Issuu

VISIIRI 3/25 TA M P E R E E N YLIOPPILASLEHTI

MYÖS YLIOPISTOSSA KIUSATAAN

OPISKELIJAN KUNTAVAALIKAMPANJA

CAN’T UNDERSTAND A WORD? This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

KERTOVATKO TÄHDET KOHTALON?

We are sorry to inform you that all the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi

KYYNELKAASUA BUENOS AIRESISSA

Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

PÄÄKIRJOITUS

TOIMITUS

Maria Muilu Päätoimittaja

Joel Peltonen AD

Juuso Pikkarainen Harjoittelija

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT

Anriika Kauppi

Lauri Raitaranta

Eelis Berglund

Jenna Oldén

Otto Rantanen

Pihla Leppänen

Sakri Pölönen

Emma Johansson

Lenni Lehtonen

Julia Raatikainen

Salla Rajala Kannen kuva: Jenna Oldén

5. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj

Askelia lähemmäs dystopiaa

evät on yliopistolla aikaa, jolloin toiveikkuus ja voipuneisuus kulkevat käsi kädessä. Viikot hupenevat, vauhti kiihtyy, monella häämöttävät kesätyöt tai kesäopinnot. Jos aivot ovat vapun ja viimeisten kurssikiireiden jäljiltä jo muuttuneet mössöksi, korkeakoulupolitiikan seuraaminen ei välttämättä ole ollut asialistan kärjessä. Ei hätää: tässä lyhyt tiivistys tuoreimmista käänteistä. Hallitus päätti puoliväliriihessään leikkauksista korkeakoulujen perusrahoitukseen ja samalla se päätti lisätä aloituspaikkojen määrää (s. 5). Logiikka tuntuu pettämättömältä: siis enemmän väkeä sisään pienemmillä resursseilla. Tämän voisi ajatella johtavan esimerkiksi siihen, että etäopetus lisääntyy, tukipalvelut heikkenevät ja opiskelijoita pusketaan valmistumaan entistäkin nopeammin. Onko tarkoitus saada ihmiset opintolainan piiriin muiden sosiaaliturvien sijaan? Muutokset tuntuvat askelilta lähemmäs dystooppista tutkintotehdasta, jossa opiskelijoita otetaan yliopistoon yhä suurempi massa, opetetaan heille helppoja etäkursseja ja tuupataan heidät paperit kourassa kärkkymään työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. En olisi enää yllättynyt, jos hallituskaudella nousisi vielä esiin keskustelu lukukausimaksuista suomalaisillekin tutkinto-opiskelijoille. Jo nyt hallitus on päättänyt tutkinnonanto-oikeudesta myös avoimiin yliopistoihin. Investoinneista puhutaan jatkuvasti, mutta päivänselvä investointi eli korkeakoulutus tuntuu saavan toistuvasti mukilointia. On helpompi mitata valmistumisprosentteja kuin luovuutta tai ajattelun syvyyttä. Yliopisto tuntuukin olevan menettämässä perustehtäväänsä: aikaa, tilaa ja resursseja ajatella. Ehkä siksi niistä pitääkin juuri nyt pitää kiinni kynsin ja hampain. Onneksi elämä on enemmänkin kuin hallituksen budjettineuvotteluja, ja tästä synkistelystä huolimatta tämäkin lehti sisältää paljon myös kaikkea ihan muuta. Lehden kannessakin on söpöjä pupusia ja sateenkaari! Jenna Oldénin kuvittama ja Lauri Raitarannan kirjoittama essee (s. 14) muistuttaa, että vilpitön ilo ja nolo intohimo ovat edelleen ihan hyviä vaihtoehtoja lopulliselle kyynistymiselle. Vilpittömyyttä ja intoa kesään! Maria Muilu Päätoimittaja

UUTISET

Subliminaalinen manipulointi kielletty Tampereen yliopistossa EU:n uusi tekoälysäädös (AI Act) astui osittain voimaan helmikuussa 2025, ja se tuo mukanaan uusia velvoitteita myös Tampereen yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille, kerrotaan yliopiston tiedotteessa. Säädös kieltää joitakin tekoälyn käyttötapoja kokonaan. Esimerkiksi “subliminaaliset manipulointitekniikat” ja “haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden hyväksikäyttö” on

tekoälyn avulla vastedes kiellettyä. Jos epäilet Tampereen yliopistossa tapahtuvan tekoälyavusteista subliminaalista manipulointia tai muuta tekoälysäädöksen vastaista toimintaa, ota heti yhteyttä yliopiston lakipalveluihin. Säädöksen noudattamatta jättäminen voi johtaa jopa 35 miljoonan euron suuruisiin sakkoihin. JP

OIKAISU Visiirin numerossa 2/2025 sivulla 21 edaattori Saga Porjon kerrottiin virheellisesti olevan ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija. Hän on toisen vuoden opiskelija.

GALLUP: MIKÄ ON PÄIVÄN PARAS ATERIA?

Lounas, koska en osaa syödä aamupalaa. Olen siksi aamuisin ihan kuollut, ja lounas korjaa mun päivän. Se myös aloittaa mun päivän. Tytti Mikkonen hallintotieteet, 1. vuosi

Ehdottomasti illallinen, jos on sellainen ilta, että tehdään kavereiden kanssa yhdessä ruokaa. Muina päivinä lounas, koska siinäkin on se sosiaalinen ulottuvuus. Milla Hästbacka journalistiikka, 1. vuosi

Lounas. Se on maukasta ja salaatti on hyvää sen kanssa. Vilma Pirhonen lääketiede, 4. vuosi

Lounas, koska sitä tarvitsee harvoin tehdä itse. Aapo Piirainen tuotantotalous, 2. vuosi

UUTISET

100-

vuotis-

bileet

Tampereen yliopiston vuosijuhlia vietettiin Tampere-talossa 10. huhtikuuta. Tänä vuonna yliopisto täyttää 100 vuotta. Juhlassa puhuttiin puheita, esitettiin musiikkia ja palkittiin yliopistoyhteisön jäseniä. Tampereen yliopiston historia ulottuu kevääseen 1925, jolloin Helsinkiin perustettiin Kansalaiskorkeakoulu, josta nykyisen Tampereen yliopiston yhteiskunnallinen koulutus ja tutkimus saivat alkunsa. Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakoulu perustettiin Tampereelle vuonna 1965. MM

Diandra elähdytti juhlakansaa. Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Hallitus päätti leikkauksista korkeakoulutukseen Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus päätti kehysriihessään huhtikuun lopussa muun muassa leikkauksista korkeakoulutukseen. Korkeakoulujen perusrahoituksesta tullaan leikkaamaan yhteensä 117,7 miljoonaa euroa. Ensi vuodesta alkaen perusrahoitusta leikataan kolmena perättäise-

nä vuotena kaikkiaan 65 miljoonaa euroa. Lisäksi tulossa on 52,7 miljoonaa euroa aiemmin perusrahoitukseen kohdennettuja leikkauksia. Ei ole vielä tiedossa, miten leikkaukset kohdistuvat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Rahoitusta yliopiston tutkimuksen vahvistamiseen tullaan lisää-

mään yhteensä 59 miljoonaa euroa. Hallitus myös lisäsi korkeakoulujen aloituspaikkojen määrän nostoon 100 miljoonaa euroa. Lisäksi käyttöön otetaan maksuton 30 opintopisteen opintoseteli avoimeen yliopistoon tai avoimeen ammattikorkeakouluun. MM

UUTISET

Hippoksen asukastoimikunta herättää kritiikkiä

Toas Hippoksen ensimmäisen asukastoimikunnan jäsenistö ja toiminta on herättänyt närkästystä asukkaiden keskuudessa.

oasin uudiskohteessa Hippoksessa on syntynyt närkästystä ja keskustelua asukastoimikunnan järjestäytymisestä. Asukkaiden mukaan joukko lääketieteen opiskelijoita toi asukastoimikunnan perustamiskokoukseen yllätysjäseniä, joiden äänten avulla toimikuntaan mahtui vain lääketieteen opiskelijoita, ja muut toiminnasta kiinnostuneet jätettiin toimikunnan ulkopuolelle. Visiiri on haastatellut asukastoimikunnan kokoukseen osallistunutta asukasta. Hän esiintyy jutussa nimettömänä, koska hän asuu kohteessa ja joutuu olemaan tekemisissä asukas-

toimikunnan jäsenten kanssa. Hippos on Toasin historian suurin hanke, johon on tulossa 745 asuntopaikkaa. Joulukuussa 2024 Hippoksessa järjestettiin ensimmäinen asukaskokous, jonka tarkoituksena oli muodostaa asukastoimikunta. Asukastoimikunta hallinnoi Toasilta saatavaa vuosittaista budjettia, jota käytetään asukkaiden yhteisiin hankintoihin ja tapahtumiin. Hippoksen budjetti vuodelle 2025 on 1834 euroa. Asukkaiden Telegram-ryhmään oli laitettu ennen kokousta kysely osallistujien määrästä tarjoiluja varten. Visiirin haastatteleman asukkaan ihmetykseksi kokoukseen ilmaantui huomattavasti suurempi määrä ihmisiä kuin kyselyn mukaan oli ollut odotettavissa. Kokous järjestäytyi ja todettiin lainvoimaiseksi. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin käsiäänestyksellä Elias Vidlund. Kokouksen ensimmäinen varsinainen asia oli asukastoimikunnan koon päättäminen. Toasin suositus toimikunnan kooksi on puheenjohtaja ja

Teksti: Juuso Pikkarainen Kuva: Joel Peltonen

3–8 muuta jäsentä. Kokoehdotuksia tuli kokouksessa kolme: puheenjohtajaksi hakenut Mikko Jaskari ehdotti kahdeksaa jäsentä ja puheenjohtajaksi valittu Vidlund neljää jäsentä. Kolmanneksi vaihtoehdoksi nousi kompromissiehdotus kuudesta jäsenestä. Jaskarin esitys kahdeksasta jäsenestä sai 10 ääntä eli 40 % äänistä, Vidlundin esitys neljästä jäsenestä 11 ääntä eli 44 % äänistä ja kompromissiesitys 4 ääntä, 16 % äänistä. Hyvän kokouskäytännön mukaan kahdesta eniten ääniä saaneesta vaihtoehdosta järjestetään uusi äänestys, jos yksikään vaihtoehto ei saa yli puolta äänistä. Asukaskokouksessa näin ei kuitenkaan toimittu, vaan Vidlundin esitys neljän jäsenen asukastoimikunnasta päätettiin hyväksyä. “Siinä oli sellainen yleinen ilmapiiri, että nyt vaan äänestetään”, Vidlund sanoo Visiirille. Vidlundin mukaan kukaan kokouksessa ei toivonut toista äänestyskierrosta, mutta sellainen olisi varmasti tehty, jos joku olisi sitä toivonut.

UUTISET

“Mielestäni kokous tuli siihen konsensukseen, että se on helpoin suorittaa sillä yhdellä kierroksella. Että turhaa täällä istutaan nyt, äänestetään ja mennään eteenpäin.” Visiirin haastatteleman asukkaan mukaan tämä herätti ihmetystä niin kokouksessa kuin myös jälkikäteen Jodelin Hippos-kanavalla, jossa toimintaa on luonnehdittu esimerkiksi “lääkisläisten hyvävelikerhon” touhuksi. “Toimikuntaan oli yhteensä 10 halukasta, ja kahdeksan olisi ollut se suurin mahdollinen koko, minkä valitseminen olisi tavallaan ollut loogista, sillä Hippoksesta tulee valmistuttuaan Toasin kaikkien aikojen suurin kohde”, asukas jatkaa. Asukas epäilee Vidlundin ajaneen pientä asukastoimikunnan kokoa siksi, että toimikuntaan olisi päässyt sisään vain paikalla olleista lääketieteen opiskelijoista koostuva joukko. “Heillä oli tällainen viiden hengen jätkäporukka, jotka olivat selvästi etukäteen sopineet, että nämä henkilöt valitaan asukastoimikunnaksi”, asukas sanoo.

Vidlund kiistää väitteet suhmuroinnista “Asukastoimikuntaan hakeminen tuli puheeksi koulussa, ja oli paljon ihmisiä, joista se vaikutti siistiltä. Ja sitten se lähti puskaradion kautta leviämään, että Hippoksessa asuvat kaverit tulisivat kokoukseen”, Vidlund selittää. Asukastoimikuntaan valittiin vuodelle 2025 Matias Piippolainen, Niko Somppi, Henri Leino ja Aleksi Säkkinen. He ovat kaikki lääketieteen opiskelijoita ja Vidlundin mukaan keskenään ennalta tuttuja. Vidlund valittiin puheenjohtajaksi 13 äänellä. “Kyllä minä ymmärrän tuon näkökulman [suhmuroinnista], mutta haluan kuitenkin muistuttaa, että meitähän sitoo samat säännöt kuin kaikkia Toasilla, että meidän täytyy

hoitaa valtaosan asukkaiden etujen mukaisia asioita sinne.” “Loppujen lopuksi meidän päätäntävaltamme liittyy siihen 1800 euroon plus niihin hiluihin, joita tulee jatkossa valmistuvista taloista. Että ei se nyt aivan massiivinen [summa] ole.” Toasin palvelujohtaja Pia Ylimäki kertoo sähköpostitse, että Toasilla ei ole “mitään syytä ryhtyä erityistoimiin niin kauan kuin asiat ovat tapahtuneet asianmukaisesti.” Hän kuitenkin lisää Toasin neuvon olevan, että kaikki innokkaat päästettäisiin mukaan asukastoimintaan, sillä yleensä ongelmana on, että kiinnostuneita on vähemmän kuin toivottaisiin.

