ensimmäistä kertaa jäi rahaa elämiseen, ruokaan ja vuokraan.
Päätös ulosotosta oli helpottava, vaikka tiesin, etten saa velkoja heti hoidettua. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli pelata. Vuoden 2019 viimeinen päivä oli viimeinen kerta, kun olen pelannut.
Vuonna 2022 pääsin mukaan THL:n hankkeeseen, jossa velkaneuvonta ja sairaanhoitopiiri tekivät yhteistyötä. Kävin 12–13 kertaa juttelemassa peliongelmasta, ja ensimmäistä kertaa sain apua nimenomaan peliongelmaan.
Samaan aikaan menin mukaan myös Pelirajattoman toimintaan ja pääsin siellä vertaisohjaajakoulutukseen. Se on ollut minulle tapa käsitellä myös omaa ongelmaani. Peliriippuvuus ja siitä toipuminen on ollut minulle niin iso asia, että siitä pitää pystyä puhumaan. Minulle se tulee myös muiden auttamisen kautta.
Olen päässyt pelaamisesta irti
Ajattelen, että minun kohdallani toipuminen alkoi jo ennen kuin kykenin lopettamaan pelaamisen. Minulla oli halu lopettaa, mutten kyennyt siihen. Pidin veloista Exceliä ja yritin parantaa tilannettani. Saatoin olla kolmekin kuukautta pelaamatta. Mutta hetken aikaa kun on mennyt hyvin, sitä valehtelee, että kyllä minä nyt pikkuisen voin pelata, eihän tässä mitään ongelmaa ole. Kesti kauan, ennen kuin uskoin, etten voi pelata edes vähän.
Toipumisessa epävarmuutta kesti pitkään. Sitten jossain vaiheessa, kun tilille tuli rahaa hiukan enemmän, enkä ajatellutkaan, että kyllä tässä vähän voi pelata, se vahvisti uskoa toipumiseen. Ja kun ihmissuhteissa tuli pettymyksiä ja vastoin-
käymisiä, eikä käynyt mielessäkään, että ryhdyn pelaamaan – mitä ennen olisin tehnyt – tajusin, että olen päässyt pelaamisesta irti.
Avoimuus sopii minulle
Vertaistuella ja oman tarinan jakamisella on ollut minulle iso merkitys. Avoin puhuminen asiasta on myös itseni hoitamista sen lisäksi, että se auttaa muita. Teen somessa aloituksia aiheesta ja on mukavaa, kun ihmiset kommentoivat siellä avoimestikin. Ja se, että läheiset pääsevät kysymään, mitä siellä pelaajan päässä liikkuu, on minusta tosi tärkeää.
Viestini ihmiselle, joka epäilee, että hänellä itsellään tai läheisellään saattaa olla peliriippuvuus, on lyhyt ja ytimekäs: Älä jää yksin! Puhu ystävälle, puolisolle, vanhemmalle tai hae ammattiapua. Vaihtoehtoja on. Kun itse on huonossa jamassa, katse on kapea eikä itse näe vaihtoehtoja, mutta niitä on.
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Juho Lehtinen
Rahapeliriippuvuus
Rahapelaamisella viitataan sellaisten pelien pelaamiseen, joissa pelin voitto tai tappio on rahaa tai rahan arvoinen.
Termiä rahapeliongelma käytetään kattoterminä, kun puhutaan rahapeliriippuvuudesta ja riskialttiista pelaamisesta. Rahapeliriippuvuus on rahapeliongelman vakavin muoto. Riskialttiilla pelaamisella tarkoitetaan sellaista rahapelaamista, joka ei aiheuta pelaajalle merkittäviä haittoja, mutta saattaa aiheuttaa yksittäisiä haittoja tai häiriökäyttäytymisen oireita. Riskialtis pelaaminen saattaa siis edeltää rahapeliongelman kehittymistä, mutta riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt.
Ongelmallinen rahapelaaminen kuuluu Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-11 diagnostisessa tautiluokituksessa toiminnallisten riippuvuuksien luokkaan. Diagnoosissa keskeisenä on kolme vuoden ajan jatkunutta ongelmapelaamisen tunnuspiirrettä:
• pelaamisen hallinta on heikentynyttä
• muut kiinnostuksen kohteet väistyvät ja
• pelaaminen jatkuu sen pelaajalle aiheuttamista haitoista huolimatta.
(Lähde: Duodecim Käypä hoito)
Älä jää yksin! Tutustu palveluihin ja hae tukea muun muassa osoitteista pelirajaton.fi ja peluuri.f i.
Kun päihde tai peli tulee parisuhteen kolmanneksi osapuoleksi
”Yksinkö
minä kaiken vastuun kannan?”
Näin saattaa ajatella puoliso, jonka elämässä päihteet tai rahapelaaminen ovat jatkuvasti läsnä – vaikkei hän itse käyttäisi mitään.
Riippuvuus muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. Kumppani voi tuntua poissaolevalta ja etäiseltä, aivan kuin yhteys katkeaisi aina uudelleen. Moni kokee, että on menettänyt paikkansa kumppanin elämässä – että tärkeimmäksi on tullut päihde tai peli, ei puoliso.
”Olenko minä enää sinulle ykkönen?”
Katkenneet yhteydet ja kasvava hätä
Kun riippuvuus saa jalansijaa, vuorovaikutus parisuhteessa voi ajautua haitalliseen kehään. Toinen kaipaa läheisyyttä ja puhetta, toinen välttelee, vetäytyy tai katoaa omaan kuplaansa. Kumppanin huoli, viha ja vaatimukset voivat tuntua riippuvuudesta kärsivästä ylitsevuotavilta. Hän voi pelätä paljastumista ja vetäytyä vielä kauemmas. Ahdinko kasvaa molemmilla. Riippuvuus tarjoaa nopean keinon paeta vaikeita tunteita: häpeää, syyllisyyttä, pelkoa. Samalla läheinen tuntee kantavansa koko suhteen taakkaa yksin.
”En jaksa enää yrittää, kun sinä et edes ole tässä.”
Toivo ei katoa, vaikka yhteys horjuu
Vaikka riippuvuus tuo suhteeseen etäisyyttä ja turvattomuutta, yhteys ei ole aina täysin poikki. Pienet hetket, joissa arki sujuu tai jaettu ilo tuntuu mahdolliselta, voivat kantaa pitkälle. On tärkeää pysähtyä huomaamaan, mikä toimii: mistä kumpikin saa mielihyvää, mitä osataan yhä tehdä yhdessä.
Tunteista puhuminen – vaikka lyhyesti – voi avata ovea yhteyden uudelleen rakentamiselle. Turvallinen yhteys ei synny täydellisyydestä, vaan siitä, että tunteet tulevat kohdatuksi.
”En tarvitse täydellistä sinua. Tarvitsen sinut tähän.”
Läheisen ei tarvitse selvitä yksin
Riippuvuuden keskellä elävän läheisen on tärkeä saada levätä ja palautua. Oman tilan löytäminen, pienet ilon hetket, mahdollisuus tulla itse hoidetuksi – nämä eivät ole ylellisyyksiä vaan välttämättömyyksiä. Parisuhde ei voi rakentua yksin kannettujen taakkojen varaan.
Apua on saatavilla. Keskusteluapu, vertaistuki ja ammatillinen tuki voivat tuoda tilanteeseen selkeyttä ja keinoja kestää vaikeuksia. Läheisen toivo ei ole riippuvainen siitä, mitä toinen tekee – se voi syntyä myös omasta huolenpidosta ja oikeudesta voida paremmin.
Myös läheiselle kuuluu toivo.
Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Canva
Kiinnostaako sinua A-Kiltojen Liiton parisuhdetapahtuma?
Pariskuntien teemapäiviä suunnitellaan vuoden 2026 kalenteriin. Lisätietoja ja toiveita teemapäivien sisältöön: asiantuntija Aulikki Otranen, aulikki.otranen@a-kiltojenliitto.fi, puh. 040 356 6592.
A-Kiltojen Liitto ry:n Päihdetyön kokemusasiantuntijoiden täydennyskoulutuksesta todistuksen saivat Marja Koski (vas.), Pekka Kinnunen ja Susanna Leinonen sekä vertaismentorin roolissa koulutukseen osallistuneet Arto Pasanen ja kuvassa tietokoneen ruudulta näkyvä Seppo Ristolainen. Vastuukouluttajana toimi Eskot ry:n kokemusasiantuntijatoiminnan ohjaaja Katja Perttunen (kuvassa keskellä).
