This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.
We are sorry to inform you that all the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi.
Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.
Uusi vuosi tuo tullessaan uusia alkuja ja vanhoja aiheita. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on tuntunut nousevan keskusteluun joka vuosi kuin kalenteriin merkittynä. Viimeisimmässä, joulukuun lopulla julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä todettiin (taas), että nykyinen järjestelmä takaa parhaiten ylioppilaskuntien toiminnan ja lakisääteisten tehtävien hoitamisen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun asiaa on tutkittu, eikä ensimmäinen kerta, kun tulos on sama: automaattinen jäsenyys on tarjolla olevista vaihtoehdoista paras.
Pakkojäsenyys jakaa mielipiteitä ihan syystäkin. Jokainen yliopisto-opiskelija kuuluu tällä hetkellä ylioppilaskuntaan ja maksaa jäsenyydestään ylioppilaskunnan määrittelemää jäsenmaksua, halusi sitä tai ei. Treyn jäsenmaksu on 65 euroa lukuvuodelta, ja sillä rahoitetaan esimerkiksi edunvalvontaa, tapahtumia ja organisaation pyörittämistä.
Tämän lehden artikkelissa selvitimme, mitä mieltä puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat selvityksen tuloksista (s. 10). Perinteisesti pakkojäsenyyttä on vastustettu erityisesti poliittisen oikeiston suunnalta. Siltä vaikuttaa myös Visiirin kyselyn perusteella: automaatiojäsenyyttä vastustavat esimerkiksi Kokoomusnuoret ja Perussuomalainen Nuoriso. Kokoomusnuoret on jo kehottanut kannanotossaan hallitusta ryhtymään toimiin pakkojäsenyyden purkamiseksi, vaikka selvitys puoltaisikin nykykäytäntöä.
Olisiko aika jo kypsä uudelle lähestymistavalle? Samojen argumenttien kierrätys ja loputtomat selvitykset eivät vie keskustelua eteenpäin. Aikaa ja resursseja voisi suunnata kiistelyn sijaan siihen, miten ylioppilaskunnat voisivat palvella opiskelijoitaan entistä paremmin, olipa jäsenyys jatkossakin automaattista tai ei. Ehkä kysymys ei ole siitä, pitäisikö jäsenyyden olla vapaaehtoista, vaan siitä, miten jäsenyys voisi tuntua arvokkaammalta.
Seuraamme Visiirissä vanhoja ja uusia aiheita myös tänä vuonna.
Maria Muilu Päätoimittaja
Ps. Visiirissä on uusi visuaalinen ilme ja uusi art director! Kurkista AD:n kuulumiset eli niin sanottu JOEL-SHOW sivulta 21.
Maria Muilu Päätoimittaja
Joel Peltonen AD
Hilla Mustonen Sakri Pölönen
Ville Jäppinen
Mira Kokko
Eelis Berglund
Pihla Leppänen
Jenna Oldén
Tatu Vornanen
Kimmo Lust
Iikka Sorvali
Juuso Pikkarainen Harjoittelija
Kulkuoikeudet poistuvat vanhoista opiskelijakorteista
Tampereen yliopistoon on tulossa kulunvalvontauudistus, jossa vanhojen opiskelijakorttien kulkuoikeus korvataan mobiilisovelluksella.
Tampereen yliopiston kulunvalvontauudistus poistaa vanhat opiskelijakortit käytöstä kulkukortteina. Käytännössä nykyisten opiskelijakorttien omistajien on tarkoitus siirtyä käyttämään mobiilisovellusta kulkukorttien sijasta. Uudistuksen on määrä valmistua kolmen vuoden sisällä.
Yliopisto on hankkinut tarkoitukseen sovelluksen, joka ei kuitenkaan ole yhteensopiva opiskelijoiden Tuudo-sovelluksen kanssa, josta löytyy myös sähköinen opiskelijakortti.
“Tarkoitus oli saada Tuudon kanssa yhteensopiva sovellus, mutta valitettavasti siinä ei onnistuttu”, kertoo Treyn järjestöasiantuntija Yeti Ahonen-Kakko.
Jatkossa opiskelijoiden puhelimista pitää siis käytännössä löytyä yksi sovellus lisää.
Sovellus otetaan käyttöön vaiheittain eri kampuksilla. Pilotointi on jo
käynnissä Norssin Nekalan toimipisteessä.
Keskustakampuksella sovelluksen käyttöön on tarkoitus siirtyä helmi-maaliskuusta alkaen rakennus kerrallaan.
Kaupin kampuksella sovelluksen käyttöön on tavoitteena siirtyä loppuvuodesta ja Hervannassa ensi vuoden puolella.
Fyysisten opiskelijakorttien tulevaisuus on kuitenkin jotakuinkin turvattu. Ensi syksynä aloittaville opiskelijoille tilataan uuden ja vanhojen kulunvalvontajärjestelmien kanssa yhteensopivat opiskelijakortit. Vanhojen korttien omistajien toivotaan siirtyvän käyttämään mobiilisovellusta, mutta tarvittaessa myös vanhan opiskelijakortin tilalle voi tilata uudessa järjestelmässä toimivan kortin.
“Ymmärrän monien pitävän fyysisestä opiskelijakortista, ja yliopisto ei
voi tietenkään vaatia kaikilta opiskelijoilta mobiililaitteen omistamista”, Ahonen-Kakko sanoo.
Siirtymisestä uusiin kortteihin ja järjestelmiin kerrotaan tarkemmin tulevissa tiedotteissa.
Tampereen yliopiston toimitilajohtaja Pertti Iso-Mustajärven mukaan tarkoituksena on ollut hankkia kahden erillisen, jo käyttöikänsä päässä olevan kulunvalvontajärjestelmän tilalle uusi järjestelmä, joka on mahdollisimman turvallinen, joustava ja helppokäyttöinen.
Iso-Mustajärven mukaan tarkoituksena ei ole vähentää opiskelijakorttien määrää, vaan niiden tarvetta. Hänen mukaansa opiskelijakortti on edelleen tarpeellinen, sillä sen avulla opiskelija voi todistaa opiskeluoikeutensa ja siten esimerkiksi oikeuden olla tietyssä tilassa. • JP
Pinni A:n uusia asukkaita saatetaan joutua
vielä
Tampereen yliopiston vuokrasopimus keskustakampuksen Pinni A:ssa päättyy helmikuun lopussa. Uusista vuokralaisista ei ole vielä varmaa tietoa, vaikka kiinnostusta SYK:n toimitusjohtaja Sanna Sianojan mukaan on.
“Neuvotteluja on käynnissä, mutta tällä hetkellä ei ole vielä sellaisia sopimuksia, joiden voimassaolosta voisi tiedottaa”, Sianoja kertoo.
odottelemaan
Kiinnostuneita kuitenkin on.
“Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, vaikka eivät he vielä koko taloa täytä.”
Sianojan mukaan pyrkimyksenä olisi löytää vuokralaisia, joilla olisi jonkinlainen linkki yliopistoon.
“Ideaali olisi, että yliopisto ja yritys hyötyisivät puolin ja toisin toisistaan, mutta sitä ei voi tietenkään täysin turvata ja taata.”
Ensisijaisesti tarkoitus on kuitenkin löytää tiloihin vuokralaiset ylipäätään. Sianojan mukaan lähtökohtaisesti ketään ei poissuljeta.
Tarkemmasta aikataulusta ei ole vielä tietoa, ja ainakin osa tiloista voi jäädä tyhjilleen joksikin aikaa.
“Osa vuokralaisehdokkaista saattaa vaatia tiloihin muutoksia, joka tietysti viivästyttää sisään muuttoa.” • JP
Yliopiston tiloissa myllertää muutos. Tässä esimerkki
Hervannan kampuksen
Sähkötalosta, jossa on parhaillaan käynnissä suuri remontti. Kuva: Anni Perkiö / TT-kamerat
Tetriksen pelaaminen. En minä siitä mitään hyödy, aikaa vain menee hukkaan.
Tellu Korhonen tuotantotalous, 5. vuosi
heiluttaa korviani. Ukko Aapro energiamurros, 1. vuosi
Osaan Pyhimyksen Hesburgerille tekemän Bögö-mainoskappaleen kaikki sanat ulkoa. En demonstroi.
Iida Haavisto yhteiskuntatutkimus, 2. vuosi
GALLUP: TURHIN TAITOSI
Osaan
Häirintäyhdyshenkilöiden
päivystykseen pääsee ilman ajanvarausta
Trey on aloittanut tammikuussa häirintäyhdyshenkilöiden päivystykset, joiden tarkoituksena on tarjota neuvontaa ja keskustelumahdollisuuksia opiskelijoille ja järjestöille ilman ajanvarausta. Päivystystä pidetään joka toinen tiistai vuorotellen Hervannan ja keskustan kampuksilla. Treyn sosiaalipoliittinen asiantuntija ja häirintäyhdyshenkilö Laura Kaipia sanoo, että matalan kynnyksen neuvontatarve on alkanut korostua häirintäyhdyshenkilöiden työssä. Päivystyksen tavoitteena on tarjota helppo väylä kasvokkaiseen keskusteluun.
“Kun pääset keskustelemaan kasvokkain, jotkut asiat voivat olla hoidettavissa hyvinkin lyhyellä keskuste-
lulla”, Kaipia sanoo.
Päivystystä on tarkoitus pilotoida tämän kevään ajan, ja Kaipian mukaan kysynnän ja palautteen perusteella arvioidaan tarvetta jatkoon ja esimerkiksi mahdolliseen laajentamiseen Kaupin kampukselle.
Häirintäyhdyshenkilöt ovat Treyllä keskusteleva apu henkilöille, jotka ovat kohdanneet häirintää, syrjintää, kiusaamista tai epäasiallista kohtelua.
Häirintäyhdyshenkilöt voivat auttaa myös esimerkiksi konfliktitilanteiden selvittelyssä. Yhteydenotto ei velvoita toimenpiteisiin, mutta tapauksia voidaan yhteydenottajan halutessa selvitellä pidemmällekin.
“Mikäli on tapahtunut rikos, voimme ohjata eteenpäin virkavallan puo-
leen, mutta emme voi käsitellä rikostapauksia”, Kaipia sanoo.
Hänen mukaansa käsiteltävien tapausten kirjo on laajentunut vuosien saatossa. Käsiteltävät asiat voivat olla esimerkiksi seksuaalisen häirinnän tapauksia, kiusaamista järjestöissä, konfliktitilanteiden sovittelua ja esimerkiksi rasismiin tai muuhun syrjintään liittyvää selvittelyä.
Kaipia korostaa, että häirintäyhdyshenkilöiden päivystykset ovat matalan kynnyksen toimintaa, jonne voi tulla juttelemaan jo ennen tilanteen eskaloitumista.
“Haluamme tämän olevan se paikka, jossa voi kysyä, kun joku asia alkaa mietityttää, mutta ei olla vielä pahassa tilanteessa.” • MM
Yliopisto sai haettua pienemmän rahoituksen Suomen Akatemialta
Suomen Akatemia on myöntänyt
Tampereen yliopistolle vajaat 5,9 miljoonaa euroa profiloitumisrahaa eli rahoitusta yliopiston omien erikoisalojen vahvistamiseen. Saatu summa oli merkittävästi haettua pienempi, sillä rahaa haettiin yhteensä 19 miljoonaa euroa.
Tampereen yliopiston vararehtori Tapio Visakorven mukaan yliopisto on saanut aiempina vuosina enemmän profiloitumisrahoitusta.
“Tällä kertaa kahdeksan yliopistoa kolmestatoista sai rahoitusta ylipäätään. Yleensä ei saada sitä summaa, mitä haetaan, mutta kyllä tämä on pienimmästä päästä.”
Myönnetyn rahoituksen käyttö on yliopiston oman harkinnan varassa, ja rahoitus myönnetään hakemukselle, ei sen sisältämille eri aloille.
“Asiantuntijalausunnossa ei sinänsä suositella, mihin ehdotetuista aloista rahat kannattaisi käyttää, vaikka jokaisen alan kohdalla kerrotaan toki sen heikkouksista ja vahvuuksista”, Visakorpi kertoo.
Koska saatu rahoitus oli huomattavasti haettua pienempi, on Visakorven mukaan väistämätöntä priorisoida sen käyttöä yhteen alaan kolmesta haetusta alasta.
Yliopisto on päättänyt käyttää rahat PHOTO-ELEC-projektiin. Se on
fotoniikan ja mikroelektroniikan integraatioprojekti, joka sai Visakorven mukaan lausunnossakin parhaimman arvion raadilta.
Fotoniikka on valoon perustuvan teknologian ja sen sovellusten tutkimusta.
Suomen Akatemian hallituksen ja yleisjaoston puheenjohtaja, professori Kimmo Nuotio kertoo, että rahoituksen idea on tukea ja nopeuttaa yliopistojen omaa strategista uusiutumista.
“Lausunnoissa ei niinkään oteta kantaa tutkimuksen tasoon vaan siihen, miten se tukee yliopiston omaa strategiaa”, Nuotio sanoo. • JP
TERVEISIÄ ATK-KERHOSTA!
Modeemi ry on Tampereen yliopiston piirissä vuodesta 1977 saakka toiminut ATK-alan harrastajien yhdistys, jonka tavoitteena on edistää Suomen ATK-alan opiskelijoiden sekä valmistuneiden verkostoitumista ja harrastuneisuutta. Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki vasta-alkajista jo alansa taitaviin guruihin!