“Asukastoimikunta ei ole saanut aikaan mitään” Asukas harmittelee kokouksen lopputulosta, mutta enemmän häntä närkästyttää valitun asukastoimikunnan toiminta ensimmäisinä kuukausinaan. “Kauniit oli lupaukset hankinnoista ja yhteisöllisyyden edistämisestä, mutta näiden ensimmäisten kuukausien aikana asukastoimikunta ei ole saanut aikaan mitään. Viestintä on hyvin heikkoa eivätkä he Telegramissa osallistu keskusteluihin tai vastaile asumiseen liittyviin kysymyksiin, joka on yksi asukastoimikunnan tehtävistä”, asukas kertoo. Myös esimerkiksi kokouspöytäkirjoja on asukkaan mukaan saatu odottaa ja vaatia. “Vasta puolentoista kuukauden Jodel-myllyn jälkeen pöytäkirja tuli viimein luettavaksi”, asukas sanoo. Jodelissa toisia ärsyttää toimikunnan jäsenten väitetty taktikointi, toisia vain kommunikaation puute. Vidlundin mukaan toimikunta on tehnyt parhaansa. Monet viivästykset liittyvät hänen mukaansa siihen, että Hippos on edelleen työn alla oleva kohde, jossa asioita tehdään ensimmäistä kertaa. “Meille on esimerkiksi tulossa co-

working space, ja on selvitelty, kuka on vastuussa sen sisustamisesta: ollaanko se me, onko se Toas, mistä tulee rahoitus, kuinka suuri budjetti on, mitä sinne tulee, ja niin edelleen.” Samoin yhteiskäyttötavaroiden hankinta on viivästynyt, sillä Toasilta on tulossa Hippokseen yhteiskäyttötavaroiden automaatti, mutta Vidlundin mukaan sen sisällöstä ei ole annettu tietoa kuin vasta hiljattain. “Ehkä tässä on ollut myös sellainen tietty varovaisuus, että ollaan koko ajan kuitenkin tavallaan suurennuslasin alla. Ja sitten jos me lähdetään hommaamaan asioita päättömästi ja sitten ne tuleekin myöhemmin Toasilta, niin päällekkäisyys ei ole ihan kauhean optimi.” Kritiikki heikosta viestinnästä johtuu Vidlundin mukaan siitä, että Hippoksen Telegram-chatissa on paljon aktiivisia jäseniä, jotka ehtivät vastaamaan esitettyihin kysymyksiin ennen asukastoimikunnan jäseniä. “Totta kai heitä sitten täydennetään, jos meillä on jotain sellaista tietoa, jota toimikunnan ulkopuolisilla ei ole.” Yleisesti ottaen Vidlund toivoisi asukkailta aktiivisuutta ja kärsivällisyyttä. Hänen mukaansa asukastoimikunta haluaa kuulla asukkaiden mielipiteitä niin hankintojen ja tapahtumien suhteen, mutta monien asioiden hoitaminen on hidasta ja vaikeaa ensimmäistä kertaa. Lisäksi hän muistuttaa asukastoimikunnan kauden olevan vuoden mittainen. Uusi asukastoimikunta valitaan marraskuussa. “Ollaan Toasinkin kanssa käyty keskustelua siitä, että marraskuun kokouksessa puhutaan, että millainen tämä vuosi on ollut ja millaisia pestejä sitten tulevalle kaudelle.” Tällöin olisi Vidlundin mukaan tarkoitus myös avata keskustelu toimikunnan koosta, koska sekä asukkaat että Toas ovat kyseenalaistaneet asukastoimikunnan pienen jäsenmäärän.

KERHOPOSTIA

TERVEISIÄ ArCTU:STA! GREETINGS FROM ArCTU! Archery Club Tampere University on tuoreeltaan toimintansa aloittanut jousiampujakerho. Kerhon tavoitteena on tuoda jousiammunta näkyvästi yliopistoon sekä edistää jäsentensä harrastus- ja kilpailumahdollisuuksia. Tähän mennessä olemme järjestäneet muutamia ammuntakertoja ja etsimme jatkuvasti keinoja laajentaa omaa toimintaamme. ArCTU, or Archery Club Tampere University, is a newly established archery club. The club's goal is to make archery more visible at the university and to promote recreational and competitive opportunities for its members. So far, we have organized a few shooting sessions and are continuously looking for ways to expand our activities. ArCTU Telegram: @ArcheryClubTampereUniversity. Psst. If you have previous experience with archery or are otherwise interested in taking on a role as an active member, please feel free to get in touch! tuure.lindstrom.arctu@gmail. com Terveisin / Best regards, ArCTU

ONKO SINUN KERHOLLASI POSTIA? OTA YHTEYTTÄ TOIMITUKSEEN: TOIMITUS@VISIIRILEHTI.FI

FUCK, MARRY, KILL: JUHANNUS, VAPPU, UUSIVUOSI?

Ehkä panisin juhannusta, koska kaikki on syntynyt maaliskuussa... Vapun kanssa menisin naimisiin, koska se on paras tapahtuma ikinä, ja tapan uudenvuoden, koska silloin on ankeeta ja pimeetä. Tommi Järvinen lääketiede, 5. vuosi

Marry juhannus, koska kun avioliitto on ikuinen, niin kyllähän sä haluat ikuisen kesän. Kill uusivuosi koska silloin on aina kauheat paineet olla hirveästi jotain mayhemiä ja silloin tapahtuu kaikkein räkäisimmät lukioporukoitten gettogetherit. Fuck vappu, koska se jäi noista jäljelle. Pepita Mäki-Soini tuotantotalous, 2. vuosi

Kill uusivuosi, koska sehän on aina ihan hirveä pettymys. Ja kyllä mä sanoisin, että marry juhannus, koska se on semmonen ihana kesäheila-Suomi-kesä -unelma, ja vappu on tämmönen vähän kevyempi juhla, niin siihen pistetään fuck. Lumi Hannula viestintä, 4. vuosi

Teksti: Juuso Pikkarainen

MITÄ VITTUA?! jo vuodesta 2002

Mitä vittua?! Miksi keskustakampuksen sisätiloista ei ole karttaa?

Tentti alkaa kymmenen minuutin päästä. Ryntäät sisään Päätaloon ja tajuat, että et ole ikinä käynytkään luokassa LSD13/D207. Miksi mistään ei löydy karttaa, joka kertoisi missä mikäkin huone on? Miksi keskustakampuksen sisätiloista ei ole karttaa, Tampereen yliopiston toimitilajohtaja Pertti Iso-Mustajärvi? Totta, kampusten sisätiloissa ei ole tällä hetkellä suojelupiirustusten lisäksi muita fyysisiä karttoja. Päätalon infon vieressä olevassa vitriinissä on ollut aikoinaan kartta Päätalosta, mutta siihen sijoitettiin yliopiston uusi logo yliopistojen yhdistymisen aikoihin. Sähköiset kartat ovat tähän yksi mahdollinen ratkaisu. Rakennusten ulkopuolella sen sijaan on karttoja, joista näkyy rakennukset ja muun muassa niiden sisäänkäynnit. Näiden karttojen tarkoituksena on helpottaa liikennöintiä kampuksella. Hervannan kampuksella on holhoavuudessaan täysin yliampuvat, yksittäisten metrien tarkkuudella reittiohjeita jakelevat kartat sisätiloista. Miksi keskustakampuslaisia

näin sorsitaan? Emme me ketään sorsi. Kyseessä on pilotti, jonka kohteeksi valittiin Hervannan kampus.

olemme kaikki tasa-arvoisia. Joku pilotti tehdään ensimmäisenä jollain kampuksella, ja joku toinen toisella kampuksella.

Kuulimme huhua, että yliopiston johdon suhtautuminen tällaiseen karttaan on tiivistettävissä Lea Lavenin sanoihin “Ei oo, ei tuu”. Tämä ei siis pidä paikkaansa? Ei, päinvastoin, yliopiston johto on kovasti sitä mieltä, että kampusten ja tilojen digitalisaatiota tulee edistää. Kuten sanoin, hanketta pilotoidaan nyt Hervannassa, ja jos se osoittautuu toimivaksi, tulee vastaavanlaisia karttoja myös muille kampuksille.

Miltä tuntuu antaa haastattelu jokaista Visiirin numeroa varten? En koe sitä millään tavalla ikävänä asiana, että joudun – tai paremminkin pääsen – kommentoimaan teille asioita. Ja totta kai minun myös kuuluu vastata omaan toimialueeseeni liittyviin kysymyksiin.

Pilotin kohteeksi valikoitui kuitenkin Hervanta. Onko niin, että teekkari löytää luennolle tiedolla, mutta humanisti kuulopuheilla, intuitiolla ja kutsumuksella? Kuten vastasin toisin sanoin äsken,

SARJAKUVA

Kunnia-

maininta

Pertti Iso-Mustajärvi Haastattelu vuoden jokaisessa Visiirissä <3

Korkeakoulukiusaamista

Jessica sanoo kohdanneensa ainejärjestötoiminnassa monenlaista kiusaamista

JESSICAA KIUSATTIIN, KUN HÄN TOIMI AINEJÄRJESTÖNSÄ HALLITUKSESSA. KIUSAAMISEEN LIITTYVÄT YHTEYDENOTOT OVAT KASVUSSA TAMPEREEN YLIOPISTOSSA, MUTTA KAIKKI KIUSAAMINEN NÄE PÄIVÄNVALOA.

K Teksti ja kuvat: Lenni Lehtonen

iusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovat kasvussa Tampereella ja muissa ylioppilaskunnissa. Myös kiusaamisen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyvien koulutusten kysyntä on yhä suurempaa. “Enenevissä määrin meillä on opiskelijajärjestöjen sisäisiä tapauksia, kuten hallitusten sisäisiä ongelmia, jotka ovat työpaikkakiusaamista muistuttavia tapauksia. Tämä on selkeästi kaikissa ylioppilaskunnissa yleistyvä ilmiö”, sanoo Treyn häirintäyhdyshenkilö Yeti Ahonen-Kakko. Visiiri haastatteli Jessicaa, joka on yksi Visiirin kiusaamiskyselyyn vastanneista henkilöistä. Hän kertoo kohdanneensa kiusaamista Tampereen yliopistossa toimiessaan ainejärjestönsä hallituksessa. Jessica ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. Jo ennen kuin ehdimme ostaa kahvit haastattelun aluksi, Jessica toteaa, että korkeakouluissa tapahtuvasta kiusaamisesta pitäisi keskustella enemmän. “Silloin kun olin kiusaamisen koh-

teena, en uskaltanut jutella kokemuksistani ammattilaiselle. Se aika oli todella ahdistavaa, ja pelkäsin saavani hankalan ihmisen maineen ja jääväni vielä enemmän ulkopuoliseksi kuin mitä jo olin.” Jessican kohtaama kiusaaminen oli monisyistä – sekä henkilökohtaisia hyökkäyksiä yksityisviestitse että nimettömiä viestejä anonyymeilla keskustelualustoilla, kuten Jodelissa. Jessican mukaan Jodel-keskusteluissa kirjoitettiin sillä tavalla, että hänet oli helppo tunnistaa viesteissä kuvatuksi henkilöksi, vaikka hänen nimensä ei noussutkaan esiin.

Kaikki tapaukset eivät näe päivänvaloa Korkeakoulukiusaamisesta puhutaan enemmän ja se tunnistetaan yhä useammin. Yeti Ahonen-Kakon mukaan ilmiön yleistymisen taustalla voi vaikuttaa sekin, että yleinen kulttuuri on viime vuosien aikana kehittynyt kohti turvallisemman tilan periaatteiden noudattamista. “Kiusaaminen ja organisaatioissa kytevät ongelmat tunnistetaan paremmin ja niihin puututaan enemmän.” Treyllä ei ole tilastoja kiusaamistapauksista, koska ne eivät Ahonen-Kakon mukaan olisi tarkoituksenmukaisia. “Jokainen tapaus on kuitenkin ainutlaatuinen, eli sellainen yleistäminen tilastoinnin takia ei toimi tässä asiayhteydessä.” Puuttuvien tilastojen takia kiusaamisen yleisyyttä Tampereen yli-

opistossa on vaikeaa määritellä tarkasti. Yleistyvien yhteydenottojen ohella Trey on havainnut toisenlaisiakin merkkejä kiusaamisen ja muiden organisaatio- tai järjestötason ongelmien esiinnoususta: erilaisia koulutustoiveita tulee enemmän kuin Trey voi resurssiensa puitteissa tarjota. “Koulutamme järjestöjä enenevissä määrin näihin teemoihin liittyen, ja tänäkin vuonna koulutuksia on ollut jo 33. Järjestökoulutusten lisäksi järjestämme esimerkiksi hallitustoimijoiden jaksamiseen liittyviä koulutuksia”, Ahonen-Kakko sanoo. Häirintäyhdyshenkilöille tulee myös suoria koulutuskutsuja, joissa ainejärjestöt pyytävät heitä kouluttamaan hallituksia. “No, jos suostuisimme yhteen, pitäisi sama mahdollisuus tarjota kaikille yli 160 ainejärjestölle.” Ahonen-Kakko arvioi, että vaikka kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovatkin kasvussa, ei kaikki kiusaaminen näe milloinkaan päivänvaloa. “Meidän yhteisössämme on paljon enemmän kiusaamista ja häirintää kuin mitä ikinä tulee kenenkään tietoon, mutta sille ei voida mitään. Jos kukaan ei kerro siitä, niin siitä ei voida tietää.”

