WARELIA kevään 2023 uudet kirjat

KEVÄÄN 2023 UUDET KIRJAT

Kokemuksen ääni

Kokemuksen ääni

Kirjojen vähittäismyynti kirjakaupoissa koko maassa sekä kaikissa kirjaverkkokaupoissa.

Kaikki kirjamme ovat saatavilla myös Warelian omassa verkkokaupassa: warelia.fi.

JÄLLEENMYYJIEN KIRJATILAUKSET

Kirjavälitys Oy tilaukset@kirjavalitys.fi

Warelia Kustannus Oy tilaukset@warelia.fi

WARELIA KUSTANNUS OY

Toimisto ja myymälä Marttilankatu 13 38200 Sastamala w@warelia.fi

Kustantaja Marko Vesterbacka 050 3469 175 marko@warelia.fi

Esitteen graafinen suunnittelu ja toteutus: Kari Jokinen / karijokinen.com

Kustannustoimittaja Salla Yli-Erkkilä salla@warelia.fi

Laura Harmajan aikanaan esittämät hu maanit ja ihmis- ja tasa-arvon keskiöön asettavat taloustieteelliset ajatukset, ideat, analyysit ja käytännön toimiin ulottuvat tulkinnat toteutusehdotuksineen ovat ny kyiseen yhteiskunnan ja kotitalouksien tilaan päivitettyinäkin järkeviä, osittain jopa ajankohtaisia.

Alkuolettamukseni oli, etten löytäisi Laura Harmajan elämäkertaa kirjoitta essani ja arkistoja penkoessani merkit tävästi runoilijatytär Saimaan liittyvää lisätietoa. Toki ymmärsin näkökulman vaihtamisen ja tietojen priorisoinnin voi van muuttaa joitakin tulkintojani, joita tein Saima Harmajan elämäkertaa kir joittaessani. Uutta tietoa ja ymmärrystä tuli kuitenkin yllätyksekseni niin paljon, että äidin elämäkertaa voi joiltakin osin kutsua Saiman elämäkerran jatkeeksi tai ainakin täydentäjäksi.

”

Laura Harmaja opetti Helsingin yliopistossa kodin taloustiedettä 1946–1949.

Kuva: Museoviraston journalistinen arkisto.

Järjellä ja tunteella

– Kodin taloustieteen uranuurtajan, opettajan, lehti- ja naisasianaisen, kirjailijan

ja runoilijan äidin Laura Harmajan traaginen elämä

Vieläkö te todella luulette, että vaimo voi har joittaa tieteitä ja ottaa osaa miehen työhön? Uskotteko todella niin suurta ihmettä? Sem moinen asema olisi suurenmoinen. [--] Voi, jospa te uskoisitte siihen niin lujasti, että se usko ei voisi pettää.

(Ote Lauran kirjeestä tulevalle puolisolleen Leolle 9.1.1903)

Laura Harmaja (1881–1954), runoilija Saima Harmajan äiti, oli oman aikansa voimanainen ja yksi suomalai sista taloustieteen uranuurtajista. Hän oli opettaja, lehti- ja naisasianainen sekä tuottelias kirjailija. Toki – ja mitä suurimmassa määrin – hän oli myös puoliso, äiti ja perheenemäntä.

Ritva Ylönen kertoo Laura Harmajan elämästä valoi neen ja monine varjoineen. Turvallisesta ja varakkaasta kulttuurikodista lähtöisin oleva nainen ei välty elämäs sään vastoinkäymisiltä. Hän menettää viiden vuoden sisällä neljästä lapsestaan kolme. Kaikki alle 25-vuoti aina. Tuberkuloosiin menehtynyt runoilijatytär Saima oli heistä keskimmäinen.

Tiedenaisen ura kantoi silloinkin, kun yksityinen elämä antoi murhetta. Laura Harmaja kehitti taloustieteisiin uudenlaisen ajattelumallin ja teorian, kodin talous tieteen – nykyisen kuluttajaekonomian. Hän kirjoitti aiheesta lukuisia kirjoja ja julkaisuja, luennoi ahkerasti Suomessa ja maan rajojen ulkopuolellakin sekä toimi vuonna 1922 perustetun Kotilieden toimituskunnan arvostettuna jäsenenä kuolemaansa saakka.

