Visiiri 3/2023

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

Miira Parhiala Harjoittelija

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

Tilda Enne

Ilari Hauhia

Eino Ansio

Saara Peltola

Nikke Sillanpää

Silja Kinnunen

Eino Rissanen

Lauri Karo

Henrietta Soininen

Antti Kinnunen

3. vuosikerta

JULKAISIJA

Tampereen ylioppilaskunta

TOIMITUKSEN OSOITE

Kalevantie 4, 33100 Tampere

MEDIAMYYNTI

samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi

PAINOPAIKKA

Punamusta Media Oyj

Kannen kuva:

Henrietta Soininen

PÄÄKIRJOITUS

MARIA MUILU l Päätoimittaja

Tilaa uudistua

Tampereen yliopisto haluaa vähentää tilojaan 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Kolmen kampuksen tilojen muutossuunnitelmat huolestuttavat opiskelijoita, kun leikkuriin uhkaavat joutua valmiiksi kortilla olevat opiskelu- ja järjestötilat.

Tässä lehdessä tutustuimme yliopiston kampuksilla tiloihin, joihin opiskelijoilla ei ole pääsyä (s. 52). Arvo-rakennuksen kirjasto ja Hervannan Kielikeskuksen luokat ovat säpissä, vaikka samaan aikaan laadukkaista opiskelutiloista on monessa paikassa valmiiksi pulaa. Opiskelijoista tuntuu, että neliöitä on tarpeeksi, mutta niitä ei käytetä tarpeiden mukaan.

Tuntuukin käsittämättömältä, että tiloja kaikuu tyhjillään. Tilat vaikuttavat siihen, kuinka viihtyisä yliopisto on ja kuinka hyvin siellä on mahdollista keskittyä opiskeluun. Tampereen yliopiston kampuskehitysstrategian mukaan ”tulevaisuuden ympäristötehokkaat, muuntuvat yhteiskäyttötilat ovat aktiivisesti ja monipuolisesti henkilöstön, opiskelijoiden ja tutkijoiden hyödynnettävissä." Opiskelijoita voikin mietityttää, otetaanko tilatarpeisiin liittyvät toiveet tosissaan vai jääkö kuuleminen näennäiseksi.

Seuraamme Visiirissä tilauudistusten käänteitä myös tulevana syksynä kesätauon jälkeen.

Kevät tuo uudistuksia myös yliopiston johtoon: yliopistoon valittiin uusi rehtori, joka aloittaa toimikautensa kesäkuussa. Tapasimme Keijo Hämäläisen ja kysyimme häneltä, minkälaisia muutoksia hän aikoo tehdä rehtorikaudellaan (s. 8).

Hämäläinen on toiminut useissa eri yliopistoissa tutkijana, professorina, dekaanina ja rehtoraatissa. Hän totesi Visiirin haastattelussa, että uusien rakenteiden luominen ja yhteisen identiteetin rakentaminen ovat hitaita prosesseja. Toivomme, että hänen käytännön osaamisensa tuo kaivattuja muutoksia Tampereen yliopiston johtoon.

Uudistuksille on yliopistossa toden totta tilaa, ja toivotamme ne tervetulleiksi.

Maria Muilu Päätoimittaja

Pauliina Lindell AD

CAN’T UNDERSTAND A WORD?

This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

We are sorry to inform you that all of the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi. The interview of the new President of the Tampere University (p. 8) is available in English online.

Give us a read and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future. For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

Tampereen yliopisto toiseksi suosituin hakukohde – hakijoita lähes 29 000

Tampereen yliopistoon haki kevään toisessa yhteishaussa yhteensä lähes 29 000 hakijaa.

Ensisijaisia hakemuksia oli kaikkiaan 11 178, ja niiden määrän perusteella Tampereen yliopisto oli toiseksi suosituin hakukohde.

Suosituimpia hakukohteita olivat kandidaatti- sekä kandidaatti- ja maisterikoulutuk-

sissa ensisijaisten hakemusmäärien perusteella kauppatieteiden, lääketieteen lisensiaatin ja psykologian koulutukset. Myös luokanopettajan, hallintotieteiden ja yhteiskuntatutkimuksen koulutukset olivat suosittuja.

Maisterihaussa ensisijaisten hakemusten määrän perusteella suosituin hakukohde oli johtamisen ja tietotekniikan DI-ohjelma Porissa.

TAMPEREEN YLIOPISTO SÄÄSTI 6 MILJOONAA EUROA HENKILÖSTÖKULUISSA

Tampereen yliopiston vuoden 2022 toimintakertomus ja tilinpäätös näyttivät, että henkilöstökuluissa saatiin vuoteen 2021 verrattuna säästöä noin 6,02 miljoonaa euroa. Palveluiden ostot Tampereen yliopiston ulkopuolelta kasvoivat 5,9 miljoonaa euroa.

Tampereen yliopiston sijoitustoiminnan tuotto laski vuoden 2021 noin

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

68 miljoonasta eurosta tappiolle noin -38 miljoonaan euroon.

Tilikauden varsinainen toiminta eli koulutus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus jäivät 5,7 miljoonaa euroa tappiolle. Vuoden 2021 tilinpäätöksessä yliopiston varsinaisen toiminnan tappio oli 10,2 miljoonaa euroa.

4

KETÄ PIIRROSHAHMOA OLISIT ÄÄNESTÄNYT EDUSKUNTAVAALEISSA?

"Aku Ankkaa."

MARTTA PÄRSSINEN Valtio-oppi 4. Vuosi

"Hemulia."

SAARA VUORINEN Valtio-oppi 2. vuosi

"Saako vastata Edvard Munchin Huutomaalauksen hahmon?"

TILDA ENNE Journalistiikka 1. vuosi

"Stitchiä."

TUIKE HAKKARAINEN Englannin kieli ja kirjallisuus 3. vuosi

TAMKIN MUUTOSNEUVOTTELUT PÄÄTTYIVÄT: 28 IRTISANOTAAN

Tampereen ammatikorkeakoulu

irtisanoo muutosneuvottelujen tuloksena 28 työntekijää, ja 49 työntekijän työsuhteisiin tulee muutoksia. Tammikuussa alkaneiden muutosneuvottelujen piirissä olivat osa Tamkin hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöstä sekä yliopettajat.

Tamk tavoittelee muutosneuvottelujen jälkeisillä toimenpiteillä noin 2,5 miljoonan euron vähennystä henkilöstökuluissa ensi vuonna. Nyt saavutetulla neuvottelutuloksella saavutetaan vajaan 2,2 miljoonan euron säästöt.

KAUPUNKIPYÖRÄKAUSI KÄYNNISTYI – ASEMAVERKKOA LAAJENNETTU

Kaupunkipyöräkausi on käynnistynyt Tampereella, ja tällä kaudella kaupunkipyörien asemaverkkoa on laajennettu 110 asemaan. Pyörien käyttöaikaa on myös pidennetty 60 minuuttiin, Tampereen kaupunki kertoo.

Kaupunkipyöräasemia on lisätty muun muassa Pispalaan, Koivistonkylään, Messukylään, Pappilaan, Linnainmaalle, Kaukajärvelle ja Annalaan. Viime kauden asemat pysyvät pääosin ennallaan.

Kaupunkipyörien käyttöä varten tarvitaan Tampereen kaupunkipyörät -sovellus, jolla rekisteröidytään kaupunkipyörien käyttäjäksi ja jolla maksetaan pyörän käytöstä.

JÄRJESTÖTILOJEN KÄYTTÖÖN MUUTOKSIA

Tampereen yliopisto ottaa käyttöön uuden järjestötiloja koskevan käyttösopimuksen, jonka myötä opiskelijoiden toimintaa yliopistolla voidaan valvoa aiempaa tarkemmin. Trey järjesti asiasta infotilaisuuden järjestötoimijoille 17. huhtikuuta.

Jatkossa muun muassa alkoholin käyttöä järjestötiloissa ra-

joitetaan huomattavasti, ja kaikki yöllä tapahtuva häiritsevä toiminta on kielletty. Myös korkeakouluyhteisön ulkopuolisten ihmisten pääseminen tiloihin on rajoitetumpaa.

Treyn piirissä on 60–80 järjestöä, jotka käyttävät järjestötilojaan erilaisiin tarkoituksiin yliopiston eri kampuksilla.

Hyvää morjesta TTkameroilta!

Tampereen teekkarikamerat eli lyhyemmin TT-kamerat on valokuvauskerho, joka kuvaa paljon erilaisia opiskelijatapahtumia sekä järjestää muuta valokuvaamiseen liittyvää toimintaa kaikille Tampereen korkeakouluyhteisön opiskelijoille. Vaikka kerhon nimenä toimiikin vain Hervannan päähän viittaava nimi, ovat kaikki valokuvauksesta kiinnostuneet tervetulleita mukaan toimintaan!

Kerhon kautta pääsee mukaan kuvaamaan erilaisia opiskelijatapahtumia sekä samalla osaksi kuvaajayhteisöä, jolta saa huimasti sekä oppeja että neuvoja kaikkeen muuhunkin kuin pelkkään valokuvaamiseen liittyen. Jäseneksi

voi liittyä nettilomakkeen kautta ja sen jälkeen voi suunnata kohti Hervantaa ja "pimiötä" eli kerhohuonetta! Pimiöltä saa jäsenkortin sekä kerhoesittelyn. Samalla pääsee kurkistamaan lainauskaappiin, josta löytyy hienoja aarteita, joita voi jäsenenä lainata omiin kuvaushommiin. Kerholta löytyy myös filmikameroita sekä mahdollisuus kehittää omia filmejä, jos digitaalinen kuvaaminen ei innosta.

Kaikki tieto pimiön sisällöstä ja kerhon toiminnasta löytyy nettisivujen kautta, joten käy tsekkaan ttkamerat.fi. Myös meidän kerholaisten kuvia löytyy niin omasta, Treyn kuin Tampereen Teekkareidenkin galleriasta, kantsii vilkasta!

Jos valokuvaus kiinnostaa, mutta et vielä jostain kumman syystä ole päätynyt pimiölle, niin käypä

kurkkaamassa TikTokista tai Instagramista saapumisohjeet ja tule ihmettelemään mitä kaikkea meiltä löytyy! Meidät löytää nimellä @ ttkamerat. Loppuun vielä tämän hetken hallituslaisilta ajatuksia siitä, mikä on TT-kameroissa parasta: “Yhteisöllisyys ja samanhenkiset ihmiset, mahdollisuus kuvata uniikkeja tapahtumia, se, että saa aina apua, tapahtumakuvaus, uudet tuttavuudet, lainaustoiminta ja oppimismahdollisuudet.”

Nähdään pimiöllä!

Terkuin, Helena Hämölä TT-Kamerat

MITÄ VITTUA?

(jo vuodesta 2002)

MIKSI TIETOTURVAKURSSISTA TULEE NIIN PALJON MUISTUTUSVIESTEJÄ?

Korkeakouluyhteisön jäsenet ovat saaneet läpi kevään muistutuksia tietoturvakurssista, ja osalle viestejä puskee tuni-osoitteen lisäksi myös henkilökohtaiseen sähköpostiin.

Miksi tietoturvakurssista tulee niin paljon muistutusviestejä, Tampereen yliopiston tietoturvapäällikkö Jenna Andersson?

Olemme tehostaneet viestintää, jotta kurssisuoritukset eivät jäisi viime tippaan. Muistutusviestejä on lähtenyt tietääkseni kerran viikossa, ja viimeisellä viikolla ennen deadlinea niitä tulee myös sitäkin tiuhempaan.

Miksi muistutusviestit tietoturvakurssista tulevat myös henkilökohtaiseen sähköpostiin?

Kaikilla Tuni-tunnuksen omaavilla henkilöillä ei ole vält-

tämättä Tuni-sähköpostia, vaan he ovat antaneet meille henkilökohtaisen sähköpostinsa ensisijaiseksi sähköpostiksi.

Miksi tietoturvakurssi pitää juuri nyt suorittaa?

Säännöllinen tietoturvatietoisuuden lisääminen on tärkeää, jotta pystymme minimoimaan riskejä muuttuvassa turvallisuusympäristössä.

Oletteko saaneet palautetta siitä, että muistutusviestit piinaavat korkeakouluyhteisöä?

Minulle asti ei ole kantautunut tällaista palautetta, mutta ymmärrän, että ne saattavat ärsyttää ihmisiä. Toki ratkaisu ongelmaan on helppo: käy kurssi.

TT-kameroiden logo

Maria Muilu

Säästäjäksi kympillä kuussa?

Mitä aiemmin aloitat, sitä enemmän ehdit hyötyä. Alkuun pääset jo 10 €/kk.

Lue lisää op.fi/sijoita

Kandi – haluatko opiskelijaksi USA:han?

Uuden maisteriohjelman stipendihaku avoinna 27.2.-16.5.2023

Oletko suorittanut tai suorittamassa kandidaattivaiheen opinnot lähiaikoina? Haluatko opiskella maisteriksi Yhdysvalloissa arvostetussa Fulbright-ohjelmassa? Hankkia elämänkokemusta, verkostoja ja omakohtaista näkemystä kansainvälisessä ympäristössä?

Idmanin säätiö ja Fulbright Suomi -säätiö mahdollistavat pirkanmaalaisille opiskelijoille täyden apurahan maisterintutkinnon suorittamiseksi USA:n huippuyliopistossa. Apuraha voi olla jopa 140 000 USD suuruinen ja se myönnetään 1-4 hakijalle vuonna 2024 alkaviin opintoihin.

Ensimmäinen haku alkaa 27.2.2023 ja kestää 16.5.2023 asti. Valintapäätökset tehdään syyskuun puoliväliin mennessä.

fulbright.fi

Grant Programs to U.S. Grants for Master’s Studies

OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy, jonka asiamiehenä osuuspankki toimii.

Keijo, lähdetkö sitsaamaan?

Mitä uusi rehtorimme ajattelee Tunin potentiaalista? Aikooko hän muuttaa Itä- vai Länsi-Tampereelle? Kysyimme Hämäläiseltä tärkeitä kysymyksiä.

Tampereen yliopiston tuleva rehtori on Jyväskylän yliopiston nykyinen rehtori Keijo Hämäläinen. Korkeakoulusäätiön hallitus päätti asiasta yksimielisesti kokouksessaan 21. maaliskuuta. Hämäläinen aloittaa viisivuotisen rehtorikautensa Tampereella 1. kesäkuuta. Aiemmin rehtorin oli kerrottu vaihtuvan vasta vuodenvaihteessa, mutta korkeakoulusäätiön hallitus perusteli nopeutettua aloitusaikaa rehtorin lyhyemmillä siirtymäajoilla sekä Jyväskylässä että Tampereella.

Visiiri tapasi tulevan rehtorin tuoreeltaan heti valinnan jälkeen.

Onnittelut, Keijo Hämäläinen! Miltä nyt tuntuu?

Kiitos. Totta kai sitä on iloinen, kun on tavoitellut jotain ja saanut sen. Samaan aikaan tässä on kuitenkin tiettyä haikeutta. Jyväskylän yliopiston yhteisö on ollut aivan mahtava, ja tunnen päässeeni sen jäseneksi ja saaneeni luottamusta. Se on kova luopuminen. Surutyötä on tullut tehtyä, ja se jatkuu vielä.

Ehkä hieman myös jännittää, miten yhteisö ottaa minut vastaan: minä olen minä, ja teen parhaani. Mitä enemmän olen käynyt täällä keskustelua hallituksen kanssa ja tavannut ihmisiä, sitä enemmän on vahvistunut tunne, että erinomaista tästä tulee. Siis pientä jännitystä, mutta aika luottavaisin mielin.

Hommat alkavatkin jo kesäkuussa. Milloin itse sait kuulla, että pesti alkaa jo kesällä eikä vasta vuodenvaihteessa?

Alkamisaika on ollut dialogia sekä Jyväskylässä että täällä. Odottavan aika on pitkä, ja tämä mahdollistaa hyvin nopean startin.

Jyväskylän yliopistossa on kesken strategiaprosessi, jossa rehtori on avainasemassa. Olisi kovin vaikea olla vetämässä sitä ulkokehällä. Tämä on siis erinomainen ratkaisu myös henkilökohtaisesti minun kannaltani.

Ehditkö viettämään kesälomaa?

Kyllähän rehtorin pitää lomailla, kuten kaikkien ihmisten. Tänä päivänä hektisessä työssä on tärkeää, että lomaa pidetään, ja kun ollaan töissä, ollaan aina tavoitettavissa.

Sanoit rehtorihaun alkutaipaleella Visiirin haastattelussa, että olet seurannut Tampereen yliopiston potentiaalia harmitellen. Minkälaisia toimia aiot tehdä rehtorina potentiaalin parhaaksi valjastamiseksi?

