Yhteiset Lapsemme 3/2021

3 • 2021

Kriittistä ja rakentavaa keskustelua adoptiowebinaarissa

s.4

Inka Hetemäki:

Lapsen oikeudet s.11 globaalissa kriisissä Tukena s.18 turvapaikanhakijalapsille Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

TÄSSÄ NUMEROSSA Toimintaa ja vaikuttamista omista lähtökohdista.

Kuvassa Good Hair Day. Kuva: Sam Boateng - Boagraphy

3 • 2021

Kriittistä ja rakentavaa binaarissa keskustelua adoptiowe

s. 20

s.4

Inka Hetemäki:

Lapsen oikeudet s.11 globaalissa kriisissä Tukena s.18 turvapaikanhakijalapsille Yhteiset LAPSEMME |

Nro 3-2021

Kesäisiä retkiä ja taidetoimintaa turvapaikanhakijaperheille.

s. 19

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Hanna-Leena Ylönen, Marjukka Weide, Heini Aaltonen

Koulunkäynti on lapsen oikeus.

Koronapandemia on tuonut haasteita ja esteitä monen lapsen koulutielle.

s. 8

Päätoimittaja: Markus Söderlund Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Oy Kansikuva: Susanna Ahonen-Coly Painatus: KTMP Group Oy, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on rasismia vastaan toimiva ja kulttuurista moninaisuutta puolustava lastenoikeusjärjestö.

Perustettu Helsingissä 1988.

ARVOT: Rohkeus, yhdenvertaisuus ja välittäminen.

VISIO: Kaikkien lasten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti Suomessa.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Sisältö

3 • 2021

PÄÄKIRJOITUS ................................................................................................................

3

Adoptiowebinaari ..........................................................................................................

4

KOLUMNI: Muluken

7

Cederborg...................................................................

Korona, koulu ja lapsen oikeudet ..............................................................................

8

ADHD-lasten perheiden leiri ......................................................................................... 10 PUHEENVUORO: Inka

Hetemäki .....................................................................

11

Innolla ja ilolla uuteen lukuvuoteen .......................................................................... 12 Startti rasismia vastaan ................................................................................................. 14 Adoptiolautakunta tiedottaa ....................................................................................... 16 Afganistanin tilanne koskettaa nuoria – miten tukea ja toimia? ........................... 17 Tukiperheenä toimimisen rikkaus ja haasteet ......................................................... 18 Kesäisiä retkiä ja taidetoimintaa turvapaikanhakijaperheille ............................... 19 Nuorten järjestöjä........................................................................................................... 20 Kirjaesittelyt: KAARLE KARHU sekä KAKSI ON LIIKAA .............................................. 22 Lahjoita lapsille ja nuorille! .......................................................................................... 23

•2•

PÄÄKIRJOITUS

Mikä saa auttamaan tuntemattomia kriisin keskellä?

T

oivon, että tämä olisi viimeinen kerta, kun koronapandemiaa on tarvetta käsitellä tämän lehden pääkirjoituksessa tai jutuissa muutenkaan. Suomessa ja maailmalla on nimittäin paljon muitakin tapahtumia ja aiheita, jotka ansaitsisivat huomiotamme. On kuitenkin niin, että pandemia on pahentanut monia jo ennestään vaikeita ongelmia, ja siksikään kriisi ei ole vielä ohi.

Samalla verkossa tapahtuva toiminta on lisääntynyt. Tässä työssä myös Yhteiset Lapsemme ry on ottanut edistysaskeleita: tavoitamme lapsia ja nuoria yhä enemmän nimenomaan etäyhteyksien avulla. Mikä tästä kaikesta periytyy pysyviksi toimintatavoiksi, sen tulevat vuodet näyttävät.

Tässä lehdessä näistä aiheista mainitaan muun muassa lasten koulunkäynnin estyminen sekä lapsikuolleisuus, joka uhkaa kääntyä uudestaan kasvuun. Lisäksi vähemmistöjen sekä naisten aseman on nähty heikentyneen korona-aikana eri puolilla.

Syrjintä voimistuu, kun eristäytyminen lisääntyy ja muukalaisuuden ”uhka” nostaa päätään. Ylipäätään arvioidaan, että kestävän kehityksen tavoitteissa on nyt otettu takapakkia parikymmentä vuotta.

Ilmastokysymykset ovat olleet esillä melko paljon koko ajan, mutta tähänkään ongelmaan koronavirus ei itsessään tuottanut ratkaisua, vaikka esimerkiksi lentoliikenteessä nähtiin ennen näkemättömän pitkä, sanotaanko vaikkapa turbulentti ajanjakso.

Kuten me, monet muutkin yhdistykset ja urheiluseurat ovat joutuneet pandemian aikana vähentämään toimintaansa tai vähintäänkin muuttamaan sitä radikaalisti. Esimerkiksi harrastusryhmiä ja kerhoja on jouduttu perumaan tai harjoittelusta on tullut enemmän omatoimista.

Kriisin aikana järjestöjen varainhankintatiimit ovat olleet myös ajan hermolla. Suurten järjestötoimijoiden lasten ja perheiden hyväksi järjestetyt keräykset vaikuttavat onnistuneen jopa yli odotusten. Myös me hieman pienemmillä budjeteilla toimivat järjestöt olemme osallistuneet korona-avun keräämiseen. Yhteiset Lapsemme on tässä tehnyt ”pieniä suuria” tekoja kummitoiminnan ja merkkipäiväkeräysten avulla. Suomessa kolumbialaisten lasten ja heidän perheidensä hyväksi verraten pieneltä joukolta kerätyt lahjoitukset ovat auttaneet moninkertaista määrää perheitä muun muassa ruoka-avun muodossa. Tämä jos mikä on hyväntekeväisyyttä.

Apumme menee suoraan ja luotettavasti perille.

Vastaanottajien tiedetään myös pohtineen, mikä saa toisella puolella maapalloa elävien ihmisten auttamishalun heräämään. Hyvä kysymys. Oli vastaus mikä hyvänsä – motiivejahan on paljon – on arvokasta tietää, että hyvän tekemistä arvostetaan.

Markus Söderlund päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Lapsen oikeudet ja adoptoitujen hyvinvointi esillä webinaarissa Anja Wikstedt ja Irma Marttinen Pixabay

minnan johtaja Kristiina Mattinen Pelastakaa Lapset ry:stä sekä johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen ja adoptiokoordinaattori Saara Leinonen Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmästä.

Yhteiset Lapsemme ry järjesti 19. elokuuta webinaarin, jonka aiheena oli Euroopassa meneillään oleva kriittinen keskustelu kansainvälisistä adoptioista. Tilaisuuden avasi toiminnanjohtaja Markus Söderlund ja aiheeseen johdattavan alustuksen piti adoptiokuraattori Anja Wikstedt.

Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen Nina Keres, joka työskenteli 1980- ja 1990-luvuilla ensin Interpedian ja myöhemmin Helsingin kaupungin adoptiopalvelussa, kertoi kokemuksistaan niiltä ajoilta.

Osallistujia tilaisuudessa oli runsaat 100.

KRIITTISTÄ KESKUSTELUA JA SELVITYKSIÄ Webinaarin tavoitteena oli tarjota mahdollisuus keskusteluun ja ajatustenvaihtoon kriittisestä keskustelusta, jota on viime aikoina käyty Euroopassa kansainvälisestä adoptiosta.

Keskustelua ovat herättäneet muun muassa Hollannissa ja Sveitsissä tehdyt selvitykset sekä Ruotsissa jo vuosikymmeniä jatkunut aikuisten adoptoitujen kritiikki kansainvälisiä adoptioita kohtaan.

Tilaisuuteen oli kutsuttu adoptiolautakunnan ja palvelunantajien edustajia keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Siihen osallistuivat puheenjohtaja Irene PärssinenHentula ja sihteeri Minna Malviniemi adoptiolautakunnasta (Valvira), adoptiotoiminnan päällikkö Salla Hari ja adoptiovastaava Marika Elmeranta Interpediasta, aluetoi-

•4•

Hollannin edellinen hallitus tilasi vuonna 2019 riippumattomalta komitealta selvityksen menneiden vuosikymmenien kansainvälisestä adoptiosta sekä nykytilanteesta.

Painetta selvityksen teettämiseen oli tullut aikuisilta adoptoiduilta, joiden adoptiot ovat myöhemmin osoittautuneet laittomiksi. Selvityksen perusteella hallitus päätti keskeyttää kansainväliset adoptiot helmikuussa 2021, vain luvan saaneet hakijat saivat jatkaa prosessejaan.

Viime keväänä Hollannissa oli vaalit, ja uuden hallituksen vastuulla on ottaa kantaa komitean suosituksiin: 1) kansainvälisiä adoptioita ei tule enää hoitaa järjestöjen kautta, tilalle tulee saada julkinen toimija 2) Hollantiin tulee perustaa kansallinen osaamiskeskus, jonka kautta adoptioperheet ja adoptoidut voivat saada tukea.

Anja Wikstedt

Sveitsissä valmistui vuonna 2020 raportti Sri Lankan adoptiosta. Raportin johtopäätös oli, että vuosien 19731997 aikana adoptioprosesseissa on ollut vakavia puutteita. Viranomaiset ovat ilmoittaneet, että myös muiden kohdemaiden tilanteet tutkitaan. Uuden selvityksen ajaksi kansainväliset adoptiot on keskeytetty.

Sekä Hollannissa että Sveitsissä viranomaisia on kritisoitu siitä, että monet ovat olleet tietoisia väärinkäytöksistä tai epäilyistä, mutta varoituksista huolimatta mihinkään toimenpiteisiin ei ole ennen tätä ryhdytty.

Irene Pärssinen-Hentula

Ruotsissa on ollut adoptiokriittistä keskustelua jo vuosikymmenien ajan, etenkin aikuisten adoptoitujen taholta.

Keväällä 2021 alkanut Dagens Nyheterin laaja artikkelisarja menneiden vuosikymmenien laittomuuksista ja epäkohdista on lisännyt kansainväliseen adoptioon kohdistuvaa kritiikkiä. Huomiota on saanut mm. Chilessä alkanut rikostutkinta, joka koskee myös Ruotsiin adoptoituja.

Ruotsin hallitus on näyttänyt vihreää valoa Hollannin kaltaisen selvityksen tilaamiselle.

Suomessa julkisuudessa esillä olleet epäselvyydet ja laittomuudet menneiden vuosikymmenien adoptioissa ovat olleet yksittäistapauksia.

Kristiina Mattinen

Suomessa nämä keskustelut ja päätökset kansainvälisten adoptioiden lopettamisesta ovat jääneet hyvin vähälle mediahuomiolle. Kun meillä julkisuudessa on esitetty tietoja menneiden vuosikymmenien laittomista adoptioista, kyseessä ovat olleet yksittäistapaukset. Suomessa aikuiset adoptoidut eivät ole nostaneet vastaavaa laajamittaista kritiikkiä kansainvälistä adoptiota kohtaan kuin Ruotsissa, tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kritiikkiä esiintyisi.

Markus Söderlund

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

KESKUSTELUSSA ESILLÄ:

SAMOJA KYSYMYKSIÄ ERI MAISSA Kansainvälisen adoption taustalla on eriarvoisuus globaalissa järjestelmässä ja yhteiskunnan rakenteissa. Kansainvälinen adoptio koskettaa pysyvästi kaikkia sen osapuolia.