Ritva Ylönen

Vasemmassa kuvassa Laura ja Leo Harmaja 1920-luvun puoli välissä. Oikeassa kuvassa samasta tilanteesta otettu kuva, jossa ovat Harmajan perheen nuorimmat lapset. Saiman selässä on Kirsti ja Leon selässä Tapani.

Kuvat: Saima Harmajan arkisto. SKS.

FT Ritva Ylönen on helsinkiläinen kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija. Ylönen kirjoitti oman väitöskirjansa Tervaksinen toteemi – Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus (TUP 2013) pohjalta elämäkerran Kalle Päätalo – Kirjailijan elämä (SKS 2017). Vuonna 2019 SKS julkaisi Ylösen kirjoittaman elämäkertateoksen Saima Harmaja – Sydänten runoilija 1913–1937

Laura Harmaja Heimon huvilalla 1915 sylissään tyttäret Outi (vas.) ja Saima.

Kuva: Leena Salosen kotiarkisto.

Meiltä on aina lähdetty

”Kokonaisten sukujen elämä on juuttunut kotiti lan multaan, painunut niin kiinni, että naapuri taloa kauemmaksi ei ole tohdittu. Meiltä on aina lähdetty. Työn perään, merille, Viipuriin, Ame rikkaan, Pietariin. Ja kärryissä hautuumaalle.

Bertha syntyi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla 1840-luvulla. Nälkävuodet kuljettivat etelään. Taakse jäivät punainen kapiokirstu, lattialankkujen tuttu narahdus, oma kieli. Ti lalle hän sai seitsemän lasta, Viipurin ja talon, jonka pihal la oli syreenimaja. Sodat ja vallankumoukset oli elettävä, omat ja lasten murheet kannettava.

Berthan kouluikäinen pojanpoika Väinö elää 1920-luvun Viipurissa. Hänen kanssaan jutellessaan Bertha kurottaa menneeseen, siirtyy vuosien taakse.

Mutta ei elämää voi muistaa. Voi muistaa vain jonkun pie nen murusen, niin kuin tulenkajon kartanon väentuvassa tai korvarenkaat kämmenellä. Miksi sitä muistaa jonkun tietyn asian, vaikka päivät ja vuodet sen ympäriltä ovat hävinneet? Ja ovatko muistot totta vai muuttuvatko ne vuosien mittaan?

Mai Tolonen

Espoolainen Mai Tolonen on tehnyt työuransa eurooppalaisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan parissa Helsingissä ja Brysselissä. Suvussa säilyneet vanhat dokumentit veivät hänet arkistoihin etsimään tietoja historian varjoihin unohtu neista ihmisistä. Näiden kohtalot ja salaisuudet avasivat näköalaa menneeseen, sen yksityisiin ja yhteisiin murtumakohtiin. Meiltä on aina lähdetty on Tolosen toinen romaani. Kirjan päähenkilö Bertha vilahti myös Tolosen esikoiskirjan Kupai nau – nähdään pian (2018) siirtolaistarinoissa.

Helmi Haapasen kapinakirja

Pertti Rajala on palkittu tietokirjailija. Päivä kirjamuotoon kirjoitettu teos perustuu Helmi Haapasen laajoihin haastatteluihin, jotka Rajala teki 1980-luvulla.

Helmi Haapanen koki sisällissodan 17-vuotiaana työläi senä. Hänen sydämensä oli punaisten puolella, mutta itse sotaa hänen ja koko Haapasen perheen oli vaikeaa hyväksyä.

Työläiset Tampereen Amurissa nimittivät sisällissotaa kapinaksi. Helmi Haapasen kapinakirja kertoo sisällissodan tapahtumista Tampereella pienen ihmisen näkökulmasta. Millaista oli sodan jalkoihin jääneiden ihmisten arki piiri tetyssä kaupungissa? Taistelut koskettivat aluksi kaukaa, mutta lopulta ne tulivat kotipihoihin.

23.3.1918

Mitähän tästä vielä tulee? Väsyneitä ja repaleisia miesjoukkoja tulee jatkuvasti kaupunkiin. Osa on täynnä kostonhimoa ja vihaa, osa peloissaan ja kauhuissaan. Tammelaan osuu jat kuvasti tykin ammuksia. Useita tavallisia kaupunkilaisia on haavoittunut ja yksi on kuollut.