Anonyymiä ja henkilökohtaista kiusaamista Jessican kokemusten mukaan hallitustoiminta ainejärjestöissä ja erityisesti hallitustoiminnan anonyymi arvostelu eri viestintäalustoilla altistaa helposti kiusaamiselle. Toisinaan kyse

voi olla siitä, että kiusaaminen henkilöityy yhteen tai useampaan kiusaajaan. “Yksi esimerkki on siltä vuodelta, kun toimin ainejärjestöni toiminnantarkastajana. Sinä vuonna tein ainejärjestön viestinnästä ja sen aikataulusta kirjauksen toiminnantarkastukseen, jossa todettiin, ettei ainejärjestön virallista viestintää kannata välttämättä tehdä myöhään iltaisin.” Jessica sanoo, että kirjauksen tarkoituksena oli viestiä jäsenistön olevan aktiivisempaa päiväaikaan ja ettei viestinnästä vastaavien henkilöiden tarvitse menettää yöuniaan viestinnän tekemiseen, jos sen tekisi muuna aikana kuin iltoina. Jessican mukaan kirjaukseen suhtauduttiin nuivasti, mutta se hyväksyttiin. “Mutta sitten kerran kävi niin, että laitoin ainejärjestön yleiseen jäsenryhmään yleisen kysymyksen ainejärjestön hallitukselle ilta-aikaan. Ajatuksena oli, että joku hallituksesta vastaa sitten kun ehtii.” Jessicalle tästä seurasi kuitenkin asiattomien yksityisviestien tulva. “Sain useita yksityisviestejä, että ‘pitäiskö sun nyt noudattaa omia ohjeita, joita olet antanut’. Se oli ihan suora hyökkäys.” Yhden toiminnantarkastajakauden jälkeen Jessica oli lupautunut tekemään sen myös seuraavana vuonna. “Olin kuitenkin tämän tapauksen jälkeen, että ei. Erosin tehtävästä, koska toiminnantarkastajan työ on muutenkin epäkiitollista ja siihen päälle olisi pitänyt sietää vielä paljon muutakin.” Jessica kertoo sanoneensa suoraan silloiselle ainejärjestön puheenjohtajalle, että hän sai hallituksen jäseniltä toistuvasti hyökkääviä ja asiattomia viestejä ja erosi sen takia. “En kuitenkaan tiedä, tehtiinkö asialle tai viestikulttuurille ainejärjestössä mitään.”

Ei vain yhden ainejärjestön ongelma Ainejärjestönsä hallitustoiminnan

Treyn häirintäyhdyshenkilö Yeti Ahonen-Kakko

ilmapiiriä Jessica kuvailee tunkkaiseksi, joka osaltaan voi myös kasvattaa riskiä epäasialliselle käytökselle. “Yleinen ilmapiiri oli, että se, joka leikkiin lähtee, se leikin kestää. Ikään kuin se kuuluisi asiaan, että omasta toiminnasta saa valtavan määrän anonyymia arvostelua. Uusille hallituslaisille viesti oli vain, että nytpähän te näette, millaista hallitustoiminta on ja koittakaa kestää.” Hän sanoo, että hallituskauden vaihtuessa ainoastaan yksi hallituslainen jatkoi seuraavalle vuodelle, koska muille hallitustoiminta oli odotusten vastainen pettymys. “Se on minusta aivan käsittämätöntä, että kun tehdään vapaaehtoistoimintaa ja instanssi on yhteisön hyvässä, saa palkaksi pelkkää kuraa.” Jessican tiedossa on, ettei korkeakoulukiusaaminen ole vain hänen ainejärjestönsä ongelma. “Ei ole pitkä aika, kun juttelin yhden ystäväni kanssa, joka kuuluu toi-

seen ainejärjestöön. Hänen ainejärjestössään on sellainen tilanne, että eräs vuosikausien ajan todella paljon järjestötyötä tehnyt henkilö on järjestelmällisesti jätetty ilman ainejärjestön kunniamerkkiä monen vuoden ajan.” “Lopulta ainejärjestön hallitus oli myöntänyt, että yksi hallituksen jäsen oli niin vahvasti vastustanut kunniamerkin antoa henkilökohtaisista syistä, eivätkä muut olleet uskaltaneet uhmata tätä.” Vaikka Jessica on edennyt opintojen jälkeen työelämään, vaikeat vuodet ainejärjestön hallitustoiminnassa palaavat silloin tällöin mieleen. “Vielä tänä päivänä jostain sisältäni nousee ajatuksia, että olinko minä liian herkkä tai oliko se kaikki [kiusaaminen] jollain tavalla oikeutettua, kun hallituksessakin olin. Ristiriitaista on, että järjellä ajateltuna tiedän, ettei se tietenkään ollut.”

Keskustelu klikkiytyy kasvottomaksi kommentoinniksi Kiusaaminen ja häirintä voivat Ahonen-Kakon mukaan olla myös päällekkäisiä ilmiöitä. Esimerkiksi hän antaa keskustelukulttuurin mahdollisen klikkiytymisen eli konfliktitilanteen. “Keskusteluiden klikkiytyminen ja yhteisistä asioista keskustelu sellaisilla alustoilla, joissa sitä ei tulisi tehdä, on keskeinen häirinnän elementti. Se on yleistä myös muualla kuin korkeakouluyhteisöissä.” Anonymiteetin helppous, ryhmädynamiikkojen väliset haasteet sekä kokemattomuus ainejärjestötasolla toimimisessa ovat riskejä kiusaamisen yleistymiselle. Treyn sisällä nämä riskit on Ahonen-Kakon mukaan havaittu ja tunnistettu, ja häirintäyhdyshenkilöt tuovat toimintaansa jatkuvasti esille. Tänä keväänä Treyn häirintäyhdyshenkilöt ovat pilotoineet walk in -päivystystä, jossa häirintäyhdyshenkilöt päivystävät kampuksilla Navigaattorin tiloissa. “Toivomme, että tällä tavalla läsnäolon kautta saisimme madallettua yhteydenottokynnystä. Lisäksi häirintäyhdyshenkilöiden julisteita on kaikilla kampuksilla, ja useimmissa ainejärjestötiloissa, mikä on hieno juttu”, Ahonen-Kakko sanoo. Hänen mukaansa myös fuksioppaisiin kirjataan joka vuosi häirintäyhdyshenkilöiden yhteystiedot, ja hänen tietojensa mukaan myös ainejärjestöjen sisäisissä viestintäkanavissa yhteystiedot ovat usein esillä. Myös Jessica haluaa rohkaista kiusaamista kohtaavia ihmisiä ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon tai Treyn toimijoihin. “Jälkikäteen ajatellen uskon, että ammattilaisen kanssa keskustelusta olisi ollut paljon apua, mutta ehkä silloin olin niin nuori, etten uskaltanut puhua asiasta. Mutta sen sanon, että tällaisista kokemuksista olisi hyvä keskustella, jotta asiat muuttuvat.”

MITEN KIUSAAMISTAPAUKSISSA TOIMITAAN? Tässä infolaatikossa käydään vaihe vaiheelta läpi, mitä häirintäyhdyshenkilölle lähetetyn yhteydenoton jälkeen tapahtuu kiusaamistilanteissa. Taustaoletuksina on, että yhteydenotto on tehty Treyn häirintälomakkeen kautta omalla nimellä ja siinä kerrotaan, mitä on tapahtunut ja missä tilanteessa. Yhteydenoton jälkeisestä prosessista kertoo Treyn häirintäyhdyshenkilö Yeti Ahonen-Kakko.

1. 2. 3.

Treyn häirintäyhdyshenkilöt vastaavat yhteydenottoon. Olipa yhteydenotto millainen tahansa, häirintäyhdyshenkilöt kysyvät tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi siitä, mitä yhteyttä ottanut henkilö häirintäyhdyshenkilöiltä toivoo. Nämä toiveet voivat olla esimerkiksi tapaamisaikatauluja. Keskustelu häirintäyhdyshenkilöiden kanssa. AhonenKakon mukaan keskustelut pyritään aina toteuttamaan kasvokkain, mutta mahdollista on myös keskustella etäyhteydellä. Henkilökohtaisen keskustelun jälkeen on mahdollista jatkaa niin, että kiusattu ja kiusaaja kutsutaan Treyn toimesta keskustelemaan. Keskusteluja on erilaisia: vaihtoehtoina ovat osapuolten ja häirintäyhdyshenkilön vapaamuotoinen tapaaminen sekä muodollisempi sovittelu, johon etenevät vaikeammat tapaukset, joissa konflikti on tulehtunut.

Sovitteluprosessin päätteeksi asianosaiset allekirjoittavat sovittelusopimuksen. Sovitteluprosessin jälkeen osapuolilla ja Treyn häirintäyhdyshenkilöllä on yhteinen seurantapaaminen.

ESSEE

Irti ironian kahleista Teksti: Lauri Raitaranta Kuvitus: Jenna Oldén

SUOJAUDUIN ÄLYNI TAAKSE, VAIKKA LOVE ISLAND SUOMI KIINNOSTI JA KUTKUTTI. IRONIA ON VANKILA, JOSTA PYRIMME VAPAUTUMAAN POST-IRONIAN ELI IRONIAN JÄLKEISEN AJAN KOKEMUKSELLA. SEKSI JA ROMANSSI kuohuvat näyttöpäätteeltäni yli. Peitto heiluu, voihkinta kovenee, hien ja himon tahraamat parittelijat kapaloituvat tiukemmin puuvillasekoitteiseen peittoon jokaisella työnnöllä. Aktin ääriviivat ovat kaikkien nähtävillä. Kamera leikkaa. Lähes rasvattomat suuret lihakset supistuvat ja laajenevat. Terävät symmetriset kasvot puuskuttavat. Siniset silmät siristävät aamuauringossa. Ulkosalin taka-alalle aseteltujen kultapalmujen hennot varjot hivelevät täydellisesti ruskettunutta kehoa. Kamera leikkaa. Rintojen päälle kerääntyneet hikihelmet huuhtoutuvat ulkosuihkun alla ja kuvitelmissani valuvat tummanruskan lankkulattiani raoista. Pisaroituvat irstauden eritteet katoavat asuntoni rakenteiden uumeniin. Olin kuin en olisi asiasta moksiskaan. Kauneus ja rakkaus olivat saapuneet kotiini, ja suhtauduin asiaan ironian tuomalla turvallisella välimatkalla kuten suurin osa realitysarjojen katsojista. Suojauduin älyni taakse, vaikka Love Island Suomi kiinnosti ja kutkutti. Esittelin sarjan ystävälleni ja aloimme katsomaan sitä yhdessä esittäen, että tässä tapahtuu jotain syvällisempää tutkimuskatsomista. Eihän me tätä tosissaan. Viestimme tätä välimatkaa toisillemme ajoittain nasevilla kommenteilla ja vitseillä säilyttääksemme

arvokkuutemme. Hiljalleen tämän fasadin rikkoivat syvät henkäykset parinvalinnan päättyessä yllättävästi. Ilon hihkaukset täyttivät huoneen, kun lempparihahmomme saivat ruutuaikaa. Olimme huomaamattamme antautuneet akateemiseen habitukseen sopimattomaan. Jos huomaat olevasi jumissa post-ironisen välimatkan luomassa ahdingossa, voin nyt kertoa sinulle, ystäväni: valo löytyy tunnelin päästä.

sulkea itseäsi maailmalta. Lähestyin lempeydellä jotain itselleni sopimatonta ja löysin vain ymmärrystä. Lakkasin kertomasta niitä paskoja ironian taakse suojautuvia vitsejä, jotka tuntuivat viimeksi hyviltä vuosia sitten. Annoin ajatusten mennä, olin kahleetta. Suhtautukaa vakavasti elämään. Saavuttakaa uusvilpittömyys. Kokekaa jotain rehellisen upeaa, kuten reality-tv.

IRONIA ON VANKILA, josta pyrimme vapautumaan post-ironian eli ironian jälkeisen ajan kokemuksella. Ironista elämänotetta määrittelee klassisesti rapauttava tapa tehdä asioita, vaikka niistä ei pidä. Post-ironisessa olemisessa tunteet ja aikomukset sekoittuvat. Vilpittömyydestä ja ironiasta tulee mahdottomia erottaa toisistaan. Ihminen voi olla post-ironinen, jotta hänen ei tarvitse osoittaa nauttivansa. Post-ironia ei vielä päästä irti ironisesta otteestaan, sillä siihen kuuluu usein oletus, että jotain vain katsotaan tai tehdään niin kauan, että aletaan lopulta nauttia sen kamaluudesta. Se sekoittaa todelliset ja vitsillä heitetyt kommentit yhdeksi sotkuksi, jossa kuulija tai kertojakaan eivät enää tiedä, mikä on mitä. Kertoja jättää turvallisen epäilyn varan totuudelleen, jossa ironialla voi aina suojautua ja jättää oikeasti tarkoittamatta sanomaansa. Tältä ironian tunnekaukaiselta polulta voi poiketa. Välinpitämättömyys trendaa, mutta sinun ei tarvitse

Kohtasin sarjan ja itseni ansaitulla rehellisyydellä. Koin suurempaa läheisyyttä ystävääni kuin koskaan ennen. Jokin piilossa ollut seinämä rikkoutui välillämme. Emme olettaneet enää toisistamme turhanpäiväistä ylemmyyttä. Laskimme omat muurimme ja emme pelänneet. Hiljalleen siirryin lähemmäs itseluottamustani: uskalsin myöntää itselleni omia noloja puoliani. Jos olet vielä vilpitön, etkä ole edes ajatellut lähteväsi ironian tielle, pysykin siellä. Kaikkia polkuja ei tarvitse kulkea. Sinä olet jo täällä, missä ruoho kutittelee jalanpohjia, lapset makoilevat omenapuiden varjoissa, tuulen terävyys sekoittuu auringon lämpöön ja itket, naurat sydämesi pohjasta, kun ruudulla pyörii Love Island, tai mitä ikinä haluatkaan katsoa.

Kirjoittaja on sosiologian opiskelija, joka käsittelee yhä häpeää siitä, kun kiusallisesti kätteli Jyrki Sukulaa vuoden 2015 Flow-festivaaleilla tunnistettuaan hänet televisiosta.

TÄNÄKIN KEVÄÄNÄ KYMMENETTUHANNET TAVALLISET SUOMALAISET PÄÄTTIVÄT KÄYTTÄÄ AIKAANSA JA RAHAANSA ASETTUMALLA EHDOLLE KUNTAVAALEISSA. YKSI SADOISTA OPISKELIJAEHDOKKAISTA OLI TAMPEREELLA KAUPPATIETEITÄ OPISKELEVA VEETI KARSIKAS. NÄIN HÄNEN KAMPANJANSA SUJUI.

