Miltä tuntui lähteä mukaan kokemusasiantuntijakoulutukse Helmikuussa 2021 alkanut KAP Vantaa -hankkeen toinen kokemusasiantuntijakoulutus on saatu tämän lehden ilmestyessä päätökseen ja kokemusasiantuntijapankkiin on valmistunut uusi kokemusasiantuntijoiden ryhmä. Kevään koulutukseen osallistunut Timo Husu kirjoittaa niistä tunnelmista, joita hänellä oli koulutuksen alkaessa ja miten ne ovat koulutuksen aikana kehittyneet.
H
ain KAP Vantaan -koulutukseen hetken mielijohteesta ja ennakkoasenteella, ettei minua kuitenkaan valita hakijoiden joukosta. Täytin hakemuksen kuitenkin huvin vuoksi. Ajatuksissani heräsi myös pelkoja, että mitä jos minut valitaan niin:
velujen suunnitteluun tarvitaan mukaan ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on, kun koko elämä tuntuu romahtavan, eikä tiedä mistä hakea apua.
Minua jännitti etukäteen paljon, kun sain hankepäälliköltä kutsun haastatteluun, jossa valittiin opiskelijat koulutukseen. Päätin kuitenkin, että aion olla haastattelussa ihan oma itseni ja kertoa taustastani rehellisesti - kävi miten kävi. Tuntui pelottavalta puhua täysin vieraille ihmisille mielenterveysongelmistani, mutta vastaanotto oli myötätuntoinen ja intuitioni sanoi, että näihin ihmisiin voi luottaa. Kun sain tiedon pääsystäni koulutukseen, se antoi jo pienen kohennuksen itsetuntooni. Ajattelin, että ehkä minusta voi olla vielä johonkin merkitykselliseen ja tärkeään tehtävään.
Ajanko itseni taas loppuun olemalla liian vaativa itseäni kohtaan? • Täytänkö koulutuksen asettamat vaatimukset? • Olenko riittävän pitkällä toipumisessani, että voin auttaa muita ja ryhtyä kokemusasiantuntijaksi? • Mitä jos ahdistus ja masennus palaavat taas? • Joudunko kestämään paljon stressiä ja jännitystä? Näiden huolien alla oli kuitenkin pieni toivo siitä, että ehkä tämä voisi olla se juttu, joka auttaisi minua myös omassa toipumisessani. Liiketalouden opinnoissani sekä työssäni olen ollut monenlaisissa projekteissa mukana, joten ajattelin, että ehkä myös sen pohjalta minulla voisi olla jotain annettavaa KAP Vantaan -hankkeelle. Tietämykseni kokemusasiantuntijuudesta (KAT) oli hyvin vähäistä ennen koulutuksen alkua. Omalla hoitopolullani asia ei ollut tullut vastaan missään vaiheessa, vaikka olin ravannut useiden lääkärien, psykiatrien ja terapeuttien puheilla. Erään vertaisryhmän kautta sain sattumalta tietoa koulutuksesta. KAT kuulosti juuri sellaiselta toimenkuvalta, jota mielestäni sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan. Tiettyjä asioita ei voi täysin ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut. Vertaistuen voima on suuri, mutta kaikkea ei voi jättää vapaaehtoistyön varaan. Pal-
8
Vesiposti_2_2021.indd 8
2/2021
4.6.2021 6.58.14
