Innolla ja ilolla uuteen lukuvuoteen

Marjukka Rauhala Piirrokset: Marjukka Rauhala

Vatsan pohjassa kipristää! Osaanko, pärjäänkö, löydänkö kavereita, onko uusi ope kiva, olenko iso vai pieni? Varsinkin ekaluokkalaisille koulun aloitus on iso askel, mutta uusi lukuvuosi nostaa pintaan monenlaisia kysymyksiä ja tunteita myös vanhemmille koululaisille. Lapset ja nuoret tarvitsevat tunteidensa käsittelyyn aikuisen tukea. Aikuisen tehtävänä onkin olla läsnä, kuunnella, tukea ja sanoittaa lapsen kanssa tunteita.

Tänä syksynä koulumaailmassa tapahtuu monia muutoksia. Oppivelvollisuusikä nousee 18 vuoteen ja laajenee toiselle asteelle, lukioiden opetussuunnitelma muuttuu ja kaksivuotinen esikoulukokeilu alkaa valikoiduissa yksiköissä. Rakenteellisilla muutoksilla pyritään kehittämään suomalaista koulujärjestelmää entistä paremmaksi. Lapset ja nuoret, jotka opiskelevat muutosten keskellä, tulisi huomioida aina yksilöinä.

ON OK, JOS JÄNNITTÄÄ

Koulun tai päiväkodin aloittaminen usein jännittää, mutta se voi todella myös pelottaa lasta. Uusi ympäristö, uudet ihmiset, uudenlainen arki ja etenkin se, miten muut lapset hyväksyvät joukkoonsa voivat saada lapsen mietteliääksi. Pieni jännitys kuuluu elämään, mutta kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään arjessaan. Selvitysten mukaan erityisesti vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat syrjintää päiväkodeissa ja kouluissa. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin turvallinen päiväkoti ja koulu on jokaisen lapsen oikeus.

Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että tämä oikeus toteutuu. Muista siis puuttua aina syrjintään. Älä käännä katsettasi muualle. Hymyile ystävällisesti, täytä tyhjänä ammottava vieruspaikka bussissa tai tervehdi vastaan kävelevää lasta ja takaa turvallinen koulumatka omalla liikennekäyttäytymiselläsi. Pidetään yhdessä huolta, ettei yhdenkään lapsen tarvitse pelätä.

SAMAISTUMISPINTOJA KAIKILLE, KIITOS!

Kenen tarinaa koulukirjoissa kerrotaan? Keiden kuvat koristavat koulukirjan kansia ja sisältöjä? Vaikka oppimateriaalit ovat kehittyneet paljon viime vuosina, kertovat oppimateriaalit edelleen yhteiskunnasta ja historiasta Eurooppa-keskeisesti ja valkoisesta näkökulmasta käsin.

Oppimateriaalien representaatiot viestittävät lapsille ja nuorille, mikä on tavoiteltavaa ja mikä ei. Valittujen kertomusten ja kuvien avulla oppilaat asetetaan eriarvoiseen asemaan sekä koulussa, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat elämäänsä samaistumisen kohteita. Jokaisella on oikeus reflektoida itseään opetuksessa ja tunnistaa itsensä oppimateriaaleista. Opetuksessa ja materiaaleissa tulee näkyä kaikennäköisiä ihmisiä erilaisissa rooleissa ja ammateissa.

Oppimateriaalit kaipaavat jatkuvaa päivittämistä, asioiden uudelleen sanoittamista ja näkökulmien moninaisuutta. Tarvitsemme kriittistä katsetta. Kenen näkövinkkelistä oppikirjojen sisältöjä on laadittu? Kuinka moninaisia materiaaleja luovat työryhmät ovat? Myös opettajilla on mahdollisuus yhdessä oppilaidensa kanssa tutkia, ketkä tulevat nähdyksi ja kuulluksi ja millä tavalla.

Artikkeli perustuu lukuvuoden alussa Yhteiset Lapsemme ry:n sosiaalisessa mediassa julkaistuun kaksikieliseen kampanjaan. TURVALLISESTI SOMESSA

Sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt koronapandemian myötä, kun fyysisiä kohtaamisia on pyritty välttämään. Se on ollut virkistävä väylä pitää yhteyttä, jakaa kokemuksia ja seurata maailman menoa poikkeuksellisina aikoina.

Somen varjopuolena on kuitenkin vihapuhe, johon joka toinen sosiaalisen median käyttäjä törmää. Nettikiusaaminen ja -ahdistelu koskettaa erityisesti nuoria, joista jopa 16 % on joutunut kiusatuksi somessa. Sekä vihapuhe että nettikiusaaminen ovat yleistyneet koronapandemian aikana. Sosiaalinen media on saumaton osa nuorten arkea, eikä sen käyttöä tulisi kieltää. Jokaisella on oikeus tuoda mielipiteitään julki sosiaalisessa mediassa ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Nuorten ”unelmien sosiaalinen media on turvallinen, yhdenvertainen ja tekee maailmasta paremman.” Meidän aikuisten tehtävänä on avata keskustelua sosiaalisen median turvallisuudesta ja vastuullisuudesta, paitsi nuorten, myös päättäjien, opettajien, vanhempien, toimittajien, yritysten ja somevaikuttajien kanssa.

ILO KUULUA JOUKKOON

Jokaisella meistä on tarve kuulua joukkoon ja saada kavereita. Joiltakin lapsilta ja nuorilta tämä käy helpommin kuin toisilta. Toinen on heti kuin kala vedessä ja toinen tarvitsee enemmän tukea.

Lapsille tulee opettaa kaveritaitoja ja painottaa, että jokainen ryhmäläinen omine erityisyyksineen tulee huomioida. Ihonväri, kielitaito, puheentapa, sukupuolen ilmaisu, vamma tai vammattomuus, uskonto, varallisuus, pukeutuminen, kulttuuri tai muut piirteet ja ominaisuudet eivät saa estää lasta tai nuorta kokemasta olevansa arvostettu osa ryhmää.