Olemme omistautuneet muun muassa tietokoneverkoille, *nix -käyttöjärjestelmille (kuten Linux), ohjelmoinnille, palvelinten ylläpidolle ja muille samankaltaisille asioille. Meillä on oma palvelinhuone, jossa ylläpidämme myös muiden kerhojen palvelimia. Palvelinhuoneella on laaja laitteistovalikoima, FuNET-runkoverkon nopeat verkkoyhteydet ja suhteellisen suuri julkinen IP-aliverkko omaan käyttöön.
Kerhohuoneemme, palvelinhuoneemme sekä limuautomaattimme sijaitsevat kaikki Tietotalon kellarissa TiTen vieressä. Kerhohuone on jäsenistön vapaassa käytössä virtuaaliavaimen avulla, ja muutkin ovat tervetulleita käymään esimerkiksi kerhoiltojen yhteydessä.
Kesällä Modeemi on perinteisesti järjestänyt kesäsaunatapahtuman jäsenilleen. Osallistumme myös säätäjätapahtumien kuten Säätäjäsaunan ja Säätäjäsitsien järjestämiseen muiden säätäjähenkisten kerhojen kanssa. Näissä tapahtumissa pääsee tutustumaan muihin samanhenkisiin ihmisiin ja kerhoihin! Lisäksi olemme aika ajoin järjestäneet ekskursioita alan yrityksiin tai muihin toimijoihin.
Voit seurata uutisiamme ja liittyä jäseneksi verkkosivuillamme modeemi.fi.
Terveisin, Modeemi ry
ONKO SINUN KERHOLLASI POSTIA? OTA YHTEYTTÄ TOIMITUKSEEN: TOIMITUS@VISIIRILEHTI.FI.
Mitä vittua?!
Miksi Päätalon ulko-ovet ovat niin vaikeita käyttää?
Teksti ja kuva: Juuso Pikkarainen
KESKUSTAKAMPUKSEN PÄÄTALON ULKO-OVET OVAT
KUIN PÄÄSYKOKEIDEN
VIIMEINEN KIERROS: OVISTA
VAIN OSA ON AUKI, JA MINIMALISTISTEN OVIEN AUKEAMISSUUNTA ON SUURI ARVOITUS. VÄÄRÄSTÄ KOHDASTA VETÄVÄÄ ODOTTAA TERÄVÄN METALLIN
ILKEÄ PURAISU.
Tampereen yliopiston vahtimestarit Elisa Helin ja Ville Timonen, onko Päätalon ulko-ovien tarkoitus nöyristää sisään purjehtivasta opiskelijasta luulot pois?
Timonen: Hyvä kysymys. Voin sanoa, että olen joskus ihastellut tätä [ovien avaamisen] performanssia, mutta en ota kantaa, että taustalla olisi jotain filosofiaa.
Onko ovien aukeamissuunnissa jokin logiikka?
Helin: (miettii hetken) Minun vinkkini ihmisille on, että katso kummalla puolella on saranat tai ovipumppu! Sitä me ollaan kyllä pohdittu, että niihin pitäisi ehkä tarroittaa, että “avaa”, “työnnä”, tai “vedä”. Koska tässä sitä tulee katsottua, kun ihmiset tanssii noiden ovien kanssa, että mikä näistä aukeaa mihin suuntaan.
Millä perusteella lukitut ovet vali-
taan?
Timonen: On niissä idea... Mutta ei mekään olla sitä varsinaisesti suunniteltu...
Esimerkiksi Alakuppilan neljästä ulko-ovesta yksi on auki, ja sisemmistä kaksi, ja kaksi on kiinni.
Tosi hyvä kysymys!
Eikös olekin?
Osa on tietysti sitten myös invaovia... Mutta eivät nuo ole kuitenkaan sellaisia ovia mistä kuljetaan hirveästi. Niin että kunhan nyt jostain pääsee.
Tampereen yliopiston tila- ja kiinteistöpalveluiden kehittämispäällikkö Taina Vimpari, kuka ovien suunnittelusta on vastannut?
Peruskorjaus on toteutettu yhdeksässä eri vaiheessa, niin kussakin vaiheessa on ollut oma arkkitehtinsa.
Mitä luulet, onko hänellä aikaisempaa historiaa pahansuovan tai julman designin parissa?
Ei siinä varmaan mitään julmaa suunnitelmaa ole ollut, mutta...
Arkkitehdit pitävät tietysti omaa alaansa erityisessä arvossa. Voiko ovien designissa olla sittenkin kysymys niiden palkitsemisesta, joilla on parempi avaruudellinen hahmottamiskyky: siis taipumus, josta on varmasti paljon hyötyä arkkitehdin ammatissa?
Aikamoinen hypoteesi sinulla!
Eikö olekin?
On joo, en minä tuollaiseen usko ollenkaan!
ONKO PAKKO?
Teksti: Mira Kokko
Kuvitus: Tatu Vornanen
OPISKELIJAPOLITIIKAN IKUISUUSKYSYMYS ELI
YLIOPPILASKUNTIEN PAKKOJÄSENYYS ON
OLLUT SELVITYKSEN ALLA. YLIOPPILASKUNTIEN
POLIITTISUUDEN RÄIKEYS VAIVAA OSAA, KUN TAAS
TOISET NÄKEVÄT MALLIN DEMOKRATIAN TUKEMISENA.
KYSYIMME PUOLUEIDEN NUORISOJÄRJESTÖILTÄ, MITÄ
JÄSENYYSMALLILLE PITÄISI TEHDÄ.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä tarkastelevan selvityksen ennen joulua. Selvitys toteutettiin, koska automaatio- eli pakkojäsenyydestä luopuminen on kirjattu Suomen hallitusohjelmaan. Syynä tälle on, että ylioppilaskuntien jäsenyyden halutaan vastaavan paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta.
Selvityksen johtopäätös oli, että ylioppilaskuntien automaattisen jäsenyyden säilyttäminen turvaa parhaiten ylioppilaskuntien toiminnan ja lakisääteisten tehtävien hoitamisen. Selvitys on tällä vuosikymmenellä jo toinen laatuaan, ja aihe yksi opiskelijapolitiikan ikuisuusaiheista.
Automaatiojäsenyyden kannattajat
vetoavat yliopistolakiin. Ylioppilaskuntaa on pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa, ja sillä on lain määrittelemiä tehtäviä yliopiston hallinnossa.
Vastustajat sen sijaan katsovat, että jäsenyysmalli rikkoo perustuslakia, jonka mukaan kansalaisella on vapaus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin.
Ratkaisuja poistosta laajentamiseen
Kokoomusopiskelijat vastustavat pakkojäsenyyttä, käy ilmi puheenjohtaja Henriina Rantalalta. Muun muassa ylioppilaskuntien tekemä politiikka vaivaa. Toiminta on alkanut rönsyilemään, Rantala sanoo.
“Tehdään räikeitä poliittisia kannanottoja, mitkä eivät liity opiskelijoiden edunvalvontaan, kuten asumiseen ja opiskeluun. Opiskelijat voivat joutua rahoittamaan oman ideologiansa vastaisia asioita.”
Toiseksi ongelmaksi muotoutuu se, että nykyjärjestelmä asettaa ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijat eriarvoisiksi. Mikäli jäsenyys muuttuisi vapaaehtoiseksi, olisivat kaikki korkeakouluopiskelijat Rantalan mukaan samalla viivalla.
Demarinuorten puheenjohtaja Emilia Kangaskolkalla on ongelmaan toinen ratkaisu.
“Me ei olla esitetty poistoa vaan laajentamista. Jos automaatiojäsenyys kattaisi myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat, se voisi yhdenvertaistaa keskustelua ja poistaisi painetta käydä jatkuvaa keskustelua, joka kyseenalaistaa tätä järjestelmää.”
Kangaskolkka sanoo yliopistojen olevan autonomiansa takia pitkälti suojattuja muutoksilta ja ylioppilaskunnan olevan reitti vaikuttaa näihin itsehallinnollisiin instituutioihin.
Yliopistojen historiallinen perintö
Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin Turkuun vuonna 1640. Siitä lähtien opiskelijat ovat automaattisesti kuuluneet vähintään joko osakuntaan tai ylioppilaskuntaan.
Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat sen sijaan järjestäytyneet 1900-luvun alusta lähtien rekisteröityihin, aatteellisiin yhdistyksiin ja niiden jäsenyys on aina perustunut vapaaehtoisuuteen.
Joulukuussa julkaistun OKM:n selvityksen mukaan asiaa ei ole syytä
arvioida yhdenvertaisuuden mukaan, koska yliopisto-opiskelijat on asetettu lainsäädännössä eri asemaan kuin ammattikorkeakoulun opiskelijat.
Yliopiston asema perustuu itsehallinto-oikeuteen. Se voidaan jakaa institutionaaliseen autonomiaan, johon sisältyvät taloudellinen ja hallinnollinen autonomia, ja akateemiseen autonomiaan, johon taas sisältyvät tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun vapaus ja itsehallinto eli akateeminen vapaus.
Yliopistolain mukaan yliopisto ja ylioppilaskunta jakavat yhteisen tehtävän kasvattaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Lisäksi ylioppilaskunnan tehtävänä on nimetä opiskelijoiden edustajat toimielimiin ja osallistua YTHS:n päätöksentekoon. Nämä ovat perustuslakivaliokunnan
mukaan riittäviä syitä automaatiojäsenyydelle.
Kuin kunnat vai yhdistykset?
Selvityshenkilö Juha Viertolan mukaan opiskelijakunnat ovat oikeudellisesti lähempänä aatteellisia, rekisteröityjä yhdistyksiä kun taas ylioppilaskunnat vahvemman itsehallinnon yhteisöinä vertautuisivat kuntiin.
Myös Demarinuorten Kangaskolkka vertaa ylioppilaskuntia kuntiin.
“Vastaavissa yhteisöissä ei ole vapautta valita, kuuluuko niihin vai ei. Tamperelaiset eivät voi valita, ovatko asukkaita kaupungissa.”
Samasta syystä hän ajattelee, että ylioppilaskunta eli vaaleilla valittu edustajisto ja sen valitsema hallitus saavat ottaa kantaa kaikkiin aiheisiin.
“Olisi kummallista demokratiassa, jos ääntä käyttävien ääni ei toteutuisi.”
Kokoomusopiskelijoiden Rantala sen sijaan vertaisi ylioppilaskuntia ammattiyhdistyksiin. Edunvalvonnan hyödyt tulevat kaikille, maksoi tai ei, mutta maksaessaan opiskelija saa ylioppilaskunnalta lisäjäsenetuja.
Rantala arvioi, että vapaaehtoinen jäsenyys tekisi toiminnasta opiskelijalähtöisempää ja kannustaisi ylioppilaskuntia miettimään merkitystään ja toimintaansa. Hän kertoo selvityksen yhden kohdan erityisesti särähtäneen korvaan.
“Selvityksessä sanottiin, että jos pakkojäsenyydestä luovutaan, se heikentäisi ylioppilaskuntien taloudellista hyvinvointia niin paljon, etteivät ne pystyisi enää tekemään kaikkea mitä nyt. Eikö tämän arvion pitäisi
Vasemmistonuoret: 10 (Pinja Vuorinen)
“Ylioppilaskunnilla on lakisääteisiä velvollisuuksia, niiden demokratiaa tulee tukea. Kannustamme opiskelijoita aktiivisuuteen. Ylioppilaskunta vertautuu asukkuuteen kunnassa, jossa maksetaan veroa, jotta lakisääteiset velvollisuudet voidaan toteuttaa.”
Keskustanuoret: 10 (Jere Tapio)
“Automaatiojäsenyys on parempi, kun vertaa tehoa, joka edunvalvonnasta saadaan irti. Mennään takamus edellä puuhun, jos puretaan rakenteet, missä opiskelija saa päättää. Olemme avoimia pohdinnalle siitä, voisiko raha tulla valtiolta opiskelijan lompakon sijaan.”
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto: 10 (Miro Ilvonen)
“Jos ylioppilaskunta ei olisi hoitamassa opiskelijoiden edunvalvontaa, niin ei kukaan muukaan sitä tekisi. Automaatiojäsenyys takaa akateemisen vapauden, itsenäisen päätöksenteon ja turvaa lakisääteiset tehtävät.”
RKP-nuoret: 9
(Dan Cederlöf)
“Kannatetaan. On olemassa kuitenkin myös epäselvyyksiä – kuinka pitkälle ylioppilaskunnan valtuudet ulottuvat? Opiskelijat valitsevat vaaleissa edustajansa ja samalla määrittyy maksu, siinä mielessä demokraattista. Toiminta ei ole vain edunvalvontaa vaan myös kasvatusta.”
nimenomaan herättää ylioppilaskunnat pohtimaan toiminnan merkitystä tavallisen opiskelijan näkökulmasta?”
Ruotsissa jo luovuttu
Ruotsissa ylioppilaskuntien pakollinen jäsenyys poistettiin vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin enää alle puolet opiskelijoista kuului ylioppilaskuntiin, niillä kului runsaasti aikaa jäsenhankintaan ja talou-
Demarinuoret: 8
(Emilia Kangaskolkka)
“Me kannatetaan kokonaisuutta, mutta ylioppilaskuntien pitää pystyä perustelemaan opiskelijoille olemassaolonsa tarkoitus. Edustajistovaalien tulosten mukaan ajetaan asioita. Ylioppilaskunnan rakenteiden pitää olla tuottavia, tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia.”