Erään Veetin vaalit Teksti ja kuvat: Otto Rantanen

Torstai 13. maaliskuuta klo 16:04 Takapenkille mahtuu hädin tuskin istumaan. Vastaan tulevat pahvilaatikot, vaaliesitteet, luistimet, jääkiekkomaila ja -hanskat. “Hyvä että on takana tummennetut ikkunalasit, siellä on nimittäin joka päivä jotain uutta tavaraa”, naurahtaa kokoomuksen kuntavaaliehdokas Veeti Karsikas, 21, ja kurvaa autollaan Tampereen yliopiston keskustakampuksen pihasta. Vaalipäivään on aikaa tasan kuukausi. Alla on Skoda Superb vaalimainosteippauksilla, pelkääjän paikalla serkku Joel Karsikas ja määränpäänä Lentävänniemen metsä, jossa on tarkoitus kuvata materiaalia vaalivideoon. Aikataulu on tiukka. Auto on pyörillä liikkuva toimisto ja kampanjan päämaja. Takakontissa on vielä beach flag, vaihtovaatteita ja muuta hyödyllistä. Vaalivideosta on kuvattu leijonanosa jo edellisenä päivänä. Se on pitänyt sisällään Pyynikin näkötornin, pipolätkää Hervannassa sekä kampanjointia Hämeenkadulla. Videon valmistelemiseen ja kuvaamiseen on mennyt täydehkön työpäivän jälkeen noin seitsemän tuntia. Jossain välissä pitäisi suorittaa toisen vuoden kaup-

patieteiden opintojakin. Karsikas parkkeeraa auton asuinalueen pihaan ja alkaa vetää päälleen ulkoiluvaatteita, sillä videossa on näytettävä autenttiselta reippailijalta. Puolimatkassa nuotiopaikalle serkku kysyy, onko mukana mitään, millä nuotion saisi syttymään. “Sytkäri unohtui!” Karsikas muistaa ja pamauttaa kädellä otsaansa: “Tässä on ollut niin paljon kaikkea.” Video päätetään kuitenkin kuvata, ja sattumalta nuotiopaikalla on tuli jo valmiina. Serkukset ryhtyvät juttelemaan lettuja paistavan opiskelijapariskunnan kanssa Tampereesta, opiskeluista ja ennen kaikkea koirista. Lopuksi lettukestiläiset kysyvät, minkälaista videota on tarkoitus kuvata. Karsikas kertoo ja pyytää pariskuntaa arvaamaan puoluettaan. Nainen naurahtaa, että vähän vasemmalla olisi hyvä. Nyt ei osunut nappiin. “Mutta hyviä ihmisiä täällä oikeallakin on”, Karsikas toteaa hyväntuulisesti ja saa tsemppitoivotukset lähtöä tekevältä pariskunnalta. Viimein päästään kuvaamaan nuotiokohtaus, jossa Karsikas heittää klapin tuleen ja katsoo juhlavasti luontoon. Tämä on tärkeää, sillä vaaliteemana on sujuva arki, johon kuuluvat lähiluonnon rauhoittumispaikat.

“Näyttää niin tekaistulta paskalta. Tosi huono, ota uusi”, hän ohjaa kuvaajaa. Lopulta klipit saadaan mieleisiksi ja kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa jälleen. Auringonlasku on kirittänyt videotyötä, mutta nyt aikapaineena on Joelin pöytävaraus keskustan ravintolassa. Skoda starttaa, kun vaatteet on vaihdettu ja alueen postilaatikot painettu mieleen tulevaa flaikuttamista varten. Illan agendalla on vielä tukiyhdistyksen kanssa palaveeraamista kadunvarsimainoksista, ja yöllä ehtii täyttää Iltalehden vaalikonetta. Kello tikittää – tosin auton kello ei näytä oikeaa aikaa. “Se oli sellainen kun ostin auton. En jaksanut muuttaa sitä, koska ajattelepa että olet aina 14 minuuttia etuajassa kaikkialla.” Kätevää.

Tiistai 18. maaliskuuta klo 16:02 Nuotiopaikalla tuntemattomille rupattelemaan ryhtynyt Karsikas on juuri sellainen hahmo, jona muistan hänet. Tapasimme ensimmäisen kerran lähes kolme vuotta sitten Santahaminan varuskunnassa samaan tupaan

astuessamme. Varusmiespalveluksen aikana ensimmäisten päivien hiljainen poika Seinäjoelta paljastui vuolaspuheiseksi verkostoitujaksi ja omien sekä koko tupamme etujen neuvottelijaksi. Nyt hän saapuu 17 minuuttia myöhässä sovitusta tapaamisesta keskustakampuksen Alakuppilaan. Tai 31 minuuttia, jos uskoo ajanlaskussa Skodan kelloa. Kadunvarsiparkkia on ollut vaikea löytää. Päivä on ollut tänäänkin täysi. Kahdeksalta alkanut työvuoro tuntiopettajana Raholan alakoululla on loppunut kahdelta. Siitä kotiin vaihtamaan puku päälle ja sitten kohti keskustaa. Karsikas on saanut kutsuvieraslipun Tampere Entrepreneurship Society -opiskelijajärjestön Suomi, miksi et kasva? -tapahtumaan Tampere-talolle. Miksi sitten käyttää kaikki liikenevä vapaa-aika kuntavaalikampanjaan? Karsikas haluaa olla mukana vaikuttamassa kotikaupunkiinsa ja ylläpitämässä puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Tämä on tietysti kaunista sanahelinää, mutta entä ne mahdollisuudet päästä läpi? Miksi vaivautua? “Pakko uskoa läpipääsyyn, eihän tätä muuten kannattaisi tehdä.” Tampereella valtuustopaikkaan on edellisillä kerroilla vaadittu vähintään satoja ääniä. Karsikas tuntee paljon ihmisiä ja puhuu paljon kampanjateemoistaan, mutta silti tarvittavan äänipotin suuruus jyskyttää takaraivossa. “Jos kuvittelet 600 ihmistä tuohon yliopiston eteen, niin sehän täyttyisi aivan totaalisesti. Onhan se ihan valtava luku. Ja pitäisi saada kaikki ne laittamaan numeroni lappuun.” Ajan lisäksi kuluu rahaa. Karsikas arvioi laittavansa lopulta kampanjaan noin tuhat euroa omaa rahaa ja saavansa tukiyhdistyksen kautta toiset tuhat euroa. Valtaosa tukiyhdistyksen rahoista, 967 euroa, tulee Kokoomusopiskelijoilta, loput yksityishenkilöiltä. “En laske itse panostamiini rahoihin ansionmenetyksiä, vaihtoehtoiskustannuksia tai auton kuluja. Jos ne

ottaisi huomioon, hinta kasvaisi aivan järjettömäksi.” Opiskelijalla omat rahat tulevat pääosin säästöistä. Opiskelijaehdokkaita on pelkästään Tampereen kuntavaaleissa tänä vuonna yhteensä vähän yli 60, melko tasaisesti kaikista eduskuntapuolueista. Maanlaajuisesti heitä on arviolta satoja. Mutta nyt täytyy rientää Tampere-talolle. Karsikas on ostanut lipun jo ennen kuin on saanut kutsuvieraspaikan. Nyt hän on lahjoittanut ylimääräisen lipun eteenpäin Instagramin kautta. Kaveri, jolle paikka menee, soittaa vitsaillakseen, miksi lipussa lukee sana paneelikeskustelu. Ei kai lipun haltija joudu itse lavalle puhumaan? “Jos joudut, toista vain että sääntelyä pitää vähentää, sääntelyä pitää vähentää”, Karsikas neuvoo puhelimeen. Tapahtumassa puhuva Björn Wahlroos hämmästelee sitä, ettei Suomen talous ole kasvanut 18 vuoteen. Amerikkalaiset ja aasialaiset tekevät valtavasti enemmän töitä. Suomi tarvitsee kapitalisteja, jotka viihtyisivät täällä. Kauluspaitoihin ja quarter zip -neuleisiin sonnustautunut yleisö nyökyttelee. Väliajalle poistuttaessa kaksi teekkaria tulee puhumaan tunnistamalleen Karsikkaalle. Tietojohtamisen opiskelija kertoo äänestävänsä vuorotellen perussuomalaisia ja kokoomusta. Karsikas haistaa tilaisuuden ja tokaisee, että nyt ehdokasta ei tarvitse varmaankaan miettiä. Teekkari innostuu ja pyytää Karsikasta puhumaan poliitikkopiireissä valtion virastojen yhdistämisen puolesta. Hän viittaa viime viikolla tulleeseen uutiseen, jonka Iltalehti otsikoi raflaavasti “Suomeen uusi jättivirasto”. Ei mitään uusia jättivirastoja, vaan yhdistäkää vanhoja ja potkikaa puolet työntekijöistä pihalle, teekkari perustelee. Katsokaa Amerikkaa, hyvin sielläkin näyttää menevän. Karsikas myötäilee, mutta toisaalta myös puolustelee puoluetoveriaan,

tamperelaista kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosta, jonka johdolla uudistusta tehdään. Jos Iltalehden juttua lukee otsikkoa pidemmälle, huomaa, että tarkoituksena on juuri siirtää vanhojen virastojen tehtäviä uuteen yksikköön eli periaatteessa yhdistää toimintoja. Poliitikon osa alkaa olla selvä – ymmärtää realiteetit ja yrittää perustella niitä äänestäjille.

Perjantai 28. maaliskuuta klo 14:13 Kova rymähdys ja hämmentynyttä mutinaa. Ne ovat ensimmäiset äänet, jotka kuulen astuessani Pirkanmaan kokoomuksen piiritoimistoon Kuninkaankadulla. Kierrän toimiston ja löydän Karsikkaan keräilemästä kymmenen litran suurtalouskahvinkeittimen osasia maasta. Käytävällä on suuri vesilammikko. Edellisenäkin päivänä on käynyt huonosti. Karsikas on ollut menossa jakamaan flaijereita Ratinan ja Koskikeskuksen välissä, kun on pienessä juoksuvauhdissa kompastunut rotvalliin ja kaatunut. Tänään – kun on ensin aamulla opintojensa ryhmätyönä suunnitellut Metsä Groupille strategiaa – hän on käynyt lääkärissä. Tuomio: revähdys pohkeessa ja venähdys ranteessa. Polvet ovat auki ja kämmenet ruhjeilla. Sitten on ollut aika avata Keskustorin vaalimökkikausi, vaalipäivään kun on enää vähän yli kaksi viikkoa. Kokoomuksen mökillä ei ole kuitenkaan ollut kahvia, joten Karsikas on lähtenyt ostamaan Puuilosta keitintä ja kahvipaketteja. Ja nyt hän on nostanut upouutta kahvinkeitintään kantokahvasta, joka on pettänyt ja läväyttänyt kaikki vedet piiritoimiston lattialle. Karsikas tarttuu lastaan ja heittelee käsipaperia lattialle. “Tulee vähän hölmö olo. Muut ovat kalastelemassa ääniä, minä kalastelen täällä näitä”, hän harmittelee liikutellessaan mopinvarrella märkää paperimuhjua lätäkössä.

Koska loppukiri on alkanut, Karsikas on ottanut seuraavaksi kahdeksi viikoksi palkatonta vapaata töistä. Nyt olisi loistava aika olla kampanjoimassa torilla, mutta hän on siivoamassa. Puhelin värisee viesteistä ja soitoista. Kaverit ovat odottaneet näkevänsä ehdokkaan vaalimökillä. Nyt siellä on vain hänen beach flaginsa. “Tuntuu, että mitä enemmän yrittää, sitä vähemmän saa arvostusta. Jos asiakaspalvelijoita ei arvosteta, niin ei kyllä ehdokkaitakaan”, hän puuskahtaa heittäessään viimeiset litimärät paperit roskikseen. Kahvinkeitin täytetään uudestaan vedellä, ja matka kohti Keskustoria alkaa. Siellä odottaa kampanjapäällikkö Antti Hintikka sekä kokoomuksen muita ehdokkaita. Moni muu puolue avaa mökkinsä vasta huomenna lauantaina. Karsikas laittaa kahvin keittymään. Hän ei itse juo kahvia, eikä muista milloin olisi viimeksi sitä keittänyt. Nyt hän joka tapauksessa omistaa lähes kahdeksankymmenen euron hintaisen keittimen. Hintikka on sitä mieltä, että Karsikas voisi välillä hieman levätä, mutta tämä ei ole kuulemassa kehotusta. Kun kahvi on keittynyt noin neljässäkymmenessä minuutissa, kokoomuksen mökki alkaa vetää ihmisiä puoleensa aiempaa paremmin. Moni käy ottamassa kahvin ja sanoo etsivänsä ehdokkaansa netistä. Muutkin kokoomuksen ehdokkaat saavat ohjata jututtamiaan kansalaisia Karsikkaan kahvin pariin, mutta kahvi tarjoillaan pahvimukeista, joita koristaa Karsikkaan naama. Pitkäaikaistyöttömäksi itseään tituleeraava mies tulee kysymään tiukkoja kysymyksiä Karsikkaalta. Hal-

litusohjelman ensimmäinen kappale on kuulemma suurinta valhetta mitä on kirjoitettu, sillä siinä lukee, että heikoimmista pidetään huolta. Leikkaukset eivät ole linjassa tämän kanssa, mies toteaa. Karsikas luovii jo valmiiksi hävityssä keskustelussa taitavasti. Hän vetoaa siihen, ettei opiskelijana itsekään allekirjoita kaikkea, mitä puolue valtakunnan tasolla tekee. Leppynyt kansalainen palkitsee hänet sananvaihdon jälkeen kädenpuristuksella. Kahvijonon pitkittyessä alkaa näyttää siltä, että Karsikas-kupit jäävät mukavasti esille roskisten päälle ja Keskustorin penkeille. Aurinko pilkottaa ensi kertaa koko harmaana päivänä. Jos mitataan oman naaman kattavuutta, Karsikas voittaa kuin voittaakin tämän erän.