Adoptiotoiminnan keskiössä tulee aina olla lapsi ja lapsen oikeudet. Ensisijaisesti lapsen pitää saada kasvaa omassa perheessä, ja jos se ei ole mahdollista, niin lapsi tulee sijoittaa synnyinmaassa.

Lapsen oikeuksien näkökulmasta kansainvälinen adoptio on mahdollista vasta sen jälkeen.

■

Kansainvälinen adoptio on globaali ilmiö ja siihen liittyy yhteiskunnallinen ja rakenteellinen eriarvoisuus – tämä koskettaa kaikkia adoption osapuolia.

■

Lastensuojelu, lapsen oikeudet ja lapsen edun arviointi ovat kehittyneet viiden vuosikymmenen aikana Suomessa, Euroopassa sekä lapsia adoptioon luovuttavissa maissa.

■

Suomessa vuonna 1985 voimaan tullut laki kansainvälisistä adoptioista sisälsi jo periaatteita, jotka myöhemmin kirjattiin Haagin sopimukseen vuonna 1993.

Jo 80-90-luvuilla adoptiopalvelunantajat selvittivät lasten tilanteita mahdollisimman huolellisesti paikan päällä.

■

Monessa yhteistyömaassa heikko hallinto, korruptio ja järjestelmän hauraus ovat olleet kansainväliseen adoptioon liittyvien väärinkäytösten takana.

■

Lapsen taustan kirjaaminen on parantunut ja sen merkityksen ymmärtäminen on lisääntynyt kaikilla osapuolilla. Usein mitä vanhemmasta adoptiosta on kysymys, sitä vähemmän on tietoa ja sitä vaikeampi on selvittää – tämä vaihtelee myös kohdemaittain.

■

Suomen adoptiotilanne poikkeaa merkittävästi esim.

Hollannista ja Ruotsista (lyhyempi adoptiohistoria, pienemmät määrät, vähemmän itsenäisiä adoptioita), eikä meillä ole noussut vastaavaa poliittista painostusta selvityksen tekemiseen.

■

Todettiin, että adoptiolautakunta ei voi tehdä selvitystä, koska se on itse osa virallista adoptioprosessia.

Sen sijaan on mahdollista olla selvityksen osalta suoraan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön.

Ministeriön edustajat ovat myös mukana lautakunnan kansainvälisessä jaostossa.

■

Keskustelussa nostettiin esille toive, ettei kriittinen keskustelu synnyttäisi ristiriitoja ja skismaa (jota esim.

Hollannin raportti on aiheuttanut), vaan mahdollinen selvitys auttaisi parantamaan adoptiokäytäntöjä ja toimisi kaikkien osapuolten eduksi.

■

Kansainväliseen adoptioon kohdistuva kriittinen keskustelu koskettaa suoraan adoptoituja, adoptiovanhempia, adoptioperheitä sekä adoptoitujen kumppaneita ja lapsia – webinaarissa korostettiin sensitiivisyyttä. Kyse on jokaisen adoptoidun omasta elämästä.

■

Webinaarissa keskusteltiin myös esim. Hollannissa ja Tanskassa kriittisen adoptiokeskustelun linkittymisestä maahanmuuttokriittiseen ja maahanmuuton vastaiseen keskusteluun.

■

Adoption jälkipalvelusta ja sen tarpeesta käytettiin monta puheenvuoroa. Jälkipalvelua tarvitaan sekä adoptiosta keskusteluun että taustojen selvittämiseen. Lisäksi nostettiin esille adoptoitujen terapia- ja tukipalvelujen tarjonnan tarve ja niiden lisääminen.

■

Kaikki osallistujat ja adoptiotahot pitivät aikuisten adoptoitujen kuulemista tärkeänä.

■

Lapsen oikeuksien kannalta lopuksi keskusteltiin tärkeästä aiheesta: Kuinka kauan lapsen pitää odottaa lastenkodissa, että selvitetään hänen mahdollisuutensa saada adoptioperhe omasta maasta? Vuosien odotus voi tarkoittaa, että lapsen mahdollisuus tulla sijoitetuksi perheeseen tai adoptoiduksi ulkomaille menee ohi.

Webinaarissa pohdittiin kysymyksiä, jotka ovat samoja kaikissa adoptiolapsia vastaanottavissa maissa: Missä määrin 1960–1990-luvuilla adoptoineiden ja adoptoitujen on syytä olla huolissaan siitä, miten adoptio on aikoinaan toteutettu? Miten toimia ja mistä hakea tukea, jos laittomuuksia on todettu?

Kansainvälisessä adoptiossa keskiössä tulee aina olla lapsi ja lapsen oikeudet.

Kuluneiden vuosikymmenten aikana kansainvälistä adoptiota koskeva lainsäädäntö ja käytännöt ovat kehittyneet ja yhteistyö eri foorumeilla on lisääntynyt. Tarkoittaako tämä sitä, että 2000-luvulla ja sen jälkeen olemme voineet olla luottavaisin mielin?

Suomessa esiin nousevat kysymykset: Mitä edellytetään suomalaisilta adoptiopalvelunantajilta, yhteistyömailta, valvovilta viranomaisilta, adoptionhakijoilta ja vanhemmilta? Ja miten huolehdimme lapsista, jotka tulevat Suomeen kansainvälisen adoption kautta ja millaista tukea annamme aikuisille adoptoiduille, jos tai kun he sitä tarvitsevat?

YHTEENVETOA KESKUSTELUSTA Webinaarin aikana käytiin monipuolista ja laajaa keskustelua kansainvälisen adoption historiasta, käytänteistä, lapsen oikeuksista, ja adoptoitujen hyvinvoinnista sekä adoption jälkipalvelusta.

Puheenvuoroissa nousseet näkökulmat on esitetty viereisellä palstalla tiivistettynä: ▶

KESKUSTELU JATKUU Yhteiset Lapsemme ry:ssä jatkamme kansainväliseen adoptioon liittyvän keskustelun seuraamista tiedotusvälineissä, adoptiolautakunnan kansainvälisten asioiden jaoston jäsenenä sekä kansainvälisillä yhteistyöfoorumeilla.

Toiveita siitä, että myös Suomessa tehtäisiin Hollannin selvityksen kaltainen tutkimus ovat esittäneet muun muassa Sabina Söderlund-Myllyharju ja Muluken Cederborg. Kaikki webinaarissa mukana olleet ja adoptiotyötä tekevät tahot suhtautuvat selvityksen teettämiseen lähtökohtaisesti myönteisesti.

•6•

KOLUMNI

Kuka ottaa vastuun kansainvälisessä adoptiossa tapahtuneista epäkohdista?

Helmikuussa perheen hiihtomatkalla Rukalla käytin ensimmäistä kertaa ääniapplikaatio Clubhousea. Aihe, josta keskusteltaisiin, oli otsikoitu: ”Laittomat adoptiot – Miksi Ruotsi ei ota vastuuta?” Ajattelin, etten voi jättää väliin tätä keskustelua ja menin saunaan, joka oli ainoa hiljainen tila.

Paneeliin osallistui adoptiotutkijoita, adoptoituja, adoptiovanhempia ja kansanedustajia. Keskustelun johdantona oli Dagens Nyheterissä julkaistu Josefin Sköldin, Patrik Lundbergin ja Alexander Mahmoudin paljastava raportointi laittomista adoptioista, joissa adoptiolapsia oli varastettu ja heidän henkilötietonsa oli väärennetty.

1950- ja 60-luvuilta tähän päivään asti on yli miljoona lasta adoptoitu länsimaihin, ja heistä yli 200 000 on Etelä-Koreasta.

Ruotsin osuus näistä adoptioista on 60 000, kun taas Pohjoismaissa on yhteensä 100 000 kansainvälisesti adoptoitua.

Muluken Cederborg

Minulle tuli kuuma saunassa, mutta ei siitä syystä, että joku olisi laittanut saunan päälle. Clubhouse-keskustelussa esitettiin kysymyksiä Ruotsin roolista adoptioyhteyksissä. Miten Ruotsi on voinut taata sen, että lasten ei käy huonosti? Onko Ruotsi noudattanut niitä sopimuksia, joihin se on sitoutunut?

Mistä tiedämme, että adoptioasiakirjojen tiedot ovat totuudenmukaisia? Mieleeni tuli kysymyksiä Suomen roolista ja miten Suomessa tullaan käsittelemään Dagens Nyheterin paljastukset.

Tämä on saanut minut vakuuttumaan, että kaikkien Pohjoismaiden tulee tehdä oma selvitys, koska adoptiotoimintaa on ollut aivan samoissa kohdemaissa kuin Hollannin tapauksissa, ja usein jopa täysin samojen kontaktien kanssa. Pohjoismaat eivät ole eristäytynyt keidas, jossa kaikki menee oikein – onhan kyseessä globaali ilmiö.

Uskon oikeaan tietoon ja läpinäkyvyyteen. En ole sitä mieltä, että lapsen, biologisten vanhempien ja adoptiovanhempien välillä olisi automaattisesti vastakkainasettelutilanne. Uskon adoptioon, mutta väärin perustein toteutunutta adoptiota ei tule koskaan hyväksyä tai valkopestä.

Hollantilainen valtiollinen selvitys globaalin adoptiotehtailun korruptiosta – ns. Joustra-selvitys – joka julkaistiin vuoden alussa, kosketti ja järkytti minua. Olen uskonut ja haluan edelleen uskoa, että adoptio on viimeinen vaihtoehto lastensuojelutyössä – vasta sitten kun muut vaihtoehdot on huolellisesti kartoitettu. Haagin sopimus ja lapsen oikeuksien sopimus ovat välineitä, joiden tulee varmistaa lapsen etu kaikissa tilanteissa.

Joustra-raportti johti siihen, että Hollanti keskeytti kansainvälisen adoption kokonaan. DN:n tutkiva artikkelisarja on johtanut siihen, että kaikki Ruotsin valtiopäiväpuolueet kannattavat selvityksen teettämistä. Nyt on meidän vuoromme ja kysymykseni on: minkä tien Suomi valitsee?

Hollantilaisen selvityksen raportti viittaa kuitenkin siihen, että kaikessa kansainvälisessä adoptiotoiminnassa on ollut alusta loppuun tosiasiallisesti myös ihmiskauppaa ja varastettuja lapsia isossa mittakaavassa. Uhrit lasketaan miljoonissa, kun otetaan huomioon ensimmäiset vanhemmat, biologiset perheet, sukulaiset synnyinmaissa, adoptiovanhemmat ja ennen kaikkea adoptoidut itse sekä heidän mahdolliset kumppaninsa ja lapsensa.

Muluken Cederborg Kolumni on julkaistu alun perin ruotsinkielisenä Yhteiset Lapsemme 2/2021-lehdessä.

Sen on kääntänyt suomeksi Anja Wikstedt.

•7•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Korona, koulu ja lapsen oikeudet Irma Marttinen YL-arkisto

Suurimman taakan maailmanlaajuisesta pandemiasta kantavat kaikista köyhimmät ja haavoittuvimmat sekä lapset ja nuoret.

Lapsille ja nuorille mahdollisuus käydä koulua on tulevaisuuden kannalta kohtalon kysymys.