Kokoomusnuoret: 1
(Binga Tupamäki) “Ylioppilaskunnan tehtäviä ei ole määritelty laissa selkeästi, vaan se voi keksiä lisätehtäviä itselleen ja nostaa jäsenmaksua ilman tulosvastuuta.
Vaaleissa äänestää vain pieni määrä ihmisiä, ja legitimiteetissä on selkeä ristiriita. On verrattavissa yhdistykseen, pitäisi olla mahdollisuus irtisanoutua.”
KD-nuoret: 1
(Jere Tuononen) Selvityksessä ei ole riittävästi arvioitu asiaa opiskelijan näkökulmasta. On yksilön oikeus päättää, haluaako kuulua ylioppilaskuntaan vai ei ja sen pitäisi painaa enemmän. Haluaako kuulua instanssiin, joka ottaa moniin kiistanalaisiin kotimaan ja kansainvälisen politiikan aiheisiin?
Perussuomalainen nuoriso: 1 (Lauri Laitinen)
“Kannatamme yhdistymisen- ja sananvapautta. Ammattikorkeakouluissa ilman pakkojäsenyyttä voi tehdä sellaista edunvalvontapolitiikkaa, joka palvelee opiskelijoiden etua ja ihmiset pystyvät äänestämään omalla jalallaan.”
Liike nyt -nuoret ei vastannut haastattelupyyntöön.
delliset sekä henkilöresurssit olivat riittämättömät tehtävien hoitamiseen kunnolla, kertoo maan korkeakouluviranomaisen selvitys.
OKM:n selvityksessä arvioidaan, että mikäli automaatiojäsenyydestä luovuttaisiin, järjestäytymisaste laskisi näyttöjen perusteella merkittävästi ja niin laskisivat myös resurssit – sekä samalla aktiivisten opiskelijoiden määrä.
Ylioppilaskunnat kärsivät nykyi-
sellään riittämättömästä määrästä hakijoita hallintoedustajien tehtäviin. Selvityksen mukaan muutokset heikentäisivät myös muita yliopiston piirissä toimivia järjestöjä, eli esimerkiksi kiltoja ja ainejärjestöjä.
Äänestysaktiivisuudessa parantamista
Ainakin yhdestä asiasta Kokoomusopiskelijat ja Demarinuoret ovat
samaa mieltä. Heidän kummankin mielestään olisi tärkeää, että ylioppilaskunnissa joka toinen vuosi järjestettävien edustajistovaalien äänestysprosentti nousisi.
“Ylioppilaskunta edustaa opiskelijoiden enemmistöä, mutta äänestysprosentti on pieni. Kasvu toisi lisää vaikutusvaltaa”, Kangaskolkka kertoo.
“Opiskelijat eivät välttämättä näe ylioppilaskuntien hyötyä ja koetaan, että vain pieni piiri pyörittää toimintaa”, Rantala sanoo.
Äänestysprosentti pyörii ylioppilaskunnissa noin 20 prosentin ja vajaan 40 prosentin välillä. Eduskuntaja kuntavaaleissa äänestysprosentit ovat huomattavasti korkeammat.
OKM:n selvityksen mukaan edustajistovaalien äänestysaktiivisuus ei kuitenkaan nykyisellään merkittävästi poikkea pääasiallisen ikäryhmän aktiivisuudesta eurovaaleissa.
“Tätä ei voi nykyisellään pitää ylioppilaskuntien demokraattisen päätöksenteon ja legitimiteetin kannalta erityisen huolestuttavana. Toki parantamisen varaa varmasti olisi”, Viertola kirjoittaa selvityksessä.
Kangaskolkan mukaan opiskelijoille pitäisi antaa enemmän syitä äänestää vaaleissa sekä perustella paremmin, miksi toiminta ja siihen osallistuminen on tärkeää.
“Miten toiminta näkyy opiskelijan arjessa? Merkitys syntyy mukaan ottamisesta”, Kangaskolkka sanoo.
Rantala esittää ratkaisuksi automaatiojäsenyyden poistoa.
“Poisto kaventaisi ylioppilaskuntien toimintaa, mikä sitten liittyisi vahvemmin opiskelijoiden asioihin. Kun toiminta ei rönsyilisi, useampi opiskelija liittyisi vapaaehtoisesti mukaan.”
Toiveita ja huolenaiheita
Kummallakin nuorisopoliitikolla on ajatuksia tulevaisuuteen. Rantala kertoo arvostavansa paljon ylioppilaskuntien tekemää työtä, mutta hänen pääongelmansa liittyy pakkoon kuulua niihin.
“Vaikka selvitys tuli, se ei vielä sido mihinkään. Toivotaan, että nyt tehdään oikeita ratkaisuja ja tällä hallituskaudella luovuttaisiin pakkojäsenyydestä”, Rantala sanoo.
“Ylioppilaskuntien pitää pystyä lunastamaan lupauksensa aktiivisesta toiminnasta ja tuottaa lisäarvoa opiskelijalle. Pystytäänkö tähän vastaamaan? Jos ei, niin keskustelu todennäköisesti ei pääty tähän”, Kangaskolkka arvelee. •
GALLUP: JOS VOISIT, MITÄ MUUTTAISIT MUIDEN IHMISTEN KÄYTÖKSESSÄ?
Toivoisin, että ei pidettäisi puhelinta pöydällä seurassa. Pelkästään kaverinkin puhelimen olemassaolo vie täysin huomioni.
Anna Isojärvi kirjallisuustiede, 3. vuosi
Ihmiset voisivat olla avoimempia keskustelemaan ajatuksistaan. Nykymaailmassa ihmisillä on niin voimakkaat mielipiteet, että on todella vaikeaa saada rakentavaa keskustelua mistään aiheesta aikaan.
Tomi Suomi tuotantotalous, 4. vuosi
Otettaisiin muut paremmin huomioon: esimerkiksi annettaisiin ihmisten poistua ratikasta ennen kuin yritetään itse mennä sisään.
Sanni Tuomela ympäristö-, energiaja biotekniikka, 2. vuosi
Ihmiset osaisivat kaupungilla kävellä missä kuuluu: oikeassa reunassa eikä ainakaan pyörätiellä.
Outi Kettunen yhteiskuntatutkimus, 2. vuosi
Auschwitzin seitsemän kääpiötä
Teksti ja kuva:
Pihla Leppänen
Kun kirjoittaa verkkokirjaston tai äänikirjapalvelun hakukenttään ”Auschwitzin”, löytää nopealla vil kaisulla muun muassa tämän nimisiä teoksia: Auschwitzin tatuoija, Auschwitzin käti lö, Auschwitzin tallipoi ka, Auschwitzin taikuri, Auschwitzin tanssija, Auschwitzin rakastavai set, Auschwitzin tytär, Auschwitzin apteekka ri, Auschwitzin kirjas tonhoitaja, Auschwitzin kaksoset, Auschwitzin kadonneet lapset Auschwitzin sabotööri.
Löytyypä jopa Auschwitzin seitsemän kääpiöitä
Holokaustista kertominen on äärimmäisen tärkeää, ja jokaisen uhrin tarina ansaitsee tulla kuulluk si. En ole kuitenkaan varma, palve leeko toinen toistaan muistuttavien Auschwitzin [valitse haluamasi titteli] -kirjojen massatehtailu tätä tarkoitusta.
osittain myös keino paeta nykyhetken vääryyksien ajattelua sekä löytää elämään syvyyttä ja kontrastia?
Holokausti koskettaa harvaa henkilökohtaisesti, ja niinpä sen aiheuttamista kärsimyksistä lukiessa ei useinkaan tarvitse tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Nykypäivän vääryyksistä, kuten Ukrainan ja Gazan sodista, monien Afrikan maiden konflikteista ja Afganistanin naisten kärsimyksestä lukeminen voi sen sijaan aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Meillä kun olisi mahdollisuus vaikuttaa – edes vaikka lahjoittamalla humanitää-
Jos kustantamo ei ole valmis keksimään kirjalle edes nimeä, jolla sen erottaisi muista teoksista, annetaanko ihmisten tarinoille todella niiden ansaitsema arvo ja kunnioitus?
Käytetäänkö ihmisten kärsimystä vain surutta kirjabisneksen rahante-
kovälineenä? Holokaustikirjat ovat todella löytäneet yleisönsä, ja näinpä houkutus ”vielä yhden” kustantamiseen tai suomentamiseen näyttää olevan melko suuri.
Tänä päivänä holokaustin vääryydet on helppo tuomita – ja hyvä niin. Voiko yksiselitteisen pahasta, holokaustista, lukeminen kuitenkin olla meille etuoikeutetuille lukijoille
Monelle kirjallisuus on pakopaikka maailmasta, ja sinänsä onkin ymmärrettävää, että ei halua illalla tuudittautua uneen muistuttamalla itseään kaikesta vääryydestä, jota jatkuvasti seuraa sivusta.
Historiaan palaaminen voi tuntua armollisemmalta.
Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan opiskelija, joka on suurkuluttanut kirjallisuutta niin kauan kuin muistaa.
VOIKO HOLOKAUSTISTA LUKEMINEN OLLA MEILLE
KOLUMNI
Tubettaja, tiktokkaaja, tutkija
Teksti: Hilla Mustonen
Kuvitus: Jenna Oldén
Hanne Lamberg kirjoitti sosiaalipolitiikan graduaan, kun hänestä alkoi tuntua, että hän haluaisi jakaa tietoa ja ajatuksia gradunsa aiheesta myös muille. Aihe oli ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä se käsitteli lapsuuden haitallisia kokemuksia yhteiskuntaluokan näkökulmasta.
Lambergillä oli Instagramissa niin sanottu kirjagram-tili, jonne hän julkaisi sisältöjä lukuharrastuksestaan. Tällä kertaa hän päätti kuitenkin tehdä muutaman Instagram-tarinan gradustaan.
”Huomasin, että aihe kiinnosti ihmisiä. Aihe herätti keskustelua, ja niihin tarinoihin tuli aika paljon kommentteja ja viestejä”, Lamberg muistelee.
Ajatus tiedeviestintään painottuvan sosiaalisen median tilin perustamisesta alkoi hautua, ja lop-
SOSIAALINEN MEDIA ANTAA NÄKYVYYTTÄ TIETEEN
MONINAISUUDELLE JA TUTKIJOIDEN PERSOONILLE. OIKOTIE
JULKISUUTEEN
SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ KUITENKAAN OLE.
putuloksena viime elokuussa syntyi Instagram-tili @tutkijahanne. Nyt yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistunut ja väitöskirjatutkimustaan Tampereen yliopistossa aloittava Lamberg haluaa tilillään keskustella väitöskirjaprosessistaan ja siihen liittyvistä yhteiskunnallisista aiheista.
”Väitöskirjassani jatkan graduni aihetta. Halusin kuitenkin erillisen tilin, joka ei sotke henkilökohtaisempaa sisältöä työ- ja tutkimusasioihin.”
Einsteinit ulos kammioistaan
Sosiaalinen media on tehnyt tiedeja asiantuntijaviestinnästä aiempaa monipuolisempaa, sanoo viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistosta. Sosiaalisessa mediassa näkyvyys ei ole samalla ta-
valla rajoitettua tai säädeltyä kuin perinteisessä mediassa, mikä antaa tutkijoille liikkumavaraa ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
”Someen mahtuu kaikkea samaan aikaan. Moninaisuuden näkökulmasta sosiaalinen media on ihan hyvä tapa lisätä tutkijoiden ja tieteenalojen näkyvyyttä.”
”Samalla se näyttää sitä, että tutkijat ovat oikeita kiinnostavia ihmisiä, eikä tätä hommaa tee vain pölyttyneet einsteinit jossakin kammiossa”, Laaksonen sanoo.
Twitterin eli nykyisen X:n suosio korostui aiemmin tiede- ja asiantuntijaviestinnässä, mutta alustan hiipunut suosio on hajauttanut viestintää jonkin verran eri alustoille, kuten Blueskyhyn ja Linkediniin. Laaksonen ei pidä muutosta välttämättä huonona asiana, sillä se haastaa tut-
kijoita rajaamaan esimerkiksi kohderyhmänsä aiempaa tarkemmin, mikä lisää tiedeviestinnän tehokkuutta.
Vaikka sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden saada tieteen ja tieteentekijöiden moninaisuudelle näkyvyyttä, ohituskaista taattuun julkisuuteen se ei Laaksosen mukaan ole.
Perinteinen media ohjaa yhä vahvasti sitä, millaiset tutkijat, tutkimukset ja tieteenalat saavat laajempaa näkyvyyttä.
Myös tieteellisen tiedon välittäjänä sosiaalisen median rooli on yhä verrattain pieni. Esimerkiksi tuoreimman Tiedebarometrin mukaan suomalaisten kolmen tärkeimmän tieteellisen tiedonlähteen kärjessä ovat sanomalehdet, televisio sekä muut verkkosivut ja hakukoneet. Sosiaalinen media ja videopalvelut olivat keskeisimmät tieteelliset lähteet vain alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä, ja tässäkin ikäryhmässä käytettiin monipuolisesti muitakin lähteitä.
”Todennäköisemmin julkisuuteen nousu tapahtuu siten, että perinteinen media on jollain tavalla mukana. Medialla ja asiantuntijoilla on symbioottinen suhde.”
Toisaalta sosiaalista mediaa käytetään kuitenkin paljon. Laaksonen
huomauttaakin, että vaikka sosiaalinen media ei olisi ensisijainen tieteellisen tiedon lähde, siellä toteutettu tiedeviestintä voi lisätä mahdollisuutta siihen, että tiedesisältöön törmää ikään kuin vahingossa muun sisällön ohella.