Kokemusasiantuntija välittää toivoa
Ennen päätöstäni hakea kokemusasiantuntijoiden täydennyskoulutukseen minua mietitytti omaan tarinaan palaaminen. Huolimatta siitä, että olin tehnyt paljon töitä ja käynyt läpi häpeää ja syyllisyyttä, tiesin, että vielä oli monta asiaa, joita joutuisin pohtimaan, kun kävisin uudelleen läpi omaa tarinaa ja toipumista ihmisarvoiseen elämään.
Koulutukseen hakeutumisen on tärkeää olla oikea-aikaista, jotta ei riko sisintään. Oman toipumisen on oltava niin pitkällä, että kykenee tuomaan toivoa muille. Jos oma toipuminen on vielä kesken, ihmisten kohtaaminen kokemusasiantuntijatyössä on haastavaa. On kyettävä kohtaamaan ensin itsensä, että voi kohdata muut.
Oman roolin ymmärtäminen tärkeää
Koulutus oli kattava, ja mukaan sieltä lähti suuri paketti tietoa kokemusasiantuntijuuteen liittyen. On tärkeää tietää, minkälaisessa roolissa tapaa ihmisiä. Olenko vertainen vai puhunko kokemusasiantuntijana esimerkiksi sosiaalityöntekijöille? Itse sain pohdittavaa siitä, että olenko toipuja vai toipunut. Päädyin jälkimmäiseen.
Oma kokemuspuheenvuoro jännitti kuten aina, mutta sen kertomiseen annettiin hyvät eväät. Esimerkiksi: olenko puhumassa päihdetoipujille vai lääketieteen opiskelijoille?
Vahvuuksien löytämistä ja toivon välittämistä
Pidin siitä, että meitä haastettiin miettimään omia vahvuuksia. Minkälaiset vahvuudet ovat kantaneet meitä läpi päihdeelämän? Niiden miettiminen ja tunnistaminen itsessään antaa voimaa, ja sitä voimaa voi siirtää muihin ihmisiin.
Kaikista tärkein asia, miksi kokemusasiantuntijatyö on arvokasta, on toivon välittäminen. Auttaa toista näkemään se pilkahdus valoa, kun hänellä on reppu pullollaan häpeää, syyllisyyttä ja toivottomuutta. Kaiken lisäksi toivon välittäminen tuo myös sen välittäjälle itselleen voimaa ja toivoa – aivan kuten kiitollisuus lisää kiitollisuutta.
Voin lämpimästi suositella koulutusta, kun tahtoo syventää osaamistaan.
Teksti: Marja Koski Vantaan A-kilta ry Kuva: Anja Sauvolainen
Vesipostin juttusarjassa ”Päivä A-killassa” tutustuttiin A-kiltojen arkeen. Lehden numerossa 2/2016 vuorossa oli Riihimäen Seudun A-kilta. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen A-kilta on jälleen aktiivinen. Mitä A-kiltaan nyt kuuluu?
Riihimäen Seudun A-killan matka jatkuu
Toipujat ja verkostot vievät eteenpäin
Riihimäen Seudun A-killan uudelleen herääminen on osoitus yhä vahvistuvasta toipujapolusta. A-killan toiminnan virkoamista auttoi se, että ”vanhan version” henkilöitä oli alusta asti mukana ja muutamia välttämättömyysasioita saatiin sujuvasti eteenpäin. – Ja eritoten tärkeää on ollut Nallen(1 aktiivisuus.
Olennaista on ollut myös päihdetyön ammattilaisten myötämielinen suhtautuminen A-killan ilmestymiseen paikkakunnan oma-apuryhmien verkostoon. Asiakasohjautuminen on tärkeää ja hyvät vuorovaikutussuhteet tarpeen, jotta A-kiltaan saadaan uusia tulijoita. Lisäksi liittyminen hyvinvointialueen järjestöneuvottelukuntaan on ollut ratkaisevaa: saadaan ”nimi listoille”.
A-kiltojen lähin tukiverkostohan löytyy naapurikiltojen välisestä yhteistyöstä ja -toiminnasta. Riihimäen Seudun A-kilta solahti sujuvasti Kuumakillat-yhteisöön jo ihan henkilökontaktienkin kautta, ja näin voi markkinoida toimintaa laajemmalla valikoimalla.
Riihimäen Sedun A-killan perustoiminta tukeutuu säännöllisiin kiltailtoihin maanantaisin Riihimäen helluntaiseurakunnan Kotikirkon tiloissa. Yhteistyökumppanina kirkko tarjoaa tilat ja on arvomaailmaltaan loistavasti yhteensopiva A-killan toiminnan kanssa. Yhteistyö onkin alkanut suotuisasti ja kirkon jäsenetkin ovat vierailleet kiltailloissa.
Teksti: Nalle ja Riku Riihimäen Seudun A-kilta ry
1) Nallen tarinaan voi tutustua Vesipostin numerossa 4/2024.
Terveiset Vesipostille
Tullessani mukaan A-kiltatoimintaan Vesiposti-lehti oli puolet nykyisestä iästään. Muistan, miten arvostettu ja luettu oma lehti se jo silloin oli!
Oma polkuni kuljetti minut paikallisen A-killan kautta A-Kiltojen Liittoon, jossa työskentelin vuosina 2004–2019. Lähtö ei ollut helppo, ja meni joitakin vuosia, etten seurannut A-kiltakuulumisia tai lukenut Vesipostia.
A-Kiltojen Liitosta lähdettyäni työskentelin Etelä-Pohjanmaan mielenterveys- ja päihdeomaisten yhdistyksessä toiminnanjohtajana muutaman vuoden. Kokemus oli hieno, etenkin tunne, että sain tehtyä sen, mitä yhdistys silloin tarvitsi. Palasin kuitenkin Tampereelle, ja olen työskennellyt täällä Rikosuhripäivystyksen (RIKU) Sisä-Suomen aluetoimistolla aluejohtajana nyt neljä vuotta.
Kaikki se, mitä A-kiltavuosinani opin järjestö- ja vapaaehtoistoiminnasta, riippuvuuksista ja vertaistuesta, on ollut hyödyksi myöhemminkin. Muistelen lämmöllä vuosiani A-kiltatoiminnan parissa. Koen edelleen vahvasti olleeni juuri oikeassa paikassa, ja saaneeni tehdä merkityksellistä työtä upeassa porukassa, jossa toiveikkuus, toipuminen ja voimaantuminen olivat alati läsnä. Nykyään luen Vesipostin verkkojulkaisua. ”Toivoa tarinoista” on erinomainen vuositeema ja odotan lukevani lisää tarinoita Vesipostista. Ihan parasta on tosin, kun sattuu törmäämään teihin A-kiltalaisiin ja pääsee kuulemaan tarinoita teiltä!
Me kaikki tarvitsemme toivoa, erityisesti silloin, kun sitä tuntuisi olevan vähiten tarjolla. A-kiltatarinoissa on aina ollut toipumista ja silloin niissä on myös toivoa.
Onnittelut 50-vuotiaalle Vesipostille ja kaikkea hyvää lehden lukijoille.
Teksti ja kuva: Noora Nieminen
Mitä kuuluu, A-killan puheenjohtaja?
Olen Toni Vanhala. Olen Tampereen
A-Killan puheenjohtajana nyt kolmatta kautta ja viidettä vuotta. Viime marraskuussa täytin 50 vuotta.
Juuri nyt minulle kuuluu ihan hyvää ja voin hyvin, mutta paljon on haasteitakin sekä omassa tehtävässä että muutenkin meidän kohderyhmän arjessa. Muun muassa kaikki sosiaalitukeen tehdyt leikkaukset heikentävät ihmisten hyvinvointia ja haastavat meitä arjessa, kun on suuri joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon tukea ja kannattelua ja se näkyy meidän yhdistyksessä – ja myös huolestuttaa, miten tarpeeseen pystytään vastaamaan, kun järjestöiltä rahoitusta leikataan ja sitä kautta resurssit vähenee.
Halusin puheenjohtajaksi asiaa aikani ensin mietittyäni. Ehkä noin vuoden verran pureskelin ajatusta rauhassa. Siinä sitten vahvistui ajatus siitä, että kyllä haluan ryhtyä ehdolle puheenjohtajaksi, jota tehtävää minulle oli jo aikaisemmin ehdoteltukin. Itse tulin aikanaan A-kiltaan saadakseni omaan arkeen sisältöä päihteiden tilalle ja koin, että haluan antaa oman osani A-killan olemassaoloon jatkossakin. Ihmisten mielestä minussa oli puheenjohtaja-ainesta, ja myös se vaikutti päätökseeni. Ja kyllä voin sanoa, että teen tätä tehtävää koko sydämelläni.
