Visiiri 5/2021

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

2021

2 TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

PÄÄKIRJOITUS Aapo Laakso Päätoimittaja

Pauliina Lindell AD

Nikke Sillanpää Harjoittelija

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

Emma Auvinen

Aleksi Lohva

Ilari Hauhia

Katri Keskitalo

Sakri Pölönen

Kimmo Lust

Eino Ansio

Emilia Karvonen

Antti Kinnunen

Anssi Bwalya

Johannes Blom

2. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere MEDIAMYYNTI helky.kouri@trey.fi mari.sillanpaa@trey.fi PAINOPAIKKA PunaMusta Media Oyj

Kannen kuvitus: Kimmo Lust

A ap o Laakso l Päätoi mi ttaj a

Brändiratikka menee päin seiniä

iimeistään tämän syksyn myötä on käynyt selväksi, että Tampereen yliopistofuusiossa on saavutettu jotakin täysin ennennäkemätöntä. Kahdesta varsin pidetystä yliopistosta on vajaassa kolmessa vuodessa onnistuttu yhdistämään nauruntyrskähdyksiä ja lohdutonta itkua vuoroin tuottava brändivärinen sirkus, jossa varmaa on ainoastaan se, että asiat eivät ole ihan siten, miten niiden väitetään olevan. Ensin tulivat tilaleikkaukset (sivu 14), joiden toteutus lyödään lukkoon loppuvuoden aikana. Varsinaisesti vähennysten määrä asetettiin jo vuosi sitten. Syksyllä 2020 sorvattu 25 prosentin tilavähennystavoite uitettiin tuolloin valmiiksi saatuun kampuskehitysstrategiaan "ekologisen vastuun" ja hiilineutraaliustavoitteen alle. Myöhemmin lukemaa on alettu perustella taloussyyt edellä. Ilmastonmuutos voi vilahtaa sivulauseessa, ettei nyt ihan housut tulessa jäädä kiinni, mutta sattumalta 25 prosentin vähennys kattaa myös taloudelliset tavoitteet. Syksy toi myös yt-neuvottelut, joissa yliopiston tavoite on karsia tukipalveluistaan 215 henkilöä ja ulkoistaa 30. Yliopiston strategiassa tukipalveluiden kohdalla puhutaan "synergiaetujen hyödyntämisestä", joka suomeksi tarkoittaa päällekkäisten tehtävien karsimista.Yliopiston talousjohtajan (sivu 20) ja rehtorin (Aamulehti 13.9.) mukaan tämä on normaali osa fuusiota. Ensisijaisesti irtisanomisten perusteluna on kuitenkin käytetty yliopiston talouden huonoa tolaa, eikä niinkään fuusiota.Yliopiston hallitus päätti yt-neuvotteluista nopeasti kokoon kutsutulla sähköpostikokouksella viikkoa ennen uusimpien talouslukujen julkaisua. Neuvotteluiden osapuolena olevat työntekijäjärjestöt ovat kyseenalaistaneet irtisanomisten taloudellisen perusteen. Niiden mukaan yliopistolta on ollut vaikea saada tietoa sen taloudesta, eikä annettujen tietojen mukaan muodostunut kuva ole sellainen, että sillä voisi perustella näin suuria vähennyksiä. Neuvotteluja on vaikea käydä, jos pöydän molemmilla puolilla ei puhuta samasta asiasta. Kaikkiaan näyttää siltä, että fuusion myötä henkilöstövähennyksiä yritetään nyt ajaa mahdollisimman laajana käyttäen keppihevosena taloudellista pakkoa. Korkeakoulujen rahoitusnäkymät eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja, eikä varmuuden vuoksi leikkaaminen ole todellisuudessa "ydintoimintojen vahvistamista". Yliopiston toimintaa on vaikea seurata tuntematta myötähäpeää, kun samanaikaisesti viestintäosasto yrittää hukuttaa ikävät asiat brändiviolettiin mainosteippiin ja sisällöttömään konsulttijargoniin. Jos yliopisto haluaa jossain kohtaa olla yhteisönsä silmissä luotettava ja vakavasti otettava toimija, on monella osa-alueella tehtävä täyskäännös. Päätöksenteon avoimuudesta ja perustelujen rehellisyydestä on hyvä aloittaa. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella kovin monen opiskelijan tai työntekijän istuvan Tuni-kassi kainalossa Tuni-ratikan kyydissä ylpeänä omasta yliopistostaan.

24 RAPEA RANSKALAINEN

Visiirin toimitusharjoittelija sulloi Toasin sähköauton täyteen kaljaa.

VAUHTIA VALMISTUMISEEN

Väitöskirja paneutuu opiskelun boostaamiseen huumeilla.

KUINKA VALLOITTAA MAAILMA?

Ikivanha geopoliittinen teoria Euraasian sydänmaasta on jännittävän ajankohtainen.

HUIJARISYNDROOMA JA VERKOSTOKAMMO

Vuosimallin 2015 epävarma fuksi kertasi, mitä olisi halunnut tietää jo opintojen aluksi.

AUTO MAATTINEN TEKSTIN SYÖTTÖ Onko suomenkieli rappeutumassa, kun yhdys sanoja ei enää osata?

48 NEIDIT EI KIINNOSTA Sisäistetty homofobia elää ja voi hyvin homojen keskuudessa.

ampereen korkeakouluyhteisön pandemiaryhmä päätti uusista koronalinjauksista torstaina 7. lokakuuta. Päätöksessä laajennettiin kampusten tilojen käyttöä, mutta opiskelijoiden kulkuoikeuksia ei laajennettu Tampereen ylioppilaskunta Treyn vetoomuksesta huolimatta. Nykyiset rajoitukset ovat voimassa joulukuun loppuun saakka. Opiskelijoiden kulkuoikeudet ovat edelleen voimassa kampusten ympärivuorokautisilla alueilla vain kello 7.30–22.00. Kampuksille pääsevät nyt myös muut kuin kulkukortin kantajat, sillä ulko-ovet ovat auki arkisin kello 8.00–16.00. Opetusta ja tenttejä voidaan jatkossa järjestää ilman kokoontumisrajoituksia, eli opetustilat voidaan tarvittaessa täyttää maksimimäärään asti. Kilta-, kerho- ja ainejärjestötilojen käyttö on sallittua kulkuoikeuksien voimassaoloaikana. Itseopiskelutilat, liikuntatilat ja kirjastot ovat nyt auki normaalisti. Kampuksille saa tulla vain täysin terveenä ja käsienpesun sekä desinfioinnin tärkeyttä painotetaan edelleen. Kampuksilla suositellaan edelleen kasvomaskin käyttöä. Trey julkaisi lokakuun alussa vetoomuksen yliopiston johdolle ja pandemiaryhmälle opiskelijoiden ympärivuorokautisten kulkuoikeuksien palauttamisesta. Vetoomuksen allekirjoitti 61 opiskelijajärjestöä. Pandemiaryhmän seuraava kokous järjestetään 16. joulukuuta. Vastauksia kulkuoikeuskysymyksiin myös Mitä vittua -palstalla, sivu 6. 4

SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA

Tilarajoitukset jatkuvat vuoden loppuun

@visiirilehti

UUTISET

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

MILTÄ HERÄÄMINEN TUNTUU?

" Yllättävän helpolta, kun saa herätä seitsemältä. Olin hetki sitten armeijassa, jossa herätys tapahtui viiden ja kuuden välillä."

" Huonolta."

" Kyllä se väsyttää aamuisin. Menen autopilotilla ennen kahta kuppia kahvia."

" Innostavalta, useimpina päivinä."

ALEKSI VIRTANEN Konetekniikka, 2. vuoden opiskelija

PIHLA RAUTIO Mediatutkimus, 3. vuoden opiskelija

JUSSI MÄÄTTÄ Filosofia, 7. vuoden opiskelija

MIIKA VIRPINEN Materiaalitekniikka, 3. vuoden opiskelija

UUTISET

LISÄÄ RAVINTOLOITA AUKI Kampusten ravintolat ovat vähitellen palanneet normaaliin päiväjärjestykseen pandemian jäljiltä. Keskustakampuksella sijaitseva Minerva avasi ovensa tiistaina 5. lokakuuta pitkän remontin jälkeen. Keskustakampuksen päätalolla sijaitseva Alakuppila aukesi syyslukukauden alkupuolella. Hervannan Konetalossa toimiva Café Konehuone on avannut kaivatun Fusion-keittiönsä. Siipiä saa taas perjantaisin 11.00–15.30 tai niin pitkään kuin myytävää riittää. Keskustakampuksen Fusionin ja muiden Juvenes-ravintoloiden avautumisesta ei ole vielä tietoja. Ravintolat voivat toimia kampuksilla normaalisti viranomaisten ohjeiden mukaan.

SPORTUNIN SALIT AUKI ILMAN VARAUSTA Sportunin kuntosaleille, palloiluvuoroille ja kiipeilyseinille pääsee viimein ilman vuoronvarausta. Vuoronvaraukset otettiin käyttöön koronarajoitusten vuoksi, jotta tilojen käyttäjämääriä voidaan hallita. Ryhmäliikuntaan ja sulkapallovuoroihin pitää varata edelleen vuoro tarjontakalenterin kautta. Ryhmäliikunnan varausaika saman päivän vuoroille aukeaa aamuisin kello 6.00. Sulkapallovuorot tulevat varattavaksi seuraavan viikon ajaksi torstaisin kello 8.45. Sportuni ohjeistaa kävijöitä treenaamaan vain terveenä, puhdistamaan välineet käytön jälkeen ja huolehtimaan hyvästä käsihygieniasta. Maskin käyttöä suositellaan muulloin kuin liikuntasuorituksen aikana.

KELA KOKEILEE OPISKELIJOIDEN TULORAJAN NOSTOA Valtion ensi vuoden budjetti antaa mahdollisuuden lisätienesteihin, kun Kela nostaa opiskelijoiden tulorajaa väliaikaisesti. Korotuksen tarkka määrä ei ole vielä selvillä, mutta hallitus on kaavaillut nostavansa tulorajaa 20–25 prosentilla. Väliaikainen korotus koskee vain vuotta 2022. Tällä hetkellä tuloraja on 12 498 euroa vuodessa, jos opiskelija nostaa normaalit 9 kuukautta opintotukea. Suunnitellun korotuksen myötä saman verran tukea nostava opiskelija voisi tienata yhteensä noin 15 000–15 600 euroa. Tuloraja on sitä suurempi, mitä vähemmän tukikuukausia opiskelija käyttää vuoden aikana. Väliaikaisen muutoksen syynä on se, että yrityksissä on työvoimapulaa monilla aloilla. Tällä hetkellä noin puolet opiskelijoista käy töissä opintojen ohella. Tulorajan korotuksen tarkka prosentti päätetään osana ensi vuoden talousarvion täydentävää esitystä, joka valmistellaan loppuvuodesta 2021. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on ilmaissut olevansa pettynyt kokeiluun, sillä vain vuoden mittaisena sen vaikutuksia on vaikea arvioida. Lisäksi liitto toivoisi korotuksen suuruudeksi 50 prosenttia.

DATAJOURNALISMIN KOULUTUSOHJELMA SÄÄTIÖRAHOILLA

MENOVINKKI: KANSANLIIKE VALTAA LINNAN

Helsingin Sanomain Säätiö myönsi 20. syyskuuta Tampereen yliopistolle 59 000 euron apurahan datajournalismin koulutusohjelman perustamiseen. Hankkeen tarkoituksena on avata Suomen laajin datajournalismin koulutusväylä. Tulevaan koulutukseen voivat osallistua journalistiikan ja siihen linkittyvien aineiden opiskelijat sekä jo työssä olevat toimittajat. Suunniteltu koulutuspaketti koostuu kolmesta osiosta ja sen kokonaislaajuus on 20 opintopistettä. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii journalistiikan yliopistonlehtori Marko Ala-Fossi.

Yliopiston tilavähennyksiä vastustava Linnasta ei luovuta -liike aikoo vallata keskustakampuksen Linna-kirjaston perjantaina 5.11. kello 16 alkaen. Valtauksen järjestäjien mukaan mielenilmauksessa on kyse myös autonomisen yliopiston ja yliopistodemokratian puolustamisesta. Mukaan on kutsuttu yliopiston opiskelijat ja henkilökunta sekä "muut sivistysyliopiston arvojen puolustajat". Tapahtuma on poliittisesti sitoutumaton.

VITRIINI

helppo myös itse esimerkiksi esittää toiveita tapahtumista. Ponkaisimme syksyn käyntiin Makkararyntäys-tapahtuman merkeissä Kirskaanniemen laavulla, ja syyskuinen sää onneksemme suosi meitä. Auringon laskettuakin juttua riitti nuotiotulen lämmössä kauniissa metsämaisemissa. Lokakuun alussa pidimme rennon uusien illan Telakassa, ja loppuvuodesta olemme järjestämässä sitsejä sekä pikkujouluja. Lyöttäydyimme yhteen savolaisen osakunnan, Savotta ry:n kanssa ideoidessamme kotikunta-teemaisia sitsejä marraskuulle. Pieninä järjestöinä halusimme yhdistää voimamme ja vahvistaa yhdessä osakuntakulttuuria sekä levittää lappilaisuuden sekä savolaisuuden ilosanomaa eteenpäin. Keväälle luvassa on myös monenmoista Lapin salakapakka-illasta ulkoiluun.

J A

ei! Täällä kuulumisiaan kertoo Tampereen yliopiston lappilainen osakunta, tutummin Sinni ry. Me ollaan vielä suhteellisen nuori, mutta sitäkin sisukkaampi järjestö, kuten nimemmekin kertoo. Idea Sinnin perustamiseen lähti vuosi sitten liikkeelle siitä, kun halusimme koota lappilaisia tai muuten vain lapinmielisiä opiskelijoita yhteen, viettää aikaa yhdessä ja lievittää koti-ikävää. Ja onhan se järjestötoiminta nyt aina kivaa! Järjestämme monenlaista matalan kynnyksen tapahtumaa aina tulistelusta ja ulkoilusta illanistujaisiin ja sitseihin. Tapahtumissamme voi myös huomata lappiteeman vaikutuksen vähintäänkin kuunnellessaan, kuinka Lapin eri alueiden murteet sekoittuvat puheissa. Järjestömme on melko pieni, joten jäsenten on

L A P P I L A I S I A

@KERHOPOSTIA

L A P I N M I E L I S I Ä

Toivotamme iloisesti kaikki kiinnostuneet mukaan jäseniksi. Tullaksesi mukaan, sinun ei tarvitse siis olla syntyjäsi tai sukujuuriltasi lappilainen, sillä meille kaikki osakuntatoiminnasta ja Lapista sekä lappilaisuudesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita! Meihin saat yhteyden niin Instagramissa (@sinniry) kuin Facebookissakin (Sinni ry). Vastaamme ja kerromme lisää toiminnastamme mielellämme myös sähköpostitse sinniosakunta@gmail.com. Eihän se ole poka mikhään ko sinnillä kuljethaan yhessä etteenkäsin, toivottavasti nähhään pian! Aino Räsänen Viestintä- ja tapahtumavastaava, Sinni ry"

Sinni ry:n logo

MITÄ VITTUA? (jo vuodesta 2002)

K U L K U O I K E U D E T

oronapandemiatilanne on paranemaan päin, mikä on johtanut rajoitusten purkamiseen. Ei kuitenkaan yliopistolla. Korkeakouluyhteisön pandemiaryhmä päätti, että kulkuoikeuksien rajoittamista jatketaan vuoden loppuun asti. Ympärivuorokautiset tilat ovat käytettävissä vain kello 7.30–22.00. Trey ja lukuisat opiskelijajärjestöt ovat julkaisseet kannanoton, jossa toivotaan kulkuoikeuksien palauttamista normaaleiksi. Miksi yliopiston päätökset eivät ole linjassa viranomaisohjeiden kanssa, Tampereen korkeakouluyhteisön tila- ja kiinteistöpalveluiden johtaja Pertti Iso-Mustajärvi? ”Viranomaisten ohjeethan eivät määritä suoraan sitä, kuinka yliopiston täytyy tilojaan käyttää. Pandemia ei ole vielä ohi. Olemme edelleen kiihtymisvaiheessa, nuorten rokotuskattavuus ei ole vielä niin korkea kuin vanhemmilla ikäluokilla, ja tapausmäärät ovat tällä hetkellä nousussa yhteiskunnan avautumisen takia. Opiskelijoidenkin suunnalta on ilmaistu paljon huolta siitä, onko kampuksille turvallista tulla.” ”Tammikuun alusta pääsemme todennäköisesti purkamaan opiskelijoiden kulkuoikeuksien rajoituksia. Kokoonnumme kuitenkin vielä 16. joulukuuta katsomaan tilannetta.” Onko siis mahdollista, että kulkuoikeudet palautetaan jo joulukuussa?

N O R M A A L I K S I

MISSÄ OPISKELIJOIDEN 24H-KULKUOIKEUDET? ”Periaatteessa on, mutta en usko, että pandemiatilanteessa tapahtuu tässä kahden ja puolen kuukauden aikana niin voimakkaita muutoksia, että päätöstä on tarvetta muuttaa ennenaikaisesti.” Millaiset kulkuoikeudet opiskelijoilla on tällä hetkellä? ”Ensi viikosta lähtien kampuksemme ulko-ovet ovat auki kello 8-16 välisenä akana. Muina aikoina toimitaan kulkutunnisteilla, joiden avulla opiskelijat pääsevät kampuksille aukiolojen puitteissa. 24/7-tilat ovat opiskelijoiden käytössä aamulla puoli kahdeksasta iltakymmeneen saakka. Tämän uskoisin tyydyttävän suurinta osaa opiskelijoista.” Miksi takaraja on juuri iltakymmeneltä? ”Sen jälkeen tilat ovat valvomattomia ja silloin niissä saattaa tapahtua helpommin vapaamuotoisia kokoontumisia, jotka voivat olla riskiasteeltaan korkeampia kuin esimerkiksi opetustilanteissa tapahtuvat kokoontumiset.” Tamkin opiskelijoiden osalta noudatetaan jo normaaleja kulkuoikeuksia. Miksi näin? ”Tamkissa ei ole samanlaisia 24/7-alueita kuin yliopiston alueella. Käytännössä siellä on siis lähes samat aukioloajat ja kulkuoikeudet kuin täälläkin. Viikonloppuisin Tamkilla on kuitenkin hieman erilaiset aukioloajat aikuis- ja viikonloppuopetuksen takia.” Katri Keskitalo

Tampereen Mediakulma Oy Käytetyt tietokoneet - Oheislaitteet - Huolto

- Siistikuntoiset käytetyt kannettavat ja pöytäkoneet kahden vuoden takuulla - Ilmainen toimitus yli 200€ tilauksille

www.mediakulma.fi - Tietokonehuoltoa yli 20 vuoden kokemuksella. Ilmainen tarkistus ja suullinen kustannusarvio tietokoneen huollolle TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

Opiskelijan asialla, yhdenvertaisuuden, tieteen ja sivistyksen puolella* seuraavan kerran taas 1.12. *Tampereen ylioppilasmedian / Visiiri-lehden johtosääntö, 1. luku 3 §

Opiskelijan edullisin lippu löytyy nyt MOBIILISTA!

Rajattoman määrän matkoja sisältävä 30 vrk mobiilikausilippu kelpaa valituilla vyöhykkeillä niin busseissa, ratikassa kuin Nysse-alueen junissakin. Lipun voivat ostaa 17 vuotta täyttäneet päätoimiset opiskelijat. Yölisää ei peritä ja yläikärajaa tai kotikuntarajoituksia lipun saamiselle ei ole. Opiskelijastatus osoitetaan jakamalla suoritustiedot Opintopolusta Nysse Mobiiliin. Tarkista, että tietosi ovat ajan tasalla! Lue lisää: nysse.fi/opiskelijat

Lataa Nysse Mobiili sovelluskaupastasi!