Menestystä ja mainetta mittaamassa
Tutkijoilla on kuitenkin kasvava paine olla läsnä ja viestiä tutkimustyöstään sosiaalisessa mediassa. Painetta luovat niin instituutiot, kollegat kuin yhteiskunta yleisestikin: kun kaikki muutkin ovat siellä, minunkin täytyy olla.
Vuorovaikutus ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa voivat joskus olla myös tutkimuksen rahoittajan vaatimus. Laaksosen mukaan erityisesti isommissa tutkimusprojekteissa ja -hankkeissa on mahdollista, että rahoittaja haluaa esimerkiksi näyttöä siitä, että tutkimuksesta on viestitty sosiaalisessa mediassa.
”Suomessa esimerkiksi Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamia projekteja kehotetaan vahvasti sosiaalisen median käyttöön.”
Tutkijat saattavat lisäksi asettaa
itse itselleen paineita ja tavoitteita sosiaalisessa mediassa olemiseen. Omaa arvoa ja menestystä aletaan mitata sosiaalisessa mediassa helposti esimerkiksi tykkäys- ja seuraajamäärillä.
”Olisi hyvä olla armollinen ja miettiä enemmän sitä oman tekemisen kokonaisuutta”, Laaksonen sanoo.
Haastattelun tekohetkellä joulukuussa 2024 Hanne Lambergin Instagram-tilillä on vajaat 200 seuraajaa. Suosituimmat postaukset ovat keränneet reilut sata tykkäystä. Kokeeko Lamberg paineita tilinsä seuraaja- ja tykkäysmääristä?
”Olen noteerannut, että jotkut postaukset saavat tosi paljon enemmän tykkäyksiä kuin toiset, mutta en koe erityistä painetta näkyvyydestä. En ehkä odotakaan valtavaa näkyvyyttä, ainakaan nyt, kun tämä on niin pienimuotoista vielä”, hän vastaa.
Postaustensa suunnitteluun ja julkaisemiseen Lamberg käyttää aikaa noin muutaman tunnin viikossa. Julkaisutapaansa hän kuvaa spontaaniksi, eikä hän julkaise esimerkiksi päivittäin tai välttämättä edes joka viikko.
Lamberg kuitenkin myöntää, että on asettanut tililleen tavoitteita. Kun väitöskirja etenee, ja kerrottavaa on
enemmän, postauksia on tarkoitus julkaista aktiivisemmin. Myös tietynlainen henkilöbrändin rakentaminen on ollut tilin luomisen taustalla, ainakin jollain tasolla. Lamberg näkee, että tulevaisuudessa tili voisi lisätä vuorovaikutusta ihmisten kanssa sekä parhaimmillaan vaikuttaa positiivisesti näkyvyyteen.
”Tuskin olisin tiliäni edes perustanut, jos en haluaisi ollenkaan näkyä. Mutta en todellakaan koe olevani some-influensseri”, hän sanoo naurahtaen.
Onko mediaseksikkyys uusi objektiivisuus?
Tieteen ja sosiaalisen median suhde herättää kysymyksiä myös niiden yhteensopivuudesta. Sosiaalisen median sisältöjen nopeatempoisuus, kaupallisuus sekä raflaavuus ja sensaatiomaisuus ovat kaikki ristiriidassa muun muassa tieteellisen objektiivisuuden kanssa. Aletaanko tieteessä tavoitella someen sopivaa mediaseksikkyyttä?
Laaksosen mukaan ei. Hän näkee, että sosiaalinen media tai sen toimintamallit eivät vaikuta esimerkiksi tutkimusaiheiden valintaan, tee tieteestä sensaationhakuista tai syö tutkimusetiikkaa. Mediaseksikkyyden sijaan suurempana kysymyksenä hän pitää sitä, että sosiaalisessa mediassa ollaan läsnä kaikissa eri rooleissa, mikä voi vaatia viestintäkanavien ja -tyylien pohtimista.
”Tutkija voi olla samaan aikaan esimerkiksi aktivisti tai yrittäjä, ja näiden roolien kanssa voi joutua tasapainottelemaan. Tutkijakin saa ottaa kantaa somessa.” Lamberg kertoo miettineensä sosiaalisen median toimintamalleja omissa sisällöissään esimerkiksi suosimalla kuvia ja tekstiä yhdisteleviä kuvakaruselleja pitkien tekstien sijaan. Hän on harkinnut lisäksi Instagram reels -videoiden
tekemistä, sillä ne voisivat tavoittaa ihmisiä kirjoitettuja postauksia laajemmin.
”Sanavalinnoissa en yritä olla raflaava. Postausten otsikoiden haluan kuitenkin olevan mielenkiintoa herättäviä, jotta ihmisillä olisi joku syy klikata ja lukea pidemmälle.”
Lamberg julkaisee tilillään myös omia ajatuksiaan ja kannanottojaan yhteiskunnallisista aiheista. Hän ei ole toistaiseksi saanut negatiivista palautetta, eikä hän ainakaan tällä hetkellä ole huolissaan esimerkiksi väärinymmärretyksi tulemisesta.
”Se on varmaan kytköksissä siihen, että tili on hyvin pieni. Kyllä sitä silti haluaa aina miettiä sanansa, ja yksi harkituimmista postauksistani oli tällainen tieteeseen perustuva kannanotto, jossa kirjoitin hallituksen sosiaalisturvaleikkauksista köyhien lapsiperheiden näkökulmasta.”
Kanavia riittää
Laaksonen muistuttaa, että moni tutkija ei vieläkään ole tai edes halua olla sosiaalisessa mediassa – ja sekin
on ok. Perinteiset kanavat ovat yhä vahva osa tiedeviestintää, joten mitään pakottavaa tarvetta tutkijoilla ei ole viestiä tieteestä juuri sosiaalisessa mediassa.
Laaksonen kuitenkin toivoo, ettei sosiaaliseen mediaan suhtauduttaisi liian ennakkoluuloisesti. Tiedeviestintä sosiaalisessa mediassa ei tarkoita, että tutkijan on perustettava oma Youtube- tai Tiktok-kanava, vaan se voi olla myös esimerkiksi toisten julkaisujen kommentointia tai jakamista.
”Keinoja on niin monia. Tiedeviestintää on tehty myös Suomi24-palvelussa nimimerkin takaa. Eräät ilmastotieteilijät taas menivät puhumaan ilmastoasioista Fortniteen.”
Lamberg näkee, että sosiaalinen media on yksi mahdollinen väylä lisätä tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja saada tutkimustieto yhteiskunnan käyttöön. Taustalla tulisi kuitenkin olla tutkijan oma valinta.
”Itsellä se lähti täysin omasta innostuksesta niitä aiheita kohtaan ja halusta jakaa ajatuksia ja tietoa myös muille. Se on aika hyvä lähtökohta.”
Pitkillä päivillä maaliin
Naheed Amiri-Moghal: “Idea lopputyöni aiheeseen keksittiin yhdessä työnantajani kanssa. Pääaineeni oli kestävä kehitys ja kiertotalous, ja aiheeksi määrittyivät erot uusien, käytettyjen ja uudelleenrakennettujen säiliöiden ympäristö- ja kustannusvaikutuksissa. Haastattelin myös asiakkaita heidän suhtautumisestaan eri vaihtoehtoihin.
Diplomityö oli prosessina melko raskas, sillä kirjoitin sen hyvin lyhyessä ajassa. Ohjaaja ja työnantaja molemmat arvioivat etukäteen, että työhön menisi pari tai kolme kuukautta puolen vuoden määräaikaa pidempään. Halusin kuitenkin valmistua ajoissa, joten päädyin tekemään varsin pitkiä, 12–14-tuntisia päiviä, joka ei ollut hyvä idea. Työssä kesti lopulta hieman vähemmän kuin puoli vuotta, mutta olin sen jälkeen ihan poikki, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
En organisoinut lopputyön tekemisestä etukäteen mitenkään erityisesti. Etenin kirjoittamisessa vaihe kerrallaan, ja tapasimme ohjaajani kanssa aina kerran kuukaudessa.
Kirjallisuuskatsauksen tekisin hieman eri tavalla, eli vähän myöhemmin kuin päädyin tekemään. Jouduin muokkaamaan sitä monta kertaa, poistamaan ja lisäämään lähteitä. Siihen meni aika paljon aikaa hukkaan.
Lopputyön tekeminen opetti minulle myös itsestäni.
Olen ehkä aliarvioinut itseäni aiemmin. Nyt tiedän, että pystyn tekemään isojakin asioita, vaikka alussa tuntuisi, että eihän tämä tule koskaan valmiiksi.”
DIPPA
Otsikko: A comparative analysis of environmental and economic impacts of new and remanufactured industrial equipment
Ala: Environmental engineering Mitta: 64 sivua
Kauan kesti? Vajaat 6 kuukautta
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? “Riippuu päivästä. Hyvänä päivänä 3, huonona kyllä 4.”
Tavoitteena olla Suomen ensimmäinen
Sofia Blomberg: “Gradun aiheeni määrittyi oikeastaan sitä kautta, että olin kirjoittanut kandin samasta aiheesta. Olen myös itse Lukukeskuksessa töissä ja sisällöntuottaja kirjatokissa, joten aihe liittyi myös näihin varsin tiiviisti.
Gradutarinani on poikkeuksellinen sen takia, että aloin tehdä gradua jo kolmannen vuoden opiskelijana. Sain kandin ulos marraskuussa 2023 ja aloin kirjoittaa gradua helmi-maaliskuussa. Olen nyt vasta neljännen vuoden opiskelija, mutta valmistun keväällä vuoden etuajassa.
Kandini oli jo hieman turhan laaja, ja kun tiesin kirjoittavani gradun samasta aiheesta, minua neuvottiin vain säästämään osa materiaalista graduun. Prosessi ei ollut kauhean pitkä, kirjoitin vain noin puoli vuotta, mutta olin kirjoittanut aiheesta kandin lisäksi myös esimerkiksi tutkimusartikkeleita ja pitänyt siitä koulutuksia.
Ajanhallinta kirjoittamisen suhteen on tietysti eri asia, jos kirjoittaa työkseen. Minulla oli yksi ainoa tavoite, ja se oli kirjoittaa viisi kertaa viikossa vähintään sivu. Menin usein töiden jälkeen kahvilaan tai kirjastoon, sillä kotona en saisi sitä sivua aikaiseksi, ja istuin siellä, kunnes olin saanut tavoitteen täyteen.
Tärkein motivaattorini oli se, että halusin olla Suomen ensimmäinen, joka on tehnyt gradunsa kirjatokista. Itsestäni opin sen, että olen lujatahtoinen: välillä se sivu päivässä oli tosi uuvuttavaa, mutta se opetti paljon itsehillintää.”
GRADU
Otsikko: Huolipuhe ja lukemiseen innostaminen
Helsingin Sanomissa ja Kirjatokissa
Ala: Kirjallisuustiede
Mitta: 91 sivua
Kauan kesti? Puoli vuotta
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? “Sanoisin, että kirjoitusprosessi oli 2 tai 3. Se pilkunviilaus lopussa oli kyllä täyttä viitosta.”
Art Director sanoo morjesta
Jos olet lukenut Visiiriä ennen, huomaat ehkä, että tämä numero näyttää erilaiselta kuin edelliset. Olen nimittäin perinyt niin sanotun tirehtöörin manttelin edeltäjältäni Pauliina Lindelliltä (meidän molempien työsopimuksissa todella lukee työtehtävän kohdalla tirehtööri). Pauliinan kädenjälkeä pääsee tästä lähin ihailemaan Sanoman tuotteissa, kuten Aamulehdessä (jossa hänen työtehtävänsä lienee erilailla kirjattu).
Art directorin tai lyhyemmin AD:n tehtävä on ottaa toimittajien, valoku-
vaajien ja kuvittajien tuottama sirkus sisältö, ja lähmiä se mahdollisimman viehkoon muotoon. Taiteillessa täytyy kuitenkin pitää mielessä lopputuotteen luettavuus. Tätä huolestuttavaa tasapainoilua te, rakkaat lukijat, saatte siis seurata. Otankin mielelläni vastaan myös palautetta ja kehitysehdotuksia. Yhteystiedot löytyvät parin kappaleen päästä.
Tavoitteenani on tehdä kiinnostavan ja hengittävän näköistä lehteä, jossa seuraava aukeama voi yllättää, mutta kokonaisuus pysyy tunnistetta-
vana. Jatkossa Visiiriltä on lupa odottaa äkkijyrkkiä kontrasteja (kuten tämän sivun otsikon koossa) ja rosoisia valokuvia, mutta myös herkkiä kuvituksia ja seesteistä tasapainoa.
Journalismi ei ole koskaan valmis, tuskin on tämän julkaisun ulkoasukaan. Voi perkele. No, itepä lähin.
Joel Peltonen Tirehtööri joel.peltonen@visiirilehti.fi tg: @visiirijoel
TUMA:n viestintävastaava Fatma Kunduracı
Kaivattu yhteisö uudessa maassa
MONI KANSAINVÄLINEN OPISKELIJA SAAPUU SUOMEEN MUSLIMIENEMMISTÖISISTÄ MAISTA.