Maanantai 7. huhtikuuta klo 08:41 Mitä tehdä, kun on tehnyt jo lähes kaikkensa? Tulla ratikkapysäkin ja Tamkin väliin jakamaan kahvia ja keksejä. Löytyvätkö kokoomuksen äänestäjät sitten ammattikorkeakoulusta, ihmettelen. “Ei saa ajatella noin, että äänestäjät ovat jossain tietyssä paikassa. Pitää mennä ihmisten sekaan”, Karsikas perustelee. Mutta keskustaan, yliopiston humanistikampuksen nurkille, hän ei sentään ole keskittänyt kampanjaansa. Kampuksella opiskellaan toki myös kauppatieteitä, mutta muiden alojen opiskelijoiden kanssa kohtaamiset eivät ole aina olleet kaikista lämpimimpiä. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. “Faktahan se on, että keskusta-

kampuksella ei ole kokoomuslaisena niin tervetullut. Tuntuu, että siellä ei olla niin valmiita keskustelemaan näkökulmista, vaan kaikki ovat jumiutuneet omiin mielipiteisiinsä.” Ennakkoäänestys on alkanut ja pian jo loppunutkin. Viime torstaina Karsikas on tehnyt 21-tuntisen kampanjapäivän ja ajellut kolmelta aamuyöllä laittamassa mainoskylttejä teiden varsille. Yöunet jäävät säännöllisesti lyhyiksi, eikä vaalipäivää ehdi edes jännittää. Riittäisikö töissäkäyvän opiskelijan aika valtuustotyöhön, jos kansa antaa luottamuksensa? “Jos vertaa siihen, kuinka paljon olen laittanut aikaani tähän kampanjaan puolen vuoden aikana, niin se valtuustotyöhön käytetty aika on minimaalinen. Se on kuin muurahainen Taysin pääaulassa.” Ratikka keskustasta pyyhkäisee muutaman minuutin välein paikalle. Maahan unohdetun kakkaisen vaipan reuna värisee tuulessa. Jalkakäytävän toisella puolella Karsikas päivystää pöytänsä takana. Ratikasta nousseet opiskelijat jumittuvat liikennevaloihin Karsikkaan väijytykseen. Harva on kuitenkaan juttutuulella. Yksi kehuu ideaa aamukahvin jakamisesta. Konetekniikan opiskelija ottaa kahvia ja jää juttelemaan työllisyystilanteesta. Karsikkaan mielestä talouden laskusuhdanne on parhaita aikoja olla opiskelemassa. Tämä on yllättänyt Karsikkaan vaalityössä: ihmiset haluavat puhua pitkään ja hartaasti, ja keskustelut siirtyvät hyvin nopeasti valtakunnanpolitiikkaan. Seuraavaksi paikalle saapuu ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Karsikas pääsee kehumaan sairaanhoitajien tärkeää työtä ja ker-

tomaan omasta hoitajaäidistään. Jutustelun aikana opiskelija paljastuu todelliseksi jackpotiksi, sillä hänen poikaystävänsä on yrittäjä. Siinäpä pariskunta, jonka ammatteja Karsikas voi vilpittömästi kehua, ja kehuukin. Sitten on taas hiljaista. Skarppina kannattaa kuitenkin olla. Viime kuntavaaleissa kokoomus voitti Tampereella vain 15 äänen erolla. “Yksi kävely Hämeenkadulla voi siis ratkaista koko vaalin. [Kalervo] Kummola arvostaa ihan törkeästi tätä, että ollaan täällä ihmisten parissa”, Karsikas selittää järjestellessään leivoskeksejä pöydällä jälleen uuteen asentoon. Joitain signaaleja annetuista äänistä hän on jo kuullut. Hervannan kampuksen kirjastossa oli kuulemma puhuttu hänestä nimellä, minkä lisäksi hän on saanut tuntemattomilta yksityisviestejä somessa. Niissä kerrotaan, miksi ääni on mennyt hänelle. “Ensin se tuntui tosi hyvältä. Sitten aloin miettiä, että mitä jos ne ovatkin ainoat äänet, joita saan. Siinä tulee

kyllä yhdelle äänelle aikamoinen hintalappu.” Kahden tunnin seisoskelun jälkeen Karsikas alkaa pakkailla kamppeitaan. Seuraavaksi pitäisi löytää jotain syötävää ja siirtää kahvituspiste Keskustorin Maanantaimarkkinoille. Koska Karsikas ei vielä tiedä, haluaako poliitikon uralle, tulevan sunnuntain tulos voi määrittää paljon. Esimerkiksi sen, onko hän ehdolla eduskuntavaaleissa kahden vuoden päästä. “Ei ole mitään master plania. Eikös se Sanna Marin niin sanonut?”, hän virnistää.

Maanantai 14. huhtikuuta klo 00:34 197 ääntä. Tulos on ennen tarkastuslaskentaa vain yhden äänen päässä varavaltuutetun paikasta. Siinä on Karsikkaan äänipotti. Valtaosa äänistä on tullut Hervannan eri äänestysalueilta sekä Lentävänniemestä. Kelpo äänisaalis politiikan noviisil-

ta ja vaalien ensikertalaiselta. Ilman varsinaista valtuustopaikkaa jäivät myös sellaiset nimekkäämmät opiskelijaehdokkaat kuin mediapersoona Patrick Itäniemi (kok.) ja Treyn entinen puheenjohtaja Noora Hakulinen (vihr.). Soitan ja laitan Karsikkaalle viestiä läpi vaali-illan, mutta mies ei vastaa. Hän on kertonut katsovansa vaaleja perheensä ja ystäviensä kanssa. Aiemmin Karsikas on myös kertonut, että jos tulos ei ole toivotunlainen, hän laittaa kännykän kiinni ja katoaa kahdeksi viikoksi Tampereelta. Kun en saa vastausta, kuvittelen hänet mahdolliseen piilopaikkaansa. Siellä ei ole jaettavia flaijereita tai rotvallia, johon kompastua. Eikä siellä tarvitse keittää kahvia. Siellä on aikaa levätä. Tarkastuslaskennan jälkeen Veeti Karsikas jäi viiden äänen päähän varavaltuutetun paikasta.

Teksti ja kuva: Pihla Leppänen

KOLUMNI

Urheilijat, skarpatkaa EDUSKUNTA on tunnetusti täynnä entisiä urheilijoita. Mika Poutalan noustessa liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriksi on myös ministereistämme kolme, lähes joka kuudes, entisiä olympiamenestyjiä. Vaikka huippu-urheilija taitaa siis tällä hetkellä olla ministerien yleisimpiä urataustoja, ei urheilijoilta kuitenkaan vaadita poliittisesti yhtään mitään. Kevään hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa huippuhiihtäjät lähinnä kiemurtelivat vaivautuneina, kun heiltä kysyttiin mielipiteitä fossiilienergiafirmojen sponsoroinnista. Pekingin olympialaisten aikaan monet suomalaisurheilijat myönsivät suoraan, etteivät edes lue uutisia Kiinan vainoamista uiguureista ja keskittyvät sen sijaan vain ”olennaiseen”. Yksittäisten urheilijoiden vaikutusvalta maajoukkue- ja arvokilpailutason sponsorointiin tai Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaan on toki rajallista, mutta esimerkiksi koko Suomen kultapoika Iivo Niskanen olisi voinut vaikutusvaltansa vähättelyn sijaan nostaa uiguuriasiaa suuremman yleisön tietoisuuteen jo pelkästään muutamalla kriittisellä sanalla.

ARTISTEJA, YRITYKSIÄ JA SOMEINFLUENSSEREITA canceloidaan yhteiskunnallisen kantaaottamattomuuden vuoksi, mutta jostain syystä urheilijoihin ei kohdistu vastaavaa painetta. En vaadi, että urheilijat alkavat sotepolitiikan asiantuntijoiksi tai ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi oraakkeleiksi. Mielestäni olisi kuitenkin kohtuullista, että lumisista talvista riippuvaiset hiihtäjät voisivat edes myöntää, ettei hiihtäminen öljyrahoilla ole välttämättä kovin

vastuullista. Urheilijoista mallataan usein esikuvia lapsille, ja tuntuukin, että he ovat omaksuneet tälle kohderyhmälle viestimisen vähän liian hyvin. Vuodesta toiseen kampanjoissa toistuu sama laulu: ei kiusata ja muistetaan liikkua sekä juoda luita vahvistavaa maitoa. Urheilijat eivät ole pyrkineet julkisuuteen vallankäyttäjiksi, mutta kun heillä joka tapauksessa mielipidevaltaa on, haluavatko he todella käyttää sen latteuksien toisteluun? Poliitikkouran suosio ex-urheilijoiden keskuudessa kertonee, etteivät ainakaan kaikki urheilijat ole sulkeneet itseään täysin yhteiskunnallisen ajattelun ulkopuolelle. Siispä urheilijat: valtaa ja julkisuutta voi jo urheilu-uran aikana käyttää muuhunkin kuin energiajuomien mainostamiseen. Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan opiskelija ja asialleen omistautunut maastohiihtofani.

LOPPUTYÖN SANKARIT Palstalla dipan ja gradun tehneet jakavat viisauttaan.

Teksti ja kuvat: Julia Raatikainen

“Välillä ajattelin, ettei työ valmistu koskaan”

“Oikeisiin töihin pääseminen motivoi”

Tiitus Korpela: “EU-direktiivin mukaan kaikkien Suomen jätevedenpuhdistamojen täytyy tulevaisuudessa tuottaa yhteensä yhtä paljon energiaa kuin ne kuluttavat. Dipassa selvitän, mitä se käytännössä tarkoittaa tutkimuksen tilanneelle puhdistamolle. Kokonaisuus oli haastava, enkä löytänyt kohteelle taloudellisesti järkeviä toimia. Pidin kuitenkin konkreettisesta aiheesta, jonka tuloksista voi olla laajempaa hyötyä. Helpointa työssä oli kirjoittaminen ja tekstiä syntyi melkein liikaa. Haastavinta oli alkuun pääseminen ja lähteiden etsiminen. Loppua kohti alkoi tulla väsymistä työhön, ja joskus oli pieniä ongelmia tulosten ja Excel-näpertelyn kanssa. Yrityksen puolesta työlle oli tiukka dedis, mikä tuotti paineita. Ensin ajattelin, että työ valmistuu kuukauden etukäteen, sitten ettei se valmistu koskaan. Jos jotain tekisin toisin, niin en stressaisi niin paljoa siitä, tuleeko työ valmiiksi. Dipan teossa motivoi dediksen lisäksi se, että saa paperit pihalle. Halusin myös osoittaa yritykselle olevani luottamuksen arvoinen, jotta saan jatkaa siellä töissä. Dippa oli mulle sellainen peikko, että miten ikinä saan noin laajan tutkimuksen tehtyä. Kun sitä sitten rupesi tekemään, huomasin, ettei se ollutkaan niin paha. Se antoi itseluottamusta, kun pystyi omaksumaan uuden aiheen ja tuottamaan laadukkaan työn. Varmasti jokaista lopputyön tekijää alkaa jossain vaiheessa stressata, mutta ei se ole niin vakavaa. Selkeän dediksen asettaminen kannattaa, jotta työ ei jää roikkumaan. Se pitää vain tehdä alta pois ja mennä eteenpäin.”

Petra Vornanen: “Gradun aiheena ja tavoitteena oli kehittää menetelmää, jossa kantasoluista kasvatetaan sarveiskalvon endoteelisolujen kaltaisia soluja. Työssä tutkittiin, miten erilaiset kasvualustat vaikuttavat solujen kehittymiseen ja arvioitiin, voisiko prosessia nopeuttaa. Pääasiallinen tulos oli, että kasvualustalla ei ollut suurta merkitystä ja että menetelmä toimi myös lyhyempänä versiona. Idea graduun tuli tutkimusryhmän tarpeista ja sitä johtavalta professorilta. Aihe kiinnosti minua erityisesti, koska se on lähellä kliinistä potilastyötä. Gradun tekeminen oli mielenkiintoista, eikä motivaatio loppunut missään vaiheessa. Aika meni nopeasti, ja työ eteni melko kivuttomasti, koska tutkimus oli niin mielenkiintoinen. Haastavinta oli ehdottomasti tulosten analysointi ja päätelmien tekeminen. Helpointa taas oli kirjallisuuskatsauksen kirjoittaminen. Gradututkimuksen valmiiksi saamista motivoi eniten sen jälkeen alkanut työsopimus. Siinä oli hyvä motivaattori, että pääsee oikeisiin töihin. Itsestäni opin sen, että kun jotain päättää tehdä, siihen myös pystyy. Sellaisiakin asioita, joihin ei ehkä olisi uskonut, että pystyy. Muita kannustan luottamaan prosessiin. Kun työ välillä junnaa ja tuntuu, ettei pääse eteenpäin, kannattaa pitää muutaman päivän tauko ja antaa prosessille aikaa. Väkisin ilman taukoja ei kannata tehdä – kyllä se sieltä sitten tulee.”

DIPPA

Otsikko: Energianeutraaliusvaatimusten vaikutukset jätevedenpuhdistamojen toimintaan kansallisella tasolla Ala: Sähkötekniikka Mitta: 105 sivua Kauan kesti? Puoli vuotta Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? “3. Alku oli aika helppoa, mutta loppua kohti rupesi hajottamaan enemmän.”

GRADU

Otsikko: Optimization of the differentiation efficiency for human pluripotent stem cell-derived corneal endothelial cells: with a focus on culture substrates Ala: Bioteknologia ja biolääketieteen tekniikka Mitta: 76 sivua Kauan kesti? Seitsemän kuukautta Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? “3. Pitkät labrapäivät ja tulosten analysointi raastoivat välillä hermoja, mutta muuten oli yllättävän kevyttä.”

KRITIIKKI

Tuskaisia täpliä Teksti: Sakri Pölönen Kuvitus: Joel Peltonen

ervetuloa trypofobian eli reikäkammon johdantoluennolle! Voitkin heti alkuun tarkastella pöydälläsi makaavaa lootuksen siemenkotaa. Tuijota oikein kunnolla siemenkodan tiheästi rykelmöityneitä aukkoja. Joko ahdistaa? Tunnetko ällötyksen tunteen vyöryvän lävitsesi? Jos vastasit kyllä, onneksi olkoon: saatat kärsiä trypofobiasta. Trypofoobikolle reikien tai täplien näkeminen voi aiheuttaa jopa fyysisiä oireita, kuten vapinaa, pahoinvointia ja hikoilua. Lääketiede ei toistaiseksi ole hyväksynyt reikärykelmien herättämää inhotusta viralliseksi diagnoosiksi. Trypofobiasta on myös olemassa melko vähän tutkimusta. Vasta 2000-luvun puolella laajempaan tietoisuuteen noussut trypofobia on leimallisesti internet-aikakauden ilmiö – osasyy siihen, ettei sitä välttämättä oteta vakavasti. Näillä perustiedoilla varustettuna voimmekin siirtyä johdantoluennon varsinaiseen pihviin, eli trypofobisen estetiikan historiaan.