Tampereen korkeakouluyhteisö perustettiin hyvin ennakoidusti ja aikaa edellä. Ennustetiin, että eri korkeakoulusektoreiden ja tieteiden välinen yhteistyö on se tulevaisuuden malli, jota kohti mennään. Tampere oli tässä aikaansa edellä, ja muut ovat seuranneet sitä hyvin vahvasti. Siinä on kuitenkin joutunut myös edelläkävijyyden uhriksi: ei ole helppoa rakentaa sekä rakenteita että toimintaa ja luoda identiteettiä ja organisaatiokulttuuria. Ne ovat hitaita asioita.

Muutoksessa kaikilla prosesseilla ja johtavilla rakenteilla pyritään vaikuttamaan organisaatiokulttuuriin, ja se vie aikaa. Organisaatiokulttuuri ei ole täällä ihan vielä muodostunut, mutta se on siinä hilkulla. Katsotaan, miten vielä otetaan se viimeinen loikka.

Luulen, että ihmiset ovat oivaltaneet, että tämä on hieno paikka ja meillä on hieno visio. Nyt kääritään hihat ja otetaan kova spurtti.

MITÄ ARVOMAAILMAA HÄN EDUSTAA. OPISKELIJAMASSA ON TODELLA SUURI, JA

KAIKKIEN TAVOITTAMINEN KOKONAISUUTENA ON TOKI HAASTEELLISTA."

Keijo Hämäläinen

» Syntynyt vuonna 1963 Viitasaarella.

» Väitellyt filosofian tohtoriksi fysiikasta 1990 Helsingin yliopistossa.

» Helsingin yliopiston vararehtori 2014–2016. Jyväskylän yliopiston rehtori vuodesta 2017 alkaen.

» Perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

"ON TODELLA TÄRKEÄÄ, ETTÄ REHTORILLA ON KONTAKTI YHTEISÖÖN JA IHMISET TIETÄVÄT, KUKA REHTORI ON, MISTÄ HÄN PUHUU JA

Vaikka korkeakoulut yhdistyivät, Tampereella on yhä nähtävissä jako ”teekkarien ja humanistien” välillä. Miten voimme hedelmällisesti toimia samassa korkeakouluyhteisössä?

Mielestäni tarkoituskaan ei ole tehdä kaikista samanlaisia. Tärkeämpää on törmäyttää ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla.Yhdessä tekeminen tarkoittaa mielestäni sitä, että toisen tekemistä arvostetaan, vaikka sitä ei ymmärrettäisi.

Ulospäin asia voi näyttäytyä eri tavalla, jos ihmiset eivät tunne sisäisiä rakenteita. Yliopisto nähdään kokonaisuutena, vaikka korostaisimme, että kyse on vaikkapa tietystä laitoksesta tai tiedekunnasta. Olisikin tärkeää, että olemme yhdessä ylpeitä onnistumisistamme. Yhteisöllinen ylpeyden identiteetti nostaa organisaatiokulttuuria.

Myös identiteettiympäristö on tärkeä, eikä se voi olla kovin suuri. Ylpeyttä esimerkiksi omasta ainejärjestöstä ei pidä musertaa. Tieteenalojen eroja ei pidä häivyttää, vaan niitä pitää arvostaa, kunnioittaa ja katsoa kokonaisuutena. Yhdessä tekeminen ei tarkoita sitä, että pitää olla samaa mieltä.

Millainen rehtori haluat olla Tampereen yliopiston opiskelijoille?

On todella tärkeää, että rehtorilla on kontakti yhteisöön ja ihmiset tietävät, kuka rehtori on, mistä hän puhuu ja mitä arvomaailmaa hän edustaa. Opiskelijamassa on todella suuri, ja kaikkien tavoittaminen kokonaisuutena on toki haasteellista. Jopa ylioppilaskunnan kanssa on tietyllä tavalla haastavaa: juuri kun hallitus on muodostettu ja puheenjohtaja valittu, ne jo vaihtuvat. Yhteydenpito vaatii paljon työtä.

Tulen varmasti ottamaan tavaksi, että ylioppilaskunnan johto ja yliopiston johto tapaavat säännöllisesti. Ylioppilaskunnan puheenjohtajalla on aina rehtorin suora salainen numero.

Aikataulujen salliessa on tärkeää kunnioittaa ylioppilaskunnan tai ainejärjestöjen tilaisuuksia läsnäolollaan. Pyrin kohtaamaan opiskelijoita myös arjessa. Jos ravintolan pöydässä on opiskelija, saatan spontaanisti kysyä, saako tulla seuraan.

Oletko kuullut, että rehtorikaudellasi Jyväskylässä olisit saanut opiskelijoiden keskuudessa jonkin lempinimen?

En voi paljastaa… No, etunimellä minua on kutsuttu. Lapsena minua kutsuttiin Kekeksi. Keke Rosberg oli silloin kuuluisa formula-ajaja. Sitten muutin Helsinkiin, eikä kukaan kutsunut minua Kekeksi 35 vuoteen. Kun palasin Jyväskylään, Keke palasi takaisin. Ei minua kyllä kutsuta siksi, mutta se on semmoinen lempinimi.

Katsotaan, mitä Tampereella keksitään.

Joo.

Sinulla on edessäsi muutto Tampereelle. Kaupunginosien välillä on identiteettieroja: aiotko muuttaa Itä- vai Länsi Tampereelle?

Varmaan pitää hankkia useampi asunto ja kertoa tarpeen mukaan, millä puolella asuu… Mutta jos rehtorin arkea ajattelee, niin vaimon kanssa olemme katsoneet vapautuvia asuntoja keskustasta. Elämä pyörii juna-aseman ja yliopiston välillä, joten se olisi kätevin paikka. Täytyy ottaa sellainen vuokra-asunto, johon pääsisi muuttamaan välittömästi. Katsotaan, milloin vaimo tulee perässä.

Ilves vai Tappara?

Koovee. Näin käskettiin vastata. (Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtaja Jorma Eloranta sanoo taustalla, että hän ei ainakaan käskenyt.)

Jääkiekko on hieno laji, mutta sitä on tullut valitettavasti seurattua hämmästyttävän vähän. Olen harrastanut melkein kaikkia lajeja, mutta en jääkiekkoa.

Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Uusi harrastus on aktivoitunut: minulla on vapaa-ajan asunto Keski-Suomessa, ja mökkeily on ollut henkireikä. Kalastus on ollut lapsuudenharrastus, josta minulla oli melkein neljänkymmenen vuoden tauko. Nykyisin olen talviverkkokalastaja. Olen opetellut sen nollasta, ja se on oikein hyvin kuntoa ylläpitävä laji.

Opiskelit Helsingin yliopistossa fysiikkaa. Oliko sinulla silloin opiskelijahaalarit?

Ei. Minua harmittaa, että en ollut opiskelija-aktiivi. Olin kyllä osakunnassa, jotta pystyin hakemaan asuntoa. Olin siinä mielessä tylsä, että saimme vaimon kanssa kaksi lasta opiskelujen ohessa, kävin töissä ja valmistuin määräajassa. Opiskelijaelämä jäi vähemmälle.

Johtotehtävissä olen voinut ottaa sitä takaisin. Dekaanina, vararehtorina ja rehtorina olen tutustunut sitsikulttuuriin pidemmän kautta.

Lähdetkö Tampereellakin sitsaamaan, jos kutsu käy?

Totta kai lähden sitsaamaan! Kunhan tarkastetaan, että laulut ovat asianmukaisia.

Skål! III

Yksi meistä – tietääkseni.

Jos olet opiskellut tai työskennellyt Tampereen yliopistossa tai sen edeltäjissä, olet alumni.

Avustajille korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Ota yhteyttä!

Howy Jacobs

Tutustu alumnitoimintaamme osoitteessa tuni.fi/alumni ja löydä oma tapasi olla mukana.

MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON?

SISÄTUNTEMUS

Tulevia työpaikkoja

tulevaisuuden tapaan, kiitos

Työelämään siirtyminen oman alan opinnoista on prosessi, joka ei tapahdu itsestään vain saamalla todistus kouraan. Opintojen aikana tehdään harjoitteluja ja kesätöitä ja erilaisissa edustustilaisuuksissa tavataan potentiaalisia työnantajia. Opiskelijat valmistautuvatkin työelämään siirtymiseen läpi opintojen monella tavalla. Osaltaan tämä prosessi auttaa muodostamaan kuvaa siitä, onko löytänyt oman alansa ja vastaako työelämä muotoutuneita odotuksia.

Tampereen yliopiston journalistiopiskelijat saivat viime kuussa vuosijuhlillaan paljon mietittävää, kun Aamulehden silloinen päätoimittaja Jussi Tuulensuu käyttäytyi asiattomasti humalassa ja ahdisteli nuoria naisoletettuja. Aamulehti on Tampereen suurimpia työllistäjiä nuorille journalistinaluille ja se oli myös vuosijuhlien pääsponsori. Asiasta nousi välittömästi mediakohu, jonka seurauksena Tuulensuu irtisanoutui.

Tapahtumat nostattivat keskustelua toimitusten alkoholikulttuurista, työilmapiiristä ja työpaikan turvallisuudesta.

Vuosijuhlien tapahtumat ja niiden selvittely olivat raskaita journalistiopiskelijoille, ja huoli tulevien työpaikkojen olosuhteista vaivasi monia. Ilmiö ei kuitenkaan koske pelkästään journalisteja: viime vuonna julkaistun Talous ja nuoret TAT:n teettämän tutkimuksen mukaan nuoret haluavat työelämältä vakautta, turvallisuutta

ja yhdenvertaisuutta, ja nämä arvot nousivat vastauksissa tärkeämmiksi kuin korkea palkka. Lisäksi tuore väitöskirja (Lamberg, 2023) esittää, että nuoret naiset ovat jo opiskeluvaiheessa tietoisia valitsemansa alan arvoristiriidoista ja tekevät uraan liittyviä päätöksiä niiden perusteella jo ennen työelämään astumista.

Uraansa aloittelevat ja väliaikaiset työntekijät päätyvät usein haavoittuvaisimpaan asemaan työpaikkojen turvallisuusmekanismeissa. Heillä ei ole vakituisten työntekijöiden aseman tuomaa turvaa työnsä jatkumisesta, jos yhtiö ei tuekaan kaikkeen häirintään puuttumista. Voihan olla paljon helpompaa olla uusimatta jonkun työnsopimusta kuin kohdata oman organisaation rakenteellisia ongelmia.

Nuoret selvästi haluavat työyhteisöihin, joissa kunnioitetaan ja kuunnellaan aidosti, eikä vain yritetä luoda oikealta näyttävää vastuullisuuden ja kuuntelemisen ilmapiiriä. Työntekijöille (ei pelkästään nuorille) on tärkeää, että kaikkien perusoikeuksien turvaamiseksi tarkoitetut mekanismit ovat todellisuudessa hyödyllisiä ja parantavat työolosuhteita – eivät pelkästään näennäisesti tai tehottomasti.

Jos työnantajat haluavat saada parhaat osaajat omiin yrityksiinsä ja omiin toimituksiinsa, nuorten toiveita ja tarpeita työpaikkakulttuurista kannattaisi kuunnella kaikkien työntekijöiden eduksi. III

TURHAT TAIDOT

"Minun vastaus on, että ei ole turhia taitoja!"

PIRITA KUKKONEN Suomen kieli 1. vuosi

"Opettelen sarjojen vuorosanoja ulkoa. Osaan esimerkiksi Aikuiset-sarjasta yhden jakson ulkoa."

ELVIIRA LINDEMAN Suomen kieli 1. vuosi

"Osaan selittää aivan turhia konsepteja liian tarkkaan."

NIKLAS RANTANEN Kunta- ja aluejohtaminen 4. vuosi

TILDA ENNE

Kirjoittaja on kroonisen utelias journalistiopiskelija.

Vaalikone purettuna

Suomalaista vaalikevättä on vaikeaa kuvitella ilman vaalikoneita.

Tilastokeskuksen tutkimuksessa yli puolet vastaajista koki, että vaalikone on vaikuttanut omaan ehdokasvalintaan.

Vaalikoneet ovat suosituin ehdokkaita koskevan tiedon lähde, ja nuorille ne ovat sosiaalisen median ohessa suosituin tietolähde vaaleista. Mitä vaalikoneista tallentuva data meille kertoo, ja kuinka luotettavia poliittisen tiedon lähteitä vaalikoneet ovat?

Tarkastelimme Ylen avoimesta vaalikonedatasta viittä opiskelijoita tai nuoria koskevaa väitettä yhdessä kahden vaaleihin ja vaalikoneisiin erikoistuneen politiikan tutkijan kanssa.

Näin juttu tehtiin

» Visiiri sai Yleltä anonymisoidun datasetin Ylen vaalikonevastauksista.

» Toimittaja Miira Parhiala tarkasteli Excelin avulla, kuinka monta prosenttia vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista on ollut valitun väitteen kanssa melko samaa tai täysin samaa mieltä.

» Ehdokkaiden näkemyksiä tutkittiin suhteessa kaikkiin vastaajiin. Tarkastelimme lisäksi puolueiden sisäisesti, kuinka monta prosenttia puolueen ehdokkaista on ollut väitteen kanssa samaa mieltä.

» Loimme datasta kerätyistä tiedoista graafiset kuvaajat.

» Analysoimme datasta kerättyä tietoa yhdessä kahden politiikan tutkijan kanssa.

KATSO VISIIRIN INSTAGRAMISTA VIDEO

TOIMITUKSEN TYÖSTÄ

JUTUN PARISSA: @VISIIRILEHTI 14

Teksti MIIRA PARHIALA Grafiikka PAULIINA LINDELL

Korkeakouluissa on otettava käyttöön lukukausimaksut myös suomalaisille opiskelijoille % Yhteensä 6,9% kaikista vaalikoneeseen vastanneista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

Valtiovarainministeriö (VM) esitti viime joulukuussa lukukausimaksujen käyttöönottoa korkeakoulujärjestelmän rahoituksen tukemiseksi, mutta yhdenkään puolueen eduskuntavaaliehdokkaat eivät Ylen vaalikonedatan perusteella kannata lukukausimaksuja.

Perussuomalaiset (11,1 %) olivat myötämielisimpiä suomalaisia opiskelijoita koskevien lukukausimaksujen käyttöönotossa. Kokonaisuudessaan vain 6,9 % kaikista vaalikoneeseen vastanneista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

“Sanoisin, että emme voi silti nytkään sulkea pois lukukausimaksujen mahdollisuutta. Vaalikonevastaukset eivät ole millään tavalla sitovia”, Helsingin yliopiston politiikan tutkija Veikko Isotalo kommentoi.

Koulutuksen rahoitusta on lisättävä ensi vaalikaudella

% Yhteensä 90,5% kaikista vaalikoneeseen vastanneista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

Ehdokkaat ovat Ylen vaalikoneen perusteella melko yksimielisiä koulutuksen tärkeydestä.

“Keskusta oli vaalien alla näistä puolueista ainoa, joka ei sulkenut pois, etteikö koulutuksestakin jouduttaisi leikkaamaan. Siinä mielessä keskustan luvut ovat vähän yllättäviä: vastaajat ovat näin myönteisiä koulutuksen rahoituksen lisäämiseen”, Isotalo pohtii. Keskustan ehdokkaat saattoivat ajatella kysymykseen vastatessaan, että voisi olla kannattavaa poiketa tässä kysymyksessä puolueen linjasta. Äänestäjälle voi jäädä tällaisissa tilanteissa mielikuva, että ehdokas kannattaa koulutuksen rahoituksen lisäämistä, vaikka ehdokkaan puolue olisi todellisuudessa leikkaamassa koulutuksesta.

“Se on ristiriita, joka ei tule vaalikoneessa juurikaan ilmi”, Isotalo toteaa. Ehdokkaiden vaalikonevastaukset voivat siis johdattaa äänestäjää harhaan esimerkiksi tilanteessa, jossa ehdokkaan vastaukset ovat ristiriidassa puolueen yleisen linjan kanssa.

Isotalon mukaan on yleistä, että ehdokkaat ottavat vaalikoneessa puolueen yleisen linjan vastaisia kantoja tilanteissa, joissa se on ehdokkaille kannattavaa ja kun kyseessä on aihepiiri, joka ei ole puolueen ydinkannattajille olennainen. Esimerkiksi keskustan äänestäjille koulutus ei ole tyypillisesti tärkein äänestämispäätöstä ohjaava asia.

Pääsykokeiden painoarvoa tulisi lisätä korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa

% Yhteensä 75,7% kaikista vaalikoneeseen vastanneista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

Valtion pitää maksaa osa opintolainasta, jos korkeakoulusta

vastavalmistunut muuttaa töihin kasvukeskusten ulkopuolelle % Yhteensä 44,8% kaikista vaalikoneeseen vastanneista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

Yhtenevä näkemys pääsykokeiden painoarvon lisäämisestä on yllättävä, sillä viime vuosina todistusvalinnan merkitystä on lisätty opiskelijavalinnoissa. Vaalikoneen perusteella ehdokkaat eivät vaikuta olevan tyytyväisiä siihen, että pääsykokeiden painoarvoa on pyritty viime vuosina pienentämään.