KYSYIMME UUDEN TUNI MUSLIM ASSOCIATION
TUMA:N HALLITUSLAISILTA, MILLAISTA HEIDÄN TOIMINTANSA ON JA MILLAISENA HE NÄKEVÄT MUSLIMIEN ASEMAN YLIOPISTOLLA.
Tampereen korkeakoulujen muslimiopiskelijat ovat perustaneet viime vuoden aikana uuden muslimiopiskelijoiden järjestön. Sen toiminta lähti liikkeelle viime maaliskuussa järjestetystä iftarista, paaston katkaisuateriasta. Tuni Muslim Associationin eli TUMA:n viestintävastaava Fatma Kunduracı kertoo halunneensa alun perin kokoontua ystäviensä kanssa iftarille. Ystäväporukka alkoi kuitenkin pohtia, voisiko tapahtuman järjestää kaikille yliopiston muslimiopiskelijoille.
”Aloimme ottamaan yhteyttä ihmisiin. Saimme koottua ryhmään niin paljon ihmisiä, että järjestäminen onnistui. Iftar oli hyvä tapahtuma, ja sen jälkeen aloimme pohtia, että voisimme järjestää lisää tapahtumia yhdessä muslimeina”, Kunduracı kertoo toiminnan alkuvaiheista.
Virallisesti Tuni Muslim Association TUMA perustettiin viime elokuussa, ja Tampereen ylioppilaskunta Trey antoi sille yhdistysaseman lokakuussa. Visiirin kyselyyn vastanneista ylioppilaskunnista muslimien järjestäytynyttä toimintaa on myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Hyyn, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY:n, LUT-yliopiston ylioppilaskunta LTKY:n ja Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ISYY:n piirissä.
Myös muiden yliopistojen opiskelijoiden muslimijärjestöjen ja -kerhojen toiminta on alkanut pääasiassa 2010- ja 2020-luvuilla.
Mukana eniten teekkareita
TUMA:n tavoitteena on auttaa kansainvälisiä opiskelijoita sopeutu-
Teksti: Pihla Leppänen Kuvat: Juuso Pikkarainen ja TUMA
maan suomalaiseen yhteiskuntaan ja tuoda muslimeita lähemmäksi toisiaan.
”Nykyään Suomeen tulee paljon kansainvälisiä opiskelijoita, joista suurin osa saapuu muslimimaista. Olimmepa sitten Pakistanista, Turkista tai Intiasta, meillä on yhteisiä juhlapyhiä ja kulttuurisia yhtäläisyyksiä”, TUMA:n hyvinvointivastaava Muhammad Zain Abid toteaa.
Tampereen yliopiston opiskelijapalveluista ei osattu suoraan varmistaa, tuleeko suurin osa kansainvälisistä opiskelijoista muslimienemmistöisistä maista. Kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita saapui Tampereen yliopistoon vuonna 2024 eniten Pakistanista, Bangladeshista, Vietnamista, Iranista ja Kiinasta. Pakistanissa, Bangladeshissa ja Iranissa valtaosa väestöstä on muslimeita.
”OLEMME
OSA YHTEISÖÄ, MUTTA SOPEUTAMME OMAN
TOIMINTAMME KULTTUURIIMME
JA ARVOIHIMME. MIELESTÄNI SE
ON MONIKULTTUURISUUTTA”, TOTEAA ABID.
Kysyntää muslimien toiminnalle vaikuttaa olevan: syksyllä järjestetyssä muslimiopiskelijoiden tervetulotapahtumassa osallistujia oli yli 150. Vaikka toiminta on täysin englanninkielistä ja suunnattua erityisesti maahanmuuttaneille, on mukana myös suomenkielisiä. Hallituksessa jäseniä on Algeriasta, Pakistanista, Turkista sekä Suomesta, ja tapahtumissa osallistujia on ollut jopa 16 eri maasta.
Eri kulttuurien sopeuttaminen yhteen onkin järjestön toiminnassa keskeistä.
”Kun maahanmuuttaja saapuu täysin uuteen kulttuuriin, voi hän olla hämmentynyt. Haluamme kertoa, ettei oman maan kulttuuria tarvitse heittää täysin pois, vaan eri kulttuurien täytyy elää rinnakkain”, Kunduracı painottaa.
Moni kansainvälinen opiskelija tulee Suomeen opiskelemaan tekniikan aloja, ja niinpä TUMA:nkin toiminta on painottunut Hervantaan, vaikka jäseniä on kaikilta kampuksilta. Rekisteröityneitä jäseniä järjestöllä on 70–80, mutta Telegram-ryhmässä on mukana yli 350 jäsentä, joista kaikki eivät kuitenkaan opiskele korkeakouluyhteisössä. Tavallinen ta-
pahtuma, kuten lautapeli-ilta, kerää tyypillisesti viitisenkymmentä osallistujaa.
Uraohjausta ja juhlapyhien viettoa
TUMA:n toisena tavoitteena on uraohjauksen tarjoaminen muslimeille.
”Voimme pyytää esimerkiksi jotakuta maahanmuuttajataustaista Suomessa työskentelevää pitämään meille luennon siitä, miten valmistautua työelämään ja löytää parempia työmahdollisuuksia Suomessa”, Abid kertoo.
Uraohjausta on suunnitelmissa pitää eri aloihin liittyen, ja järjestämisessä auttaa, että TUMA:n jäseniksi pääsevät opiskelijoiden lisäksi myös korkeakouluyhteisön henkilökunnan jäsenet sekä alumnit.
Muu toiminta on rennompaa: vuoden aikana on järjestetty esimerkiksi retkeilytapahtuma ja lautapeli-ilta. Suunnitelmissa on yhteistyötapahtuma kansainvälisen teekkarikillan INTOn, kanssa. Keskeistä on myös edellisvuonna aloitettu yhteinen ramadanin ja sen päätösjuhla eidin
vietto.
”Ystäviensä ja perheidensä kanssa eidiä aiemmin viettäneet muslimit pohtivat, mitä he tekevät täällä, kun ovat yksin. Kun järjestimme eidin, he olivat todella iloisia ja näkivät tapahtuman tärkeänä aloitteena, sillä he eivät olisi juhlineet yksin”, Kunduracı kertoo yhteisten juhlapyhien viettämisen merkityksestä.
Tapahtumat ovat alkoholittomia ja ruoka on halalia
Järjestön toiminta ei ole kytköksissä mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, vaikka tavoitteena on muslimien tuominen yhteen. Hallituslaisten mukaan toiminta on muuten samankaltaista kuin muidenkin opiskelijajärjestöjen, mutta tietyissä asioissa islam näkyy selvästi.
”Kaksi keskeistä asiaa, joissa islam vaikuttaa toimintaamme, ovat halal-ruoka ja alkoholittomuus”, Abid toteaa.
Järjestö on myös alkanut keräämään nimiä adressiin, jonka tavoitteena on saada korkeakouluyhteisön ravintoloihin halal-lihavaihtoehtoja.
Allekirjoituksia adressilla on järjestön mukaan hiukan yli 100.
”Ehkä yksi ravintola voisi yhtenä päivänä tarjota halal-kanaa tai -naudanlihaa, jotta ihmiset voisivat syödä kampuksella, eikä heidän tarvitsisi tuoda ruokaa kotoa tai mennä kotiin kokkaamaan”, Abid toivoo.
Muslimit syövät Abidin mukaan yliopistolla kasvis- tai kalavaihtoehtoja, mutta liha-aterian saamiseksi moni lähtee myös kotiin kokkaamaan kesken opiskelupäivän, mikä voi viedä kahdesta kolmeen tuntia puolen tunnin yliopistolla syömisen sijaan.
Lisäksi islamin kulttuurinen vaikutus näkyy TUMA:n toiminnassa: järjestöllä on kaksi hyvinvointivastaavaa, joista toinen on mies ja toinen nainen.
”Idea on, että jos naisilla on jokin ongelma, heidän ehkä mukavampi tulla puhumaan toiselle naiselle, mikä on kulttuurinen asia muslimimaissa”, Abid kertoo.
Tähän mennessä toiminta on kuitenkin ollut yhteistä miehille sekä naisille. Hyvinvointivastaavat myös hoitavat ja selvittävät asioita yhdessä.
KYSYNTÄÄ
Asema opiskelijayhteisössä koetaan hyväksi
Alkoholi ei kuulu islamiin, mutta eri ainejärjestöjen tapahtumissa ja toiminnassa se on usein suuressa roolissa. Abid kertoo kuitenkin esimerkiksi toimineensa ainejärjestönsä Tampereen Rakentajakilta TARAKI:n tuutorina ja tietävänsä useita muitakin omissa ainejärjestöissään tuutoreina toimineita muslimeita.
”Olemme osa yhteisöä, mutta sopeutamme oman toimintamme kulttuuriimme ja arvoihimme. Mielestäni se on monikulttuurisuutta”, toteaa Abid.
Myös TUMA:n toimintaan ovat tervetulleita osallistumaan muutkin kuin muslimit. Tapahtumissa aiemmin mukana olleet ei-muslimit ovat Abidin mukaan nauttineet yhdessäolosta ja uuden kulttuurin kokemisesta.
”Jokainen on tervetullut, kunhan on kunnioittava ja haluaa olla mukana”, Kunduracı tiivistää.
Ensimmäinen teekkarikaste tapahtui vuonna 1966.
Teekkareiden juhlavuosi kutsuu jäynäämään
JUHLAVUODEN TARKOITUKSENA ON JUHLISTAA
TEEKKARIKULTTUURIA JA TUODA SITÄ
NÄKYVÄKSI KESKUSTASTA HERVANTAAN.
Tampereen Teekkarit juhlivat tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan. Suunnitteilla on erilaisia tapahtumia niin teekkarikansalle kuin tavan tamperelaisillekin.
”Ideana on, että juhlavuoden tapahtumat toisivat yhteen niin Hervantaa kuin koko Tamperettakin”, juhlavuosikisälli Veera Hursti kertoo.
Toinen tavoite on juhlistaa teekkareiden omaleimaista kulttuuria ja levittää tietoa Tampereen Teekkareiden historiasta erityisesti teekkareille itselleen.
”Todella monella teekkariperinteellä on jonkinlainen lore, että mistä se on lähtöisin, jota moni ei usein tie-
dä”, Hursti sanoo.
Teekkari-lore on usein eräänlaista hiljaista tietoa, jota juhlavuoden kunniaksi halutaan tehdä tunnetuksi.
”Ne ovat sellaisia juttuja, mitä yleensä oppii siinä vaiheessa, kun olet opiskellut ja ollut järjestötoiminnassa mukana jonkun viisi vuotta”, Hursti naurahtaa.
Moni juhlavuoden tapahtumista on vielä suunnitteluvaiheessa. Luvassa pitäisi kuitenkin olla ainakin erilaisia saunatapahtumia Teekkarisauna Mörrimöykyssä, kiltojen avajaisfestarit sekä kymmenen vuoden takaisen Nyyrikin kierroksen uusinta.
”Kierros on peruja TT50-juhlavuo-
desta. Ilmeisesti Nyyrikki oli vuohi”, Hursti tarkentaa.
Nyyrikin tarina liittyy sammalkattoisen teekkarisaunan rakentamiseen.
”Sinne katolle haluttiin vuohi, mutta koska eläinsuojelulainsäädännön mukaan sinne ei voitu oikeaa vuohta hankkia, niin tilalle saatiin vuohipatsas.”
Vuohen päätyminen saunan katolle on myös jonkinlainen esimerkki teekkarikulttuuriin elimellisesti kuuluvista jäynistä, eli pienistä kepposista. Tarkoitus olisi innostaa muutkin kuin fuksit tekemään jäyniä.
”Yritämme houkutella kaikki joukolla jäynäämään pitkin vuotta.”
Juhlavuoden kalenteri ei suinkaan ole vielä täynnä. Jo tähän mennessä kaavaillut tapahtumat ovat syntyneet osittain juhlavuositoimikunnan ideoiden ja osittain riviteekkareiden toiveiden ja ehdotusten pohjalta.
”Kyselyissä on toivottu paljon kaikenlaista näkyvää ja kaikille avointa toimintaa.”
Iso tavoite olisi tehdä teekkareiden juhlavuodesta kaikille tamperelaisille näkyvää. Hervanta teekkareineen on olennainen osa Tampereen kaupunkia, ja Hurstin mukaan myös sen vetovoimaa.
Uusiakin ehdotuksia ehtii vielä lähettää. Hursti kannustaakin kiltoja ja kerhoja osallistumaan ideointiin ja tapahtumien järjestämiseen yhteisöllisyyden luomiseksi.
”Jos jollain on jokin hieno idea,
niin ei muuta kuin ottaa minuun yhteyttä, ja katsotaan jos löydettäisiin siihen rahaa ja saataisiin tapahtuma järjestettyä”, Hursti ehdottaa.
Kaikkeen resurssit eivät kuitenkaan välttämättä taivu.
”Moni on toivonut ratikkamainosta, mutta se ei välttämättä toteudu ilman merkittävää yhteistyötä. Ratikkamainokset ovat aika kalliita.”
Nämä teekkarit valtasivat yliopiston nurkan pelastaakseen sen "eurointegraatiolta".
Olvi-juoksun vauhtia vuodelta 1996.
JÄYNÄT OVAT HYVÄNTAHTOISTA KIUSANTEKOA
Teekkarien jäynät ja tempaukset ovat tärkeä osa teekkarikulttuuria. Niitä on tehty niin opiskelijajärjestöjen välillä kuin myös yliopiston ja sen ympäristön kanssa.