Supervoimani puheenjohtajana on se, että tulen ihmisten kanssa toimeen. Olen myös hyvä kuuntelija. Ja tarvittaessa minusta löytyy myös auktoriteettia, pystyn keskustelemaan asiasta, kun on tarvis. Olen saanut kehuja, että jäsenistö kunnioittaa ja kuuntelee minua. Se että minuun luotetaan, on myös voimavara itselleni.
Mielestäni puheenjohtajan tärkein tehtävä on huolehtia, että hallituksessa sovitut asiat viedään eteenpäin ja kaikki asiat tehdään niin kuin kuuluukin. Pyrin myös olemaan yhteistyössä muiden Pirkanmaan toimijoiden kanssa ja tuomaan A-kiltatoimintaa esille jakamalla sekä omaa että A-killan näkemystä.
A-kilta on paras paikka toipua, koska meillä ei kysellä kenenkään diagnooseja. Meille saa tulla ihan kuka vaan ja hän saa itse päättää, mitä muille kertoo itsestään. Itse aikanaan kerroin omaa tarinaani sitten, kun olin siihen valmis. A-killassa jokainen saa toipua rauhassa, omaan tahtiinsa. A-kiltaan on helppo tulla, sillä meistä paistaa yhteishenki ja yhteisöllisyys.
Toiminnallisuus A-killassamme tarkoittaa sitä, että saa tehdä tosi monenlaisia asioita yhdessä muitten ihmisten kanssa. Meillä toimintaa ovat esimerkiksi lautapelit tai liikunta, myös penkkiurheilu. Toiminnan kautta yhteisössä syntyy vertaistuki.
A-killan tunnettuuden eteen meidän on joka päivä tehtävä viestintää itsenäisesti ja yhdistyksenä, ja paljon sitä teemmekin, mutta totta kai resurssi on rajallinen. Kohtaan ihmisiä, jotka eivät tiedä A-kiltaa, ja myös sosiaalialan ammattilaisille on välillä epäselvää, ketkä kaikki meille voivat tulla hakemaan toiminnallista arkea.
A-kiltamme vastaanottaa erilaiset toipujat tervetulleeksi riippumatta siitä, mitä addiktioita ihmisellä on. Korvaushoitolaiset, kun hoito on oikein toteutettu, voivat tulla meille siinä missä muutkin. Myös mielenterveyskuntoutujat ovat tervetulleita.
A-kiltatoiminnan vuositeema ”Toivoa tarinoista” on hyvä muistutus siitä, että toivo on tärkeää ja asioilla on tapana järjestyä. Aina löydetään joku ratkaisu. Ihmisten kokemukset ja tarinat tuovat muun muassa ryhmissä osallistujille uutta toivoa, itsellenikin edelleen. Ammennan tarinoista paljon. Ihmisten kokemukset ovat olleet minulle niin tärkeitä, ja tulevat olemaan myös jatkossa, että en oikein voi sitä sanoiksi pukea.
A-kiltatoimintaa tulisi kehittää ja mietin, että onko Akillassa kahvilla käyminen ja siinä jutustelu enää riittävä ja sopiiko se nykyaikaan. Esimerkiksi nuoret, joita A-kiltatoimintaan toivotaan mukaan, tulevat jonkun tietyn tapahtuman tiimoilta tai tiettyyn ryhmään. Nuoret eivät tule hengailemaan.
Pidän huolta omasta jaksamisestani yhdistelmällä avanto, sauna, liikunta ja musiikki.
Haastan mukaan tähän juttusarjaan Turun A-killan puheenjohtaja Mia Lehtosen. Kuva: A-Kiltojen Liiton kuva-arkisto
Olen Ville Kärki, Jyväskylän A-killan puheenjohtaja ja 62-vuotias pojankoltiainen.
Juuri nyt minulle kuuluu ihan hyvää. Herään keväällä eloon, kun rupeaa olemaan toimintaa. Talvi on rauhallinen kausi, mutta sitten mennään.
Halusin puheenjohtajaksi, tai oikeastaan pesti tuli minulle ikään kuin perintönä edellisen puheenjohtajan, Ali Leinonen jälkeen. Ali, joka tietää minun historiani juomapuolelta ja tämän kiltahistoriankin, siis sen, että olen ollut Jyväskylän A-killan jäsen 13 vuotta ja täällä semmoinen jokapaikanhöylä, joka tietää talon tavat ja tavaratkin, ehdotti, että lähde puheenjohtajaksi. Kaikki täällä tuntevat minut ja tulen kaikkien kanssa juttuun, joten tulin valituksi ja pesti vähän kuin luontojaan lankesi minulle – ja jatkuu nyt toista kautta.
Supervoimani puheenjohtajana on ehkä se, että tulen ihmisten kanssa toimeen ja olen ennakkoluuloton kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Lisäksi yritän omalla tekemisellä näyttää esimerkkiä – teen ja touhuan paljon.
Mielestäni puheenjohtajan tärkein tehtävä on vertaistuki, kuten se on kaikilla A-kiltalaisilla. Kohtaamiset ovat tärkeitä, ja pyrin niissä antamaan vertaistukea siltä pohjalta, että olen itse selvinnyt. Sitten kaikki viralliset asiat, kuten kokoukset, ovat meillä rentoja, ja ylipäänsä asiat voidaan hoitaa rennostikin.
A-kilta on paras paikka toipua, koska täällä saa uuden sosiaalisen elämän, kuten itselläni on käynyt. Olen aikanaan raitistunut AA:ssa, mutta aika nopeasti Alin myötä tulin A-kiltaan. Ja A-killassa olen tavoittanut paljon vanhojakin kavereita, joiden kanssa on oltu toisissakin maisemissa. Nyt ollaan täällä.
Toiminnallisuus A-killassamme tarkoittaa itselleni sitä, että osallistun tekemisiin omien kykyjeni mukaan. Selkävamma rajoittaa jotain, mutta jos ei muuta, niin olen tapahtumissa paistamassa makkaraa, munkkeja tai vaikkapa karjalanpiirakoita. (Ja tässä kohtaa haastattelua haastattelija sai kutsun karjalanpiirakkapaistajaisiin milloin vain Jyväskylään osuu! Kiitos kutsusta.) Liikuntapuoli meillä on vahvaa; on lenkki- ja punttijuttuja monta kertaa viikossa. Lisäksi on talkoita, kesäteattereita, musajuttuja, elämäni biisejä ja lautapeli-iltoja. Toiminnallisuus kaiken kaikkiaan on kehittynyt hyvin.
A-killan tunnettuuden eteen tehdään koko ajan paljon. Kesällä on jälleen avoimet ovet. Ja talven mittaan meillä käy oppilaitoksista luokkia ja me puolestamme käymme kouluilla kertomassa. Koko ajan yritetään levittää tietoa, ja tehdään hullujakin tempauksia, jotta meidät tunnettaisiin. Silti edelleen kohtaa hoitoalan ihmisiä, jotka eivät ole kuulleetkaan A-killasta. Mutta siis kyllä meidät ruvetaan jo tuntemaan paremmin. A-killan toiminnanjohtaja Satu Lahtinen meillä tekee paljon markkinointia.
A-kiltamme vastaanottaa erilaiset toipujat koko ajan paremmin. Valistus on mennyt perille, mutta onhan meillä edelleen niitäkin, joille vaikkapa huumeiden käyttäjät ovat epäilyttäviä ja aiheuttavat ihmettelyä, että mitä nuo täällä tekevät. Se johtuu siitä, ettei ymmärretä, että päihderiippuvuus ei riipu siitä, mikä päihde se on. Mutta korostan, että kyllä meille kaikki ovat tervetulleita, suhtautuminen on muuttunut parempaan. Erilaisuutta pitäisi ymmärtää, ja itse mielestäni ymmärrän myös sekakäyttäjiä, vaikka itsellä onkin ”puhdas” alkoholitausta.
A-kiltatoiminnan vuositeema ”Toivoa tarinoista” tarkoittaa sitä, että avoimesti puhumalla omaa tarinaani olen toivottavasti auttanut joitakin – antanut toivoa ja keinoja siihen, miten pystyy olemaan ottamatta ja käyttämättä.