“Opiskelijavalintauudistuksia tehtiin kokoomuksen hallituskaudella, mutta [vaalikonedatassa] kokoomuskin on tässä asiassa vähän kuin peruuttamassa”, Veikko Isotalo kommentoi.

Väitteen vastauksissa näkyy selvästi aluepoliittinen jako, sanoo Tampereen yliopiston politiikan tutkija ja tenure track –professori Elina KestiläKekkonen

“Keskustalla on tavoite pitää koko Suomi asutettuna, ja se näkyy tämän väitteen vastauksissa.”

Kokoomuksella (20,2 %) ja vihreillä (21,8 %) luvut ovat vastaavasti pienemmät. Vasemmistoliitolla (53,6 %), kristillisdemokraateilla (57,8 %) ja perussuomalaisilla (51,2 %) on kannattajakuntaa myös maaseudulla, mikä voi Kestilä-Kekkosen mukaan selittää näiden puolueiden korkeampia lukuja tämän väitteen kohdalla.

PUOLUE ON."

"ON ERI ASIA, MITÄ MIELTÄ

EHDOKKAAT OVAT JA MITÄ MIELTÄ

ELINA KESTILÄ-KEKKONEN Tampereen yliopiston politiikan tutkija ja tenure track –professori

Terapian tulee olla maksutonta alle 30-vuotiaille %

Vaalikoneet vaikuttavat äänestysaktiivisuuteen, puolueen ja ehdokkaan valintaan ja äänestäjän tietoisuuteen puolueiden ja ehdokkaiden arvoista. Vaalikoneilla on siis merkittävä rooli digitalisoituneessa demokratiassa, mutta syvemmän tarkastelun alla ne eivät vaikuta ongelmattomilta työkaluilta. Veikko Isotalon mukaan yksi ongelma on läpinäkyvyyden puute.

“Tutkijoiden ja politiikan toimittajien rooli vaalikoneiden teossa riippuu mediasta. Olen itse kommentoinut Ylen, Helsingin Sanomien ja Iltalehden vaalikoneväittämiä. Yleensä mediatalojen omat politiikan toimitukset ja vaalikonetyöryhmä tekevät ehdotukset kysymyksistä. Tutkijoille jää tehtäväksi kommentoida kysymyksiä ja ehdottaa muutoksia muotoiluihin”, Isotalo selventää.

Isotalon mukaan tänä vuonna myös tutkijat pääsivät ehdottamaan kysymyksiä Helsingin Sanomien vaalikoneeseen.

“Oli tietysti positiivista, että tutkijoita pääsi nyt paremmin mukaan. Kysymyksien valinnoissa ja testauksessa olisi hyvä olla saatavilla avoimet kriteerit, jotta äänestäjät tietäisivät, miten vaalikonekysymykset ovat valikoituneet.”

Yhteensä 73,1% kaikista vaalikoneeseen vastanneista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa.

Terapian maksuttomuutta käsittelevässä väitteessä korostuu jako vasemmiston ja oikeiston välillä.

“Prosentit ovat korkeat kyllä oikeistopuolueillakin. Esimerkiksi kokoomus on ollut vahvasti talouspolitiikan kiristämisen linjalla, joten olisihan alle 30-vuotiaiden maksuton terapia heille iso kustannuserä”, Kestilä-Kekkonen sanoo.

Suomalaisessa järjestelmässä puolueen rooli on tärkeää muistaa: puolueen linja on aina merkittävämpi kuin yksittäisen ehdokkaan mielipide.

“On eri asia, mitä mieltä ehdokkaat ovat ja mitä mieltä puolue on. Jos ajatellaan, että äänestäjällä on kokoomuslainen ehdokas ja maksuton terapia olisi hänelle tärkeä kysymys, niin hänen kannattaisi mennä katsomaan kokoomuksen ohjelmaa: miten se on siellä muotoiltu? Kannattaako puolue sitä?” Kestilä-Kekkonen selventää.

Kokoomuksen eduskuntavaaliohjelmassa puolue ei kerro kannattavansa alle 30-vuotiaille maksutonta terapiaa.

Politiikan toimittajat ovat vaalikoneita rakentaessaan poliittisia vallankäyttäjiä. Isotalon mukaan vaalikoneiden kysymysten asettelu ja valikointi on poliittisen agendan asettamisen valtaa – sillä määritellään se, mistä politiikassa vaaleissa puhutaan.

“Vaalikoneet ovat tällöin politiikan toimittajien muodostamia kuvia politiikasta, joiden perusteella äänestäjän pitää äänestää”, Isotalo toteaa.

Vaalikoneisiin liittyy Isotalon mukaan objektiivisuuden harhaa. Äänestäjä voi tulkita, että vaalikoneiden esittämät väitteet ovat oikeat kriteerit äänestämiselle. Ihmiset voivat kuitenkin äänestää minkä tahansa kriteerin mukaan, eivätkä vaalikoneet tuo aina esille äänestäjää kiinnostavia asiakysymyksiä. Esimerkiksi tämän kevään vaalikoneita kritisoitiin kulttuuri- ja taidekysymyksien unohtamisesta. Näin ollen ne ehdokkaat ja äänestäjät, joille kulttuurikysymykset ovat tärkeitä, eivät välttämättä löytäneet toisiaan.

Ehdokkaiden vaalikonevastauksia ei ole enää jaettu avoimesti vuoden 2019 jälkeen, vaan nyt ne katoavat sen myötä, kun vaalikoneen tuki lopetetaan. Muutos johtuu EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta ja mediatalojen siihen liittyvästä tulkinnasta.

Vaalikonevastauksiin ei ole siis olemassa systemaattista seurantaa: jos kansanedustajan poliittiset toimet ovat hänen kaudellaan ristiriidassa sen kanssa, mitä edustaja on ennen vaaleja vaalikoneisiin vastannut, ei tämä välttämättä tule ilmi. III

Ideologinen kamppailu

Arvokonservatiivien menestystä on selitetty ahkeralla somettamisella ja poliittisen keskustan näivettymisellä, joka pohjusti myös markkinaliberaalien voittoa. Päättymättömään tarinaan oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelusta kirjoitettiin uusi sivu oikeiston erävoitosta.

Teksti ANTTI KINNUNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

Eduskuntavaalit ovat maan tärkeimmät vaalit. Jo etukäteen tiedettiin, että täpärä kisa tulee tarjoamaan niin hillitöntä voitonriemua kuin läjäpäin pettymystäkin. Monen pettyneen tai tyydytystä saaneen voimakkaatkin reaktiot saattoivat johtua itse vaali-illan kulusta. Ääntenlaskun dramatiikkaa tehosti paljon näkyvyyttä saanut ja ensimmäistä kertaa Suomessa käytetty exit poll -tulosennuste, jonka MTV3 julkaisi vaalilähetyksessään parhaaseen katseluaikaan noin puoli tuntia ennakkoäänien jälkeen.

Åbo Akademin yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos Samforskin ennuste perustui ennakkoon äänestäneiltä kerättyyn lomakeaineistoon. Ennustetta tarkennettiin vielä virallisen ennakkoäänituloksen perusteella, ja ennusteessa Sdp oli ensimmäinen, kokoomus toinen ja perussuomalaiset kolmas.

Varsinaisessa vaalituloksessa oli kuitenkin eri järjestys, ja kaikki kolme puoluetta saivat huomattavasti enemmän kansanedustajapaikkoja kuin ennusteessa arvioitiin. Erot lopputulemaan mahtuivat juuri ja juuri virhemarginaalin sisään, mutta puhtaasti ennakkoäänien pohjalta täpärän kisan povaaminen ei onnistunut.

Jollain tapaa parempi ennuste sen sijaan ilmestyi jo hyvissä ajoin ennen vaaleja Turun yliopiston tietojärjestelmätieteen väitöskirjatutkijalta Tapio Vepsäläiseltä Maaliskuisessa ehdokaskohtaisessa ennusteessa kolmen kärki oli sittemmin toteutuneessa oikeassa järjestyksessä. Vepsäläisen käyttämän tietokonemallin aineisto koostui ehdokkaiden Facebook- ja Twitter-seuraajamääristä, heidän aiemmin saamistaan äänistä sekä taustatiedoista ja poliittisesta kokemuksesta. Ennuste toteutettiin koneoppimisalgoritmilla, joka arvioi kunkin ehdokkaan tulevan äänimäärän. Vepsäläisen mukaan malli painotti ehdokkaan historiallista menestystä enemmän kuin nykyistä mielipideilmapiiriä ja ennusti näin pääasiassa ehdokaslistojen laatua.

Vepsäläisen tutkimustyö peilaa osaltaan vaalien somettunutta luonnetta. Eri sosiaalisen median kanavilla on ollut omanlaisensa vaikutus eri vaaleissa ehdokkaiden suunnatessa sinne, missä äänestäjienkin oletetaan olevan. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Facebook oli selvästi ehdokkaiden suosituin kanava. Neljä vuotta myöhemmin Twitter nousi sen rinnalle. Vuonna 2019 ehdokkaiden määrä Instagramissa moninkertaistui, eikä heistä käytännössä kenelläkään ollut vielä Tiktok-tiliä.

Jos Vepsäläisen ennustealgoritmin käyttämään aineistoon olisivat sisältyneet myös Tiktok, Youtube ja Instagram, olisivat esimerkiksi perussuomalaisten menestys ja Sanna Marinin someyksinvalta olleet paremmin nähtävissä. Pelkkien seuraajamäärien lisäksi myös tykkäysten, kommenttien ja katselukertojen laskeminen toisivat varmasti mielenkiintoisia lisänäkökulmia.

Kun tulevaisuudessa aineiston kerääminen vaalituloksia ennustavia algoritmeja varten helpottuu, korostuu samalla kysymys siitä, miten sosiaalinen media itse asiassa vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Voidaan esimerkiksi pohtia, mikä on ehdokkaan tosiasiallinen näkyvyys, minkälainen viesti palveluiden käyttäjiin uppoaa ja kuinka paljon somekanavien oma toimijuus vaikuttaa kokonaisuuteen.

Vaalien lopputulosta voidaan analysoida lukemattomista eri näkökulmista. Vaikka sosiaalinen media on merkittävä taustatekijä, se ei yksin riitä selittämään kokonaistulosta eikä sitä tulisi liiaksi korostaa. Se, että perussuomalaisten kaikkien aikojen tulosta yritetään selittää pois ehdokkaiden ahkeralla sometuksella on yksinkertaistus, joka ohittaa puolueen suosion kasvun todelliset syyt. Vepsäläisen malliinkin perustuen voidaan todeta esimerkiksi ehdokasasettelun olevan edelleen ratkaisevassa asemassa vaalitulosten kannalta.

Määrä ei korvaa laatua, sillä ensikertalaiset tai muuten tuntemattomat ehdokkaat eivät vedä samoissa määrin ääniä kuin kokeneet ja tunnetut hahmot. Luonnollisesti myös ehdokkaiden vaalipiireillä on suuri merkitys. Suuremmalla kansallisella äänimäärällä ei välttämättä saa kilpailijaa enemmän edustajapaikkoja, jos ehdokkaat eivät ole sopivissa vaalipiireissä.

Tätä juttua kirjoittaessa tarkemman äänestysdatan julkaisemiseen on vielä yli kuukausi aikaa. Tilastojen myötä voimme pätevämmin tulkita esimerkiksi nuorten äänestyskäyttäytymistä, joka toistaiseksi on ollut pitkälti spekulaatioiden kohteena. On kuitenkin jo selvää, että sosiaalisen median käytön kasvu ei ole nostanut kokonaisäänestysprosenttia.

Äänestyskäyttäytyminen on monisäikeinen kokonaisuus. Yleisesti ajatellen tärkeintä äänestyspäätöksessä on ehdokaspuolueen aatteellinen linja. Sen jälkeen tulevat erinäiset psykologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset osatekijät. Parlamentarismin tehokkuuden kannalta olisi suotavaa, että kansalaisten tärkeänä pitämät ja yhteiskunnallisesti vakavat asiakysymykset painaisivat enemmän. Yleensä julkinen keskustelu vilisee epäolennaisuuksia, vaalikoneiden kysymykset ovat johdattelevia ja puoluekuri rajoittaa itsenäistä ajattelua. Monipuoluejärjestelmä on esipureskeltujen ideologioiden menu, josta on lupa valita yksi kerral-

laan. Riippumattomille ehdokkaille ei ole sijaa. Liikkuvia äänestäjiä kutsutaankin demokratian ritareiksi. He ovat yleensä aktiivisimpia varsinaisena vaalipäivänä. Ilman tarkempaakin dataa voidaan jo todeta, että näissä vaaleissa ritareita oli totuttua enemmän – tosin eri motiivein ja vaihtelevalla menestyksellä. Keskusta maksoi korkean hinnan vasemmistohallitukseen kuulumisesta. Metropolien ulkopuolinen väestö siirtyi vahvemmalle puolelle ja oikeistolaisen talouspolitiikan kannattajat vaihtoivat kokoomukseen. Taktinen äänestäminen taas koitui erityisesti vasemmiston kohtaloksi, jolle jäi paikkoja vähemmän kuin vihreille, vaikka sen keräämä kokonaisäänimäärä oli suurempi.

Monipuoluejärjestelmän tähdellisin ominaisuus on se, että yhden puolueen diktatuuri on käytännössä mahdoton. Oli vaalien voittaja sitten mikä tahansa puolue, ei se pysty ikinä saavuttamaan kaikkia tavoitteitaan, koska toimivan enemmistöhallituksen rakentaminen edellyttää konsensusta ja kompromisseja. Juuri tästä syystä tuleva hallitus tulee tekemään kompromisseja, joiden tarkoitus on vain yrittää pitää valittu kokoonpano kasassa hallituskauden loppuun asti.

Kaupankäynti aatemarkkinoilla käy erityisen kuumana hallitusneuvotteluissa. Seuraavien neljän vuoden ajan voittajat pyrkivät määrittelemään vaalilupauksensa ja tavoitteensa uudestaan. Tarina jatkuu. Innokkaimmat odottavat jo seuraavan talven presidentinvaaleja, kesän 2024 europarlamenttivaaleja ja ensimmäistä kertaa yhdessä järjestettäviä alue- ja kuntavaaleja keväällä 2025. III

SÄPISSÄ

Tampereen yliopiston kolmella kampuksella on paljon tiloja, joihin opiskelijat eivät pääse sisään.

Tutustuimme säpissä oleviin tiloihin, kampuskehityksen nykytilanteeseen ja siihen, mitä kehitettävää kampuksilla tällä hetkellä todellisuudessa on.

K

olmen kampuksen tilojen nykytilanteet ja muutossuunnitelmat herättävät opiskelijoissa ärtymystä ja hämmennystä, kun moukarin uhan alla ovat jo valmiiksi kortilla olevat opiskelu- ja järjestötilat. Tarjolla on kuitenkin vain jargonia, toimitilaohjelmaa, toteutumatonta yhteisödialogia, jatkovalmistelua, luonnoskaavioita sekä koronan- ja aataminaikaista käyttöastedataa. Kehityksen nykytilanne ja tulevat vaiheet ovat monelta hukassa, mutta huolia riittää.

Hervannan kampuksen Päärakennuksessa lienee yksi korkeakouluyhteisön parhaista opetustiloista, Kielikeskus. Entisen TTY:n kirjaston paikalla toimivassa Kielikeskuksessa on modernit ja monipuoliset tilat, joissa on kampuskeittiön ja työpisteiden lisäksi useita keskikokoisia luokkahuoneita. Harmi sinänsä, että viimeksi mainitut ovat opiskelijoilta lukossa.

”Tuntuu, että meillä on tarpeeksi neliöitä, mutta niitä ei käytetä tarpeiden mukaan”, sanoo materiaalitekniikan opiskelija ja tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan (ENS) kampuskehitystyöryhmän opiskelijajäsen Miika Virpinen

Hänen mukaansa Kielikeskuksen tilat ovat suosittuja ja välillä hyvin ruuhkaisiakin.

”Kampuskehityksessä on jo onneksi tunnistettu tämä ongelma, ja toivottavasti se otetaan myös oikeasti huomioon suunnittelussa ja käytännössä. Tilapalvelut lupasivat maaliskuussa ratkaisua lukittujen tilojen ongelmaan, mutta toimeenpanosta ei ole tietoa”, Virpinen sanoo.