Koskessa kastetut -teekkarihistoriikki kuvailee jäynien olevan luonteeltaan ”ilkikurisia mutta hyväntahtoisia”.
Jäynien merkeissä on esimerkiksi asennettu Herwood-liikennemerkkejä ja esiinnytty nopeusvalvontaa suorittavina poliiseina kysellen pysäytetyiltä kadonneen pingispallon perään.
Pitkäaikainen teekkariaktiivi Julius Haapakoski mainitsee yhdeksi suosikikseen Aallonmurtaja-jäynän vuodelta 2010, jossa samanniminen kivistä tehty taideteos sai vierelleen kyltin, jossa ”aalto” oli kirjoitettu espoolaisen, tällöin vastaperustetun Aalto-yliopiston ilmeen mukaisesti.
“Se oli ajankohtaisuudeltaan mielenkiintoinen jäynä, jolla otettiin kantaa korkeakoulukentän valtataisteluun”, Haapakoski selittää.
Jäynien ilkikurinen mentaliteetti heijastuu myös vuosijuhlalahjoihin.
”Hyvä teekkarilahja on mahdollisimman iso ja turha, ja lahjan vastaanottajalle vaikea”, kuvailee teekkarihistoriikkitiimin johtaja Niilo Jaakkola.
Esimerkistä käy Tampereen Teekkareiden järjestötila Loimion kivinen, Haapakosken arvion mukaan ”tonnin tai puolitoista” painava pöytä, jonka avulla TT on leikkimielisesti sementoitu tilan käyttäjiksi hamaan tulevaisuuteen.
Toinen legendaarinen lahja on Jaakkolan mukaan “blebiilimosse”, eli Konetalon ylioppilaskunnan kahvihuoneeseen vuonna 1987 ilmestynyt betonitäytteinen Moskvitš-henkilöauto.
Tempauksista kenties suurimpaan suosioon on noussut jokavuotiseksi tapahtumaksi muodostunut teekkarikaste, joka alkoi Haapakosken mukaan teekkarikulttuurille tyypillisesti yliampuvana ideana, joka toteutettiin
ennakkoluulottomasti ”vähän yli”.
Tempauksissa on usein läsnä samankaltainen henki kuin jäynissä, mutta tarkoituksena on pelkän ilottelun lisäksi kerätä huomiota tärkeälle asialle.
“On ollut elinluovutustempausta, erilaisia NMKSV:n syöpäkeräystempauksia”, Haapakoski kertoo.
Tampereen rakentajakillan muutama vuosi sitten lanseeraamissa aka-
teemisen luovuttamisen MM-kisoissa kannustettiin luovuttamaan verta.
Juhlavuoden tavoite jäynäämiseen kannustamisesta on Haapakosken mukaan hyvin tervetullutta. Hän arvelee, että kynnys jäynäämiseen on ollut aiemmin matalammalla.
”Jäynäkulttuuri elää suvantovaihetta. Fuksijäynäkisa on aktiivinen, mutta yleinen jäynäily on ehkä jäänyt vähän vähemmälle viime vuosina.”
Tuntemattomaksi tekeytynyt
teekkari Konetalossa tuntemattomana ajankohtana
Heteropessimismiä
Teksti: Sakri Pölönen
Kuvitus: Kimmo Lust
Heteroilla ei vaikuta menevän tällä hetkellä kovin hyvin, pohti kirjailija Johannes Ekholm joulukuussa 2023 Kritiikin uutisissa julkaistussa kolumnissaan.
”Ulkopuoliselle cis-heteroiden maailma kaikkine ristiriitaisine koodeineen ja arkaaisine rituaaleineen voi näyttäytyä sangen itsetuhoiselta, peräti tuhoon tuomitulta projektilta”, Ekholm kirjoittaa.
Onko tilanne todella näin synkkä?
Ainakin tuoreimman Väestöliiton Perhebarometrin mukaan heterous on Suomessa edelleen voimissaan:
HETEROSUHTEISTA
ON TULLUT JÄLLEEN
POLIITTINEN KYSYMYS.
TUTKIJAN MUKAAN
NAISTEN HUONOISSA
PARISUHDEKOKEMUKSISSA
ON YHDISTÄVIÄ TEKIJÖITÄ.
miehistä 94 prosenttia on parisuhteessa naisen kanssa, naisista 96 prosenttia miehen.
Sukupuolentutkija Raisa Jurva on perehtynyt heterosuhteissa elävien naisten ristiriitaisiin kokemuksiin. Jurvan väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa marraskuussa.
Väitöstään varten Jurva haastatteli keski-ikäisiä tai vanhempia naisia, jotka ovat olleet suhteessa itseään nuoremman miehen kanssa. Haastatteluissa kävi ilmi, että heterosuhteissa elävät naiset jäsentävät usein parisuhdekokemuksensa kehitystarinoina kohti kasvavaa tasa-arvoisuutta.
Kertoessaan suhteidensa epäsuotuisista tilanteista ja asetelmista naiset ottivat huomioon muutokset niin yhteiskunnassa kuin omassa elämässään. Esimerkiksi muuttunut lainsäädäntö on tehnyt naisista vähemmän riippuvaisia miehistä.
”Tällainen kehitysajattelu antaa voimaa ja uskoa siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi. Toisaalta
se ei välttämättä anna työkaluja nykyhetken ongelmien kohtaamiseen, koska niidenhän pitäisi olla jo mennessä”, Jurva sanoo.
Sukupuolet erkaantuvat
Sukupuolentutkija Asa Seresin lanseerasi vuonna 2019 The New Inquiry -lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan ”heteropessimismin” käsitteen kuvaamaan vallitsevaa kulttuurista ilmapiiriä.
Heteropessimismiä määrittää Seresinin mukaan erityisesti heteronaisten performatiivisen kielteinen suhtautuminen heteroseksuaalisuuteen. Heteropessimistiselle naiselle miehistä kiinnostuminen näyttäytyy yhtenä masokismin muotona.
Viime syksynä länsimaissa nousi otsikoihin alkujaan Etelä-Koreassa syntynyt 4B-liike. Somessa, erityisesti Tiktokissa, leviävän 4B:n teesejä ovat naisten kieltäytyminen seksistä, seurustelusta, avioitumisesta ja lasten
hankkimisesta miesten kanssa.
Viraali-ilmiötä on tulkittu feministisenä reaktiona Yhdysvaltojen presidentinvaalit uudelleen voittaneen Donald Trumpin edustamaan patriarkaaliseen politiikkaan – sekä heteromiesten kelvottomuuteen yleisesti.
Miehet ja naiset ovat erkaantuneet toisistaan ideologiankin tasolla.
Tutkimusten mukaan miehet oikeistolaistuvat, kun taas naiset sijoittuvat yhä enemmän vasemmalle ja arvoliberalismiin. Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi syksyllä raportin, joka vahvisti Suomessa muualla länsimaissa todetun ilmiön.
Eniten ero vaikuttaa nuorissa ikäluokissa. Asian huomasi myös Me Naiset -lehden z-sukupolveen kuuluva toimittaja Aino-Maija Makkula
”Jos etsii kumppania, jolla on samat arvot tai poliittiset näkemykset kuin itsellä, ei ihmekään, että heteroparisuhteen löytäminen saattaa tuntua vaikeammalta kuin aikaisemmin”, Makkula kirjoittaa.
Epäsuhtaisuus risoo
Naisten huonoissa parisuhdekokemuksissa on yhdistäviä tekijöitä. Heterosuhteiden ongelmia ovat erityisesti hoiva- ja kotityövastuun epätasainen jakautuminen, naisiin kohdistuva väkivalta sekä miesten uran ensisijaisuus.
Feministisen teoriaperinteen piirissä ”heteroseksuaalisuus” tarkoittaa paljon muutakin kuin seksuaalista
halua, muistuttaa Raisa Jurva. Ennen kaikkea heteroseksuaalisuus nähdään tapana järjestää ja normalisoida sosiaalisia suhteita.
Se on myös kulttuurinen logiikka, joka opettaa naiset hahmottamaan itsensä suhteessa miehiin.
”Haastateltavilleni heterous näyttäytyi osana hyväksyttävään naisen elämänkulkuun asettumista. Yleensä se on tarkoittanut miehen kanssa avioitumista ja lasten hankintaa”, Jurva sanoo.
Jurva pitää kiinnostavana heteroseksuaalisten suhteiden sisäisiä ristiriitaisuuksia, joita ei kulttuurissamme erityisesti kyseenalaisteta. Naiselle heterosuhde on tarjonnut etuja, mutta samalla se vie omaa valtaa.
Heterosuhteissa hiertää usein myös seksi, sekä sen määrä että laatu. Tutkijatohtori Maiju Parviainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että seksuaalista haluttomuutta ei ole kuitenkaan mielekästä tarkastella irrallaan muista suhteiden ongelmista.
”Haluttomuudessa ei ole kyse mistään mystisesti ilmaantuvasta asiasta, vaan parisuhteessa voi olla epätasa-arvoisuutta tai muuta tyytymättömyyttä, joka sitten vaikuttaa seksielämään”, Parviainen kertoo.
Parviaisen mukaan seksiä, minkälaista hyvänsä, ajatellaan liian usein onnellisen parisuhteen tärkeimpänä ainesosana. Tätä käsitystä toisintavat myös seksologian ja pariterapian am-
VÄKIVALLAN TODELLINEN ONGELMA
Viime marraskuussa herätti runsaasti huolestunutta keskustelua Naisjärjestöt yhteistyössä -yhdistyksen eli Nytkis ry:n julkaisema kyselytutkimus, jossa selvitettiin miesten mielipiteitä naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Kyselyn hälyttäviksi tulkittujen tulosten mukaan jopa joka viides miehistä on sitä mieltä, että nainen voi ansaita väkivaltaisen kohtelun ulkonäkönsä, pukeutumisensa tai käytöksensä vuoksi.
Nytkiksen kyselytutkimusta on sittemmin moitittu liian jyrkistä tulkinnoista ja epätarkasta kysymyksenasettelusta, joka niputtaa naisten ”käytöksen” yhteen ulkonäön ja pukeutumisen kanssa.
Tosiasia kuitenkin on, että naisiin kohdistuu Suomessa huomattavan paljon miesten tekemää väkivaltaa.
Tilastokeskuksen viimeisimmän tutkimuksen mukaan 33,8 prosenttia 18–74-vuotiaista suomalaisnaisista oli kokenut joskus elämänsä aikana fyysistä parisuhdeväkivaltaa ja reilut puolet henkistä väkivaltaa kumppaninsa taholta.
Raisa Jurvan mukaan miesten naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan usein yksilöpsykologian kautta: naisille väkivaltaisia ovat mielenterveydeltään tavalla tai toisella vinoutuneet miehet. Patologiset tapaukset, toisin sanoen.
”Minusta se on ongelmallista, koska eihän väkivaltaa tekevän miehen tarvitse olla jotenkin sekaisin niin toimiakseen. Väkivalta on ihan keskeisiä tapoja, joilla vallitsevaa sukupuolihierarkiaa ylläpidetään.”
mattilaiset, joiden näkemyksiin Parviainen keskittyi väitöskirjassaan.
Sukupuolittuneet odotukset ovat nekin omiaan lisäämään seksuaalista turhautumista. Miehiltä kun oletetaan jatkuvaa halukkuutta ja kyvykkyyttä, siinä missä naiset kokevat usein olevansa velvoitettuja seksiin miehensä kanssa.
Mikä muuttuu, mikä ei?
Heterosuhteista on tullut pitkästä aikaa kriittisen keskustelun aihe, mitä tutkijatohtori Maiju Parviainen pitää tervetulleena. Hän kehuu myös vaihtoehtoisten suhdemuotojen näkyvyy-
den lisääntymistä ja normalisointia.
”Mutta eivät perinteiset heterosuhteet ainakaan tilastotiedon valossa näytä olevan mihinkään katoamassa”, Parviainen muistuttaa.
Vaihtoehtoisten elämäntapojen suuri mediahuomio ei välttämättä korreloi niiden todellisen kannatuksen kanssa. Esimerkiksi 4B-liikkeen tai ei-monogaamisten suhteiden kohdalla puhutaan edelleen marginaalisista ilmiöistä.
Myös heteropessimismi-käsitteen lanseerannut Asa Seresin kirjoittaa alkuperäisessä tekstissään, ettei pessimistisen asenteen omaksuminen itsessään muuta heteroseksuaalisuut-
ta. Hänen mukaansa se toimii enemmänkin turruttavana puolustuskeinona naisvihamielisessä yhteiskunnassa.
Sukupuolentutkija Raisa Jurva käyttää yhteiskuntatieteilijä Eeva Jokisen kehittelemää tapaisuuden käsitettä kuvaamaan, miksi julkisessa keskustelussa muutokset tapahtuvat käytäntöä nopeammin.
Kun asiat tapaistuvat, niistä tulee osa arkea kannattelevaa rutiinia. Heterosuhteissa tapaisuuksia ovat Jurvan mukaan vaikkapa yhä epätasaisesti jakautuvat koti- ja hoivatyö.
”Kriittistä puhetta niistä voi olla paljonkin, ilman että asiat laajemmalla tasolla muuttuvat”, Jurva sanoo.