A-kiltatoimintaa tulisi kehittää vastaamaan paremmin nykyajan tarpeita, kun maailma muuttuu ja on muuttunut. Jatkuvasti tulee uusia ”kivoja” aineita. Pitäisi pysyä mukana ja hyväksyä muut, oli oma tausta mikä hyvänsä.
Pidän huolta omasta jaksamisestani tekemällä. Kesät olen 30 kilometrin päässä Toivakassa mökillä ja siellä ei ole tekemisen puutetta eläkeläiselläkään. Mökillä on aina työmaalla. Tykkään tekemisestä ja saan siitä voimaa. Usein tekeminen on myös kavereitten auttamista, korjailen autoja ja teen pientä remonttia. Kun antaa siitä, mitä on itse saanut, siitä saa uutta voimaa.
Haastan mukaan tähän juttusarjaan Imatran A-killan puheenjohtajan, Ari Solosen.
Kuva: Satu Lahtinen
Kesä huijareille otollista aikaa
Romanssihuijaus
– yksi digitalisaation varjopuolista
Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve olla rakastettu ja osa merkityksellistä parisuhdetta. Tämän myös romanssihuijarit tietävät. Nykyteknologian avulla uusiin ihmisiin tutustuminen verkossa on helpompaa kuin koskaan, mutta samalla verkkopetokset ovat yleistyneet.
Vuonna 2024 tehtiin 460 rikosilmoitusta rakkaus- ja dokumenttipetoksista, joiden rikoshyöty oli yhteensä vähintään 7,2 miljoonaa euroa. Romanssihuijaus oli viime vuonna Suomen kolmanneksi yleisin verkkopetoksen muoto. Romanssihuijarit lähestyvät ihmisiä valeprofiilien turvin somealustoilla ja treffisovelluksissa tarkoituksenaan herättää uhrin kiinnostus. He esiintyvät usein ulkomailla työskentelevinä lääkäreinä, upseereina tai insinööreinä. Myös huijaukset julkisuuden henkilöiden nimissä ovat lisääntyneet.
Luottamuksen syntymisen jälkeen alkaa painostus
Vahvat tunteet ovat usein esillä jo huijarin ensimmäisissä viesteissä. Jatkuvasti satelevien imartelevien viestien tavoitteena on saada uhri luottamaan ja koukuttumaan viestittelyyn. Kun yhteys on muodostettu ja luottamusta rakennettu riittävästi, alkaa tekijä painostamaan uhria lähettämään rahaa, lahjakort-
teja tai kryptovaluuttaa jonkin keksityn hätätilanteen varjolla. Tekijä teeskentelee kohdanneensa äkillisen kriisin saadakseen suhteeseen sitoutuneen uhrin hätääntymään ja lähettämään nopeasti rahaa ilman, että ehtisi arvioimaan tilannetta kunnolla.
Systemaattinen henkinen manipulointi vääristää huijauksen kokijan todellisuuden. Tekijä saattaa valvottaa uhria yökaudet viesteillään sekä painostaa valheillaan, lupauksillaan ja uhkauksillaan lähettämään yhä suurempia rahasummia –velkakierteeseen joutumisen uhallakin. Huijari usein myös eristää uhrin tämän läheisistä, jotta kukaan ei pääsisi puuttumaan tilanteeseen.
Uhriksi voi joutua kuka tahansa
Romanssihuijauksen uhriksi voi päätyä kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja koulutustaustasta riippumatta. Puutteellinen medialukutaito ja herkästi innostuva persoonallisuus ovat altistavia tekijöitä romanssihuijauksille, samoin kuin koettu yksinäisyys, onneton parisuhde tai muut elämänmuutoksiin liittyvät kriisit. Kesä on romanssihuijauksia tekeville kyberrikollisille otollista aikaa, sillä silloin monet ovat lomilla ja viettävät paljon aikaa ruutujen äärellä.
varjopuolista
Verkko on hyvä väline uusien ihmisten tapaamiseen ja kes kusteluun, mutta on tärkeää tiedostaa myös mahdolliset ris kit. Jos netissä tavattu uusi tuttavuus meinaa jo ensimmäisissä viesteissä viedä jalat alta, kannattaa pysähtyä hetkeksi arvioi maan tilannetta.
Lähteet: Tietoverkkopetosrikollisuus vuonna 2024 poliisin silmin. Poliisi.fi.
Vesiposti
täyttää 50 vuotta – ja juhlii elävää A-kiltatoimintaa!
Syyskuun juhlanumero kokoaa yhteen tarinoita tästä päivästä: Mitä A-killoissa tapahtuu?
Mikä tuo toivoa, iloa ja yhdessä tekemisen voimaa juuri nyt?
Lähetä meille pieni juttu, kuva, ajatus, runo tai vaikka koko A-killan yhteinen tervehdys! Julkaisemme juhlanumerossa mahdollisimman monta näkökulmaa siitä, mitä A-kiltatoiminta on.
Sovi juhlanumeron aineiston toimittamisesta viimeistään 7.7. Kirsi Mäen kanssa p. 040 167 9377 tai laita viestiä vesiposti@a-kiltojenliitto.fi.
Sosped-säätiön ja Maria Akatemia ry:n yhteinen Nettideittiturva-hanke tuottaa matalan kynnyksen tukea romanssihuijauksen kokeneille ja heidän läheisilleen.
Jos tarvitset maksutonta tukea, löydät tukipalveluiden yhteystiedot osoitteessa nettideittiturva.fi/tuki.
Tule mukaan tekemään juhlanumeroa!
Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa kerrottavanaan. Meillä Irti Huumeista ry:n toiminnassa on paljon tarinoita esimerkiksi huumeita käyttävästä läheisestä, jonka toimintaan ei voi itse vaikuttaa. Tarinat kertovat voimattomuudesta, huolesta, ahdistuksesta ja häpeästäkin.
Joskus tarinoissa on myös iloisempi vire. Tarinat sisältävät varovaista toivoa, kertovat soitoista, johon on vastattu, siitä, että on saatu asunto tai tultu viettämään yhteistä joulua, kerrankin selvin päin. Sellaisia tarinoita toivoisi jokaisen kohdalle enemmän.
Miltei aina joku jakaa epätoivon tai riemuitsee mukana
Yritämme omalla toiminnallamme varmistaa, että tarinoissa olisi positiivisia käänteitä. Toimintamme voi auttaa sitä, joka kärsii ahdistuksesta ja pelosta läheisen puolesta. Emme voi muuttaa tilannetta, mutta voimme tarjota kuuntelevat korvat tai ryhmän, jossa on muitakin, joilla on kenties samanlaisia kokemuksia.
Muiden kanssa jaettuna murheet voivat muuttua pienemmäksi tai ainakin joku voi saada kokemuksen siitä, ettei ole asioiden kanssa yksin. Ylläpitämämme Facebook-ryhmät täyttyvät viesteistä, joista osa sisältää turhaumista ja kiukkua, toiset taas toivonpilkahduksia ja riemuakin. Ja miltei aina on joku, joka vastaa viesteihin, jakaa epätoivon tai riemuitsee mukana.
Toivoa
– voi käydä
Tarinat auttavat myös päättäjiä ymmärtämään
Me Irti Huumeista ry:ssä koetamme käyttää tarinoita myös hyödyksemme. Haluamme, että päättäjät tietävät, millaisten asioiden kanssa toiminnassamme mukana olevat ihmiset painivat arjessaan ja miten nämä asiat vaikuttavat esimerkiksi heidän työelämäänsä ja ihmissuhteisiinsa.
Irti Huumeista ry:n teettämän tutkimuksen mukaan 77 % siihen vastanneista oli sitä mieltä, etteivät päättäjät täysin ymmärrä huumeiden käyttöön liittyvän ongelman laajuutta ja vaikutuksia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Haluamme omalta osaltamme olla mukana varmistamassa sen, että myös päättäjät ymmärtävät huumeiden käytön aiheutt amat taloudelliset ja inhimilliset kustannukset. Olemmekin äärimmäisen kiitollisia jokaiselle jäsenellemme, joka on halunnut jakaa tarinansa julkisuudessa. Kaikkien ei niin toki tarvitse tehdä, emmekä odota sitä keneltäkään.