Hyvät opettajat palkittiin

Veli-Pekka Pyrhönen

Liisa Mustanoja

Anneli Yliherva

Vuosittain jaettava Hyvä opettaja -palkinto on Treyn ja yliopiston tukisäätiöiden yhteinen tunnustus. Tämän vuoden voittajille tärkeintä opettajan työssä on kommunikointi opiskelijoiden kanssa ja jatkuvan palautteen saaminen. Teksti NIKKE SILLANPÄÄ

olme Tampereen yliopiston opettajaa palkittiin Hyvä opettaja -palkinnolla tiistaina 7. syyskuuta. Lukuvuoden avajaispäivänä jaetun palkinnon saivat automaatiotekniikkaa opettava Veli-Pekka Pyrhönen, suomen kieltä opettava Liisa Mustanoja ja logopediaa opettava Anneli Yliherva. Logopedian tutkinto-ohjelmassa opettanut ja juuri eläkkeelle siirtynyt Anneli Yliherva sai Hyvä opettaja -palkinnon. Palkinnon saaminen tuntui kolmekymmentä vuotta kestäneen uran jälkeen erityisen hyvältä. "En odottanut mitään palkintoa opettajan urasta ja meinasin lentää pyrstölleni, kun sain viestin palkituista. Katsoin, että miten minun nimeni on tuossa, onkohan tapahtunut jokin virhe", Yliherva kertoo. Myös automaatiotekniikkaa opettavalle Veli-Pekka Pyrhöselle palkinto tuli täysin yllättäen. Hänelle tärkeintä palkinnon saamisessa on kuitenkin se, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoiden aloitteesta. "Täytyy muistaa että opiskelijat ovat opettajan työn pääkohderyhmä. Palkinto on siis käytännössä paras tunnustus, jonka opettaja voi saada", Pyrhönen toteaa. Suomen kieltä opettava Liisa Mustanoja yllättyi palkinnon saamisesta ja oli kiitollinen sekä onnellinen. "Olen aina ihaillut vuoden hyviä opettajia ja ajatellut, että tämä on arvomaailmassani kovin palkinto mitä Tampereen yliopistossa voi saada", Mustanoja mainitsee. Jatkuva palaute on opettajan tärkeimpiä työkaluja Vuonna 2021 palkinnon erityiskriteerinä oli opetuksen kehittäminen palautteen perusteella. Opiskelijoilta saatavan palautteen tärkeys korostuu opintojakson aikana, eikä pelkkä jakson jälkeinen palaute riitä opetuksen parhaaseen kehitykseen. Opintojakson lopussa opiskelijoille lähetettävän automaattisen palautelomakkeen keräämät vastaukset ovat vähentyneet erityisesti korona-aikana. Anonyymi palautelomakkeen kautta mielletään helposti kasvottomaksi ja persoonattomaksi. PALKITUT OPETTAJAT PAINOTTAVAT TYÖSSÄÄN PERSOONALLISEN OPETTAMISEN JA KOMMUNIKAATION TÄRKEYTTÄ. SE NÄKYY MYÖS PALAUTTEEN SAAMISESSA. PYRHÖSEN MUKAAN YKSI TÄRKEÄ PALAUTEVÄYLÄ ON OPISKELIJAN JA OPETTAJAN VÄLINEN KOMMUNIKAATIO, VAIKKA KYSE EI OLEKAAN SUORANAISESTI PALAUTTEEN ANNOSTA.

"Opettajan pitää pystyä tunnistamaan tietyistä nyansseista tekijöitä, jotka ovat palautetta. Jos jokin asia ei toimi tai on vaikeaa niin sitä ei ole käsitelty riittävän hyvin ja tämä näkyy vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa." Palautetta on tärkeää saada opiskelijoilta myös kurssin alussa. Se tekee tavoitteiden reflektoimisesta mahdollista opintojakson päätyttyä. Palautteen pohjimmaisena tarkoituksena on Ylihervan mukaan parantaa opetusta, mikä palkitsee myös opiskelijoita.

9 "Opiskelijat ajattelevat monesti, että palautteen antaminen tarkoittaisi jotain negatiivista, mutta paras palaute on rakentavaa ja vie opintojaksoa eteenpäin yhdessä opettajan ja opiskelijoiden kesken." Opettajat joutuivat muokkaamaan opetustaan korona-aikana Tärkein asia etäluentoihin siirtymisessä oli, että kommunikaatio opettajan ja opiskelijoiden välillä säilyisi. Palkitut opettajat pyrkivätkin aktiivisesti pitämään ryhmäkokoja pieninä, ja tehtäviä monipuolisina etäluentojen aikana. "Perinteistä opetusta on välillä korvattu vanhoilla tallenteilla, jotta aikaa vapautuu vuorovaikutukseen. Meillä on ollut esimerkiksi viikkoharjoituksia, joissa asiat tehdään yhdessä ja tämä on ollut yksi keino, jolla selviytyä", Pyrhönen toteaa. Korona-ajan opetus on ollut haastavaa myös opettajille. Mustanoja on kiitollinen siitä, että töitä on riittänyt pandemian aikana, mutta etäopetus on ollut sosiaaliselle opettajalle myös vaikeaa. "Koen että en voi antaa parastani ruudun takana, kun opiskelijat ovat nimikirjainympyröitä ruudun toisella puolen. Mutta ehkä jotain olen kuitenkin pystynyt antamaan, kun palkitseminen meni näin." Hyvä opettaja on valmis muuttumaan Palkittujen opettajien mielestä parasta opettajan työssä on työskennellä opiskelijoiden kanssa. Nuorten ihmisten seura pitää virkeänä ja avoimena uusille ideoille. Erityisen tärkeää on myös valmius tarkastella omaa työtään ulkopuolelta käsin. Hyvän opettajan tulee Mustanojan mukaan olla läsnä opetustilanteessa ja antaa myös persoonansa näkyä. "Olen etäilyn aikana ja muutenkin ajatellut, että en kauheasti suojaa itseäni, vaan voin antaa myös itsestäni jotain opiskelijoille. Näen heistä välillä haavoittuviakin puolia. Silloin tärkeintä on olla ihmisenä läsnä." Pyrhöselle opettajan ammatti on tuntunut kutsumukselta alusta asti, eikä tylsiä hetkiä juurikaan ole ollut. "Arjen tasolla tämä on tosi vaihtelevaa duunia, sillä opettajathan tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Herään päivittäin onnellisena siihen, että saan tehdä tätä työtä." Eläkkeelle jäänyt Yliherva pitää hyvän opettajan merkkinä rehellisyyttä itselleen. Uransa alkuaikoina hän mietti myös ankarasti, minkälainen opettaja hänen pitäisi olla, jotta hän olisi hyvä opettaja. "Lopputulos oli se, että olen ihan oma itseni. Olen tällainen opettaja, eikä minun tarvitse kopioida ketään. Tätä työtä ei voi tehdä ulkokohtaisesti, vaan omalla persoonalla." Hyvä opettaja -palkinto jaetaan vuosittain kolmelle ansioituneelle opettajalle, jotka Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Trey esittää Tampereen yliopiston tukisäätiölle ja Tampereen teknillisen yliopiston tukisäätiölle. Ehdokkaat palkintoa varten tulevat suoraan opiskelijoiden ehdotusten perusteella ja tänä vuonna ehdotuksia oli yhteensä 14. III

TIEDE

PAREMMIN, NOPEAMMIN, TEHOKKAAMMIN Mistä pyrkimys itsensä tehostamiseen vaikka laittomin keinoin kertoo? Tuore väitöskirja tutkii piristävien huumeiden ja reseptilääkkeiden käyttöä osana opiskelua. Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

M A LT T I A

J A

LO G I I K K A A

upunut opiskelija hörppää ison energiajuoman ennen tenttiin lähtöä. Toinen etsii esseeinspiraatiota kevyestä tissuttelusta. Kolmas taas lähtee lenkille saadakseen aivonsa käyntiin akateemista koetusta varten. Kuulostaa varmasti tutulta, sillä halussa boostata itseään parempiin opiskelusuorituksiin ei ole mitään erikoista. Mutta entä jos mukaan tulee laittomaksi tai "pahaksi" luokiteltuja aineita, kuten stimuloivia huumeita tai ilman reseptiä käytettyjä lääkkeitä? Sosiologi Aleksi Huplin syyskuussa Tampereen yliopistossa tarkistettu väitöskirja perehtyy tähän vähemmän tunnettuun ilmiöön, eli niin sanottuun huumeiden hyötykäyttöön. Amerikkalaisten college-elokuvien viittaukset "apteekkipiri" Adderallin käyttöön lienevät monien ainoa kosketus aiheeseen. Usein keskittymishäiri-

öiden lääkitykseen tarkoitettujen stimulanttien käyttö opiskelun tehostamiseksi onkin Yhdysvalloissa yleisempää kuin Euroopassa. TUTKIMUSKOHTEENSA HUPLI LÖYSI LÄHES SATTUMALTA MUUTETTUAAN LÄÄKETIETEELLISEN ANTROPOLOGIAN MAISTERIOPINTOJAAN VARTEN AMSTERDAMIIN. ERÄÄLLÄ ENSIMMÄISISTÄ LUENNOISTAAN HÄN TÖRMÄSI KIINNOSTAVAAN SANAPARIIN CHEMICAL ENHANCEMENT, KEMIALLINEN TEHOSTAMINEN. OMAN TYÖSKENTELYN TEHOSTAMINEN ERILAISIA PÄIHTEITÄ KÄYTTÄMÄLLÄ PÄÄTYI HUPLIN GRADUN JA VÄITÖSKIRJAN AIHEEKSI.

”Huumeiden hyötykäytöstä olisi tärkeä puhua, koska siten voidaan ryhtyä vähentämään sen mukana tulevia mahdollisia haittoja”, hän sanoo kemiallisesta tehostamisesta.

Ajatu ja siv s täysin tehoa uvaikututoimivas utop ineesta ksettom ta o istin en. n vielä asta ALEK SI H UPLI

Monipuolisesti mömmöjä Tutkimuksessa haastateltiin hollantilaisia ja liettualaisia yliopisto-opiskelijoita. Otannasta on vaikea tehdä suuria johtopäätöksiä opiskelijoiden suhteen, mutta kulttuurisia eroja hollantilaisten ja liettualaisten aineiden käytössä saattoi huomata. Liettuassa esimerkiksi reseptistimulantteja ei juuri määrätä, kun taas Hollannissa niiden käyttö oli yleisempää. Lisäksi hyötykäytettyjen aineiden monipuolisuus on oletettua suurempi. "Aiempi keskustelu ja tutkimuskirjallisuus on keskittynyt paljon ADHD:n hoidossa käytettäviin reseptistimulantteihin, jotka ovat kyllä yleisiä, mutta myös käytetään ihan tavallista piriä, kokaiinia, metamfetamiinia, kannabista ja psykedeelejäkin", Hupli listaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta sopivan stimulantti-

TIEDE

Sukupolvenvaihdos huumekeskustelussa reseptin saamiseen, joten Huplin arvion mukaan kadulta ostetut aineet ovat usein helpommin saatavilla ja edullisempia. Huumeita voidaan käyttää sekaisin, viihde- ja hyötytarkoituksissa. LISÄÄVÄTKÖ AINEET AIDOSTI TEHOKKUUTTA ON OMA VAHVASTI SUBJEKTIIVINEN KYSYMYKSENSÄ. HAASTATELTUJEN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSET VAIHTELIVAT PETTYMYKSESTÄ POSITIIVISEEN, MUTTA YLEISESTI PÄIHTEISTÄ SAADUT HYÖDYT KOETTIIN VAATIMATTOMIKSI. HARVAT OLIVAT JATKANEET PITKÄKESTOISESTI PÄIHTEIDEN HYÖTYKÄYTTÖÄ, JA NEGATIIVISINA VAIKUTUKSINA TOISTUIVAT UNETTOMUUS, AHDISTUKSEN LISÄÄNTYMINEN JA HUONO OLO VAIKUTUKSEN HIIPUESSA – SYÖMINEN VOI NIMITTÄIN UNOHTUA STIMULANTTEJA KÄYTTÄESSÄ.

”Ajatus täysin toimivasta ja sivuvaikutuksettomasta tehoaineesta on vielä utopistinen”, toteaa Hupli. Osalla aineiden hyötyvaikutuksen saaminen riippuu myös muista tekijöistä, kuten yleisestä motivaatiosta ja työskentely-ympäristöstä. Jos opiskelija esimerkiksi menee kirjastoon ennen pillerin nappaamista, saattaa hän helpommin puskea itsensä tehokkaaseen työskentelyyn, koska muutenhan sinne tuleminen oli pelkkää ajanhukkaa. Mistä opiskelijoiden kemiallinen boostaaminen sitten kertoo sosiologisesti tarkasteltuna? Yhteiskuntaa läpileikkaavasta tehokkuusajattelusta, arvioi Hupli. Piilaakson työhullut miljardöörit, someinfluensserit ja self-help-kirjallisuus levittävät itsensä tehostamisen retoriikkaa. Kilpailukykyä korostavassa kulttuurissa pitää tuottaa koko ajan enemmän, paremmin, nopeammin, eikä hetkeäkään saa tuhlata. Esimerkiksi kirvelevän korkeiden opintolainojen maana tunnetuissa Yhdysvalloissa on mukana myös selkeä rahallinen motiivi valmistua mahdollisimman nopeasti, ja paineet kasvavat vielä eurooppalaisia opiskelijoita kovemmiksi. Vauhdissa on pakko pysyä, vaikka sitten piristäviä huumeita tai reseptilääkkeitä käyttämällä. Päihteiden hyötykäytöstä ei ole suomalaista tutkimusta, eikä Hupli itse usko sen olevan kovin yleistä suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Aiheessa riittää kuitenkin tutkittavaa muillakin yhteiskunnan alueilla, kuten vaikka raskaan fyysisen työn tekijöiden keskuudessa.

Aiemmin esimerkiksi päihdeongelmaisten äitien pakkohoitoa tutkinut Aleksi Hupli toivoo avoimempaa keskustelua huumeiden eri käyttötarkoituksista. Vielä ollaan lapsenkengissä. Hän muistuttaa, että käsite ”huumeiden viihdekäyttö” tuli suomalaiseen huumekeskusteluun vasta 2000-luvun alussa. Tänä syksynä käytyyn debattiin kannabiksen laillistamisesta Hupli suhtautuu myönteisesti. Kaikenlainen keskustelu on parempaa kuin pelkkä hiljaisuus. "On käynyt selväksi, etteivät nykyinen kontrollipolitiikka ja kieltolait toimi huumeiden käytön tai niiden haittavaikutusten vähentämiseksi”, sanoo Hupli. ”Tällä hetkellä huumeet eivät ole kontrollissa, vaan ne on yhteiskunnassa jätetty joko rikollisorganisaatioiden tai käyttäjiä rankaisevien poliisien vastuulle. Poliisit tekevät toki tärkeää työtä, mutta he eivät ole ainoa asiantuntijataho huumeiden kohdalla.” HUUMEPOLITIIKASSA ON OLEELLISESTI KYSYMYS MYÖS YKSILÖNVAPAUDEN ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN PERUSTELLUSTA RAJOITTAMISESTA. HUPLIN MUKAAN SIINÄ, MITÄ EPÄTERVEELLISIÄ AINEITA ON SALLITTUA KÄYTTÄÄ ILMAN RANGAISTUSTA, PIILEE RÄIKEITÄ RISTIRIITAISUUKSIA. HÄNEN MIELESTÄÄN HUUMEET PITÄISI SAADA VALTIOLLISEN KONTROLLIN PIIRIIN JA ASIANTUNTEVAN VALVONNAN ALAISEKSI, JOLLOIN KUTAKIN HUUMETTA VALVOTTAISIIN SEN OMAN HAITTAPROFIILIN PERUSTEELLA.

Laillisten huumeiden päästäminen kapitalististen markkinavoimien armoille voi Huplin mukaan tuoda omat ongelmansa. Hän toivookin malttia ja logiikkaa laillistamisen ja normalisoinnin suhteen. Ei siis heroiinikioskeja kadunkulmiin, vaan mieluummin turvallisia ja valvottuja piikityshuoneita aineista riippuvaisille. Huumeet ovat ja tulevat olemaan osa yhteiskuntaa, siitä ei pääse mihinkään. Poliittisen päätöksenteon tasolla sen sijaan voi tapahtua muutoksia. ”Jonkinlaisen vallanpitäjien sukupolvenvaihdoksen myötä saattaa tapahtua jotain suurempaa, sillä nuorempi ikäpolvi suhtautuu vähemmän tuomitsevasti huumeisiin. Mutta meneekö siihen kymmenen vuotta vai enemmän, en tiedä”, Hupli pohtii. III

TURHAT TAIDOT

MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON?

SISÄTUNTEMUS ILARI HAUHIO opiskelee neljättä vuotta tietojohtamista.

HENRIIKKA HUTTUNEN Automaatiotekniikka, 1. vuoden opiskelija

Ä M L E T S E J

lukee 'älä vastaa'. Monesti jos ihan piruuttaan kokeilee, niin sellaiseen viestiin vastaaminen päätyy lopulta kuitenkin jonkun luettavaksi", Hellsten toteaa. "Toinen ongelma on se, että postilista ylipäätään näkyy vastaanottajissa. Oikeaoppinen tapa on lähettää viesti itselle ja sisällyttää oikeat vastaanottajat viestiin piilokopioina", Hellsten jatkaa.

R Ä J Ä T N I T S E I V I

"Mulla on tosi löysät nivelet, niin osaan taputtaa yhdellä kädellä."

VEERA HURSTI Ympäristötekniikka, 1. vuoden opiskelija

"Osaan kirjoittaa tosi vanhaa kaunokirjoitusta."

yyskuun lopulla koko yliopiston väki sai pienen hitusen jännitystä harmaaseen syyspäivään, kun yliopisto testasi kriisiviestintäjärjestelmänsä lähettämiä sähköpostiviestejä. Hälytysviesti oli merkitty hätäviestitestiksi, jonka ohjeita piti noudattaa: "Älä vastaa viestiin." Aivan kaikkia ohjeiden noudattaminen ei huvittanut, sillä hetkeä myöhemmin kaikille alkuperäisen viestin saaneille saapuneessa vastauksessa tiedusteltiin: “Saako vastata?” Koronaviruksen näivettämän arjen keskellä huumoria on pumpattu kuivemmistakin lähteistä, ja vastauksen myötäTampereen yliopiston Jodel-kanavat räjähtivät heti täyteen aihetta käsitteleviä meemejä. Testiviestiä testanneen “Saako vastata”-testiviestin lähettänyt, ohjelmistoalalla työskentelevä Sami Hellsten kertoo kokeilleensa systeemin toimivuutta hieman "kännissä ja läpällä", mutta myös ihan uteliaisuuttaan. "On jopa hieman harmillisen yleistä, että kehityspuolella ajatellaan loppukäyttäjän toimivan kuten on ajateltu. Tästä hyvä esimerkki ovat juurikin sähköpostit, joissa

ALEKSANDRA KUNNAS Journalistiikka, 3. vuoden opiskelija

Saako vastata? – Sähköpostilistojen tietoturva on yhä solmussa

"Osaan nimetä kaikki Intian osavaltiot."

käsittämätöntä, että yliopiston tietoturva on edelleen näin alkeellisilla tavoilla pielessä. Alkuvuodesta eräs opiskelija tiedusteli vahingossa YTHS-maksujen pakollisuutta koko yliopiston väeltä. Tapauksen jälkeen yliopisto lupasi parantaa sähköpostilistojen turvallisuutta, mutta selvästi oppi ei ole mennyt vieläkään perille. Lisäksi Tuni-intrassa aiemmin jaetut treffi-ilmoitukset kyseenalaistivat muidenkin virallisten tiedotuskanavien tietoturvan. Tällä menolla on vain ajan kysymys, milloin joku keksii jakaa sähköpostilistojen tai muiden tiedotuskanavien kautta aidosti haitallista sisältöä, kuten haittaohjelmia tai kalastelulink13 kejä. Sitten ei enää naurata. III ON

PALJONKO

Yliopisto hakee vuosittaisia viiden miljoonan euron tilasäästöjä vuoteen 2024 mennessä. Rakennusten määräksi muutettuna säästö vastaa lähes kokonaisesta kampuksesta luopumista. Sen jälkeen aiotaan säästää vielä kolme miljoonaa lisää. Teksti KATRI KESKITALO & AAPO LAAKSO Kuvitus ALEKSI LOHVA Grafiikka PAULIINA LINDELL

LEIKATAAN?

lkukesällä Tampereen yliopistolla heräsi äänekäs keskustelu yliopiston tilapolitiikasta. Ilmi tuli, että yliopisto selvittää mahdollisuutta luopua Linna-kirjaston rakennuksesta taloudellisten säästöjen saamiseksi. Selvityksen taustalla on kampuskehityksen strategia, jonka perusteella yliopiston on tarkoitus vähentää tilojaan 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Erityisesti palstatilaa on saanut nimenomaan se, että yksi selvitettävänä olevista vähennysvaihtoehdoista on Linna-rakennuksesta luopuminen. Nyt vähennystavoitteet ovat edenneet lausuntokierrokselle, jonka taustamateriaalista säästöjen mittakaava selviää konkreettisemmin. Euromääräisesti 25 prosentin tavoitteella pyritään noin viiden miljoonan euron vuosit-

taisiin säästöihin. Yhteensä yliopiston tilabudjetti on 50,5 miljoonaa euroa vuodessa, josta tilavuokrien osuus on 39,7 miljoonaa euroa. Lausuntopyynnön taustamateriaalissa esitettyjen laskelmien mukaan säästötavoite edellyttäisi erittäin merkittäviä tilavähennyksiä, joista pelkästään Linnasta luopuminen täyttäisi vain neljäsosan. Kokonaisuudessaan tavoitteeseen pääseminen vaatisi esimerkiksi luopumista koko Hervannan kampuksesta Festiaa, Konetaloa ja Tamppi-areenaa lukuun ottamatta, tai vaihtoehtoisesti keskustakampuksen typistämistä siten, että jäljelle jäisi vain Atalpa ja Virta-rakennus. ”SUURUUSLUOKKATASOLLA TEHTY TILAKUSTANNUSTEN LASKENNALLINEN TARKASTELU OSOITTAA, ETTÄ TAVOITELTU KUSTANNUSSÄÄSTÖ EDELLYTTÄÄ USEASTA RAKENNUKSESTA LUOPUMISTA – – TILAKUSTANNUSTEN SÄÄSTÖTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN TARKOITTAA USEISTA KOKONAISISTA RAKENNUKSISTA TAI NIIDEN MERKITTÄVISTÄ OSISTA LUOPUMISTA”, materiaalissa todetaan.