Enemmän vähemmänja asiallista tavaraa
Teksti: Ville Jäppinen
Kuvat: Eelis Berglund Grafiikka: Tatu Vornanen
SILMIESI EDESSÄ OLEVA VISIIRI EI OLE AINOA AVIISI, JOHON KAMPUKSILLA VOI TÖRMÄTÄ. SUURIMMALLA OSALLA
JÄRJESTÖISTÄ ON OMA LEHTI. SELVITIMME, MILLAISIA
LEHTIÄ JULKAISTAAN JA MITÄ OPISKELIJAT AJATTELEVAT
JÄRJESTÖLEHDISTÄ.
Tampereen yliopiston kampuksilla julkaistavien ainejärjestö- ja kiltalehtien tilanne on elinvoimainen.
Visiirin selvityksen mukaan säännöllisesti ilmestyviä lehtiä on kolmisenkymmentä. Yli puolet sisäänotollisista järjestöistä julkaisee lehteä.
Lehtiä julkaistaan keskimäärin 2–5 kertaa vuodessa. Suurin osa lehdistä ilmestyy säännöllisesti vuodesta toiseen. Toisaalta vapaaehtoisvoimin valmistuvilla lehdillä on voinut olla myös hiljaisempia ajanjaksoja. Paljon riippuu siitä, löytyykö innokkaita kirjoittajia. Järjestöjen julkaisemat lehdet ilmestyvät pääasiassa printtinä. Osa järjestöistä julkaisee pelkkää verkkolehteä.
Lehtiä julkaistaan Visiirin selvityksen mukaan kaikilla kampuksilla. Valitsimme kampuksista yhden, ja suuntasimme Hervannan kellareihin penkomaan kiltalehtiä sekä jututta-
maan lehtien tekijöitä ja lukijoita.
Bioner, Reseptori, ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa
Kierroksemme alkaa Bioteekkarikillan kiltahuoneelta. Pieneen kiltaan on ahtautunut toistakymmentä ihmistä. Pöydällä lojuu erilaisia kiltalehtiä. Meeri Härmä ojentaa meille vihreän lehtikotelon täynnä kiltalehti Reseptorin arkistokappaleita.
“Reseptori on tärkeä meidän killan jäsenille. Se jaetaan tänne kiltahuoneelle ja uusille opiskelijoille. Lisäksi se lähetetään sisarkilloille ainakin Otaniemeen ja Turkuun. Ja tietenkin toisille killoille Hervannassa”, Härmä sanoo.
Reseptoria on julkaistu viidentoista vuoden ajan. Lehti on vakiinnuttanut asemansa killan äänen-
kantajana. Vuosien saatossa lehti on kokenut muutoksia. Esimerkiksi Paskaa ja herneitä -palstaa tai Likainen setä -palstaa ei enää julkaista. Muutoksista huolimatta palstoja Reseptorissa riittää. Lehdestä löytyy muun muassa puheenjohtajan palsta, TREY-kummin palsta, TEK-palsta, yhdenvertaisuusvastaavan palsta ja opintovastaavan palsta.
Viimeisimpänä mainittua palstaa on kirjoittanut myös Vilhelmiina Hännikäinen.
“Oman palstan kirjoittaminen oli kivaa. Reseptoria lukemalla saa käsityksen siitä mitä killassa tapahtuu. Toisten kiltojen lehtiä on hauska lukea samasta syystä. Lehdissä on vaihtelevasti hupia ja asiaa eri killoista. Kiltalehdet ylipäänsä luo yhteisöllisyyttä tänne kampukselle”, Hännikäinen listaa.
Teekkariaktiivi Julius Haapakos-
Elli Oksanen ja Pärtsä lukupuuhissa.
ki keskeyttää dipan välttelemisen osallistuakseen keskusteluun. Haapakosken mukaan kiltalehtien tilanne on yleisesti ottaen hyvä ja lähes kaikki killat julkaisevat omaa lehteä. TEK-tykkinä toiminut Haapakoski kertoo Tekniikan akateemisten tukevan kiltalehtien julkaisemista.
“Rahallisen tuen ansiosta killat pystyvät julkaisemaan lehtiä. Kiltalehdistä pidetään ja ne koetaan tärkeäksi osaksi teekkarikulttuuria. Reseptorin osalta ei ole tarvinnut keskustella onko lehteä järkevää julkaista vai ei”, Haapakoski sanoo.
Autek, Taukki, ilmestyy noin 4 kertaa vuodessa
Siirrymme seinän toiselle puolelle Automaatiotekniikan kiltaan. Kysymys kiltalehti Taukista herättää naurua. Kiltahuoneen perältä löydämme lehden tuoreen toimittajan Ville Julkun, joka lupautuu esittelemään
meille lehden viimeisimpiä numeroita sekä harvinaisempia arkistokappaleita.
Taukilla vaikuttaa olevan jonkinlainen maine kiltalehtien keskuudessa. Mikä tämä maine on ja mistä se on syntynyt?
“Taukki sisältää enemmän ja vähemmän asiallista tavaraa”, Julku sanoo.
Lehti on aikaisemmin saanut osakseen arvostelua roisista huumoristaan. Nykyisin Taukin sisältö on siistiytynyt. Taukin viimeisimmästä vuosikerrasta löytyy useampi teemanumero. Tekoälyvapaa Taukki vastustaa tekoälyä. Aikakautinen Taukki mukailee aikakausilehtiä. Lehden kieliasu on vapautunut ja leikkisä. Taukissa ei synkistellä.
“Taukki toimittaa hyvää huumoria ja kevennystä opiskeluelämään. Lehteen ei kirjoiteta vakavalla mielellä. Taukista voi löytää esimerkiksi artikkelin menneestä opiskelijatapahtu-
masta tai lukea mitä killassa ylipäänsä tapahtuu.”
Julkun mukaan lehden tarkoitus on taltioida ajan henkeä. Taukkia voi siis lukea omanlaisenaan tuokiokuvana tietystä ajasta. Joskus jopa tietystä yksittäisestä hetkestä. Lehdestä välittyvät ne jutut, jotka kulloinkin ovat killassa naurattaneet.
MIK, Moderni Materialisti, ilmestyy 3 kertaa vuodessa
Seuraavan kiltahuoneen sohvalta löydämme lisää kiltalehtien ystäviksi vannoutuvia opiskelijoita sekä yhden hevosen. Olemme saapuneet Materiaali-insinöörikiltaan. Killan opintovastaava Elli Oksanen kaivaa sohvapöydän lehtikasan kätköistä meille Modernin Materialistin uusimman numeron.
“Kansikuva viittaa siihen kun oltiin Madridissa exculla. Siinä on meidän
Meeri Härmä ja Reseptori.
Ville Julku kertoo Taukin sisällön olevan enemmän ja vähemmän asiallista.
Lagerstammsbladet
toimitetaan Konrad Lagerstammin
valvovan silmän alla
materiaalitieteen professori ja hänen vastinparinsa Espanjasta. Kansi ei oikeasti ollut aivan tuon värinen, joku täällä killassa tykkää värittämisestä.”
Modernin Materialistin, tuttavallisemmin Motskun, historia ulottuu aivan killan alkuhämärään. Vanhimmat arkistokappaleet löytyvät vuodelta 1994. Kilta on perustettu vuotta aikaisemmin.
Modernille Materialistille tyypillisiä juttuja ovat erilaiset vertailut. Lehdessä on vertailtu oliiveja, hammastahnoja, meikkejä, sipsejä, lehden
kansikuvaehdotuksia, kesän 2021 uutuusjäätelöitä, kaljaa sekä kevytmaitoja. Lisäksi lähes jokaisesta numerosta löytyy horoskooppi.
Legendaariseksi jutuksi Oksanen ja muut paikallaolijat mainitsevat killan maskotin Pärtsä -hevosen tyhjentämisen. Modernin Materialistin numerossa 3/2016 julkaistu juttu Kuinka putsata hevonen on kieltämättä varsin unohtumatonta luettavaa. Suolistetun pehmohevosen kuvat ovat toimittajalle liikaa. Päätämme jatkaa matkaa.
TamArk, Lagerstammsbladet, ilmestyy 1–2 kertaa vuodessa
Hyvästelemme päärakennuksen ja lähdemme kohti Rakennustaloa. Hetken harhailtuamme löydämme tiemme tyhjään arkkitehtikiltaan. Pian jälkeemme kiltaan saapuu Arttu Kaimio. Kaimio on kirjoittanut lehden edelliseen numeroon inspiraatiota pohdiskelevan jutun.
Lagerstammsbladetissa panostetaan ulkoasuun
“Tämän lehden teemana oli luovuus. Kirjoitin itse otsikolla What I talk about when I talk about inspiration erilaisista inspiraation lähteistä. Siitä, miten myös arkisista asioista voi ammentaa ideoita opiskeluun ja elämään yleisesti.”
Kaimio pitää lehden kauniista ulkoasusta. Lagerstammsbladet on hyvin taitettu ja visuaalisesti miellyttävä. Lehden tarkoitus ei ole olla
pelkkää hassuttelua, vaan alusta arkkitehtiopiskelijoille ilmaista itseään. Pienen sisäänoton killassa lehden merkitys on myös erilainen kuin suuremmissa. Kun jokainen tuntee toisensa, on lehden sivuilla kirjoittaminen henkilökohtaisempaa.
Entä mistä tulee lehden vaikeasti lausuttava nimi? Kaimion mukaan nimi liittyy killan myyttiseen hahmoon Konrad Lagerstammiin, jon-
ka paperimassasta veistetty suuri pää vahtii kiltaa huoneen nurkasta. Paperiset silmät tuijottavat nurkkapöydässä alkanutta Uno-peliä. Kaimio laittaa esittelemänsä lehden takaisin hyllyyn. Uusin numero on kuulemma juuri saatu taitettua ja ilmestyy parin päivän päästä.
Poliittinen palestiinalaisuus
KOLME PALESTIINALAISTAUSTAISTA TAMPEREEN YLIOPISTON OPISKELIJAA KERTOO, MITEN HEIDÄN TAUSTANSA ON VAIKUTTANUT HEIHIN. KESKUSTELUISSA KOROSTUVAT SEKÄ HISTORIALLISET TAPAHTUMAT ETTÄ VIIMEAIKAISET KAUHUT GAZASSA.
Teksti: Iikka Sorvali
Kuvat: Joel Peltonen
“SOTA
RUMENTAA ELÄMÄÄ MONELLA TAVALLA.”
Gazan historiallisen tuhoisa sota on kestänyt yli vuoden. Myös Tampereen yliopistolla on palestiinalaistaustaisia opiskelijoita ja henkilökuntaa, joihin sota vaikuttaa.
“Toivoisin että tämä ei ole sellainen nyyhkytarina ja väkivaltapornojuttu, vaan keskityttäisiin siihen poliittiseen”, sanoo palestiinalaistaustainen kansainvälisen politiikan opiskelija ja aktivisti Iris Pajunen.
Pajusen isä on palestiinalainen, ja hän sekä hänen perhettään asuu Ramallahissa Länsirannalla. Vaikka tilanne ei ole siellä yhtä katastrofaalinen kuin Gazassa, sorto on lisääntynyt myös Länsirannalla.
“Tarkastuspisteitä on enemmän ja arkiseen liikkumiseen pitää varata paljon enemmän aikaa.”
Pajunen korostaa, että on tärkeää
keskittyä hänen tilanteensa sijaan palestiinalaisten kokemaan sortoon yleisellä tasolla.
“Tämä ei vaikuta vain minun perheeseeni vaan kaikkiin perheisiin siellä. Monet asiat, jotka nyt tapahtuvat, ovat olleet realiteetteja Palestiinassa jo vuosikymmeniä.”
Konflikti kiihtynyt kansanmurhaksi
Palestiinan modernia historiaa on määrittänyt konflikti Israelin kanssa. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 palestiinalaisten asuttamalle alueelle, ja Israel on siitä lähtien laajentanut hallintaansa Palestiinasta eli Gazasta ja Länsirannasta.
Tilanne on kärjistynyt entisestään sen jälkeen, kun Israel aloitti hyökkäyksensä Gazaan Hamasin lokakuussa 2023 tekemän terrori-iskun jälkeen. Muun muassa Amnesty International ja Israelin toimintaa tutkiva YK:n erityiskomitea ovat tulleet siihen tulokseen, että Israelin toiminta Gazassa täyttää kansanmurhan merkit.
Gazan viranomaisten arvio sodassa kuolleiden määrästä on yli 46 000 ihmistä, mutta todellisen määrän on arvioitu olevan huomattavasti suurempi. Israel on myös estänyt
sairaanhoidon sekä humanitaarisen avun järjestämistä Gazassa.
Sota vaikuttaa myös sosiaaliseen elämään. Pajusen mukaan ihmiset eivät uskalla järjestää Länsirannalla suuria juhlia, vaan häitä ja syntymäpäiviä vietetään kotona oman perheen kesken.
“Se on iso asia niin yhteisöllisessä kulttuurissa. Sota rumentaa elämää monella tavalla.”
Pajunen on itse vieraillut Ramallahissa kymmenisen kertaa, viimeksi pari vuotta sitten. Mukaan on tarttunut muistojen ja läheisten tapaamisen lisäksi myös tärkeitä esineitä.
“Paras paheeni on, että tykkään käyttää vesipiippua eli shishaa. Kotoa löytyy hieno shisha, jonka ostin viime reissulla.”
Historia kulkee mukana
Varhaiskasvatuksen opiskelija ja aktivisti Maysarah Shibly korostaa poliittisen ulottuvuuden merkitystä omalle palestiinalaisidentiteetilleen.
“Siihen vaikuttaa tosi vahvasti kolonialismi, miehitys ja laajemmin se, mitä palestiinalaiset kokevat”, Shibly sanoo.
Shiblyn isä on palestiinalainen, ja hänen sukunsa on kotoisin Haifasta, joka sijaitsee Israelin puolella. Shib-
lyn isoisä joutui pakenemaan maasta ensimmäisen nakban aikana. Katastrofia tarkoittava termi viittaa vuonna 1948 tapahtuneeseen etniseen puhdistukseen, jonka seurauksena ainakin puolet Israelin arabiväestöstä karkotettiin maasta.
Suvun historia kulkee mukana, vaikka aikaa kuluu. Isoisä on kertonut Shiblylle omista kokemuksistaan, ja perheessä on puhuttu muutenkin paljon politiikkaa.
“Kun sitä palestiinalaisuutta yritetään koko ajan pyyhkiä pois, siihen tarttuu vielä tiukemmin”, Shibly ku-
vailee.
Shibly kehuu palestiinalaista kulttuuria, erityisesti runoutta, joka hänen mukaansa kuvastaa hyvin palestiinalaisten sinnikkyyttä ja rohkeutta. Historia, politiikka ja kulttuuri linkittyvät yhteen.
“Vaikka olisi kuinka kivaa puhua kulttuurista ja kauniista asioista, niin se kokemus historiasta, nakbasta ja sorrosta on vaikuttanut niin paljon, että Palestiinasta ja palestiinalaisista ei voi puhua ilman, että puhuu historiasta, miehityksestä ja kolonialismista.”
Epäsuomalainen vieraanvaraisuus
Treyn pääsihteerinä työskentelevän Adam Zeidanin isä saapui Suomeen pakolaisena Länsirannalta vuonna 1991. Yhteys Lähi-idän sukulaisiin on jäänyt ohueksi.
“Olen aina ollut kahden paikan välissä. En ole täysin suomalainen mutta en ihan palestiinalainenkaan”, Zeidan sanoo.
Kulttuurierot ovat näkyneet Zeidanin perheessä erityisesti vieraanvaraisuudessa, joka on ollut hänen
mukaansa epäsuomalaisen vahvaa.
“Moneen kaveriperheeseen verrattuna meillä on ollut – jos ei nyt basaarimeininki – niin ovet aina auki vieraille. Terassilla on rampannut perhetuttuja ja kavereita muumitalomeiningillä.”
Kotona on myös puhuttu paljon politiikkaa. Zeidanin isä on ollut aktiivinen Vaasan kuntapolitiikassa vasemmiston riveissä. Zeidan on itse asettunut Vasemmistoliiton ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin.
“Kotoa on tullut ajatus siitä, että pitää olla kiinnostunut asioista, olla
“EI OLE
LÖYTYNYT MINKÄÄNLAISTA KESKUSTELUYHTEYTTÄ YLIOPISTOLLE”
valveutunut ja yrittää vaikuttaa.”
Zeidan on pyrkinyt pitämään työnsä Treyllä erillään hänen omasta taustastaan ja mielipiteistään.
“Tunnistan sen, että Treyllä ei ole suomalaisena opiskelijajärjestönä ulkopoliittisia linjoja ja ei ole ylioppilaskunnan asia ottaa kantaa kansainväliseen konfliktiin.”
Zeidan itse kuvailee, että hänen roolinsa pääsihteerinä on olla hallinnosta vastaava työntekijä. Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan vastuulle taas kuuluu poliittisten linjausten tekeminen edustajiston asettamien raamien puitteissa.
“Voin tavallaan naamioitua sen taakse, että olen vain organisaation edustaja”, hän sanoo.
Kysymys siitä, haluaisiko Zeidan, että ylioppilaskunta ottaisi vahvemman roolin asiassa saa hänet hetkeksi hämilleen. Hän vastaa korostamalla Palestiinan tilanteesta käytävän keskustelun tärkeyttä.
“Jos joku ylioppilaskunnasta nostaa sen esille, on tervettä käydä se keskustelu. Minun asiani ei ole kuitenkaan kertoa, mikä sen lopputulos pitäisi olla.”
Pettymys Tampereen yliopistoon
Sekä Pajunen, Shibly että Zeidan ovat pyrkineet vaikuttamaan Gazan sotaan omilla tavoillaan.
Zeidan on osallistunut sodan alusta asti mielenosoituksiin ja levittänyt tietoa palestiinalaisten asioista sosiaalisessa mediassa.
Pajunen toimii tällä hetkellä Sumud Tampereen puheenjohtajana. Järjestö toimii palestiinalaisten oikeuksien puolesta ja muun muassa järjestää mielenosoituksia ja tapahtumia. Pajunen on myös löytänyt yliopistolta muita samanmielisiä opiskelijoita.
“Esimerkiksi se Stubb-mielenosoitus oli ilahduttava, kun parissa päivässä siihen järjestäytyi parikymmentä ihmistä.”
Presidentti Alexander Stubbin puheen aikana syyskuussa pidetty mielenilmaus ei ollut minkään virallisen tahon järjestämä, vaan mielenosoittajat kertoivat osallistuneensa siihen yksityishenkilöinä.
Palestiina-asia on vienyt myös Shiblyn aktivismin pariin. Hän toimii Tampere with Palestine -kollektiivissa, joka järjestää Tampereen alueella mielenosoituksia ja muuta Palestiinaa tukevaa toimintaa.
Sekä Pajunen että Shibly ovat pettyneitä siiihen, että Tampereen yliopisto ei ole ottanut vahvemmin kantaa Gazan sotaan.
“Ei ole löytynyt minkäänlaista keskusteluyhteyttä yliopistolle ja ilmapiiri johdon ja opiskelijoiden välillä on ollut aika heikko”, Pajunen sanoo.
Adam Zeidan
“KUN
SITÄ PALESTIINALAISUUTTA YRITETÄÄN KOKO AJAN PYYHKIÄ POIS, SIIHEN TARTTUU VIELÄ TIUKEMMIN.”
"Suomen pitäisi olla siinä rintamassa”
Zeidan korostaa, että kolme neljäsosaa maailman maista on jo tunnustanut Palestiinan valtion. Viime vuonna Palestiinan valtion tunnusti yhdeksän uutta maata, mukaanlukien Irlanti, Norja ja Espanja.
“Jos halutaan ajaa tasavertaista
rauhaa sinne alueelle, niin Suomen pitäisi olla siinä rintamassa.”
Lisäksi kaikki kolme kritisoivat Suomen Israelin kanssa käymää asekauppaa. Suomi on sopinut ostavansa Israelista esimerkiksi yli 300 miljoonan euron arvoisen ilmatorjuntajärjestelmän.
Palestiinan tulevaisuus on epävarma. Toisaalta Pajunen sanoo, että
NÄIN TAMPEREEN YLIOPISTO ON REAGOINUT SOTAAN
Tampereen yliopisto ei ota poliittista kantaa Gazan sotaan eikä osallistu akateemiseen boikottiin Israelia vastaan, koska sellainen ei kuulu yliopiston ydintehtäviin, sanoo rehtori Keijo Hämäläinen.
“Tämä varmistaa yliopiston uskottavuuden ja puolueettomuuden säilymisen”, hän kirjoittaa.
Hämäläinen sekä yliopiston talousjohtaja Patrik Marjamaa vastasivat Visiirin kysymyksiin sähköpostitse.
Hämäläisen mukaan Gazan sodan kaltaisiin tapahtumiin puuttuminen voisi heikentää inklusiivisuutta ja ilmaisunvapautta yliopistoyhteisössä. Hämäläinen kirjoittaa, että yliopisto pyrkii tarjoamaan tukea heille, joita konfliktit koskevat.
“Yliopistot eivät ole ulkopoliittisia toimijoita eivätkä aseta itsenäisesti sanktioita.”
Tampereen yliopistolla on osoitettu mieltä Palestiinan tilanteesta useaan otteeseen. Viimeisin mielenilmaus tapahtui syyskuussa, kun joukko mielenosoittajia keskeytti presidentti Alexander Stubbin puheen Tampereen yliopistolla.
Mielenosoittajat vaativat Suomen valtiolta toimia Gazan sodan lopettamiseksi, muun muassa asekaupan lopettamista Israelin kanssa.
Aiemmin yliopistolla osoitettiin mieltä toukokuussa, kun aktivistit pitivät noin kahden viikon ajan solidaa-
Gazan sodan myötä poliittista tahtoa konfliktin ratkaisemiseksi on maailmanlaajuisesti enemmän kuin pitkään aikaan. Toisaalta kansanmurha, sota ja sorto vievät osapuolia koko ajan kauemmaksi rauhasta.
“Jollain aikajänteellä se kestävä rauha pitää saada Palestiinaan, mutta aloitetaan nyt edes tulitauosta”, Zeidan tiivistää.
risuusleiriä keskustakampuksen Päätalon edustalla osana kansainvälistä opiskelijaliikettä. Tällöin osallistujat vaativat yliopistolta muun muassa Israelin akateemista boikottia eli kaiken yhteistyön katkaisemista israelilaisten instituutioiden ja yritysten kanssa.
Rehtori Hämäläinen vastasi kesäkuun alussa mielenosoittajien vaatimuksiin yliopiston intrassa julkaistussa tiedotteessa. Tiedotteessa yliopiston johto ilmaisi huolen Gazan tilanteesta ja tuomitsi sodan.
Yliopiston oman selvityksen mukaan sen tutkijat eivät olleet osallisina sellaisissa tutkimushankkeissa, jotka voisivat edistää sotatoimia. Yliopistolla ei ole tiedotteen mukaan yhteistyötä israelilaisten instituutioiden kanssa eikä voimassaolevia vaihtosopimuksia.
Yliopiston talousjohtaja Patrik Marjamaan mukaan Tampereen korkeakoulusäätiöllä ei ole suoria omistuksia israelilaisissa tai kansainvälisen Boycott, Divestment and Sanctions -liikkeen (BDS)-listaamissa yrityksissä.
“Varainhoitajien sekä rahastojen vastuullisuusperiaatteiden tulee olla linjassa säätiön vastuullisuusperiaatteiden kanssa”, hän kirjoittaa.
Marjamaan mukaan yliopiston sijoituisrahastojen vastuullisuuden toteutumista seurataan raportoinnilla sekä yhteydenpidolla varainhoitajien kanssa. Yliopiston verkkosivujen mukaan yliopiston sijoitusvarallisuus oli hieman yli 505 miljoonaa euroa vuoden 2023 lopussa.
Maysarah Shibly
Pieni mainos alkuvuoden Anturissa paljastaa sen: kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi on voittanut ikääntymisen! (Anturi 2/1995). Alla sama mies 20 vuotta myöhemmin!
Alakuppilan hinta kahvikupille sujahti vuoden 2024 rahassa 93 sentistä 1,21 euroon. Kahvin hinnan nousu ei ole jäänyt ysärille: nyt posliinikupillinen maksaa Alakuppilassa 1,70 euroa. (Aviisi 1/1995)
Kompensaatiometodina kahvin korotettuun hintaan ei toiminut enää alkuvuodesta 1995 kaverin opiskelijalipulla pummilla matkustaminen (paitsi jos lipun osti automaatista). (Aviisi 1/1995)
Eduskunta
“RAKENTAMISTA ON OPISKELTU NYT VIISI VUOTTA, NIIN PITÄISI
JOTAKIN AINAKIN OSATA RAKENTAA.”
Olet harmissasi siitä, että tittelisi ei ole mestari, Treyn hallituksen puheenjohtaja Laura Heino
Laura Heino on valittu Tampereen ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Heino on kuudennen vuoden rakennustekniikan opiskelija ja pitkän linjan järjestöaktiivi. Viime vuonna hän toimi Tampereen Teekkarien kulttuurimestarina.
1. Aiot puheenjohtajakaudellasi ujuttaa lisää teekkariperinteitä ylioppilaskuntaan.
En sanoisi välttämättä ihan noin. Mielestäni on tärkeää, että ylioppilaskunta kasvaa ja kehittää omia ja omannäköisiään perinteitä, eikä välttämättä ota perinteitä käyttöön suoraan vanhasta. Ehkä tuon mukanani lisää pilkettä silmäkulmassa.
2. Olet harmissasi siitä, että hallituksen puheenjohtajan titteli ei ole “mestari”.
En välttämättä kyllä ole kovin harmissani. Mestari asettaa ehkä aika paljon paineita. Puheenjohtaja on minulle oikein sopiva.
3. Ylioppilaskunnan hallitus on poliittisten broilereiden sisäpiiri.
Wou. Tiukkaa asiaa... En ehkä allekirjoita ihan täysin. Peilaan tätä vaikka omaan kokemukseeni, ja en tunnista sanoja “poliittinen broileri”.
4. Treyn tulisi keskittyä enemmän opiskelijatapahtumien järjestämiseen kuin vaikuttamistyöhön.
Meillä on yhteisössä paljon järjes-
Teksti: Maria Muilu Kuva: Richard Äyräs
töjä, jotka järjestävät tosi laajalla kirjolla tapahtumia. Mielestäni on hyvä, että tuetaan järjestöjä heidän tapahtumiensa järjestämisessä ja keskitytään itse enemmän edunvalvontaan.
5. Rakennustekniikan opiskelijana osaat rakentaa kestävän pohjan hallituksen toiminnalle.
Toivon, että voin allekirjoittaa täysin! Rakentamista on opiskeltu nyt viisi vuotta, niin pitäisi jotakin ainakin osata rakentaa.
Palstalla ajankohtainen henkilö vastaa viiteen väitteeseen.