Kampuskehityksen asiantuntija Tytti Ritala vahvistaa, että tilanteeseen liittyy ristiriitaisuuksia. Osa tiloista on vähällä käytöllä erityisesti opetuksen ulkopuolella, ja samaan

aikaan opiskelijoilta saadaan palautetta työskentelypisteiden vähyydestä. Ritalan mukaan tilapalvelut ja kampuskehitys ratkovat haastetta sekä nykyisissä että kehitettävissä tiloissa. Esimerkiksi keskustakampuksella on avattu uusia tiloja opiskelijoiden käyttöön, joita ainakin varausten perusteella on ryhdytty käyttämään aktiivisesti.

Miika Virpisen mukaan Hervannan kampuksen tiloissa opiskelijoille aiheuttavat närää myös esimerkiksi pistorasioiden puute, hiljaisten itseopiskelutilojen vähyys sekä kerhotilojen niukkuus. Digihuumasta huolimatta tiloja esimerkiksi etäluennolle tai Teams-palaveriin osallistumiselle ei ole.

”Tiloja on juuri ja juuri tarpeeksi, mutta niitä pitäisi funktionalisoida. Opiskelijoita mietityttääkin, miten tälle kehitykselle käy, jos itse neliöitäkin leikataan”, Virpinen sanoo.

Jotkut opiskelijoiden huolista kampuksen kehittämisessä liittyvät tietotekniikkaan, kuten esimerkiksi tietokoneluokkien tulevaisuuteen ja etäkäyttöön eli Virtual Desktopiin. Esimerkiksi mallintamisessa käytettävät raskaat ohjelmistot eivät pyöri joka opiskelijan sylimikrolla.

”Tärkeitä tarpeita on paljon, ja jää nähtäväksi, voidaanko kaikki toteuttaa. Esimerkiksi jo pelkästään materiaalitekniikan alan sisällä on lukuisia erilaisia tarpeita, ja tutkimustyössä laitteille on hyvinkin erilaisia vaatimuksia tilan suhteen”, Virpinen selventää.

Hänen mukaansa myös työturvallisuuden toteutuminen on huolettanut erityisesti opettajia, kun esimerkiksi turvaväleistä ja laboratorioiden säilytystiloista leikataan.

”Tiloja tarvitaan tietysti myös isoille, vaarallisille välineille, ja niille täytyy olla huomioituna tarpeelliset

työturvallisuusvälit. Jos laitat näpit väärään paikkaan, sinusta tulee onnellinen proteesin omistaja”, Virpinen huomauttaa.

Työturvallisuus huolettaa myös yhteistoimintaneuvoston henkilöstöä. Neuvoston tehtävänä on seurata yhteistoiminnan toteutumista yliopistossa, ja se edustaa kaikkia yliopiston henkilöstöryhmiä. Neuvoston marraskuisessa lausunnossa epäillään, ”onko suunnitelmissa huomioitu tehostamisen fyysiset, terveysturvalliset, työhyvinvointiin ja työnteon edellytyksiin liittyvät rajat”.

Toinen iso opiskelijoilta lukossa oleva tila löytyy Kaupin kampuksen Arvo-rakennuksesta. Arvon kirjasto on ollut jo jonkin aikaa tyhjänä ja säpissä. Lääketieteen opiskelija ja Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran (TLK) puheenjohtaja Emilia Tapion mukaan kirjastoa on yritetty vuokrata muiden tahojen käyttöön, mutta siinä ei ole onnistuttu.

”Meille tiedotettiin, että kirjasto suljettiin vähäisen lainaamispalveluiden käytön takia. Meillä olisi todella paljon tarvetta opiskelutiloille, joten onneksi saimme pitää edes hiljaisen tilan”, Tapio sanoo.

Kaupin kampuksella opetustilat ovat avoinna opiskelijoille. Tapion mukaan opiskelijoilla on ollut suhteellisen vähän todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa kampuspolitiikkaan, vaikka tarve tilojen säilyttämiselle on selvä. Hiljaiset opiskelutilat saatiin säilytettyä neuvottelemalla, mutta kirjaston käyttämiselle ei muuten ole enää mahdollisuuksia.

”Tiloistamme leikattiin jo valmiiksi Rokotetutkimuskeskus, ja kirjaston jälkeen mistään ei kyllä olisi varaa tiivistää. Opiskelutiloista on jatkuvasti puutetta, joten esimerkiksi opetustilat ovat kovassa käytössä”, Tapio toteaa.

"LUULEN, ETTÄ TARPEET TULEVAT HYVIN HUOMIOITUA JA ON TÄRKEÄÄ JA HIENOA, ETTÄ HANKKEISSA ON VAHVA EDUSTUS TIEDEKUNNISTA JA OPISKELIJOISTA."

HYÖKKI Kampuskehityksen johtaja

Yliopiston lähipalveluiden päällikkö Suvipäivi PöytälaaksoKoistisen mukaan kirjaston siirtyminen yhden kerroksen omatoimikonseptiin ei ole ollut kirjaston omissa käsissä, vaan tilojen tulevaisuus on tilapalveluiden ja kampuskehityksen kontolla. Kirjastonjohtaja Riitta Lähdemäen mukaan tämä johtuu siitä, että kirjasto on tiloissaan vuokralainen. Alemmasta kerroksesta luovuttiin vähentyneen käytön ja elektroniseen aineistoon siirtymisen vuoksi. Kampuskehityksen johtajan Satu Hyökin mukaan tilapalvelut tai kampuskehitys eivät ole mukana kirjaston tilojen kehittämisessä.

Keskustakampuksen tilat ovat opiskelijan kannalta vielä kohtalaisen hyvällä mallilla. Kirjastoon on lisätty lukuvuoden aikana 180 uutta työskentelypistettä, ja erilaiset lukossa olevat tilat ovat pääasiassa henkilöstön ja esimerkiksi ITC-tiedekunnan osittain lakkauttaman Radio Moreenin tiloja.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tekemässä lausunnossa ollaan kuitenkin huolissaan siitä, onko kehityssuunnitelmissa otettu huomioon tilojen nykyinen käyttöaste ja tarve. Viime vuoden lopulla tehdyn lausunnon mukaan ”tiedekunnan käytössä on syksyllä 2022 kampuskehityksen toimittamien tietojen mukaan 9,19 neliötä työntekijää kohden, josta toimistotilaa on 6,46 neliötä työntekijää kohden. Tiedekunnan tilat ovat siis jo nyt laskennallisesti ylitäytettyjä, mikäli tavoitteena pidetään kymmenen neliön mitoitusta. Tiedekunnan mitoitus on myös yliopiston tihein”. Lausunnossa esitetään huoli siitä, riittääkö opetus- ja opiskelutiloja juuri opiskelijoiden käyttöön opiskelijamäärien jatkuvasti kasvaessa.

Huolta ja epävarmuutta tilojen tulevaisuudesta siis on, ja kampuskehityksen konkretia ja toimenpiteet ovat jääneet monille pimentoon. Miika Virpisen mukaan yleinen konsensus on, että kaikki ovat aiheesta pihalla.

”Kehittämiseen ja tiloihin liittyvä info ei selkeästi tavoita yhteisöä. Intra ei toimi ainoana viestimisväylänä”, hän sanoo.

Virpinen on kampuskehitystyöryhmän opiskelijaedustajana huomannut, että opiskelijoita on projektissa mukana hyvin vähän.

”Joko aihe ei jaksa kiinnostaa, koska koetaan omien vaikutusmahdollisuuksien olevan niin pieniä, tai sitten tehdään työtä mieluummin omassa ainejärjestössä, killassa tai kerhossa.”

Opiskelijoita voi myös mietityttää, otetaanko tilatarpeisiin liittyvät toiveet tosissaan. Kampuskehityksen viestintä on hyvin asiantuntijakielistä, vaikeasti lähestyttävää ja hankalasti ymmärrettävää. Monet eivät ole lainkaan kärryillä siitä, mitä tiloissa todellisuudessa tapahtuu ja tulee tapahtumaan.

”Esimerkiksi Konetalon kiltakäytävän ja Skillan kiltahuoneen kohtaloista on liikkunut monenlaista tietoa, koska toimista ja suunnitelmista ei ole viestitty tarpeeksi suoraan”, Virpinen sanoo.

Kampuskehitys onkin yrittänyt viime aikoina madaltaa opiskelijoiden kynnystä osallistua päätöksentekoon ja keskusteluun esimerkiksi koulutuspolitiikkavastaavien ja kiltojen yhteyshenkilöiden sekä Sähkötalo Research Hub -työpajan avulla.

Tulevat suunnitelmat ovat herättäneet hämmennystä myös tiedekunnan henkilöstössä. Tekniikan ja luon-

nontieteiden tiedekunta teki viime vuoden lopulla lausunnon omista tiloihin liittyvistä tarpeistaan ja huolistaan, ja lausunnossa kyseenalaistettiin erityisesti Konetalon tulevaisuuteen liittyvät suunnitelmat. Lausunnossa sanottiin, että toimitilaohjelman mukaan Konetaloon olisivat jäämässä vain suuret luentosalit, ja 17 pienryhmätilaa otettaisiin pois käytöstä. Kiltakäytävän tulevaisuudesta ei mainittu mitään. Lopulta kampuskehitys takasi kiltakäytävän säilymisen, mutta tiedekunnan luottamus viestintään rakoilee.

Kampuskehityksen johtaja Satu Hyökin mukaan henkilöstön ja opiskelijoiden epätietoisuus ja epävarmuus voivat johtua esimerkiksi siitä, että hankkeet eivät ole vielä toteutusvaiheessa eikä selkeää konkretiaa siis ole vielä tarjolla.

”Meillä on hankkeissa mukana suuri joukko tiedekuntien edustajia, ja he ovat ainakin hyvin ajan tasalla. Voi siis olla hieman kyse siitä, keneltä kysytään. Selvitysvaiheessa olevat hankkeet eivät välttämättä vielä kiinnosta varsinkaan heitä, joita ne eivät koske”, Hyökki sanoo.

Hän arvelee, että hankkeen edetessä myös uusia ihmisiä saattaa hiljalleen aktivoitua mukaan. Toimitilaohjelman valmistelun lähtökohtana on Hyökin mukaan se, ettei opetustiloista ensisijaisesti tingitä, ja jos tiloja poistuu, niille mietitään vaihtoehtoisia tai uusia ratkaisuja.

”Tilatarpeita on erilaisia tieteenalasta ja pedagogiikasta riippuen, joten on tärkeä tehdä yhdessä valmistelua ja tarkastelua. Luulen, että tarpeet tulevat hyvin huomioitua ja on tärkeää ja hienoa, että hankkeissa on vahva edustus tiedekunnista ja opiskelijoista.” III

"TILOJA TARVITAAN TIETYSTI MYÖS ISOILLE, VAARALLISILLE VÄLINEILLE, JA NIILLE TÄYTYY OLLA HUOMIOITUNA TARPEELLISET TYÖTURVALLISUUSVÄLIT. JOS LAITAT NÄPIT VÄÄRÄÄN PAIKKAAN, SINUSTA TULEE ONNELLINEN PROTEESIN OMISTAJA"

MIIKA VIRPINEN Materiaalitekniikan opiskelija

Diplomityöstä tuli tutkimusmatka kaupunkiluontoon

Sini Antila: ”Kaupunkiluonto kutsui minua, ja siitä lähti ideani samannimiseen diplomityöhöni. Maisterikurssien loputtua ja työelämässäkin hetken oltuani minusta tuntui, ettei rakennusalalla ymmärretä tarpeeksi luonnon prosesseja. Halusin hankkia lisää tietoa rakentamisen vaikutuksista kaupunkiluontoon. Päätin tehdä kirjallisuuskatsauksen kaupunkiluontoa ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevistä lähteistä. Lähteet olivat poikkitieteellisiä, mutta keräsin ja analysoin aineistoa arkkitehdin näkökulmasta.

Diplomityöstäni tuli eräänlainen tutkimusmatka. Se käsittelee kaupunkirakentamista sellaisilla tavoilla, joita ei tyypillisesti rakennushankkeissa käsitellä. Lopputuloksesta tuli oppikirja ennen kaikkea itselleni, mutta tietenkin myös kollegoille ja muille alan edustajille.

Kaupunkiluonnon määritelmä on monimutkainen ja liukuva skaala. Kaupunkiluonnolla voidaan tarkoittaa niin keinotekoisia parvekekasvatuksia kuin lähes luonnontilaisia metsiäkin. Työni yksi tarkoitus olikin laajentaa näkemystä kaupunkiluonnosta ja sen tulevaisuudesta. Sen käsitys voisi mielestäni ulottua koskemaan ihan koko kaupunkia, koska kaikkialla voi olla luontoa.

Tutkielmassa opin eniten kaupunkiluonnon moniulotteisuudesta ja rakentamisen vaikutuksista maaperään. Luontoarvoja pohditaan paljon rakennushankkeissa, mutta asioita yritetään ratkoa lähinnä kestävyystavoitteiden kannalta ja siten ne jäävät usein teknisiksi asioiksi. Harvoin muistetaan ottaa huomioon, että maan alla on elämää ja maaperän käsittelyllä on aina vaikutusta siihen – sekä hyvässä että pahassa.

Toivoisin, että kestävyyden korostamisen lisäksi suunnittelisimme kaupunkiympäristöä muillekin kuin ihmisille. Sillä tavoin me pystymme rakentamaan monimuotoisempaa ympäristöä, joka tuottaa tutkimusten mukaan hyvinvointia myös ihmisille.

Aiheen rajaus tuotti minulle vaikeuksia, ja jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tiivistää sitä. Työtä suunnitellessani ajattelin, että tämä on viimeinen hetki oppia uutta yliopistossa. Siksi halusin perehtyä itselleni uuteen, henkilökohtaisestikin tärkeään aiheeseen. Olisin voinut päästä helpommalla valitsemalla jonkin tutumman ja helpommin rajautuvan aiheen, mutta näin tämän hyvänä päätöksenä yliopistouralle.” III

DIPPA

» OTSIKKO: "Kaupunkiluonto kutsuu, kuuleeko arkkitehti? Arkkitehdin tutkimusmatka kaupunkiluonnon monimuotoisuuden tekijöihin sekä sitä tukeviin suunnittelukeinoihin."

» MITTA: 79 sivua.

» ALA: Arkkitehtuuri.

» KAUAN KESTI? Aika lailla tasan vuosi.

» KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5?

"4,8. Poikkitieteellinen aihe teki työstä haastavan ja ylipäätään työn tekoprosessi ei ollut helpoin."

"HARVOIN MUISTETAAN OTTAA HUOMIOON, ETTÄ MAAN ALLA ON ELÄMÄÄ JA MAAPERÄN

KÄSITTELYLLÄ ON AINA VAIKUTUSTA SIIHEN – SEKÄ HYVÄSSÄ ETTÄ PAHASSA."

Sini Antila

Teksti & kuvat SAARA PELTOLA

Gradu tutki elpymistä ja elinvoimaisuutta mielipaikoissa

MIELTYMYKSIIN LUONTO- JA KAUPUNKIPAIKKOIHIN."

GRADU

» OTSIKKO: "Elpyminen ja elinvoimaisuus ulkomielipaikoissa: Luonto- ja kaupunkisuuntautuneisuus ennustajina?"

» MITTA: 51 sivua.

» ALA: Psykologia.

» KAUAN KESTI: 3,5 vuotta.

» KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5?

"Vaihteli 3–5 välillä, koska työn tekemiseen mahtui paljon erilaisia hetkiä."

Hilla Vehkaoja: ”Tutkin ympäristöpsykologian gradussani ihmisten mielipaikkoja eli paikkoja, jotka ovat tärkeitä ja auttavat tunteiden säätelyssä.

Gradun aihe valikoitui kiinnostuksestani ympäristöpsykologiaan.Ympäristöpsykologia on aika pieni ala, ja olin käynyt aiheesta yhden kurssin ennen lopputyön tekemistä. Kuten psykologiassa on Tampereen yliopistossa tapana, valitsin ympäristöpsykologian ryhmästä sopivan aineiston. Taustatutkimuksen jälkeen sain valmiin datan, jonka perusteella muodostin tutkimuskysymykset ja toteutin määrällisen tutkimuksen. Datani oli kerätty viidestä eri maasta kyselylomakkeella, josta otin vain tarvitsemani kohdat huomioon.

Mielipaikka-termiä ja mielipaikoissa käymisen hyvinvointivaikutuksia on tutkittu entuudestaan jo aika paljon, mutta minä halusin selvittää tarkemmin ihmisten mieltymyksiä eri ympäristöjä kohtaan. Myöskään kaupunkisuuntautuneisuutta ei olla tutkittu paljoa, joten tutkimukseni valotti sitä.