Tampereelta ei enää pääse junalla Helsinkiin. Amurissa kerro taan varmana tietona, että valkoiset ovat vallanneet Lempäälän. Rata Helsinkiin on poikki.

PERTTI RAJALA HELMI HAAPASEN KAPINAKIRJA 99.139; 92.71 ISBN 978-952-387-038-3 Kirjakauppoihin maaliskuussa

Helmi Haapanen syntyi 24.4.1901 Tampereella ja kuoli 93-vuotiaana 26.8.1994 niin ikään Tam pereella Koukkuniemen vanhainkodissa. Hän eli elämänsä naimattomana. Haapanen aloitti 14-vuotiaana työnteon Finlaysonin puuvillateh taalla syyskuussa vuonna 1915. Nopeutensa vuok si hän sai lempinimen ”Lentävä neula”.

Pertti Rajala

Tietokirjailija, maakuntajohtajana toiminut Pertti Rajala on kirjoittanut yli 100 tie tokirjaa, pääosin selkokirjoja, mutta myös yleiskielisiä historiaa käsitteleviä teoksia. Rajala on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1991 ja Suomen Tieto kirjailijoiden Warelius-palkinnon vuonna 2010. Warelia julkaisi Rajalan kirjoittaman elämäkerran Eetu – Kertomuksia työväenjohtaja Eetu Salinin elämästä vuonna 2022.

ANTTI POIKELUS

HOTELLIMUISTELMAT

99.1; 68.8 ISBN 978-952-387-042-0

Kirjakauppoihin maaliskuussa

Hotellimuistelmat

Kaikki tietävät jotakin hotelleista. Mutta ani harva tietää hotelleista kaiken. Hotellimuistelmat on totaalinen läpileikkaus yhden hotellin vaiheista viideltä eri vuosikymmeneltä. Samalla se kertoo paljon hotellien elämästä yleensä: hotellin päivistä ja öistä, huoneista ja käytävistä, tutuista vieraista ja viivähtäjistä, eri ammattikuntien työntekijöistä.

Hotellimuistelmat vie lukijan kiinnostavalle paikalle, vastaanottotiskin taakse. Hotellin jokapäiväisen arjen pitää näyttäytyä hotellivieraalle sopivalla tavalla. Lomailijalle tarjotaan erityinen pala luksusta ja työmatkalaiselle sujuva yöpymispaikka ja toimivat palvelut. Vieraiden erilaiset reaktiot välittävät onnistumiset ja epäonnistumiset suorasukaisesti tai vihjauksin, mutta palautteen tulkitsemisessa kehittyy mestariksi.

Poikeluksen humoristisella otteella kertomat tarinat tamperelaisen hotellin työrutiineista ja sattumuksista ovat herkullista luettavaa kaikille, jotka ovat joskus viettäneet yön hotellissa.

Taisi olla ensimmäisiä yökierroksiani, enkä ollut aivan varma, minne kaikkialle kierros piti ulottaa. Joka tapauksessa haahuilin kellarin varastotilojen tuntumassa, taskulamppukin oli mukana. Osoitin valokeilan raollaan olevaan oveen ja sävähtäen totesin, että ihmisen käsi näkyy lattialla oven raosta. Päättelin, että se on toisesta päästä ihmisessä kiinni, joten häippäsin paikalta vähin äänin. En muista, menikö sinne seuraavaksi rohkeampi kollega vai vartija, joka tapauksessa käden omistaja selvisi. Hän oli ravintola Chinatownin työntekijä, joka ilmeisesti paremman kortteerin puutteessa yöpyi siellä varaston lattialla.

Antti Poikelus

Kokenut virkailija skannaa sinut sekunneissa ja sen vaikutelman perusteella valitsee sinulle tietyn huoneen. Se on erikoinen taito. Sitä ei osaa itsekään selittää, mitkä ovat ne tekijät, jotka huonevalintaan vaikuttavat.

On tietysti jotain seikkoja, jotka ovat selkeitä. Jos majoitut lemmikin kanssa, tuskin saat talon parasta huonetta. Jos tulet rakennustyömaalta saappaat savessa, niin huoneen saat mahdollisimman lyhyen kävelymatkan päästä respasta. Reippaassa humalassa, jos ylipäätään saat huoneen, et saa minibaarin avainta.