Pandemian aikana koulu on jäänyt monilta lapsilta kesken ja etäkoulu on aiheuttanut oppimisvajetta ja oppimiseroja sekä mielenterveyden haasteita.

Noin 1,5 miljardia lasta on ollut pandemian aikana poissa koulusta.

Noin 50 miljoonaa lasta on vaarassa jäädä pysyvästi pois koulusta.

Monissa kehittyvissä maissa koulujen sulkeminen on tarkoittanut lasten koulunkäynnin keskeytymistä kokonaan.

Maailmanlaajuisesti noin 1,5 miljardia lasta on ollut pandemian aikana poissa koulusta, ja heistä noin 50 miljoonaa on vaarassa jäädä pysyvästi pois koulusta. Koulusulkujen aikana tyttöihin kohdistuva väkivalta, haitalliset perinteet, lapsityövoiman käyttö ja lapsiavioliitot ovat lisääntyneet.

•8•

YK:n lastenjärjestö Unicefin mukaan noin 140 miljoonan lapsen ensimmäinen koulupäivä on lykkääntynyt yli vuodella. Vaarana on, etteivät nämä lapset pääse koskaan kouluun.

Osassa kehittyviä maita on järjestetty etäopetusta, mutta silloinkin lähes kolmasosa alakoulun oppilaista on jäänyt tavoittamatta. Lapsilla ei ole ollut riittävää teknologiaa tai tukea etäkouluun. Oppimisympäristö on voinut olla myös haasteellinen ja koti- ja palkkatyö ovat vieneet koululaisten aikaa.

Yhteiset Lapsemme ry:n kummikohteesta Kolumbiasta on raportoitu, että lapset, joilta esikoulu on jäänyt käymättä, eivät pääse aloittamaan peruskoulua. Koulutie päättyy siis ennen kuin se on alkanut.

Globaaleissa koulutustavoitteissa on menty jopa 20 vuotta taaksepäin.

Useat kansainväliset järjestöt mm.

Unicef, Unesco ja WHO ovat nostaneet esille pandemian aiheuttaman globaalin koulutuskriisin. On arvioitu, että koulutustavoitteissa on menty jopa 20 vuotta taaksepäin. Pitkään jatkunut opetuksen keskeytys on tuonut takapakkia oppimiseen. Vähimmäislukutaidon alle pudonneiden lasten määrä on kasvanut noin 100 miljoonalla.

Maailman lasten koulutuksessa ja lukutaidoissa tapahtunut negatiivinen kehitys uhkaa Agenda 2030 tavoitteiden saavuttamista. Jokaiselle yksittäiselle lapselle se tarkoittaa valtavaa menetystä.

ETÄKOULUN HAASTEET LÄNSIMAISSA Länsimaissa etäkoulu ja lasten sosiaalisen elämän rajoitukset ovat lisänneet lasten ja nuorten yksinäisyyttä, masentuneisuutta ja oppimisvaikeuksia. Useiden selvitysten mukaan korona-aika on kasvattanut oppilaiden välisiä oppimiseroja, eriarvoisuutta sekä aiheuttanut oppimisvajetta ja opintojen keskeytymistä. Poikkeusaika on tuonut monenlaista kuormaa lasten ja nuorten arkeen. ”Koronakriisi on vaikuttanut merkittävästi lasten ja nuorten arkeen ja hyvinvointiin”, MLL:n johtava asiantuntija ja lapsistrategian koronatyöryhmän puheenjohtaja Esa Iivonen sanoo.

Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten kokema ahdistuneisuus ja yksinäisyys ovat yleistyneet huomattavasti. Vuosina 2017–2019 itsensä yksinäiseksi tunsi 10–11 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista, vuoden 2021 keväällä 16 prosenttia.

Korona-aikaan on sisältynyt paljon epävarmuutta, arjen rakenteiden heikkenemistä ja yksinoloa. Samalla kun nuorten koulunkäyntiä, vapaa-aikaa ja harrastuksia on rajoitettu, myös opintohuolto- ja nuorisopalvelut ovat olleet rajatummin käytössä.

Pandemian aikana suurin huoli on ollut haavoittuvista lapsista ja nuorista, joiden elämässä ja perheessä on jo valmiiksi monia haasteita. Riskiryhmään kuuluvat myös laitoksissa asuvat lapset, turvapaikanhakijalapset, vammaiset, paperittomat ja vankien lapset.

Poikkeusolot ovat heikentäneet kaikkien näiden lasten ja nuorten tilannetta. MLL:n lasten ja nuorten chatin yhteydenotot kertovat kodin ihmissuhteiden kärjistymisestä, yksinäisyydestä sekä huolista kaverisuhteissa.

Ne nuoret, joilla jo ennen koronaa on ollut mielenterveyden haasteita, ovat kokeneet tilanteensa huonontuneen.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lasten terveyden suojelemiseksi lapsen muita oikeuksia ei pidä rajata enempää kuin mikä on ihan välttämätöntä. YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, että elämään koronaviruksen kanssa on löydettävä sellaiset varotoimet, jotka turvaavat lapsen oikeuksien toteutumisen mahdollisimman laajasti.

Lasten elämässä kouluyhteisön merkitys on tärkeä. Yhteisössä opitaan elämäntaitoja, vuorovaikutusta ja empatiaa. Koulupäivässä rakentuvat arjen turvalliset raamit.

OPISKELIJAT JA NUORET AIKUISET Pandemia on heikentänyt yleisesti myös toisen asteen – ja korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia. Jopa 70 prosenttia opiskelijoista kokee, että opiskelu on vaikeutunut, ja yli puolet opiskelijoista kokee yksinäisyyttä aiempaa enemmän. Monet kärsivät motivaation ja sosiaalisten kontaktien puutteesta sekä mielenterveyden ongelmista. ”Nuorten yksinäisyys, opiskeluongelmat, ahdistus ja stressi ovat lisääntyneet pandemian aikana selvästi”,

•9•

Kuva: Susanna Ahonen-Coly

keskustelu- ja kriisiavun päällikkö Heidi Rouhiainen Helsinki Missiosta sanoo.

Nuorten aikuisten pahaolo näkyy kriisipuhelimessa. Kuluneena kesänä yhteydenotoissa on noussut esiin erityisesti 18-40-vuotiaiden akuutti itsetuhoisuus. Vuonna 2021 Kriisipuhelimeen tuli lähes 70 000 soittoyritystä, mikä on 13 % enemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna.

Korkeakouluopiskelijoiden hankala tilanne ei näytä vieläkään hellittävän, vaikka rokotekattavuus paranee. Oppilaitokset järjestävät edelleen ainakin osan syyslukukauden opetuksesta etäopetuksena.

Koronakriisin kasvot ovat erilaiset eri puolilla maailmaa, mutta kaikkialla näkyvät sen jäljet vielä pitkään.

Akuutin kriisin jälkeen on kohdattava sukupolvi, jonka koulutie on vaikeutunut monella tavalla tai katkennut kokonaan kohtalokkain seurauksin.

On löydettävä vastaus siihen, ettei tästä sukupolvesta tule koulutuksen la génération perdue – menetetty sukupolvi.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Alusta saakka tuttujen joukossa Harri Junttila Bessi /Pixabay

Adhd-lasten ja heidän perheidensä sopeutumisvalmennuskurssi tarjosi arkipäivän työkaluja ja vertaistukea.

Monet adoptioperheet joutuvat ratkaisemaan arjen kimurantteja hetkiä, jotka johtuvat adoptiolasten adhd-oireista. Tilanteet ovat tuttuja: keskittymiskyvyttömyyttä ja impulsiivisuutta, välinpitämättömyyttä yhdessä sovituista säännöistä, äkillisiä mielialan muutoksia ja niin edelleen.

Usein adhd-lasten vanhemmat voivat olla itse samalla tavalla jumissa lastensa kanssa kuin lapset omien ominaisuuksiensa kanssa. Näin varsinkin, jos kokemusta muista vastaavassa tilanteessa olevista perheistä ei juurikaan ole.

Kysymyksiä riittää. Onko vika minussa? Onko vika lapsessa? Miksi se nyt ei vain tottele? Miksi minä en nyt vain antanut tämän asian olla? Kuinka ihmeessä hän pystyy tekemään noin paljon itselleen haitallisia päätöksiä?

Kestänkö tätä jatkuvaa epävarmuutta lapsen aikuistumiseen saakka? Kuka hänestä sitten pitää huolta?

Erään toisen adoptioperheen suosituksesta osallistuimme alkukesästä Kelan tukemaan adhd-lasten ja heidän perheidensä sopeutumisvalmennukseen.

Kurssi järjestettiin Oulun Nallikarissa hotelli Edenissä. Ajatus varmaan oli, että kylpylä, meri ja Nallikarin lapsille sopiva ympäristö tukisivat lasten motivaatiota ja sitä kautta lisäisivät valmennuksen tehoa.

Ainakin oma ”kuntoutujamme” viihtyi Eedenissä erinomaisen hyvin. Todellakin, adoadhd-lapsemme oli tämän kurssin kuntoutuja, ilmeisesti joihin-

kin semantiikkaan ja byrokratiaan liittyvistä syistä, vaikka koko nelihenkinen perheemmehän siellä oli kuntoutumassa.

Kurssi käydään kahdessa noin puolen vuoden välein järjestettävässä viikon jaksossa. Sen ohjelma oli verraten yksinkertainen: aamupäivällä vanhemmat, kuntoutujat ja heidän sisarensa olivat kukin omissa ryhmissään, ja iltapäivällä perheet tekivät yhdessä asioita.

Mitä ensimmäisestä jaksosta sitten jäi adhd-lapsen vanhemmille käteen?

Vaikka kuinka paljon.

Kaikkein tärkeintä oli muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien vanhempien vertaistuki.

monia uusia näkymiä ja mahdollisuuksia. Vielä erikseen on mainittava adhd-kokemusasiantuntijan luento, jossa hän kertoi omasta adhd:n ja turvattoman perheen täyttämästä nuoruudestaan ja siitä, mitä adhd-nuoren päässä oikein voi liikkua.

Entäs 9-vuotias kuntoutujamme?

Hänen mielestään parasta tietysti olivat uudet kaverit ja mahdollisuus viettää kylpylässä joka päivä monta tuntia. Jälkikäteen hän sanoi, että oli myös tärkeää havaita, että on muitakin lapsia, joilla on samanlaisia tilanteita kuin itselläkin. Ohjelmasta ja opetuksesta ei ehkä ollut niin väliä, paitsi kalareissu läheiselle pienelle joelle oli erinomaisen onnistunut, vaikka kalaa ei juuri hänelle tullutkaan.

Kelan ADHD Perhekurssi ■

Ei liene mitenkään yllätys, että kaikkein tärkeintä oli muiden samankaltaisissa tilanteissa olevien vanhempien vertaistuki. Tunne siitä, että omasta lapsesta puhuessa ei tarvitse hävetä tippaakaan, koska muut ymmärtävät täsmälleen, mistä on kysymys, on todella vapauttava ja voimaannuttava.

Keskustelut olivat esittelykierroksesta lähtien avoimia, suoria ja jopa raa’an rehellisiä, mutta samalla myös rakastavia ja huumorista voimaa hakevia. Harvoin toisilleen täysin vieraat ihmiset itkevät viiden ensimmäisen minuutin aikana, mutta nyt niinkin kävi. Luottamuksen tunne syntyi heti ja säilyi vahvana koko kurssin ajan.