Jaoin kaupungissa sijaitsevat ulkopaikat luontomaisiin ja kaupunkimaisiin paikkoihin ja selvitin, minkä verran kummassakin paikassa koetaan elpymistä ja elinvoimaisuutta. Luontomaisia paikkoja olivat esimerkiksi kaupunkimetsät tai puistot ja kaupunkimaisia paikkoja rakennetut paikat, kuten kahviloiden terassit. Jatkona selvitin, onko elpymisen ja elinvoimaisuuden kokemisella laajemmin yhteyttä ihmisen mieltymyksiin luonto- ja kaupunkipaikkoihin.

Yllätyin tutkimustuloksista: elpyminen ja elinvoimaisuus oli kaikissa paikoissa vahvempaa niillä ihmisillä, jotka olivat luontosuuntautuneita. Kaupunkisuuntautuneisuus ei sen sijaan ollut yhteydessä elpymiseen ja elinvoimaisuuteen mielipaikoissa. Näyttää siis siltä, että luontosuuntautuneisuudella olisi merkitystä elpymisen kannalta myös kaupunkimaisissa mielipaikoissa.Toisin kuin oletin, kaupunkisuuntautuneisuus ei vaikuta olevan yhteydessä kaupunkimielipaikoissa koettuun hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Alku meni pitkälti itselleni uusien termien selvittelyyn. Olisin halunnut pohtia aihetta ennen kuin keksin tutkimuskysymykset, ja siksi niistä tuli mielestäni hieman sekavat. Kirosin monimutkaisia tutkimuskysymyksiäni vielä loppupohdinnassakin.

Tärkein saamani oppi työn tekemisestä oli, että vaikka työn tekeminen tuntuu vaikealta, se tulee kyllä joskus valmiiksi. Nyt se on vihdoin valmis.” III

Hilla Vehkaoja

"SELVITIN, ONKO ELPYMISEN JA ELINVOIMAISUUDEN KOKEMISELLA LAAJEMMIN YHTEYTTÄ IHMISEN

Armeijan toinen sukupuoli

Puolustusvoimat aikoo ottaa kevään aikana kantaa asevelvollisuuden laajentamiseen myös naisia koskettavaksi. Voiko armeija olla tasa-arvoinen paikka kaikille?

Teksti MIIRA PARHIALA Kuvat EINO ANSIO

Vain yhtä sukupuolta koskevaa asevelvollisuutta on pidetty suurimpana tasa-arvoa loukkaavana rakenteellisena käytäntönä Suomessa. Samaan aikaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen osallistuvat naiset kokevat epäasiallista kohtelua sukupuolensa vuoksi: mediassa vilisee usein tarinoita vakavasta syrjinnästä ja sukupuolesta johtuvasta kiusaamisesta.

Yleinen näkemys Puolustusvoimissa on, että naisiin suhtaudutaan armeijassa kuten miehiinkin. Kaikki varusmiespalveluksessa olevat henkilöt ovat sotilaita ja siksi kaikille on samat tehtävät ja vaatimukset. Sukupuolia ei ole näin ollen syytä erotella toisistaan.

Oikeudenmukaisen yhteiskunnan ihanteena voitaisiin pitää tilannetta,

jossa sukupuoli ei määrittele ennalta käsityksiämme suhteessa toisiin ihmisiin eikä sanele sitä, miksi meidän on mahdollista tulla. Tässä suhteessa Puolustusvoimat siis ainakin näennäisesti toteuttaa tasa-arvoisen organisaation ihannetta.

“Sukupuolten tasa-arvo toteutuu varusmiespalveluksessa hyvin, siinä ei niinkään ole ongelmia”, Pääesikunnan sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen toteaa.

Armeijan sukupuolikysymykset ovat muussa yhteiskunnassa julkisen keskustelun näkyvimpiä huolia samaan aikaan, kun Puolustusvoimien sisällä sukupuoli halutaan tehdä näkymättömäksi. Mutta voiko sukupuolta ohittaa armeijassakaan vielä täysin?

Sotilaskodin munkkeja on jäljellä vain muutama.

Nämä vaaleanpunaiseksi

kuorrutetut pomadat ovat legendaarisia sotkun munkkeja, kai niihin liittyvän nostalgia-arvon vuoksi. Otamme kuvaajan kanssa lautasillemme yhdet, ja menemme istumaan varusmiehistä täyttyvän sotilaskodin yhteen pitkään pöytään yhdessä Porin prikaatin tiedottajan Viljami Honkiniemen kanssa.

“Säkylän Sotilaskotiyhdistyksen toiminta on voittoa tavoittelematon-

"SUKUPUOLTEN

PALVELUKSESSA HYVIN, SIINÄ EI NIINKÄÄN OLE ONGELMIA."

HANNU MAIJANEN Pääesikunnan sosiaalipäällikkö

ta. Siksi munkit ovat noin halpoja”, Honkiniemi kertoo. Munkit maksavat alle euron.

“Toisaalta varusmiesten päivärahakin on vain 5,40 euroa. Naisilla siihen tulee vielä päälle varusraha, 1,50 euroa.”

Varusrahalla katetaan sellaisten henkilökohtaisten varusteiden hankkiminen, joita Puolustusvoimat ei järjestä. Näitä ovat esimerkiksi alusvaatteet ja kuukautissuojat.

Visiiri otti helmikuussa yhteyttä Satakunnan lennostoon, Panssariprikaatiin, Porin prikaatiin ja Puolustusvoimien mediapalveluun sopiakseen vierailusta johonkin Puolustusvoimien joukko-osastoista. Halusimme käydä paikan päällä tunnustelemassa, miltä armeija naiselle näyttää.

Lopulta Porin prikaati oli ainoa joukko-osasto, joka toivotti meidät tervetulleeksi.

“Viranomaisen viestinnän ja luotet-

tavuuden kannalta läpinäkyvyys on meidän velvollisuutemme. Avoimuus ja se, että tuomme arkemme esille sellaisenaan median nähtäville, on kaikkien etu”, Honkiniemi toteaa.

Tutkimusten mukaan sukupuoli on Puolustusvoimissa merkittävin yksittäinen syy eriarvoiselle kohtelulle. Tutkimuksista selviää, että naisvarushenkilöt ovat raportoineet miehiä enemmän kielteisestä kohtelusta palveluksen aikana. Kielteinen kohtelu liittyy sukupuoliseen häirintään ja tuen puutteeseen ryhmässä.

Sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuskysymyksien ratkominen puolustusvoimien kaltaisessa organisaatiossa on haastavaa, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Katri Otankorpi-Lehtoranta. Hän on keskittynyt tutkimustyössään esimerkiksi Puolustusvoimien organisaa-

tiokulttuuriin ja tasa-arvokysymyksiin, turvallisuusalaan ja syrjintään työelämässä.

“Muutoksen tulisi lähteä yhteisymmärryksestä siinä suhteessa, mitä tasa-arvolla organisaatiossa tarkoitetaan. Erilaiset tasa-arvoymmärrykset pitäisi tehdä organisaation sisällä näkyväksi ja sitten löytää jaettu näkemys siitä, millaiseen tasa-arvonäkemykseen organisaatiossa halutaan yhdessä sitoutua”, Otankorpi-Lehtoranta sanoo.

Hänen mukaansa Puolustusvoimien väkivaltamonopoliin perustuva ydintehtävä ylläpitää Puolustusvoimien perinteisiä vaatimuksia, odotuksia ja arvoja. Puolustusvoimat on kuitenkin sidoksissa myös muuhun yhteiskuntaan ja siinä tapahtuviin muutoksiin, kuten tasa-arvoajattelun kehittymiseen. Tämä muodostaa Otankorpi-Lehtorannan mukaan organisaation sisälle ristiriidan, jota hän kutsuu sotilasorganisaatioihin liitty-

"ERILAISET TASAARVOYMMÄRRYKSET

KATRI OTANKORPI-LEHTORANTA Yhteiskuntatieteiden tohtori

Luutnantti Kentala on nähnyt vuosien varrella muutoksen nuorissa. Nykynuoret ovat hänen silmissään sangen valveutuneita. Se muuttaa myös sitä, miten nuoret kohtelevat toisiaan varusmiehinä armeijassa.

väksi paradoksiksi.

“Sotilasorganisaatioiden täytyy ydintehtävää hoitaakseen tasapainoilla avoimuuden ja sulkeutuneisuuden välillä, eli sotilaallisen toiminnan tilan ja siviilimaailman välillä.”

Ristiriita ulottuu Otankorpi-Lehtorannan mukaan yksittäisen sotilaan arkeen ja varusmiespalvelukseen saakka. Tällä ristiriidalla voidaan selittää myös organisaation sisäisiä, keskenään erilaisia tasa-arvoymmärryksiä: toinen sotilas voi nähdä tasa-arvotilanteen armeijassa hyvänä sotilasorganisaation luonteeseen vedoten, kun taas toinen sotilas voi kokea perustavanlaatuista epätasa-arvoisuutta organisaation sisällä.

Ristiriita selittänee myös armeijan tasa-arvotilanteeseen liittyviä poikkeavia näkemyksiä julkisessa keskustelussa.

Munkit on syöty. Kello on 11:15 ja tiedämme, että pääporteilla jo odotetaan.

Luutnantti Joni Kentala on varmasti sotilaallisessa aikataulussa. Hän toimii tällä hetkellä yksikön päällikkönä.

Esittelemme itsemme, kädenpuristus on vankka. Heitämme rinkat maastonvihreän kuljetusajoneuvon takatilaan. Kentalan on määrä viedä meidät maastoon seuraamaan toisen jääkärikomppanian Alfa-joukkueen sotaharjoituksia vuorokauden ajaksi.

“Ne pääsi eilen nukkumaan vasta aamuyöllä, kun harjoiteltiin ampumista pimeässä. Mutta ovat ne nyt saaneet nukuttua”, Kentala puhelee. Tie on töyssyinen ja kuoritakkini hiostuttaa huhtikuisen auringon paahtaessa ikkunoista. On laitettava aurinkolasit.

“Hyvä keli sattui tälle vierailulle”, tuumaamme. Onneksi ei sada.

Meidät esitellään Alfa-joukkueen apukouluttajalle. Joukko on juuri lounastauolla. Kauha kalisee metallista pataa vasten ja varusmiesten maiharit tamppaavat metsäisen maaston ritiseviä risuja.

TÄMÄ MENEE SELKEÄSTI PAREMPAAN SUUNTAAN KOKO AJAN."

JONI KENTALA Luutnantti

Kuvaajamme kysyy, keitä ja mitä saamme kuvata. Autojen tunnistenumerot pitää peittää, karttoja ei saa kuvata. Entä ihmiset?

“Alfa! Jos joku ei halua näkyä Tampereen ylioppilaslehden kuvissa, niin tulee nyt tähän sen sanomaan!” apukouluttaja huutaa.

Lusikoiden kolina ja askeleet pysähtyvät. Kaikki katsovat meitä hetken hiljaa ja jatkavat sitten kuin olkiaan kohauttaen ruokataukoaan.

“Se vitun lakki pois päästä ku syärään, Alanen perkele”, jostain kuuluu. Eino aloittaa kuvaamisen.

Alfa-joukkueella on tänään ohjelmassa polttotaisteluharjoittelua. Kentala neuvoo, että minun kannattaa olla astumatta vesilätäköihin. Niihin on voinut valua napalmia tai muuta palavaa ainetta, ja vesi on kovin huono vastus napalmille.

"Onko kaikilla sopivat varusteet polttotaisteluharjoitteluun?" kersantti kysyy joukkueelta. "Herra kersantti, mulla on hiuksissa kumilenkkejä. Pitääkö ne kaikki ottaa pois?" yksi aliupseerikoulutettavista kysyy. "Hyvä kysymys. Ei ole omakohtaista kokemusta."

Seuraan, kuinka palava ihminen –tässä tapauksessa nukke – sammutetaan.

“Nykynuoret ovat monella tapaa sangen valveutuneita”, Kentala toteaa, kun keskustelemme harjoitusta seuraten. Hän korostaa, että ei käytä termiä nykynuoret missään nimessä negatiivisessa sävyssä.

“Ollaan ihmisiä ihmiselle riippumatta siitä, mikä sukupuoli, etninen tausta tai muu on. Tämä menee selkeästi parempaan suuntaan koko ajan”, Kentala sanoo. Hän on palvellut niin sanotusti vihreissä verkkareissa kahdeksan vuotta. Muutos on

"OLLAAN IHMISIÄ IHMISELLE RIIPPUMATTA SIITÄ, MIKÄ SUKUPUOLI, ETNINEN TAUSTA TAI MUU ON.

vajaan kymmenenkin vuoden aikana ilmeisen selvä.

Nykyään ymmärretään Kentalan mukaan sekin, mitä sanat voivat merkitä. Joillekin tämä ymmärrys on muodostunut armeijaan tullessa jo vahvemmaksi kuin jollekin toiselle. Ne nuoret, joilla on hyvä ymmärrys yhdenvertaisuusasioista ja kokemusta erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta, osaavat myös todennäköisesti toimia paremmin muiden varusmiesten kanssa.

Armeijassa on aina ollut käyttäytymiseen liittyvää kasvatusta. Alkujaan

se on liittynyt sotilasorganisaation tapoihin: kuinka esimerkiksi vanhempaa henkilöä puhutellaan. Kentalan mukaan nyt on alettu puhua myös ongelmista niiden oikeilla nimillä. Esimerkiksi alokasjaksolla varusmiehille järjestetään oppitunteja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioista.

“Kun häirintäilmoituksia tulee, haluamme puuttua niihin niin sanotusti kovalla kädellä ja nopeasti. Katkomme ne asiat saman tien, kun niitä esiintyy”, Kentala sanoo.

“Ne ovat usein vain tosi hankalia. Sen, joka on kokenut häirintää, täy-

tyy olla äärettömän rohkea, että hän uskaltaa siitä puhua. Ja vain ja ainoastaan silloin, kun hän uskaltaa siitä puhua ja tulla siitä ilmoittamaan, me pystymme asialle tekemään jotain.”

Kentala yrittää opettaa varusmiehille, että oravanpyörä ei katkea ikinä, jos joku ei katkaise sitä. Siksi kannattaa olla rohkea, eikä vain olla mukana pyörittämässä samaa kehää.

Armeija sopii Kentalan mukaan kenelle tahansa suomalaiselle. Ei tarvitse olla syntynyt rynnäkkökivääri kädessä ja patruunavyö olalla, vaan erilaiset taustat ovat rikkaus. Osa voi

Armeijassa kaikki henkilöt ovat sotilaita, joille on samat tehtävät ja vaatimukset – ainakin teoriassa.

olla lahjakkaita IT-puolen asioissa, osalla esimerkiksi järjestökokemus antaa edellytyksiä johtajatehtäviin.

Kentalan mukaan Puolustusvoimat ei tahona ohjaa varusmiestä stereotyyppiseen maskuliinisen sotilaan muottiin, mutta hän tunnistaa kyllä kuvailemani hahmon – kukapa ei. Tuon hahmon meille rakentaa jo tv-sarjojen, elokuvien ja videopelien luoma kuvaus kovasta, voimakkaasta ja usein kylmästä supersotilaasta.

“Varmasti meillä on niitäkin, jotka siihen mahtuu ja haluaa mahtua, ja joillakin Puolustusvoimissa työskentelevillä voi olla yhä tällaisia käsityksiä”, Kentala pohtii.

“Mutta jos joku väittää, että vaikka-

pa pienikokoinen ei yksioikoisesti soveltuisi sotilastehtäviin tai että Puolustusvoimissa ei olisi sijaa tunteille, niin silloin henkilö on epäammattimainen tai ei ole kiinnostunut ottamaan asioista selvää.”

Kaikkia sukupuolia koskettavassa asevelvollisuudessa Kentalaa huolettaa ainoastaan resurssien puute. Tällä hetkellä resurssit eivät Kentalan mukaan riittäisi kaikkia sukupuolia koskevaan asevelvollisuuteen, sillä nytkin “mennään aika ohuella”.

Hän vertaa tilannetta luokanopettajiin: ryhmäkoot ovat liian isoja ja opettajia liian vähän. Suomen Upseeriliiton mukaan Puolustusvoimien henkilöstövaje on tällä hetkellä noin

300–350 upseeria, ja Nato-jäsenyys lisää tätä tarvetta entisestään.

Ylen vaalikonedatasta selviää, että 38,6 % perussuomalaisten, 56,3 % kokoomuksen ja 59,6 % sosialidemokraattien eduskuntavaaliehdokkaista kannatti kaikkia koskevaa asevelvollisuutta sukupuolesta riippumatta. Kaikista ehdokkaista 53,8 % kannatti asevelvollisuuden laajentamista kaikkia sukupuolia koskevaksi.

“Vuonna 2025 on todennäköisesti jo yhteiset kutsunnat koko ikäluokalle. Naisten ulottaminen asevelvollisuuden piiriin on tästä seuraava askel”, Varusmiesliiton puheenjohta-

Kello on puoli yhdeksän illalla. Sadekuurot ovat tiivistyneet usvaksi maankamaralle. On aika opetella käsikranaattien käyttöä.

ja Elina Riutta kommentoi Tulvalle tammikuussa 2023.