Toivonkipinöitä tarvitaan ja surustakin voi kasvaa uutta
Uskon ja tiedän, että myös A-killoissa on lukuisia tarinoita. Vuonna 2025 A-kiltojen toiminnassa ja viestinnässä kiinnitetään erityistä huomiota toivoa herättäviin ja ylläpitäviin tarinoihin. Tässä on järkeä, sillä synkkinä aikoina tarvitaan myös
tarinoista käydä myös hyvin
jonkinlaisia toivonkipinöitä, esimerkkejä siitä, että joskus voi käydä myös hyvin. Ja usein myös käykin. Pitämällä toivoa yllä löytyy uusia teitä, tapoja toimia, ystäviä ja yhteisöjä. Joskus myös surun ja ahdistuksen keskeltä kasvaa jotakin uutta, jota ei odottanut saavansa elämäänsä.
Esimerkiksi eräs toiminnassamme mukana oleva, huumeisiin kuolleen pojan äiti, kertoo, että kokee edelleen tietenkin surua ja murhetta poikansa kuolemasta, mutta suru on myös muuttunut ymmärrykseksi ja hyväksymiseksi. Lisäksi äiti on saanut uudenlaisen elämän ja elämäntehtävän toiminnastamme.
Toiminnassamme on myös mukana ihmisiä, joilla on itsellään tausta päihdemaailmassa. Osa heistä on jo irtautunut tästä maailmasta ja opiskelee itselleen ammattia tai on työelämässä. Joillekuille heistä on muodostunut ystävyyssuhteita ja he kannattelevat toisiaan, kun välillä on vaikeaa.
Juuri vaikeina hetkinä tarvitsemme lupauksen siitä, että joskus helpottaa, huomenna on paremmin tai ehkä ensi viikolla. Kaikki asiat eivät toki parane silmänräpäyksessä, mutta jonakin iltana huomaa, ettei olekaan huolehtinut koko päivänä tai tuntuu siltä, että maailmassa on jotain kaunistakin tarjolla.
Teksti ja kuva: Lotta Jokinen viestintäpäällikkö
Irti Huumeista ry
Irti
huumeista – kiinni elämässä
Irti Huumeista ry tarjoaa valtakunnallisia vertais- ja ammattitukipalveluita huumeita käyttävien läheisille, toipuville ja huumeita käyttäville. Yhdistys on perustettu vuonna 1984.
Toiminnan tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Tuen ja tiedon tarjoamisen lisäksi yhdistys osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja valvoo kohderyhmänsä etuja.
Toiminnan tavoitteena on varmistaa, että huumeita käyttävien, toipuvien ja heidän läheistensä ihmisoikeudet toteutuvat ja että heidän elämänlaatuaan ja hyvinvointiaan edistetään. Tavoitteena on myös ehkäistä nuorten huumekokeiluja ja huumekuolemia.
– Elämä on arvokas!
Lähde: https://irtihuumeista.fi/
Kevätkokouksessa kannustettiin A-kiltoja osallistumaan
Sääntömääräisten asioiden käsittelyn lisäksi A-Kiltojen Liiton kevätkokouksessa 26.4. kuultiin Tampereen A-Killan kaikille A-Kiltojen Liiton jäsenyhdistyksille suunnattu kehotus osallistua yhteiseen vuoropuheluun, päätöksentekoon ja toimintaan nykyistä aktiivisemmin. ”Kun osallistumme, me tuomme sinne oman kokemuksemme, oman näkemyksemme – ja me vahvistamme yhdessä A-kiltatoimintaa ja toipumisen kulttuuria. Yhdessä me olemme enemmän”, muistutti Toni Vanhala Tampereen A-Killan puolesta.
A-Kiltojen Liiton viestintäjaoston puheenjohtaja Antti Tamminen Järvenpään A-killasta puolestaan esitteli kokoukselle viestintäjaostossa ideoidun ehdotuksen tiivistää A-kiltatoiminnan arvot nykyisen kuuden sijasta kolmeen.
Kohtaamisia, verkostoitumista ja vertaisuutta
KEhdotetut arvot ovat osallisuus, turvallisuus ja vaikuttavuus, jotka pitävät sisällään nykyisen arvomaailman, mutta selkeyttävät viestintäämme.
“Yhteinen keskustelu arvoista ja A-Kiltojen Liiton strategiasta jatkuu. Nykyinen strategiakausi kestää 2027 loppuun saakka, mutta strategiaa ja sen perustalla olevia arvoja kannattaakin välillä päivittää. Tämän vuoden syyskokouksessa marraskuussa voisi mahdollisesti olla päätösten aika arvojen tiivistämisen osalta”, toteaa toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen viestintäjaoston ehdotukseen viitaten.
Teksti: toimitus
Kuva: Anna Niemistö
ansalaisareena ry:n järjestämät ensimmäiset Kansalaisareenapäivät kokosivat kymmenien eri yhdistysten työntekijöitä ja vapaaehtoisia pohtimaan muun muassa vapaaehtoisten hyvinvointia, vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta ja kestävää vapaaehtoistoimintaa. Tapahtumassa sai ajankohtaista tietoa ja vinkkejä monista yhdistyskenttää koskevista ja ajankuvaan liittyvistä ilmiöistä sekä pääsi kuulemaan eri alojen yhdistysten näkökulmia päivien teemoihin.
Teksti: Pilvi Tyrväinen
Kuva: Elena Martikainen Tampereen A-Kilta ry
Joskus kesä voi tuntua vaikealta
Kesäarkisuunnitelma tukee hyvinvointia
Kesän valoisat yöt ja lämpimät illat kuulostavat ihanalta. Me suomalaiset tunnumme oikein odottavan niitä. Ympärillä näkyy iloisia ihmisiä, kesäisiä puuhia ja onnellisuutta. Oma olo ei kuitenkaan välttämättä vastaa ympäröivää mielikuvaa ja kesä saattaa olla monelle myös erityisen haasteellista aikaa.
Itseen kohdistuvat toiveet ja ympäristön luomat odotukset saattavat karkottaa kesästä kaiken keveyden. Omaan elämään liittyvät kipeät kokemukset saattavat liittyä juuri kesäaikaan, eikä kesä toisaalta taio pois tämän hetken vaikeuksia tai kriisitilanteita.
Kesäajan haasteellisuutta lisää usein myös se, että monet hoitotahot ja tukipalvelut ovat kesätauolla ja monet arkeen kuuluvat harraste- tai vertaistukiryhmät ovat tauolla. Omasta elämästä ei kuitenkaan voi ottaa lomaa. Arkea ja elämää eletään kesälläkin, niin hyvässä kuin pahassa.
Rutiinit tärkeitä,
ja saat sanoa myös
”ei”
Niin itsestään selvyydeltä kuin se kuulostaakin, rutiinit auttavat pitämään yllä hyvää arkea myös kesällä. Ne lisäävät arjen ennustettavuutta ja lisäävät hallinnantunnetta omasta elämästä. Ne toki saattavat kuulostaa tylsiltä tai rajoittavilta, mutta hankalan paikan tullen niihin on hyvä nojata ja siksi niitä kannattaa ylläpitää. Ja koska elämän ikäviltä yllätyksiltä ei voi kokonaan välttyä, voi olla hyvä ajatus miettiä etukäteen, miten toimia hankalan tilanteen tullessa eteen. Kun vaikkapa kesäterassit houkuttelevat liikaa tai menneisyyden haitalliset ihmissuhteet nousevat kummittelemaan, toimintasuunnitelma on hyvä olla. Jokin yksinkertainen kesäarkisuunnitelma, joka auttaa meitä valitsemaan itsemme parhaaksi – myös vaikeissa tilanteissa.
Ja jos jokin tekeminen tai tapaaminen aiheuttaa vaikeita tilanteita, saa oman olon tuntumaan tukalalta tai altistaa toimimaan vastoin omaa parastamme, on täysi oikeus kieltäytyä siitä – ilman sen suurempia selittelyjä.
Valitse iloa tuottavia asioita
Mieluisten asioiden tekeminen ja mukavien, turvallisen ihmisten tapaaminen lisäävät hyvinvointiamme. Pyri osallistumaan tilaisuuksiin tai toimintaan, joka tuo sinulle iloa. Olkoon se sitten ilmaiskonsertti ulkosalla, puiston penkillä omassa rauhassa syöty jäätelöpuikko tai viikoittainen kuntosalivuoro tutulla porukalla.