KRIITIKKO SAKRI PÖLÖNEN LISTAA INHOTTAVIMMAT REIKÄISET JA TÄPLIKKÄÄT ASIAT TAITEEN JA KULTTUURIN KENTÄLTÄ.

Puistattava pointillismi

Järkyttävä Junji Ito

1800-luvun lopun Ranskassa läpilyönyt pointillismi, eli pistemaalaus, tuntuu loogiselta aloituspaikalta. Georges Seuratin (1859–1891) kesäisiä Pariisi-näkymiä on kuitenkin vaikea pitää pelottavina, vaikka ne pienen pienistä maalitäplistä koostuvatkin.

Palataan vielä hetkeksi Japaniin. Manga-mestari Junji Ito (s. 1963) on luonut sarjakuviinsa mitä hirvittävimpiä kauhunäkyjä, eikä trypofobiaan viittaava kuvastokaan ole jäänyt häneltä käyttämättä. Erityisen kamalia aukkoja löytyy The Chill ja Glyceride -nimisistä tarinoista, joiden googlaamista en voi suositella edes lievästi reikäkammoisille.

Kauhujen Kusama Värikkäistä täplistä tunnettu japanilainen kuvataiteilija Yayoi Kusama (s. 1929) on paitsi huippusuosittu brändi, myös trypofobiataiteen edelläkävijä. Kusama on kertonut, että täplät ovat kiehtoneet häntä jo lapsena koetuista hallusinaatioista alkaen. Kusaman täplien täyttämissä huoneissa oleminen saattaa olla trypofobikolle hermostuttava kokemus. Pakollinen selfie kannattaa ottaa nopeasti, ennen kuin happi loppuu.

Fyysinen Fontana Hiki nousee ohimoille myös italialais-argentiinalaisen Lucio Fontanan (1899–1968) reikiä täyteen hakattujen Jumalan loppu -sarjan teoksien äärellä. Trypofobikko ei haluaisi Fontanaa seinälleen, mutta munanmuotoisia kankaita on huutokaupattu kymmenien miljoonien eurojen hintaan.

Inhottava internet Internetin kuvalaudoilla ja Redditissä on jaettu jo pitkään ällöttäviä, trypofobiaa triggeröiviä kuvia. Itse törmäsin ensimmäistä kertaa netin trypofobiseen kuvastoon 2000-luvun puolivälissä. Viattomat lapsensilmäni kohtasivat lootuksen siemenkodan siirrettynä veriseen kämmeneen, enkä ollut koskaan nähnyt mitään yhtä vastenmielistä. Tuorein, ja varmasti kuvottavin, kierre netin trypofobisessa estetiikassa on tekoälyohjelmien tuotosta. Instagram ja Facebook ovat viime aikoina täyttyneet videoista, joissa esimerkiksi jääkarhuja ja hylkeitä puhdistetaan tulehtuneiden merirokkorykelmien näköisistä kasvaimista. Näiden tekoälyn luomien reikähirvitysten jälkeen alkaa tulla ikävä vanhaa kunnon lootuksen siemenkotaa.

Nyt saa näkyä Teksti ja kuvat: Anriika Kauppi

TOISET VUORAAVAT LÄPPÄRINSÄ TARROILLA JA TOISET KARTTAVAT NIITÄ. OVATKO TARRAT SALAKIELI, JOLLA VOI VIESTITELLÄ TOISILLE TIETÄJILLE? KIERSIMME KAMPUKSILLA KYSYMÄSSÄ TARINOITA TARROJEN TAKAA.

“Tarroilla on helppo ilmaista identiteettiä ja persoonaa. Tykkään katsoa niitä. Niistä tulee kiva olo. Pääsen nyt ilmaisemaan itseäni, aina sitä en ole saanut tehdä. Nautin siitä, että saan näkyä. Pelit, politiikka, Undertale ja Laku-kanini. Tärkein näistä on Undertalen

5. vuotisjuhlapaidan mukana tullut Stay determined -tarra. Siirsin sen tähän toisesta tietokoneesta, koska se on niin spesiaali. Muuten tarrat ovat joko poliittisia tai tuovat nörttipuoleni esiin. On siellä myös minun ja kanini entisen huoneen ovessa ollut nimitarra.”

Siiri Heikkilä englannin kieli 3. vuosi

yliopisto Teksti: Iikka Sorvali Kuvat ja kuvatekstit: Ari Johansson

Pihla Hakulinen valtio-oppi 6. vuosi

Valhe Kouneli tietotekniikka 1. vuoden maisterifuksi

“Minulla on oman ainejärjestöni, harrastusseurojen ja harrastuksistani kertovia tarroja. Niiden lisäksi olen saanut kavereiltani tarroja lahjaksi, kuten vaikka oman lempparini Minna Canthin. Se on hieno ja poliittinen tarra, muistuttaa tasa-arvosta. Pitsatarran sain synttärilahjana ja kukat työkaverilta lopettaessani työt. Osan tarroista laitoin läppärin pohjaan, koska päälle ei enää mahtunut. On aina raskasta, kun tulee lisää kivoja tarroja eikä saa laitettua niitä enää. Välillä tarroja pitää vaihtaa, kun joku irtoaa tai menee huonoksi. Tai vastaan tulee parempi. Ajoittain luennolle mennessä mietin, onkohan tää “Ski to fuck” ihan asiallinen, mutta sitten vaan en välitä.”

“Tarroja pitää olla, jotta oma kone erottuu läppärimerestä kiltahuoneen pöydällä tai missä ikinä. Kun kotona on musta pöytä ja sohva, koneen huomaa eikä esimerkiksi istu sen päälle. Tarroillani haluan viestiä monia asioita. Tykkään korjata asioita. Kuulun Eläinvideokerho-kulttiin (pupetervehdys vaan tietäjille!). Olen tullut Helsingistä, mutta nykyään olen tamperelainen. Tunnen oloni kotoisaksi kaikkialla, jossa Wifi yhdistyy automaattisesti, kuten vaikka kiltahuoneella. Olen Titeltä. Never stop the madness… Vähän kuten haalarit ovat opiskelijan jatke, ja haalarimerkeillä voi kertoa missä on ollut, mitä tehnyt, ja mistä tykkää, niin yhtä lailla läppäri on titeläisen jatke. Niin kuin haalarimerkeillä, tarroilla voi viestiä kaikenlaista.”

Mert Turgut ympäristötekniikka 4. vuosi vaihto-opiskelija “Harmi, etten vielä ole ehtinyt laittamaan enempää tarroja! Olen lisäämässä näihin Tampereen yliopistosta ja harrastuksistani kuten sukeltamisesta kertovia tarroja. Nyt läppärissäni on turkkilaisen kotiyliopistoni tarra sekä erilaisista vapaaehtoisprojekteista saamiani tarroja. Ne muistuttavat minua ystävistä ja yhteisöistä, joita olen niistä saanut. Siitä, ettei kukaan ole yksin ja voimme pitää toisistamme huolta. B-tarra kertoo ensimmäisestä isommasta epäonnistumisestani. Se on myös ensimmäinen tarrani. Toimin Erasmus+-vaihto-ohjelman tiiminvetäjänä, ja meille tuli ongelmia. Siitä muistan, että epäonnistuakin voi. Sitten pitää vain nousta ylös ja keskittyä seuraavaan asiaan.”

yliopisto Teksti: Iikka Sorvali Kuvat ja kuvatekstit: Ari Johansson

Pipsa Pääskynkivi yhteiskuntatutkimus 1. vuosi

Mikko Sillankorva tietotekniikka 1. vuosi

Janette Niemelä lääketiede 1. vuosi

“Tää haastattelu on mun unelma! Ostaessani opintoja varten uutta läppäriä mallilla ei ollut väliä, vaan sillä, että saan koristella sen. Olen aina halunnut laittaa läppäriini kaikkea, mikä resonoi mussa. Tarroja olen löytänyt äitini tarralaatikosta ja taidenäyttelyistä. Ruka Kuusamo -tarran sain siskoni poikaystävältä. Hän ihaili tarraprosessiani, ja halusi ostaa siihen jonkun tarran. Se maksoi seitsemän euroa! En ole raaskinut ostaa kuin yhden tarran itse. Olen niin pihi. Ainoastaan keskellä näkyvän My Little Pony -tarran olen ostanut itse. Se on häiritsevä: miksi niillä on kädet? Halusin sen keskelle, koska se on tosi upea. Viime syksynä meinasin ostaa hologrammikissatarran, joka maksoi kaksi euroa. En ostanut, ja se harmittaa minua yhä.”

“Kaikki tarrani liittyvät harrastuksiin: lasketteluun ja skeittaukseen. Kuten vaikka Tampereen teekkarien hiihtoja purjehdusseuran ja Oulun vastaavan YKHS:n tarrat. Tarrat ovat vaan kivan näköisiä, eivät ne sen enempää merkitse.”

“Minulla ei ole tarroja, sillä en halua tahrata opintojani varten ostamaani uutta konetta. Minua viehättää koneeni siisti pinta, mutta tykkään kyllä tarroista muiden koneissa. Ehkä muutan mieleni, jos tulee vastaan oikein kiva tarra.”

Ammattia “Toiveet palkankorotuksesta, asunnon myymisestä tai matkan varaamisesta voi unohtaa, ulkopuoliset tekijät tuovat muutoksia suunnitelmiin.” Naureskelemme kahvitauolla taukohuoneen pöydällä lojuvan Apu-lehden horoskoopeille työporukalla. Vai että ulkopuoliset tekijät. Aikakauslehtipaperille painettu viikkohoroskooppi tuntuu samanlaiselta tunkkaiselta ysärijäänteeltä kuin mölkky tai bingo. Toisaalta mölkky leviää trendipelinä maailmalla ja bingo vetää baarit täyteen pari-kolmekymppisiä numerohaukkoja.

Niin, ja löytyyhän minultakin puhelimesta Co-Star, Nasan dataa ja tekoälyä käyttävä astrologia-appi. Tuore tapailukumppani halusi minun lataavan sen saadakseen tulkinnan yhteensopivuudestamme. Appi osaa kertoa minun olevan tänään vahvoilla esimerkiksi ajattelemisessa ja luovuudessa ja kokevan rutiinit haastaviksi, mutta se kertoo myös perheeni ongelmista ja edessä odottavasta vuodesta. Sovelluksen rinnalla Avun horoskoopin ympäripyöreät horinat muutoksia tuovista ulkopuolisista tekijöistä kuulostavat,

no, ympäripyöreiltä horinoilta. Astrologi ja Suomen ammattiastrologit ry:n puheenjohtaja Saila Kokkonen selittää minulle horoskooppien olevan varsin karkea ja yksinkertaistava tapa tulkita taivaankantta. “Horoskoopit eivät ole mikään astrologian ultimaattinen ilmentymä”, Kokkonen sanoo. “Minä en ole koskaan kirjoittanut horoskooppeja, enkä varmaan tule niitä koskaan kirjoittamaan.” Kokkonen laatii astrologisia tulkintoja asiakkailleen niin sanotun

AMMATTIASTROLOGIT PITÄVÄT HOROSKOOPPEJA VIIHTEENÄ JA SISÄÄNHEITTOTUOTTEENA. Teksti: Juuso Pikkarainen Kuvitus: Emma Johansson

strologiaa syntymäkartan kautta. Siinä ihmisen luonteesta ja olemuksesta piirtyy kuva “kymmenien, ellei satojen” tähtien ja planeettojen asemojen perusteella. “Kokonaisvaltainen astrologinen tulkinta on hyvin eri juttu kuin se, että hei mikä sun horoskooppi on, että tässä on nämä 12 lokeroa.” Karkea lokerointi typistää Kokkosen mukaan ihmiset väljiin määritelmiin. “Vähän kuin jos sanotaan että oletko ekstrovertti vai introvertti.” Ammattiastrologi Milja Haltso-

nen on samoilla linjoilla. “Horoskoopithan on ehdottomasti tämmöistä viihdeastrologiaa. Tai ei sitä voi edes sanoa astrologiaksi, mutta viihdepuolta”, Haltsonen kuvailee. Haltsonen sanoo näin, vaikka horoskooppien kirjoittaminen on yksi hänen työtehtävistään. Hän laatii Voi Hyvin -lehden terve.fi -verkkomediaan viikoittaiset horoskoopit. “Ajattelen, että se on eettisempää siltä lehdeltä ottaa ammattiastrologi.” Haltsosen mukaan tällä tavalla lehti paitsi tukee astrologin ammattia, myös saa ammattimaista jälkeä.

“En minä niitä keksi päästäni. Katson, mikä kuun vaihe on, ja mietin, mikä on minkäkin merkin hallitsijaplaneetta ja kiinnitän erityisesti siihen huomiota”, Haltsonen selittää. “Minä arvostan sitä vanhaa perinnettä, mikä siellä on.”

“En usko astrologiaan” Astrologian ammattilaisen voi siis odottaa tekevänsä työnsä eettisesti. Kokkonen kertoo Suomen Ammattiastrologeilla olevan eettinen koodisto, jota jäsenien odotetaan nou-

“MINULLA EI OLE TARVETTA TODISTAA ASTROLOGIAA TIETEELLISESTI. TIEDE ON TIEDETTÄ. ASTROLOGIA ON ASTROLOGIAA.” dattavan. Kokkonen muistuttaa, että ammattia voi kuitenkin harjoittaa kuka tahansa kuulumatta yhdistykseen. Hänen mukaansa astrologia on parhaimmillaan asiakkaan oman intuition tukiväline. “Kunnioitetaan asiakkaan maailmankuvaa eikä lähdetä sanomaan, että tuona ja tuona päivämääränä sinä sairastut, tai puoliso kuolee, tai jotain semmoisia drastisia ennustuksia”, Kokkonen kuvailee. “Se on hyvin vanhakantainen tapa tehdä astrologiaa, jonka vuoksi monella saattaa olla värittyneet mielikuvat.” Astrologian harrastajia yhteen tuovan Suomen Astrologisen Seuran puheenjohtajaa Jari Mäkistä viehätti astrologiassa alun perin mahdollisuus laskea eri lailla ilmeneviä aikajaksoja täsmällisesti.