Asevelvollisuus on ollut tähän asti pääosin poliittinen kysymys, johon esimerkiksi Puolustusvoimat ei ole ottanut kantaa. Kysyimme Pääesikunnan sosiaalipäällikkö Hannu Maijaselta, onko Puolustusvoimien yleinen linja tulevaisuudessa se, että naisetkin halutaan asevelvollisiksi.

“Tätä asiaa selvitetään. Tässä kevään aikana Puolustusvoimat ottaa asiaan kantaa. Se on työn alla. Se on lopulta poliittinen päätös, jota Puolustusvoimat ei ratkaise, mutta oman kantansa kyllä esittää”, Maijanen toteaa.

“Jos asevelvollisuus tulee koskettamaan kaikkia, pitää ottaa entistä vakavammin huomioon se tutkimustieto, jota meillä on asepalvelusta suorittavien naisten syrjintäkokemuksista”, yhteiskuntatieteiden tohtori Katri Otankorpi-Lehtoranta sanoo.

Otankorpi-Lehtorannan mukaan tutkimustietoa Puolustusvoimien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmista riittää – eri asia on se, otetaanko tutkimustieto myös konkreettisiksi toimenpiteiksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden suunnittelussa ja edistämisessä.

“Se edellyttää toimenpiteiden nimeämistä, käytäntöön siirtämistä ja näiden asioiden edistymisen seuraamista”, Otankorpi-Lehtoranta toteaa.

Puolustusvoimilla on Hannu Maijasen mukaan selkeä tahtotila saada lisää naisia palvelukseen. Yksi syy tähän on se, että ikäluokat pienenevät – miehet eivät tulevaisuudessa enää yksinään riitä kattamaan koulutettavien määrän tarvetta.

Tällä hetkellä Puolustusvoimissa on käynnissä pilottikokeilu, jossa varusmiehen kotiuttamiseen liittyvän loppupalautteen lisäksi kerätään palautetta myös koulutusjaksoilta. Näin varusmiehiltä kerätään kokemuksia jokaisen koulutusjakson päätteeksi, mikä mahdollistaa negatiivisiin kokemuksiin puuttumisen jo palveluksen aikana – pelkän loppupalautteen perusteella korjaavia toimenpiteitä voidaan tehdä vasta seuraavalle saapumiserälle.

Myös varusteisiin on Maijasen mukaan tulossa muutoksia lähivuosien aikana. Tällä hetkellä varusteet ovat naisten ja miesten kesken samat. Sukupuolten välisiä tai yksilöllisiä eroa-

vaisuuksia esimerkiksi vartalon muodossa ei huomioida varusteissa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi heille, joilla on kapea vyötärö.

Varustehankinnan tarkempaa aikataulua Maijanen ei osaa sanoa.

“En osaa sanoa mistä johtuu, ettei Puolustusvoimissa ole tähän asti ollut erikseen naisille sopivia varusteita. Toki naiset ovat vain pieni osuus kaikista varusmiehistä ja varusteet ovat iso kustannuserä.”

Puolustusvoimien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmista on oltu tietoisia jo pitkään. Tampereen yliopistossa on tutkittu yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa sukupuolten välistä tasa-arvoa yli kymmenen vuoden ajan. Miksi esimerkiksi jaksopalaute pilotoidaan vasta nyt, vaikka tarve jatkuvan palautteen keräämiselle on osoitettu jo kauan sitten?

”Puolustusvoimien hidasta muuttumista selittävät esimerkiksi byrokraattisuus, hierarkkisuus, meritokratia ja tietynlainen narsistisuus, joka tässä yhteydessä tarkoittaa itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden illuusiota organisaation sisällä. Ongel-

mien olemassaoloa saatetaan kieltää sen sijaan, että niihin tartuttaisiin avoimesti”, Katri Otankorpi-Lehtoranta pohtii.

Istun kuljetuspanssariajoneuvon eli Pasin ohjaamossa ja tuijotan ikkunaan hiljalleen ropisevia piskoja. En ole ihan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu.

"Onko jotain, mitä mun pitäis tietää?" kysyn.

"Ei, istu siinä ja kattele ikkunasta”, kuljettaja vastaa. Hänellä on päässään valtava karvahattu ja kuulokkeet.

”Se kattoluukku on jumissa, voit sää koittaa saara sen auki. Viimeks saatiin sillai, et potkastii se", hän kertoo minulle.

En koita potkaista luukkua auki.

Kuski alkaa puhua puhelimeen kuulokkeiden kautta. Oletan, että linjan toisessa päässä on vaununjohtaja. He miettivät, koska saadaan ruokaa.

Ilmassa haisee kaasu ja jokin rautainen. Huomaan sateen yltyvän. Kuvaaja-Eino on istutettu toisen Pasin ohjaamoon, jossa kattoluukku nähtävästi ei ole jumissa: näen Einon kur-

kistelevan luukusta kamera kädessään.

Odotamme vielä pitkältä tuntuvan vartin. Puhelimeni akku on lopussa ja akkupankkini on rinkassa, joka on heitetty johonkin Pasin takatilaan varusmiesten reppujen alle. Pitäisi päästä pissalle, mutta en kehtaa kysyä ehdinkö käydä vielä puskassa.

Ryminä on valtava, kun Pasi käynnistetään ja matka alkaa. Sivupeilistä näen, miten renkaista jää maahan raskaat painaumat. Kuljettajan ja vaununjohtajan puhelinkeskustelu hukkuu moottorin jylinän alle.

Yhtäkkiä teemme oletettavasti vaununjohtajan käskystä tiukan käännöksen vasempaan, tieltä metsikköön. Väistelemme korkeita mäntyjä, kunnes kohta pysähdykselle on hyvä. Kuljettaja painaa ohjaamosta merkkiäänen, ja joku Pasin takatilassa huu-

taa muille sotilaille käskyn: ”Jalkaudu!”

Muutamassa sekunnissa varusmiehet ovat juosseet rynnäkkökivääreineen ja sinkoineen panssarivaunun eteen asemiinsa. Kuljettaja odottaa, ja etsii sitten reitin puiden väleistä rymistellen takaisin loskaiselle tielle. Jatkamme hitaasti tietä pitkin eteenpäin. Sotilaat etenevät metsikössä juosten Pasin molemmin puolin. Kuljettaja kiroaa surkeita pyyhkijöitä, kun sade yltyy ja vesipisarat valuvat ikkunalaseja pitkin yhtenään.

”Onko meillä ovi auki?” kuljettaja yhtäkkiä kysyy. "Kuuluu sellane ääni, ihan ku ois."

"Vaikka jalkaudutaan ripeästi, niin ne ovet kiinni! Sellanen palaute", hän toteaa puhelimeen ykskantaan.

Pyyhkijät vinkuvat etulasia pitkin ja jättävät jälkeensä sotkuisia viiruja.

Katselen niiden lomasta, kun jäisessä maastossa juostaan sinko selässä.

Natonkin jäsenenä Suomi tulee päättämään kansallisista puolustusperiaatteistaan itse. Asevelvollisuus on ollut maanpuolustuksemme kulmakivi, eikä Suomen tarvitse Nato-jäsenmaanakaan tätä asiaa muuttaa. Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Iro Särkkä sanoo, että Nato-jäsenyys kuitenkin tuo uudenlaisia vaatimuksia.

“Mutta on huomioitava esimerkiksi se, että asevelvollisia ei tulla lähettämään Nato-johtoisiin operaatioihin, vaan Nato-johtoiset operaatiot ja valmius tullaan toteuttamaan ammattihenkilöstön ja -upseeriston kantahenkilökunnan kautta.”

Moni Nato-maa on liittymisensä jälkeen siirtynyt maanpuolustuksessaan ammattiarmeijaan. Näillä mailla ei ole kuitenkaan samanlaista maantieteellistä yhteyttä Venäjään kuin Suomella: yksistään Suomen itäraja on yhtä pitkä kuin Naton itäraja on yhteensä.

Suomalaisten puolustus- ja turvallisuuspoliittisten asenteiden sävy on muuttunut huomattavasti Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä Ukrainassa helmikuussa 2022. Evan Arvoja asennetutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista suhtautuu Nato-jäsenyyteen myönteisesti, kun syksyllä 2021 Natoon liittymistä kannatti vain 26 prosenttia suomalaisista. Samaan aikaan suhtautuminen maanpuolustustakin kohtaan on muuttunut: suomalaisten maanpuolustuntahdon on mitattu olevan historiallisen korkealla.

“Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan pelästytti suomalaiset ja toi meidät perimmäisten kysymysten äärelle. Ihmiset havahtuivat siihen, että onnellista hyvinvointivaltiota täällä pohjolassa ei tule pitää itsestäänselvyytenä, vaan se voi olla jo ulkoisen uhkan takia uhattuna”, Särkkä kuvailee.

Harjoituksen jälkeen saavumme Pasien kyydissä leiritymispaikalle.

Alfa-joukkueen käsketään laittamaan leiri minttiin. Aikaa on kaksikymmentä minuuttia. Aliupseerikoulutettava Vilma Bergring, 20, kumartuu nostamaan maastosta vahvaa oksaa. Hän ottaa sen kantoon, ja

huomaan olevani hieman tiellä.

“Epätasa-arvoisuutta on vaikeaa saada kokonaan pois. Kuitenkin tosi hyvin meidät naiset on tänne otettu. Me ollaan kuitenkin kaikki sotilaita täällä, ei ole naisia tai miehiä”, Bergring toteaa.

“Joskus saattaa tulla pientä huomautusta, että toi ei osaa koska se on tyttö. Sillon me vaan pusketaan muijien kaa vielä kovempaa.”

Välillä muut ovat saaneet Bergringin mukaan palautetta, että ottakaas meidän likoista mallia.

“Meidän kouluttajat ovat puuttuneet epäkohtiin tosi hyvin. Itelle tu-

lee heti muutamat esimiehet mieleen, joille voi mennä sanomaan, jos on hankalia kokemuksia.”

Bergring ei kuitenkaan ajattele, että mediassa esille nousevat tarinat naisten kokemasta syrjinnästä armeijassa olisivat paisuteltuja. Bergringin tuvassa on 2 naista ja koko joukkueessa naisia on 4. Heistä on muodostunut tiivis porukka.

“Me ollaan pidetty toistemme puolta. Jos joku ei ole uskaltanut sanoa, niin toinen sanoo. Mä ehkä olen se, joka uskaltaa olla äänessä. Sitten taas jos en ole viitsinyt tai kehdannut tehdä jotain, niin joku muu on tehnyt sen”, hän pohtii.

Jääkärikomppaniassa vaaditaan kovaa fyysistä kuntoa. Aliupseerikoulutettava Fanny Hansen, 19, kokee toisinaan, että itseään joutuu todistelemaan, että “pysyy kyllä niiden äijien perässä”.

Hansen on huomannut, että joskus miehille laitetaan fyysisempiä tai vaativampia tehtäviä. Siitä on tullut olo, että naisille ei anneta niitä vaikeimpia hommia.

“Siitä pitää vain uskaltaa sanoa, kyllä ne sitten otetaan huomioon.

Keskustelun kautta pääsee ihan tasapuolisesti tekemään”, hän pohtii.

Hansen ja Bergring kokevat, että armeija on lisännyt itsevarmuutta ja rohkeutta.

“Oon ehkä aina ollut vähän sellainen, että haluan näyttää pojille, että oon ihan samalla tasolla kuin te. Toivon, että pystyn näyttämään esimerkkiä”, Bergring sanoo.

He molemmat suhtautuvat myönteisesti ajatukseen kaikkia sukupuolia koskettavasta asevelvollisuudesta, vaikka toisaalta Bergring korostaa ymmärtävänsä miksi kaikki eivät halua armeijaan tulla. Eihän se kaikkia varten ole.

“Tuntuu sinänsä luonnolliselta ajatukselta, että asevelvollisuus olisi kaikille. Olen miettinyt, että miksi mä en voisi olla täällä, kun kaikki miehetkin joutuvat tämän joka tapauksessa käymään. Miksi se ei olisi naisille samalla tavalla?” Hansen pohtii.

Hän uskoo, että mitä enemmän armeijassa on naisia, sitä parempaan suuntaan asiat menevät. Kaikkia koskettava asevelvollisuus voisi pakottaa Puolustusvoimat muuttumaan tasa-arvoisempaan ja yhdenvertaisempaan suuntaan. III

Vilma Bergring ja Fanny Hansen kokevat, että armeija on lisännyt itsevarmuutta ja rohkeutta.

"JOSKUS SAATTAA TULLA PIENTÄ HUOMAUTUSTA, ETTÄ TOI EI OSAA KOSKA SE ON TYTTÖ. SILLON ME VAAN PUSKETAAN MUIJIEN KAA VIELÄ KOVEMPAA."

VILMA

BERGRING

Aliupseerikoulutettava

Ihan kuin ulkomailla olisi

Autokoulussa on jo usean vuoden ajan hyödynnetty opetussimulaatioita. Voisiko simuloitu matka Saksaan toimia apuna koulun kieltenopetuksessa? Tampereella kehitetyt kielisimulaatiot rohkaisevat lukiolaisia vieraan kielen puhumiseen.

KTamperelaisen Sammon keskuslukion saksan ryhmällä on alkanut kielisimulaatio. Näytöillä näkyy videokuvaa saksalaisesta Heidelbergin kaupungista. Kaikilla on kuulokkeet päässä. Silmien tasolta kuvatussa videossa kävellään paikasta toiseen, kunnes saavutaan puistoon.

Puistossa tavataan edellisen simulaation Saksan-lennolta tuttu ”kaveri”, ja keskustelu alkaa saksaksi. Jutellaan muun muassa siitä, mitä yhteistä on Heidelbergillä ja Tampereella.

uuliainen hiljaisuus luokkahuoneessa katkeaa kuin sormia napsauttamalla, kun viisitoista pulpeteissa istuvaa lukiolaista alkaa yhtäkkiä puhua saksaa. He eivät puhu toisilleen eivätkä opettaja Kristiina Pekkaselle, vaan läppäreidensä näytöillä näkyvälle hahmolle.

Opiskelijat puhuvat, ja kuulokkeiden mikrofoni äänittää puheen. Ohjeet näytön alalaidassa vinkkaavat, mistä kulloinkin on tarkoitus puhua. Hahmo nimeltä Sara nyökkäilee, reagoi ja vaikuttaa kuuntelevan puhetta.

Tilanne muistuttaa vuorovaikutusta.

Sitten Sara esittelee Heidelbergin

Teksti EINO RISSANEN Kuvat LAURI KARO

vanhaa kaupunkia. Myöhemmin simulaatiossa kirjoitetaan vielä puhetta hyvinvointiaiheiseen seminaariin.

Kun opiskelijoiden näyttöjä vilkuilee, juuri kukaan ei näytä harhailevan netissä. Vain yksi pelaa shakkia puheenkirjoitustehtävän aikana, mutta muut keskittyvät kirjoittamiseen.

Kolmen vartin jälkeen simulaatio on ohi, ja lukiolaiset alkavat jutella keskenään siitä, miten meni.

”Paremmin kuin viimeksi”, Sauli Laakso sanoo. Kurssilaiset ovat tehneet saman simulaation ensin kotona totutellakseen ja nyt toisen kerran, kun simuloiminen on jo tutumpaa.

Julia Leinosen simulaatio ei alussa toiminut, mutta lähti sitten rullaamaan. Miro Sivosen simulaation ääni ei aluksi kuulunut, vaikka tarina eteni.

Tekniikka ei siis ainakaan tällä kertaa ole ollut pettämätön, mutta nuoret eivät vaikuta turhautuneilta.

”Ymmärrän, miksi tätä tehdään”, Julia Leinonen sanoo.

Sammon keskuslukiosta neljän ratikkapysäkin päässä Tammelassa on Crealang oy:n toimisto.Yritystä johtaa Tampereen yliopiston soveltavan kielitieteen dosentti Kim Haataja. Kielisimulaatiot ovat hänen keksintönsä, melkeinpä elämäntyönsä. Hän on kehitellyt niitä jo 17 vuoden ajan.

”Ekassa prototyypissä vuodelta 2006 istuin sohvalla ja luin mikkitelineeseen teipatusta paperista vuorosanoja videolle. Joku vielä kysyi, voiko tuon simulaation ostaa!” Haataja naurahtaa.

Nykyään elokuvamaisia simulaatioita tekee Haatajan ohjauksella ihmisjoukko, joka koostuu ainakin dramaturgeista, näyttelijöistä, castingista, ohjelmistotiimistä, kuvaajista ja leikkaajista eri Euroopan maista.