Tampereella asuva Antti Poikelus on tehnyt elämäntyönsä hotellissa. Hän aloitti uransa Hotelli Victorian kesätyöntekijänä 1980 ja tuo suullisella työsopimuksella vahvistettu pesti kesti yhtäjaksoisesti 34 vuotta. Poikelus työskenteli vuodesta 1987 Victorian vastaanottopäällikkönä ja näki tiskin takaa kaiken, mitä hotellissa tapahtui: ohikulkijat ja vakiasiakkaat, eri tehtävissä toimineet monet työntekijät, työkulttuurin ja matkailuelinkeinon muutoksen nousukaudesta laman kautta uudelle vuosituhannelle. Poikelus olisi viihtynyt Victoriassa pidempäänkin, elleivät universumi ja hotellin hallitus olisi päättäneet toisin – hotelli suljettiin asiakkailta vuonna 2014 ja koko rakennus hävisi Tampereen kaupunkikuvasta 2016. Nykyisin Poikelus on lähes eläkkeellä, toinen jalka vielä hotellialalla.

Turvallinen katastrofi

Markku Aallon Turvallinen katastrofi on kahden kirjailijan kehityskertomus, yhtä aikaa todenmakuinen ja hersyvän tragikoominen. Romaani on samalla satiirinen näkökulma suomalaiseen kustannusmaailmaan, jonka Aalto tuntee perinpohjaisesti.

” ”

Ja niin siinä kävi, että Hanna-Riitta sai pelkällä innostuksellaan minut houkuteltua mukaan tähän kaikkien aikojen hulluimpaan kirjaprojektiin. Tai ei kai minun kaltaistani vanhaa moniaddiktia liikoja tarvinnut tällaiseenkaan uhkapeliin taivutella. Kun poistuin lounasravintolasta hieman pyörällä päästäni, taskussani kuumotti uunituore kustannussopimus seuraavasta kirjastani, jonka oli määrä olla jotain aivan muuta kuin edelliseni, oikein kunnon feel good -naurupommi nautinnonhaluisille viihtyjille.

MARKKU AALTO

TURVALLINEN KATASTROFI 84.2 ISBN 978-952-387-043-7

Kirjakauppoihin huhtikuussa

Markku Aalto

Kaiken sen valossa, mitä hänestä ylipäätään tiesin, en pystynyt lainkaan ymmärtämään hänen arvomaailmaansa ja elämänvalintojaan, jotka minun nähdäkseni olivat väistämättä johdattaneet häntä kohti sitä umpikujaa, johon hän ainakin kirjailijana näytti ajautuneen. Meidän elämiemme välillä ei kerta kaikkiaan ollut kosketuspintaa, ei mitään semmoista, jonka ansiosta olisin kyennyt eläytymään hänen henkilökohtaiseen kokemusmaailmaansa pintaa syvemmällä tasolla. Nyt me kuitenkin olimme yllättäen päätyneet samaan veneeseen, ja jos meillä kaikista eroavaisuuksistamme huolimatta oli pienikin mahdollisuus auttaa toisiamme hädässä, niin miksi emme sitä tekisi? Ehkä me samalla löytäisimme jotakin yhteistä, jonka varaan voisimme rakentaa kaikkien aikojen epätodennäköisimmän ystävyyden.

Markku Aalto on kirjoittanut aiemmin kaksi romaania: Muistoa kunnioittaen ilmestyi vuonna 2020, Kaikki päivät maailman loppuun asti vuonna 2021. Lisäksi Aallolta on julkaistu kymmenkunta runokokoelmaa. Aalto toimii päivätyökseen tietokirjallisuuden kustantajana Tammi-kustantamossa.

Kun emme mitään muuta voi

Kuuma aurinko lyö lentokentällä vastaan tuttuna ja tukahduttavana. Hartiat ovat kum mallisen keveät, paluu Morogoroon tuntuu hyvältä ja oikealta.

Ympärillä Tansania tuoksuu ja hehkuu. Swahili soi. Valo ja rikkaat aistimukset tulvivat jokaiseen soluun, ihmis ten kiireettömyys ja toiminnan näennäinen kaoottisuus tekevät olon kotoisaksi. Mutta on muutakin. Vaikka ele tään 2000-luvun alkua, tohara-juhlissa tytöiltä edelleen silvotaan sukupuolielimiä. On teini-ikäisten tyttöjen ja aikuisten miesten välille sovittuja avioliittoja, joita mor sianten on lähes mahdotonta välttää.