“15-vuotiaana löysin kirjastosta kirjan, joka kertoi, että miten niitä lasketaan”, Mäkinen kertoo. “Eli että niitä asioita voi ihan laskea ja saada samoja tuloksia. Tai että näillä horoskoopeissa esiintyvillä tulkinoilla on olemassa tavallaan laskennallinen pohja.” Haastattelun hetkellä käynnissä on esimerkiksi Merkuriuksen perääntyminen. Tällöin on Mäkisen mukaan kohonnut riski väärinymmärryksiin ja kömmähdyksiin. Haastattelun hän suostuu silti antamaan, vaikka sanoi kyllä ajatelleensa asiaa hetken. “Joku toinen astrologi olisi saattanut kieltäytyä. Minulla taas on ehkä sellainen asenne, että näen elämän haasteena. En halua karata sitä.” Tieteellistä tukea astrologialle ei varsinaisesti ole. Matematiikkaa ja fysiikkaa opiskellut Mäkinen sanoo, ettei sillä ole merkitystä.

“Jos joku kysyy minulta, että uskonko minä astrologiaan, niin minä vastaan, että ei, en usko. Se on vähän sama kuin jos kysytään, että uskonko minä, että tässä on pöytä. En mä usko, että tässä on pöytä, kun tässä on pöytä”, Mäkinen kuvailee. Hänestä tiede on yksi tapa hahmottaa maailmaa, eivätkä rinnakkaiset näkökulmat ole välttämättä sille vastakkaisia. “Suomessakin on astrologeja, jotka kiven kovaan väittävät, että astrologia tullaan todistamaan tieteellisesti jossain vaiheessa. Minulla ei ole tarvetta todistaa astrologiaa tieteellisesti. Tiede on tiedettä. Astrologia on astrologiaa.”

Uusi sukupolvi tulkitsee somessa Co-Starissa on piirteitä sosiaalises-

ta mediasta. Appi ehdottaa kavereita kännykän puhelinnumeroiden perusteella. Avatessani sovelluksen ensimmäisen kerran huomasin siellä pitkän listan ystäviä, kavereita ja hyvänpäiväntuttuja. Pikaisen mediakatsauksen perusteella otsikot kertovat astrologian elävän suosionsa huippuhetkiä. Sekä Kokkonen, Haltsonen että Mäkinen kertovat samaa tarinaa. Suomen Astrologisen Seuran jäsenmäärissä suosio ei tosin näy, päin vastoin. “Jäsenmäärä on ollut laskussa 1990-luvun lopulta lähtien.” Mäkisen mukaan syynä on internet ja helpottunut tiedonhaku. “Ennen tällaiset yhdistykset olivat ensisijainen tietolähde”, hän sanoo. Taustalla ahtaassa kirjahyllyssä seisoo yhdistyksen 2000 niteen suuruinen astrologiakokoelma. Milja Haltsonen kertoo työskennelleensä nelisen vuotta päätoimisena

astrologina. Töitä riittää niin paljon, ettei hän pysty tällä hetkellä ottamaan uusia asiakkaita. “Meitä tulee koko ajan lisää, ja nuoria ammatinharjoittajia on yhä enemmän. Osa toimii Youtubessa, osa Tiktokissa, osa Instagramissa.” Myös Mäkinen kuvailee, että vanhoja auktoriteetteja ei kumarrella enää samaan tapaan kuin ennen. Astrologiasta kiinnostunut voi ryhtyä tekemään tulkintojaan, jos innostusta on, ja somen avulla tuoda sisällön kenen tahansa nähtäville. Kenties kaukaisimpana vanhoille auktoriteeteille on tekoälyä hyödyntävät sovellukset, kuten mainittu CoStar. Haltsonen ei koe niitä uhkaksi ammattilaisille. “Ajattelen vain, että ihanaa, että ihmiset innostuvat astrologiasta. Ei kone tai mikään sovellus kuitenkaan pysty siihen läsnä olevaan kohtaamiseen, kuuntelemiseen ja myötätuntoon, mihin oikea ihminen pystyy”,

hän tuumii. “Mutta se kuitenkin voi saada sinut kiinnostumaan näistä asioista.” Siis vähän kuin eräänlainen sisäänheittotuote? “Ihan niin kuin horoskoopitkin”, Haltsonen toteaa. Vaikka ei Kokkosella, Haltsosella tai Mäkisellä tunnu olevan erityistä myymisen tarvetta. “En minä halua käännyttää ketään astrologiaan tai mihinkään”, Mäkinen sanoo. Kokkosen määritelmä astrologiasta tuntuu sisältävän saman ajatuksen. “Planeettojen sijainnit voivat auttaa meitä tulkitsemaan, että minkälainen se säätila astrologisesti on. On itsesi oma valinta, mitä sä sen asian kanssa teet. Jos ulkona sataa, niin sä voit lähteä takki auki ilman sateenvarjoa, jos haluat. Tai sitten voit ottaa sateenvarjon mukaan. Se vaan vaikuttaa siihen, mikä se kokemuksen laatu on.”

Sakari Peltoniemi ja Eero Hakanen

Teksti ja kuvat: Eelis Berglund

Vähän kaljaa ja tikkajuhlan tuntua VISIIRI VIERAILI HERVANNASSA AKATEEMISEN DARTSIN MM-KILPAILUISSA KYSYMÄSSÄ, MIKÄ PERINTEISESSÄ PUBILAJISSA NYT KIINNOSTAA.

ölkkipinot kasvavat pitkissä pöydissä ja laulu kaikuu Bommarin paksuista kallioseinämistä. Emme kuitenkaan ole sitseillä, vaikka niin voisi ensi alkuun helposti luulla. Käynnissä on akateemisen dartsin maailmanmestaruuskilpailu, jossa osallistujien heittotarkkuutta ja -taitoa on testattu jo reilut viitisen tuntia. Turnaus huipentuu rennon ja kilpailullisen sarjan finaalipeleihin, joissa kisataan vuoden 2025 mestaruudesta. Suuri osa yleisöstä on virittäytynyt tunnelmaan jo iltapäivällä alkaneessa alkusarjassa. Bommariin pystytettyi-

hin kahteentoista tikkatauluun tikkoja onkin viskelty urakalla, sillä pelaajia on tämän vuoden turnauksessa ollut jopa noin 90. Dartsia voinee hyvällä omallatunnolla nimittää trendilajiksi. Perinteinen pubipeli kiinnostaa nyt monia, mistä kielii esimerkiksi se, että liput ensi joulukuussa Tampereella Hakametsän jäähallissa järjestettävään Dartscup-tikkaturnaukseen myytiin loppuun vain muutamissa tunneissa. Myös tikkatauluille ja muille harrastusvälineille on viime aikoina riittänyt kysyntää. Herääkin kysymys siitä, mikä ajaa uusia pelaajia perinteisen pubilajin pariin? Tapahtumaa järjestävän tikkakerho Hervannan Häränsilmän aktiivit Sakari Peltoniemi ja Eero Hakanen kertovat, että alun perin ajatus opiskelijoiden darts-tapahtumasta syntyi lajin MM-kisojen innoittamana TRT-kyykkä-tapahtumassa muutama vuosi sitten. “Dartsin MM-kisat olivat juuri vuodenvaihteessa olleet ja mietittiin,

että mikäs olisi parempi opiskelijatapahtuma kuin tikanheitto”, Peltoniemi sanoo. Järjestäjät summaavat, että oleellisena turnaukseen kuuluu pieni kisailu ja yleisön viihtyminen. Juuri tunnelma on Peltoniemen mukaan ehdoton osa lajin kiinnostavuutta. Lajin ammattiturnaukset tunnetaan näyttävästä showmeiningistä, johon kuuluvat kannustamiseen virittynyt yleisö, vetävä musiikki – ja tietysti olut. Järjestävät kertovat, että tapahtumaan onkin haluttu tuoda samaa fiilistä, mikä katsojalle televisioruudun välityksellä turnauksista välittyy. Tähän kuuluvat finaalivaiheessa nähtävät walk on -biisit eli pelaajan nimikkokappaleet, joiden tahdissa heittäjät saapuvat kisalavalle. Tämän vuoden kisojen kilpailullisen sarjan finaalissa nähdään toisinto jääkiekon SM-liigan pleijarisarjasta. Finalistien saapuessa lavalle vastakkain ovat Ilveksen maalilauluna tunnettu Costello Companyn We Are The Kings ja Opuksen Live is Life -kappa-

Otto Sallinen ja Veera Grönqvist

le, joka Tampereella tunnetaan Tapparan maalilauluna. Peltoniemi kertoo, että turnauksessa panoksia onkin haluttu laittaa viihdepuoleen. Hän itse vieraili lajin PDC-ammattiturnauksessa Münchenissä vaihto-opintovuonnaan. “Sieltä tuli haettua vaikutteita näihinkin kisoihin, eli enemmän musiikkia ja muuta show’ta.”

Ei ihan mökkitikkaa Opiskelijamaailman omat tikkakisat järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Hakanen kertoo, että turnauksen osallistujamäärä on kasvanut joka vuosi tasaisesti 32 osallistujalla. Uutta tänä vuonna on turnauksen jaka-

minen kahteen eri sarjaan. Kilpailullisessa sarjassa pelataan yleisillä turnaussäännöillä, kun taas rentosarjassa sääntöjä on jonkin verran huojennettu. Dartsissa lajin perusidea on sama kuin monille tutussa mökkitikanheitossa. Yhdellä heittovuorolla pelaaja saa tosin tähdätä tikkansa tauluun vain kolmesti. Tyypillisesti lajissa kilpaillaan vähintään yhtä heittäjää vastaan. Eroja varsin sääntövapaaseen kesäajanviettoon löytyykin säännöstössä: dartsissa heittoetäisyydellä on väliä ja pisteiden laskemisessa pelaajan on oltava tarkempi. Taulukin eroaa mökiltä tutusta mallista. Darts-taulu on jaettu 20 osaan eli sektoriin, jossa

pelaajan on mahdollista tämän lisäksi tuplata tai triplata heittonsa tulos osumalla pieniin punaisiin tai vihreisiin alueisiin, jotka muodostavat taulua kiertävän ulomman ja sisemmän rinkulan. Lisäksi pisteitä voi saada napakympistä eli häränsilmästä. Kisaamaan saapuneet Veera Grönqvist ja Otto Sallinen kertovat, että darts on ennen kaikkea hyvä viihdelaji. Myös he ovat päätyneet tikkapelin pariin lajin MM-kisoja seuraamalla. Hyvä tunnelma ja persoonalliset pelaajat ovat iso osa lajin viehätysvoimaa. Tikkapelissä kiinnostaa se, että lajia on helppo harrastaa, mutta hyvä osumatarkkuus vaatii taitoa. Lempipelaajikseen he ilmoittavat lajin supertähden, alankomaalaisen Michael van Gerwenin ja englantilaisen Stephen Buntingin. Tämän vuoden kisoissa kilpailullisen sarjan mestaruuden itselleen nappasi Lasse Viilo. Rentosarjassa parhaiten puolestaan osui Otto Haataja. Finaalipelien suurin poikkaisu, 120 pistettä, ratkaisi samalla rennon sarjan finaalin. Voittajaksi selviytynyt Haataja kuvaili kisan jälkeisiä tunnelmiaan hyviksi. “Mahtava fiilis. Korkkaan pari huurteista ja jään tänne Bommariin katsomaan kilpailullisen sarjan finaalin”, rennon sarjan mestari kommentoi tuoreeltaan. Kilpailullisen sarjan finaalissa mestaruus irtosi 54.85 heittokeskiarvolla, kun puolestaan rennossa sarjassa finaalin voittoon heitettiin 58.21 keskiarvolla.

FAKTA: DARTSIN SÄÄNTÖJÄ Tyypillisesti suosituimmissa pelimuodoissa, kuten 501- ja 301-peleissä, heittäjät pyrkivät vähentämään pisteitä. Vähennyksiä tehdään osumatarkkuuden perusteella. Parhaimmillaan pelaaja voi vähentää pisteitään 180 pisteen verran osumalla taulun yläosassa sijaitsevan 20 pisteen sektorin sisällä kolmesti triplaruutuun. Pelien nimien mukaisesti niissä aloitetaan 501:stä tai 301 pisteestä ja ensimmäiseksi nollaan pisteeseen päässyt pelaaja voittaa pelin. 501 pelin voi siis “poikkaista” eli lopettaa parhaimmillaan yhdeksällä heitolla. Näiden sääntöjen lisäksi kilpailullisille peleille on tyypillistä se, että niissä viimeisen heiton täytyy osua tuplaruutuun eli taulun ulkokehälle.

Keskiviikko on

marssi-

päivä

21-VUOTIAS PENELOPE OSALLISTUI HALLINNON VASTAISEEN MIELENOSOITUKSEEN ARGENTIINAN PÄÄKAUPUNGISSA BUENOS AIRESISSA. POLIITTISEEN TILANTEESEEN TURHAUTUNUT OPISKELIJA SANOO, ETTÄ KADUILLE LÄHTEMINEN ON PAREMPI KUIN PUHELIMEN SELAAMINEN KOTONA. Teksti ja kuvat: Salla Rajala

äivän aikana alkaa kuhina. Tänään keskiviikkona iltapäivällä ihmisiä virtaa ympäryskaupunkeja myöten Argentiinan pääkaupunki Buenos Airesin sykkeeseen osoittamaan mieltään presidentti Javier Milein hallinnon kaavaileman eläkeuudistuksen vastustamiseksi. Näin on tapahtunut jo useana peräkkäisenä keskiviikkona. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään eläkeläisistä. He marssivat eturintamassa, mutta mukana on eri ikäisiä ihmisiä tukemassa eläkeläisiä sekä marssimassa itseään koskevien asioiden puolesta. Pitkin keskiviikkoa mielenosoitus on kaikkien huulilla. Juna-asemilla soitetaan valtion kuulutuksia, joissa muistutetaan, että väkivalta ei ole tapa osoittaa mieltä. Huhutaan, että keskusta-alueella ei olisi mielenosoituksen aikaan kenttää, jotta ihmiset eivät voisi dokumentoida tapahtumia. Tuntuu, että kumpikin leiri syöttää omaa propagandaansa. Mielenosoituksen alueella kulkeva

metrolinja suljetaan. Punaiset vanhanaikaiset koulubussit kuljettavat lasteittain väkeä ja ihmiset kävelevät kaduilla kainaloissaan lippuja ja kylttejä. Tämänpäiväistä mielenosoitusta povataan rajuksi ja väkivaltaiseksi. Moni kehottaa jättämään sen väliin. Kämppikseni antaa tarkkoja ohjeita: ota mukaan sitruuna, pipo ja huivi kyynelkaasulta suojautuaksesi. Pidä huolta omaisuudestasi, koska isot väkijoukot ovat taskuvarkaiden juhlaa. Päästessäni kotiin selviää, miksei toinen kämppikseni ole vastannut viesteihini. Hänen kännykkänsä on varastettu väkijoukon keskellä.

