Yhdessä tekemisessä on voimaa
K
umppanuuden sisältö ja merkitys ihmisellä vaihtelee elämäntilanteen muuttuessa sekä tuo uusia ulottuvuuksia kokemusten karttuessa. Tämä on minun näkemys sekä kokemus siitä, miten yhdessä toimiminen on vaikuttanut minuun ja minun ammatilliseen suuntautumiseeni, sekä mitä yhdessä toimimisesta olen elämän aikana oppinut. Kumppanuus aiheena on noussut tämän hetkisessä elämässäni hyvin tärkeään rooliin henkilökohtaisena kasvunpaikkana ja haasteena. Minulla on lukihäiriö, jonka takia olen tällaisia vältellyt. Edellisessä ammatissani olin yritysmaailmassa johtotehtävissä, jossa sähköpostinikin oikoluettiin minun puolestani. Kirjoittaminen aiheesta tekee tästä samaan aikaa hauskaa ja jännittävää. Omat aikaisemmat kokemukset kumppanuudesta tulevat pitkälti yritysmaailmasta, missä tärkeintä on tuottaa yritykselle voittoa. Minut opetettiin ja olin tottunut siihen, että yleinen kysymys oli ”Mitä he voivat antaa minulle, että minä hyötyisin siitä mahdollisimman paljon?” Näin jälkiviisasteluna mielestäni yhteistyösuhteet lähtivät monesti rakentumaan väärällä tavalla ja tarkoitusperällä. Totta kai myös erittäin hyviä esimerkkejä löytyisi paljon. Sen sijaan haluan korostaa kumppanuuden ja yhteiskehittämisen merkitystä minulle. Sen vaikutusta itselleen voi kehittää ja muuttaa oman toiminnan, tarkoitusperän sekä merkityksellisyyden kautta.
”Kun työskennellään asioiden, kuten kokemustiedon parissa, jolloin varsinaisesti oikeita vastauksia ei ole, korostuu mielestäni hyvin erilaiset asiat kuin mitä opin yritysmaailmasta.”
Koulutuksessa harjoiteltiin yhteistyötaitoja: luottamus kaiken perusta On iso voimavara, että jostain itseään kiinnostavasta ja innostavasta aihealueesta on opitun tiedon lisäksi oma kokemus. Oma kokemus ja kuinka voimakkaasti sen on itse kokenut, voi
joissain tapauksissa rajata omaa näkemystä asiasta. Kun siihen lisätään toisen ihmisen tai ryhmän jäsenten kokemukset, auttaa se aukaisemaan asialle ihan uusia hermoratoja ja sen mukana paljon laajempaa skaalaa. Jotta ryhmän osalliset yksilöinä sekä osana ryhmää uskaltavat antaa todenperäisen kokemustietonsa asiasta, vaatii se henkilöiden sekä koko ryhmän välillä vahvaa luottamusta. Se luottamus pitää luoda yhteisten pelisääntöjen sekä oman toiminnan kautta. Luottamusta ei voida koskaan palauttaa, vaan se pitää aina rakentaa uudestaan. Tästä viimeisimpänä ja itselleni parhaimpana esimerkkinä kumppanuudesta ja yhteiskehittämisestä on KAP Vantaa -hanke, josta valmistuin juuri koulutetuksi kokemusasiantuntijaksi. Meillä on kirjoittamaton kumppanuussopimus, mikä mahdollistaa meitä ottamaan yhteyden toisiimme. Voimme pyytää apua ja konsultoida, mikäli koemme, että käsillä oleva asia tai ongelma on oman kokemusosaamisen ulkopuolella ja mihin toisella on huomattavasti enemmän kosketuspintaa. Parhaan esimerkin kumppanuudesta voin antaa omasta koulutusryhmästäni KAP Vantaa -hankkeessa, missä alusta alkaen meillä vallitsi hyvin tiivis ryhmähenki, avunanto sekä toisia tukeva kannustaminen. Koulutuksessa saimme deadlinen haastavalle tehtävälle, joka vaati kokemustiedon sekä opitun yhdistämistä suullisesti esitettyyn muotoon. Tämä vaati siis vaikeiden asioiden muodostamista ymmärrettävään muotoon ensiksi itselle ja sen jälkeen ne piti vielä suullisesti esittää siten, että muutkin saavat punaisesta langasta kiinni. Sain idean, josko muutamat kanssaopiskelijat, joihin olin parhaiten tutustunut, olisivat kiinnostuneet omalla ajalla vaihtamaan pienessä ryhmässä ajatuksia tehtävien suhteen. Kokoonnuimme, ideoimme, rakensimme ja toteutimme tehtävää yhdessä. Parasta siitä teki se, että opimme aina toinen toisiamme kuuntelemalla. Rakentavan palautteen avulla opimme myös itsestämme sekä haasteista, joihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Keskityimme myös siihen, millaista huomiota ja millä tavalla sitä tulisi itselleen antaa, kun kohtaa haasteen. Itsetutkiskelua peilaamalla ryhmän avulla. ”Parasta!”
10
Vesiposti_1_2021.indd 10
1/2021
16.3.2021 15.02.00