Haataja näkee vaivaa kielisimulaatioita kootessaan. Hän käsikirjoittaa ne, sovittaa käsikirjoitukset simulaatioita käyttävän koulun opetussuunnitelmaan, keksii simulaation hah-

moille persoonat ja sijoittaa niiden tapahtumat kuvauspaikkoihin Euroopassa. Simulaatioiden on tarkoitus viedä opiskelija virtuaalisesti opeteltavan kielen toimintaympäristöön, kuten Saksaan.

Simulaatiot ovatkin ehtineet jo levitä. Suomessa niitä käyttää parikymmentä eri lukiota. Uusinta, juuri valmistunutta simulaatiopakettia käytetään tällä hetkellä Sammon keskuslukiossa ja Helsingin saksalaisessa koulussa, muualla Euroopassa Madridin saksalaisessa koulussa sekä Liettuassa ja Puolassa. Tuoreimpien simulaatiosarjojen toteutuksen ovat rahoittaneet EU ja Saksan ulkoministeriö.

Ajatus kielisimulaatioista alkoi muotoutua Kim Haatajalle 2000-luvun alussa. Haataja oli inspiroitunut kielikylpyopetuksesta Suomessa ja Kanadassa, ja toisaalta hän oudoksui 1990-lukulaista tapaa opettaa saksaa suomalaisessa

Dosentti Kim Haataja on kehittänyt kielisimulaatioita jo 17 vuoden ajan. Niitä on hyödynnetty peruskouluissa ja lukioissa Suomessa sekä useissa Euroopan maissa vuosien ajan.

Tulevaisuudessa hän haluaisi viedä simulaatioita enemmän ammatilliseen koulutukseen ja työelämään.

yliopistossa.

”Germanistiikan syventävissä seminaariopinnoissa käytettiin valtaosin suomea, ja esimerkkejä opetukseen otettiin pääosin englannista. Ei pitäisi puhua vain kielestä, vaan ennen kaikkea kielellä.”

Näistä havainnoista kirposi lopulta Haatajan vuonna 2004 valmistunut tohtorinväitöskirja. Siinä tarkasteltiin, kuinka kielenoppija omaksuu suullista kielitaitoa aineopetusta ja kieltenopetusta yhdistävässä opetuksessa verrattuna perinteiseen kieltenopetukseen.

Haataja on juuri saanut valmiiksi 36 simulaatiojaksoa kattavan paketin, jota pilotoidaan parhaillaan Suomessa, Liettuassa, Puolassa ja Espanjassa. Päättynyttä työvaihetta hän kuvailee megalomaaniseksi.

Jokainen simulaatio on sovitettu ja räätälöity simulaatioita käyttävän maan opetussuunnitelmaan. Ne eivät ole pelkkää kohdekielen small talkia, vaan niissä yhdistyy eri oppiaineiden opetus.

Esimerkiksi espanjalaisille kahdek-

sasluokkalaisille laadituissa simulaatioissa on otettu huomioon se, että oppilaat ovat juuri opiskelleet historian tunneilla Martti Lutherista. Oma sovitustyönsä on ollut myös Suomen lukioiden tuoreimman opetussuunnitelman kanssa.

”Suomen lukioiden valtakunnallinen opetussuunnitelma on kunnianhimoinen: kieltä tulisi omaksua ja käyttää yli oppiainerajojen, ja teemoina on muun muassa kestävä kehitys, sosiaalinen integraatio ja hyvinvointi. Ajatus on sinänsä mainio, mutta voi olla eri todellisuus, kuinka LOPS toteutuu kouluissa käytännössä. Kielisimulaatioissa tämä kaikki kuitenkin tapahtuu”, Haataja lupaa.

Parin kanssa tehtävät keskusteluharjoitukset ovat perinteinen tapa harjoittaa vieraan kielen vuorovaikutustaitoja koulussa. Kielisimulaatiot tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden harjoitella puhumista natiivipuhujan kanssa.

”Natiivipuhujalle puhuminen vaatii rohkeutta, ja tämä auttaa siinä”,

uskoo Sammon keskuslukiota toista vuottaan käyvä Elsa Rusanen

Samalla kurssilla opiskeleva Sauli Laakso kokee niin ikään rohkeutensa saksan puhumiseen parantuneen simulaatioiden avulla. Miro Sivonen myötäilee.

”Keskustelussa on järkeviä kysymyksiä, jotka tulisivat oikeassakin elämässä vastaan”, Sivonen sanoo.

”Aihepiirit ovat arkisia”, Julia Leinonen lisää, ja Onni Mattila komppaa. Mattila kokee oppineensa muutaman simulaatiokerran aikana selvästi tehokkaammin kuin perinteisissä keskusteluharjoituksissa.

Näytölle puhuminen vaati aluksi rohkeutta, mutta lukiolaiset kertovat kuitenkin tottuneensa siihen.

”Se, että piti suoraan lähteä tekemään tällaista ilman aiempaa kokemusta, jännitti. Siinä on aika tietoinen ympäristöstään. Ajattelin, että kaikki kuulevat, kun puhun koneelle. Mutta onneksi kotona sai rauhassa harjoitella ensin”, Elsa Rusanen sanoo.

Luokassa omaan suoritukseen keskittymisessä auttavat kuulokkeet, jotka vaimentavat ympäriltä tulevaa ääntä.

”Ei mua ainakaan kiinnosta, mitä joku Onni puhuu”, Miro Sivonen sanoo.

Rusanen, Laakso, Leinonen, Mattila ja Sivonen ovat opiskelleet saksaa ala-asteelta asti. Simulaatioihin he tutustuivat vasta lukiossa.

”Tämä on täysin erilainen tapa opettaa kieliä, se harjoittaa eri kykyjä. Tavallisesti opetuksessa on käyty läpi sanastoa ja kielioppia”, Laakso sanoo.

Rusanen pohtii, että simulaatioissa pitää päästää irti täydellisyyden tavoittelusta.

”Yhden sanan kohdalle ei voi pysähtyä, niin se arjessakin menee”, hän sanoo.

Lukiolaiset huomauttavat, että kielisimulaatiot sopivat tietynlaiseen opetukseen, mutta eivät kaikkeen. Pohjalle vaaditaan perustietoja, muuten opetus ei toimi.

”Rakenteet pitää osata, esimerkiksi se, miten kerron oman mielipiteen”, Laakso sanoo.

Tätä mieltä on myös saksan opettaja Kristiina Pekkanen

"SIMULAATIOT OVAT YKSI TYÖKALU MUIDEN JOUKOSSA. KÄYTÄMME NIITÄ, KUN NE SOPIVAT HYVIN OPETUKSEEN."

KRISTIINA PEKKANEN Saksan opettaja

Hänellä on jo vuosien kokemus kielisimulaatioiden kanssa toimimisesta Sammon keskuslukiossa.

”Simulaatiot ovat yksi työkalu muiden joukossa. Käytämme niitä, kun ne sopivat hyvin opetukseen. Parhaiten ne sopivat myöhäisemmille opintojaksoille ja esimerkiksi suullisen viestinnän kurssille”, Pekkanen kiteyttää.

Hän kehuu simulaatioita siitä, kuinka ne yhdistävät kuullun ymmärrystä, puhetaitoja, kohdekielen kulttuurin tietoa sekä kirjoittamista.

”Kokemus on autenttinen, ihan kuin juttelisi oikeasti saksalaisen kanssa. On hyvä tehdä puheharjoituksia myös tunnilla kaverin kanssa ja reagoida kaverin puheeseen, mutta tämä on hyvä lisä.”

Kim Haatajan mukaan kielisimulaatioiden ei ole tarkoitus levitä jokaiseen kieltenopetuk-

sen vaiheeseen.

”Kun opetetaan kielitietoa ja kielioppia, en näe kielisimulaatioita sopivana työkaluna. Tämä ei ole väline lähtökohtaisesti itseoppimiseen vaan totuudenmukaiseen osaamisen dokumentointiin. Toki täysipainoinen simulaatioon osallistuminen edellyttää kielitaitoa pohjalle.”

Sammon keskuslukiolla simulaatioita hyödynnetään saksan ja englannin kursseilla. Saksan A-oppimäärän opiskelija tekee lukion aikana noin viisi eri simulaatiota, jokaisen niistä yhden tai kaksi kertaa, Kristiina Pekkanen arvioi. Käyttö ei siis ole läheskään jokapäiväistä.

”Tämä on lisätyökalu, jolla voi katsoa, missä mennään kielitaidon kanssa”, opiskelija Elsa Rusanen tiivistää.

Tällaisiksi Haataja on simulaatiot tarkoittanutkin. Simulaatiossa käydyt keskustelut ja viestintätilanteet

äänitetään, ja opettaja voi kuunnella ne ja antaa yksilöllistä palautetta. Toisaalta yksitellen äänitteiden kuunteleminen ja palautteen antaminen vie aikaa, jota opettajilla harvemmin on liikaa.

Kielisimulaatioihin kuuluu kiinteästi myös kieliprofiilin täyttäminen. Kieliprofiili on digitaalinen työkalu kielitietoisuuden lisäämiseksi. Oppija pohtii, missä ja millaisissa yhteyksissä hän käyttää opettelemaansa kieltä, kuinka usein, ja kuinka oppija kokee oppivansa parhaiten. Sitä täytetään säännöllisesti, jotta syntyy jatkumo.

Simulaatiot ja profiilit yhdessä antavat Haatajan mukaan oppijalle ja opettajalle hyvin kattavan näkymän kielitaidon kehittymiseen.

Tekniset opetusmenetelmät vaativat totuttelua ja toimintavarmuutta. Niin oppilaiden kuin opettajan pitää ensin hallita uudet opetuksen tavat, ja toisaalta välillä tekniikka vain pettää.

Sammon keskuslukiossa on välillä jouduttu ihmettelemään, miksi opiskelijan vastaukset eivät ole tallentuneet simulaatioon. Välillä opiskelijan puheen äänitteen tallennuslaatu vaihtelee, välillä netti ei toimi riittävän hyvin korkean resoluution simulaatiovideota katsottaessa. Joskus simulaatiossa on ollut ohjelmointivirhe.

”Mahdollisuus sille, ettei mitään tällaista olisi näin laajassa kokonaisuudessa, on olematon. Näitä parannellaan pikkuhiljaa”, Kim Haataja myöntää.

Koulun digitalisaatio nostattaa aika ajoin huolta esimerkiksi oppilaiden keskittymiskyvystä. Kristiina Pekkanen on nähnyt 30 vuoden opettajanuransa aikana valtavasti muutosta kieltenopetuksessa.

”Uskoisin, että kun tulee erilaisia tapoja oppia ja opetella, kyllä se varmaan palvelee oppimista ja on kaikille hyödyksi”, Pekkanen arvelee.

Sammon lukion saksan ryhmäläisten loppuarvosana kielisimulaatioille on varovaisen myönteinen.

”Kunhan ei liian usein näitä. Puhumaan oppii, mutta sanastoa ei niin paljon”, kommentoi Miro Sivonen.

”Jos ei osaa puhua kieltä, tämä ei toimi. Muuten tämä on opettavaista”, Sauli Laakso arvioi.

”Jatkoon menee”, kuuluu Julia Leinosen mielipide. III

Sammon lukion saksan opiskelijoiden mukaan kielisimulaatioon on helppo keskittyä, sillä jokaiseen keskustelunaiheeseen ja tehtävään on annettu aikaraja. Tällöin ei ehdi ajautua seikkailemaan nettiin.

oikea työ

Muusikkona tunnettu Antti Autio on Nätyltä valmistunut teatteritaiteen maisteri. Hän toivoo, että olisi ollut opintojen aikana vähemmän huolissaan.

Teksti MIIRA PARHIALA Kuvat HENRIETTA SOININEN

nsimmäinen kappale on omistettu isoisälle. Antti Autio laulaa Emmanuelin yksin kitaransa kanssa. Bändi tulee pian, mutta aloitetaan näin.

Kello on hieman yli viisi lauantai-iltapäivällä. Se on erikoinen ajankohta keikalle, mutta iltayhdeksän keikka myytiin hujauksessa loppuun.

Monet kriitikot nostivat Kaikki talot huojuu -albumin (Soit se silti, 2022) yhdeksi viime vuoden parhaista kotimaisista levyistä. Tänään on albumin syntymäpäivä.

Narikassa kuulen ohimennen, että kello viiden lisäkeikkakin on melkein täynnä. Vain pari lippua on jäljellä.

Sinun äänesi jäi pihalle kaikumaan / Sinä rummutit peltikattoja / Taisit tietää, että sinua ei voi unohtaa / Kun istutit näitä sireenipensaita.

Tunnelma on välitön ja intensiivinen. Kappaleissa yhdistyy herkkyys ja mahtipontisuus, erityisesti jouset luovat nostetta.

Muistetaan / Että tärkein mitä tarvitaan / Sitä ei pysty murentamaan / Ja se on rohkeus.

Tapaamme Antti Aution kanssa seuraavana päivänä teatterityön

tutkinto-ohjelman Nätyn aulassa. Kaksi loppuunmyytyä keikkaa vaativat veronsa: artisti vaikuttaa vähän väsyneeltä. Autio särpii kahvia pahvimukista ja

Ekertoo heränneensä Omenahotellista tunti sitten.

Matka Tampereen yliopistolle sentään taittui ulkomuistista.

”Siitä alkaa olla jo seitsemän vuotta, kun valmistuin täältä.”

Autio sai teatteritaiteen maisterin paperit Tampereen yliopistosta vuonna 2016, mutta Nätyllä alumnia ei selvästikään ole unohdettu. Ohi kulkevat opettajat tulevat tervehtimään häntä lämpimästi, halaamaankin.

”Kuin johonkin himaan olisi tullut”, Autio toteaa.

Nätyläisten yhteishenki tuntuu hämmentävältä, kun tänne astelee talouden ja johtamisen tiedekunnasta. Saan kuulla, että luentojakin saatetaan seurata täällä säkkituolien uumenista tai maassa makoillen.

Taiteiden opinahjo tuntuu narniamaiselta luolaverkostolta harmaan yliopistomme alla.

Kerron, että Narnian kalustosta käskettiin lähettää Antille terveisiä: sähkökitara on nyt korjattu. En tiedä, mistä on kyse, mutta Autio näyttää tietävän.

”Tein musiikkia jo ennen Nätyä, mutta täällä sen tekeminen vahvistui.”

Vaikka esillä oleminen yhdistää teatteria ja musiikkia, taiteiden väliltä löytyy myös eroavaisuuksia.

”Musiikkimaailma on hyvin paljon sallivampi. Kukaan ei esimerkiksi oleta, että keikka alkaa heti tasalta. Teatterissa on selkeää, että esitys alkaa silloin kun on ilmoitettu. Itse en juo alkoholia ennen keikkaa, mutta yleistä on, että joku voi ottaa bissen. Teatterissa se ei tulisi kuulonkaan.”

Jännitys sen sijaan on joka lavalla sama: aina jännittää ihan hirveästi.

“Musiikissa pystyn enemmän liikkumaan ja tekemään asioita fiiliksen mukaan. Teatterissa esitys menee, kuten on sovittu. Musiikissa sen voi rikkoa, voi sanoa välispiikin, tai olla sanomatta mitään.”

Antti Autio sai jo lapsena nähdä maailman, jota eletään ja ajatellaan taiteen kautta. Isä oli näyttelijä, äiti oli opiskellut kuvataideterapeutiksi. Se heijastui kasvatukseen.

”Saatoimme esimerkiksi levittää valtavan paperirullan koko talomme pituudelta maahan ja piirtää sen yhdessä täyteen. Joskus piirsimme pihaan liiduilla ja kiipesimme parvekkeelle katsomaan, miltä se näyttää.”

Autio muutti lukioikäisenä alle kolmentuhannen asukkaan Oitin kylästä Helsinkiin. Erilaiset taideprojektit tulivat tutuiksi Kallion lukiossa ja haaveet oman taiteen tekemisestä alkoivat syttyä.

Lavalla oleminen tuntui kuitenkin vieraalta. Lukioikäisenä Autio ajatteli, ettei näytteleminen olisi yhtään hänen oma juttunsa. Teatteri oli hänelle ennen kaikkea yhteisöllisyyden tila. Lopulta näyttelemiseenkin syttyi palo. Se tapahtui Ylioppilasteatterissa.

”Kaikki siellä oli niin kiehtovaa ja koukuttavaa. En ollut tavannut aiemmin sellaisia tyyppejä missään. Se meininki vei mukanaan.”

Nätyn ovet avautuivat toisella yrittämällä. Autio sanoo, ettei olisi välttämättä jatkanut hakemista kovin kauaa, jos paikkaa ei olisi irronnut: teatteriopinnot eivät olleet minkäänlainen pakko. Ne olivat vaihtoehto, joka sattui toteutumaan.