Koulutusleikkaukset herättävät tunteita Penelope on 21-vuotias opiskelija. Hän odottaa ystäviään kadunkulmassa muutaman korttelin päästä kongressitalon aukiolta. Hänen vatsallaan lepää reppu, jonka päällä on kangas, jonka teksti “Yo defiendo la educacion publica” puolustaa julkista yliopisto-opetusta. Hän käy lähikaupungissa julkista yliopistoa ja on saapunut lähijunalla kantamaan oman kortensa kekoon. “Olen mieluummin täällä kuin kotona puhelimella”, Penelope sanoo. Pian hänen ystävänsä Julieta ja Olivia saapuvat ja kolmikko heittäytyy ryhmähalaukseen. Ystävykset ovat tutustuneet yliopis-

tossa. He opiskelevat kaikki muotoilua. Opintojen ohessa Penelope työskentelee freelancerina, mutta toivoisi löytävänsä kokoaikaisen työn. He ovat järkyttyneitä siitä, että maan johtoon valittiin puolitoista vuotta sitten presidentti Javier Milei. He eivät jaa Mielin arvoja ja ovat lievästi sanottuna tyytymättömiä tämän politiikkaan. Mileitä on usein verrattu Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpiin. Hän on myös seurannut monessa asiassa Trumpin jalanjälkiä. Alkuvuodesta kumpikin maa esimerkiksi kertoi irtautuvansa maailman terveysjärjestö WHO:sta. Milei on heilunut muun muassa moottorisahan kanssa ja kertonut kannattavansa elinkauppaa. Hän on toteuttanut monenlaisia säästötoimenpiteitä. Hänen aikanaan paikallisen valuutan Argentiinan peson arvo on enemmän kuin puolittunut alkuperäisestään. Milein valinta on näkynyt maan taloudessa. Muun muassa inflaatio on laskenut ja investoinnit ovat kasvaneet. Kansalaiset kärsivät kuitenkin monenlaisista ongelmista. Noin puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja valtion ruoka-apu on lopetettu. Leikkausten keskiössä on se, että Milei haluaa vähentää valtion roolia merkittävästi. Se näkyy muun muassa julkisten yliopistojen rahoituksessa. Ennen keskiviikon mielenosoitusta

HUHUTAAN, ETTÄ KESKUSTA-ALUEELLA EI OLISI MIELENOSOITUKSEN AIKAAN KENTTÄÄ, JOTTA IHMISET EIVÄT VOISI DOKUMENTOIDA TAPAHTUMIA. TUNTUU, ETTÄ KUMPIKIN LEIRI SYÖTTÄÄ OMAA PROPAGANDAANSA.

yliopistojen opetushenkilökunta on ollut kahden päivän mittaisessa lakossa. Penelope, Julieta ja Olivia pelkäävät, että julkiset yliopistot menettävät merkitystään ja korkeakouluopinnot kasautuvat yhä enemmän niille, joilla on varaa maksaa yksityisestä yliopistosta.

Edellisviikon jälkipyykkiä Mielenosoittajat lähtevät matkaan eri puolilta kongressiaukiolle johtavilta kapeilta kaduilta. Mukana liehuu Argentiinan lippuja ja erilaisten ammattiyhdistysten ja jaostojen lippuja sekä lakanoita sloganeineen. Ihmiset taputtavat rytmikkäästi ja hoilaavat lauluja, joissa kyytiä saavat presidentti Milei ja turvallisuusministeri Patricia Bullrich. Bullrichin nimi on tapetilla erityisesti siksi, että viimeviikkoisessa mielenosoituksessa poliisi on hänen käskystään käyttänyt voimakkaita otteita. Kolmikkoa huvittaa, kun he pohtivat, miten solvaukset kääntyisivät

englanniksi: “mahdotonta kääntää.” Edellisviikon keskiviikon mielenosoituksen jälkipyykkiä käydään yhä. Siitä raportoimassa ollut valokuvaaja Pablo Grillo sai päähänsä osuman. Nyt hän makaa koomassa sairaalassa, toimittajat ovat raivoissaan ja kaupunki on täyttynyt Grillolle oikeutta vaativista julisteista. Mielenosoittaminen on Argentiinassa hyvin järjestäytynyttä. Järjestöt ja vasemmistopuolueet maksavat osallistujille ja se onkin joidenkin pääasiallinen “työ”. Mielenosoituksissa ei ole mitään uutta, mutta vuoden 2023 presidentivaalien jälkeen ne ovat muuttuneet Penelopen näkemyksen mukaan väkivaltaisemmiksi ja “hurjemmiksi”. Penelope kertoo osallistuneensa mielenosoituksiin joidenkin vuosien ajan. Ensimmäisellä kerralla hän marssi aborttioikeuden puolesta.

Mielenosoituksen kesto ja kulku on arvoitus Aurinko porottaa ja kuumuus pakkautuu ihmismassan keskelle. “Miten kuuma voikaan olla?” Pene-

lope päivittelee. Kolmikolla on mukanaan huivit kyynelkaasun varalta. Edellisellä viikolla satuin mielenosoituksen keskelle noustessani metrosta ja sain kokea, miten kyynelkaasu saa silmät vuotamaan. Toivon, ettei sellaista ole luvassa tällä kertaa. Lisäksi ystävykset kaivavat repuistaan vettä ja pientä evästä. Olivia on tuonut Penelopelle lahjaksi suloisen avokadokynän, mikä naurattaa heitä. Julietan isä on myös mukana mielenosoituksessa. Hän tulee huikkaamaan siirtyvänsä hieman kauemmas. Ystävien mielestä isän huolehtiminen on suloista. Kulkueemme on pysähtynyt keskusaukiolle, jonka laidalla on kongressin rakennus. Jäämme odottamaan, onko eteenpäin mahdollista jatkaa vai onko siellä vastassa poliisien rintama. Rummut paukkuvat, ihmiset huutavat ja ilmassa väreilee savua. Sitten hieman kauempana alkaa voimakas pauke, kun mielenosoittajat ampuvat savupommeja pilvettömälle taivaalle. Pam. Pam. Pam.

MIELENOSOITTAMINEN ON ARGENTIINASSA HYVIN JÄRJESTÄYTYNYTTÄ. JÄRJESTÖT JA VASEMMISTOPUOLUEET MAKSAVAT OSALLISTUJILLE JA SE ONKIN JOIDENKIN PÄÄASIALLINEN “TYÖ”.

Vaikka pauke kuulostaa hurjalta, emme näe lähellämme vaaratilanteita tai väkivaltaisuuksia. “Mitä tapahtuu seuraavaksi?” ihmettelen, kun olemme olleet samassa kohdassa jo pidemmän aikaa. “Koskaan ei voi tietää, kestääkö tämä puoli tuntia vai kolme tuntia”, Penelope kertoo ja katselee ympärilleen. Edellisellä kerralla itse mielenosoitus on kestänyt vähemmän aikaa kuin hänen matkansa pääkaupunkiin.

Poliittiset kannat repivät ihmissuhteita Koska hetkeen ei tapahdu mitään, ystävykset istuutuvat varjoisaan kohtaan keskusaukion nurmelle ja alkavat jutella yhteisistä kursseistaan. Aikanaan heidät on yhdistänyt yliopistolla samanlainen poliittinen ajattelu.

Se voi myös repiä ihmissuhteita riekaleiksi. Kaikilla heillä on ollut tilanteita, joissa sukulaisten tai kavereiden kanssa erilaiset poliittiset näkemykset ovat johtaneet siihen, ettei toisen kanssa olla tekemisissä. “Maamme on nykyään niin polarisoitunut. Ei ole konsensusta tai tilaa keskustelulle”, Penelope kuvaa tilannetta. Kolmikko on sitä mieltä, että kyse ei ole niinkään puoluekannasta vaan arvoista, joista he eivät ole valmiita neuvottelemaan. “Yhtäkkiä emme enää jaa samoja ajatuksia ihmisoikeuksista.” Myös mielenosoitukset jakavat kansaa: osa sympatisoi eläkeläisiä, kun taas osa on sitä mieltä, että eläkkeistä on varaa leikata. Noin puolet kansasta kannattaa presidentti Milein leikkauspolitiikkaa. Penelope näkee tulevaisuudessa monenlaisia huolia, muttei kaikesta huolimatta ole peloissaan.

Tällä kertaa rauhallista tunnelmaa Vaikuttaa siltä, että tänään tilanne ei tule etenemään. Suurin osa yliopistolaisista alkaa valua pois keskusaukiolta samaa reittiä takaisin. Ihmiset pakkautuvat takaisin busseihin ja palaavat kotikonnuilleen. Viikon päästä moni palaa jälleen paikalle. Penelope haluaa kuitenkin vielä jäädä ja lähtee etenemään kohti mielenosoittajien sankempaa joukkoa, joka pyrkii lähemmäs hallintorakennusta. “Hei hei! Pidä huoli itsestäsi”, hyvästelemme toisemme. Myöhemmin hän kertoo viestitse marssineensa vielä puolisen tuntia. Hän lähettää todisteeksi videon, jossa kapea katu on sakeana ihmisistä ja banderolleista.

YHTEINEN YSÄRI Palstalla esitellään Visiirin esivanhempien jälkiä.

Aviisi 8/1995 Elämässä on pakko tehdä vain kolme asiaa: maksaa verot, maksaa Yle-verot ja kuolla. Ennen pakollisia hommia oli jokaisen listalla vain kaksi, kun Yle sai rahoituksensa erikseen maksetuista tv-lupamaksuista, joista ovela pystyi luistamaan. Valvontaa kuitenkin suoritti ihka aito poliisi, joka luvattoman telkkarin löytäessään repi sen irti seinästä ja vei mennessään! Anturi 4/1995 Tasa-arvo on jatkanut hidasta itämistään Hervannassa: naisten osuus teekkareista on lähes tuplaantunut kolmekymmenen vuoden aikana vuoden 1994 16,5 prosentista viime vuoden 32,1 prosenttiin.

VIISI VÄITETTÄ

Teksti: Juuso Pikkarainen Kuva: TT-Kamerat / Reetta Sihto

Luulit hakiessasi kopon tarkoittavan komeaa poikaa, Treyn tuore asiantuntija Ville Jäppinen Ville Jäppinen aloitti huhtikuussa Treyn koulutuspolitiikan ja kansainvälisten asioiden asiantuntijana. Hän on toiminut aikaisemmin muun muassa Students at Risk Finland ry:n toiminnanjohtajana, Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonnan asiantuntijana sekä Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Treyn hallituksissa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri. 1. Olet Treyn kopoasiantuntija. Luulit hakiessasi kopon tarkoittavan komeaa poikaa. No en luullut, mutta voisi se sitäkin tarkoittaa! Tiesin kyllä, mitä koulutuspolitiikka tarkoittaa ja miten se lyhennetään. Mutta kukin voi ne lyhenteet tulkita ihan miten haluaa, jos niin tahtoo. 2. Olit ehtinyt olla töissä yhden päivän, kun julkiseen keskuste-

luun nousi tieto, että kansainväliset opiskelijat hakevat ruokansa leipäjonosta Tampereella. Aloitit työhön perehtymisen ns. syvästä päädystä. Pitää paikkansa. Eipä siinä kauaa ehtinyt ihmetellä. 3. Opiskelit viestintää. Reettorit on Tampereen väärinymmärretyin ainejärjestö täynnä fantastista porukkaa. Siis todellakin. Meitä on vaan niin vähän, että kaikki eivät pääse aina niiden mahtavien ihmisten kanssa viettämään kerralla aikaa. Mutta sitten kun pääsee, niin en ole koskaan kuullut, että joku olisi sanonut jotain muuta. 4. Toimit Treyssä jo vuonna 2020 koulutuspolitiikan ja edunvalvontaviestinnän hallituslaisena. Olet viettänyt viimeiset neljä vuotta kärsien piinaavaa Trey-ikävää.

No joo, hallituksessa olon jälkeen olen helpottanut ikävää olemalla mukana kaiken maailman nakkihommissa ja opiskelijatoiminnassa sitten siinä ympärillä. Trey on ollut hyvä semmoinen pohja. Mukava olla takaisin. 5. Toivotit Treyn tiedotteessa innokkaat työmatkapyöräilijät tervetulleeksi joukkoon keskustan ja Hervannan välille. Kukaan ei ole tullut. No ei ole tullut, mutta en ole vielä itsekään päässyt pyöräilemään, koska pyörä oli rikki. Mutta nyt se on korjattu, niin tervetuloa. Palstalla ajankohtainen henkilö vastaa viiteen väitteeseen.

Opiskele sijoittamista maksutta OP Sijoituskoulussa Haluatko oppia sijoittamaan tai kehittää osaamistasi? OP Sijoituskoulun maksuttomilla verkkokursseilla opiskelet sijoittamista helposti ja omaan tahtiisi. Kurssit sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneemmille sijoittajille. Aloita nyt ja opi taitoja, joita voit heti hyödyntää sijoittamisessa. Opi sijoittamaan, ole sijoittaja: op.ﬁ/sijoituskoulu OP Sijoituskoulun tarjoaa OP Varainhoito Oy.