Kurssin ohjelmassa käytiin asiantuntijoiden kanssa läpi monia periaatteessa jo tuttuja asioita, mutta kertauksesta ei tietenkään ole haittaa. Samoin muiden kurssilaisten ja luennoitsijoiden kanssa käydyt keskustelut avasivat

• 10 •

■

■ ■

■

Soveltuu lapselle, jolla diagnosoitu ADHD tai ADD. Lisäksi lapsella saattaa olla mm. käytös- ja tunne-elämän nepsy-oireita, motoriikan erityisvaikeuksia tai oppimisvaikeuksia.

Kuntoutusta järjestetään 5-6-vuotiaille ja alakoululaisille perheineen Toteutetaan ryhmäkuntoutuksena Kurssi sisältää muun muassa ryhmäkeskusteluja, pienryhmätyöskentelyä, monipuolista tekemistä sekä konsultointia kuntoutusasiantuntijoiden kanssa Kestää 10 vuorokautta, kahdessa 5 vuorokauden jaksossa

Lisätietoja: www.kela.fi/adhd-perhekurssi

PUHEENVUORO

Lapsen oikeuksien toteutuminen mitataan kriiseissä Lasten hyvinvoinnin kehitys maailmalla on ollut keskimäärin pitkään hyvää ja nousujohteista. Koronapandemia, jonka ei pitänyt olla vaarallinen lapsille, pysäytti kaikessa laajuudessaan tämän kehityksen, ja jopa pyöräytti kehityksen suunnan taaksepäin. Mittavat ja pitkäkestoisiksi osoittautuneet toimenpiteet viruksen leviämisen estämiseksi sekä kriisin taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat vahingoittaneet lasten terveyttä, ruokaturvaa, oppimista ja turvallisuutta.

Suomessa koronan aiheuttama etäopiskelu on ollut mahdollista hyvien opettajien, välineiden ja yhteyksien turvin, mutta on täälläkin heikentänyt oppimisintoa ja lisännyt opettajien ja oppilaiden uupumusta.

Inka Hetemäki

Samaan aikaan kolmasosa maailman koululaisista ei ole saanut etäopetusta koronakriisin aikana. Esimerkiksi itäisessä ja eteläisessä Afrikassa 40 prosenttia lapsista ja nuorista ei nyt käy koulua.

köyhissä maissa taantuma ja syntyvä sekasorto vaikuttavat oleellisesti maailmantalouteen ja siirtolaisvirtoihin, ja he ovat kehottaneet rikkaita maita kustantamaan köyhimpien maiden rokotteet pikaisesti.

Kriisit osuvat pahiten kaikkein heikoimpiin. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat lapset, joiden perheiden tarjoama tukiverkko on hauras, ja lapset, jotka asuvat maissa, jotka ovat kokonaisuudessaan hauraita.

Koulujen suluilla on kauaskantoisia vaikutuksia lasten elämään. Esimerkiksi Ugandassa, jossa koulut ovat olleet kiinni yli 300 päivää, ovat teiniraskaudet nousseet 20 prosenttia. Lapsityöläisten määrän maailmassa ennakoidaan kasvavan lähes yhdeksällä miljoonalla.

Köyhyyden kierrettä ei monissa perheissä saada katkaistua, kun koulutustaso ei kohene. Koulutuksen heikentyminen ja paremman elannon etsiminen tulevat näkymään myös yhä kasvavina pakolais- ja siirtolaisvirtoina.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus sisältää yleisperiaatteen ja velvoitteen huomioida ensisijaisesti lapsen etu. Sen takana on viisaus siitä, että heikosti hoidetut lapset horjuttavat yhteiskuntavakautta ja turvallisuutta pitkäkestoisesti, kasvattavat palveluvelkaa ja näin kriisiyttävät yhteiskunnan pysyvästi. Velvoitetta ei saisi unohtaa kriiseissä, sillä vaikeissa yhteiskunnallisissa tilanteissa tehdyt paniikkiratkaisut tuottavat ison jälkilaskun, niin yksilöille itselleen kuin koko yhteiskunnalle.

Koronapandemia uhkaa kääntää lapsikuolleisuuden kasvuun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. On arvioitu, että jopa 6000 lasta enemmän tulee kuolemaan päivässä. Tämä johtuu terveyspalvelujen supistamisesta ja esimerkiksi perusrokotekampanjoiden lykkäämisestä.

KOULULLA ON VALTAVA MERKITYS LAPSEN KEHITYKSESSÄ Kehitys on pysähtymässä myös koulutuksen suhteen. Koulutuksessa kyse ei ole vain oppimistuloksista, vaan kokonaisvaltaisesta kasvusta ja turvasta.

Alhainen rokotuskattavuus – köyhissä maissa vain noin yksi prosentti koko väestöstä on saanut ensimmäisen rokotuksen – pitää koulut siellä suljettuina.

Inka Hetemäki

MAAILMA ON ÄÄRIMMÄISEN EPÄREILU Epätasa-arvo syvenee niin maiden sisällä kuin maiden välillä.

Tuntuukin äärimmäisen epäreilulta, että rikkaat maat, joissa olisi, vaikeasta tilanteesta huolimatta, mahdollisuus vastata kriiseihin aivan eri tapaan kuin köyhillä mailla, ovat rohmunneet itselleen koronarokotteet. Tämä on myös erittäin lyhytnäköistä. Monet ekonomistit ovatkin varoittaneet, että

• 11 •

Kirjoittaja toimii vaikuttamis- ja ohjelmatyönjohtajana Suomen Unicefilla.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Innolla ja ilolla uuteen lukuvuoteen Marjukka Rauhala Piirrokset: Marjukka Rauhala

Vatsan pohjassa kipristää! Osaanko, pärjäänkö, löydänkö kavereita, onko uusi ope kiva, olenko iso vai pieni? Varsinkin ekaluokkalaisille koulun aloitus on iso askel, mutta uusi lukuvuosi nostaa pintaan monenlaisia kysymyksiä ja tunteita myös vanhemmille koululaisille. Lapset ja nuoret tarvitsevat tunteidensa käsittelyyn aikuisen tukea. Aikuisen tehtävänä onkin olla läsnä, kuunnella, tukea ja sanoittaa lapsen kanssa tunteita.

Tänä syksynä koulumaailmassa tapahtuu monia muutoksia.

Oppivelvollisuusikä nousee 18 vuoteen ja laajenee toiselle asteelle, lukioiden opetussuunnitelma muuttuu ja kaksivuotinen esikoulukokeilu alkaa valikoiduissa yksiköissä. Rakenteellisilla muutoksilla pyritään kehittämään suomalaista koulujärjestelmää entistä paremmaksi. Lapset ja nuoret, jotka opiskelevat muutosten keskellä, tulisi huomioida aina yksilöinä.

ON OK, JOS JÄNNITTÄÄ

Koulun tai päiväkodin aloittaminen usein jännittää, mutta se voi todella myös pelottaa lasta. Uusi ympäristö, uudet ihmiset, uudenlainen arki ja etenkin se, miten muut lapset hyväksyvät joukkoonsa voivat saada lapsen mietteliääksi. Pieni jännitys kuuluu elämään, mutta kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään arjessaan. Selvitysten mukaan erityisesti vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat syrjintää päiväkodeissa ja kouluissa.

Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin turvallinen päiväkoti ja koulu on jokaisen lapsen oikeus.

Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että tämä oikeus toteutuu. Muista siis puuttua aina syrjintään. Älä käännä katsettasi muualle. Hymyile ystävällisesti, täytä tyhjänä ammottava vieruspaikka bussissa tai tervehdi vastaan kävelevää lasta ja takaa turvallinen koulumatka omalla liikennekäyttäytymiselläsi.

Pidetään yhdessä huolta, ettei yhdenkään lapsen tarvitse pelätä.

• 12 •

SAMAISTUMISPINTOJA KAIKILLE, KIITOS!

Kenen tarinaa koulukirjoissa kerrotaan? Keiden kuvat koristavat koulukirjan kansia ja sisältöjä? Vaikka oppimateriaalit ovat kehittyneet paljon viime vuosina, kertovat oppimateriaalit edelleen yhteiskunnasta ja historiasta Eurooppa-keskeisesti ja valkoisesta näkökulmasta käsin.

Oppimateriaalien representaatiot viestittävät lapsille ja nuorille, mikä on tavoiteltavaa ja mikä ei. Valittujen kertomusten ja kuvien avulla oppilaat asetetaan eriarvoiseen asemaan sekä koulussa, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat elämäänsä samaistumisen kohteita. Jokaisella on oikeus reflektoida itseään opetuksessa ja tunnistaa itsensä oppimateriaaleista. Opetuksessa ja materiaaleissa tulee näkyä kaikennäköisiä ihmisiä erilaisissa rooleissa ja ammateissa.

Oppimateriaalit kaipaavat jatkuvaa päivittämistä, asioiden uudelleen sanoittamista ja näkökulmien moninaisuutta. Tarvitsemme kriittistä katsetta. Kenen näkövinkkelistä oppikirjojen sisältöjä on laadittu?

Kuinka moninaisia materiaaleja luovat työryhmät ovat? Myös opettajilla on mahdollisuus yhdessä oppilaidensa kanssa tutkia, ketkä tulevat nähdyksi ja kuulluksi ja millä tavalla.

TURVALLISESTI SOMESSA

Sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt koronapandemian myötä, kun fyysisiä kohtaamisia on pyritty välttämään. Se on ollut virkistävä väylä pitää yhteyttä, jakaa kokemuksia ja seurata maailman menoa poikkeuksellisina aikoina.

Somen varjopuolena on kuitenkin vihapuhe, johon joka toinen sosiaalisen median käyttäjä törmää. Nettikiusaaminen ja -ahdistelu koskettaa erityisesti nuoria, joista jopa 16 % on joutunut kiusatuksi somessa. Sekä vihapuhe että nettikiusaaminen ovat yleistyneet koronapandemian aikana. Sosiaalinen media on saumaton osa nuorten arkea, eikä sen käyttöä tulisi kieltää. Jokaisella on oikeus tuoda mielipiteitään julki sosiaalisessa mediassa ja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Nuorten ”unelmien sosiaalinen media on turvallinen, yhdenvertainen ja tekee maailmasta paremman.” Meidän aikuisten tehtävänä on avata keskustelua sosiaalisen median turvallisuudesta ja vastuullisuudesta, paitsi nuorten, myös päättäjien, opettajien, vanhempien, toimittajien, yritysten ja somevaikuttajien kanssa.

ILO KUULUA JOUKKOON

Jokaisella meistä on tarve kuulua joukkoon ja saada kavereita. Joiltakin lapsilta ja nuorilta tämä käy helpommin kuin toisilta. Toinen on heti kuin kala vedessä ja toinen tarvitsee enemmän tukea.

Lapsille tulee opettaa kaveritaitoja ja painottaa, että jokainen ryhmäläinen omine erityisyyksineen tulee huomioida. Ihonväri, kielitaito, puheentapa, sukupuolen ilmaisu, vamma tai vammattomuus, uskonto, varallisuus, pukeutuminen, kulttuuri tai muut piirteet ja ominaisuudet eivät saa estää lasta tai nuorta kokemasta olevansa arvostettu osa ryhmää.

