”Mä en ikinä nähnyt oppikirjoissa ketään, joka ois näyttänyt multa” Koulussa rakenteellinen rasismi on hiljaista ja piilossa olevaa Naomi ja Wanda Holopainen Hanna-Leena Ylönen
Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuoden 2020 selvityksen mukaan rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla. Koulun rakenteellinen rasismi syrjäyttää ja vaikuttaa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Maaliskuussa Yhteiset Lapsemme ry järjesti rasisminvastaisen viikon avauksena yläkouluille suunnatun verkkokeskustelun, jonka tarkoituksena oli herätellä pohdintaa rasismista nuorten kesken. Nyt syyslukukauden alkaessa tämä keskustelu on taas hyvin ajankohtainen, ja sitä tulisi käydä niin koululaisten, opettajien kuin huoltajienkin kesken. Startti rasisminvastaiseen viikkoon -verkkokeskusteluun oli kutsuttu mukaan nuoria yhteiskunnallisia vaikuttajia ja artisteja. Siihen osallistuivat kasvatustieteilijä ja toimittaja Alice Jäske, romanikulttuurin ohjaaja ja aktivisti Dimitri Lindgren, angolalaistaustainen räppäri NaharY ja saamelainen taiteentekijä ja feministi Pinja Pieski. Keskustelun juontajina toimivat Wanda ja Naomi Holopainen. Heidän missionaan on normalisoida moninaisuus ja edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta juontamalla tapahtumia ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tässä artikkelissa on koottuna keskustelussa esille nousseita ajatuksia.
”Rasismista pitää puhua suoraan, rehellisesti ja oikeilla termeillä.” – Dimitri
Miten rasismista pitäisi puhua ja miksi? Kaikki keskustelijat olivat hyvin yksimielisiä vastauksissaan: rasismi on moniulotteinen aihe, josta keskusteleminen voi herättää voimakkaitakin tunteita. Silti rasismista pitää puhua rehellisesti, suoraan ja oikeilla käsitteillä. Rasismi on meidän kaikkien yhteinen ongelma, sillä se on yhteiskuntamme rakenteissa. Siksi rasismista keskusteleminen on myös kaikkien velvollisuus, myös niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti joudu kohtaamaan. Avoin keskustelukulttuuri on ainoa tie rasististen rakenteiden muuttamiseen. Tietämättömyys lisää pelkoja ja ennakkoluuloja. On tärkeää hankkia tietoa rasismista ja keskustelulla siitä rohkeasti toisia kunnioittaen, mutta aihetta pelkäämättä. Oman tietämättömyyteensä saa tunnustaa, voi kysyä tarkennusta termeihin tai antaa sitä muille. Tarvittaessa pitää osata pyytää anteeksi ja antaa anteeksi myös niille, jotka ovat ehkä tietämättömyyttään erehtyneet sanomaan jotain epäkorrektia. On tärkeää olla vähättelemättä toisen kokemusta, vaikka se olisikin itselle vieras.
”Koen itse olevani 100 %:sti suomalainen ja 100 %:sti taiwanilainen.” – Alice
Seuraavaksi keskustelussa pureuduttiin identiteettiin: Mitkä asiat määrittelevät suomalaisuutta tai tekevät ihmisestä suomalaisen?
• 14 •
Dimitri huomautti, että itsensä voi määritellä monella eri tapaa: kielen, kulttuurin, syntyperän, suvun ja jopa yhteisön sisäisten tapojen perustella. Suomalaisuutta määrittelemään saatetaan usein käyttää sellaisia asioita kuin valkoisuus, luonto, uskonto, syntyperä tai tietynlainen sisustus, vaatetus, mielipiteet ja kulttuuri, mutta oikeastaan niiden ei pitäisi määrittää sitä, kuka voi olla suomalainen. Keskustelijat painottivat sitä, että suomalaisuus on tänä päivänä monimuotoista ja identiteettejä voi olla monenlaisia. Meillä jokaisella on oikeus määritellä oma identiteettimme. Identiteetti ei ole myöskään pysyvä ja stabiili, sillä ihmisinä me muutumme ja omaksumme erilaisia asioita osaksi identiteettiämme. Identiteetti voi olla moninainen ja muodostua kahdesta kulttuurista tai useammasta kulttuurista, ja silti olla ehjä ja kokonainen. NaharY ilmaisi asian näin: ”Mulla voi olla dashiki-puku päällä ja mä voin syödä ruisleipää samaan aikaan, se ei tee musta enemmän tai vähemmän suomalaista.” Valitettavan usein identiteetti kyseenalaistetaankin ulkopuolelta. Suomalainen identiteetti kuuluu kuitenkin kaikille, jotka kokevat sen omakseen. Suomalaisuus muuttuu ja sitä pitää määritellä koko ajan uudestaan.
”Mulle sanottiin, että meillä on kaikki romanit ollu pienryhmätunneilla.” – Dimitri Keskustelijat pääsivät avaamaan rakenteellista rasismia, ja sitä, miten