Kuvaaja esittää yliopiston 5 miljoonan euron säästötavoitetta. Kunkin rakennuksen kohdalla oleva palkki osoittaa, montako prosenttia 5 miljoonan euron tavoitteesta kyseisestä rakennuksesta luopuminen täyttäisi. Lähde: Tampereen yliopisto.

SAAVUTETTAVISSA OLEVA SUHTEELLINEN KUSTANNUSSÄÄSTÖTASO RAKENNUKSITTAIN PÄÄTALO PINNI A PINNI B ATALPA LINNA VIRTA TIETOTALO SÄHKÖTALO RAKENNUSTALO PÄÄRAKENNUS KAMPUSAREENA FESTIA KONETALO TAMPPIAREENA ARVO1 ARVO2 NORMAALIKOULU

37 % 11 % 29 % 6% 24 % 16 % 15 % 33 % 22 % 15 % 15 % 9% 20 % 4% 13 % 44 % 20 % Vaadittava kustannussäästötaso 100 % Palkin pituus kuvaa kuinka paljon rakennuksesta luopumalla on saavutettavissa tilakustannussäästöjä suhteessa vaadittavaan tilakustannussäästötasoon.

rehtori Mari Wallsin mukaan kampuskehitysstrategiaan kirjattu 25 prosentin vähennys nojaa kahdelle vuonna 2019 tehdyille nykytila-analyysille ja kartoitukselle, joissa selvitettiin muun muassa yliopiston kampusten tilojen käyttöasteet. Kartoitusten mukaan noin 60 prosenttia, eli noin 28 000 neliömetriä, yliopiston toimistotiloista oli kartoitusajankohtien aikaan käyttämättöminä. ”Opetustilojen käyttöasteet selvitettiin tilavarausjärjestelmistä ja kävelytutkimuksilla sekä syksyn että kevään kartoitusjaksoilla. Samalla selvitettiin, mille ajankohdille tilojen käyttö keskittyi. Näiden tietojen perusteella jokaiselle rakennukselle saatiin käyttöaste”, rehtori avaa analyysia. Kampuskehitysstrategia ulottuu vuoteen 2030, mutta tilasäästöjä halutaan jo aikaisemmin. ”Tilojen vähennystavoitteen olisi tarkoitus olla saavutettuna taloussuunnitelman mukaisesti jo vuoteen 2024 mennessä”, Walls kertoo. Wallsin mainitseman viiden miljoonan euron säästötavoitteen lisäksi yliopiston hallitus on käynyt alustavaa lähetekeskustelua kolmen miljoonan euron kustannussäästötavoitteesta vuodelle 2030. Tavoite mainitaan myös lausuntokierroksen taustamateriaalissa, jossa vuoteen 2030 mennessä pyritään saavuttamaan yhteensä 8 miljoonan euron vuosisäästö. Summaan sisältyy nyt työn alla oleva 5 miljoonan säästö. Rehtorin mukaan yliopiston talous edellyttää tasapaiYLIOPISTON

nottamista, jonka takia on käynnistetty myös 215 henkilötyövuoden vähentämiseen tähtäävät yt-neuvottelut. ”Meidän varsinainen toimintamme, eli tutkimus, koulutus ja tukipalvelut, on tappiollista, joten joudumme paikkaamaan talouttamme tekemällä alijäämää. Uuden yliopiston alkuaikoina tämä oli tietoinen valinta, ja fuusiota haluttiin tukea opetus- ja kulttuuriministeriön ja Tampereen korkeakoulusäätiön myöntämillä strategisilla rahoituksilla. Ensi vuoden budjetissa fuusiorahoituksemme kuitenkin päättyy ja perusrahoituksemme pienenee 5,5 miljoonaa euroa. On aivan välttämätöntä, että saavutamme myös tilakustannusten 5 miljoonan euron vähennystavoitteen talouden tasapainon kannalta.” Yliopisto aikoo kasvattaa sisään otettavien opiskelijoiden lukumäärää tulevien vuosien aikana. Eikö tällöin ole ristiriitaista leikata juuri tiloista? ”On, jos ajatellaan, että kaikki opetus olisi pelkästään lähiopetusta. Tulevaisuudessa opetus monimuotoistuu: etäja digioppimista on todennäköisesti entistä enemmän, jolloin pärjätään vähemmilläkin tiloilla. Nyt haemme niitä tapoja, joilla monimuotoinen opetus tulevaisuudessa järjestettäisiin.” Onko jäljelle jääviin tiloihin tarkoitus saada sadan prosentin käyttöaste? ”Ei, koska se on mahdoton tavoite. Ohjaava periaate on se, että tilat olisivat tehokkaammassa käytössä.”

TILAVÄHENNYKSIIN LIITTYVIEN LAUSUNTOJEN TAKARAJA OLI 13.10. ELI TÄMÄN LEHDEN OLLESSA PAINOSSA.

LOPPUTYÖN SANKARIT

DIPPA DIPPA Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuva NIKKE SILLANPÄÄ

ervannan kampuksen optoelektroniikan tutkimuskeskuksessa (ORC) työskentelevä Roosa Hytönen tutki diplomityössään kvanttipisteiden epitaksiaalisia kasvuparametreja, niiden vaikutusta kvanttipisteiden ominaisuuksiin, sekä niiden optimointia kahteen oleelliseen sovellutukseen. Tutkimuksessa onnistuttiin kasvattamaan kummankin sovellutuksen osalta hyödyllistä testimateriaalia, ja näytteiden pohjalta voidaan tutkia ja kehittää tulevaisuuden valonlähteitä. Hytösen työssä ehdotetaan epitaksisesti kasvatettujen kvanttipisteiden sovellutuksia valoa tuottavaksi aktiiviseksi materiaaliksi lasereihin ja 1-fotoniemittereihin. Vielä tarkennettuna: kvanttipisteillä on laserien osalla sovellutuksia esimerkiksi tiedonsiirrossa ja kasvontunnistuksessa, ja 1-fotoniemittereiden osalta esimerkiksi kvanttitietokoneiden laskennassa Työvaiheisiin kuului aiempaan tutkimukseen perehtymisen lisäksi kvanttirakenteiden suunnittelu ja valmistus laboratoriossa, jotta kvanttipisteiden kasvatusparametreille saatiin tehtyä jonkinlainen alkuarvaus. Hytönen oli tehnyt dippatyössään käyttämät näytteet jo vuosi sitten. ”Käytännön työprosessin alettua toimittiin rakenteista saatujen tulosten mukaan, joista sitten mietittiin, mihin suuntaan mennään seuraavaksi”, Hytönen kertoo. ”Hyvin kokeellista ja fundamentaalista tutkimusta, siis.” Varsinaisen diplomityön sekä suurimman osan kasvatuskokeista hän teki itsenäisesti, mutta tutkimusapulaisena toiminut Hytönen sai tukea, mielipiteitä ja osaavaa konsultointia muilta kvanttipistekasvatuksen parissa toimineilta tutkimusryhmäläisiltä. Aiheella tuntui olevan kiire ja valmista piti tulla jo keväällä. Mutkan matkaan toi kuitenkin työuupumus, jonka takia Hytönen joutui sairauslomalle. Dippatyö oli opettavainen kokemus myös hänen omien työskentelytapojensa suhteen. ”Prosessin aikana opin kuuntelemaan itseäni paremmin. Tärkeintä oli tajuta hidastaa kuorman kasvaessa. Rauhallisempi työtahti ei vaikuttanut lopullisen työn laatuun”, sanoo Hytönen. Työuupumuksen kokeneen Hytösen mielestä on harmi, ettei dippatyön monille opiskelijoille aiheuttamista paineista puhuta enempää. ”Diplomityö ei ole suoritus, vaan yksi koulutyö ja oppimisprosessi muiden joukossa, mutta se käy helposti hyvin raskaaksi. Opin itse dippaa tehdessäni, että hienoa työtä saa aikaiseksi kun kuuntelee omaa vointiaan, tekee työtä sopivaan tahtiin, ja antaa prosessin edetä omalla painollaan.” III

» OTSIKKO: ”Optimization and emission wavelength control of In(Ga)As/GaAs quantum dots grown by molecular beam epitaxy.” » MITTA: 92 sivua. » ALA: Fysiikka. » KAUAN KESTI? Käytännön töissä kuukausi, noin puoli vuotta datankäsittelyssä ja kirjoitustyössä. » JÄIKÖ TRAUMOJA? ”Ei jäänyt, vaikka tuntui tietenkin vapauttavalta kun työn sai vihdoinkin valmiiksi ja pois mielestä.” Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuva NIKKE SILLANPÄÄ

"PROSESSIN AIKANA OPIN KUUNTELEMAAN ITSEÄNI PAREMMIN. TÄRKEINTÄ OLI TAJUTA HIDASTAA KUORMAN KASVAESSA."

Roosa Hytönen

LOPPUTYÖN SANKARIT

Joonas Budde

GRADU Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuva KOTIALBUMI

"A "MYÖS YKSI HYVÄ JUTTU OLI SE, ETTÄ NYKYINEN TYÖNANTAJANI KIINNOSTUI GRADUSTA, JA SE AUTTOI PAIKAN SAAMISESSA."

GRADU » OTSIKKO: Improving healthcare efficiency and reliability in Tanzania with mobile devices. » MITTA: 52 sivua. » ALA: Informaatiotutkimus. » KAUAN KESTI? Kaiken kaikkiaan kaksi vuotta. » JÄIKÖ TRAUMOJA? ”Ehkä huijaisin, jos sanoisin ei. Jätti jäljen sekä hyvässä että pahassa.”

luksi minulla oli vaikeuksia löytää graduaihetta, vaikka maisterivaiheessa sen toivoisi jo tietävän. Sitten satuin näkemään hieman epämääräisen ilmoituksen laitoksemme sähköpostilistalla, ja päätin ottaa selvää”, kertoo Joonas Budde, jonka informaatiotutkimuksen gradu käsittelee mobiililaitteiden käyttöä Tansaniassa osana terveydenhuollon ongelmanratkaisua. Budde sai istua infotilaisuudessa yksin, mutta vakuuttui omasta ohjelmoijan päivätyöstään kaukaisen aiheen kiinnostavuudesta. Telelääketiede, eli sähköisten palveluiden hyödyntäminen terveydenhuollossa, on arkipäiväistynyt monissa maissa. Esimerkiksi etäkäynnit voivat auttaa lääkäreitä vastaanottamaan helpommin syrjäisillä seuduilla eläviä potilaita. Tansaniassa suuri osa väestöstä ei asu kaupungeissa, jolloin vaikkapa sähköjen puuttuminen voi muodostua käytännön saavutettavuusongelmaksi. Sovellusten käyttökontekstin huomioiminen oli tärkeää Budden tutkimuksessa. ”Suomeenkin on yleistettävissä opetus ympäristön haasteiden huomioimisesta, kun luodaan tietojärjestelmiä: niistä ei ole iloa tietokoneella, jos sitä ei voi käyttää. Telelääketieteelliset järjestelmät eivät siis elä missään tyhjiössä, vaan vaikuttavat hyvin konkreettisesti ihmisten elämään”, Budde sanoo. Gradusuunnitelmaan kuului alun perin Tansanian-reissu, jolloin Budde olisi päässyt itse tutustumaan paikalliseen terveydenhoitojärjestelmään sekä siellä käytettyihin sovelluksiin ja laitteisiin. Koronavirus kuitenkin esti matkan Itä-Afrikkaan. ”Siltä osalta työ jäi vähän torsoksi”, hän toteaa. Suomen kristillisen lääkäriseuran (SKLS) ja muiden yhteistyökumppaneiden Tansaniassa keräämää tutkimusmateriaalia oli onneksi jo olemassa ja Budde päätyi tekemään gradustaan teoreettisempaa tarkastelua. Materiaalin käsittelyn lisäksi kirjoitustyö, gradun konkreettinen pusertaminen paperille, on jäänyt hänelle mieleen prosessin isoimpana haasteena. Kaikesta huolimatta syventyminen yhteiskunnallisesti merkittävään aiheeseen tuntui ainutlaatuiselta mahdollisuudelta. ”Myös yksi hyvä juttu oli se, että nykyinen työnantajani kiinnostui gradusta, ja se auttoi paikan saamisessa. Sitä en olisi arvannut näin erikoisen aiheen perusteella”, Budde naurahtaa. III

Onko TÄÄLTÄ

RAHAT LOPPU

Tampereen yliopisto valmistelee ennennäkemättömän suuria säästötoimia. Vielä vuoden 2019 päätteeksi taloustilanteen kuvattiin olevan vakaa. Yliopisto tekee vuosittain miljoonien sijoitustuotot, mutta "perustoimintaan" niitä ei haluta käyttää. Teksti AAPO LAAKSO

ampereen yliopisto käynnisti syyskuun puolivälissä yllättäen yt-neuvottelut, joiden myötä on tarkoitus vähentää noin 215 henkilötyövuotta. Vähennykset on rajattu koskemaan yliopiston keskitettyjä tukipalveluita joihin kuuluvat muun muassa kirjaston, laboratorioiden, tietohallinnon sekä henkilöstö- ja tutkimuspalveluiden työntekijät. Irtisanomisten tarkoitus on tuottaa noin 14 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Myös tilakustannuksista tavoitellaan 5 miljoonan euron vuosisäästöjä, joka toteutuessaan edellyttäisi erittäin mittavia tilavähennyksiä. Syyksi on esitetty, että yliopiston varsinainen toiminta on ollut alijäämäistä molempina kokonaisina toimintavuosina. Vuoden 2019 tulos oli miinuksella 8,9 miljoonaa euroa ja vuoden 2020 16,1 miljoonaa. Alijäämäistä varsinainen toiminta oli myös fuusiota edeltävänä vuonna 2018, jolloin TTY:n ja silloisen Tampereen yliopiston kirjanpidoista laskettu varsinaisen toiminnan vertailukelpoinen alijäämä oli 10,4 miljoonaa euroa. Ensi vuonna myös yliopiston perusrahoitus laskee 5,6 miljoonaa eurolla. "Tuloskehitys on mennyt alaspäin trendinomaisesti. Vuosina 2013–2014 aiemmat yliopistot yhteen laskien varsinainen toiminta oli vielä selvästi plussalla. 2018, 2019 ja 2020 on oltu vakiintuneesti miinuksella", kertoo yliopiston talousjohtaja Patrik Marjamaa. Hämmästystä on aiheuttanut, että vielä pari vuotta sitten yliopiston talousnäkyvät olivat aivan toisenlaiset. "Konsernin taloustilanne on vakaa", lausutaan vuoden 2019 tilinpäätöksessä. "Toki edelleen ollaan fuusion jälkeisessä ajassa, mutta tilanteessa ei ole mitään dramatiikkaa ja pystymme suunnittelemaan toimintaamme vakaasti eteenpäin", totesi loppuvuodesta 2019 Ylen haastattelussa yliopiston silloinen, nyt opintovapaalla oleva talousjohtaja Heli Huhtala. Samassa haastattelussa Huhtala toteaa, että fuusion jälkeinen henkilöstökulujen kasvu oli budjetoitu jopa yläkanttiin, eikä niissä "ole supistustarpeita sinällään".

nnen fuusiota molempien edeltäjäyliopistojen taloutta reivattiin vastaamaan valtionrahoitukseen tehtyihin leikkauksiin. Keskustassa pidettiin vuonna 2016 yt-neuvottelut, joilla tavoiteltiin kahden miljoonan vuosittaisia säästöjä ja kustannusten alentamista vuosille 2017 ja 2018. Yt-neuvottelut eivät johtaneet irtisanomisiin, vaan työtä järjesteltiin uudelleen. TTY:llä vuonna 2016 sen sijaan päädyttiin irtisanomaan yt-neuvotteluissa 40 henkeä.Yt-toimilla haettiin noin 10 miljoonan euron säästöjä. Molempien yliopistojen talous saatiinkin takaisin plussan puolelle vuodeksi 2017. Vuodesta 2017 vuoteen 2020 yliopistojen yhdistymisprosessia tuettiin valtion puolelta yhteensä 28 miljoonalla eurolla. Summasta ei ole eritelty Tamkille maksettua osuutta. Tämä siirtymävaiheen rahoitus oli yksi keskeinen syy sille, miksi TTY-säätiön hallitus painoi fuusion suhteen jarrut pohjaan syksyllä 2016. Säätiön hallituksen mielestä siirtymävaiheen kustannuksiin tarvittaisiin 50 miljoonaa euroa. Yliopistojen yhdistyminen kuitenkin sinetöitiin, kun TTY-säätiön hallitus sai läpi vaatimuksensa strategisesta johtamisjärjestelmästä, eli käytännössä yliopiston ulkopuolisista ihmisistä kootusta hallituksesta, sekä fuusion myöhäistämisestä vuoden 2018 alusta vuoden 2019 alkuun. Fuusiolle siis ennakoitiin kuluja enemmän kuin siihen oli tulossa rahoitusta. Sitä, kuinka suuret fuusiosta aiheutuneet kulut lopulta on aiheutuneet, on erittäin työlästä selvittää. Vuosikertomuksista on kuitenkin todettavissa esimerkiksi se, että molempien yliopistojen talous painui miinukselle fuusiota edeltäneenä vuonna 2018. Kansanedustaja ja Tampereen entinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok.) kyseli fuusiokustannusten maksajan perään Suomen hallitukselle lokakuussa 2019 esittämässään kirjallisessa kysymyksessä. Ikonen toimi alkuvuodesta 2018 hetken myös Tampere3-yhdistymishankkeen johtajana, joten aihepiiri on hänelle tuttu, vaikka pesti jäi yllättäen vain reilun kahden kuukauden mittaiseksi Ikosen siirtyessä kokoomuksen valtiosihteeriksi. "Millä tavoin hallitus varmistaa fuusioituneiden korkeakoulujen, kuten Tampereen korkeakouluyhteisön, menestyksekkään liikkeellelähdön niin, että fuusiokustannukset eivät jää rasittamaan varsinaista toimintaa?", kuuluu kirjallinen kysymys kokonaan.

VUODEN 2021 ENSIMMÄISEN PUOLIKKAAN AIKANA YLIOPISTON SIJOITUSTEN TUOTTOPROSENTTI ON NOUSSUT YLI 9:ÄÄN, EUROMÄÄRÄISESTI TUOTTOA TULI YLI 40 MILJOONAA EUROA.