”Intohimoni teatteria kohtaan on ollut hyvin kokonaisvaltaista. Esiintyjän tontti ei ollut ainoa puoli, mikä siinä kiinnosti. Yhtä lailla kirjoittaminen, ohjaaminen ja musiikkipuoli ovat houkutelleet.”

Näyttelijätyön opiskelu yliopistossa oli antoisaa. Autio teki opintojensa aikana aktiivisesti musiikkia, julkaisi levynkin. Se oli kouluprojekti, johon Autio teki kappaleen päivässä kuukauden ajan.

Muistoja. Autio löytää itsensä Nätyn seinille ripustetuista valokuvista.

Yhteisöllisyyden tuomasta turvasta ja innostavista koulutöistä huolimatta paineet ja pelot tulevasta valtasivat teatteriopiskelijan mieltä.

Huijarisyndrooma jyskytti takaraivossa rumia kysymyksiä, jotka saivat kyseenalaistamaan omat taidot ja kyvyt. Onko musta tähän? Oliko tämä nyt ihan oikein? Onko tässä tapahtunut jokin virhe?

Aution oli vaikeaa ymmärtää, ettei hänen tarvitsisi muuttua keneksikään toiseksi. Vasta valmistumisen jälkeen Autio alkoi uskoa, että se riittää, mitä hänessä jo on. Keneksikään toiseksi ei edes voisi muuttua, vaikka opettelisi kuinka monta volttia tahansa.

”Opetus oli tutkinnon loppuvaiheilla enemmän sen tutkimista, mitä itsestä jo löytyy. Sen tajuaminen ja siihen uskominen tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin.”

Se, että yrittää aina vain enemmän ja enemmän, ei välttämättä vie minnekään, Autio oivalsi. Entä jos yrittäisikin vähemmän?

”Toivoisin, että en olisi ollut opiskelijana niin huolissani koko ajan. Olisi pitänyt kulkea useammin nautintoa kohti.”

Yliopiston tehtävä on muuttaa ja avartaa ihmistä uusiin suuntiin.

Autio kokee muuttuneensa Nätyn myötä niin kokonaisvaltaisesti, ettei muutoksen yksityiskohtia pysty erottelemaan.

Opinnot tekivät hänestä Antti Aution.

Nätystä puhuttaessa saattaa herkästi unohtua, että kyseessä on viisivuotinen akateeminen tutkinto

Tampereen yliopiston informaatio-

teknologian ja viestinnän tiedekunnassa. Nätyläiset valmistuvat teatteritaiteen maistereiksi.

Näyttelijäopiskelijat käyvät lounaalla Juveneksessa ja kamppailevat Sisun kanssa kuten muutkin opiskelijat, mutta muutoin he vaikuttavat omalta kuppikunnaltaan.

Kysyn, missä määrin Autio lopulta koki olevansa osa Tampereen yliopiston yhteisöä. Hän mittailee pikkurillin kärkeään. Autio ei omistanut opiskelijahaalareita, äänestänyt edarivaaleissa tai käynyt Hämeenkadun approilla.

Myös aktiivinen musiikin tekeminen vaikutti siihen, ettei Autiolla ollut juurikaan aikaa opiskella muita aineita Tampereen yliopistossa, vaikka mielenkiintoa olisikin ollut.

Nätyläiset saattavat opiskella maisterivaiheessa omien opintojen ohessa esimerkiksi sukupuolentutkimusta, filosofiaa ja johtamista, Nätyn teatterityön professori ja tutkinto-ohjelmavastaava Pauliina Hulkko kertoo.

Aution mielestä on hyvä asia, että Nätyssä akateemisuutta liitetään vahvasti teatteritaiteen opintoihin. Kaikki

taide ei ole tutkimusta, mutta taiteilijan taiteellinen toiminta voi muuttua tiedeyhteisössä taiteelliseksi tutkimukseksi. Se ei ole tutkivaa taidetta, vaan tutkimista taiteen kautta.

”Puhtaasti akateeminen työ oli tosi makeeta ottaa mukaan taiteen tekemiseen”, Autio kertoo. Hän teki maisterin työnsä maskuliinisesta hegemoniasta teatterissa. Siinä hän peilasi omia kokemuksiaan suhteessa kriittiseen miestutkimukseen.

Taiteellisessa tutkimuksessa omaan kokemukseen voi suhtautua tiedon lähteenä, mikä erottaa taiteellis-tieteellisen tutkimuksen yleisestä tieteen käsityksestä.

“Kokemukset ovat valideja lähteitä silloin, kun niiden kautta tapahtuu ymmärrystä ja käsitteellistämistä. Tutkimus ei voi perustua kokemukseen, mutta kokemus voi olla osa aineistoa”, Pauliina Hulkko selventää. Kokemus voi muuttua aineistoksi esimerkiksi työpäiväkirjan muodossa.

Opintojen tutkimuksellisuus auttaa taiteilijaa ymmärtämään oman työnsä merkitystä yhteiskunnassa. Hulkon mukaan on tärkeää, että taiteilijat osaavat perustella oman työnsä – poliitikot kun voivat sanoa siitä mitä tahansa, tai olla sanomatta mitään.

Osalla taiteilijoista on selkeä visio siitä, miten asioiden pitäisi olla. Autio ei kuulu heihin.

“Mä olen ehkä niin sopeutuvainen. Ajattelen vain, että tällä tavalla asiat nyt menee”, hän pohtii, mutta nostaa samaan hengenvetoon esille tasa-arvoasiat, rahan ja ilmastokriisin. Ne ovat kyllä pielessä.

"VÄLILLÄ ON FIILIS, ETTÄ OLENKO ITSEKÄÄN TÄRKEÄ. AJATTELEN, ETTÄ OLEN SELLAINEN B-LUOKAN KANSALAINEN, KOSKA OLEN TAITEILIJA. ETTÄ SE EI OLE OIKEAA TYÖTÄ."

ANTTI AUTIO

Autio harmittelee taidealan pirstaloituneita tulonlähteitä.

”Kun puhutaan rahasta, että mites palkkaus, niin mikä palkkaus? Rahaa saa joskus sieltä täältä. Ei kenelläkään ole mitään kuukausipalkkaa, paitsi teatteriin kiinnitetyillä näyttelijöillä. Hekin ovat vain pieni osa taidekentästä.”

Ylipäätään Autiota surettaa se, miten vähän taidetta ja kulttuuria arvostetaan yhteiskunnassa.

“Välillä on fiilis, että olenko itsekään tärkeä. Ajattelen, että olen sellainen B-luokan kansalainen, koska olen taiteilija. Että se ei ole oikeaa työtä.”

Välillä Aution täytyy hokea itselleen mantraa: “Tämä on oikeaa työtä. Tämä on minun työtäni.”

Työn jälki näkyy artistin suuressa suosiossa. Antti Aution biiseissä on sanoma, olivatpa kyseessä sitten häissä esitettävät rakkauslaulut tai nyky-yhteiskuntaan kantaaottavat kappaleet, kuvailee keikkamyyjä ja Aution kaksi edellistä levyä julkaisseen Soit se silti –levy-yhtiön edustaja Esa Tontti

Kasvavan suosion taustalla lienee myös se, että Autio tekee perinteistä musiikkia oikeilla soittimilla. Sellaiselle on nyt kysyntää.

“Esiintyjänä Antti pysäyttää. Siinä on joku juttu, että sitä niin kuin oikeasti katsoo, kuuntelee ja seuraa”, Tontti sanoo.

Se, että oma taide koskettaa jotakuta, tuntuu Autiosta ihmeelliseltä ja absurdilta. Sitä on vaikeaa uskoa.

“Sitä tuntee tulevansa nähdyksi, kun joku kuuntelee jossain.”

Rönsyilevien välispiikkien

sijasta Aution keikalla kuullaan tiivistahtinen soittolista. Vähäeleisyys toimii; kun sanoja on vähän, niiden merkitys kasvaa. Kiitos tuntuu tulevan koko sydämestä.

Pihkassa-kappaleen aikana yleisö yhtyy vihellyskuoroon, joka päättyy nauruun. Joku vislaa kappaleesta tutun soolon. Se menee aika hyvin, ainakin sinne päin.

Yleisössä vallitseva pysähtyneisyys vaihtuu hiljalleen huojuntaan: viimeisten kappaleiden aikana ihmiset alkavat tanssia.

Elämä huutaa ja kaikki on hyvin. III

”Opin isoisältä ihmisten kohtaamista, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Hän oli hirveän kohtelias ja kiltti, hurmaava ja valovoimainen tyyppi”, Autio kertoo. Isoisä asui heidän kotonaan Aution ollessa lapsi.

ROBOTTIKOIRAA

Tampereen yliopiston Hervannan kampuksen Robostudion uusin tulokas on robottikoira, johon yliopistolta upposi yli 100 000 euroa. Veimme Tassun lenkille ja tutustuimme samalla Robostudion toimintaan.

Teksti & kuvat ILARI HAUHIA

LENKITTÄMÄSSÄ

ervannan kampuksen Robostudio sai viime vuoden lopulla uuden vakituisen asukkaan. Yhdysvaltalaisen robottialan yhtiö Boston Dynamicsin valmistama Spot-robottikoira saapui Hervantaan lokakuussa.

Spot lienee yksi maailman tunnetuimmista ja hienostuneimmista roboteista. Se liikkuu neljällä jalalla, joka on jo itsessään huima harppaus robotiikassa – käveleminen ei ole roboteille mitään lasten leikkiä.

Hervannan Spot-robottikoira sai

Hnimikilpailun tuloksena nimekseen Tassu

Mikään edullinen lemmikki Tassu ei ole. Spot maksoi yliopistolle yli 100 000 euroa. Robostudion toimintaa pyörittävän Aino Ahtisen mukaan Tassu kustannettiin Tampereen yliopiston investointiohjelmasta.

Hankinta on Ahtisen mukaan osoittautunut onnistuneeksi.

”Tassu on tähänastisista roboteistamme selkeästi kykenevin, sillä se pystyy liikkumaan kunnolla ja sen kanssa voidaan tehdä asioita myös ulkona. Lisäksi se on mielenkiintoinen kaikille kohderyhmille. Näistä syistä useat eri tutkimusryhmät ja koulutusohjelmat voivat hyödyntää Tassua toiminnassaan.”

Spot-robotti on suunniteltu avustamaan ihmisiä esimerkiksi rakennustyömailla, joissa se voi muun muassa kantaa tavaroita tai toimia itsenäisesti liikkuvana kamerana tai muuna

sensorina. Lisäksi Spotista on kehitelty apulaista esimerkiksi hankalissa paikoissa työskenteleville pelastajille. Robotista voi siis olla apua kaikissa niissä ympäristöissä, joissa neljä raajaa ovat pyöriä parempi vaihtoehto.

Robostudiossa työskentelevän tietotekniikan tutkija ChiaHsin Wun mukaan Spotin avulla tutkitaan Tampereen yliopistossa tällä hetkellä ihmisen ja robottien välistä vuorovaikutusta. Robotin kanssa on muun muassa selvitetty, saisiko sen avulla innostettua ja kannustettua ikäihmisiä liikkumaan enemmän, ja voisivatko robotit toimia tulevaisuudessa eräänlaisina lemmikkeinä varsinkin niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi pitää tavallista lemmikkiä.

”Tassun kanssa työskentely on ollut hauskaa, sillä erittäin liikuntakykyisen robotin kanssa voidaan poistua myös

"ROBOTIN KANSSA ON MUUN MUASSA SELVITETTY, SAISIKO SEN AVULLA INNOSTETTUA JA KANNUSTETTUA IKÄIHMISIÄ LIIKKUMAAN ENEMMÄN."

CHIA-HSIN WUN Tietotekniikan tutkija

LENKKIMME ALUKSI KIIPESIMME TIETOTALON PORTAITA TOISEEN

KERROKSEEN JA PALASIMME SAMOJA

PORTAITA ALAS. TASSU KAPUSI PORTAAT VAIVATTA ETU- JA TAKAPERIN.

luokkahuoneesta”, Wu sanoo.

Wu kertoo, että ikäihmiset ovat innostuneet neliraajaisesta robotista. Lisäksi robokoiran avulla on viihdytetty lapsia: lapset ovat haastaneet robotin esimerkiksi punnerruskilpailuun. Voi olla, että tulevaisuuden liikuntatunneilla ihmislapsia opettavat ja innostavat opettajien ohella robotit.

Askeleiden tasapainottaminen vaatii monimutkaista laskentaa, johon pystyvät vain harvat robotit. Sitäkin haastavampaa on käveleminen vaihtelevilla ja liukkailla alustoilla portaiden kiipeämisestä puhumattakaan.

Laitoimme Tassun taidot testiin lyhyellä lenkillä.

Pienen tabletin avulla ohjattavan robottikoiran päässä sijaitseva kamera lähettää tablettiin reaaliaikaista livekuvaa. Koiraa ohjataan virtuaalisia peukalotatteja ja nappeja käyttämällä, ja ohjaaminen onnistui helposti myös ilman aikaisempaa kokemusta. Spot osaisi tarvittaessa kävellä myös itsenäisesti ennakkoon ohjelmoitua reittiä pitkin.

Lenkkimme aluksi kiipesimme Tietotalon portaita toiseen kerrokseen ja palasimme samoja portaita alas. Tassu kapusi portaat vaivatta etu- ja takaperin.

Portaiden jälkeen matka jatkui Tietotalon käytävää pitkin kohti päädyssä sijaitsevia ulko-ovia. Spotiin olisi mahdollista asentaa apukäsi, jolla se osaisi avata ovet omatoimisesti. Tampereen

yliopiston malliin sellaista ei ole hintasyistä asennettu: robottikäsi maksaisi yli 30 000 euroa. Robottikoira ei ole vielä kovin edullinen lemmikki.

Kun avulias ohikulkija avasi keltaiselle koiraystävälle oven, Tassu pääsi haukkaamaan ulkoilmaa. Edes liukkaassa sohjossa tai upottavassa lumihangessa käveleminen ei tuottanut sille ongelmia. Kun yksi jalka osui liukkaaseen kohtaan, robotti osasi korjata horjahduksen itsenäisesti kävelyvauhtia hidastamatta.

Tämä neliraajainen ystävä ei tee jätöksiä, joita pitäisi korjata koirankakkapussiin. Muutaman kuvan jälkeen suuntasimmekin takaisin sisälle Tietotaloon.

Tietotalon käytävää pitkin juokseva robottikoira käänsi runsaasti opiskelijoiden ja henkilökunnan katseita. Hertsin kohdalla Tassun ympärille kerääntyi joukko ihmisiä, ja robokoira pääsi viihdyttämään yleisöä esiohjelmoidulla tanssiliikkeiden koreografiallaan. Spotin akku kestäisi kyllä helposti parikin tuntia, mutta tällä kertaa tyydyimme lyhyempään lenkkiin.

Vaikka kyse oli hyvin edistyneestä robotista, oli sen käyttäminen hyvin helppoa, hieman kuin radiolla ohjattavan auton ajamista. Periaatteessa lähes kuka tahansa osaisi varmasti ajaa Tassua pienen opastuksen jälkeen.

Tulevaisuudessa vuorovaikutus robottien kanssa voi olla nykyistäkin luontevampaa. Chat GPT:n kaltaisten edistyneiden kielimallien robottien fyysiset ominaisuudet voidaan

yhdistää kattavaan kommunikaatiokykyyn.

Hervannan kampuksen Robostudiosta löytyy Spotin ohella muitakin robotteja, joiden avulla voidaan esimerkiksi opettaa lapsille ohjelmoinnin alkeita. Robotteja koskevat tietoturvamääräykset ovat kuitenkin kiristyneet, ja nykyään on hyvin tarkkaa, etteivät robotit saa lähettää dataa Euroopan ulkopuolelle. Siksi esimerkiksi vanhemmat Kiinasta hankitut robotit on poistettu pitkälti käytöstä ja niiden kamerat on peitetty teipillä.

Robostudion tavoitteena on tarjota moderni ympäristö robotiikan ja liitännäisten teknologioiden kokeiluun ja oppimiseen.

Tampereen yliopiston laboratorioiden laitekanta kattaa muun muassa teollisuusrobotiikan, mobiilirobotiikan sekä laajan valikoiman sensoreita, AR/VR tekniikkaa ja työasemia. Robottien kanssa pääsee toimimaan itsenäisesti lyhyen opastuksen jälkeen.

Opiskelijat pääsevät tutustumaan Spotiin ja muihin Robostudion robotteihin myös yliopiston kursseilla. Wun mukaan paras paikka aloittaa on syksyisin järjestettävä User Experience in Robotics -kurssi, jolla tutustutaan kattavasti erityisesti sosiaalisiin robotteihin ja niiden käyttökokemuksiin. Lisäksi Tampereen yliopistossa alkaa syksyllä suoraan robotiikkaan keskittyvä diplomi-insinöörikoulutuksen linja. III