Tyttöjen ympärileikkauksista tutkimusta tekevä suoma laisnainen muuttaa aiemmasta elämästään tuttuun Mo rogoroon ja tutustuu masai-heimoon kuuluvaan nuoreen naiseen. Vaikeiden ihmissuhdesolmujen pakoileminen yhdistää näitä kahta, suuria ratkaisuja on tehtävä.

Kun emme mitään muuta voi aloittaa Aro-Heinilän Tansaniaan sijoittuvan kirjasarjan.

Nyt ei suututtanut. Mama huojui siinä edessäni liian pieni lakki päälaellaan, kamera olalla. Hän ei ottanut kuvia. Kunnioitti. Mä en ollut hänelle hetken ihastusta tuottava turistinähtävyys, vaan ihminen. Tiesin vaistomaisesti, että halusin tutustua häneen. Muutenkin kuin siksi, että tarvitsisin häntä, mutta en tiennyt miten. Olin niin omien ongelmieni väsyttämä, että voimia enempään ei liiemmälti ollut.

Rose ei vastaa heti kysymykseeni tapaamisesta. Kiipeämme raput ja ohitamme hiilipannun vieressä nuokkuvan kokin, jonka erittäin korkea valkoinen hattu on päässyt putoamaan olkapäälle. Emme häiritse häntä tällä kerralla, mutta päätämme tulla jonakin päivänä maistelemaan hänen paistamaansa kanaa. Olemme siis lopulta samaa mieltä siitä, että haluamme tavata toisemme uudestaan. Rose muuttuu lyhyen matkan aikana hermostuneeksi. Hänen katseensa seuraa ohi kulkevia ihmisiä. Rose selittää, ettei millään ehtisi pariin päivään tavata, että olisi tehtävä joitakin asioita.

Irja Aro-Heinilä

Irja Aro-Heinilä on asunut pitkään Afrikassa. Hän on työskennellyt opettajana Keniassa 1980-luvulla ja Tansaniassa 1990-luvun lopulla. Tansaniassa Aro-Heinilä työskenteli useita vuosia Morogoron hiippakunnan naistyön johtajana. Afrikan-vuodet avarsivat näkemään aivan toisenlaisen maailman, kulttuurin ja moraalin. Aro-Heinilä on teologian tohtori, jonka väitöskirjan aiheena oli naiskuva ja naisen rooli Hilja Haahden tuotannossa. Hän on myös kirjoittanut kirjan Hilja Haahden elämästä (SLS, 2007). Aro-Heinilän kirjalliseen tuotantoon kuuluu tämän lisäksi romaaneja, runokirjoja, murrekirjoja ja lastenkirjoja.

Kesäpoika

– Anni Blomqvistin luona Simskälassa

Hans Colliander tutustui kirjailija Anni Blomqvistiin kesällä 1966. Vanhemmat oli vat lähettäneet 15-vuotiaan pojan Ahve nanmaalle Simskälan saareen Blomqvistin hoitoon. Colliander oli yksi Blomqvistin lukui sista kesälapsista, joita tämä otti vuosittain kotiinsa lasten pitkien kesälomien ajaksi. Erona muihin kesälapsiin oli se, että Hans jäi Annin elämään pysyvästi.

Hans Colliander, kesäpoika, kirjoittaa Anni Blomqvistis ta, Anni-tädistä, ja omasta kasvustaan nuoresta pojasta aikuiseksi. Simskäla herää tekstissä eloon: sen yhteisö ja luonto eläimineen ja olosuhteineen. Colliander kuvailee lämpimästi Blomqvistin kotisaaren rakkaat kolkat. Kesä poika taustoittaa myös kirjailija Anni Blomqvistin mittavaa kirjallista uraa, joka on Hansin ja Annin tutustuessa juu ri alkamassa. Kirjeissä kesäpojalleen Anni kertoo, miten Myrskyluoto-kirjojen suosio näkyy hänen elämässään ja miten se on myös taakka.