Tiedeministeri Hanna Kosonen (kesk.) vastasi Ikosen kysymykseen: "Olen samaa mieltä kirjallisen kysymyksen allekirjoittajien kanssa siitä, että fuusioitumisesta syntyvät kustannukset eivät saa syödä korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen laatua. Korkeakoulujen fuusioituminen ei saa olla itsetarkoitus, vaan tämän on perustuttava yhdistymisestä saataviin toiminnallisiin ja taloudellisiin hyötyihin sekä tätä kautta syntyvään yliopiston vaikuttavuuden vahvistumiseen."

astauksessa Kosonen nostaa esiin myös sen, että valtio on fuusion nimissä pääomittanut uutta yliopistoa vuonna 2018 yli 11,2 miljoonalla eurolla. Myös vuonna 2020 valtio pääomitti yliopistoa noin 4 miljoonalla eurolla. Yhteensä yliopistolla on sijoitettuja pääomia yli 450 miljoonaa euroa. Niiden tuotot ovat nousseet säästötoimien partaalla puheenaiheeksi. Jos aihetta voi lyhyesti kerrata, niin yliopistojen pääomittaminen alkoi vuonna 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain myötä. Yksi lakimuutoksen keskeisiä asioita oli, että yliopistot erotettiin valtionhallinnosta omiksi oikeushenkilöikseen. "Aikaisemminhan yliopistot olivat käytännössä valtion tilivirastoja, eli osa valtiontalouden kokonaisuutta ja maksuvalmius oli turvattu valtion kassan kautta", kuvailee Tampereen yliopiston talousjohtaja Patrik Marjamaa. Valtio pääomitti yliopistoja lakiuudistuksen korvilla sadoilla miljoonilla euroilla, koska ei enää seissyt niiden talouden turvana.

"Yliopistojen pääomituksen tarkoituksena oli turvata niiden maksukyky, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus", todetaan yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arvioinnin loppuraportissa vuonna 2016. Tampereen yliopiston satojen miljoonien sijoituspääoma myös tuottaa. Vaikka yliopiston varsinainen toiminta oli vuonna 2020 16,1 miljoonaa euroa tappiollista, oli tilikauden kokonaistulos 5,5 miljoonaa euroa plussan puolella, kun tulokseen lisätään sijoitusten tuotot. Sijoitusten tuotto oli vuonna 2020 2,7 prosenttia. Yliopiston pitkän aikavälin tuottotavoite on 3 prosenttia. Esimerkiksi Aalto-yliopiston sijoitusten vuosituotto edelliseltä vuosikymmeneltä on kulujen jälkeen 4,9 prosenttia ja Jyväskylän yliopiston 6,9 prosenttia. Edeltävä sijoitusvuosi 2019 oli yliopistojen kannalta loistava osakemarkkinoiden voimakkaan kasvun vuoksi, ja siltä näyttää myös kuluva vuosi.Vuoden 2021 ensimmäisen puolikkaan aikana Tampereen yliopiston sijoitusten tuottoprosentti on noussut yli 9:ään, euromääräisesti tuottoa tuli yli 40 miljoonaa euroa. Kyse ei olekaan siitä, ettei rahaa varsinaisesti ole, vaan siitä, mihin sitä käytetään. Tampereen yliopistossa sijoitustuottojen käytöstä päättää yliopiston hallitus. Vuonna 2009 uudistetussa yliopistolaissa sijoitustuottojen käytöstä ei mainita itse lakitekstissä, mutta esityksen eduskunnalle annetuissa lakiehdotuksen yleisperusteluissa todetaan, että "Finanssisijoitusten tuottoja yliopistot voivat käyttää koulutus- ja tutkimustoimintansa kehittämiseen." Patrik Marjamaan nostaa kirjauksen esiin sijoitustuottojen käytöstä kysyttäessä. "Yliopiston hallituksen tavoitteena ollut se, että sijoituspääoman tuotot pyrittäisiin kohdentamaan jatkossa koulutuksen ja tutkimuksen uusiin avauksiin ja kehittämiseen. Nyt tilanne on ollut se, että kun varsinainen toiminta on ollut miinuksella, niin sijoituspääoman tuotoilla on katettu varsinaisen toiminnan alijäämää sekä palveluvetoista kehittämistä, mikä ei ole fuusiovaiheen päätyttyä enää tarkoituksenmukaista." Talousjohtajan mukaan sopeuttamistoimet ovat myös luonnollinen osa fuusiota. "Yliopiston strategiassa on tavoitteeksi asetettu se, että fuusion myötä hyödynnetään synergiaedut ja tehostetaan tukipalveluita, ja toisaalta vahvistetaan ydintoimintojen resursointia. Siitähän tässä on kyse: Yliopisto on uusi kokonaisuus ja täytyy katsoa, miten resurssit kohdennetaan." Visiiri ei toistaiseksi ole onnistunut samaan tietoa siitä, mihin konkreettisiin tarkoituksiin yliopiston sijoitustoiminnan tuotot halutaan käyttää. III

JYU AVOIN YLIOPISTO ON AVOIN KAIKILLE / Esi- ja alkuopetuksen perusopinnot / Luku- ja kirjoitustaitojen oppiminen ja opettaminen -opintokokonaisuus / Väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuus / Nuorisotutkimuksen perusopinnot / Perheopinnot: perus- ja aineopinnot / Maksuttomat Planetaarinen hyvinvointi -opinnot

Opiskele joustavasti verkossa

/ Maksuton Kansalaisen kyberturvallisuus -kurssi / Liikuntapsykologian perus- ja aineopinnot / Lasten ja nuorten liikunta -opintokokonaisuus

Aineenopettajan kelpoisuus avoimesta: avoin.jyu.fi/ aineenopettajaksi / Elämänkatsomustieto, filosofia, historia, ilmaisutaito – draama kasvatus, psykologia, terveystieto, äidinkieli ja kirjallisuus – suomen kieli ja kirjallisuus Aineenopettajan kelpoisuuteen vaaditaan opetettavan aineen opintojen lisäksi ylempi korkeakoulututkinto ja opettajan pedagogiset opinnot (60 op)

/ Psykologian perus- ja aineopinnot

AVOIN.JYU.FI

TULEVIA KEIKKAELÄMYKSIÄ TAMPERE-TALOSSA! La 13.11. klo 20 Pieni sali BURLESQUE EXPOSÉ

Näyttävät burleskitaiteilijat tuovat klassista burleskia, huumoria ja akrobatiaa marraskuiseen iltaan! Mukana mm. Miss Chrissy Kiss (Viro), Miss Acrolicious, Gigi Praline ja Olivia Rouge. Juontajana Sampo Marjomaa.

Su 21.11. klo 16 Pieni sali OLLAAN IHMISIKSI: AIKA JÄTTI, JUICE LESKINEN ELÄÄ

Mikko Alatalo, Antti L.J. Pääkkönen, Nora Raikamo, Anna-Maija Tuokko ja Kate Viljamaa kunnioittavat draamallisessa konsertissa taiteilijan henkistä perintöä persoonallisilla ja hulvattomillakin versioilla rakastetuista kappaleista.

Liput 49 € / 42 €

Liput 36 €

To 18.11. klo 19 Iso sali MOKOMA AKUSTISENA

La 27.11. klo 19.30 Pieni sali ASTRID SWAN

Kotimaiseen kärkikastiin kuuluva metalliyhtye akustisella erikoiskeikalla.

Palkittu musiikkitaiteilija ja kirjailija on niittänyt menestystä niin Suomessa kuin maailmallakin.

Liput 29,50 €

Liput 34 €

TUTUSTU KULTTUURITARJONTAAN: TAMPERE-TALO.FI/OHJELMISTO Osta liput tapahtumiin Tampere-talosta tai Lippu.fin myyntikanavista.

To–pe 9.–10.12. klo 19.30 Pieni sali MAUSTETYTÖT: VUODEN PIMEIN YÖ

Tämä maalaissiskosten tinkimättömällä punk-asenteella varustettu koko kansan popduo esiintyy meillä kahden levyn kera! Liput 29,50 €

Pe 10.12. klo 18 Iso sali La 11.12. klo 13 ja klo 18 Iso sali VIRON KANSALLISBALETTI: LIISA IHMEMAASSA

Tampere Filharmonia, kapellimestarina Kaspar Mänd. Koko perheelle sopiva, valloittava ja visuaalisesti näyttävä kokoillan baletti. Liput 60 €/50 €, eläkeläiset 55 €/45 €, opiskelijat 40 €, lapset (13v. asti) 30 € Buffet 37 € (lauantainäytöksiin)

@TAMPERETALO

VISIIRI

testasi Toasin sähköauton Tampereen opiskelija-asuntosäätiö Toas tarjoaa asukkaidensa käyttöön sähköautoja. Visiiri testasi, kuinka laina-autoilu toimii käytännössä. Teksti & Kuvat NIKKE SILLANPÄÄ

ahdeksankymmenen osallistujan sitsit tulossa. Melkoinen määrä ruokaa ja juomaa pitäisi saada juhlapaikalle, mutta millä ne kuljettaa? Pulma lienee tuttu kaikille opiskelijatapahtumien järjestäjille. Yksi ratkaisu on käden ulottuvissa, mikäli joku järjestäjistä sattuu olemaan kirjoilla Toasin asunnossa. Opiskelija-asuntosäätiöltä saa nimittäin autoa lainaan. Päätimme testata. Autoja on kolme ja ne kaikki ovat Peugeotin sähköautoja, tarkemmalta malliltaan e-208. Mistään varsinaisesta tila-autosta ei ole kyse, mutta takapenkitkin löytyvät ja niille on jopa omat ovet. Auton vuokraaminen aloitetaan rekisteröitymällä kotimaisen autoleasingyrityksen Secton sivuille. Rekisteröitymisen yhteydessä täytyy antaa maksukortin tiedot ja vakuuttaa omistavansa henkilöauton ajokortin. Toasilla asumista ei varmistettu missään vaiheessa varausprosessia, mikä herätti hieman ihmetystä. Ajo-oikeuden todisteeksi riitti niin ikään rasti ruudussa. Auton varaaminen onnistuu älypuhelimella tai tietokoneella. Auton käyttö vaatii älypuhelimen, sillä auton ovet pitää avata ja sulkea selaimessa toimivan Secton palvelun kautta. Varasimme neljä tuntia ajoaikaa, joka kustansi 25 euroa. Alle tunnin keikka maksaa 8 euroa, kaksi tuntia huristelee 15 eurolla. Hinta vaikuttaa oikein kohtuulliselta, kun ottaa huomioon, ettei autoa tarvitse tankata. Auton lataus Toasin pihassa on ilmaista, mutta jos autoa lataa muualla, on se maksettava omasta pussista. Omaksi ostettuna vastaava Peugeot e-208 Allure Pack -varustelutasolla kustantaa 33 520 euroa, mikä vastaa noin 1340:tä neljän tunnin ajopätkää. Näillä hinnoilla ei ihan heti kiinnosta autokauppaan lähteä. Kolhoosin traktori Yhteiskäyttöautot eivät ole Toasin asukkaille aivan uusia. Ensimmäiset sähköautot tulivat asukkaiden käyttöön elokuussa 2018 jolloin ratin takana sai ohjata Renaultin Zoe sähköautoa. Ranskattarien kolmen vuoden leasingsopimus päättyi vuodenvaihteessa, jolloin ne vaihtuivat nykyisiin Peugeoteihin.

Uudet autot sijaitsevat vanhoilla paikoillaan, eli Iidesrannassa (Toasin toimisto), Kalevassa (Kalevan Keihäs) sekä Hervannassa (Tuulanhovi). Varaushetkellä oli vapaana ainoastaan Kalevan Keihään auto. Kalevassa odotti Toasin uusiin väreihin teipattu valkoinen auto, joskin alkuperäistä sävyä sai likakerroksen alta hieman arvailla. Auton oikeassa kyljessä oli myös melko huomattava lommo, joka oli saanut maalipinnan lohkeilemaan. Aluksi myös luulin vasemmassa takakulmassa pilkottavia reikiä joksikin design-kikaksi, kunnes tajusin, että sama kuviointi ei toistu auton kolmessa muussa nurkassa. Lokasuojasta oli irronnut joku muoviosa, ja vain reikiä oli jäänyt jäljelle. Ennen ajoon lähtöä kuljettajan täytyy tarkistaa auton ulkoiset vauriot, kuten vuokra-autojen kanssa on tavallista. Autosovelluksen nettisivulla kyseisen auton vikalista oli 18 kohtaa pitkä. Listasta oli vaikea saada selvää, sillä viat merkitään pallolla autoa esittäviin kuviin. Kuvissa pallot jäävät toistensa alle. Grafiikasta on myös hankala ottaa selvää, mitä vikaa mikäkin pallo kuvaa. Toivottavasti kolhuja välillä myös paikkaillaan ja palloja poistellaan sovelluksesta, sillä nähtävästi vanha sanonta pitää paikkansa: kolhoosin traktoria ei rakasta kukaan. Hiljaa hyvä tulee Kolmen hengen sitsijärjestysseurueemme matkasuunnitelma kulki Kalevasta keskustakampuksen kautta Kissanmaalle, sieltä Kalevan Prismaan ja lopulta Ikean kautta Hatanpään soutupaviljongille. Täydellä akulla autolla pystyy ajamaan 300 kilometriä. Autoa noudettaessa akku oli täyteen ladattu. Auton ovien avaaminen ja lukitseminen onnistuu puhelimen kanssa helposti. Pienessä autossa on tilaa yleisesti melko vähän, mutta kanssamatkustajani kommentoivat tilojen olevan riittävät. Kuljettajan ajoasento on luontevan tuntuinen ja penkin saa asetettua melko alas, mutta yli 180-senttisellä kuskilla polvet ovat koukussa läpi ajon. Sitten autolla pitäisi ajaa. Vaikka allekirjoittaneella on ajokilometrejä alla varsin mittavasti, ei sähköautolla ole tullut aiemmin huristeltua. Aluksi auto tuli vahingossa laitettua pois päältä, kun ohjaamossa ei ollutkaan tuttua moottorin hurinaa auton ollessa "käynnissä". Kun starttinappia on painettu ja oikea vaihde valittu, tuntuu äänettömän auton liikkeellelähtö aavemaiselta. Ajoon päästessä auto ilmoitti myös, että rengaspaineet pitäisi tarkistaa. Silmämääräisesti katsottua renkaissa oli kuitenkin ilmaa riittävästi. Ei muuta kuin matkaan. Autosta löytyy kolme eri ajotilaa, jotka ovat eco, normal ja sport.

Moottoritiellä kohti Ikeaa aukesi myös tilaisuus kokeilla auton sport-ajotilaa. Urheiluasennossa auto lähtee liikkeelle tuntuvasti muita ajotiloja rivakammin. Sporttivaihteella myös auton ohjaustehostin jäykistää ohjaustuntumaa, mutta se ei sinällään lisää tuntumaa kuljettajan ja renkaiden välillä. Autossa on monelle kuskille tuntematonta uutuusteknologiaa. Se esimerkiksi osaa ohjata itsensä takaisin kaistalle, mikäli kuljettaja antaa auton valua kaistan reunaviivan lähelle. Kaistantunnistusohjelman lisäksi auto tunnistaa liikennemerkkejä, jolloin näyttöön ilmestyy nopeusrajoitus jota noudattaa. Tämä ominaisuus ei toimi aina, joten kuljettajan on itse oltava valpas liikennemerkeistä. Turvallisuusominaisuuksiin ei kannata muutenkaan tuudittautua liikaa, vaan kuljettajan on aina muistettava olla itse valppaana. Yhteiskäyttöauto on monelle joustava ratkaisu

Ero eco- ja normal-toimintojen välillä on huomattava, sillä normal-tilassa kaasua painaessa auto kiihtyy napakammin. Sähkönsäästötilassa kaasupoljin tuntuu kuin se olisi tehty toffeesta. Vaikka auton moottori ei pidä oikeastaan ääntä, on renkaista kumuava melu huomattava, mutta ei sietämätön. Jarrutuntuma on kaiken kaikkiaan hyvä, ei liian pitkä tai liian hätäinen. Sähköautoja kuuluu monesti kritisoitavan niiden tottumattomalle kuskille oudosta jarrutustuntumasta, mutta tässä moista ei huomaa. Romppeet takapenkille Sitsien ostoslistalla oli muun muassa kertakäyttöastioita, 10 kiloa perunaa, 10 isoa pussia ruisleipää ja 90 tölkkiä juomia. Vaikka auto on pieni, upposi toista ostoskärryllistä sitsitarpeita autoon pienellä sovittelulla, mutta ilman suurempaa änkeämistä. Takakontin aukko on tilava ja sopivan muotoinen, mikä helpottaa lastaamista, mutta kontissa oli ennestään rompetta: toinen latausjohto, kantokassi, huomioliivi sekä irronnut takakontin hattuhylly. Tarvikkeet piti nostaa takapenkille, jotta sitsieväät saatiin mahtumaan kyytiin. Yksi ruokakassi joutui kuitenkin takapenkille latausjohtojen kanssa. Takapenkit voi myös halutessaan kääntää alas, jolloin tila kasvaa suuremmaksi. Huonekaluja emme silti lähtisi tällä autolla kuljettamaan.

Toas-autolla ajelu oli kirjoittajalle paitsi ensimmäinen sähköautokokemus, myös ensimmäinen kerta yhteiskäyttöauton ratin takana. Sähköautolla ajaminen tuntuu kaupunkikäyttöön hyvältä ratkaisulta ja sen akussa riittää kantamaa siihen mainiosti. Tavallisista autoista poiketen se ei myöskään ruplata tyhjäkäynnillä liikennevaloissa seistessä. Toiseen kertaan jää vielä tutustua siihen, millaista on suunnitella sähköautolla pidempää ajomatkaa, kun huomioon täytyy ottaa auton lataukset. Yhteiskäyttöauto oli oikein toimiva ratkaisu sitsiruokien ja -juomien kuskaamiseen kolmen hengen voimin. Isompia juhlia järjestäessä auton tilat voivat tulla melko nopeasti vastaan ja takapenkit pitäisi ainakin kaataa nopeasti alas, jolloin kyytiin mahtuu kuljettajan lisäksi vain yksi kantoapulainen. Ehdottomasti suurin etu Toasin palvelussa on halpa hinta. Vastaava neljän tunnin varaus kaupallisella vuokra-autoyrityksellä maksaisi vähintään kympin-pari enemmän ja lisäksi autoa pitäisi tankata. Sähköautoja on vuokralle saatavissa vielä heikosti. Yhteiskäyttöauton vuokraaminen on myös hyvä tapa tutustua alati muuttuvaan autokantaan, ja päästä ensimmäistä kertaa sähköauton ratin taakse. Kokeilun perusteella palvelua voi suositella lämpimästi, mikäli kantti kestää kerätä kylillä katseita lommoisella ja Toasin logoilla kuorrutetulla pikkuautolla. III

VAIKKA AUTO ON PIENI, UPPOSI TOISTA OSTOSKÄRRYLLISTÄ SITSITARPEITA AUTOON PIENELLÄ SOVITTELULLA, MUTTA ILMAN SUUREMPAA ÄNKEÄMISTÄ.