Hyvä on myös muistaa, että vertaistukea on saatavilla kesälläkin ja terveet ihmissuhteet tukevat arjessa jaksamista. – Ehkä kesäarkisuunnitelmasi onkin lista asioita ja ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja muistuttavat sinua siitä, että olet hyvä tyyppi.
Alkon myyjä kohtaa päivittäin asiakaskohtaamisissa koko elämän kirjon iloineen ja suruineen. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla asiakkaat tulevat tutuiksi ja kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin. Moni kärsii yksinäisyydestä ja Alkon myyjä saattaa olla päivän ainut ihmiskontakti, joka pysähtyy kuuntelemaan ja kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia.
Kun Alkon myyjän huoli herää
Kokenut myyjä havaitsee usein jo varhaisessa vaiheessa muutokset asiakkaan alkoholinkäytössä. Huoli herää, jos asiointikäynnit tihenevät, ostosten koko kasvaa ja väkevien juomien määrä ostoskorissa lisääntyy. Alkoholiriippuvuus on usein jo edennyt pitkälle, kun päivittäisille juomaostoksille tullaan heti aamusta. Vähitellen alkoholinkäytön vaikutukset alkavat näkyä myös asiakkaan ulkoisessa olemuksessa.
Myyjälle asiakkaan voinnin hiipumisen seuraaminen on usein raskasta ja tilanne voi jäädä pitkäksi aikaa painamaan mieltä. Jos asiakas on ostohetkellä selvä, ei myyjällä ole perusteita kieltäytyä juomien myynnistä. Neutraalin ”mitä kuuluu” kysymyksen kautta asiakkaan kanssa voi päästä hyvään keskusteluyhteyteen, jonka yhteydessä voi olla luontevaa kertoa asiointikieltosopimuksesta ja Huolikortista.
Joskus asiakas ottaa itse oman tai läheisensä ongelmallisen alkoholinkäytön puheeksi myyjän kanssa. Vaikka tilanne voi ol-
la haastava, myyjän empaattinen ja ammattimainen suhtautuminen voi olla ensimmäinen askel kohti avun hakemista. Asiakkaalle voi kertoa saatavilla olevista tukipalveluista ja rohkaista häntä hakemaan apua.
Ikääntyneet Alkon asiakkaina
Valtaosa ikääntyneistä käyttää alkoholia kohtuudella, tai vähentää sen käyttöä terveydentilan heikkenemisen myötä. Ikääntyneen keho ei kestä samalla tapaa alkoholia kuin nuorempana ja lääkitykset yhdistettynä alkoholiin voivat aiheuttaa ikäviä yllätyksiä.
Haasteellisimpia tilanteita syntyy, kun muistisairaudesta kärsivä asiakas asioi muistamattomuuttaan useita kertoja saman päivän aikana myymälässä. Hän ei välttämättä enää ymmärrä omaa tilannettaan: missä hän on, miksi hänelle ei myydä, miksi maksaminen ei enää onnistu jne. Tilanne voi aiheuttaa asiakkaassa hämmennystä ja pelkoa, joka voi purkautua jopa aggressiivisena käytöksenä. Tällöin jätämme juomat myymättä ja tilanteeseen pyritään löytämään ikääntyneen tai hänen läheisensä kanssa yhdessä ratkaisu. Se voi olla asiointikieltosopimus, tai jopa huoli-ilmoitus paikalliseen sosiaalitoimeen, mikäli ikääntyneellä ei ole läheisiä kenen puoleen voisi kääntyä.
Työkaluja alkoholinkäytön hallintaan
Jos asiakas ilmaisee myyjälle halunsa vähentää alkoholinkäyttöään, voi hänelle tarjota asiointikieltosopimusta. Se on vapaaehtoinen sopimus, jolla rajoitetaan asiakkaan alkoholijuomien ostoa tietyistä myymälöistä ja verkkokaupasta. Sopimuksella voidaan myös rajoittaa kerralla ostettavien juomien määrää, juomien laatua tai vahvuuksia tai kieltää alkoholijuomien myynti kokonaan.
Aloite asiointikieltosopimuksen laatimiseksi voi tulla myös asiakkaan läheiseltä, mutta sopimus laaditaan aina asiakkaan pyynnöstä ja suostumuksella. Sopimusta ei voi laatia asiakkaan tahdon vastaisesti, vaikka hän olisi muistisairas. Poikkeuksena on edunvalvoja, jolla on oikeus laatia asiointikieltosopimus asiakkaan puolesta, myös hänen tahtonsa vastaisesti.
Lisäksi Alkon myymälöissä on jaossa Huolikortti, josta löytyy tietoa, apua ja tukea tarjoavien tahojen yhteystietoja liittyen päihdeongelmiin, kriisi- ja väkivaltatilanteisiin ja yksinäisyyteen. Apua alkoholinkäytön hallintaan on.
Kesän raikkain mocktail: raparperia, mansikkaa ja minttua
Teksti: Virpi Valtonen vastuullisuusasiantuntija Alko Oy
Kuva: Alko Oy
Kesä maistuu makealta! Tämä alkoholiton mocktail on täydellinen janojuoma hellepäivän iloksi, ystävien kanssa jaettavaksi tai ihan vain itselle herkkuhetkeen. Kirpeän raikas raparperi kohtaa mansikan lempeyden ja tonic-veden kuplivan kepeyden. Limetti ja minttu viimeistelevät kesäisen makumatkan.
Ja mikä parasta: juoman ydin, itse tehty raparperisiirappi, sopii loistavasti myös jäätelön tai lettujen kruunuksi. Kannattaa siis tehdä kerralla reilumpi annos ja säilyttää siirappi jääkaapissa – kesän paras monitoimimauste!
Raikas raparperimocktail (n. 6 dl)
jäitä
2 limeä
1 dl mansikkamehua
1–1,5 dl raparperisiirappia (ohje alla)
4–5 dl tonic-vettä tuoretta minttua
Raparperisiirappi:
4 dl raparperin paloja
2 dl sokeria
2 dl vettä
• Valmista ensin siirappi. Pese ja pilko raparperit noin sentin kokoisiksi paloiksi. Laita kattilaan veden ja sokerin kanssa, keitä noin 10 minuuttia. Siivilöi ja anna jäähtyä kunnolla.
• Kauho tarjoilukannuun jäitä ja purista limeteistä mehut joukkoon.
• Lisää mansikkamehu ja raparperisiirappi, sekoita.
• Kaada päälle tonic-vesi ja koristele mintunlehdillä.
2. Oletko Vesipostin säännöllinen vai satunnainen lukija?
3. Mitä juttuja luet mieluiten?
4. Mikä lehdessä on parasta?
5. Mitä kehitettävää lehdessä on?
6. Millä muutamalla sanalla kuvailisit lehteä?
7. Mitä terveisiä lähetät 50-vuotiaalle Vesipostille ja sen lukijoille?
"Pidän jutuista, joissa kerrotaan, kuinka ihminen voi nousta sieltä, mistä minäkin olen noussut. Ja joissa on jotakin, mitä itsekin on kokenut."
1. Arja Räinä, Kajaanin A-kilta ry
2. Olen lehden säännöllinen lukija, olen ollut sitä jo monta vuotta.
3. Luen mieluiten A-kiltojen juttuja siitä, mitä niissä touhutaan. Jutuista saa paljon ideoita, mitä voi viedä omaan A-kiltaan. Lehden numerossa 1/2025 Emilian toipumistarina oli hyvä ja samoin oli Annuska Dal Mason juttu toivosta. Myös romaneista kertova juttu oli kiva. Minusta on mukava ja tärkeää, että lehdessä on muutakin kuin vain suoranaista päihdeasiaa. On edistytty, kun otetaan muutkin huomioon. Ylipäänsä pidän jutuista, joissa kerrotaan, kuinka ihminen voi nousta sieltä, mistä minäkin olen noussut. Ja joissa on jotakin, mitä itsekin on kokenut.
4. Parasta ovat ihmisten omat kertomukset. Ne antavat minulle voimaa. Ja tämä lehden uusi kansi on tosi hieno! Se on kiinnostava ja houkuttelee lukemaan – on mukava, ettei mennä enää sillä vanhalla sapluunalla.
5. Haluaisin vielä enemmän toipumistarinoita, niitä tykkään lukea.
6. Vesiposti on mielenkiintoinen. Olen onnellinen, että lehti tulee minulle itselle ja ystävät, jotka eivät lehteä tilaa, saavat lukea sen minulta.