Kesäpoika perustuu Hans Collianderin muistoihin sekä Annin ja Hansin 25-vuotiseen kirjeenvaihtoon. Colliander kirjoittaa: Jos muistini jossakin kohtaa hieman horjuu ja kertoo asioista omalla tavallaan, kuulukoon se kertomuk seen. Minullehan se on silloinkin totta.

Hans Colliander on Kesälahdella asuva kirjailija, luontoaktivisti ja eläkkeellä oleva erityisopettaja. Hänen kirjansa käsittelevät erityisesti käsillä tekemistä sekä ihmisen ja luonnon suhdetta. Colliander on kirjoittanut esimerkiksi useita teoksia linnuista yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa, mm. Arktikan aikaan (2011), Lennä lintu lennä! (2007), Hailuodon lintuja (1990) ja Allien aikaan (1986). Anni Blomqvistista kertova muistelmateos on Collianderin omakohtaisin kirja.

Hans Colliander

Kesäkuun alussa saaristossa oli vielä aavistus keväästä. Tuomi kukki ja omenapuu vasta aloitteli. Pieni yhteysalus rantautui laituriin. Maitotonkkia vaihdettiin, tyhjiä täysiin. Astuin ensimmäistä kertaa elämässäni Simskälaan.

Et ollut silloin vielä tunnettu ahvenanmaalainen kirjailija, Myrskyluodon Maijan luoja, vaan miehensä ja vanhemman poikansa merelle menettänyt saaristolaisnainen Anni Blomqvist, joka monin keinoin yritti hankkia elantonsa itselleen ja nuoremmalle pojalleen. Eräs keino oli ottaa kesälapsia. Sellaisena saavuin luoksesi Simskälaan.

Suuri kysymys on, olisiko sinusta koskaan tullut kirjailijaa ilman perhettäsi kohdannutta surunäytelmää ja sen seurauksena syntynyttä ”I stormens spår”-kirjaa, joka avasi sinulle julkaisukanavan portit. Ilman suurta suruasi et ehkä koskaan olisi edes yrittänyt kirjoittaa Myrskyluodon Maijasta, vaikka sinulla sen suuntaisia haaveita olikin ollut. Nyt Maijan ja Jannen oli helppo tulla, mutta oliko sinun helppo kirjoittaa heistä, en tiedä. Maijan ja Jannen elämässä oli niin paljon omaa elämääsi

Myrskyluodon Maija matkaa yhä kauemmas maailmalla: Puola, Tšekkoslovakia ja Länsi-Saksa ovat tehneet sopimukset, ja useat maat niin idässä kuin lännessä ovat kiinnostuneita.

Simskäla-kirjan käsikirjoitus makaa kustantamossa, ja se on tarkoitus julkaista keväällä. Ja minä kun lupasin valmiin kirjan jo viime keväänä, jotta se ehtisi jouluksi kirjakauppoihin. Vuoden viivästys ei merkitse kaikkea, ja olen iloinen kirjan viimein ilmestyessä.

Terveyteni laita ei ole kovinkaan hyvä, ja minun on vaikea jaksaa kaikkia lehtimiehiä ja radioväkeä, joita täällä vieläkin jatkuvasti vierailee. Useimmat suomalaiset lehtimiehet ovat nuoria ja hyvin ystävällisiä, ja he suoriutuvat hienosti kouluruotsillaan kun minua puolestani hävettää etten osaa lainkaan suomea, enkä voi kaikin tavoin auttaa heitä heidän vilpittömässä halussaan esitellä minut lukijoilleen.

En ole kovin varma, pidänkö kaikesta huomiosta, jonka edelleen saan osakseni. Ilman omaa aikomusta olen kuitenkin saanut kunnian edustaa saariston ihmisiä ja se ajatus auttaa minua jaksamaan.

(Kirjailija Anni Blomqvistin kirjeestä Hans Collianderille 2.2.1977.)

Anni Blomqvistin talo Strömmen Simskälassa, Ahvenanmaan koillissaaristossa, on jäänyt Hans Collianderin mieleen turvallisena ja valoisana. – Anni Blomqvistin esikoispoika Tommy ja aviomies Valter hukkuivat hyiseen Selkämereen troolarin mukana 1961. Nuoremman poikansa Bengtin (kuvassa) Anni menetti merelle vuonna 1981. – Anni Blomqvist veneessä etuvasemmalla.