Artikkeli perustuu lukuvuoden alussa Yhteiset Lapsemme ry:n sosiaalisessa mediassa julkaistuun kaksikieliseen kampanjaan.

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

”Mä en ikinä nähnyt oppikirjoissa ketään, joka ois näyttänyt multa” Koulussa rakenteellinen rasismi on hiljaista ja piilossa olevaa Naomi ja Wanda Holopainen Hanna-Leena Ylönen

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuoden 2020 selvityksen mukaan rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla.

Koulun rakenteellinen rasismi syrjäyttää ja vaikuttaa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Maaliskuussa Yhteiset Lapsemme ry järjesti rasisminvastaisen viikon avauksena yläkouluille suunnatun verkkokeskustelun, jonka tarkoituksena oli herätellä pohdintaa rasismista nuorten kesken. Nyt syyslukukauden alkaessa tämä keskustelu on taas hyvin ajankohtainen, ja sitä tulisi käydä niin koululaisten, opettajien kuin huoltajienkin kesken.

Startti rasisminvastaiseen viikkoon -verkkokeskusteluun oli kutsuttu mukaan nuoria yhteiskunnallisia vaikuttajia ja artisteja. Siihen osallistuivat kasvatustieteilijä ja toimittaja Alice Jäske, romanikulttuurin ohjaaja ja aktivisti Dimitri Lindgren, angolalaistaustainen räppäri NaharY ja saamelainen taiteentekijä ja feministi Pinja Pieski.

Keskustelun juontajina toimivat Wanda ja Naomi Holopainen.

Heidän missionaan on normalisoida moninaisuus ja edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta juontamalla tapahtumia ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tässä artikkelissa on koottuna keskustelussa esille nousseita ajatuksia.

”Rasismista pitää puhua suoraan, rehellisesti ja oikeilla termeillä.” – Dimitri

Miten rasismista pitäisi puhua ja miksi? Kaikki keskustelijat olivat hyvin yksimielisiä vastauksissaan: rasismi on moniulotteinen aihe, josta keskusteleminen voi herättää voimakkaitakin tunteita. Silti rasismista pitää puhua rehellisesti, suoraan ja oikeilla käsitteillä. Rasismi on meidän kaikkien yhteinen ongelma, sillä se on yhteiskuntamme rakenteissa.

Siksi rasismista keskusteleminen on myös kaikkien velvollisuus, myös niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti joudu kohtaamaan.

Avoin keskustelukulttuuri on ainoa tie rasististen rakenteiden muuttamiseen. Tietämättömyys lisää pelkoja ja ennakkoluuloja. On tärkeää hankkia tietoa rasismista ja keskustelulla siitä rohkeasti toisia kunnioittaen, mutta aihetta pelkäämättä. Oman tietämättömyyteensä saa tunnustaa, voi kysyä tarkennusta termeihin tai antaa sitä muille. Tarvittaessa pitää osata pyytää anteeksi ja antaa anteeksi myös niille, jotka ovat ehkä tietämättömyyttään erehtyneet sanomaan jotain epäkorrektia. On tärkeää olla vähättelemättä toisen kokemusta, vaikka se olisikin itselle vieras.

”Koen itse olevani 100 %:sti suomalainen ja 100 %:sti taiwanilainen.” – Alice

Seuraavaksi keskustelussa pureuduttiin identiteettiin: Mitkä asiat määrittelevät suomalaisuutta tai tekevät ihmisestä suomalaisen?

• 14 •

Dimitri huomautti, että itsensä voi määritellä monella eri tapaa: kielen, kulttuurin, syntyperän, suvun ja jopa yhteisön sisäisten tapojen perustella.

Suomalaisuutta määrittelemään saatetaan usein käyttää sellaisia asioita kuin valkoisuus, luonto, uskonto, syntyperä tai tietynlainen sisustus, vaatetus, mielipiteet ja kulttuuri, mutta oikeastaan niiden ei pitäisi määrittää sitä, kuka voi olla suomalainen.

Keskustelijat painottivat sitä, että suomalaisuus on tänä päivänä monimuotoista ja identiteettejä voi olla monenlaisia. Meillä jokaisella on oikeus määritellä oma identiteettimme. Identiteetti ei ole myöskään pysyvä ja stabiili, sillä ihmisinä me muutumme ja omaksumme erilaisia asioita osaksi identiteettiämme.

Identiteetti voi olla moninainen ja muodostua kahdesta kulttuurista tai useammasta kulttuurista, ja silti olla ehjä ja kokonainen.

NaharY ilmaisi asian näin: ”Mulla voi olla dashiki-puku päällä ja mä voin syödä ruisleipää samaan aikaan, se ei tee musta enemmän tai vähemmän suomalaista.”

Valitettavan usein identiteetti kyseenalaistetaankin ulkopuolelta.

Suomalainen identiteetti kuuluu kuitenkin kaikille, jotka kokevat sen omakseen. Suomalaisuus muuttuu ja sitä pitää määritellä koko ajan uudestaan.

”Mulle sanottiin, että meillä on kaikki romanit ollu pienryhmätunneilla.” – Dimitri Keskustelijat pääsivät avaamaan rakenteellista rasismia, ja sitä, miten

luulojaan, jotta he voisivat luoda myös oppilaille turvallisen tilan käsitellä rasismia. Lisäksi opettajien ja kasvattajien opintoihin tarvitaan lisää antirasistista koulutusta. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tulee hakea tietoa ja olla esimerkkinä, eikä lasten ja nuorten pidä joutua kantamaan vastuuta oman kulttuurinsa selittämisestä.

Alice Jaske

Dimitri Lindgren

se näyttäytyy esimerkiksi koulumaailmassa. Rakenteellinen rasismi on hiljaista ja piilossa olevaa. Se tarkoittaa valkonormatiivisia rakenteita, jotka eivät anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia. Rakenteellinen rasismi syrjäyttää, sillä se ei ota huomioon kaikkia samanarvoisesti.

Rakenteellinen rasismi vaikuttaa lasten ja nuorten opintopolkuihin ja valintoihin. Se heikentää mahdollisuuksia opiskella, työllistyä ja saada palveluja.

“Tietyt opettajat vaati mua pienryhmään ja erityisluokalle, kun taas mun unelmana oli se, että mä pääsen musaluokalle”, Dimitri kertoo.

Suomessa valkoisuus on normi, joka näkyy kaikkialla. Koulussa opetus ja oppikirjat ovat usein Eurooppa-keskeisiä. Ne sisältävät piilotetun viestin, että eurooppalaisuus on tärkeämpää ja parempaa.

Myös oppikirjojen kuvasto voi antaa hyvin suppean kuvan suomalaisuudesta, kuten Alice huomautti: ”Mä

”Unelmien maailmassa meillä ei olis sortavia rakenteita.”

– Pinja Pieski

Pinja Pieski

Lopuksi keskustelijat pääsivät jakamaan unelmansa tulevaisuudesta.

Unelmien maailmassa ei ole sortavia ja syrjäyttäviä rakenteita. Jokainen saa olla omanlaisensa ja tulla kohdatuksi kokonaisena ja tasavertaisena. Kaikki uskaltavat unelmoida ja haaveilla.

Jokaisella on mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Kaikissa ammateissa olisi hyvä ja moninainen edustus erilaisia ihmisiä, jotta nuoret näkisivät kaikki ovet avoinna.

Vielä se ei ole todellisuutta. Rasismin kitkemiseen tarvitaan edelleen aktiivisia antirasistisia tekoja ja keskustelua.

Vastuu on meillä kaikilla.

NaharY

en ikinä nähnyt oppikirjoissa ketään, joka ois näyttänyt multa.”

Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat esikuvia, roolimalleja ja laajempaa näkökulmaa. Koulukirjojen ja median lisäksi koko yhteiskunnassa tarvitaan hyvä edustus moninaisia ihmisiä eri ammateissa, jotta nuoret näkevät, että kaikki ovet ovat heille auki.

”Tarvittais oppiaine, joka keskittyis näihin asioihin.”

– NaharY

Seuraavaksi keskustelijat pohtivat, miten opettajat voisivat toimia paremmin rasismia vastaan. ”En näe ihonväriä” on kommentti, joka kieltää rasismin ja siihen liittyvät ongelmat.

Se itsessään pitää yllä rasistisia rakenteita. Rasismi tulee nähdä ja tunnustaa myös koulumaailmassa. Sen käsittelyyn pitää varata aikaa oppitunneilla, eikä se saa olla vain läpileikkaava teema opetuksessa.

Opettajien tulisi tutkiskella omia tietoisia ja tiedostamattomia ennakko-

• 15 •

Startti rasisminvastaiseen viikkoon – opetusaineisto STARTTI rasisminvastaiseen viikkoon -opetusaineisto sisältää verkkokeskustelusta tehdyn tallenteen sekä siihen liittyvän tehtäväpaketin.

Aineisto on suunnattu peruskoulun 8.-9-luokkalaisille.

Keskustelutallenteen ja tehtäväpaketin aiheita ja teemoja ovat: Miten rasismista pitäisi puhua ja miksi?

Kuka saa olla suomalainen? Miltä suomalaisuus näyttää? Miten suomalaisuus koetaan? Mitä on rakenteellinen rasismi ja miten se näkyy nuorten arjessa? Millainen olisi unelmien tulevaisuus? Minkälaisessa yhteiskunnassa haluaisimme elää? Miten tähän päästään?

Katso lisää www.yhteisetlapsemme.fi Tilaukset: pajatoiminta@yhteisetlapsemme.fi

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

ADOPTIOLAUTAKUNTA TIEDOTTAA:

Adoptio ei ole oikea keino auttaa lapsia kriisissä

Lapsia Kabulissa Afganistanissa. Kuva: Unplash 2020.

Kansainvälinen adoptio ei ole oikea keino lasten auttamiseen kriisitilanteessa.

Luonnonkatastrofien, sotien ja konfliktien ja yhteiskunnallisen sekasorron keskellä lapsia pitää auttaa muilla keinoilla. Juuri nyt tämä koskee myös Afganistania.

Valvirassa toimiva adoptiolautakunta on saanut tiedusteluja, joissa tiedustellaan adoption käyttämistä väylänä Afganistanin lasten auttamisessa.

Adoptiolautakunta katsoo kuitenkin,

että nykytilanteessa maassa ei ole adoptioon tarvittavia lainsäädäntö- ja viranomaisrakenteita, minkä vuoksi lapsen oikeuksien turvaaminen ei ole mahdollista. Adoptioyhteistyö vaatii vakaan hallinnon, toimivan lastensuojelujärjestelmän sekä lapsen oikeuksia suojaavan ja yhteistyöhön sopivan lainsäädännön. ”Kansainvälistä adoptiota tulisi välttää katastrofi- ja poikkeusoloissa, jolloin on erityisen korkea riski, että lapsia joutuu eri syistä eroon vanhemmistaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että kansainvälinen adoptio on viimesijainen vaihtoehto lapselle vakaissakin olosuhteissa”, toteaa adoptiolautakunnan puheenjohtaja Irene PärssinenHentula.

• 16 •

”Tällä hetkellä ensisijaista on kaikin keinoin ehkäistä ennalta lasten joutumista eroon vanhemmistaan sekä tehtävä perheenyhdistämistyötä Afganistanissa heti, kun se on mahdollista”, hän jatkaa.