Yhdyssanat Puoli hinta päivät.  Valio dippi & kastike paprika ja chili jogurtti. Heikelä syndrooma.  Raivostuttaako? Teksti EMILIA KARVONEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

dellä mainitut esimerkit ovat peräisin oikeasta elämästä, julkisen viestinnän yhteyksistä. Kielenhuoltonormien vastaisesti erilleen ja vailla yhdysviivaa kirjoitettuja yhdyssanoja näkee yhä enemmän niin mainoksissa, tuotteiden nimissä kuin somepostauksissakin. Voiko olla, että suomi on siirtymässä pois tiukasta yhteenkirjoittamisnormista? Onko syy yleistyneeseen erilleen kirjoittamiseen englannin kielen vaikutus, automaattinen tekstinsyöttö vai jokin muu? Ja miksi ne yhdyssanat ovat joillekin niin vaikeita? Yhdyssanojen olemus Määritelmällisesti yhdyssana on kokonaisuus, joka koostuu kahdesta tai useammasta sanasta mutta on kielen yksikkönä yksi sana. Semanttisesti eli merkitysopillisesti yhdyssanan kriteeri on sen kyky ilmaista yhtä käsitettä. Joissain kielissä – esimerkiksi englannissa ja ranskassa – yhdyssanan osat kirjoitetaan usein erilleen, mutta suomessa aina yhteen. Yhdyssanojen luominen on johtamisen (eli päätteiden lisäämisen sanoihin) ohella yleisin tapa muodostaa uusia sanoja suomessa. Yksi syy yh-

dyssanojen suosioon sananmuodostuskeinona on yhdistämisen rekursiivinen luonne, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sanoja voidaan kasata toistensa päälle teoriassa loputtomiin. Tämä mahdollistaa LENTOKONESUIHKUTURBIINIMOOTTORIAPUMEKAANIKKOALIUPSEERIOPPILAAN ja ÄTERITSIPUTERITSIPUOLILAUTATSIBAARIN

kaltaisten steroidiyhdyssanojen synnyn. Oikeassa elämässä kolmiosaiset ja sitä pidemmät yhdyssanat ovat kuitenkin melko harvinaisia, ja ne suositellaankin kirjoittamaan selkeyden vuoksi auki esimerkiksi genetiiviatribuuttia hyödyntämällä (maailmancuposakilpailu » maailmancupin osakilpailu) tai purkamalla substantiivi verbiksi (paras ongelmanratkaisutapa » paras tapa ratkaista ongelmia). Yhdyssanan lähisukulainen on erilleen kirjoitettava sanaliitto – kahden tai useamman sanan ryhmä, jonka merkitysseikat liittävät yhteen, mutta eivät yhtä tiiviisti kuin yhdyssanassa. Siinä missä yhdyssanan osat ovat saman katon alla 30 vuotta asunut aviopari, sanaliiton jäsenet ovat satunnaisesti toisiaan näkevät kaverukset. Sanaliiton ja yhdyssanan raja on monesti häilyvä, ja usein vasta asiayhteys määrittää, kumpi on kyseessä. Esimerkiksi lämmin ruoka on mitä tahansa lämmintä syötävää, mutta lämminruoka on oma pääruokana tarjoiltava ruokalajinsa erotuksena esimerkiksi alku- tai jälkiruuasta. Tosin näidenkin merkitysero on alkanut kuroutua pääruuan pitkälti syrjäytettyä lämminruuan.

ihan pakko puuttua...MITEN JOKU VOI KIRJOITTAA NOIN VÄÄRIN, EIKÖ NUO VIRHEET HEITÄ ITSEÄÄN HAITTAA? "

Yksi ryhmäläinen kertoo luopuneensa sometekstien virheiden kommentoinnista ja purkavansa ahdistustaan ääneen huutamalla. Toinen valittaa minkäänlaisesta huomauttamisesta pahastuvien “erikoisryhmien” vallanneen somen ja olevan syy kielen rappioon. Kolmas vertaa välinpitämätöntä suhdetta yhdyssanoihin käsijarru ylhäällä ajamiseen. Vastakkaiset puheenvuorot ovat harvassa, ja ryhmä vaikuttaakin jonkinlaiselta yhdyssanaintoilijoiden suojasatamalta maailmassa, jossa norminvastaisuudet tuntuvat hyppivän yhä enemmän silmille. Miksi juuri yhdyssanat kaikista kielenhuoltoasioista herättävät niin suuria tunteita? Suomen kielen yliopistolehtori Liisa Mustanoja Tampereen yliopistolta arvelee tähän olevan useita syitä. Ensinnäkin yhdyssanat ovat niin tärkeä ja näkyvä osa suomen kieltä, että ne esiintyvät tekstissä kuin tekstissä hyvin tiheästi, toisin kuin esimerkiksi puolipiste. Tällöin niitä ja niissä tehtyjä virheitä myös luonnollisesti huomioi enemmän. Toisekseen Mustanoja toteaa useimpien yhdyssanojen hallitsemisen olevan kielitajun eikä ulkoa opettelemisen varassa. Yleensä juuri kielitajunvastaiset kirjoitusasut, kuten maksa laatikko, ärsyttävät enemmän kuin jälkimmäistä tyyppiä edustavat pois päin ja niinkuin -tyyppiset virheet. Tästä olisi pääteltävissä, että suomalaiset kokonaisuudessaan hallitsevat yhdyssana-asiat melko hyvin. "Koen, että ehkä suomalaiset osaavat nämä yhdyssana-asiat vähän paremmin kuin esimerkiksi tietyt pilkutuksen erikoisnyanssit. Vaikuttaa siltä, että ylipäätään on kyky arvioida tätä." Lisäksi Mustanoja mainitsee yhdyssanojen olevan osa jonkinlaista kansallista vitsailua, josta kielivät esimerkiksi suomen kielen pisimpiä yhdyssanoja listaavat iltapäivälehtien artikkelit ja someen jaetut huvittavan pitkät UNELMAVALKOSUKLAAVANILJAKÄÄRETORTUT. "Ymmärrys siitä, että suomi on yhdyssanakieli, näkyy jollain tavalla tämmöisessä kansallisessa kuvastossa", Mustanoja toteaa.

Yhdys-v***n-sanat

Yhdyssanojen uhkakuvat

Yhdyssanat herättävät paljon tunteita, kenties enemmän kuin mikään muu kielenhuollon osa-alue. Tästä kielii esimerkiksi Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmä, kuvauksensa mukaan “ryhmä ihmisille, joita huolestuttaa suomen kielen rappio, etenkin yhdyssanavirheet”. Ryhmässä irvistellään MAKKARA STROGANOFFIN ja KÄSIEN PESU PISTEEN kaltaisille norminvastaisuuksille ja huokaistaan helpotuksesta, kun joku on saanut kirjoitettua myskiankanuntuvatäytteisen tyynyn yhteen. Aihepiiristä käydään myös metakeskustelua: "Miks ihmiset saavat ihan valtavat raivarit ja puolustelijoita riittää, kun menet korjaamaan heidän järkyttäviä yhdyssanavirheitään Faceryhmissä? Mm. Tällaisia: aamu pala, pako putki, tiski pöytä, saha pukki. Näihin on

Useimmat ihmiset ovat päivittäin tekemisissä erilaisten tekstien kanssa, joista he ottavat mallia omaan kirjoittamiseensa. Läheskään kaikki tekstit eivät kuitenkaan edusta norminmukaista suomen kieltä, ja välillä lukijan saattaa olla vaikea erottaa, mikä on oikeakielistä ja mikä ei. Jotkut kielenkäyttäjät ovat vaikutteille alttiimpia kuin toiset, mutta monen mallit ovat enemmän arkielämässä luetun kielen kuin kielenhuolto-opuksen varassa. Yhdyssanavirheet ovat usein tahattomia, mutta joskus tahallisia. Jälkimmäisen kaltainen yhdyssana-anarkia ilmenee HoviRuoka Vihis kasvispiirakan, Pohjola Rakennuksen ja LähiTapiolan kaltaisissa tuotteiden ja yritysten nimissä. Norminvastaiset kirjoitusmuodot ovat yksi keino suojella tuotenimeä tavalliseksi yleiskielen sanaksi muut-

KEEP CALM AND EAT

AAMU PA L A

KEEP CALM AND BE

LE NTO KO N E S U I H K U TU RB I I NI M O OT TOR I AP U M E K A A N I K KO -

ALI U P SE E R I OP PI L AS

tumiselta, kuten on käynyt esimerkiksi Hetekalle ja Monolle. Joitain kuluttajia kirjoitusmuodot ärsyttävät, mutta toisille ne saattavat toimia malleina. Yhdyssanoja erilleen ohjaavat kirjoittamaan myös tekstinkäsittelyohjelmat ja puhelimen automaattinen tekstinsyöttö. Esimerkiksi Google Docs kehottaa kirjoittamaan sanat "epätoivotut", "sisältöideoita" ja "elokuvateatterikokemus" muotoihin "ei toivotut", "sisältö ideoita" ja "elokuvateatteri kokemus". Vastaavanlaisiin korjausehdotuksiin lehtori Liisa Mustanoja arvelee monen ihmisen yllättävän nuoressakin ikäpolvessa luottavan auktoriteettiuskoisesti. Lisäksi hän huomauttaa, että tekstinkäsittelyohjelmien suomenkielisten käyttöliittymien kehittämiseen on todennäköisesti satsattu huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi englanninkielisten. Tämä on Mustanojan mukaan pienen kielen kohtalo, joka näkyy esimerkiksi myös puheentunnistusohjelmien hataruutena.

mainoskielen vahingollisesta vaikutuksesta, eikä sitä voitane kiistää." Myös ylioppilaskirjoitussensorina toiminut Matti Hako pohtii vuonna 1976 ilmestyneessä Ylioppilasaineita-kokoelmassa "yhdyssanaholtittomuuden" syyksi mainoskielen vaikutusta, mutta myös opettajien kiireen ja oppilaiden lukemattomuuden kaltaisia, nykykeskustelustakin tuttuja tekijöitä. Suomen kielen yliopistonlehtori Liisa Mustanoja myöntää, että yhdyssanavirheet hyppivät nykyään enenevissä määrin hänenkin silmilleen, mutta arvelee, ettei niiden lisääntymisen syynä ole yksiselitteisesti mainoskielen, teknologian eikä englannin kielenkään vaikutus. Kielen muutoksen mekanismit eivät hänen mukaansa ole niin yksioikoisia. Tämän sijaan Mustanoja tähdentää arkipäivässä lukemamme tekstimassan kasvaneen internetin ja sosiaalisen median myötä valtavasti ja etenkin maallikkokielenkäyttäjien epämuodollisen kirjoittamisen vallanneen siitä suuren osuuden. SIINÄ MISSÄ VIELÄ MUUTAMA VUOSIKYMMEN SITTEN LUETTIIN LÄHINNÄ TOIMITUSPROSESSIN LÄPIKÄYNYTTÄ PAINETTUA TEKSTIÄ, NYKYÄÄN MUKANA ON MYÖS SUKULAISTEN FACEBOOK-PÄIVITYKSIÄ JA TUNTEMATTOMIEN MIELIPITEITÄ KOMMENTTIKENTISSÄ. KUN TAVALLISTEN IHMISTEN EDITOIMATTOMAN TEKSTIN MÄÄRÄ KASVAA, NIIN KASVAA VASTAANTULEVIEN YHDYSSANAVIRHEIDENKIN MÄÄRÄ.

SITTEN ON VIELÄ SE YKSI MÖRKÖ, ENGLANNIN KIELI. ENGLANNIN VAIKUTUS SUOMEN KIELEEN HUOLESTUTTAA MONIA, JA JOPA SUOMEN KIELEN LAUTAKUNTA JULKAISI MUUTAMA VUOSI SITTEN HUOLESTUNEEN KANNANOTON SUOMEN KIELEN ASEMASTA YHTEISKUNNASSA. ENGLANNISSA YHDYSSANAT KIRJOITETAAN MONESTI ERILLEEN, JA YHDYSVIIVAN KÄYTTÖTARKOITUS ON TÄYSIN ERILAINEN KUIN SUOMESSA. ETENKIN NUOREMPIEN POLVIEN LUKIESSA JA TUOTTAESSA YHÄ ENEMMÄN ENGLANNINKIELISIÄ TEKSTEJÄ OLISI HELPPO AJATELLA, ETTÄ NIISTÄ SAADAAN MALLIA SUOMEN KIELENKIN TUOTTAMISEEN.

Yhdyssanojen tulevaisuus Huoli yhdyssanojen osaamattomuudesta ei ole uusi – eivät myöskään arvelut "kielen rappion" syistä. Vuodelta 1984 peräisin olevassa, suomen kielen tutkimusta käsittelevässä Virittäjä-lehdessä ilmestyneessä Kaino Laaksosen Yhdyssanavirheet kuriin! -artikkelissa ylioppilasaineissa lisääntyneiden yhdyssanavirheiden syiden arvelu on yllättävän samanlaista kuin nykyaikana: "Yhdyssanarikkeiden yhteydessä on usein puhuttu englannin kielen ja

Jos niin moni kielenkäyttäjä todellisuudessa kirjoittaa yhdyssanat norminvastaisesti, eikö olisi järkevää ja demokraattista muuttaa normeja todellisen kielenkäytön mukaisiksi – vaikka sallia yhdyssanoille useampi eri kirjoitusmuoto? Vaikka kielenhuollon nykysuuntaus on lievennys- ja höllennyspainotteinen, ei Mustanoja usko, että yhdyssananormit olisivat näillä näkymin muuttamassa miksikään. "Kielenhuollon normit ovat erittäin hitaasti ja harkiten muuttuvia. Se on tavallaan reilua, että yksilön koulussa oppimat asiat eivät hänen elinikänään kauheasti muutu. Normitettu kieli on myös tasa-arvokysymys." Kielen normit saattavat käytännön elämässä eri tilanteissa ja erilaisten yhteisöjen keskuudessa poiketa huomattavasti virallisista normeista – tekstiviestiä lähettäessä asian kiireellisyys saattaa ajaa yhdyssanan kirjoitusasun tarkistamisen edelle, ja tarkoituksenmukaisilla yhdyssanavirheillä saattaa olla huumoriarvoa meemeissä. Moisilla norminvastaisuuksilla on kielen ekosysteemissä oma paikkansa, ja ne ovatkin osoituksia kielen elinvoimaisuudesta. Ne kuitenkin nousevat yhteisestä maaperästä – normitetusta yleiskielestä. Toisin kuin esimerkiksi jatkuvasti uusia sivumerkityksiä keräävien emojien käyttötarkoitukset, hitaasti ja harkiten muuttuvat yleiskielen normit ovat kaikille samat ja selkeästi eritellyt. Tämä on kielellisen tasa-arvon edellytys, jonka yksi ilmentymä yhdyssananormitkin ovat. III

Anna kun minä kerron... Yhteiskunnan avautuessa tänä syksynä on yliopistolla toiveikkaampi tunnelma kuin puoleentoista vuoteen. Kirjoittaja onnistui valmistumaan maisteriksi keväällä, eikä pääse enää olemaan osa tätä riemua, mutta kertoo nyt omasta mielestään parhaat vinkit, joilla ottaa ilo irti opiskeluajasta. Teksti EMMA AUVINEN Kuvat NIKKE SILLANPÄÄ

oukokuun 20. päivä valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenani journalistiikka. Hain tutkintotodistuksen ilman kummempia juhlallisuuksia opintotoimistosta. Tuni-naama myhäili kylmänä tuoreessa tutkintotodistuksessa ja opintosihteeri on-

sella. Mielessä pyöri kysymyksiä: Pärjäänkö kielitaidollani englanninkielisen tutkimuskirjallisuuden kanssa? Saanko kavereita? Kelpaanko? Tampereen yliopistossa viettämäni vuodet olivat tähänastisen elämäni parhaimpia ja täynnä monenlaisia tunteita. Seuraavaksi kirjoitan kolmesta asiasta, jotka olisin halunnut tietää jo ensimmäisenä opiskeluvuonna.

nitteli pleksilasin takaa. Vuonna 2015 menin yhtenä ihmisenä opintoputkeen ja vuonna 2021 tulin toisena ihmisenä ulos. Matkalla putkikin muuttui aivan toisenlaiseksi. Tuossa ajassa yliopistot ja ammattikorkeakoulu yhdistyivät violetiksi brändiksi, tiedekuntani ja opintosuunnitelmani muuttivat muotoaan. Sisu otettiin käyttöön onneksi vasta silloin, kun jo viimeistelin opintojani. Yliopistobyrokratiasta en näiden vuosien jälkeenkään ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta sen sijaan olen oppinut valtavasti esimerkiksi yhteiskunnasta, itsestäni ja työelämästä. Koronarokotusten ansiosta syyslukukausi alkoi tänä vuonna toiveikkaampana kuin aikoihin. Kävellessäni keskustakampuksen ohi haalareihin pukeutuneet ja iloisesti porisevat opiskelijat sykähdyttivät jotain sisimmässäni. Syinä oli sekä vihdoin päättymässä oleva korona-aika että se tosiasia, etten tule enää olemaan osa tätä kaikkea. Muistan hyvin sen tunteiden sekamelskan, joka iski ensimmäisenä opiskelusyksynä. Vatsassa oli perhosia kuin teini-ikäisellä ja olemukseni epävarma kuin ekaluokkalai-

Monien muiden tavoin muutin Tampereelle opiskelemaan muualta, eikä minulla ollut paljoa kavereita kaupungissa. Tarve kuulua porukkaan on ihmisen perustarve. Jo ennen koronaa korkeakouluopiskelijoista 4–10 prosenttia tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Ajoittaista yksinäisyyttä ilmeni tutkimusten mukaan jopa 40 prosentilla. Korona lisäsi yksinäisyyttä entisestään. Perinteisesti ajatellaan, että fuksiaiset ja sitsit ovat paikkoja, joissa ainejärjestöihmiset hitsautuvat yhteen. Itse en erityisemmin kokenut kuuluvani joukkoon opiskelijatapahtumissa. Olin 26-vuotias fuksi, eli vanhempi kuin valtaosa, ja elänyt jo kertaalleen elämässäni villin haalaribiletysajan. Aluksi tuntui, että tullakseen huomatuksi joukossa pitäisi olla kovaääninen ja osallistua kaikkiin tapahtumiin. Niille, jotka kamppailevat samanlaisten ajatusten kanssa parhaillaan, haluaisin sanoa, että ei kannata hätäillä. Oman kaveriporukan löytäminen ottaa aikansa. Itse löysin ”omat ihmiseni” toisen vuoden puolessa välissä. Ensimmäisenä vuonna emme olleet juurikaan kiinnittäneet huomiota toisiimme. Paremmin tutustuessamme tajusim-

Kaverit löytyvät ajan kanssa

me, että meillä oli paljon yhteistä. Toisaalta kavereita ja ystäviä voi saada myös muualta kuin omalta vuosikurssilta tai omasta ainejärjestöstä, myös yliopiston ulkopuolelta. Koko kaupunki on täynnä harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuria, joiden parista voi löytää huippuihmisiä. Opiskelujen alkuvaiheessa myös jatkuva puhe verkostoitumisesta sai minut voimaan pahoin. Siitä puhutaan aivan liikaa opiskelun yhteydessä. On aika kyyninen ajatus, että ihmisiin kannattaisi tutustua ensisijaisesti siksi, että heistä voi olla hyötyä joskus tulevaisuudessa. Erityisesti opiskelujen alussa verkostoitumispuhe asettaa myös lisää paineita sille, että yliopistossa sosiaalisuutta pitäisi jotenkin suorittaa. Monella muullakin on huijarisyndrooma Y liopiston aloitus oli tunteiden vuoristorataa. Kateus, vertailu ja epävarmuus vaivasivat minua opintojen alkumetreillä. En ollut koskaan uskonut, että olisin riittävän älykäs pärjätäkseni yliopistossa. Olin vuosien aikana tuntenut itseni lukemattomia kertoja liian tyhmäksi ja tietämättömäksi, ja kadehtinut niitä, joilla on ennestään alan työkokemusta sekä niitä, jotka osasivat argumentoida asiansa viiltävän napakasti. Kun uskalsin puhua tunteista opiskelukavereilleni, ymmärsin kuinka yleisiä ne ovat. Työluokkaisesta taustasta tulevilla huijarisyndrooma on tuikitavallinen. Jos ei ole perheestä, jossa olisi kannustettu kriittiseen intellektuelliin keskusteluun sivistyssanoineen, sitä tuntee itsensä helposti palikaksi, kun ei ymmärrä akateemista puhetta. Alussa yhden ainoan tieteellisen tekstin läpi kahlaaminen tuntui lähes yhtä mahdottomalta urakalta kuin lukea kannesta kanteen Volter Kilven Alastalon salissa. Myöhemmin olen huomannut, että akateeminen puheenparsi kyllä aukeaa ajan kanssa ja tieteellisen tekstin lukeminen muuttuu toiston kautta helpommaksi. Kateus muita kohtaan oli vaikea pala nieltäväksi. Kadehdin opiskelukavereitani erityisesti silloin, kun he pääsivät (ja ennen kaikkea uskalsivat hakea) toimitusharjoitteluun valtakunnallisesti arvostettuihin työpaikkoihin. Alalla on varsin kilpailullinen asetelma. Toimittajia koulutetaan enemmän kuin töitä on tarjolla ja mediatalot voivat kylmästi valita hakijoista parhaat päältä. Kilpailuasetelma syö itsetuntoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaikeisiin tunteisiin auttaa kokemukseni mukaan aika. Ja luotettavat ihmiset, kenelle niistä voi puhua. Tee opiskelusta itsesi näköistä T ärkein neuvoni opintojen sisältöä miettiessä on: tee mitä huvittaa, äläkä mieti, mitä sinulta odotetaan. Käytä mielikuvitusta. Sisun kätköistä kannattaa kuopsuttaa esiin kaikki kummalliset ja kiehtovat sivuainekurssit. Kursse-