7. Kaikkea hyvää ja kiitokset lehden tekijöille. Onnea vaan! Sekä hyvää ja aurinkoista kesää kaikille!
Kuva: Kirsi Mäki
1. Hannu Ylönen, Vantaan A-kilta ry
2. Olen ollut Vesipostin säännöllinen lukija parikymmentä vuotta.
3. Eri A-kiltojen esittelyt lehdessä ovat kivoja ja informatiivisia. Jutut erilaisista tavoista kehittää ja monipuolistaa päihteetöntä A-kiltatoimintaa kiinnostavat. Toipumistarinat ovat kirsikka kakun päällä: On voimauttavaa lukea juttuja siitä, miten ihmisten elämänlaatu paranee raitistumisen jälkeen, ja miten vertaistuki auttaa heitä päihteettömän elämäntavan ylläpidossa.
4. Parasta Vesipostissa ovat hyvin kirjoitetut jutut ja lehden selkeä - lukemaan houkutteleva - ulkoasu.
5. Kannattaisiko hyviä ja lukijoille hyödyllisiä Vesipostin juttuja laittaa enemmän heti tuoreeltaan nettiin ja someen jaettavaksi? Vesiposti on mainio foorumi visioida sitä, millä eri tavoin A-killat ja raitistuneet kiltalaiset voisivat auttaa omalla kokemustiedollaan päihdeongelmista kärsiviä nykyistä enemmän myös hyvinvointialueiden ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa.
6. Vesiposti kokoaa kaikki kiltalaiset saman sateenvarjon alle. Lehti on verraton A-kiltaperheen yhteishengen luoja ja infokanava.
7. Onnittelut 50-vuotiaalle Vesipostille. Jos kaikki menee hyvin, juhlimme Suomessa vuonna 2075 satavuotiasta Vesipostia. Mukavaa raitista kesää kaikille Vesipostin lukijoille.
Kuva: Hannu Ylönen
Maitohorsma –
kesän maittava lisuke
Tiesitkö, että maitohorsmaa voi käyttää kesäruokien lisukkeena, salaatissa tai wokissa? Ohje on niin helppo, että varmasti osaat.
• Poimi nuoria, noin kymmensenttisiä maitohorsmanversoja, joiden varsi on vielä ohut.
• Leikkaa juurityvestä kova pää pois, mutta jätä tupsupää versoon. Halutessasi voit kuoria vartta.
• Huuhtele versot, ja kuivaa vaikkapa talouspaperilla.
• Paista versot paistinpannulla voissa tai oliiviöljyssä, pari minuuttia riittää. Tupsut saavat paistua rapsakoiksi.
• Sirottele pinnalle hieman suolaa.
• Sitten vain syömään!
Ohje toimituksen omista kätköistä.
Kuva: Kirsi Mäki
"Päihderiippuvuus ja tunne-elämän haasteet kulkevat mukanani aina, mutta päivä päivältä saan lisää keinoja elää niiden kanssa, enkä tarvitse enää muiden hyväksyntää hengittääkseni."
Riippuvuus osana elämää
Kyselyn mukaan riippuvuutta itse tai läheisten kautta kokeneet näkivät riippuvuuden opittuna selviytymismallina ja usein läpi elämän vaikuttavana asiana.
Keräsimme A-klinikkasäätiön koordinoimassa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) järjestöjen toimintojen, verkkosivujen ja sosiaalisen median kautta levitetyssä kyselyssä kokemuksia riippuvuudesta. Kolmekymmentäyhdeksän ihmistä kertoi kokemuksistaan riippuvuuden kanssa elämisestä joko omakohtaisesti tai läheisen roolissa. Kuvaamme heidän näkemyksiään riippuvuudesta sekä tarkastelemme, eroavatko ne järjestötyöntekijöiden näkemyksistä, joita keräsimme viime vuonna.
Riippuvuus tapana selviytyä vaikeissa tunteissa tai tilanteissa
Vastaajilla oli mahdollisuus valita kolme osuvinta määritystä riippuvuudelle kymmenestä annetusta vaihtoehdosta. Suosituimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui riippuvuutta kokeneilla sama kuin järjestötyöntekijöilläkin eli ”opittu selviytymismalli”. Riippuvuutta kokeneiden seuraavaksi eniten valitsemat vaihtoehdot olivat ”pakoa todellisuudesta” ja ”tunne-elämän sairaus”. Riippuvuutta kokeneet pitivät hieman työntekijöitä useammin riippuvuutta opittuna selviytymistapana, pakona todellisuudesta sekä geeniperimästä tai henkilön ominaisuuksista johtuvana. Työntekijöitä harvemmin he näkivät riippuvuuden itselääkintänä tai aivosairautena. (Kuvio 1)
Riippuvuus kulkee mukana
Riippuvuutta kokeneiden näkemykset väittämään ”Riippuvuudesta voi parantua täysin” jakautuivat kahteen osaan: noin puolet oli osittain tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa ja noin puolet osittain tai täysin eri mieltä. Järjestötyöntekijöiden näkemykset olivat myönteisemmät kuin riippuvuutta kokeneiden. Riippuvuutta kokeneet suhtautuivat myös hieman järjestötyöntekijöitä kriittisemmin väittämään ”Riippuvuuden kanssa voi elää täysipainoista elämää”: noin puolet heistä oli samaa mieltä väittämän kanssa, järjestötyöntekijöistä puo-
Kuvio 1: Riippuvuuden määritelmien prosenttiosuus riippuvuutta kokeneiden (N=39) ja työntekijöiden vastauksissa (N=131)
lestaan kaksi kolmesta. Riippuvuutta kokeneiden mielestä riippuvuudesta ei ole helppoa irrottautua, vaan se voi kulkea elämässä pitkään mukana tai korvautua toisella riippuvuudella.
Riippuvuuksiin kohdistuu edelleen ennakkoluuloja
Järjestötyöntekijöille suunnatussa kyselyssä 71 prosenttia järjestötyöntekijöistä oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän ”Asenteet riippuvuuksien kanssa kamppailevia kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi viime vuosina”. Tämänkin väittämän kohdalla riippuvuutta itse kokeneet arvioivat tilannetta hieman kriittisemmin, sillä vain puolet heitä oli samaa mieltä. Riippuvuutta kokeneiden näkemykset eri riippuvuuksiin kohdistuvan stigman voimakkuudesta olivat varsin samanlaiset kuin järjestötyöntekijöilläkin: erityisesti alkoholi-, huume- ja lääkeriippuvuuksiin kohdistuva stigma nähtiin edelleen suurena, toiminnallisiin riippuvuuksiin kohdistuva stigma vähäisempänä.
Riippuvuushaittojen ehkäisemisessä riippuvuutta itse kokeneet uskoivat järjestötyöntekijöitä vähemmän riippuvuutta aiheuttavien aineiden saatavuuden rajoituksiin ja riskeistä tiedottamiseen. He pitivät tärkeimpinä riittäviä ja saavutettavia riippuvuuspalveluja, ehkäisevää toimintaa, lähiyhteisöjen merkitystä sekä avoimen yhteiskunnallisen keskustelun vahvistamista.
Tukea riippuvuuksien voittamiseen
Riippuvuutta kokeneet määrittivät järjestötyöntekijöiden tapaan riippuvuuden ennen kaikkea ”opittuna selviytymismallina”. Riippuvuutta itse kokeneet suhtautuivat järjestötyöntekijöitä kriittisemmin väittämiin siitä, voiko riippuvuudesta toipua täysin tai voiko riippuvuuden kanssa elää täysipainoista elämää. Järjestötyöntekijöiden tehtävänä on rohkaista, luoda uskoa ja välittää toivoa kohtaamilleen ihmisille, jotka kamppailevat riippuvuuksien kanssa. Riippuvuutta itse kokeneet voivat korostaa omien kokemustensa kautta enemmän riippuvuuksiin liittyviä kielteisiä vaikutuksia ja riippuvuuksista irrottautumisen haastavuutta. He myös toivovat riittäviä palveluja tukemaan riippuvuuksista irti kamppailevia. Riippuvuutta kokeneiden ja järjestötyöntekijöiden näkemykset olivat yhteneviä siinä, että vaikka asenteet riippuvaisia kohtaan ovat voineet muuttua myönteisemmiksi, riippuvuuksiin kohdistuu edelleen ennakkoluuloja ja stigmaa.
Teksti: Jouni Tourunen, Sari Jurvansuu ja Taina Heinonen A-klinikkasäätiö Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0) Kuva: Canva
"Huomaan,
että pelaan, kun työ tai muu elämä tuntuu liian vaikealta kohdata."
"Tupakkariippuvuuden tilalle tuli sokeri-/suklaariippuvuus ja nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen kärsinyt shoppailuriippuvuudesta."
"Koskaan aine ei ole ollut koko elämäni, mutta en ole siitä koskaan eroonkaan kokonaan päässyt. Tunnen itseäni ja addiktionmekanismiani nyt paremmin."
Vaasassa ollaan valmiita kesäretkille
Vaasan A-Killassa miehet huoltavat virveleitä tulevaa päiväretkeä varten.
Suuntana on Raippaluodon Sommarö, jossa upeiden merimaisemien lisäksi on mahdollisuus kalastukseen, grillaukseen, luontopolulla vaelteluun sekä grillaukseen.
Tulevana kesänä on suunnitteilla ainakin kaksi muuta reissua lähiseuduille, mökkeilyä, retkeilyä ja varmasti ainakin kalastusta, joten on välineiden syytä olla kunnossa.
Teksti ja kuva: Seija Peltonen
Läheistenpäivää vietettiin Oulussa
Oululainen päihdetyön verkosto, johon myös Oulun
A-Kilta ry kuuluu, toteutti ensimmäistä kertaa läheistenpäivän lähitapahtuman Oulussa. ”Yhdessä vahvempia” -tapahtuman teemana oli läheisen oman hyvinvoinnin tukeminen, vertaistuen näkyväksi tekeminen ja tiedonsaanti. Tapahtumaan osallistui yli 50 läheistä.
”Valtakunnallisen päihdetoimijoiden läheistyönverkoston teema 'Ole turvassa' on todella tärkeä, ja siihen nivoutuen me Oulussa halusimme tarjota läheisille hyvinvointiin keskittyvän livetapahtuman turvallisessa vertaisseurassa – ja siinä onnistuimme”, kertoo tapahtumaa järjestämässä ollut läheistyön koordinaattori Katja Rauhala Nuorten Ystävät ry:n Vertosta.
Oulun A-Killan ohjaaja Hanna Pudas puolestaan iloitsi A-killan mukanaolosta tapahtumassa: ”Meidän upeat vapaaehtoiset tarjoutuivat heti mukaan päivän ohjelmaan, ja tässä näkyi taas A-killan tärkeä yhteisöllisyys.”
Läheistenpäivä-kampanja toteutettiin nyt kuudetta kertaa. Kampanjaa koordinoi päihdetoimijoiden läheistyöverkosto, johon myös A-Kiltojen Liitto ry kuuluu.
Teksti ja kuvat: toimitus
Tiia-Marena Möttönen, Ritva Virrankari, Hanna Pudas ja Arska Kenakkala.
Kuvassa
Kiitokset Anjalle!
Suunnittelija Anja Sauvolaisen työsuhde päättyi 17.4.2025. Anja tuli A-Kiltojen Liittoon vuonna 2019 järjestökoordinaattoriksi, ja työnkuva vaihtui suunnittelijan tehtävään syksyllä 2023. Anjan työpanos A-kiltatoiminnan kehittämisessä on ollut merkittävä. Lämpimät kiitoksemme ja onnea uusiin haasteisiin Anjalle koko A-kiltakentältä sekä työtovereilta.
Teksti: Toimitus
Kuva: A-Kiltojen Liiton kuva-arkisto
IN MEMORIAM
MLeena jätti suuren aukon Kajaanin A-kiltaan
arja-Leena Kortelainen (Leena) oli yli 20 vuotta mukana A-kiltatoiminnassa. Hän teki vapaaehtoistyötä A-kiltalaisten eteen sydämellä. Paltamon mökki oli hänelle tärkeä paikka, jossa näkyy myös hänen käsiensä jälki. Viimeiseen hengenvetoon asti Leena ohjasi joukkojaan. Leena nukkui pois 4.3.2025. Hän elää ajatuksissamme ja muistoissamme.
Teksti ja kuva: Arja Räinä, Kajaanin A-kilta ry
Markku Nieminen
Markku Nieminen oli kotoisin Hämeestä Lammilta. Hän kävi Raumalla merimiesammattikoulun ja oli nuoruutensa merillä. Harjavallassa Markku ehti asumaan 20 vuotta.
Markku oli kova pyöräilemään. Kun hänet valittiin Harjavallan A-killan puheenjohtajaksi, tuli mieleen mennä autokouluun, että pääsee mukaan A-kiltojen aluetapaamisiin ja koulutuksiin. Niissä kävikin ahkerasti yhdessä Tarja-sihteerin kanssa eri puolilla Suomea, ja Markku oli aktiivisesti mukana A-kiltatoiminnassa ihan loppuun saakka. Markku menehtyi vaikeaan sairauteen 10.4.2025. Onni-kisu oli Markun elämän suola 14 vuotta, Onnista hän oli huolissaan viimeiseen asti.
Kaivaten Tarja ja Harjavallan A-kiltalaiset sekä muut ystävät
Kohtaamiset tärkeitä – myös kesällä
Kolean kevään myötä siirrymme toivottavasti kauniiseen ja lämpimään kesään – ainakin kesälomakausi on useimmilla tätä toukokuussa kirjoittaessani vielä edessä.
Me toipujat hyvin tiedämme, millaisia haasteita loman aikainen vapaus saattaa tuottaa. Päihteiden käyttö on perinteisesti ollut kulttuurimme lomarientojen osana. Tästä syystä on erityisen arvokasta, jos/kun A-kiltalaiset voivat löytää tutut ja turvalliset kiintopisteet – kiltatapaamiset – myös kesällä. Vaikka luonnollisesti väki saattaa olla vähäisempää kesäajan tapahtumissa, niiden olemassaolo on korvaamatonta.
Olen todella kiitollinen niille vapaaehtoisille, jotka tämänkin rastin hoitavat!
Vastuuta kantavien vapaaehtoisten jaksamiseen on löydettävissä monia tukitoimia ja ohjausapuja. Toivottavasti mahdollisimman moni A-kilta voi lähettää vapaaehtoisiaan sellaisiin tapahtumiin, joissa vastuunkantajat pääsevät ”huoltamaan” it-
seään ja voimaantumaan suorittaakseen jatkossakin tärkeitä tehtäviään.
Vertaisuus eri tapahtumissa auttaa ja asioiden jakaminen kannattaa.
Kaunista kesää toivottaen ja toivoen, Antti
Vesipostiristikko
joutui lähtemään
GOOGLELLAKIN
OUTOLAN RILLIPÄÄ
MIKKI HIIREN SISARENPOJAN NIMISIÄ KUNNOSSA
HIUSPOHJAN HAITTA
PALSANMÄKI RIIHILAHTI -1.
INNOSTUSTA UUDESTA ASIASTA
LINTUÄITI
RYÖKÄLE UNKARIN VIINIALUE HINTAVA LIIKAKILOISSA REUNOJA -1.
Hintantie 24 90500 Oulu p. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com
Pohjois-Kymen A-kilta ry
Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola p. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku. com
Pohjois-Lapin A-kilta ry
Terstontie 353 99870 Inari p. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com
Riihimäen Seudun A-kilta ry c/o Kotikirkko Koivistonkatu 5 11100 Riihimäki p. 404 609 202 akilta.riihimaki@gmail.com http://www.kuumakillat.fi
Salon Seudun A-kilta ry Varsankatu 5 C 15 24100 Salo p. 0400 725 759 vode@mikroni.net
Savonlinnan A-Kilta ry Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@ savonlinnanakilta.fi
Sotkamon A-Kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo
Taivalkosken A-kilta ry Otsonkuja 3 B 75 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com
Tampereen A-Kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere p. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi
Turun A-Kilta ry Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku p. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi
Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki p. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com
Vaasan A-Kilta ry Raastuvankatu 28 65100 Vaasa p.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta. webnode.fi/
Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi
A-kilta löytyy Facebookista
A-kilta löytyy Instagramista
Tervetuloa A-Kiltojen Liiton uutiskirjeen tilaajaksi!
Uutiskirje tuo nettisivuillamme julkaistut artikkelit sekä A-Kiltojen Liiton että paikallisten A-kiltojen uutiset suoraan tilaajan sähköpostiin. Uutiskirjeen avulla pysyt ajan tasalla siitä, mitä A-kiltatoiminnassa tapahtuu.
Tilaa uutiskirje qr-koodista
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