Adoptiolautakunnan mukaan suomalaisten luonnollinen halu auttaa olisi tärkeää kanavoida avustusjärjestöjen humanitäärisen avun kautta. ”Jos Suomessa asuvan perheen toiveena on adoptoida lapsi perheeseen, prosessi etenee kotimaan adoption tai suomalaisten adoptiojärjestöjen tarjoamien vakiintuneiden yhteistyömaiden kautta”, sanoo Pärssinen-Hentula.

Kansainvälistä adoptiopalvelua tarjoavia järjestöjä ovat Suomessa Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia ry.

Afganistanin tilanne koskettaa nuoria – miten tukea ja toimia?

Meeri Lindroos

Yhteiset Lapsemme ry järjestää tukiperheitä sekä ilman huoltajaa maahan tulleille turvapaikanhakijataustaisille lapsille ja nuorille että perheensä kanssa tulleille lapsille.

Afganistanin kriisin alkamisen jälkeen on tullut myös uusia hakemuksia Afganistanista kotoisin olevilta lapsilta ja nuorilta ja heille pyritään löytämään mahdollisimman nopeasti tukiperheitä.

Afganistanin tilanne koskettaa monia tukiperhetoimintamme lapsia ja nuoria henkilökohtaisesti. Nuorella voi olla paljon huolta ja hätää omasta perheestään, kodistaan ja ystävistään.

Tiedottomuus omien läheisten tilanteesta ja tulevaisuudesta kuormittaa ja

toisaalta jatkuva uutistulva ja kuvasto kaaoksesta lisää ahdistusta.

Uutiset Afganistanista voivat herättää ahdistusta ja voimattomuuden tunteita myös meissä aikuisissa. Voi tuntua vaikealta tukea ja auttaa nuorta, kun ei itsekään tiedä mitä tapahtuu ja kuinka tulisi toimia.

Jokainen lapsi ja nuori on yksilö ja käsittelee tilannetta omalla tavallaan.

Yhdellä voi olla suuri tarve puhua tilanteesta ja toiselle voi olla parasta saada jotain ihan muuta tekemistä ja ajateltavaa.

Tässä vinkkejä tukiperhekoulutuksestamme kuormittuneen nuoren kohtaamiseen ja akuutissa kriisissä tukemiseen.

Lapsuusmuistoja Afganistanista ”Muistan hyvin sen ajan, kun olin vielä pieni lapsi Afganistanissa. Koskaan ei ole ollut niin hyvä olla kuin silloin, kun perhe oli vielä yhdessä. Asuimme maaseudulla. Isä kasvatti perunoita, sipuleja ja viljeli vehnää ja maissia.

Me lapset kuljimme aina hänen kanssaan.

Autoimme töissä ja leikimme poikien kanssa.”

Zeinullah Sami Safi, 20 v.

Miten tuen kuormittunutta nuorta arjessa: ■

Kohtaa kuin kuka tahansa nuori

■

Kysele vointia, kuulumisia

■

Osoita, että haluat ja pystyt ottamaan vastaan nuoren kertoman ja tunteet

■

Kunnioita nuoren rajoja! Voit kysellä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka jättävät varaa päättää itse, miten vastata.

■

Kulje rinnalla ja ole läsnä

■

Ylläpidä toivoa

■

Tuo muuta ajateltavaa

■

Pidä kiinni arjen rutiineista, ota nuori mukaan niihin

■

Huolehdi nuoresta, älä kuitenkaan tee puolesta

■

Huolehdi omasta jaksamisestasi

Miten tuen nuorta akuutissa kriisissä: ■

Ole läsnä, kuuntele ja huolehdi

■

Anna kaikki tila nuorelle siinä hetkessä

■

Vältä omien kokemusten kertomista, mielipiteiden ilmaisua ja latteuksia

■

Vältä liian aikaista lohduttamista

■

Pidä omat tarpeet ja tunteet (avuttomuus, auttamisen tarve, ahdistuneisuus, lohduttamisen tarve) kurissa

■

Älä jää yksin

• 17 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Tukiperheenä toimimisen rikkaus ja haasteet Sisarukset eivät jääneet vastaanottokeskukseen, vaan joutuivat siirtymään parin viikon päästä muualle.

PROSESSI ALKAA

Marjo

Kerron omasta ja perheeni kokemuksesta tukiperheenä. Matkamme tukiperheeksi alkoi hyvin erityislaatuisella ja unohtumattomalla tavalla. Kohtasin tulevat tukiperhe”lapseni”, kun olin vielä töissä alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Olin työskennellyt vuoden 2015 pakolaiskriisistä asti eri vastaanottokeskuksissa ja perheryhmäkodeissa. Olin kohdannut vuosien aikana lukuisia turvapaikanhakijalapsia ja -nuoria, jotka kaikki jättivät mieleeni ja sieluuni pienen jäljen.

KOHTAAMINEN Vastaava ohjaaja soitti, kun olin menossa iltavuoroon ja kertoi, että kaksi lasta odotti poliisiasemalla.

Minun tehtäväni oli hakea heidät, joten lähdin saman tien poliisiasemalle. Olin hakenut poliisiasemalta useita lapsia ja nuoria, mutta tämä kohtaaminen oli erilainen. Pienempi sisaruksista juoksi luottavaisesti luokseni heti, kun kerroimme sisaruksille, että he lähtevät mukaani.

Kävelimme käsi kädessä autolle ja olin kiitollinen siitä, että meillä oli yhteinen kieli. Pystyimme heti kommunikoimaan ja tuntui, että luottamus syntyi sillä sekunnilla. Tuin sisaruksia vastaanottokeskukseen asettumisessa ja vietin heidän kanssaan paljon aikaa.

Olin kuitenkin ammatillisessa roolissa ja kohtelin heitä kuten muitakin vastaanottokeskuksen lapsia ja nuoria.

Sisarukset lähtivät, ja kun olin hyvästellyt heidät, menin kotiin töistä itkien koko kotimatkan. Olin luvannut heille, että tulisin tapaamaan heitä heidän uuteen asuinpaikkaansa. Muutama kuukausi sisaruksien lähdön jälkeen vierailu toteutui ja tapasin sisarukset, jotka juoksivat innoissaan syliini.

Tämän hetken jälkeen päätin, etten voi mitenkään jättää näitä sisaruksia pysyvästi pois elämästäni.

Päätin ottaa yhteyttä Yhteiset Lapsemme -järjestöön, joka oli tuttu työni kautta. Kerroin, että haluan alkaa tukiperheeksi näille sisaruksille ja prosessi lähti käyntiin. Vaihdoin työpaikkaa vastaanottokeskuksesta lastensuojeluntyöhön ja tuntui, että oli sopiva hetki ryhtyä tukiperheeksi.

Meni pari kuukautta ja saimme aloitustapaamisen sisarusten kanssa pidettyä minun kodissani. Tilanne oli erilainen, koska olimme kotonani ja omat lapseni olivat paikalla. Sisarukset olivat ohjaajan kanssa ja minä en enää ollut ohjaajan roolissa, vaan tukiperheenä omien lasteni kanssa. Kaikkia jännitti selvästi, mutta onneksi lapseni ovat hyvin samanikäisiä kuin sisarukset, joten yhteinen sävel lasten kesken löytyi pian.

TUKIPERHEEN DYNAMIIKKA Ensimmäinen tapaaminen järjestyi hyvin pian aloitustapaamisen jälkeen.

Leivoimme kotona ja pelasimme pelejä.

Ulkona oli kamala kaatosade, joten oli hyvä syy olla vaan kotona ja antaa lasten tutustua rauhassa. Sisarukset olivat tässä vaiheessa jo oppineet auttavasti suomea, joten kannustin myös suomen puhumiseen. Lapset aivan luonnollisesti myös sekoittivat eri kieliä keskenään ja kaikki ymmärsivät toisiaan.

• 18 •

Koronavuosi rajoitti tapaamisiamme, mutta pidimme yhteyttä puhelimitse ja onnistuimme myös saamaan ihania tapaamispäiviä. Saimme ikimuistoisia hetkiä kesältä Linnanmäen SeaLifessa mereneläviä katsomassa ja Hakaniemen rannassa jäätelöä syömässä. Kotimme läheinen jalkapallokenttä oli kovassa käytössä. Sain kolmannen lapseni loppukesästä 2020 ja tapasimme sisarukset vauvan kanssa. Vauva herätti ihastusta sisaruksissa.

Tukiperheenä olen myös yhteydessä työntekijöihin ja sisarusten lailliseen edustajaan tarvittaessa. Kerran kahvittelimme sisarusten edustajan kanssa ja kävimme läpi tärkeitä asioita, joita oli noussut esille sisarusten kanssa. Näistä asioista piti tietenkin puhua. Koska olen työskennellyt vuosia vastaanottokeskuksessa, tiedän hyvin tarkasti mitä ohjaajien ja edustajien työnkuvaan kuuluu. Tiedän rajani tukiperheäitinä, enkä puutu virallisiin asioihin enkä prosesseihin. Sisarusten edustaja oli minulle tuttu vastaanottokeskusajoilta ja totesi minulle, että eikö ole ihanaa, kun saat olla vaan äiti. Ja se on ihaninta, saan olla tukiperheäiti. En missään nimessä biologinen äiti, mutta äitihahmo tai varaäiti.

Kaikki on edennyt luontevasti ja pakottamatta. On ollut hienoa huomata, kuinka tukisuhde ja side on pysynyt vahvana koronavuodesta ja välimatkasta huolimatta. Tiedän, että saamme vielä paljon yhteisiä ilon ja naurun hetkiä. On ollut myös mukava huomata, että surusta tai ikävästä on voitu puhua yhdessä. Olen saanut olla olkapäänä ja tukena myös vaikeampina hetkinä.

Parasta tukiperheenä olemisessa on se, ettei minun tarvitse olla missään roolissa tai työnkuvan rajoissa. Saan olla ihan oma itseni ja äiti, lapseni saavat olla tapaamisissa mukana ja saamme olla kotonani. Tukisuhde ei kuormita minua, emmekä viestittele jatkuvasti lasten kanssa. Annan tilaa heille

elää normaalia arkeaan ja toisinpäin.

Tapaamisemme ovat rentoja ja teemme samoja asioita, mitä muutenkin tekisimme vapaapäivänä lasteni kanssa.

Lapseni ja sisarukset ovat ystävystyneet upealla tavalla. Uskon myös, että tukiperheenä tarjoamme pysyvyyttä ja turvaa sisaruksille. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tukisuhde jatkuu läpi elämän, tuntuisi teennäiseltä lopettaa, kun sisarukset täysi-ikäistyvät. Tulen olemaan tukiperheäiti heille ikuisesti. <3 Suosittelen tutustumaan tukiperhetoimintaan ammattitaitoisen ja osaavan Yhteiset Lapsemme ry:n kautta. Tukiperheenä voit tuoda pysyvyyttä ja antaa turvallisen aikuisen ja kodin energiaa sitä tarvitseville lapsille ja nuorille.

Kirjoittaja on kolmen lapsen äiti Helsingistä, joka toimii perheensä kanssa tukiperheenä kahdelle lapselle.

Ammatiltaan hän on lastensuojeluun ja monikulttuuriseen työhön erikoistunut sosionomi, joka on tällä hetkellä perhevapaalla.