Sisun kätköistä kannattaa kuopsuttaa esiin kaikki kummalliset ja kiehtovat sivuainekurssit. EMMA AUVINEN

ja valitessa ei kannata miettiä pelkästään työllistymistä ja hyötyä. Opintoihin liittyy nykyään vahva vaatimus tehokkuudesta, mutta sen kohdalla voi itsekseen pohtia, kuinka suuri painoarvo sille kannattaa antaa. Opiskelu on kokeilun, erehdyksen ja oman jutun etsimisen aikaa. Pääainettakin on täysin sallittua ja suositeltavaa vaihtaa, jos ensimmäinen valinta ei tunnu omalta. Ajattelisin, että kaikkien ei tarvitse päätyä oman alan töihin heti ensimmäisten opiskeluvuosien aikana, tai valmistua maisteriksi tavoiteajassa. Jos kiinnostavia työmahdollisuuksia tai projekteja tulee vastaan, niihin kannattaa toki tarttua, jos opiskelun lisäksi jaksaa ja pystyy. Koin opintoihin kuuluvan työharjoittelun ja kesätyöt maakuntalehdissä tärkeinä työelämään siirtymisen kannalta. Toisaalta myös vapaaehtois- ja talkootyöt ovat avartaneet mahdollisuuksien horisonttia tulevaisuuden työn suhteen. Toisena opiskeluvuonnani lähdin talkoolaiseksi tekemään Tulli Block Party -katujuhlia ja Elävän kirjallisuuden festivaaleja, koska ajattelin, että olisi kivaa olla mukana järjestämässä kiinnostavia tapahtumia. Talkoohommat ovat rentoja ja niihin pääsee matalalla kynnyksellä mukaan, minullakaan ei sellaista ennalta ollut. Tapahtumien kautta tutustuin eri aloilla opiskeleviin ja työskenteleviin ihmisiin. Tuli kaupan päällisiksi ”verkostoiduttua”. Opinnonohjauksen merkitystä ei pidä myöskään väheksyä. Ohjausta ja apua kannattaa hakea oma-aloitteisesti, jos sitä ei muuten saa riittävästi. Minulla kävi hyvä tuuri, koska hops-ohjaajani oli kannustava ja loi uskoa tulevaan silloin, kun olin hieman epätoivoinen. Ja lopuksi yksi tärkeä käytännön neuvo: Liity työttömyyskassaan ja ammattiliittoon viimeistään pari vuotta ennen valmistumista. Tulevaisuuden sinä taputtaa kiitoksen olalle, sillä valmistumisen jälkeen ansiosidonnaisella on huomattavasti rennompaa miettiä seuraavaa liikettä kuin Kelan työttömyyspäivärahoilla. III

Maailmansaaren

KESYTÖN SYDÄNMAA Geopolitiikka on tutkimusalana kärsinyt kyseenalaisesta maineesta johtuen sen alkuperästä ja käytöstä raa'an politiikan välineenä. Sitä on muun muassa pidetty tieteellisenä oikeutuksena imperialismille. Maantieteellä on kuitenkin lähtemätöntä vaikutusta maailmanpolitiikkaan, mikä tulee väistämättä esille massiivisesta ja monimutkaisesta Euraasian alueesta puhuttaessa. Aihetta auttaa hahmottamaan paluu erääseen klassiseen teoriaan maailmanherruuden maantieteestä. Teksti ANTTI KINNUNEN Grafiikka PAULIINA LINDELL

SUOMI

VENÄJÄ

RUOTSI

PUOLA

UKRAINA

SLOVAKIA

KAZAKSTAN MONGOLIA MONGOLIA

UNKARI

TŠETŠENIA SERBIA BULGARIA

UZBEKISTAN

KRIM TURKKI

ARMENIA

KIRGISIA

AZERBAIDŽAN TURKMENISTAN

TADŽIKISTAN KIINA

IRAN

IRAK

IRAN

AFGANISTAN

PAKISTAN NEPAL

iktoriaanisen aikakauden lopulla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa maapallon merireitit ja mantereet alkoivat olla kattavasti kartoitettuja. Kolonialismin toinen aalto läheni huippuaan ja eri yliopistoissa halki Euroopan alkoi muodostua uusi tieteenala, jota kutsuttiin poliittiseksi maantieteeksi. Pian siitä eriytyi myös geopolitiikka omaksi sivuhaarakseen ja näin syntyi nykyään kansainvälisten suhteiden tutkimuksena tunnetun tieteen akateeminen perusta.

Suurikokoisten karttapallojen äärellä mietiskelleitä varhaisia oppineita viehättivät kunnianhimoiset näkemykset maailman rakenteesta ja pyrkimys jonkinlaiseen järjestykseen sekä hallintaan. Globaalin näkökulman taustalla vaikuttivat imperialistiset ja sosiaalidarvinistiset lähtökohdat. Alueita ja kansoja jaettiin tärkeisiin ja vähäpätöisiin. Luentosaleissa kaikui maantieteellisen determinismin ylistys. Afrikan siirtomaiden jaon lisäksi käynnissä oli suuri peli eli brittiläisen ja venäläisen imperiumin kilpailu Keski- ja Etelä-Aasiasta. Tuon ajan teoreetikkoja yhdisti näkemys, jonka mukaan historiaa määrittää ennen kaikkea maantiede. Heidän mukaansa valtio saa merkittävimmän voimansa sijainnistaan ja spatiaalisuudestaan. Saksalainen Friedrich Ratzel ja ruotsalainen Rudolf Kjellén inspiroituivat muun muassa Hegelistä ajatellessaan, että valtio on ihmiselämän korkein olomuoto. Kjellén – joka tiettävästi ensimmäisenä käytti geopolitiikan termiä – uskoi, että valtion edellyttämä kansalaisuus on inhimillisen olemassaolon kannalta merkittävämpää kuin yksilöllisyys. Tähän ajatukseen on nykyään kiusallisen helppoa assosioida niin totalitaristiset järjestelmät kuin hyvinvointiyhteiskunnatkin. Ratzelin ja Kjellénin mukaan valtio oli siis kehittynyt omaksi elämänmuodokseen ja sillä oli siksi oltava luonnolliset rajat. Valtakunnan reunojen tuli muodostua esimerkiksi vuoristoista tai vesistöistä, jotta sen elinvoima olisi turvattu. Miesten kynistä on lähtöisin myös surullisenkuuluisa lebensraumin käsite, jota myöhemmin käytettiin propagandamielessä oikeuttamaan niin natsi-Saksan kuin Suur-Suomenkin itäiset laajentumispyrkimykset. Sir Halford Mackinderin Euraasia

dellä mainittujen herrojen lisäksi eräs alan nimekkäimpiä oppi-isiä oli englantilainen maantieteilijä Sir Halford Mackinder. Kaltaistensa klassisten ajattelijoiden tavoin hän pyrki työssään

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sir Halford Mackinder päivitti karttaansa sydänmaasta niin, että se ulottui Fennoskandiasta ItäEuroopan, Balkanin, Persian ja Euraasian aron sekä Kiinan kautta aina Venäjän koillisosiin asti. Tässä versiossa myös Skandinavian niemimaan kannas eli Suomi on piirretty sydänmaan rajojen sisäpuolelle.

39 KIINA

VENÄJÄ

UKRAINA MONGOLIA

KIINA IRAN

man maailmanvaltiaana. Mackinder perusteli geopoliittista analyysiään historiallisilla ja maantieteellisillä seikoilla. Sydänmaan keskiosaa eli Euraasian aroa hallitsevien paimentolaissoturikansojen vaellukset ovat ruokkineet sivilisaatiokehitystä reunamailla vähintään Rooman valtakunnan ajoista asti. Eri imperiumit ovat kerta toisensa jälkeen pyrkineet hallitsemaan tätä maailmanhistorian merkittävintä kauppareittiä ja sen resursseja. Mittaamattomien luonnonvarojen, runsaan väkiluvun, valtavan maamassan ja suojaavien pinnanmuodostumiensa ansiosta merivaltojen ulottumattomissa sijaitsevan sydänmaan geopoliittinen tila on kaikista suotuisin. Sydänmaa nykypäivänä

yhdistämään luonnon- ja ihmistieteet, eli maantieteen ja politiikan. Kuuluisimmassa tekstissään The geographical pivot of history hän esitti näkemyksensä maapallon aluejaosta ja maantieteen merkityksestä maailmanvalloitusta ajatellen. MACKINDER KUTSUI AASIAN, AFRIKAN JA EUROOPAN MUODOSTAMAA KAIKISTA SUURINTA JA RIKKAINTA MAAMASSAA MAAILMANSAAREKSI. HÄNEN TEORIANSA MUKAAN VANHAN MANTEREEN YTIMESSÄ SIJAITSEVA EURAASIAN SYDÄNMAA ON MAAILMANVALLAN LUONNOLLINEN KESKUS – ERÄÄNLAINEN MAANTIETEELLINEN JA HISTORIALLINEN NIVELALUE, JOKA MÄÄRITTÄÄ MAAILMANSAAREN GEOPOLITIIKAN SUUNNAN JA HISTORIAN KULUN.

Mackinderille sydänmaa oli kaikkein merkittävin maakaistale, ja sitä ympäröivät seudut olivat sitä oleellisempia mitä lähempänä keskusta ne sijaitsivat. Esimerkiksi Amerikan mantereen merkitys oli vähäinen, sillä se sijaitsee kaukana ja Mackinderin aikaan Yhdysvallat oli ensisijaisesti eristäytymispolitiikkaa harjoittava merivalta. Sen sijaan sydänmaan välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Euraasian rannikkoalueet kuten Eurooppa, Lähi-Itä ja Etelä- sekä Itä-Aasia ovat olleet voimakkaimman sivilisaatiokehityksen ja hegemonisen kamppailun kohteita. Näistä alueista muodostuvaa puolikuun muotoista kehää Mackinder kutsui nimellä rimland, kehä- tai reunamaa. Nivelaluetta ympäröivillä reunamailla on Mackinderin mukaan elintärkeä rooli. Esimerkiksi Itä-Euroopan geopoliittinen yhtenäisyys oli hänen mielestään ehdoton edellytys sydänmaan potentiaalin toteutumiselle. Hänen kuuluisa teesinsä kuuluukin: "Se, joka hallitsee Itä-Eurooppaa, hallitsee sydänmaata. Joka hallitsee sydänmaata, hallitsee maailmansaarta ja joka hallitsee maailmansaarta, hallitsee koko maailmaa." Euraasian rannikkoalueita hallitseva mahti olisi yhtä aikaa maailman suurin maa- ja merivalta, mikä takaisi ase-

oidaan olettaa, että globaalit imperialistiset projektit edelleen kamppailevat vallasta sydänmaalla ja pitkin sen reunamaita. Tässä yhteydessä on välttämätöntä ensin puhua maailman suurimmasta valtiosta, joka yksin kattaa koko Pohjois-Euraasian. Jos jotkin länsimaiset valtiot laskevat talouskasvun ja liberalististen arvojen varaan, niin Venäjälle ensisijaista on jälleen geopolitiikka. Se on toteuttanut aggressiivista strategiaansa eritoten Euroopan ja Aasian yhtymäkohdassa – Mustanmeren ja Kaspianmeren välisellä Kaukasian kannaksella, missä se on onnistunut esimerkiksi kuoppaamaan Tšetšenian itsenäistymishaaveet. Dramaattisiin vaiheisiin lukeutuu kaksi sotaa ja verisiä terrori-iskuja. Tšetšenia on tätä nykyä Venäjän federaation tasavalta. Sen nykyinen presidentti Ramzan Kadyrov ensin vastusti aseellisesti Venäjän valtaa edeltäjänsä ja murhatun isänsä Ahmatin tavoin, mutta lopulta käänsi takkinsa ja on hallinnut diktaattorimaisin ottein Venäjän tukemana vuodesta 2007 lähtien. Georgian sota, Azerbaidžanin lähentyminen Turkin kanssa ja Armenian vuoden 2018 värivallankumous näyttivät jo hetken ajan tuntuvasti heikentäneen Venäjän vaikutusvaltaa Kaukasuksella, mutta Vuoristo-Karabahin tilanteen eskaloituminen viime vuonna mahdollisti jälleen sen voimapoliittisen esiinmarssin. Venäjä teki aloitteen toimiakseen Armenian ja Azerbaidžanin välisen aluekiistan tuomarina, sijoittaen sotavoimiaan rajojen molemmin puolin ja yrittäen näin pitää Natoon kuuluvan Turkin ja länsimaiden vaikutteita loitolla. Levottomuudet ovat kieltämättä laantuneet, mikä on kaikille osapuolille tärkeiden kauppareittien toimimisen edellytys, mutta Venäjän vanha liittolainen Armenia kokee olleensa tilanteessa häviäjä menetettyään merkittäviä alueita Azerbaidžanille. Neuvostoliiton entisessä vilja-aitassa Ukrainassa on edelleen sota. Se on Euroopan niemimaan kyljessä märkivä haava, jonka pitkittyminen heikentää eurooppalaista vaikutusvaltaa ja estää Euraasian aron läntisen reunan yhdentymistä. Krimin miehittäminen ja muuttaminen polii-

sivaltioksi sekä sotilastukikohdaksi mahdollistaa Venäjän hallinnan Mustastamerestä. Venäjän ohjuspelotteen kannalta Krimin niemimaan sijainti on erinomainen. Synkimmissä ennustuksissa väkivalta osapuolten välillä eskaloituu ja laajenee, tai Turkki sekaantuu peliin Krimin tataarien puolustamisen varjolla lopulta vetäen Naton mukaan sekavaan tilanteeseen. Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka on syventänyt maansa kriisitilannetta, voimistanut valtioliittoa Venäjän kanssa ja turvautunut käyttämään pakolaisia hybridivaikuttamiseen lähinaapureitansa Puolaa ja Liettuaa vastaan. Toisaalta autoritarismin vastainen liikehdintä niin Valko-Venäjällä, Georgiassa ja Armeniassa kuin Kirgisiassakin asti kertoo siitä, että itsenäisiä valtioita ja maailmallistunutta nuorta väestöä ei alisteta noin vain. Venäjän tinkimättömässä etupiiriajattelussa on ylikurottamisen riski, mikä heikon talouden myötä kasvaa yhä suuremmaksi. Sen onkin turvallisinta kehittää asemiaan sulavalla Pohjoisella jäämerellä, missä sillä on jo ennestään kiistaton ylivoima. Arktisesta alueesta muodostuu jään haihtumisen myötä uudenlainen geostrateginen pelialue. Afganistan

ydänmaan etelärajalla sijaitsee loppukesästä maailman näyttämölle noussut Afganistan. Näyttää siltä, että Venäjä ja Kiina pyrkivät Keski-Aasiassa rauhanomaiseen kehitykseen ja vakauteen. Talebanin nousu Afganistanissa tarkoittaa kasvavaa uhkaa sen pohjoispuolen valtioille, jotka luonnollisesti tiivistävät sotilasyhteistyötä Venäjän, Kiinan ja Iranin kanssa. Tämä johtuu taas siitä, että vastavuoroisesti läntisen liittouman rauhantahtoisuus nähdään alueen toimijoiden kokemuksien perusteella kyseenalaisena. Kiinalle panokset ovat suuret. Se laskee yhteistyön varaan eikä anna Taleban-liikkeen valtaantulon häiritä sen uutta silkkitiehanketta, joka on sen merkittävin maailmantalouden hallintaan tähtäävä projekti. Reitin pääväylä kulkee Keski-Aasian kautta Iraniin ja Turkkiin, josta se jatkuu edelleen Itä-Eurooppaan. Toteutuessaan se yhdistäisi noin 60 maata ja yli puolet maailman väestöstä yhdeksi talousvyöhykkeeksi. Sivujuoneen sisältyy Afganistanin pinnan alla piilevät koskemattomat mineraalit, joita riittää noin tuhannen miljardin dollarin edestä. Tosin niiden hyödyntäminen edellyttää vielä 7–10 vuoden kehitystä maan kaivossektorilla. Afganistan on maailman suurin laittoman oopiumin tuottaja, mutta huumeiden vienti saattaa tulevaisuudessa vaihtua – tai laajeta – toisenlaisten raaka-aineiden hyödyntämiseen. Se kuitenkin edellyttäisi täysin erilaista turvallisuustilannetta. Vaikka Talebania vastaan taisteleva vastarintaliike Pohjoinen liittouma on viimeisimpien tietojen mukaan pakotettu maan rajojen ulkopuolelle Tadži-

kistaniin, ei Taleban-hallinnon jatkuvuudesta ole takeita. On todennäköistä, että Afganistanissa käy kuten Irakissa Yhdysvaltojen sieltä poistuttua, ja islamistinen terrorismi alkaa taas levitä saadessaan mahdollisuuden järjestäytyä. Tällöin nousee uusi interventio jälleen asialistan kärkeen. Geopolitiikan merkitys

eopolitiikan eräs itsetarkoitus on aina ollut vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Eri geopoliittisiin näkemyksiin sisältyy sellaisia arvokäsityksiä, joita maailmanhalaajat ovat herkkiä vierastamaan. Vaikka historiallisten teoreetikkojen ajatteluun vaikuttivat heidän aikaansa värittäneet kontekstit, heidän muotoilemansa geopoliittisen mallin funktionaalisuus on edelleen relevantti. Kun kansainvälisen politiikan tapahtumat kiihtyvät ja näyttävät luisuvan kohti painajaismaisia skenaarioita, geopolitiikka tarjoaa selityksille lohduttavan aihion. Maantieteilijä-professori Sami Moision mukaan perinteisissä geopoliittisissa käsitteissä historia on spatialisoitunut ikuisina nähtyihin alueellisiin totuuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka maailmanpolitiikan näyttämön toimijat ja roolit aika ajoin muuttuvat, tietyillä maantieteellisillä alueilla on niistä itsestään johdettavissa olevaa merkitystä ylemmissä geopoliittisissa rakenteissa. Pitkälti tähän ja resurssien riittämättömyyden teemaan perustuu kansainvälisten suhteiden valtatasapainoteoria ja sykliajattelu. Tässä artikkelissa esiteltyyn alkuaikojen geopoliittiseen karhukoplaan kuului myös eräs James Fairgrieve. Hän noteerasi ennennäkemättömällä tahdilla helpottuvan kommunikaation ja huomautti, että maailmasta on tullut yksi yhtenäinen systeemi, jossa ei ole yhtä toisista erillistä osaa. Kesyttämätön sydänmaa puolestaan edustaa maailmaa, joka on liian suuri minkään yksittäisen toimijan hallittavaksi. III

“WHO RULES EAST EUROPE COMMANDS THE HEARTLAND; WHO RULES THE HEARTLAND COMMANDS THE WORLD-ISLAND; WHO RULES THE WORLD-ISLAND COMMANDS THE WORLD.” SIR HALFORD MACKINDER

Epävarmat arpajaiset

Kuinka tutkijat ja tieteen itseisarvo kestävät, kun tieteen rahoitus on jatkuvasti poliittisten ja taloudellisten intohimojen ristipaineessa. Tiedetoimittaja Johannes Blom kävi aiheen läpi takahuoneissa tekemiensä havaintojen pohjalta.

T Teksti JOHANNES BLOM Kuvat EINO ANSIO

ieteen rahoituksessa on pitkään kytenyt konflikteja ja poliittista kitkaa, mutta kesän lopussa se leimahti. Leikkauksia kaavailtiin, peruttiin ja siirrettiin. Tutkimusta kyseenalaistettiin ja puolustettiin. Omaan työnkuvaani, tiedetoimittamiseen, kuuluu julkaisujen lukemista, tieteentekijöiden haastatteluja ja yleisesti tieteellisen kehityksen seuraamista. Virrasta tulisi löytää kerrottavaksi tärkeitä tai muuten vain kiinnostavia saavutuksia, yksityiskohtia ja tarinoita. Vaikka tarkkailen tiedemaailmaa läheltä, olen laajassa perspektiivissä kuitenkin vain sivustaseuraaja. Tästä asemasta olen huomannut, että suomalaisen tiederahoituksen pohja on hatara. Lähes kaikki ovat epävarmoja tulevaisuudesta. Keskustelen työssäni usein tutkijoiden kanssa ja monesti itse työnteko muistuttaa vaihtokauppaa. Tutkija saa työlleen näkyvyyttä ja toimittaja saa jutun. Haastattelujen jälkeen keskustelemme usein muusta: tulevista uutisaiheista tai huolista ja ongelmista, joita työssään kohtaa. Usein puhe on rahasta. Ehkä toiveena on, että yhteiskunnallinen keskustelu korjaisi rakenteita ja ratkoisi ongelmia. Tutkijana uran alkutaival voi tuntua turhauttavalta kuin rullaluistelu mukulakivikadulla. Vaikka olisi tietotaitoa ja mielenkiintoa, ei intohimosta saa ammattia, jollei siedä ly-

hyiden rahoituspäätösten kehässä elämisen epävarmuutta. Tieteentekijöiden liitto julkaisi syyskuun alussa selvityksen, jossa kerrottiin, että uranäkymien epävarmuus työntää nuoria tutkijoita pois akateemiselta uralta. Ylivoimaisesti suurin osa vastaajista oli kiinnostunut työstä yliopistoissa ja julkisella sektorilla. Kuitenkin yli puolet kertoi harkinneensa yksityisen sektorin leipiin siirtymistä. Hälyttävintä oli silti se, että vain hieman harvempi, noin 44 prosenttia harkitsi jo siirtymistä ihan muihin hommiin. Nuorten tutkijoiden, siis väitöskirjaa tekevien tai vastikään väitelleiden, huolet eivät ole vuosien varrella helpottaneet. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on ankaraa ja työsuhteet pirstaleisia. Tämä on ollut jo vuosia tuttu viesti niille, jotka ovat akateemiselle uralle aikoneet. Mikseivät kaikki sitten suuntaa suosiolla varmempiin töihin? Kyse on osaltaan identiteetistä, suostumuksesta ottaa vastaan mukilointia ja vaikeuksia, jos työ itsessään tuntuu merkitykselliseltä. Monilla on voimakas tutkijaidentiteetti, monet ovat pohjattoman kiinnostuneita tutkimusalastaan ja haluavat tehdä mielenkiinnostaan ammatin. Silloin varjopuolia voidaan antaa helpommin anteeksi, ja tässä on ehkä yksi ongelman ytimistä. Esimerkin voi ottaa akateemisen maailman ulkopuolelta: Hoitotyöhön liitetään toistuvasti sana kutsumusammatti. Jos sanotaan suomeksi ja suoraan, se tarkoittaa käytännössä ammattia, jossa palkka ei kohtaa työn rankkuutta. Ajatus kutsumuksesta voi muovautua muotoon: työtä ei tehdä rahan takia. Jos tämäkin käännetään vielä kerran, on lopputuloksena ajatusharha, ettei palkalla olisi hoitajille niin väliä. Harva kai ryhtyy tutkijaksikaan taloudellisista syistä. Vaikka hoitajalla olisikin kutsumus työhönsä, ei se ole järkevä perustelu huonolle palkkatasolle. Tutkijankaan työtä ei kannata pitää vain kutsumusammattina, jota tehdään millä tahansa ehdoilla huolimatta siitä, että aidan toisella puolella kutsuvat parempi elintaso ja varmemmat työsuhteet. Jos ajatusvirhe vaikuttaa palkkatasoon merkittävästi, on aivovuoto – tai lihasvuoto – taattua ennemmin tai myöhemmin. Ja vaikkei tätä ikinä sanottaisikaan ääneen, voi ajatus kyteä syvällä näkymättömissä rakenteissa. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muun akateemisen maailman pitää katsoa toistuvasti peiliin. Käydä keskustelua siitä, millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat tutkimukselle. Korkeatasoinen tutkimus vaatii resursseja ja tekijöitä. Olisi kuitenkin epäreilua vierittää vastuuta vain akateemiselle maailmalle. Pitää katsoa vielä ylemmäs rakenteissa: yliopistoilla on autonomia, ministeriöllä rahat.

Epävarmuus jatkuvaa

ieteen maailmassa sama epävarmuus kalvaa mikrotaloudessa ja makrotaloudessa. Järjestelmällä on hatara sokkeli ja huonot perustukset. Ainakin niin viestivät tämän vuoden kokemukset. Kerrataan nopeasti kulunutta vuotta niin saamme käsityksen, miksi tieteen kenttä tuntee epävarmuutta tulevaisuudestaan: Toukokuussa hallituksen kehysriihestä kuultiin, että tieteestä leikataan 35 miljoonaa euroa vuodesta 2023 alkaen. Viikkoa aiemmin painotettiin, että hallitus pyrkii nostamaan TKI-rahoituksen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tästä näennäisestä ristiriidasta oppositio repi kaiken ilon irti. Sanottakoon kuitenkin, ettei tilanne ole aivan näin yksiselitteinen. Viime vuonna Suomen Akatemia sai 90 miljoonaa euroa lisää valtuuksia. Niin ikään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta lisättiin, mutta kääntöpuolella perustutkintoa suorittavien korkeakouluopiskelijoiden määrä kasvaa jatkuvasti. Elokuussa valtiovarainministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiehdotuksessa väläytettiin 51 miljoonan euron leikkausta uudesta tutkimuksesta vuodelle 2022. Joitakin päiviä – ja yliopistomaailman tulenkatkuisia julkilausumia – myöhemmin hallitus päätti budjettiriihessä, että Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen myöntövaltuus turvataan vielä ensi vuodelle. Soutamista ja huopaamista. Mutta miten rahoituksen käy vuonna 2024? Siihen ei ilmeisesti voi vastata vielä kukaan, sillä rahoituspolitiikka elää nyt armottoman lyhytjänteisessä syklissä. Tiedeyhteisö on samassa tilanteessa kuin nuori tutkija, joka elää vuodesta toiseen epävarmuudessa, jatkuuko rahoitus vai ei. Epävarmuus on oikeutettua, sillä kyse ei ole todellakaan penneistä. 50 miljoonan euron leikkaus vastaisi pienen yliopiston vuosibudjettia. Summa riittäisi myös reippaasti yli tuhannen väitöskirjatutkijan palkkoihin. Kilpailu rahasta on jo nyt kovaa, eikä ole ainakaan helpottumassa.

TIETEEN RAHOITUKSESTA HUOMATTAVA OSA TULEE VEIKKAUKSEN KASSASTA, ELI SUOMALAISTEN INNOSTUS UHKAPELAAMISEEN VAIKUTTAA RATKAISEVASTI TIETEEN TOIMINTAMAHDOLLISUUKSIIN.

Kansallinen erikoismalli

euraava kohta voi kuulostaa absurdilta. Suomalaisen tieteen laatu ja tutkimuksen määrä riippuu osin siitä, kuinka monta pitkävetokuponkia kioskien pelipisteillä ruksitaan ja kuinka monta kolikkoa upotetaan huoltoasemien ja markettien hedelmäpeleihin. Tieteen rahoituksesta huomattava osa tulee Veikkauksen kassasta, eli suomalaisten innostus uhkapelaamiseen vaikuttaa ratkaisevasti tieteen toimintamahdollisuuksiin. Rahapeliyhtiön tuotot ovat jo nyt pudonneet kultavuosista, eikä alamäki näytä kääntyvän. Paine peliongelmien aiheuttamien haittojen hillinnälle on kasvanut viime vuosina, ja esimerkiksi kolikkopeliautomaattien määrää on vähennetty rajusti. Tiedeministeri Antti Kurvinen on lehtihaastatteluissa osoittanut olevansa kartalla tästä epäsuhdasta. Sitaateista ehkä osuvin löytyy 22.9. Helsingin Sanomista: ”Olemme tilanteessa, että mikäli Veikkauksen asemaa ei pystytä uudistamaan, tämä on vasta alkua”, totesi Kurvinen. Jos rahoitusmallia ei remontoida nopeassa aikataulussa, tulee tiede näivettymään pian. Malli on paljastanut haavoittuvuutensa, jopa rikkinäisyytensä viimeistään nyt, kun rahapelitoiminnan tuotot putosivat yli 400 miljoonalla eurolla pandemian takia. Kun vuonna 2019 veikkaustuloista ropisi tieteen edistämiseen rahaa 107,3 miljoonaa euroa, on ensi vuoden budjetissa osuus enää 77,3 miljoonaa. Vastaavin osuuksin ovat tulleet alas myös muiden Veikkauksen edunsaajien osuudet. Hallitus ei kompensoi väheneviä rahapelituottoja täysimääräisenä. VUODELLE 2022 TIETEEN VEIKKAUSAVUSTUS VÄHENEE 8,3 MILJOONALLA EUROLLA.

Korona on opettanut ainakin yhteiskunnan kriisinkestävyyden puutteista. On syytä huolestua, jos tieteen rahoitus voi yhtäkkiä pudota aikana, jolloin sitä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan. Harva tutkija viitsii jäädä loputtomaksi aikaa löysään hirteen odottelemaan, että asioihin saadaan selvyyttä. Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei viesti tiedeyhteisölle varmuudesta ja arvostuksesta. Huipulla on myös hyvin tuulista, sillä korkeakoulujen asioista vastaava tiedeministeri on yhden hallituskauden aikana vaihtunut jo kahdesti. Herää kysymys, miten ministerivaihdokset vaikuttavat hallintoon ja linjaan. Tiedepolitiikkaa pitäisi rakentaa kärsivällisesti, kauas tulevaisuuteen katsoen. On toki hienoa, jos ministeriö pystyy siihen, vaikka ovi käy tiuhaan. Epävarmuus synnyttää aivovuotoa, vaikka ennen koronaa Suomesta ulkomaille lähteneiden virta näytti laantuneen 2010-luvun huippuvuosista. Siihen ei kannata tuudittautua, sillä monissa maissa tutkijoilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin Suomessa. Vastaavasti Suomi ei onnistu houkuttelemaan korkeakoulutettuja ulkomaalaisia muuttamaan tänne. Kauas ei tarvitse aina lähteä, usein töitä ja rahoitusta löytyy jo Ruotsista tai muista Pohjoismaista.

Onko olemassa turhaa tutkimusta?

iederahoituksesta on tullut poliittinen kysymys, mutta se ei ole yllättävää. Vaikka tieteen julkinen kyseenalaistaminen, kiistäminen ja vähättely jatkoi nousuaan viime vuosikymmenellä, ovat suomalaiset yhä tie-

dekansaa. Vuoden 2019 tiedebarometrissä seitsemän vastaajaa kymmenestä kertoi seuraavansa kiinnostuksella tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa. Barometri ei antanut katetta väitteelle siitä, että tiedevastaisuus kansan keskuudessa olisi kasvanut. Tutkimus tehdään kolmen vuoden välein, joten vielä emme tiedä, miten tilanne on kehittynyt tällä vuosikymmenellä. Maailmanlaajuinen pandemia on todistanut, että kolmessa vuodessa moni asia voi kääntyä yllättäen päälaelleen. Jos asiat eivät nyt käänny, kilpailu rahasta kiihtyy entisestään. Mutta seula on jo nyt erittäin tiukka. Yhdeksän kymmenestä Suomen Akatemiaan saapuvasta rahoitushakemuksista hylätään. Jos rahaa ei heru, jää tekemättä iso liuta korkeatasoista tiedettä. Ilmapiiri tieteen ympärillä on muuttunut niin, että myös siitä, mihin Suomen Akatemia käyttää verorahojaan, vaikuttaa tulleen poliittinen kysymys . Iltalehden pääkirjoituksessa (3.9.) osoitettiin melko räväkkää kritiikkiä tiedeyhteisölle korostaen, että verovarojen käyttöön liittyy aina vastuuta. Koko jupakka lähti liikenteeseen siitä, kun sosiaalisessa mediassa nostettiin esiin otsikkoja akatemian rahoittamasta tutkimuksesta. Näiden nostajat, käytännössä aina

akateemisen maailman ulkopuolelta, ovat taivastelleet sitä, kuinka "turhaa" tutkimusta Suomessa tehdään kansan rahoilla. Pääkirjoituksessa toivottiin, että tiukentuvassa seulassa huomioitaisiin tutkimushankkeita, joiden tuloksia voidaan jalostaa, kaupallistaa ja hyödyntää yrityksissä tai jotka synnyttävät itsessään yritystoimintaa. Ajatus edustaa trendiä, jossa finanssimaailman pelisääntöjä venytetään yhä useammalle elämän osa-alueelle. Siten myös rahan laittamista tieteeseen pidetään konkreettisena sijoituksena. Tutkimuksen pitäisi olla kaupallistettavaa ja jalostettavaa, ikään kuin rahoitus olisi vain lainaa, jota hankkeille myönnetään, kunnes ne tuottavat sijoituksen moninkertaisena takaisin. Jos tällainen ajatus pääsee pesiytymään tiedepolitiikkaan, murtautumaan autonomian muurien läpi ja muuttamaan rahanjakoperusteita suuntaan tai toiseen, tulee tutkimusrahoituksesta lyhytnäköistä. On hyvin mahdollista, että pesiytyminen on jo tapahtunut. Korkeakoulujen rahoitus on yhä enemmän sidottu siihen, kuinka paljon ne onnistuvat keräämään ulkopuolista rahoitusta tai kuinka hyvin julkaisut täyttävät laskennallisia laatukriteereitä. Vaikkei esimerkiksi kaikki ihmistutkimus tarjoaisi välittömiä kaupallisia näkymiä, voi se auttaa meitä pitkässä juoksussa luomaan paremmin toimivia yhteisöjä, joissa yksilön on parempi elää. Tai opettaa ymmärtämään ihmisyyttä. On melko hälyttävää, että maailman ja ihmisyyden ymmärtämisestä on tullut joillekin merkityksetöntä sanahelinää. Itseisarvoinen tutkimus, jolla ei ole kaupallisia tavoitteita, voi kuitenkin olla äärimmäisen hyödyllistä koulutukselle. Näkökulmien vaihto ja asioiden tarkastelu eri

perspektiiveistä kasvattaa taitavia ajattelijoita, jotka ovat tulevaisuuden kilpailukykymme kivijalka. Korkea koulutus on ollut yksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion tärkeimpiä ajureita. Nyt siitä on tullut jopa vientituote. Olemme siis pitkällä työllä kaupallistaneet akateemisen menestyksemme, joka on osaltaan sen ansiota, ettei tiedeyhteisön ole tarvinnut toimia poliittisten pyrkimysten marionettina tai aatetta vahvistavana skolastiikkalaitoksena. Tieteen autonomiaan kuuluu, että tiedeyhteisö tietää aina parhaiten sen, millaista tutkimusta tarvitaan. Kärjekkäiden kriitikoiden taholta on puolivillaista ajatella, ettei tiedeyhteisö tunnistaisi vastuutaan verovarojen käytöstä. Huonosti perusteltu tai tarpeettomaksi koettu tutkimus jäisi tiukassa rahoitusmankelissa jalkoihin. Tutkimusta ja sen tärkeyttä selvittäviin laatumittareihin kannattaa kuitenkin suhtautua terveellä varauksella. Vaikka rahoitettavien hankkeiden pitää tukea sekä kansallista että kansainvälistä tutkimusta, on myös huolehdittava siitä, ettei esimerkiksi siteerauksien tarkka katsominen johda rahoitettavien tutkimusaiheiden yksipuolistumiseen. Rahoitusperusteiden pitää olla julkisia, ja niistä saa tietenkin esittää kritiikkiä. Kun sitä esittää, pitäisi kuitenkin pitää mielessä, että näitä samoja kysymyksiä on punnittu jo käsittelyvaiheessa. Myös kyseenalaistuksia tiede kaipaa, mutta ne voi tehdä myös kohteliaasti, vaikkapa kysymällä tekijältä, miksi valitsit juuri tämän aiheen? Miksi sitä oli tärkeä tutkia? Jos tutkimukset vain irrotetaan kontekstista ja nostetaan tikunnokkaan osoiteltaviksi, kärsii luottamus koko järjestelmään. Mitä heikompi tieteen arvostus on, sitä helpompi sii-

tä on leikata. Mutta toki tutkijat ovat vastuussa verovaroista ja usein kertovat mieluusti työstään julkisesti. Joidenkin asioiden pukeminen kansantajuiseen muotoon voi vain olla todella vaikeaa. Jos tutkijan pitää jatkuvassa ristitulessa puolustaa tutkimustaan vähätteleviltä hyökkäyksiltä, tulee työstä mahdotonta. Siksi olisi tärkeää luottaa portinvartijoiden ammattitaitoon rahoitusperusteissa. Kohtaan työssäni usein tutkimusta, jonka arvoa en ymmärrä. Mutta sehän vasta olisikin ihmeellistä, jos ymmärtäisin täydellisesti kaikkia tieteenaloja. Haluan luottaa siihen, että tiede korjaa itseään ja huolehtii itsestään ilman, että minun tarvitsee puuttua siihen. Ainakin toistaiseksi järjestelmä on toiminut myös ilman käpälöintini. Ymmärryksestä tulee mieleeni tarina menneiltä vuosikymmeniltä: Kun äitini lähti yliopistoon lukemaan biologiaa, ihmetteli hänen isoäitinsä, karjakko läntisen Uudenmaan maaseudun sydämestä, miksi nuorten pitää vain tutkia nykyään. Miksei voi tehdä töitä? Nykyään meistä harva on karjakko. Asumme taloissa, joissa on sähkövalot ja sisävessat. Korkean koulutuksemme ansiosta ymmärrämme paremmin maailmaa ja myös itseämme. Eiväthän nämä toki ole entiteettejä, jotka takaisivat varman onnellisuuden. Silti moni asia on kiistämättä paremmin kuin aiemmin, ja niistä saisi kirjoitettua oman esseensä. Tutkimalla se maailma paranee ja tutkimuksesta tulee työntekoa, kun siitä maksetaan palkkaa. III Kirjoittaja on Yleisradion tiedetoimittaja.

Vaikuttaa aika homolta Homoseksuaalisuuteen liittyvät negatiiviset stereotypiat elävät myös homojen keskuudessa. Ilmiötä kutsutaan sisäistetyksi homofobiaksi. Teksti ANSSI BWALYA Kuvitus KIMMO LUST

iltä homo näyttää ja kuulostaa? Mistä homo on kiinnostunut? Miten homo käyttäytyy? Vaikka tällaiset kysymykset voivat suoraan esitettyinä tuntua älyttömiltä, on monilla meistä jonkinlaisia stereotypioita seksuaalivähemmistöjen edustajista. Näissä mielikuvissa henkilön seksuaalinen suuntautuminen yhdistyy usein oletuksiin hänen maskuliinisuudestaan tai feminiinisyydestään. Erityisen selkeästi tämä näkyy homomiesten kohdalla: homouteen yhdistetään stereotyyppisen naiselliseksi miellettyjä piirteitä, kuten korkea puheääni tai kyltymätön shoppailuinto. Vastaavasti lesbonaisia koskeviin mielikuviin voi liittyä ajatuksia äijämäisestä tyylistä ja ”miehisistä” kiinnostuksen kohteista. Vaikka homofobia ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät stereotypiat ovat puhututtaneet jo pitkään, on keskustelussa painottunut yleensä se, miten ympäröivä yhteiskunta näihin vähemmistöihin suhtautuu. Viime vuosina mediasta on kuitenkin alkanut löytyä yhä enemmän puheenvuoroja, joissa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kuvaavat omia homoseksuaalisuuteen ja

homoseksuaaleihin liittyviä asenteitaan. Näistä kuvauksista tulee usein selkeästi esiin se, kuinka kulttuuriset käsitykset homoseksuaaleista vaikuttavat myös seksuaalivähemmistöjen edustajien omiin ajatuksiin homoudesta ja itsestään.

elsingin Sanomissa julkaistiin esimerkiksi keväällä teatteriopiskelija Rasmus Arikan essee, jossa Arikka käsitteli sitä, kuinka "tyttömäisyys" oletetaan miespuolisten ihmisten kohdalla merkiksi homoseksuaalisuudesta, kuinka näihin piirteisiin tyypillisesti suhtaudutaan ja kuinka tämä on vaikuttanut hänen kuvaansa itsestään. Arikka kirjoittaa tunnistavansa itsestään monia "tyttömäisiä" piirteitä ja pyrkineensä teini-iässä tietoisesti eroon feminiinisiksi mielletyistä eleistään lähiympäristön kielteisen suhtautumisen ja siitä kummunneen häpeän vuoksi. Yksi keskeinen feminiinisyyden mittari tuntuu olevan puhetapa. Arikan esseessäkin nuoruuden pahimpiin häpeänaiheisiin kuului "nasaali, feminiininen ääni". Väitöskirjatutkija Sanni Surkka Helsingin yliopistosta on tarkastellut tutkimuksissaan nimenomaan homomiesten puhetapaan liittyviä stereotypioita. Surkka on tutkinut esimerkiksi mediassa ja internetin keskustelupalstoilla näkyviä käsityksiä, mutta myös homomiesten omia ajatuksia siitä, miltä homomies kuulostaa. Samat piirteet tulevat

esiin melko lailla lähteestä riippumatta. "On olemassa yleisesti tunnistettu kuva siitä, miten homomies puhuu. Ja se on myös se stereotyyppi, mitä usein mediassa toisinnetaan", Surkka toteaa. Tähän stereotyyppiin kuuluvat nasaalisuuden lisäksi esimerkiksi intonaation vaihtelut, etinen (niin sanottu stadilainen ässä) tai muutoin normista poikkeava s-äänne ja runsas vahvistussanojen käyttö. Nämä piirteet yhdistyvät ihmisten mielikuvissa myös feminiinisyyteen, nuoruuteen ja kaupunkilaisuuteen. Tässä mielessä kielelliset stereotypiat heijastelevatkin Surkan mukaan yleisluontoisempaa homomiesstereotyyppiä, joka on usein feminiininen ja nuorekas kaupunkilainen. Mielikuvien taustalla voi kuitenkin nähdä myös perustavanlaatuisempia käsityksiä sukupuolirooleista. "Ehkä 'homomaiseksi' katsotaan kaikki sellainen, mikä ei mahdu stereotyyppiseen kuvaan heteromiehestä ja hegemonisen maskuliinisuuden raameihin", Surkka kertoo. Myös homomiehet itse tunnistavat stereotyyppisen "homomiehen puhetavan", mutta heidän suhtautumisensa siihen vaikuttaisi Surkan tutkimusaineiston perusteella vaihtelevan. Osa haastatelluista koki itsekin puhuvansa ainakin jossain määrin "homomaisesti" ja mielsi piirteen osaksi identiteettiään. Toiset taas saattoivat yhdistää kyseisen puhetavan tietynlaisiin homomiehiin – nuoriin, baarissa viihtyviin "kanahomoihin" – ja tekivät selkeän pesäeron tähän ryhmään. Puhetapaa saatettiin jopa vierastaa epäaitona. Vastaavasti edellä mainitussa Rasmus Arikan esseessä kuvataan, kuinka homomiesten keskuudessakin esiintyy maskuliinisuuden ihannointia ja "liian feminiinisten" miesten vierastamista. Ilmiö on luultavasti tuttu lähes jokaiselle, jolla on kokemusta homomiesten deittailukulttuurista tai joka on sattunut vilkaisemaan sosiaalisen median homoille omistettuja kanavia ja ryhmiä. Ei ole mitenkään harvinaista, että keskusteluissa haikaillaan maskuliinisuuden perään tai todetaan suorasukaisesti, etteivät "neidit" kiinnosta.

johtaa syvään itseinhoon. Epätoivoissaan ihmiset voivat hakeutua esimerkiksi "eheytyspalveluiden" piiriin, vaikka tutkimusnäytön perusteella tiedetään, ettei "eheytys" tuota sille asetettuja tavoitteita ja että sen vaikutukset yksilön hyvinvointiin ovat kielteiset. Epätoivoisten eheytysyritysten sijaan ihmiset tarvitsisivat sallivan ympäristön, jossa heillä olisi aikaa tutustua itseensä ja hyväksyä eri puolet itsessään. Suomessakin on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä, jotta tämä toteutuisi. Ala-Kapee korostaa, että esimerkiksi laadukkaampi seksuaalikasvatus hyödyttäisi koko väestöä – ei vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

"Jos seksuaalikasvatus olisi normitietoista ja tiedostaisi ihmisten monenlaisuuden, niin silloin enemmistökään ei olisi lukossa kapeissa mies- ja naiskuvissa tai siinä, että seksin ja seksuaalisuuden täytyy olla tietynlaista." Julkiselle keskustelulle on ominaista, että seksuaalisen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti kytketään jollain tapaa toisiinsa. Monet homoseksuaalisuuteen liittyvät stereotypiat heijastelevat juuri tämänkaltaisia oletuksia. Ala-Kapeen mukaan sekaannus on näkynyt myös sanastossa. Seksuaaliseen suuntautumiseen viitattiin esimerkiksi vielä hiljattain "sukupuolisena suuntautumisena" ja transsukupuolisuudesta taas saatettiin käyttää virheellisesti ilmausta transseksuaalisuus. Sanat "seksuaalinen" ja "sukupuolinen" nähtiin siis toistensa synonyymeinä.

uinka tällaisiin asenteisiin sitten tulisi suhtautua? Viime aikoina julkisessa keskustelussa on ajoittain esiintynyt käsite "sisäistetty homofobia". Tällä viitataan siihen, että seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen omaksuu yhteiskunnan negatiiviset asenteet omaa vähemmistöään kohtaan. Edellä kuvattu feminiinisiksi miellettyjen homomiesten vierastaminen tai oman maskuliinisuuden korostaminen voivat äärimmillään vietynä kertoa sisäistetystä homofobiasta. Tämä voi olla hyvin raskas taakkaa kantaa. Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja, yhdistyksen hallinnoiman Sinuiksi-neuvontapalvelun toiminnasta vastaava Mikko Ala-Kapee kuvaa, kuinka kokemus siitä, ettei sovi yhteiskunnan tai lähiympäristön vaalimiin normeihin saattaa pahimmillaan

EI OLE MITENKÄÄN HARVINAISTA, ETTÄ KESKUSTELUISSA HAIKAILLAAN MASKULIINISUUDEN PERÄÄN TAI TODETAAN SUORASUKAISESTI, ETTEIVÄT "NEIDIT" KIINNOSTA.

ietokirjailija ja kulttuurintutkija Antti Kauppinen nostaa esiin homoseksuaaleihin liittyvien käsitysten historiallisen taustan. Viime vuosisadan alussa käytetyissä homouden kliinisissä määritelmissä kuvattiin homomiehen olevan "miehimys", ja homoseksuaalisuus ymmärrettiin jonkinlaisena mieheyden ja naiseuden välimuotona. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut siihen, kuinka maskuliinisuuteen suhtaudutaan. Koska homous kuvattiin aikanaan yksipuolisen feminiinisestä näkökulmasta, voi homomies kokea ultramaskuliinisen roolin ottamisen tietyllä tapaa vapauttavana. Kauppinen korostaa kuitenkin, että omien mieltymysten toteuttaminen ja muiden tuomitseminen ovat selkeästi toisistaan erillisiä asioita. Toisten ilkeämielinen arvostelu vähemmistöryhmän sisällä vie huomion pois tasa-arvotyön kannalta oleellisista asioista – eikä luultavasti auta ihmistä itseäänkään. "Jos oma minäkuva rakentuu toisten dumaamiselle, niin se on aika vahingollinen tapa rakentaa itseään", Kauppinen sanoo. Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Tuula Juvonen on havainnut, että edellä kuvatun kaltaista normeista erottumisen vierastamista esiintyy homomiesten lisäksi myös lesbonaisten keskuudessa. Juvosen näkemyksen mukaan yhä useampi lesbonainen tuntuu nykyisin pyrkivän perinteisen feminiiniseen tyyliin ja karttavan näkyvää maskuliinisuutta. Feminiinisyydessä ei toki itsessään ole mitään väärää. Juvonen on kuiten-

kin huolissaan siitä, johtaako tämä trendi sukupuoliroolien kaventumiseen. ”Saman aikaan, kun me puhutaan paljon muunsukupuolisuudesta ja transsukupuolisuudesta, niin näkisin toisen, risteävän trendin, että miesten pitää olla maskuliinisia ja naisten feminiinisiä.” Myös Antti Kauppinen on pohtinut samaa asiaa. Hän toivoo, että muunsukupuolisuuden käsite mahdollistaa uudenlaista moninaisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö moninaisuudelle tulisi löytyä tilaa myös cis-sukupuolten sisällä.

omouteen liittyvistä mielikuvista ja asenteista puhuttaessa ei yleensä juuri kyseenalaisteta homoseksuaalisuuden käsitettä. Oletuksena on useimmiten se, että ihmisillä on tietty, muuttumaton seksuaalinen suuntautuminen, jonka mukaan he identifioituvat. Julkinen keskustelu keskittyy lähinnä siihen, miten näihin eri identiteetteihin suhtaudutaan. Seksuaalisuus on kuitenkin ymmärretty eri aikoina ja eri kulttuureissa hyvin eri tavoin. Sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Tuula Juvonen mainitsee, että esimerkiksi 1800-luvun lopulla vaikuttaa olleen suhteellisen tavallista, että miehillä oli suhteita myös toisten miesten kanssa ilman, että he olisivat identifioituneet homoseksuaaleiksi.Voi tuntua houkuttelevalta tehdä johtopäätös, että tällaisissa tilanteissa kyse on yksinkertaisesti seksuaali-identiteettinsä kieltäneistä kaappihomoista. Tällöin ei kuitenkaan ymmär-

Jos seksuaalikasvatus olisi normitietoista ja tiedostaisi ihmisten monenlaisuuden, niin silloin enemmistökään ei olisi lukossa kapeissa mies- ja naiskuvissa tai siinä, että seksin ja seksuaalisuuden täytyy olla tietynlaista. MIKKO ALA-KAPEE

retä sitä, etteivät asianosaiset itse hahmottaneet elämäänsä meille tuttujen kategorioiden kautta. "Näiden miesten naulaaminen yhteen tiettyyn kategoriaan, jonka nykyihmiset tunnistavat, olisi mielestäni aika väkivaltaista, eikä tekisi oikeutta heidän elämänkokonaisuudelleen", Juvonen kiteyttää. Tämä saa pohtimaan, voisiko oman seksuaali-identiteetin kanssa kipuilu joissain tilanteissa kertoa sitä, etteivät tarjolla olevat kategoriat vastaa henkilön omaa kokemusta. Ajatus muuttumattomasta seksuaalisesta suuntautumisesta yksilön identiteetin kulmakivenä on helpottanut työtä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien eteen. Kaikki eivät silti välttämättä hahmota asiaa näin. Reaktiot, jotka joku voisi tulkita kaapin perälle piiloutumiseksi tai sisäistetyksi homofobiaksi, saattavatkin joskus kertoa siitä, että henkilö kokee nykyisenkaltaisen seksuaalisen suuntautumisen pohjalta identifioitumisen ylipäänsä vieraaksi. Myös Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja Mikko Ala-Kapee kritisoi ajatusmallia, jossa kaikkien pitäisi lokeroida itsensä tiettyyn seksuaalisen suuntautumisen perusteella muodostettuun identiteettiin ja pitää siitä kiinni lopun elämäänsä. "Osalle meistä tietty sana tai määritelmä on täsmällinen ja itseä kuvaava, kuten vaikka homo, pan tai aseksuaali. Osan identiteetti ei mahdu nykysanoihin tai ne tuntuvat kapeuttavan omaa kokemusta. Oleellista olisi pikemminkin sen oivaltaminen, että seksuaalisuus ei ole ohjattavissa ja että se vie sinne, minne se vie." III

SUOMEN RANKIN OPISKELIJATAPAHTUMA Lost in Kainuu -seikkailukisoissa jaettiin tänäkin vuonna viralliset opiskelijoiden SM-mitalit. Palkintokorokkeelle ei siitä huolimatta ollut varsinaista ruuhkaa.

AJALLISESTI KISOJEN MITTA VAIHTELEE MUUTAMASTA TUNNISTA JOPA USEISIIN PÄIVIIN. TAPAHTUMAN SÄÄNNÖISTÄ RIIPPUEN AJANOTTO JOKO PYSÄYTETÄÄN YÖKSI TAI VAIHTOEHTOISESTI KELLO JUOKSEE ARMOTTA VUOROKAUDEN YMPÄRI. Teksti & Kuvat ILARI HAUHIA

lämässä tulee vastaan fiksuja ja vähän vähemmän fiksuja ideoita. Itse olen erikoistunut jälkimmäisten keksimiseen ja toteuttamiseen. Siitä syystä tuntui perin erinomaiselta idealta ilmoittautua mukaan Lost in Kainuu Adventure Race -nimiseen seikkailukisaan, joka järjestetään vuosittain jossakin päin Kainuuta. Tällä kertaa kilpailtiin Hossan kansallispuistossa syyskuun puolivälissä. Seikkailu-urheilulla tarkoitetaan kilpailuja, joissa yhdistellään toisiinsa suunnistusta, maastopyöräilyä sekä vesistönylityksiä, jotka tapahtuvat kisoista riippuen esimerkiksi melomalla, uimalla tai uimapatjan avulla kauhomalla. Lisäksi reiteillä on usein tehtävärasteja, joilla suoritetaan esimerkiksi köysilaskeutumisen kaltaisia haasteita. Ajallisesti kisojen mitta vaihtelee muutamasta tunnista jopa useisiin päiviin. Tapahtuman säännöistä riippuen ajanotto joko pysäytetään yöksi tai vaihtoehtoisesti kello juoksee armotta vuorokauden ympäri. Tällöin on kilpailijoiden oman harkinnan varassa, montako tuntia nukkumiselle haluaa uhrata. Lost in Kainuu -kilpailuissa on viisi sarjaa. Lyhyimmät kilpamatkat ovat yksipäiväiset Casually Lost- ja Almost Lost -sarjat, joista ensimmäisessä taitetaan noin 40–50 kilometriä ja jälkimmäisessä noin 80–90 kilometriä pitkä reitti. Kaksipäiväisistä kevyin on lyhyet yöunet kahden kisapäivän väliin jättävä Lost-sarja, mitaltaan noin 180–200 kilometriä. Kahdessa pisimmässä matkassa ei juuri nukuta. Extremely Lost -sarjassa noin 240–260 kilometrin matka taitetaan vuorokaudessa ja kuninkuusmatka Lost in Kainuun 350–400 kilometrin kisareitin läpi selviytymiseen on aikaa 48 tuntia. Sarjoista kolme ensimmäistä ovat parisarjoja, kun taas Extremely Lost vaatii kolmihenkisen joukkueen. Lost in

Kainuu -sarjassa jokaisessa joukkueessa tulee olla neljä osallistujaa. Opiskelijoiden SM eli OSM-mitaleita oli tällä kertaa tarjolla Lost- ja Extremely Lost -sarjoissa. Sain yllytyshullutettua mukaani hieman inhimillisempään Lost-sarjaan hyvän kiipeilykaverini Nea Kuosmasen, jonka itsesuojeluvaisto on vähintään yhtä huono kuin omani. Jostain syystä lähes 200 kilometrin yhdistetty juoksu-, pyöräily-, ja uimaretki syyskuisen Kainuun auringossa kuulosti molempien mielestä kokemisen arvoiselta, joten naputtelimme ilmoittautumiset sisään ja suuntasimme auton keulan kohti Hossaa. Ilmoittautumisten sulkeutuessa selvisi, että muiden Suomen opiskelijoiden hälytyskellot olivat ilmeisesti paremmassa vireessä. Joukkueemme Jatkojohto oli ylhäisessä yksinäisyydessään mukana taistelemassa OSM-mitaleista. Pelkkä maaliin asti raahautuminen tulisi riittämään mestaruuteen. Nokkeluus osuu omaan nilkkaan

niversumi yritti vielä parhaansa mukaan estää meitä ottamasta osaa kilpailuun. Oma maastopyöräni varastettiin vain pari päivää ennen lähtöä, kun taas kisaparini nappasi kilpailua edeltävällä viikolla pienen syysnuhan. Flunssa iski täysin selittämättä sen jälkeen, kun olimme päättäneet treenata kisaa varten avovesiuintia jo hieman koleassa Pyhäjärvessä. Ihme juttu. Universumin tahto kuitenkin sivuutettiin, kun varastettu pyörä vaihtui lainamankeliin ja tauti ehti parantua ennen kisapäiviä. Näin löysimme kuin löysimmekin itsemme torstai-iltana Hossan kansallispuiston leirintäalueelta, valmiina seuraavana aamuna alkavaan koitokseen. Perjantaina Lost-sarjan lähtöviivalta starttasi yhteensä

reilut 70 joukkuetta, jotka oli jaettu miesten ja naisten sarjoihin sekä sekaparisarjaan. Ensimmäisen kisapäivän aikana vuoroteltiin juoksun, maastopyöräilyn ja pisimmillään muutaman sadan metrin mittaisten vesistönylitysten välillä. Juoksu ja pyöräily sujuivat kohtuullisen hyvin, mutta vesi ei ollut aivan yhtä hieno elementti. Muut kilpailijat kantoivat kisan aikana mukanaan ilmatäytteisiä uimapatjoja, mutta luulimme Nean kanssa keksineemme aivan loistavan idean. Koska uimapatjojen kokoa tai laatua ei ollut määritelty sen tarkemmin, olimme päättäneet juksuttaa systeemiä. Mukanamme olivat vain märkäpuvut ja avovesiuinnissa käytettävät uintipoijut – sekä uimakoulusta tutut pienet vaahtomuoviset kellukelevyt. Luulimme säästävämme aikaa ja vaivaa, kun mukana ei tarvitsisi kantaa valtavaa uimapatjaa, ja myös pumppausoperaatiolta vältyttäisiin. Nokkeluus osui kuitenkin omaan nilkkaan. Märkäpuvun kiskominen niskaan kesti vähintään yhtä kauan kuin uimapatjan pumppaaminen täyteen, eikä uiminen ollut yhtä nopeaa kuin patjan avulla eteenpäin kauhominen. Lisäksi vesi oli varsin koleaa myös sammakkopuvun kanssa, ja varsinkin päivän viimeisen vesistönylityksen kohdalla motivaatio iltauintia kohtaan alkoi olla jo melko vähissä. Kisaparini ymmärsikin ottaa varalta mukaan otetun uimapatjan käyttöön jo ensimmäisen lenkin jälkeen, siinä missä itse jatkoin jääräpäisesti avovesiuimarin uraani kisan loppuun saakka. Osaltaan uimastrategian heikkoudesta johtuen myöhäs-

OSM » Opiskelijoiden Liikuntaliiton järjestämät opiskelijoiden SM-kisat eli OSM-kisat ovat valtakunnalliset korkeakouluopiskelijoiden mestaruuskilpailut. Kisoihin osallistuu tuhansia opiskelijoita ammattikorkeakouluista ja yliopistoista ympäri Suomen. » OSM-kisojen lajivalikoima on hyvin laaja. Opiskelijoiden SMkisojen lajeihin ovat kuuluneet muun muassa painonnosto, maraton, pöytätennis, hankisähly, frisbeegolf, bingo, tankotanssi, golf, seinäkiipeily, jääkiekko, futsal sekä suunnistus. Lisäksi kisavalikoimaan on kuulunut useita elektronisen urheilun lajeja, kuten Counter-Strike ja Overwatch. » Opiskelijoiden SM-kisoihin ja tulevien tapahtumien kisakalenteriin voi tutustua osoitteessa osmkisat.fi

tyimme erään rastin aikarajasta muutamalla minuutilla. Oletimme, että samalla meidät oli hylätty kilpailusta. Olimme silti kohtalaisen tyytyväisiä suoritukseemme, kun viimein löysimme tiemme ensimmäisen päivän maaliin reilun 12 tunnin matkan jälkeen. Ruuan ja nesteen tankkauksen jälkeen oli aika nauttia ruhtinaalliset viiden tunnin yöunet. Mieltä kevensi kummasti tieto siitä, että haastavampien sarjojen kisaajilla matka metsässä jatkui edelleen. Ette ikinä usko

oisena päivänä ensimmäiseltä päivältä tuttu paletti toistui jälleen. Aamu starttasi juoksulla ja muutamalla uima-/uimapatjapätkällä, jonka jälkeen siirryttiin pyörän selkään. Päivän loppupuolella ohjelmaan kuului lisäksi muutama kilometri melontaa. Toisena päivänä radan kauimmaiset rastit jäivät saavuttamatta, mutta koska jo ensimmäinen päivä oli jäänyt vajaaksi, päätimme olla enää välittämättä asiasta ja vain nautiskella aurinkoisesta syysseikkailusta. Kun saavutimme kisan lopullisen maalin reilun 10 tunnin jälkeen, odotti vastassa kuitenkin vielä viimeinen yllätys. Seikkailukisoissa rastien skippaaminen johtaa kuulemma vain pistevähennykseen, eikä suinkaan hylkäykseen. Näin suorituksemme oli hyväksytty, ja olimme virallisesti seikkailun opiskelijoiden suomenmestareita. Kisatoverini kommentoi yllättävää käännettä tyhjentävästi sanoin "Nice, mut mentäiskö nyt nukkumaan?" III

YHTEINEN YSÄRI AVIISI 14/1990

AVIISI 15/1990

YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.

58 AVIISI 14/1991

YHTEINEN YSÄRI ANTURI 6/1991

ANTURI 5/1991

ANTURI 6/1991

ANTURI 5/1991

ANTURI 6/1991

visiirilehti.fi/mediatiedot

Visiiri 5/2021

Articles inside

lokakuuta pitkän remontin jälkeen. Keskustakampuk

viikon ajaksi torstaisin kello 8