ILONA TOMI

TAPAHTUKOON SINULLE SINÄ 82.2 ISBN 978-952-387-046-8

Kirjakauppoihin toukokuussa

Ilona Tomi

Tapahtukoon sinulle sinä

Tapahtukoon sinulle sinä menee ihmisyyden ja naiseuden pinnanalaisiin ja nostaa sieltä esiin eläviä lauseita.

Ilona Tomin väkevät runot kirjoittavat näkyviin vaikeasti ilmaistavaa elämän peruskokemusta, sitä, mikä kiiruhtaa niin nopeasti ohitse alkujen ja loppujen välissä.

Tapahtukoon sinulle sinä on proosasta ja kertomuksista tutun kirjailijan ensimmäinen runokokoelma. Kokoelma on harmoninen, ehyt ja vahvan omaääninen. Ilona Tomin ajattelua hallitsee vahva ja kirkas luonnonfilosofia. Paitsi herkkä luonnonkuvaus, lukijaa varmasti ilahduttaa myös aforistinen ja tarkka ajattelu.

– Risto Ahti, runoilija

Olen kulkenut hauraan sillan päästä päähän Olen kahlannut mustan veden poikki Murheeni puhkesivat hurmioituneeseen lauluun unieni kurjet matkalla muualle, aina aina matkalla pois

Merkitsen lomakkeeseen sukupuolekseni tuulihaukka ja iäkseni piirrän ∞ Kotipaikka: kaikki kolme maailmaa ja sillat niiden välissä muistaminen, unohtaminen, ja elävien olentojen keveä, lohdullinen paino maata vasten: rakkaus

Ilona Tomi on Suomen Kirjailijaliiton ja Pirkkalaiskirjailijoiden jäsen. Keväällä 2022 Warelia julkaisi Tomin toimittaman kirjan Voimanlähteillä, jossa neljätoista naista kertoo omin sanoin elämänkaarestaan, sen käännekohdista sekä toteutuneista ja toteutumattomista toiveistaan. Tomin kertomuskokoelma Kaikkein oudointa täällä pohtii naiseutta sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta (Warelia 2021). Hän on kir joittanut kolme romaania, joista viimeisin, fiktiivinen dystopia Muuria ei ole, ilmestyi vuonna 2020 (Warelia). Tomi on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Ilona Tomille myön nettiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto vuonna 2022.

Osmo Ojansivu oli pappi jo leikkitovereilleen: piti kiven päältä jumalanpalveluksia lakana selässä ja siunasi kuol leita lintuja. Tyrvään papin tiestä tuli ihmeellinen, mutta virka vaati myös raskaan veron. Muistelmateos katsoo kaikkea mennyttä levollisesti.

Laajasti tunnettu ja pidetty rovasti Osmo Ojansivu (s. 1949) toimi kirkkoherrana evankelis-luterilaisen kirkon suuressa murrosvaiheessa. Muistelmat laajenevat näkö alaksi kirkon muutokseen ja tulevaisuuteen. Äänikirja on pitkällä jälkikirjoituksella täydennetty versio vuonna 2019 ilmestyneestä samannimisestä, jo loppuunmyydystä painetusta kirjasta.

Vain äänikirjoina: Kunnaxen kiäli

Kaikki tunnistavat Mauri Kunnaksen piirrosjäljen, mutta Kunnas on uniikki myös kirjailijana ja kielenkäyttäjänä. Erityisen uniikki Kunnas on sarjakuvateoksissaan, joissa hän yhdistelee aikansa nuorisoslangia, omaa kotimurret taan, kökköenglantia ja omia uudissanojaan.

Marko Vesterbackan teos ”Kunnaxen kiäli” on asiantunte va ja viihdyttävä matka Mauri Kunnaksen kirjojen kieleen, varsinkin yleiskielelle vieraisiin sanoihin. Äänikirja on täy dennetty ja päivitetty versio vuonna 2011 ilmestyneestä samannimisestä, jo loppuunmyydystä painetusta kirjasta.

MARKO VESTERBACKA

KUNNAXEN KIÄLI – MAURI KUNNAKSEN SANAT JA LAUSEET LUKIJA: JARKKO MÄKIPÄÄ 86.2; 88.25 ISBN 978-952-387-048-2

Saataville huhtikuussa

warelia.fi 15 15

MUISTA MYÖS VUODEN 2022 UUDET KIRJAT