Voisiko sinun perheesi tarjota turvallisen ja tavallisen arjen kokemuksia lapselle tai nuorelle?

Koulutamme tukiperheitä ja tukihenkilöitä ilman huoltajaa tulleille turvapaikanhakijataustaisille lapsille ja nuorille sekä pakolaistaustaisten perheiden lapsille.

Kahdeksan tuntia kestävä verkkokoulutus on käynnissä non stop -periaatteella. Koulutus on maksuton ja siihen ilmoittautuneet haastatellaan ennen koulutuksen aloittamista.

Katso lisätietoa www.yhteisetlapsemme.fi tai ole yhteydessä: Heini Aaltonen puh. 044 7211 245, heini.aaltonen@yhteisetlapsemme.fi Meeri Lindroos puh. 044 7211 244, meeri.lindroos@yhteisetlapsemme.fi

Taiteilija Laura Merzin työpajassa taidemuseo Emmassa lapset osallistuivat yhteistaideteoksen tekemiseen.

Kesäisiä retkiä ja taidetoimintaa turvapaikanhakijaperheille Anna Etzell Hanna-Leena Ylönen

Kotouttavassa vapaa-ajan toiminnassa onnistuttiin vallitsevasta tilanteesta huolimatta toteuttamaan turvallisesti ja onnistuneesti kesäistä ohjelmaa ja retkiä. Retkikohteiksi valikoituivat Seurasaari ja Suomenlinna, ja Vanhassa Kirkkopuistossa järjestettiin picnic.

Lisäksi kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan taidetyöpajaan taidemuseo Emmassa.

Puistopicnicillä oli ohjelmassa pihapelejä ja eväiden syöntiä. Retkeläiset osallistuivat peleihin, ja lapset innostuivat erityisesti kokeilemaan niin uusia pelejä ja leikkejä kuin jo ennalta tuttuja puuhia. Myös vapaaehtoiset ja vanhemmat lähtivät mukaan peleihin ja leikkeihin. Yhteiset Lapsemme ry hankki retkelle pihapelejä ja retkellä kokeiltiinkin pallon ja frisbeen heittoa, renkaanheittoa, hyppynarulla hyppyä ja petankia, mutta myös saippuakuplien puhaltelua oli ohjelmassa. Retken kohde valikoitui läheltä vastaanottokeskusta, jotta perheet voivat helposti vierailla puistossa myös jatkossakin, ja retken avulla lähialue palveluineen tuli perheille tutummaksi. Retkellä kuunneltiin myös asukkaiden toivemusiikkia ja syötiin eväitä. Retken lopuksi

• 19 •

hankitut pihapelit lahjoitettiin vastaanottokeskukseen.

Ennen paluuta kouluarkeen saimme mahdollisuuden osallistua taidemuseo Emmassa järjestettyyn taidetyöpajaan, jonka ohjasi kuvataiteilija Laura Merz. Työpajan tuotokset tulevat osaksi suurempaa yhteisötaideteosta.

Taidetyöpajassa päästiin kokeilemaan erilaisten eläinten maalaamista musteella mitä mielikuvituksellisimmilla siveltimillä, kuten hammasharjoilla ja kenkäharjoilla. Työpajasta matka jatkui hyvin ansaitulle kakulle ja kahville kauppakeskus Ainoaan. Retki oli osallistujien mielestä onnistunut ja kaikki jäivät odottamaan innolla yhteisötaideteoksen julkistamista. Kaikki pääsevät ihailemaan taidetyöpajan tuotoksia Taidemuseo Emman ulkopuolelle nousevalla työmaa-aidalla.

Retket olivat sekä osallistuvien perheiden että vapaaehtoisten mielestä onnistuneita; pihapelit, eväiden syöminen, luova toiminta, hauskanpito ja yleinen yhteisöllinen tekeminen ja yhdessä olo keräsivät positiivista palautetta sekä toiveita uusista retkistä.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Toimintaa ja vaikuttamista omista lähtökohdista Esittelyssä nuorten ja nuorten aikuisten järjestöjä Tuomo Holopainen

Nuoret ovat itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.

Viime vuosien aikana onkin yleistynyt trendi nuorten ja nuorten aikuisten perustamista järjestöistä ja yhteisöistä.

Niiden toiminnan sisältö vaihtelee koripallotreeneistä podcasteihin, mutta tavoitteet ovat samankaltaisia: parantaa osallisuutta, toimia ja vaikuttaa sekä tuoda näkyväksi asioita omista lähtökohdista käsin.

Haluamme esitellä joitakin järjestöjä ja yhteisöjä, jotka vahvistavat nuorten ja nuorten aikuisten yhdenvertaista osallisuutta yhteiskunnassa.

AfroFinns

Afrofinns on yhdistys afrosuomalaisille, suomalaisille sekä kaikille, joilla on yhteyksiä Afrikan mantereelle. Tavoitteena heillä on ylläpitää, tukea ja kehittää afrikkalaistaustaisten yhteisöä Suomessa. He pyrkivät edistämään integraatiota, kulttuurien dialogia sekä ihmisten mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiseen ja yrittäjyyteen sekä afrosuomalaisen yhteisön sisällä että koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhdistys korostaa erityisesti afrikkalaistaustaisten itsenäistä elämää ja roolia yhteiskunnassa. https://afrofinns.com/ https://www.facebook.com/AfroFinns https://twitter.com/afrofinns1 https://www.instagram.com/afrofinns_ry/

Good Hair Day (GHD)

Good Hair Day on kaupunkitapahtumasta lähtöisin oleva kollektiivi, joka on tarkoitettu erityisesti afrosuomalaisille. Nykyään GHD on laajentanut toimintaansa koulutuksiin ja vierailuihin eri organisaatioissa. Tavoitteena kollektiivilla on voimauttaa afrosuomalaista yhteisöä. GHD laajentaa afrosuomalaisten representaatiota, tukee turvallisempien tilojen luomista sekä lisää tietoa afrohiusten hoidosta. Kollektiivi haastaa normatiiviset kauneusihanteet sekä rikkoo negatiivisia stereotypioita mustuudesta. GHD juhlii afrosuomalaisuutta ja afrohiuksia tarjoamalla tilaa afrosuomalaisille tutustumiseen ja yhteyden muodostamiseen ilon ja toivon kautta. https://goodhairday.fi/ https://www.instagram.com/ghdhelsinki/

Adoptoidun ääni

Adoptoidun ääni on Yhteiset Lapsemme ry:n tuottama podcast, jossa kansainvälisesti adoptoidut aikuiset keskustelevat heille itselleen tärkeistä aiheista. Adoptoidun äänen toimitus kutsuu mukaan keskusteluihin myös mielenkiintoisia ja ajankohtaisia vieraita. Podcast on kuunneltavissa Mixcloudissa sekä Spotifyssä ja jaksoja äänitetään sekä suomeksi, ruotsiksi että myös englanniksi. https://linktr.ee/adoptoidunaani https://www.instagram.com/ adoptoidunaani/ https://www.mixcloud.com/ Adoptoidunaani/

Fenix Helsinki

Fenix Helsingille on tärkeää lisätä erityisesti maahanmuuttajanuorten osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhdistys haluaa lisätä nuorten mahdollisuuksia kehittää asioita, jotka he itse kokevat ongelmalliseksi. Fenix Helsingin tarkoituksena on neuvoa ja ohjata läpi yhteiskunnallisten haasteiden, ja toiminnassa painottuu erityisesti toisen sukupolven nuorten ongelmat.

Yhdistyksen tärkein ajatus kiteytettynä on pyrkiä omalla toiminnallaan rikkomaan yhteiskunnan eri yhteisöjen välille muodostuneita muureja. https://www.fenixhelsinki.com/ https://www.facebook.com/fenixry/ https://twitter.com/fenixhelsinki

• 20 •

HNMKY Yökoris

Yökoris tarjoaa matalan kynnyksen liikuntaharrastuksen nuorille. Tapahtumissa soi musiikki ja paikalle voi mennä juuri silloin, kun se omiin aikatauluihin sopii. Kesällä tapahtumat järjestetään ulkokentillä ja talvella sisätiloissa. Laji on läpi vuoden koripallo. https://www.hnmky.fi/yokoris https://www.facebook.com/YokorisOffical https://www.instagram.com/ yokorishelsinki/

Ruskeat Tytöt

Mahdin Nuoret

Mahdin Nuoret on yhdistys, joka tarjoaa tukea, verkoston ja äänen musliminuorille.

Yhdistyksen tavoitteena on tuoda nuoret yhteen viettämään vapaa-aikaa rentoon, turvalliseen ja hauskaan ympäristöön.

Yhdistyksen tapahtumissa nuorten on mahdollista olla aidosti oma itsensä. Toimintaan kuuluu esimerkiksi keskustelutilaisuuksia, rentoja illanviettoja, urheilua, leirejä ja erilaisia tempauksia. Toiminnassa keskeistä on ajatus siitä, että hyvinvoinnin edellytyksenä on yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne. https://mahdinnuoret.com/ https://www.facebook.com/ mahdinnuoretry https://www.instagram.com/ mahdinnuoretry/

Monik

Yhdistyksen nimi on lyhenne sanasta monikulttuuriset ja se on monikulttuurinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kotoutumista ja kansalaisryhmien välistä vuorovaikutusta Suomessa. Monik tarjoaa erilaista uraa edistävää toimintaa, kuten työhön tähtäävää valmennusta, uraneuvontaa, koulutuksia ja vapaa-ajan toimintaa. Yhdistyksen tavoitteena on edistää kahdensuuntaista kotoutumista tukemalla työyhteisöjä, työnantajia sekä muita maahanmuuttajia työssään kohtaavia. Maahanmuuttajille suunnatun toiminnan tavoite on selkeyttää suomalaista palvelujärjestelmää sekä ehkäistä syrjäytymistä. Yhdistys tekee myös vähemmistöjen menestymiseen liittyvää tutkimusta. http://www.monik.fi https://www.facebook.com/monikry/

Nuoret Muslimit (NUMU) Mixed Finns

Mixed Finns on kolmen nuoren perustama järjestö, joka toimii pääasiallisesti verkkoyhteisönä Instagramin välityksellä. Heidän tarkoituksenaan on tarjota vertaistukea rodullistetuille suomalaisille sekä jakaa kokemuksia ja tietoa rasismista. Julkaisuissa avataan esimerkiksi erilaisia syrjintään ja rasismiin liittyviä käsitteitä. Erityisesti rasismin hienovaraisista muodoista keskustellaan Mixed Finnsin jäsenten mielestä liian vähän. Tällä hetkellä Mixed Finnsin suunnitelmissa on järjestää antirasistisia koulutuksia esimerkiksi yrityksille sekä julkaista oma kirja. https://linktr.ee/mixedfinns https://www.instagram.com/mixedfinns/

NUMU on aktiivisten musliminuorten aloitteesta perustettu yhdistys, joka pyrkii virkistämään ja kehittämään nuoria niin yksilökuin yhteisötasolla. Kolme päätavoitetta ovat: aktivoiminen, vahvistaminen ja yhdistäminen. Ensimmäinen tavoite on aktivoida nuoria toimimaan oikein, sekä itsenäisesti että ryhmässä. Toinen tavoite on vahvistaa nuorten islamilaista identiteettiä ja kehittää ”me-henkeä”, jonka kautta integroida heidät tasapainoisiksi yhteiskunnan kansalaisiksi. Kolmas tavoite on yhdistää muslimiyhteisöä ja luoda yhteisymmärrystä muun väestön kanssa. Järjestö edesauttaa nuorten osallistumista kaikkeen hyödylliseen järjestö-, yhdyskunta- ja viranomaistoimintaan, jonka lisäksi he panostavat myös kansainväliseen yhteistyöhön. Yhdistys muun muassa järjestää tapahtumia sekä tuottaa oppimateriaaleja. http://www.numu.fi/ https://www.facebook.com/ nuoretmuslimit https://twitter.com/nuoret_muslimit https://www.instagram.com/ nuoretmuslimitry/

• 21 •

Ruskeat Tytöt on lähtöisin Koko Hubaran perustamasta blogista, joka on nykyisellään laajentunut yhdistykseksi sekä verkkomedia-alustaksi. Yhdistyksen missiona on vahvistaa taiteen, kulttuurin, median ja koulutustoiminnan avulla sekä Suomessa että myös Pohjoismaissa rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhteiskunnallista osallisuutta sekä edistää taiteen ja kulttuurin keinoin kulttuurien välistä vuoropuhelua ja yhteenkuuluvuutta. https://www.ruskeattytot.fi/ https://www.facebook.com/ruskeattytot https://twitter.com/ruskeattytot https://www.instagram.com/ ruskeattytotmedia/

Sahan-seura

Sahan-seura pyrkii edistämään nuorten ja heidän perheidensä aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista vahvistumista sekä valmiutta toimia monikulttuurisessa Suomessa. Tärkeitä arvoja yhdistykselle ovat yhdenvertaisuus, suvaitsevaisuus ja syrjinnän ehkäiseminen. Sahan-seura tarjoaa lapsille ja nuorille muun muassa liikuntakerhoja, jalkapallojoukkueita, koululaisten iltapäiväkerhoja sekä elämänhallintataitoja lisääviä toimintakerhoja. https://www.sahanseura.net/ https://www.facebook.com/Sahanseura/

Students of Colour (SOCO)

SOCO on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville korkeakouluopiskelijoille. Järjestö toimii opiskelijoiden äänitorvena ja edunvalvojana, välittäen muun muassa jäsentensä viestejä eteenpäin yliopiston häirintäyhdyshenkilöille. Järjestö myös vierailee tiedekunnissa, tekee vaikuttajaviestintää ja järjestää keskustelutilaisuuksia. SOCO on syntynyt tarpeesta opiskelijoiden vertaistukiverkostolle. Järjestön keskeisimpiä tavoitteita ovatkin turvallisen tilan sekä matalan kynnyksen toimintojen tarjoaminen jäsenilleen. https://linktr.ee/socohelsinki https://www.facebook.com/socohelsinki/ https://twitter.com/socohelsinki https://www.instagram.com/soco

Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

KIRJAESITTELYSSÄ:

Kaksi on liikaa Kaksi on liikaa kertoo kolmen eri ihmisen äänellä hyvän elämän tavoittelusta ja saa lukijan pohtimaan, mitkä keinot ovat onnen tavoittelussa sallittuja. Tarinan henkilöt etsivät ratkaisua ongelmiin, jotka koskettavat tänä päivänä monia: toisen ihmisen läheisyyden kaipuu, mielekäs työ, hyväksytyksi tuleminen ja rakkauden kaipuu.

Näistä teemoista Kaksi on liikaa kertoo vanhan miehen, nuoren naisen ja nuoren turvapaikanhakijan äänellä. Aikamme isot kysymykset kuljettavat tarinaa.

Kirjan kirjoittaja Merja Svensk on tehnyt pitkän uran erilaisissa ihmisten ja työyhteisöjen hyvinvointiin sekä yhdenvertaisuuteen liittyvissä kehittämistehtävissä. Hän toimii myös työnohjaajana, rikos- ja riitasovittelijana ja erilaisissa vapaaehtoistehtävissä.

Yhteiset Lapsemme ry:ssä olemme saaneet kulkea monia polkuja yhdessä Merjan kanssa 1990-luvulta alkaen. Hän on antanut asiantuntevan ja inhimillisen panoksensa järjestömme toimintaan eri tavoin.

Lämpimät onnittelumme ja kiitoksemme siitä, että kirjailija lahjoittaa koko kirjan painoksesta itselleen kertyvän tuoton järjestömme lastensuojelutyöhön.

KAARLE KARHU

Merja Svensk: Kaksi on liikaa Basam Books 2021

– on kirjauutuus nepsy-lapsille

Syyskuun alussa ilmestynyt lastenkirja Kaarle Karhun kirja käsittelee autismikirjoa. Kirjan kirjoittaja Salla Hewitt on autismikirjon kuntoutusohjaaja ja kahden autismikirjon lapsen äiti.

Kaarle Karhun kirja tarjoaa tietoa sekä autismikirjon lapsille itselleen että heidän sisaruksilleen ja muille lapsille. Kirjassa seikkailevat Kaarle karhu ja tämän veli Vilkas Viljami. Kaarlella ja Viljamilla on molemmilla omat haasteensa, mutta kirjan Äitikarhulla on oivat neuvot vaikeisiin tilanteisiin.

Kirja sisältää kuusi tarinaa lasten elämän arkisista tilanteista.

Tarinoissa näkyy, mitä lisämausteita nepsylapsille ominainen toiminta niihin tuo ja millaisesta tuesta he hyötyvät. Tarinat on suunnattu lapsille, mutta aikuiset saavat niistä neuvoja myös omaan toimintaansa.

Salla Hewitt: Kaarle karhu Pinkumi 2021

Kaarlen ja Viljamin touhut kolahtavat epäilemättä jokaiseen, joka on joskus ollut tekemisissä neurokirjon lapsen kanssa ja kirjan myötä syntyy todennäköisimmin aivan uusia oivalluksia – niin lapsille kuin aikuisillekin.

Kaarle Karhun kirja sopii luettavaksi kotona sekä käytettäväksi mm. varhaiskasvatuksessa, koulun alaluokilla, kuntoutuksessa ja perheiden kanssa työskenneltäessä.

Kaarlen ja Viljamin tarinoiden myötä lapselle avautuu aivan uusi mahdollisuus käsitellä omia erityispiirteitään ja kääntää haasteet positiivisiksi.

Ihan me kaikki olemme ihanasti erilaisia. Niin myös Kaarle ja Viljami.

• 22 •

Lahjoita lapsille ja nuorille!

Voit tukea Yhteiset Lapsemme ry:n työtä tekemällä lahjoituksen juuri sinulle sopivalla tavalla.

Lahjoitetut varat käytetään lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön rahankeräyslupamme mukaisesti.

Voit lahjoittaa haluamasi summan. Pienikin lahjoitus auttaa!

Tekstiviesti Tekstiviesti on nopea ja helppo. Esimerkiksi 10 euron lahjoitus: lähetä tekstiviesti 10 YL numeroon 16588. Saat vahvistusviestin siitä, että tekstiviesti on mennyt perille.

Sopivan summan voit valita itse.

Testamenttilahjoitus on tapa tehdä hyvää. Lahjoitetut varat ohjataan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön eettisesti kestävällä tavalla Yhteiset Lapsemme ry:n arvojen mukaisesti. Yhdistysten saamista testamenttilahjoituksista ei tarvitse maksaa perintöveroa ja testamentit ovatkin järjestöille jo melko yleinen varainhankinnan muoto. Mahdollistamme maksuttoman testamentin tekemisen, kun se laaditaan yhteistyökumppanimme Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:n kanssa.

MobilePay MobilePay on nopea ja turvallinen tapa tehdä kertalahjoitus. Lahjoitus tehdään puhelimen MobilePay-sovelluksella numeroon 74263.

Yritysyhteistyö Onko yrityksesi kiinnostunut yhteiskunnallisesti tärkeän työn tukemisesta tai vapaaehtoistyön mahdollistamisesta työntekijöilleen? Yhteiset Lapsemme ry on kiinnostunut niin pienemmistä kuin pidemmistäkin yhteistyöprojekteista yritysten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntavastuun edistämisestä. Ota yhteyttä: toiminnanjohtaja Markus Söderlund, puh. 040 7626 809, markus.soderlund@yhteisetlapsemme.fi

Facebook-varainkeruukampanja Voit aloittaa esimerkiksi syntymäpäiväkeräyksen Facebookissa Yhteiset Lapsemme ry:n hyväksi.

Kampanjan aloitus on helppoa ja avaat samalla varainhankinnan mahdollisuuksia ystäväpiirillesi. Varat tilitetään lyhentämättöminä. Lahjoittajien tiedot eivät tallennu Yhteiset Lapsemme ry:n tietokantoihin. Lisätietoja ja ohjeet kampanjan perustamisesta löydät Facebookista.

Lisätietoja: www.yhteisetlapsemme.fi

Testamenttilahjoitus

Onko teillä tarvetta verkkokoulutukselle?

Context on digitaaliseen oppimiseen erikoistunut toimisto. Luomme organisaatioille uusia mahdollisuuksia kehittää henkilöstönsä osaamista. Vaikuttavien ratkaisujemme ansiosta olemme luotettava kumppani lukuisille alansa edistyksellisimmille organisaatioille.

Ota meihin yhteyttä, jos tarvitset apua pedagogisesti toimivan ja joustavan verkkokoulutuksen suunnittelussa tai tuotannossa.

www.context.fi

info@context.fi • 23 •

+358 40 8013635 Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

3 • 2021

Etätilaisuudet adoptioperheiden läheisille

YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Järjestämme adoptioperheiden läheisille kaksiosaisen webinaarin, joka on suunnattu adoptiolastenlasta odottaville tuleville isovanhemmille ja adoptiolasten isovanhemmille sekä perheiden muille läheisille.

Myös adoptionhakijat ja adoptiovanhemmat ovat tervetulleita mukaan.

Webinaarissa käsitellään kansainvälisen adoption erityispiirteitä ja se jakautuu luento- ja kyselyosuuteen.

Luennot ovat tiistaina 19.10. klo 17.00-19.30 ja keskustelu ja kysymykset tiistaina 26.10. klo 17.30-19.00.

Molemmat tilaisuudet pidetään Zoom-alustalla.

Osallistumismaksu on 20 euroa per henkilö.

Ilmoittautumiset 12.10. mennessä www.yhteisetlapsemme.fi.

Lisätietoja: Anja Wikstedt, Yhteiset Lapsemme ry, anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Interpedia ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa.

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. www.yhteisetlapsemme.fi

SEURAA MEITÄ!

TAPAHTUMAKALENTERI 11.9., 9.10., 13.11. ja 11.12. Turun adoptioperhekerho 9.-10.10.

Ole rohkea ja reilu -ohjaajakoulutus

28.9.

Adoptiolapsen kielenkehitys -koulutus

19.10. ja 26.10. Luento- ja keskustelutilaisuudet adoptioperheiden läheisille, Zoom-etäyhteydellä 20.10. ja 27.10. Rohkeasti ja reilusti kasvatustyössä -koulutus 2.11. ja 9.11.

Rohkeasti ja reilusti kasvatustyössä -koulutus

23.11.

Yhteiset Lapsemme ry:n syyskokous

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 3-2021

Facebookissa https://www.facebook.com/YLapsemme/ Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

! i t h e l a a l i T

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla.

Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi