Visiiri 5/2025

v

VISIIRI 5/25 TA M P E R E E N YLIOPPILASLEHTI

VISIIRI 5/25 TA M P E R E E N YLIOPPILASLEHTI

26 PIINASIMME IHMISIÄ RUOTSIKSI

8

LINNAN LOPUTON REMONTTI

CAN’T UNDERSTAND A WORD? This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

16

VAIHTOMATKATUKI EI RIITÄ

We are sorry to inform you that all the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi.

Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

36

Scan this code to head to the english content on our website.

KALLIS SYKSY

2

PÄÄKIRJOITUS

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN TOIMITUS

Maria Muilu Päätoimittaja

Joel Peltonen AD

Venni Uotila Harjoittelija

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT

Pihla Leppänen

Aliina Ruuttunen

Saara Peltola

Tatu Vornanen

Jaakko Leinonen

Kimmo Lust

Karissa Laine

Ukko Kaukua

Elna Rikkinen

Juho Äijö

Mira Kokko

Etukannen kuva: Saara Peltola Takakannen kuva: Karissa Laine

5. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj

Opiskelija ansaitsee muutakin kuin halpaa kaljaa

S

yksyisin kaikkien kalenterit tuntuvat olevan täynnä erilaisia tapahtumia, ja usein riennot tarkoittavat myös rahanmenoa. Toimittaja Venni Uotila käsittelee opiskelijatapahtumien hintoja jutussaan sivulla 36. Juttua varten pyysimme kahta opiskelijaa pitämään syksyn ajan kirjaa opiskelijatapahtumiin kuluneesta rahasta. Kukin lukija saa subjektiivisesti arvioida, onko noin satanen kuussa paljon vai vähän. Nämä summat keskittyivät kuitenkin vain opiskelijatapahtumiin, jotka eivät suinkaan ole ainoa paikka, johon opiskelijana saa rahansa uppoamaan.

On ikiaikainen kysymys, saako rahattomana tehdä jotakin mukavaa.

Jos esimerkiksi muiden lehtien kommenttipalstoja on uskominen, opiskelijathan eivät tee muuta kuin ryyppäävät ja kitisevät rahanpuutteestaan.

Onneksi tätä rellestystä varten Tampereella on auennut pelkästään tänä syksynä monia uusia, opiskelijaystävällisiä baareja, joihin kävimme tutustumassa (s. 46). On hienoa, että ravintolaskene elävöityy, mutta opiskelijaelämän ei pitäisi kaventua kaistaleeksi luentosalin ja hanakaljan väliin.

Samaan aikaan kulttuurista on leikattu rajusti. Vaikka Tampere tituleeraa itseään Suomen teatteripääkaupungiksi, sen pienet näyttämöt toimivat tiukoilla resursseilla (s. 10). Kulttuurialalta kantautuu solidaarisuutta: kaikki teatterit eivät esimerkiksi ole nostaneet opiskelijalippujen hintoja, vaikka kaikki onkin kallistunut.

Kulttuuri ja viihde eivät ole pyhitettyjä vain tietylle kaupungin asukasryhmälle. Opiskelijat eivät käy vain tarjousbissellä ja approilla, vaan he ovat osa kaupungin elämää siinä missä muutkin asukkaat. Jos mielekkääseen vapaa-aikaan ei ole opiskelijoilla aikaa tai varaa, jotakin on pielessä. Opiskelijabudjetilla saavutettavat ja monipuoliset tapahtumat hyödyttäisivät monia ja tekisivät elämästä yleisesti mukavaa.

Maria Muilu Päätoimittaja

3

UUTISET

Lahjoitus: uusi tekoälyyn keskittyvä professuuri TAMPEREEN YLIOPISTON viestintätieteiden yksikön informaatioteknologian ja viestinnän tiedekuntaan perustetaan uusi tekoälyyn ja mediaan keskittyvä professuuri. Professuurin lahjoittavat yhteisrahoituksella kolme media-alan säätiötä: Helsingin Sanomain Säätiö, Media-alan tutkimussäätiö ja C. V. Åkerlundin mediasäätiö. Tieto lahjoitusprofessuurista julkistettiin journalistikoulutuksen satavuotisjuhlassa yliopiston keskustakampuksella perjantaina 3.10.

Yliopiston tiedotteessa kerrotaan, että tarkoitus on vastata nopeasti generatiivisen tekoälyn tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Tekstiä luova tekoäly saapui kaikkien saataville, kun ChatGPT julkaistiin marraskuussa 2022. Sen jälkeen keskustelua tekoälystä on käyty paljon, joidenkin mielestä ehkä kyllästymiseen asti. Vaikka tekoälytaipaleella ollaan vasta alkutekijöissä, erilaisten työkalujen kehitys on vain kiihty-

nyt. Tekoäly on jo muuttamassa media-alaa, ja useimmissa mediataloissa erilaiset tekoälytyökalut toimivat työskentelyn apuna.

JOURNALISTISISSA MEDIOISSA tekoälyä käytetään jo toimituksellisissa prosesseissa. Tekoäly pystyy luomaan varsin sujuvaa tekstiä, ja mainintoja tekoälyn hyödyntämisestä uutisjutuissa tai tekoälyllä luotuja tiivistelmiä näkyy verkkolehtien sivuilla jo paljon.

Esimerkiksi Kauppalehdessä on julkaistu Alma Median uudella tekoälyyn pohjautuvalla sähkönhintatyökalulla tehtyjä juttuja. Työkalu toimii siten, että se hakee yhdellä klikkauksella tiedot sähkön hinnasta ja luo tekstipohjaisen jutun.

Keskeiset kysymykset tekoälykeskustelussa koskevat tekoälyn käyttömahdollisuuksia, tekoälyllä tuotettujen sisältöjen luotettavuutta sekä tekoälyn vaikutuksia työpaikkoihin.

Mediakentällä uuteen suhtaudu-

SARJAKUVA

4

taan uteliaisuudella, mistä kertonee innostus innovoimiseen ja tutkimukseen. Samaan aikaan suurten mediatalojen muutosneuvottelujen sekä pätkätöiden yleistymisen keskellä alan opiskelijoita saattaa jännittää, millaiselle alalle he ovat valmistumassa.

Rekrytointi Tampereen yliopiston media-alan säätiöiltä saamaan professuuriin on tarkoitus aloittaa jo tänä vuonna. Lahjoitusprofessuuri on kolmivuotinen, minkä jälkeen rahoitus tulee pysyvästi viestintätieteiden yksikön tehtäväksi. VENNI UOTILA (Toim. huom. Tämä juttu, kuten muutkin tämän lehden jutut, on luotu ja tarkistettu toimittajan omin pikku kätösin. Toimitus tiedottaa, jos alamme Tehostaa Toimintaamme tekoälytyökaluilla. Visiirin toimitusharjoittelija haluaa kertoa olevansa iloinen, että voi omalla inhimillisellä luovuudellaan kirjoittaa vaikka tällaisenkin jutun.)

UUTISET

YTHS:n kömpelö chat uudistuu YTHS:N CHAT on uudistumassa, kun säätiö ottaa käyttöön uuden digitaalisen asiointialustan. Palvelu on tarkoitus ottaa käyttöön ensi keväänä.

Kilpailutuksen voittanut Mehiläisen tytäryhtiö BeeHealthy Oy toimittaa digitaalisen asiointialustan YTHS:n käyttöön.

YTHS:n johtajaylilääkäri Teija Kulmala sanoo Visiirille, että nykyinen digitaalinen palvelualusta on teknisesti vanhentunut. Uudesta alustasta pyritään kehittämään YTHS:lle toimiva ratkaisu, joka Kulmalan mukaan palvelisi diginatiivia korkeakouluopiskelijoiden asiakasryhmää.

“Opiskelijat ovat kovasti toivoneet uudistuksia, joita tämän myötä voimme tehdä. Hanke on ykkösprioriteettina tällä hetkellä”, Kulmala sanoo.

Jo yli puolet YTHS:n asioinneis-

ta tapahtuu digitaalisissa kanavissa.

Kulmala uskoo, että yhä suurempi osa siirtyy sinne väistämättä.

“Todella monet asiat, jopa useammat kuin mitä me osaamme ajatella, pystytään ratkaisemaan etänä”.

Uudistuksessa keskitytään erityisesti chat-palveluun, joka on opiskelijoiden suosima yhteydenottomuoto.

Tällä hetkellä se on vanhentuneen teknologian vuoksi kömpelö, minkä vuoksi chatin aukioloaikoja on täytynyt rajoittaa. Uudistuksella tavoitellaan tehokasta chat-palvelua, jolloin siihen kannattaa laittaa enemmän resursseja ja aukioloaikoja voidaan pidentää.

“Kun kysyy miltä tahansa opiskelijaryhmältä tai -raadilta, että mikä on mieluisin yhteydenottokanava, niin vastaus on aina chat. Puhelin on jo

mennyttä aikaa”, Kulmala toteaa.

Chatissa työskentelevät asiantuntijat pyritään kouluttamaan niin, että he voivat pitää useampia keskusteluja auki samanaikaisesti. Lisäksi asiakkaiden tilanteiden ratkaisemista pyritään tehostamaan esimerkiksi siten, että asiakkaan chat-keskusteluun voisi hoidon tarpeen arvioijan lisäksi liittyä muitakin ammattilaisia, kuten lääkäri.

Kulmala ei usko, että siirtymävaiheessa olisi odotettavissa käyttöhäiriöitä. Siirtymävaihe on Kulmalan mukaan suunniteltu riittävän pitkäksi, jotta uutta alustaa pystytään testaamaan ennakkoon.

“Toki kehittämistyö jatkuu siitä eteenpäin, ja siihen me osallistamme opiskelijoita laajasti, joten huhtikuu 2026 on vasta alku”. VENNI UOTILA

FUCK, MARRY, KILL: KYLMYYS, PIMEYS, VESISADE?

Kill kylmyys, en tykkää yhtään.

Oon harkinnut jopa muuttamista jonnekin etelämpään opintojen jälkeen. Fuck pimeys, koska kyllä sitä hetken kestää, mutta ei koko loppuelämää. Ja marry vesisade, koska onhan se lopulta ihan kiva välillä tallailla jossain vesisateessa.

Niki Saloranta lääketiede, 1. vuosi

Kylmyys kill, koska kylmä on ikävä tunne. Fuck vesisade, koska en halua, että mulla on ikuisesti märkä olo, se olisi ikävää. Pimeys marry, koska onhan se aika tunnelmallista loppupeleissä.

Miikka Roslöf historia, 5. vuosi

5

Kill on ehottomasti kylmyys, koska mä oon se ihminen, joka nukkuu kesänkin pitkillä yökkäreillä, painopeitolla ja viltillä. En vaan tykkää kylmästä. Pimeys on fuck ja vesisade on marry. Ei mulla ole oikeestaan kauheesti perusteluja, en tykkää pimeydestä, aurinko on mun juttu.

Anna-Greta Siika-aho lääketiede, 1. vuosi

UUTISET

Ja taas on edarivaalit – vaalirenkaissa muutoksia TREYN edustajistovaaleihin saatiin tälle syksylle 302 ehdokasta. Ehdokasmäärä nousi viime vuodesta 33 ehdokkaalla.

Suurin osa ehdokkaista kuuluu johonkin vaaliliittoon, jotka jälleen tyypillisesti kuuluvat johonkin vaalirenkaaseen. Listoja on poliittisia sekä esimerkiksi johonkin aine- tai harrastejärjestöön pohjautuvia. Itsenäisiä ehdokkaita on vain kaksi.

Useimmat listat ryhmittyvät vaalirenkaiksi, joiden sisällä olevia listoja voivat yhdistää samankaltaiset arvot, tavoitteet tai muuten halukkuus yhteistyöhön.

Viime vaaleihin verrattuna vaalirenkaissa on tapahtunut muutoksia.

Aiempina vuosina suurin vaalirengas eli teekkari-, kilta- ja järjestöryhmiä sisältänyt Tekijä on poistunut kentältä. Tilalle on tullut useampia muita renkaita, joihin entiset Tekijään ryhmittyneet vaaliliitot ovat jakautuneet.

Uusia vaalirenkaita ovat Tekniikan Ratas, Punamulta sekä Trio. Entiset Tekijään kuuluneet vaaliliitot ovat jakautuneet miltei tasan Tekniikan

Rattaan sekä Trion välillä. Tekniikan Ratas on kerännyt teekkaripohjaiset liitot ja Trio muut, kuten esimerkiksi Hallintotieiden liiton sekä MedBoomaren.

Mukaan muiden rytmiin Tänä syksynä valitaan edustajisto kaudeksi 2026–2027, eli kausi on jälleen normaalisti kaksivuotinen.

Edellisvuonna kausi oli vain yhden vuoden, koska eri ylioppilaskunnat halusivat päästä samaan vaalirytmiin.

Edustajistovaaleissa valitaan 49 opiskelijasta koostuva edustajisto, joka tekee päätöksiä ylioppilaskunnan toiminnasta monella tasolla.

Edustajisto päättää ylioppilaskunnan linjauksista ja opiskelijoiden arkea lähellä olevista asioista, kuten jäsenpalveluista ja ylioppilaskunnan jäsenmaksusta.

Päätöksiä ja kannanottoja tehdään niin kansainvälisesti merkittävistä aihealueista kuin kansallista opiskelijapolitiikkaa koskevista asioista. Esimerkiksi syyskuun lopussa edustajis-

6

to hyväksyi Trey Palestiinan puolesta -aloitteen, jonka myötä Trey liittyy Israelin vastaiseen akateemiseen boikottiin. Tämän lisäksi edustajisto teki muun muassa päätöksen pysyä jäsenenä Opiskelijoiden liikuntaliitossa (OLL), joka on opiskelijaliikunnan kattojärjestö.

Nähtäväksi jää, nouseeko myös äänestysprosentti ehdokasmäärän mukana. Viime vuonna äänestysprosentti oli 28.68, mikä oli hienoinen nousu edellisvuoteen verrattuna. Äänestysprosentti on ollut suunnilleen samansuuruinen koko Treyn seitsemänvuotisen historian ajan.

Edustajistovaalit käydään valtakunnallisesti kaikkiaan 13 ylioppilaskunnassa. Myös muissa ylioppilaskunnissa äänestysaktiivisuus on pysynyt pitkään noin 30 prosentissa TOIMITUS

Vaalien ennakkoäänestyspäivät ovat 29.10–31.10. ja varsinaiset vaalipäivät 3.11.–6.11. Kaikki edarivaaliehdokkaat löytyvät osoitteesta trey.fi/ehdokkaat

Kerhopostia

Rowan van der Kaaden / TT-kamerat

ONKO SINUN KERHOLLASI POSTIA? OTA YHTEYTTÄ TOIMITUKSEEN: TOIMITUS@VISIIRILEHTI.FI

Terveisiä TaTSilta!

Tampereen akateeminen trikkaus- ja sirkuskerho, eli TaTSi, on tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan juhlinut

kerho. TaTSi tuo yhteen liikunnasta kiinnostuneita opiskelijoita sirkuksen ja akrobatian pariin. Kerhon jäsenistöl-

tä löytyy monenlaisia taustoja: mukana on voimistelijoita, taitoluistelijoita, tankotanssijoita, tanssijoita ja myös niitä, joille sirkus on täysin uusi maailma. TaTSi toivottaa tervetulleeksi kaikki, riippumatta aiemmasta koke-

muksesta tai liikuntarajoitteista. TaTSin treenivuoroilla harjoitellaan itsenäisesti tai yhdessä ja toisia opastaen.

Treeneissä ei ole ohjaajaa, mutta kerhon jäsenet auttavat toisiaan mielellään. Tällä hetkellä TaTSilaiset tree-

naavat ihmispyramideja, jongleerausta (jaloilla ja käsillä), ilma-akrobatiaa, akrobatiaa (voltit, käsilläseisonta,

trikkaus, notkeus), tankotanssia, pariakrobatiaa sekä tasapainottelua slacklinella ja yksipyöräisellä. Lajeja löytyy jo nyt reilusti, ja kattaus laajenee jäsenistön toiveiden mukaan Bommarin asettamissa rajoissa.

Perus treenivuorojen lisäksi TaTSi järjestää erilaisia tapahtumia jäsenistölleen, kuten retkiä sirkusesityksiin,

saunailtoja, lajikokeiluja tai ekskursioita jäsenistöä kiinnostaviin kohteisiin. Jos kaipaat opintojen rinnalle liikunnallista vastapainoa, uusia taitoja ja rentoa yhteisöä, TaTSi voi olla juuri se mitä etsit. Treeniajat ja lisätietoa löydät Instagramista: @tatsi_club.

Nähdään Bommarissa!

7

8

MITÄ VITTUA?! jo vuodesta 2002

Teksti: Venni Uotila Kuva: Joel Peltonen

Mitä vittua?!

Miksi Linna on koko ajan rempassa?

Keskustakampuksen Linna-rakennusta remontoidaan – taas. Viime syksynä ykköskerroksessa tehtiin tilamuutostöitä, kesällä rukattiin valaistusta. Nyt vuorossa on kattoremontti. Visiiri kävi ständeilemässä Linnan aulassa eräänä päivänä parin tunnin ajan, ja mainittakoon, että äänimaisema ei ollut rauhalliseen opiskelusessioon kutsuva. Tuntuu siltä, että Linna on aina vaan rempassa...

Miksi Linna on aina rempassa, Tampereen yliopiston toimitilajohtaja Pertti Iso-Mustajärvi?

Jos tarkastellaan koko Linnan historiaa, niin ei se ei ole aina rempassa. Nyt sinne tehdään rakennuksen omistavan Tampereen yliopiston tukisäätiön toteuttamia ylläpidollisia yhteisesti sovittuja hankkeita. Kaikista eniten rakennuksen käytettävyyteen vaikuttaa tällä hetkellä vesikaton korjaus. Kun telineitä kootaan, se on tosi ikävää meille, mutta nyt kun ne on sinne sisälle rakennettu, niin rakennusta pystytään kohtuullisen hyvin käyttämään. Ymmärrän kyllä kovasti, että nykyisille Linnan käyttäjille vaikuttaa siltä, että Linna on koko ajan remontissa.

Kauanko nyt käynnissä oleva remontti vielä kestää?

Marraskuun alkupuolella telineet poistetaan, ja vaikka työt jatkuisivatkin vielä hieman sen jälkeen, niin ne eivät enää paljoa haittaa meitä, koska

ne tehdään katon puolella. Tavoitteena on, että marraskuussa koko hanke saataisiin päätökseen.

Miksi remppaa ei tehty kesällä, kun Linnassa ei ollut ketään?

Remppoja tehtiin kovastikin kesällä, mutta on totta, että vesikattotyötä ei silloin tehty. Kuntoarvion ja katteen iän perusteella todettiin alkukeväästä, että katolle on syytä alkaa tekemään jotain. Tämän jälkeen hanke eteni suunnitteluun, rahoitusjärjestelyyn ja kilpailutukseen ja sitten vasta toteutukseen, jonka takia nyt ollaan täällä syksyssä sitten. Yritämme toteuttaa hankkeita kesällä niin paljon kuin mahdollista, jolloin haitta on paljon vähäisempi, mutta katto oli tärkeää saada korjattua.

Rakennus on aika uusi: se valmistui 2006. Tehtiinkö se huonosti, kun jo nyt sitä joutuu koko ajan korjailemaan?

Linnan rakennuksen katon veden-

9

pitävyyden kanssa on kyllä ollut jo pidemmän aikaa ongelmia.

Sadevesiviemäröinnissä on ollut tiettyjä ongelmia ja katossa on ollut vuotokohtia, joista henkilökunta on ylemmissä kerroksissa joutunut kärsimään. Välillä siellä on jouduttu laittamaan ämpäreitä keräämään vettä. Rakennus on varsin tuore kyllä, peruskorjausta sille ei ole vielä tehty. Nämä ovat tällaisia ylläpitotoimia. Linna ei rakennuksena ole millään tavalla huono, se on ihan hyvä rakennus.

Milloin alkaa seuraava remppa?

Kulunvalvontajärjestelmä ja lukitusjärjestelmä uusitaan seuraavaksi. Myös rakennuksen päähissit uudistetaan, jos saamme siihen ensi vuoden investointiohjelmasta rahoituksen. Hissit ovat kyllä edelleen turvallisia, mutta kun niille tulee ikää, ne alkavat silloin tällöin jäädä paikoilleen.

Teatterin tulevaisuus Teksti: Venni Uotila | Kuvitus: Karissa Laine

10

KULTTUURIALAAN KOHDISTUVIEN LEIKKAUSTEN KESKELLÄ TULEVAISUUS JÄNNITTÄÄ TAMPEREEN PIENIÄ TEATTEREITA. VIELÄ KEVÄÄLLÄ LUPAILTIIN, ETTEI LISÄÄ LEIKKAUKSIA TEHDÄ, MUTTA TOISIN KÄVI.

T aiteesta ja kulttuurista leikattiin vuonna 2025 yhteensä 17,4 miljoonaa euroa. Suurin osa, lähes 11 miljoonaa, leikattiin valtion pitkäaikaista tukea (VOS) saavilta teattereilta, orkestereilta ja museoilta. Vapaan taidekentän tärkeimmältä rahoittajalta Taiteen edistämiskeskukselta (Taike) niin ikään leikattiin.

Tampere on tituleerattu Suomen teatteripääkaupungiksi, mutta edes kunniakas titteli ei suojaa kulttuuri-

alalle jännitteitä luovalta leikkauspuheelta. Moni tuntee Tampereen Teatterin ja Työväen Teatterin, mutta kaupungissa toimii myös joukko muita pienempiä teattereita. Kysyimme kolmelta sellaiselta, miten menee ja mitä ajatuksia tulevaisuus herättää.

Miten teattereilla menee?

Teatteri Telakka on ryhmämuotoinen kollektiivisesti johdettu vapaan kentän ammattiteatteri, joka sijaitsee vanhassa suojellussa viljamakasiinissa aivan kivenheiton päässä yliopiston keskustakampukselta.

Teatteri Telakan talous- ja hallintopäällikkö Riikka Puumalainen kertoo, että teatterilla menee yleiseen ilmapiiriin nähden hyvin. Teatteri on toistaiseksi säästynyt kaikilta valtion rahoitusleikkauksilta.

“Lupaillaan, että Taiken määrärahoista ei lähde ensi vuonna mitään,

11

mutta meidän nykyinen hallituksemme kyllä tekee kaikkensa hämmentääkseen pakkaa. Tavallaan tilanne on meille nyt ihan hyvä, mutta henkinen ilmapiiri on sellainen, että milloin tahansa voi rysähtää”, Puumalainen sanoo.

Niin ikään rauhallisin mielin ollaan lasten- ja nuortennäytelmiin erikoistuneessa Ahaa Teatterissa.

Teatterin viestintä- ja tuotantosihteeri Veera Perttula sanoo, että tänä vuonna valtionavustuksen leikkaukset eivät kohdelleet heitä kaltoin. Pienemmät teatterit säästyivät isommilta leikkauksilta: Ahaa Teatterin kohdalla se tarkoitti vain 2,2 prosentin leikkausta. Ensi vuodesta ei ole vielä tietoa.

“Kovasti on lupailtu, että esittävät taiteet säästyisivät isommilta leikkauksilta”, Perttula sanoo.

Kaupungin avustukset kuitenkin mietityttävät. Tampereella on säästöpaineita, kuten on muillakin kunnilla,

“TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIEN TEKOON PITÄÄ VARAUTUA, ETTÄ NE TUET OIKEASTI PUOLITTUVAT, LAKKAAVAT, TAI MITÄ IKINÄ.”

jotka tilaavat kiertävän teatterin esityksiä. Perttula toteaa, että ennustettavuus on aika hankalaa.

“Emme tiedä, mitä tapahtuu, mutta varmaan vähennetään kulttuurialalta. Uskoisin, että emme voi siltä välttyä.”

Myös Tampereen ylioppilaskunnan piirissä toimii teattereita, joiden toimintaa tehdään harrastepohjalta.

Tunnetuin lienee Tampereen Ylioppilasteatteri, joka järjesti keväällä pienkeräyskampanjan huonon taloustilanteensa vuoksi. Visiiri ei tavoittanut Ylioppilasteatteria tähän juttuun kertomaan tämänhetkisestä tilanteestaan.

Toinen Tampereen ylioppilaskunnan piirissä toimiva harrastajateatteri on Tukkateatteri. Sen hallituksen puheenjohtaja Katri Häti sanoo teatterin tilanteen olevan tällä hetkellä stabiili. Odotuksia ylittänyt kesäteat-

terikausi tasapainotti parin vuoden takaista vaikeampaa ajanjaksoa.

“Jos pidetään talous kurissa, niin kyllä aina noin puolesta vuodesta vuoteen pystyy porskuttamaan suunnitelmia eteenpäin. Siinä mielessä on tällä hetkellä ihan hyvä”, Häti sanoo.

Tuet ovat merkittävä osuus tuloista Pienten teattereiden tulorakenteissa tuet muodostavat prosentuaalisesti merkittävän osuuden. Usein pienissä tiloissa toimivien teattereiden katsojien enimmäismäärät eivät ole kovin suuria.

Riikka Puumalainen sanoo tukien olevan elintärkeitä. Teatteri Telakka saa tällä hetkellä Taikelta 230 000 euroa ja Tampereen kaupungilta 65 000 euroa. Palkkoja maksetaan noin 350 000 euroa, joten tuet menevät

12

kokonaisuudessaan työn tekemiseen.

Telakan oma rahoitus koostuu lipputuloista ja tilan vuokraamisesta muille toimijoille tai yksityiskäyttöön.

Ahaa Teatteri on niin kutsuttu VOS-teatteri, eli se kuuluu lakisääteisen valtion rahoitusosuuden piiriin. Vuonna 2023 teatterin tuloista valtion rahoituksen osuus oli 55 % ja kaupungin 28 %. Näin ollen omat tuotot kattoivat 17 % tuloista. Prosenttiosuudet vaihtelevat vuosittain sen mukaan, miten hyvin teatteri saa omia tuloja kasaan.

Tukkateatteri saa kaupungilta vuosittain noin 15 500 euroa. Sen lisäksi se saa Kansalaisfoorumilta kurssituntikiintiön mukaista tukea, jota käytetään nykyään pääsääntöisesti ammattilaisten palkkaamiseen tuotantoihin.

Kaupungin tuet kattavat vain osan Tukkateatterin noin 25 000 euron vuokra- ja sähkökuluista ja Kansa-

laisfoorumin tuet ovat noin puolittuneet vuositasolla viimeisen 2–4 vuoden aikana.

Viimeisen kahden vuoden aikana Tukkateatterilla on tehty tuotanto- ja tilakuluarvioita ja laajempaa kartoitusta kuin aiemmin.

“Se nyt ehkä määrittelee selkeämmin sen, että mihin rahaa menee ja mihin kaupungin tukea tarvitaan”, Häti sanoo.

Häti toteaa, että on vaikeaa arvioida mikä myy ja mikä ei. Se ei sikäli ole keskiössä, sillä Tukkateatteri on voittoa tavoittelematon yhdistys.

“Ei ole tärkeintä, että saisimme mitään voittoa, vaan että saisimme katettua kulut. Se on se tärkeä asia.”

Kävijämäärien merkitys tulee kasvamaan Teattereilla pohditaan paljon sitä,

miten tavoittaa uusia yleisöjä. Näkyvyyden lisääminen voi olla haasteellista rajallisten markkinointiresurssien vuoksi.

Riikka Puumalainen on huomannut, että ihmiset tekevät ostopäätöksen nykyään aiempaa myöhemmin, mikä näkyy ennakkolipunmyynneissä. Hänen mukaansa yksi tulkinta on se, että koronan jälkeen ihmiset ovat tottuneet siihen, ettei sairaana lähdetä viihteelle, joten lippujen hankkimista viivästetään.

“Pyrimme edelleen tekemään yhtä päräyttävää ja ennakkoluulotonta teatteria kuin ennenkin”, Puumalainen sanoo.

Teatteri Telakan ideologia on Puumalaisen mukaan se, että taide menee kaiken läpi, myös taloudellisesti epävarmoina aikoina. Hän myöntää kuitenkin vuoden virassaolon jälkeen oppineensa hieman varovaisemmaksi.

13

Puumalainen sanoo, että noin puolet heidän kävijöistään on alennuslipun käyttäjiä eli opiskelijoita, eläkeläisiä tai työttömiä. Teatteri on pyrkinyt siihen, että kustannusten nousun keskellä taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevat pystyisivät kuitenkin käymään teatterissa.

Esimerkiksi alvin noustua tehtiin pieni korotus peruslipun hintaan, mutta alennuslipun hinta pysyi entisellään.

Lisäksi teatteri myy edullisempaa opiskelijan äkkilähtölippua.

Ahaa Teatterin Veera Perttula sanoo, että jo useamman vuoden kehityskulku on ollut se, että kouluilla on yhä vähemmän kulttuurimäärärahoja, joita voisi laittaa esimerkiksi teatteriin. Se aiheuttaa lastenteatterille haasteita. Perttula sanoo, että esitystilaukset tehdään nykyään paljon myöhemmin ja tilausten määrä vaihtelee vuosittain riippuen siitä paljonko

kouluilla ja kunnilla on rahaa.

Katri Häti arvioi, että Tukkateatterilla kävijämäärien merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Tukkateatterissa on pyritty parantamaan tietoisuutta teatterista. Häti sanoo, ettei se ole edelleenkään kovinkaan suurta, sillä rahaa ei ole juurikaan laittaa markkinointiin. Hän esittää kuitenkin karkean viiden prosentin kasvuarvion viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

“Yritetään osallistua erilaisiin tapahtumiin ja tehdä yhteistyötä ja muuta sellaista, että tulisi tietoisuutta”, Häti sanoo.

Teatterikentällä leijuu ahdistus ja pelko Kevään puoliväliriihessä Petteri Orpon (kok.) hallitus lupaili, ettei kulttuurialaan tehdä lisää leikkauksia vuodelle 2026. Tämän jutun haastattelujen teon jälkeen syyskuussa hallitus antoi ensi vuoden budjettiesityksen, jossa tilanne oli kuitenkin toinen. Esimerkiksi Taiken valtiona-

vustuksiin esitetään 1,3 miljoonan euron leikkauksia, jotka tulivat Taikelle yllätyksenä.

Läpi kentän kuuluu huoli ja epävarmuus tulevasta.

Veera Perttula sanoo, että tukipäätökset tulevat vuosittain myöhään.

Vuosibudjettia avustusten suhteen voi siis vain arvailla.

“Vähän jännityksellä odotamme.

Nyt eletään lokakuuta ja emme vielä tiedä Tampereen kaupungin avustusta ensi vuodelle”, Perttula sanoo.

Katri Häti toteaa, että Tukkateatterissa ollaan varautuneita tulevaisuuden suhteen. Hän sanoo, että jo viime syksystä lähtien Tampereen kaupungin tilaisuuksissa on painotettu sitä, että ensi vuodesta lähtien leikkaukset alkavat vaikuttaa tukiin, vaikka vielä tänä vuonna niin ei käynyt. Hätin

14

mukaan kentällä vallitsee suuri ahdistus ja pelko.

“Kaupunki on sanonut, että se todennäköisesti joutuu aika rankalla kädellä tiputtamaan pieniä toimijoita kokonaan tuen piiristä. Henkisesti olemme varautuneet nyt alustavasti siihen, ja syksyn budjettien ja tulevaisuuden suunnitelmien tekoon pitää varautua, että ne tuet oikeasti puolittuvat, lakkaavat, tai mitä ikinä”, Häti sanoo.

Tukkateatterilla on ryhdytty kartoittamaan erilaisia uusia yhteistyöja hankemahdollisuuksia. Häti sanoo, että uudistuksia on täytynyt lähteä pohtimaan ihan siitä lähtien, voisiko esimerkiksi tiloja jakaa ja voimavaroja yhdistää erilaisten taidetoimijoiden kanssa. Yhteydenottoa on ollut puolin ja toisin.

“Toisaalta se on ihan kivaa ja jännittävää ja uutta alkaa verkostoitumaan erilaisten toimijoiden kanssa, mutta aika näyttää, että mitä se tuo ja minkälaista kulttuuria ja taidetta syntyy Tampereelle”, Häti sanoo.

Teksti: Ukko Kaukua Kuva: Joel Peltonen

KOLUMNI

Kurssit eivät voi enää alkaa jo elokuussa

NYKYINEN TUKIJÄRJESTELMÄ tekee kesälomailun käytännössä mahdottomaksi, mutta yliopisto pyörii kuin opiskelijoiden elämän ainoa velvoite olisi akatemian penkillä sykkiminen. Kerron anekdootin.

Olin viime kesän töissä, minä onnekas paskiainen.

Kun vakkareiden lomat on lusittu, kesuri palaa suoraan koulun penkille. Opiskelija ei tietenkään saa lomailla missään välissä, mutta kai jotenkin on ennenkin jaksettu.

Työsopimukseni jatkui elokuun loppuun, kuten monissa kesätöissä on tavallista.

Huumori kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun huomasin elokuussa viimeistä työviikkoa raataessani, että suuri osa syksyn kursseista oli jo käynnissä ja luennot pyörivät Tampereella. Nielin katkeran kalkin ja töiden päätyttyä katsoin rästiin jääneitä luentoja tuplanopeudella päivät pääksytysten, jotta pääsin takaisin tahtiin.

Yhdestä vaivaisesta viikosta mäkättäminen voi tuntua kohtuuttomalta, mutta kokemukseni kielii laajemmasta ongelmasta.

YLIOPISTO-OPISKELIJOIDEN niskaan on ladattu kovat vaatimukset: opinnot tulisi suorittaa tavoiteajassa ja täysipäiväisesti opiskellen, eli laskennallisesti pitäisi tehdä noin 40-tuntisia työviikkoja. Jos ei halua velkaantua, pitäisi tuossa ohessa kuitenkin tehdä myös töitä. Uutta asumislisää ei myöskään makseta kesäisin, joten kesätöissä olisi suotavaa

käydä, jos niitä sattuu saamaan.

Korkeakoulutettujen määrää halutaan lisätä huomattavasti, mutta yliopistojen rahoituksesta leikataan, opiskelijoiden tukia karsitaan ja opintojen lainarahoitusta lisätään. Samaan aikaan yliopistoilla on paine saada meidät ulos täältä mahdollisimman nopeasti. Ajallaan valmistuminen on yliopistojen rahoitukselle paljon tärkeämpi kriteeri kuin esimerkiksi opintojen jälkeinen työllistyminen. Tämä ei tietenkään ole yliopistojen vika.

Ei ole järkevää samaan aikaan leikata opiskelijoiden toimeentulosta, leikata yliopistojen rahoitusta ja yrittää muuttaa puolet suomalaisista ”huippuosaajiksi”.

Ja jos niiden kesäkuukausien elämä pitää rahoittaa töillä, olisi kohtuullista, että opinnot alkaisivat oikeasti vasta sitten syyskuussa.

Kirjoittaja on tietotekniikan opiskelija ja toimittaja, joka työskentelee opintojen ohella.

YHDESTÄ VAIVAISESTA VIIKOSTA MÄKÄTTÄMINEN VOI TUNTUA KOHTUUTTOMALTA, MUTTA KOKEMUKSENI KIELII LAAJEMMASTA ONGELMASTA.

15

Hitaamp

16

pi reissu Teksti ja kuvat: Saara Peltola

MAATA PITKIN MATKUSTAMISEEN JAETTAVA APURAHA EI KANNUSTA VAIHTOON LÄHTEVIÄ OPISKELIJOITA TARPEEKSI. TOIMITTAJA TESTASI, KUINKA KALLISTA ON MATKUSTAA VAIHTOKOHTEESEEN LENTÄMÄTTÄ.

17

S yksyn viimeiset auringonsäteet lämmittävät käsivarttani junan ikkunan läpi. Kuulokkeistani soi Voyage Voyage ja katson kaihoisasti kotoisaa, metsäistä maisemaa. Jossain Vantaan kohdalla huomaan lentokoneen nousevan ilmaan. Symbolista, ajattelen.

Minulla on junamatkaa reilu tunti takana ja 18 tuntia edessä, vaikka olisin voinut ottaa parin tunnin lennon.

Tarkoituksena on selvittää, kuinka

paljon rahaa, aikaa ja hiilidioksidipäästöjä matkani maata pitkin vaihtokohteeseeni Saksan Leipzigiin kuluttaa.

Maata pitkin vaihtoon matkustaa tamperelaisista yliopisto-opiskelijoista vain harva: esimerkiksi Erasmus+-ohjelman vihreää tukea hyödyntää noin 10 prosenttia lähtijöistä. Tänä syksynä vaihtoon lähtee noin 570 opiskelijaa, joista Erasmus+ -vaihtoon 400. Heistä 35 matkustaa kohteeseensa vähäpäästöisemmin, eli ohjelman vihreää tukea hyödyntäen.

Ainoastaan Erasmus+-vaihto-ohjelmaan osallistuvat ovat Tampereen yliopistossa oikeutettuja vihreään matkatukeen, eikä Euroopan ulkopuolelle suuntaavia tueta ympäristöystävällisen matkustustavan valinnassa.

ASTUN LAIVAAN ja M/S Romanticin Jockea erehdyttävästi muistuttava risteilyisäntä toivottaa minulle soinnukkaalla äänellään hyvää vaihtolukukautta ja sanoo, että nähdään

18

puolen vuoden päästä uudelleen. Tosiaan nähdään, sillä saadakseni vihreän matkustamisen tuen minun on matkustettava joko yksi suunta täysin vihreästi tai suurin osa meno-paluu -matkasta. Ensin mainittu on Suomesta hädin tuskin mahdollista, koska laivamatka on järkevin tapa päästä Eurooppaan vievien liikenneyhteyksien äärelle. Vihreän tuen saaja voi myös lentää osan matkastaan, kunhan liikkuu suurimman osan molempien matkojen kilometreistä ympäristöystävällisemmin.

Vihreän matkustamisen tuki määräytyy matkattavien kilometrien mukaan etäisyyskategorioittain. Esimerkiksi alle 1000 kilometrin matkalle myönnetään tavallista matka-apurahaa 309 euroa ja vihreää apurahaa 417 euroa. Lisäksi matkustuspäiville myönnetään pientä päivärahaa. Saan siis matkalleni noin 150 euroa enemmän kuin saisin, jos lentäisin.

Laivamatka Helsingistä Tukholmaan maksoi 72,50 euroa ja yöjuna Tukholmasta Berliiniin noin 140 eu-

roa. Kahden tunnin matkasta Berliinistä Leipzigiin pulitin noin 50 euroa, kiitos Deutsche Bahnin hintojen. Vihreän matkustamisen tuki ei tule täysin kattamaan enää paluumatkaani, vaan joudun käyttämään sitä varten omia säästöjäni. Kahdensuuntaiset lentoliput olisivat maksaneet korkeintaan 200 euroa, jolloin matka-apuraha olisi riittänyt kattamaan kaikki matkakulut.

Apurahan summa ei täsmää vähäpäästöisemmän matkailun hintalappuun, sillä junamatkailu on usein suhteessa kalliimpaa kuin lentomatkailu. Hitaammalla matkalla täytyy usein myös maksaa yöpaikoista.

Miksi vaihtoon lähteviä opiskelijoita ei kannusteta taittamaan matkaansa maata pitkin?

Tampereen yliopiston kansainvälisen liikkuvuuden erityisasiantuntija

Eeva Heikkilä myöntää, ettei tarpeeksi suurta taloudellista porkkanaa maata pitkin matkustamiseen ole.

Siitä Erasmus+-ohjelman liikkujat ovatkin vaihtojen jälkeen teetetyissä palautekyselyissä valittaneet.

Euroopan komission vuonna 2023 teettämässä kyselyssä kysyttiin, kannustiko vihreän matkustamisen tuki valitsemaan ilmastolle kestävämpiä kulkuvälineitä. 353 vastaajasta 42 vastasi myöntävästi. 148:aa vastaajaa tuki ei kannustanut, koska tarjolla ei ollut järkevää ilmastoystävällistä vaihtoehtoa. Liikkujista 66 vastasi kieltävästi, sillä ekologinen vaihtoehto oli matka-apurahasta huolimatta liian kallis.

Heikkilä päättelee, että kiinnostusta maata pitkin matkustamiseen olisi, mutta Suomesta se on liian hankalaa ja kallista. Heikkilän mukaan liikku-

19

jia ei helpota se, ettei vihreään matkustustapaan lasketa laivaa.

“Se on helppoa lähteä jollain Air Balticilla suoraan, kuin että ensin menet Tukholmaan ja sieltä junalla sitten yli Tanskaan. Ei se ole helppoa.”

Tampereen yliopistolla ei itsellään ole vaihto-opiskeluun liittyviä vastuullisuusvelvoitteita. Opetushallituksen Erasmus+-ohjelman kansallinen toimisto jakaa Euroopan komission budjetin pohjalta rahat korkeakouluille, jotka jakavat sen eteenpäin omille opiskelija- ja henkilökuntaliikkujilleen. Yliopiston kädet ovat siis sidotut jakamaan enemmän apurahaa vihreään matkustamiseen.

LAIVAN KAHVIOSSA syön ranskanperunat, juon oluen ja painun retrohenkeä huokuvan tupakkahuoneen kautta hyttiini. Sinne on siu-

naantunut televisio, josta katson viimeisen Suomi-iltani kunniaksi, kun Kirsi Alm-Siira lukee uutiset.

Aamulla Tukholman satamasta laukkusäilytykseen raahautuessani kiroan tavaramäärääni. Matkalaukun rengas on mennyt rikki ennen kuin matka on ehtinyt edes kunnolla alkaa.

Käyn Fotografiskassa ja kävelen vanhassa kaupungissa, kunnes pääsen junaan.

Ravintolavaunussa, paossa klaustrofobiaa aiheuttavaa hyttiäni, parivaljakko kysyy minulta jotain ruotsiksi. Pahoittelen ruotsin kielen taitoani, mutta kieli vaihtuukin yllättäen suomeen. Tornionlaaksosta Ruotsin puolelta kotoisin olevat ystävykset Rose-Marie Markinhuhta ja Pia Suonvieri ovat “Höstresalla”, ensimmäisellä yhteisellä interreilillään.

Monta tuntia vierähtää, kun kaksikko kertoo minulle kotipaikastaan rajalla, sen meänkielestä sekä matkoistaan ja ammateistaan.

Kaksikko tuumii, että junamatkailun kallista hintaa tasapainottaa sen sosiaalinen puoli. Markinhuhtan mielestä junat on suunniteltu sosiaali-

semmiksi kuin lentokoneet: voi kävellä edestakaisin, pysähtyä juttelemaan.

Suonvieri on oivaltanut hitaamman matkustustavan olevan myös mielelleen parempaa.

“Kun lennän jonnekin, sielu saapuu vasta viikon päästä perässä. Hitaasti matkustaessa se ehtii vähän paremmin mukaan”, Suonvieri tuumaa.

Hidas matkustaminen tuntuu toden totta lievittävän kulttuurishokkia. Lentäminen on kuin teleporttaus tuntemattomaan, mutta kun siirtyy konkreettisesti paikasta toiseen ja huomaa maisemien, ihmisten ja kielen muuttuvan, mieli pysyy paremmin mukana.

Kun matkaa Tukholmasta on kulunut noin viisi tuntia, ahtaudun muutaman neliön tilaan viiden muun kanssa. Tavaratilasta ulos pursuava matkalaukku on puoliksi pääni päällä enkä mahdu oikaisemaan hartioitani kapeassa kolmannen kerroksen yläpunkassa. Järsin aamupalaksi ostamani suklaacroissantin pahimpaan nälkääni.

Unta odotellessani pohdin liikennevälineen valintaa. Opiskelijoita

20

mahtaa kiinnostaa maata pitkin matkustamisen tarjoama kokemus, mutta ajoitus ennen tai jälkeen vaihtolukukauden ei ole paras mahdollinen.

Ulkomaille muutto itsessään tuntuu suurelta hypyltä tuntemattomaan, eikä uusien paikkojen näkeminen ole välttämättä elämänmuutoksessa ensimmäisenä mielessä.

OPETUSHALLITUKSEN Erasmus+-ohjelman vastaavan asiantuntijan Mari Pohjolan mukaan kiinnostus vihreän matkustamisen tukeen on noussut tasaisesti joka vuosi. Lukuvuonna 2021–2022, jolloin tuen jakaminen alkoi, hyödyntäjiä oli Suomessa noin 40, kun lukuvuonna 2024–2025 määrä on jo reilu 600.

Suomessa lähtijöistä noin neljä prosenttia matkustaa johonkin Erasmus-ohjelmaan maata pitkin. Koko Euroopassa sama luku on noin 13.

Pohjola arvelee, että ihmisillä on mielenkiintoa maata pitkin matkustamiseen, mutta kestää hetken, ennen kun apuraha tulee kaikkien tietoon.

Kansallisella toimistolla on hieman joustovaraa päättää vaihtoapura-

21

hoista, mutta matka-apurahat määräytyvät kaikille maille saman Erasmus+-ohjelman välimatkalaskurin perusteella.

Erasmus+-ohjelmaa rahoitetaan seitsemän vuoden kausissa, ja nykyisessä rahoituskaudessa ympäristövastuullisuus on yksi kantava teema esimerkiksi digitaalisuuden ohella.

“On ihan totta, että kaikissa kategorioissa vihreän matkustamisen tuki ei ole mitenkään merkittävästi isompi, mutta se on symbolisesti tärkeä. Se on yksi tapa, jolla me yritämme kannustaa ympäristövastuullisempaan matkustamiseen”, Pohjola sanoo.

Opetushallitus on saanut Pohjolan mukaan palautetta korkeakouluilta kannustimen puutteesta ja toiveita suuremmasta matkatuesta. Tampereen yliopiston Eeva Heikkilä kuuluu samaan kehittämisryhmään, jossa Pohjola kuulee korkeakoulujen palautetta Erasmus+ -ohjelmasta ja apurahoista. Palautteen pohjalta kansallinen toimisto keskustelee komission kanssa ja voi siten vaikuttaa tuleviin ohjelmakausiin.

Mari Pohjola kertoo, ettei seuraavasta, vuoden 2028 ohjelmakaudesta tiedetä vielä yksityiskohtia. Hän ei osaa vielä sanoa, nouseeko vihreän matka-apurahan määrä.

Kehitysryhmässä Heikkilä on kuullut, että Turussa opiskelijat lähtevät ympäristöystävällisemmin matkaan innokkaammin kuin muualla Suomessa. Heikkilä ei keksi syitä Turun suuremmalle osuudelle maata pitkin vaihtoon lähtevistä opiskelijoista, mutta myöntää Tampereen yliopistolla olevan petrattavaa vihreän tuen markkinoinnissa. Yhteisissä lähtevien infotilaisuuksissa kerrotaan vihreän tuen mahdollisuudesta, mutta suurempaa markkinointia yliopisto ei tee.

KOLMANTENA MATKUSTUSPÄIVÄNÄ olen ärtynyt siitä, että tuhlasin rahaa ja väsytin itseni ennen lukukauden alkua. Matkaani on kulunut noin 270 euroa, joka on reilusti puolet meno-paluu -matkaan saamastani apurahasta. Aamukahvin jälkeen asiaa tuumattuani ympäristö-

22

teko alkaa kuitenkin tuntua sellaiselta asialta, johon halusinkin sijoittaa ylimääräisen satasen.

Tampereen yliopiston Heikkilän mielestä opiskelijoita voisi kannustaa maata pitkin matkustamiseen sen sosiaalisilla puolilla. Matkan aikana voi saada uusia tuttavuuksia ympäri Eurooppaa, ja itsenäinen maailmanmatkaaja voi hyötyä kokemuksistaan jopa työelämässä.

Heikkilä on oikeassa. Kahden tunnin lennon sijaan koin kahden päivän seikkailun, jossa näin uusia paikkoja Tukholmassa, ihastelin auringonlaskuja ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja aina pohjoisruotsalaisista vankiloista feminismiin Piilaaksossa.

Yöjuna saapuu Berliiniin puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta.

Vaihdan Intercityyn, joka vie parissa tunnissa Leipzigiin. Maisemat näyttävät lähes samalta kuin matkani alussa Tampereella. Kuin olisin ihan lähellä koti-Suomea enkä yli tuhannen kilometrin päässä.

Ehkä sieluni toden totta ehti mukaan, kuten Suonvieri kuvasi.

Toimittajan vaihtomatkan (Helsinki–Leipzig) päästö- ja kustannusvertailu eri matkustustavoilla

Juna Berliini–Leipzig 0,1 kg

CO2PÄÄSTÖT*

Lento Helsinki–Berliini 122 kg

*Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n päästölaskuri.

Luvut on arvioitu saatavilla olevien tietojen mukaan.

Junat Berliini–Leipzig 0,1 kg Tukholma–Berliini 0,47 kg

juna 53,75€ laiva 72,50€ juna 138,86€ Laiva Helsinki–Tukholma 20,43 kg

juna 53,75€ lento 175€**

MATKAN HINTA

**Lennon hinta vaihtelee ostopäivän mukaan n. välillä 150–200€ Grafiikka: Joel Peltonen

23

VISIIIIIIIIRI ONNITTELEE Ainakin nämä koulutusohjelmat täyttävät pyöreitä tänä vuonna.

Tietotekniikan koulutus 40 v.

Tutkintokoulutuksen pääkäynnistäjä Yrjö Neuvo sai nuorena työnhakijana rukkaset Nokialta, johon päätyi kuitenkin myöhemmin teknologiajohtajaksi.

Teekkarit 60 v.

Ensimmäiset teekkarit saapuivat Tampereelle vuonna 1965 perustetun Otaniemen teknillisen korkeakoulun yksikön myötä.

Kauppatieteet 60 v.

Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Boomi järjestää vuosittain Suomen suurimman opiskelijatapahtuman Hämeenkadun Appron.

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutus 70 v.

Fuksit lisäävät joka vuosi uuden säkeistön kasvatustieteiden ainejärjestö Itun Moro-lauluun.

Journalistikoulutus 100 v.

Koulutuksella on ollut historiassa eri nimiä kuten lehtimieskoulutus ja tiedotusoppi.

GALLUP: JOS SAISIT PELASTAA VAIN KOLME ASIAA PALAVASTA KODISTASI, MITÄ NE OLISIVAT? Pelastaisin mun lompakon, koska

Mä oon just muuttanut, joten

olisi tosi vaikeeta alkaa hankki-

mulla ei onneksi ole hirveästi

maan kaikkia kortteja uudestaan.

mitään tavaraa. Ottaisin var-

Sitten pelastaisin mun unilelun,

maan puhelimen ja tietoko-

joka on ollut mun elämässä mu-

neen. Ja sitten varmaankin

kana 21 vuotta. Ja sitten sellasen

jonkun takin. Aika helppo, kun

mun vanhemmilta saadun kuva-

mulla ei ole oikeasti siellä kau-

kirjan, johon kaikki vieraat mun

heesti mitään muuta kuin jo-

ylioppilasjuhlissa kirjoittivat kaik-

tain pesuainepulloja.

kia tsemppiviestejä.

Emma Salli

Sanni Loponen

tieteen tekniikka, 1. vuosi

tieteen tekniikka, 1. vuosi

bioteknologia ja biolääke-

Pelastaisin

ainakin

bioteknologia ja biolääke-

yhden

Ihan tosi paha kysymys. Lom-

Näästoberfest-tuopin. Mulla on

pakon, koulurepun, koska siellä

niitä kaksi, niin pelastaisin toi-

on aina kaikki koulujutut ja sel-

sen. Sitten pelastaisin varmaan

lasen kansion, jossa on mulle

semmoisen hammasharjan ja

tärkeitä juttuja.

airfryerin.

Hannes Kärkkäinen

Milja Tiihonen

rakennustekniikka, 3. vuosi

viestintä, 2. vuosi

24

LOPPUTYÖN SANKARIT Palstalla dipan ja gradun tehneet jakavat viisauttaan.

Kuva: Mira Kokko

Kuva: Olli Järvinen

Teksti: Mira Kokko

Ensimmäinen laatuaan Suomessa

Maahanmuuton vaikutuksia työturvallisuuteen

Olli Järvinen: “Tutkin gradussani sosiaalisen median roolia Barack Obaman vaalikampanjoissa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuosina 2008 ja 2012. Tarkemmin sanottuna tutkin sitä, mitä eri somealustoja kampanjoissa käytettiin, mihin niitä hyödynnettiin ja mitä eroa vaalien kampanjoilla oli.

Tuon neljän vuoden aikana some muuttui paljon. Löytyi paljon samoja lainalaisuuksia, mutta myös hyvin monta eroavaisuutta – siirryttiin esimerkiksi tekstipainotteisesta sisällöstä visuaalisempaan.

Gradusemman alkaessa luulin, että meillä olisi puoli vuotta aikaa miettiä aihetta, mutta sitten meille sanottiinkin, että kahden viikon päästä esittelette aiheen. Opiskelukaverin kanssa ei ollut mietitty mitään ja ajateltiin, että nyt ollaan pulassa. Suomen eduskuntavaalit olivat tulossa ja selasin Tiktokia, missä tuli paljon vaalimainoksia vastaan. Mietin, miten vaalimainonta on muuttunut. Sitten loksahti ja keksin tämän aiheen.

Yleinen sääntö on, että tapahtumista pitäisi olla vähintään kymmenen vuotta ennen kuin niitä voi käyttää historian tutkimuksessa. Tässä oltiin rajalla, kun oli juuri kulunut se aika.

Aihe oli niin kiinnostava, että välillä eksyin tutkimaan asioita, mitkä eivät oikein liittyneet omaani. Tekeminen oli vähän vuoristorataa, mutta erittäin kasvattava prosessi. Tekeminen oli vaikeaa myös, koska tiesin, että opiskelijaelämä loppuu, kun saan gradun valmiiksi.

Tämä oli ensimmäinen sosiaalisesta mediasta tehty historiantutkimus Suomessa. Olen tosi ylpeä, että pääsin tekemään ensimmäisen.”

Aaro Laitinen: “Tutkin dipassani maahanmuuton vaikutuksia työturvallisuuteen. Tein työn yliopiston Viima-tutkimushankkeeseen. Tekniikan aloilla on tavallista tehdä dippa jollekin yritykselle. Aloin kysellä yrityksiä myöhään, enkä oikein saanut vastauksia. Lopulta turvallisuustekniikan erityistyön kurssilta sain opettajalta vinkin hakea tähän hankkeeseen mukaan.

Tutkimuksessa haastattelin aiheen asiantuntijoita eli työmarkkina- ja työturvallisuusjärjestöjen ihmisiä sekä tutkijoita. Heidän vastauksiensa perusteella koostin selvityksen siitä, miten maahanmuutto on muuttanut tai tulee muuttamaan työturvallisuutta ja työelämää. Osan mielestä se muuttaa ja osan ei.

Vastauksien perusteella merkittävimpiä vaikeuksia oli suomen kielen taidon heikkous, joka voi johtaa väärinymmärryksiin ja sitä kautta vaikuttaa työturvallisuuteen. Sen lisäksi heikko kielitaito voi aiheuttaa kuppikuntien syntymistä niin, että ulkomaalaistaustaiset syövät eri pöydässä kuin suomalaistaustaiset.

Alkuun tekeminen oli hankalaa, kun tein lähinnä haastatteluja. En pystynyt vielä kirjoittamaan ja siksi tuntui siltä, etten saa mitään aikaiseksi. Sitten kun pääsin kirjoittamaan, niin kaikki eteni mukavasti. Säännölliset tapaamiset ohjaajan kanssa auttoivat.

Paras vinkkini vasta dippaa aloittaville on, että kannattaa paljon aikaisemmin alkaa etsiä yritystä, jolle voisit tehdä dippasi. Ei niin kuin minä, että ‘kuukauden päästä voisin aloittaa’.”

DIPPA

Otsikko: Maahanmuuton vaikutukset työturvallisuuteen Ala: Ympäristö- ja energiatekniikka Mitta: 48 sivua Kauan kesti? Viisi kuukautta Kuinka rankkaa oli asteikoilla 1-5?

“Sanotaan vaikka 4 tai 5, mutta en mä heti uudestaan lähtisi silti tekemään.”

GRADU

Otsikko: Politiikkaa algoritmien ajassa: Sosiaalisen median rooli Barack Obaman Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoissa vuosina 2008 ja 2012 Ala: Historia Mitta: 95 sivua Kauan kesti? Melkein 2,5 vuotta, jossa mukana kymmenen kuukauden tauko Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5?

“Sanoisin 2,5–3. Rankkaa oli itsensä kyseenalaistaminen.”

25

26

Pratar du svenska?

LÄHDIMME KIERTÄMÄÄN SUPISUOMENKIELISELLÄ TAMPEREELLA TESTATAKSEMME, ONNISTUKO ASIAKASPALVELU RUOTSIN KIELELLÄ.

TAMMERKOSKEN TOINEN PUOLI TAITOI TOISEN KOTIMAISEN PAREMMIN. Teksti: Pihla Leppänen Kuvitus: Kimmo Lust

O

len kuullut Tampereella ruotsia kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralla lapsi kysyi vanhemmaltaan jotain maasta löytyneistä jätöksistä. Muistikuvani toisesta kerrasta ovat hatarammat, mutta tässä harvinaisessa tilanteessa kaksi keski-ikäistä naista toteutti kielivähemmistöön liittyvää stereotypiaa ja keskusteli jostain korkeakulttuuritapahtumasta. Odotukseni ruotsinkielisen asiakaspalvelun saamiseen eivät siis ole korkealla.

Testi jännittää hiukan toimittajaa itseäänkin – vaikka ruotsi on rakas kieli, joka on ollut välillä melko aktiivisessakin käytössä, ei edelliskuu-

kausina ole ollut lainkaan mahdollisuuksia kielen puhumiseen. En ole suomenruotsalainen enkä ole kasvanut ruotsinkielisessä ympäristössä.

Entä jos joku puhuukin täydellistä ruotsia ja menen lukkoon?

Ensimmäinen testikohde on yliopiston Pinni B:n aulapalvelu. Tiedustelen pahaa-aavistamattomalta asiakaspalvelijalta hallintotieteiden tilojen sijaintia. Toistan kysymykseni muutamaan kertaan ja kerron ruotsiksi, että ymmärrän myös suomea.

Lopulta vaihdan kokonaan suomeen ja saan vastauksen kysymykseeni.

Asiakaspalvelu on hyvää, mutta kielimuuri liian suuri.

27

Seuraavaksi suuntaan Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalveluiden Tullintorin toimipisteelle, jossa kysyn opiskelijoiden työmahdollisuuksista. Asiakaspalvelija ymmärtää kysymykseni, mutta vastaa suomeksi. Käy ilmi, että minun olisi pitänyt varata aika etukäteen. Kun lopulta paljastan, että teen lehtijuttua ja vaihdan suomeen, kertoo asiakaspalvelija, että monesti ruotsinkielisten kanssa asiointi sujuu hyvin niin, että he puhuvat ruotsia ja hän vastaa suomeksi.

Palvelua on siis ilmeisesti mahdollista saada spontaanisti ainakin osittain toisella kotimaisella.

Kolmanneksi kohteeksi valikoi-

REAKTIO RUOTSIN PUHUMISEEN EI OLE JÄRIN INNOSTUNUT.

tuu ruotsalaistaustainen kauppaketju Clas Ohlson. Menen kysymään kassatyöntekijältä, myydäänkö kaupassa latureita iPhone-puhelimille. Myyjä ei ymmärrä kysymystäni ja vaihdan suomeen, kun vaikuttaa, että hän alkaa pyytää korvanapilla paikalle toista asiakaspalvelijaa. Reaktio ruotsin puhumiseen ei ole järin innostunut.

Koska videojuttua varten käytössä ollut mikrofoni ei toiminut ensimmäisessä asiakaspalvelutilanteessa, päätän lähestyä vielä toistakin työntekijää. Hän vastaa samaan kysymykseeni lyhyesti englanniksi, mutta lähtee viemään minua laturihyllyn luo.

Kun taas paljastan todelliset motiivini, kertoo hän iloisesti, että ymmärsi kyllä kysymykseni, mutta vastasi yllätettynä englanniksi.

Siirryn Tammerkosken länsipuolelle, Fazer-kahvilaan. Kahvilatyöntekijä tervehtii minua suomeksi, mutta kun tilaan suodatinkahvini ruotsiksi,

vaihtaa hän heti sujuvaan ruotsiin.

Asiakaspalvelija kysyy ruotsiksi, haluaisinko vielä jotain muuta ja neuvoo lainkaan takeltelematta, mistä voin kahvini hakea. Ehkä törmäsin kaksikieliseen ihmiseen. Itsekin selviän päivän ensimmäisestä oikeasti ruotsinkielisistä asiakaspalvelutilanteesta ilman ongelmia.

Juotuani kahvini siirryn kovenevassa vesisateessa kohti Tampereen pääkirjasto Metsoa. Tiedustelen palvelutiskillä työntekijältä, löytyykö kirjastosta ruotsinkielistä kirjallisuutta.

Hän kysyy selkeällä ruotsilla, tarkoitanko kaunokirjallisuutta ja lähtee viemään minua ruotsinkielisen kirjallisuuden osastolle. Siellä hän osaa kertoa ruotsiksi, mistä löydän minkäkin tyylistä sisältöä. Myöhemmin kirjastossa joku tulee vielä kertomaan minulle ja kuvaajalle omasta suhteestaan ruotsin kieleen ja puhuu lähtiessään useamman lauseen sujuvaa

ruotsia, vaikka mainostaakin, miten oli lukiossa saanut arvosanoikseen ”nelosia pitkillä miinuksilla”. Ehkä me tamperelaiset siis osaammekin ruotsia vähän paremmin kuin ajattelemmekaan.

Kahdessa viidestä paikasta koko asiakaspalvelutilanne onnistui ruotsiksi, ja testikierros oli nousujohteinen. Jokseenkin odotusten mukaisesti parasta ruotsinkielistä palvelua sain Tampereen länsipuolella Fazer-kahvilassa ja kirjastossa. Tampereen pienehkö ruotsinkielinen yhteisö onkin keskittynyt länteen, Pyynikille, josta löytyy niin ruotsinkielinen päiväkoti kuin koulu lukioon asti. Ruotsinkielisen palvelun onnistuminen liittynee kuitenkin enemmän Fazer-kahvilaan instituutiona ja kirjastoon sivistyslaitoksena kuin Tampereen ruotsinkielisen väestön keskittymän maantieteelliseen läheisyyteen.

Katso Pihla Leppäsen ja Elna Rikkisen videojuttu osoitteessa visiirilehti.fi

28

Teksti: Pihla Leppänen Kuva: Maria Muilu

Kommentti: Kielipolitiikan paradoksi kiteytyy Tampereella

T

ampere erottuu muista Etelä-Suomen suurkaupungeista suomenkielisyydellään, ja sen myös huomaa. Välillä Tampereella asuessa tuntuu, että kansalliskielet ovat suomi ja englanti, eivätkä suomi ja ruotsi. On ymmärrettävää, ettei kaikkea käännetä pienen vähemmistön kielelle, mutta mututuntumalla täällä ruotsin kieli on vielä vähemmän läsnä kuin kotikaupungissani Hämeenlinnassa, jossa ruotsinkielisiä elää kuitenkin prosentuaalisesti jotakuinkin yhtä paljon.

Tampere on Suomen suurin kielisaareke eli suomenkielinen kunta, jossa järjestetään opetusta ruotsinkieliselle vähemmistölle. Vaikka lapsille ja nuorille on tarjolla sivistystä ruotsiksi Tampereellakin, ei sama tunnu pätevän yliopisto-opiskelijoihin. Lukuvuonna 2024–2025 ruotsia pystyi opiskelemaan Tampereen yliopistossa pakollisen virkamiesruotsin

lisäksi käytännössä vain sen läpipääsyyn valmentavalla kurssilla. Kurssin tavoitetaso on A2. Tätä tasoa edellytetään peruskoulun päättyessä ysin tasoiselta oppilaalta. Lisäksi tarjolla oli kaksi muuta ruotsin kurssia, mutta tiedusteltuani niistä sain kuulla, että mukaan mahtuu käytännössä vain kauppislaisia. Tänä vuonna tilanne on parantunut ja tarjonta on kasvanut huimasti yhdellä etänä järjestettävällä kahden opintopisteen ruotsin kurssilla.

Opetustarjonta heijastanee kysyntää ja kielikeskuksen leikkauksia.

Silti kaiken pakollisen ruotsin pänttäämisen ja koko koulutien jatkuneen ruotsin merkityksen painottamisen jälkeen tuntuu hiukan absurdilta, että sivistyksen kehdoksi tituleeratussa yliopistossa ruotsia ei voi opiskella, vaikka kuinka haluaisikin. Itse olen opiskellut ruotsin pitkän oppimäärän, eikä minun tavoitetasolleni ole

29

tarjolla yhtäkään kielitaitoa haastavaa kurssia. Ainut vaihtoehto olisi alkaa oman elämänsä kielitieteilijäksi ja yrittää hakea erillisellä pääsykokeella pohjoismaisten kielten sivuaineilijaksi.

Tampereella myös virkamiesruotsin kurssilla ruotsia osaava saa istua puoli vuotta samalla tunnilla alkeita pänttäävien kanssa, ja vaikka opettaja kuinka yrittäisi eriyttää opetusta, jää anti silti laihaksi. Helsingin ja Turun yliopistoissa ruotsin taitaja voi korvata virkamiesruotsin taso- tai näyttökokeella.

On ymmärrettävää, ettei Tampereen yliopisto kilpaile Helsingin ja Turun kaltaisten kaksikielisten kaupunkien kanssa ruotsinkielisistä opiskelijoista, mutta kaipa meille sisämaan talliasillekin voisi tarjota jonkinlaisia mahdollisuuksia toisen virallisen kielemme oppimiseen.

30

Teksti: Pihla Leppänen Kuvat: Pihla Leppänen ja Tatu Vornanen

Koulu, johon Jumala johdattaa KESKUSTAKAMPUKSEN JA HAUTAUSMAAN VÄLISSÄ ON PAIKKA, JOKA MUISTUTTAA ULKOISESTI KLASSISTA YLIOPISTOKAMPUSTA ENEMMÄN KUIN TAMPEREEN YLIOPISTO. YHDESSÄ RAKENNUKSISTA TOIMII SUOMEN TEOLOGINEN OPISTO, JONKA OPISKELIJOITA YHDISTÄÄ KRISTILLINEN USKO.

T

eopoliksella eli Suomen Vapaakirkon toimintakeskuksella on syksyisenä torstaiaamuna kuhinaa. Kampuksella on käynnissä nuorten kurssi, ja pihapiiriin vipinää tuo kristillinen päiväkoti.

Itse opinahjon, Suomen teologisen opiston, ovet ovat lukossa, eikä saamani ovikoodi toimi. Onnekseni paikalle sattunut opiskelija avaa oven ja johdattaa minut suoraan rehtorin huoneeseen. Yhteys opettajien ja opiskelijoiden välillä tuntuu olevan

hiukan eri tasolla kuin yliopistolla.

Apulaisrehtori Markus Nikkanen kuvailee teologista opistoa vapaakristilliseksi kouluttajaksi. Sen taustaorganisaatio on Suomen Vapaakirkko, joka on noin 15 000 jäsenen itsenäinen kirkkokunta. ”Jos haluaa Vapaakirkossa olla seurakunnassa työntekijänä tai pastorina, tämä on ihmisten tyypillinen reitti.”

Opistossa esimerkiksi systemaattisen teologian eli oppisisältöjen

31

koulutus on kuitenkin ekumeenista.

Nikkasen mukaan opetus lähtee liikkeelle opiskelijan omasta kristillisestä taustasta ja on kirkkokuntarajoja ylittävää.

Viralliselta statukseltaan teologinen opisto on kansanopisto. Vaikka sen myöntämillä tutkinnolla ei ole virallista statusta Suomessa, on koulutuksen jälkeen mahdollista hakea ulkomaisiin yliopistoihin jatkamaan opintoja.

Siirrymme Markus Nikkasen kanssa

Apulaisrehtori Markus Nikkanen luennoi

luokkahuoneeseen, jossa hän pitää tunnin Paavalin teologiasta. Tunti alkaa rukouksella, joka päätetään yhteiseen aameneen. Opiskelijoita on paikalla reilu kymmenen: suurin osa vaikuttaa 20–30-vuotiailta, ja naisia on miehiä enemmän.

Monella on mukanaan oma Raamattu. Sille tuleekin heti käyttöä, kun rukouksen jälkeen hiljennytään lukemaan raamatunkohta, josta sitten keskustellaan pienryhmissä.

Yhteisessä keskustelussa vertaillaan eri ajattelijoiden tulkintoja.

Opiskelijat tuntuvat osallistuvan keskusteluun keskimääräistä yliopisto-opiskelijaa aktiivisemmin. Opettaja muistaa opiskelijat etunimeltä ja haastaa tuttavallisesti heidän näkemyksiään.

Vaikka alun rukous antoi olettaa muuta, voisi ulkopuolinen tarkkailija erehtyä olevansa yliopistoluennolla.

Alkutunnin keskustelun jälkeen Nikkanen on enemmän äänessä, ja puheessa vilahtelevat niin eksistentialismi, postmodernismi, narratiivisuus

Heidi Örtengren

Roger Lindeman

kuin dekonstruktionalistinen lukutapakin.

Osa termeistä kertoo suoraan, että tarkastelun kohteena on Raamattu: puhutaan jumalan vertikaalisesta teosta Jeesuksessa, liittoteologisesta kehyksestä ja armon taksonomiasta.

Lopussa lähestytään käytäntöä.

Nikkanen kritisoi tapaa, jossa kristinusko esitellään ensisijaisesti syntisyyden kautta. Hän haluaisi, että keskustelu lähtisi liikkeelle siitä, että jumalalla on hyviä uutisia ihmisille.

Syntisyys tulee kyllä esille sitten myöhemmin.

Kristinuskon sanoma siitä, että ei joudu helvettiin, ei kuulemma auta, jos on jo helvetissä. Opiskelijat nauravat. Nikkanen jatkaa pohdintaansa ja kritisoi uskonnon ja valtion välistä liittoa. Yhdysvaltojen tilanne tekee hänet surulliseksi.

Lopussa Nikkanen heittää pallon opiskelijoille: heidän on itse ratkaistava, millaisiksi julistajiksi haluavat tulla.

YKSI OPISKELIJOISTA on Heidi Örtengren, jolle opinnot teologisessa opistossa ovat olleet haave jo lukioikäisestä asti. Aiemmalta koulutukseltaan hän on terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. ”Terveyden, opetuksen ja hengellisyyden yhdistäminen on kutsumukseni ydintä, jota haluaisin tavalla tai toisella toteuttaa elämässäni”, Örtengren kuvaa.

Opinnot ovat Örtengrenin mukaan vahvistaneet turvallista jumalasuhdetta mutta haastaneet samaan aikaan myös kriittiseen ajatteluun. Teologisen opiston maksulliset opinnot ovat olleet mahdollisia aikaisemmista terveydenhuollon töistä kertyneiden säästöjen myötä.

Lähiopetusmuodossa esimerkiksi lukuvuoden mittainen 60 opintopisteen Teologian perusteet -koulutus kustantaa opiskelijalle 3300 euroa.

Hinta sisältää opetuksen lisäksi myös lähiopetuspäivien lounaan. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus asua

32

Kuva: Joel Peltonen

Teologisen opiston lisäksi Teopoliksessa toimivat esimerkiksi Suomen Vapaakirkon hallinto ja kristillinen päiväkoti.

kampuksen vuonna 2016 valmistuneessa asuntolassa. Siellä halvin vaihtoehto, jaettu soluhuone, kustantaa lukuvuodessa 1500 euroa. Huone on käytössä arkisin, ja hintaan sisältyy osa aterioista.

Samalla luokalla opiskeleva Roger Lindeman on tullut teologiseen opistoon toisenlaista opintopolkua, ammattikoulutaustalla. Hänen tarkoituksenaan on valmistua opistosta ensin seurakuntatyöntekijäksi ja lopulta vielä pastoriksi. ”Olen uskossa Kristukseen, ja se on vaikuttanut opintojeni suuntaukseen. Koen, että Jumala johdatti tänne opiskelemaan”, Lindeman kertoo urapolustaan.

TEOPOLIKSEN LOUNAS toimii varsin samoin periaattein kuin yliopistollakin. Opettaja-Nikkanen ja moni opiskelijoista istuu ainakin ju-

tuntekopäivänä yhteiseen pöytään syömään. Nuoret kurssilaiset tuovat ruokalaan leirikeskustunnelmaa.

Ilmapiiri teologisessa opistossa vaikuttaakin varsin hyvältä. Toiminnan arvopohja tuntuu kuitenkin edelleen epäselvältä. Nikkanen kuvaa teologisen opiston taustalla vaikuttavaa Vapaakirkon liikettä konservatiiviseksi, mutta mitä se tarkoittaa?

Nikkanen ei vaikuta kovin halukkaalta listaamaan käytännön kysymyksiä, joissa konservatiivisuus näkyy opetuksessa. Hän keskittyy puhumaan Raamatun roolista ja painottaa ajattelun vapauden sekä joustavuuden merkitystä. ”Jos ajatellaan kirkkokuntatasolla ja luetaan meidän yhdyskuntasjärjestystämme, mitään erottelua miesten ja naisten välillä ei tehdä”, suostuu Nikkanen kuitenkin kertomaan.

Vaikka kysymys on herättänyt liik-

33

keessä paljon keskustelua, on nykyinen virallinen linja Vapaakirkossa siis selvä: naisetkin saavat olla pastoreita.

Myös Suomen teologisen opiston rehtori Timo Lehikoiselle konservatiivisuus on ensisijaisesti suhtautumista Raamattuun: teosta on tulkittava historiallisesta ja kirjallisesta kontekstista, eikä yksittäisistä lauseista voi muodostaa oppia. Raamatun kuvaamia tapahtumia kuitenkin pidetään todellisina ja tapahtuneena.

Sekä Lehikoinen että Nikkanen kertovat, että opiskelijoita valmennetaan soveltamaan teologiaa käytäntöön. Tätä varten tunneilla on case studyja ja seurakunnan ammatteihin opiskelevilla myös harjoitteluja.

Kun kysyn, onko jotain käytännön kysymyksiä, joissa teologisesta opistosta valmistuneiden pastoreiden olisi hyvä olla yksimielisiä, vastaa Lehikoinen näin:

Kappelitunnin aluksi ja lopuksi lauletaan. ”Menisin Vapaakirkon aika vanhan periaatteen taakse, jota edustamme myös opistona: ydinasioissa yksimielisyys, reunallisissa asioissa ajattelun ja tulkinnan vapaus, kaikissa asioissa rakkaus.”

Ydinasioita ovat Raamatun merkitys ja pelastus kristinuskon kautta.

Kaipaan kuitenkin edelleen konkretiaa. Voisiko esimerkiksi samaa sukupuolta oleva pari elää teologisen opiston kampuksella?

Lehikoinen ei vastaa suoraan, mutta hakee hyllystä Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyskirjan ja lukee sieltä, että ”avioliittoon vihkiminen on

toimitettava Vapaakirkon perinteen edellyttämällä tavalla miehen ja naisen välillä”.

ILTAPÄIVÄN kappelitunti järjestetään sermin takana samassa luokkahuoneessa, jossa aamupäivän tuntikin pidettiin. Tunnelma on rento ja tuttavallinen: paikalla on vajaa 20 ihmistä, joista osa on aamupäivän tunnilta tuttuja opiskelijoita ja osa henkilökuntaa.

Kappelitunti on opiskelijoille harjoitus: saarnaaja on tehtävässään ensimmäistä kertaa. Saarna alkaa esimerkillä jumalan johdatuksesta

34

bussikuskin työssä. Loppu on luentomaisempi, teologiaa opiskelleen ihmisen tulkinta pysyvästä rauhasta uskon kautta.

Saarnan jälkeen saa mennä sermin taakse rukoilemaan ja rukoiltavaksi.

Tilaisuuden alussa ja lopussa lauletaan pop-genren kristillistä musiikkia.

Koska lopussa aikaa jää yli, kappelitunnista vastaavat opiskelijat ehdottavat rukoushetkeä. Osallistujat etsivät itselleen parin rukoukseen.

Vieressäni istuva opiston opettaja ja systemaattisen teologian koulutussuunnittelija Sanna Urvas kysyy, saa-

Rehtori Timo Lehikoinen ko hän rukoilla puolestani. Suostun pyyntöön, ja Urvas rukoilee yleisluontoisesti tietämättä mitään vakaumuksestani tai vakaumuksettomuudestani.

Urvas ei ole itse Vapaakirkon jäsen, vaan helluntailainen. Vaikka teologinen opisto ei julkaise vertaisarvioitua tutkimusta, toimii Urvas muissa yhteyksissä akateemisena tutkijana ja hyödyntää osaamistaan opetuksessaan. Vakaumuksen ja tutkimuksen yhdistämistä hän ei pidä ongelmana. ”Kukaan ei ole koskaan objektiivinen eikä neutraali. Systemaattisessa teologiassa pitää kirjoittaa metodi ja

viitekehys auki”, Urvas tiivistää.

OPISTON tiivis yhteisö ja tunnustuksellinen arvopohja vaikuttavat toimivalta yhdistelmältä, sillä opintoihin hakeutuvat opiskelijat jakavat jo valmiiksi jokseenkin samat arvot ja uskonkäsitykset. Päivän aikana minulle on hahmottunut kuva teologisesta opistosta paikkana, joka on juuri oikea sellaiselle ihmiselle, joka haluaa sitoutua säilyttämään uskonsa.

Mitä kävisi, jos usko kuitenkin katoaisi opintojen aikana?

Rehtori Timo Lehikoinen ei tiedä sellaista tapahtuneen, vaikka myön-

35

tää uskon menettämisen olevan teoriassa mahdollista. Hän painottaa pienen yhteisön tuomaa etua. ”Haluamme kulkea opiskelijoiden rinnalla sen verran lähellä, että jos tällaista pelkoa alkaisi muhimaan, siitä pystyttäisiin keskustelemaan ennen kuin oltaisiin rotkon reunalla.”

€: €: €: €: €: €: €: €: €: €: €:€: €: €: €: €: €: €: €: €: :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€ :€

SYKSYISIN

TUNTUU

OLEVAN

JOKIN

OPISKELIJATAPAHTUMA

SUUNNILLEEN JOKA PÄIVÄ. RIITTÄVÄTKÖ OPISKELIJAN RAHAT KAIKKIIN RIENTOIHIN? Teksti ja kuvat: Venni Uotila

36

€: €: €: €: €: €: €: €: €: €:€: €: €: €: €: €: €: €: €: €:

$

yksy voi käydä opiskelijalle kalliiksi.

Kalentereita täplittävät monenlaiset tapahtumat sitseistä saunailtoihin.

Erilaisten yleisten ja poikkitieteellisten tapahtumien lisäksi ainejärjestöillä on tyypillisesti tarjolla alan opiskelijoille suunnattuja omia rientoja, joista monet ovat maksullisia.

Tapahtumissa on nopean katsauksen perusteella muistettu opiskelijahinnoittelun periaate, ja moniin niistä pääsee alle kymmenen euron lippuhinnalla. Aktiiviselle opiskelijalle maksuista voi kuitenkin syntyä merkittävä menoerä.

Treyn hallituksen tapahtumavastaava Ina Lehtola sanoo huomanneensa, että keskustelu tapahtumien hinnoista on ollut pinnalla.

“Yleisesti on ollut keskustelua siitä, että jos opiskelijatapahtumien hinnat

Kuvat: haasta teltujen kotialbu mit

:€

hirveästi nousevat, niin totta kai se voi vaikuttaa osallistujamääriin”, Lehtola sanoo.

Lehtolan mukaan Trey ei ole joutunut nostamaan omien tapahtumiensa lippujen hintoja huomattavasti. Hänen mukaansa tapahtumien kulurakenteissa on tapahtunut muutoksia ja yhteistyökumppaneiden löytäminen on ollut haastavampaa.

Tapahtumia järjestävät Treyn lisäksi myös monet muut toimijat, kuten eri alojen ainejärjestöt. Esimerkiksi kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Boomi ry järjestää vuosittain Suomen suurimman opiskelijatapahtuman Hämeenkadun appron, jonka lipun hinta vuonna 2018 oli 16 euroa, kun tänä vuonna lippu kustansi 28 euroa.

Pyysimme kahta Tampereen yliopiston opiskelijaa pitämään kirjaa syys-lokakuun aikana käymistään tapahtumista ja siitä, paljonko he niihin käyttivät rahaa.

Budjetointi auttaa Vaihto-opiskelija ja arkkitehtuurin maisterifuksi Connor Andersonin mielestä liput ovat melko halpoja.

Hän on iloinen siitä, että on myös paljon tapahtumia, joihin voi mennä

37

ilmaiseksi.

“Tälläkin viikolla olen menossa seitsemään tai kahdeksaan tapahtumaan, eikä minun yhtä lukuun ottamatta tarvitse maksaa niistä”, Anderson kertoo.

Bioteknologiaa ja biolääketieteen tekniikkaa ensimmäistä vuottaan opiskeleva Miranda Sydänmäki kokee myös opiskelijatapahtumien olevan kohtuuhintaisia. Ennen nykyisiä opintojaan Sydänmäki opiskeli toista alaa, joten Tampereen yliopistossa hän on ollut opiskelijana vuodesta 2017.

“Olen kyllä kokenut, että esimerkiksi sitsien hinnat ovat kallistuneet siitä kuin aloitin opinnot”, Sydänmäki toteaa.

Sydänmäki ei ole kokenut, että jostain pitäisi luopua, jotta voi käydä tapahtumissa. Hän ajattelee, että on kenties aikuistuessaan oppinut jonkinlaista budjetointia muutenkin.

Myös Anderson budjetoi jo ennen Suomeen tuloa paljon rahaa siihen, että voi käydä tapahtumissa sekä pitää hauskaa ystävien kanssa. Hän tarkkailee edelleen ahkerasti rahankäyttöään, jotta voi varmistaa, että opintojen loputtuakin hänellä on ylimääräistä säästössä varmuuden vuoksi.

Miranda Sydänmäki

Connor Anderson

“Tapahtumien hinnat pitää todellakin ottaa huomioon”, Anderson toteaa.

Alkoholi on suuri menoerä Connor Anderson on todennut, että tapahtumissa alkoholi muodostaa suurimman kuluerän, koska alkoholin hinta on niin korkea.

“Pulma on siinä, että jos ostat yhden tai pari juomaa, niin luultavasti tulet ostamaan enemmän ja käyttämään enemmän rahaa kuin olit suunnitellut”, Anderson sanoo.

Lipun hinta itsesään saattaa olla pienempi kuin mitä yksi baarissa ostettu cocktail kustantaa.

“Ostin juuri 25 eurolla lipun baarikierrokselle, mutta tiedän, että tulen maksamaan paljon enemmän pelkästään alkoholista kuin mitä maksoin lipusta.”

Toisinaan jos Anderson on menossa baarissa järjestettävään tapahtumaan, hän päättää juoda vähemmän tai etkoilla, jotta kalliisiin juomiin ei tarvitse käyttää rahaa.

Miranda Sydänmäki on lopettanut alkoholin käytön vuosi sitten, ja hän huomaa, että tapahtumiin liittyvät kulut ovat tämän myötä huomattavasti pienentyneet.

“Ostan nykyään ehkä enemmän sitten herkkuja tai paistopiste-eväitä, mikä vähän ehkä tasoittaa sitä. Mutta

silläkään ei päästä siihen, miten paljon muistan menneen silloin aiempien opintovuosien aikana alkoholiin”, Sydänmäki pohtii.

Fomo ei mieltä paina Kysyimme opiskelijoilta, kokevatko he tai heidän kaverinsa painetta osallistua tapahtumiin, jotta eivät jäisi mistään paitsi. Fomo eli fear of missing out on tunne siitä, että jää ulkopuoliseksi jostain hienosta, mitä muut kokevat. Tunne voi olla ahdistava ja saada osallistumaan kaikkeen mahdolliseen.

Connor Anderson ei ole ainakaan vielä kokenut fomoa. Luultavasti siksi, että hän käy tapahtumissa enemmän kuin kukaan kavereistaan. Hän tavoittelee superfuksin titteliä, joten hän yrittää kerätä mahdollisimman paljon pisteitä käymällä tapahtumissa.

“Ellei kyseessä ole uniikki tapahtuma, niin jos ei huvita, en mene”, Anderson sanoo.

Myös Sydänmäen suurin motivaattori tapahtumissa käymiseen on superfuksiuden saavuttaminen. Eniten häntä kiinnostavat tapahtumat, joita hän ei ole vielä kokenut tuoreena teekkarifuksina, mutta varsinaista fomoa hän ei koe.

“Olen nähnyt opiskelijatapahtumia tosi paljon ja elänyt opiskelijaelämää aika rankalla kädellä ennen tätä su-

38

perfuksipyrkimystäkin tai tätä nykyistä fuksivuotta”, Sydänmäki kertoo.

Superfuksipyrkyreitä ulkopuolelle jääminen ei huoleta, mutta muut asiat kyllä.

“Ennemminkin stressaa, että pääseekö uniikkeihin tapahtumiin, riittääkö lippuja, onnistuuko ilmoittautuminen, ei kai tule sairaaksi, jaksaako ylipäätään, meneekö opinnot päin helvettiä sen takia, että käy tapahtumissa, jne.”, Sydänmäki listaa.

Kustannukset nousseet Connor Anderson ja Miranda Sydänmäki kokevat, että opiskelijatapahtumien lippujen hinnalla saa rahoilleen hyvin vastinetta, kuten vaikkapa hyvää ruokaa ja juomia.

Treykään ei ole saanut opiskelijoilta palautetta hinnoista. Ina Lehtola sanoo, että he ovat aina pyrkineet huomioimaan hinnoissaan sen, että tapahtumat olisivat mahdollisimman saavutettavia opiskelijoille. Trey ei tee tapahtumilla voittoa vaan laittaa niiden järjestämiseen rahaa.

“Ne on lähtökohtaisesti tappiollisia”, Lehtola sanoo.

Hän pohtii, että osallistujat eivät välttämättä tiedä, mitä hinnan taustalla on. Esimerkiksi tapahtumajärjestäjien kustannukset ovat nousseet, mikä vaikuttaa tapahtuman ja lipun hintaan.

KAHDEN OPISKELIJAN SYKSYN TAPAHTUMAKALENTERIT

Connor Anderson

Miranda Sydänmäki

4.9. Fuksikiertoajelu

1.9. Bionerin fuksien lauluiltama 2.9. Merkkimarkkinat, Teekkarikuoron avoimet harjoitukset (matkat, ruoat ja merkit: n. 13 €)

5.9. Syksyn tervetuliaissauna (juomat: 5 €) 9.9. NamiAppro (lippu: 8 €, ruoka & juomat: n. 20 €) Hämeenkadun appron lippujen jonotus (lippu: 28 €, teltta: 30 €)

4.9. Fuksikiertoajelu, Treekkarien kilta-avajaiset, Bionerin ja YKI:n yhteiset fuksisitsit (sitsilippu ja juomat: n. 21 €)

11.9. Fuksisitsit ja Symposium (liput: 18 €, juomat: 31 €)

9.9. NamiAppro (lippu ja herkut: 40 €, matkat: 5,60 €) 14.9. Bionerin GPS-taidetempaus

15.9. Tupsulan lettukestit

15.9. Tupsulan lettukestit

17.9. Arts & Crafts -saunailta 18.9. TaSciEn fuksisitsit (lippu: 12 €) Senssibileet (lippu: 10 €)

16.9. Syksyn ensimmäinen teekkarivisa (juomat baarissa: n. 12 €)

22.9. Bommarireivit (lippu: 4 €)

22.9. TamArkin syyskirppis, Bommarireivit (lippu ja juomat: n. 10 €)

17.9. Arts & Crafts –saunailta (juomat: n. 6 €)

24.9. Teekkarijaoston tapakasvatus

24.9. Teekkarijaoston tapakasvatus 26.9. Tampin ja Kolmio-tiimin järjestämät etkot

27.9. Kyykkä-nakki Nyyrikkirace-nakki

27.9. Nyyrikkiracen oheisohjelma

30.9. Teekkarimuseokierros Lakinlaskijaiset

30.9. Lakinlasku (ruoka ja juomat: n. 20 €)

1.10. Beeriokart-sauna (juomat: 20 €)

1.10. Into x Urbanumin Beer Pong -turnaus (juomat: 3 €), Beeriokart-sauna

2.10. HerkkuWiiniFestarit (viinin valmistus: 16 €)

2.10. Liikunta- ja harrastemessut, HerkkuWiiniFestarit (viinin valmistus: 15 €), Konetalon sauna, Spinnin toimistosauna

2.10. Spinnin toimistosauna

~202€

3.10. Fuksineuvoston fuksisitsit (lippu: 23 €, juomat: 10 €) 4.10. Bionerin vujujen cocktail-tilaisuus -nakki

€ 9 7 1 ~

5.10. Bionerin vujusillis

39

40

Teksti ja kuvat: Aliina Ruuttunen

Yhdistävä tekijä TAMPEREEN YLIOPISTON AINEJÄRJESTÖT OVAT

TUOTTEISTANEET ITSENSÄ TEHOKKAASTI. MITÄ KAIKKEA OMAN AINEJÄRJESTÖN LOGOLLA KORISTETTUA VOIKAAN OMISTAA?

P

aitoja, sukkia, heijastimia, vöitä, pipoja… Pikainen vilkaisu Tampereen yliopiston ainejärjestöjen ja kiltojen nettisivuille ja sosiaaliseen mediaan paljastaa, että parhaimmassa tapauksessa oman järjestönsä tuotteisiin voi pukeutua päästä varpaisiin.

Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran apuemäntä Heta Räisänen kertoo, että seura myy ympäri vuoden huppareita, collegepaitoja ja -housuja, t-paitoja, pipoja, kangaskasseja, sukkia, vöitä ja pussukkareppuja. Näiden tuotteiden lisäksi myynnissä on ollut kausittain esimerkiksi lippiksiä, anorakkeja ja kalastajahattuja. Laajasta valikoimasta suosituimpia ovat kuitenkin perinteiset collegepaidat ja kangaskassit.

Räisäsen mukaan jäsenistöltä on tullut kiitosta tuotteiden laadusta ja tuotevalikoiman vaihtelevuudesta.

Jäsenistöllä on ollut myös ehdotuksia valikoiman laajentamiseksi, ja toiveita on kuultu esimerkiksi urheiluvaatteista. Uusien tuotteiden

41

ideoinnista vastaavat seuran isäntä, apuisäntä, emäntä ja apuemäntä.

“Pyrimme joka vuosi ideoimaan vähintään yhden uuden kausituotteen.”

Tuotteiden myynnistä saatua tuottoa käytetään esimerkiksi kandiseuran tapahtumien järjestämiseen.

Hitaasti kasvava valikoima Energiamurroskillan eli EMU:n tilaustoimihenkilö Eveliina Kinos toteaa heti aluksi, että kaksi vuotta vanhalla killalla ei voi vielä olla kovin laajaa tuotevalikoimaa. Syksyllä 2023 perustettu kilta on myynyt ensimmäisenä ja toisena vuotenaan huppareita ja collegepaitoja. Tänä

syksynä valikoima täydentyy uudenlaisilla huppareilla ja collegeilla, sukilla ja vyöllä. Erityisesti vöistä Kinos on innoissaan, sillä niitä on toivottu.

Kinos on kiltansa ensimmäinen tilaustoimihenkilö. Aiemmin tuotteiden tilaaminen on tullut jonkin hallituksessa olevan henkilön, esimerkiksi varapuheenjohtajan, pestin päälle hoidettavaksi. Tämän syksyn tuotteet Kinos on suunnitellut killan graafikon kanssa. Suunnittelussa on ollut melko vapaat kädet, sillä vakiintuneita käytäntöjä ei vielä ole. Uusia tuotteita voi testailla rennolla otteella.

“Jos jotain tuotetta ei mene, se on

helppo tiputtaa valikoimasta. Mitään ei roikoteta mukana, koska niin on vain aina ennenkin tehty.”

Kinos aloitti opintonsa kiltansa ensimmäisten opiskelijoiden joukossa.

Hän oli kiitollinen siitä, että kiltatuotteet saatiin heti ensimmäisenä vuotena päälle, vaikka uudella killalla oli jo muutenkin paljon työtä tehtävänä.

“Olemme kokeneet kiltavaatteet todella tärkeiksi. Erityisesti fukseille vaatteet ovat mahdollisuus viestiä olevansa osa tätä yliopistoa ja kuuluvansa johonkin jo ennen kuin saadaan haalarit.” ( jatkuu seuraavalla aukeamalla)

“Minulla on tämän paidan lisäksi kaksi hupparia ja toinen paita. Pidän aine-

järjestöni tuotteista muuten, mutta haluaisin, että kangaskassit olisivat isompia. Tällä hetkellä myynnissä oleviin mahtuu vain tietokone ja kassin kahvat

ovat tosi lyhyet. Olemme ainejärjestön

hallituksessa pohtineet, että kaikenlai-

sia kivoja tuotteita olisi periaatteessa mahdollista tilata, mutta pienelle aine-

järjestölle se ei ole välttämättä taloudellisesti mahdollista, kun tilausmäärät

ovat niin pieniä”.

Josefiina Räikkä / Cortex

psykologia, 4. vuosikurssi

“Omistan ainejärjestötuotteista

kangaskassin lisäksi collegepaidan ja t-paidan. Tuotteet saavat mielestäni

aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Merch on sellainen yhdistävä tekijä.”

Selina Palola / Biopsi

bioteknologia, 5. vuosikurssi

42

“Pidän siitä, että ainejärjestötuotteiden avulla voi tunnis-

taa saman ainejärjestön opiskelijoita. Ei tarvitse myöskään miettiä niin paljon pukeutumista, kun voi vain laittaa ainejärjestövaatteen päälle. Ainejärjestöni tuotteista minulla on hupparin lisäksi kangaskassi ja taskumatti.

Henri Siltanen / Boomi

kauppatieteet, 4. vuosikurssi

“Mietin itse asiassa juuri tänään tätä paitaa. Olen opetus-

harjoittelussa Norssilla ja ajattelen, että tällä paidalla voin helposti viestiä siellä kuka olen ja mitä teen. Kannan tätä

paitaa kyllä aina ylpeydellä, vaatteet ovat kiva ja tyylikäskin

tapa löytää omiaan. Pidän siitä, että tuotteet ovat käytännöllisiä ja niitä voi käyttää myös valmistumisen jälkeen. Oli-

si inhottavaa ostaa jotain sellaista, joka jäisi vain lojumaan johonkin nurkkaan. Okan tuotteista minulla on myös pipo ja vyö.”

Maria Rusila / OKA

luokanopettaja, 4. vuosikurssi

Reettoreiden talousvastaava Emma Salli ja varapuheenjohtaja Lilja Paakkanen pohtivat mahdollisuutta järjestää ideointikilpailuja uusille tuotteille.

Käytännöllisyys muun edelle Viestinnän opiskelijoiden ainejärjestö Reettoreiden talousvastaava Emma Salli ja varapuheenjohtaja Lilja Paakkanen ovat kumpikin sonnustautuneet ainejärjestönsä collegepaitoihin. Niiden lisäksi järjestö myy vöitä, kangaskasseja, pullonavaajia ja heijastimia. Tuotteita myydään erityisesti uusien opiskelijoiden saapuessa ja ne kestävät aikaa; usein opiskelija ostaa haluamansa tuotteen kertaalleen. Paakkanen tosin huomauttaa, että collegepaitoja saatetaan tilata useampikin, eri väreissä. Juuri värivaihtoehdoista jäsenistöltä on kuultu myös toiveita.

Tuotevalikoima on pysynyt Sallin ja Paakkasen opintojen aikana samana. He kuitenkin pohtivat, että uusia tuotteita voisi ideoida koko jäsenistön

“Vaatteet ovat mahdollisuus viestiä kuuluvansa johonkin”, sanoo Energiamurroskillan tilaustoimihenkilö Eveliina Kinos.

voimin esimerkiksi ideointikilpailulla, jollaisia järjestetään vuosittain uusista haalarimerkeistä.

Sallin ja Paakkasen mukaan suhteellisen pienen ainejärjestön tuotevalikoiman ei kuitenkaan kannata olla kovin suuri, jotta valikoima on hallittavissa ja tuotteet menevät kaupaksi.

“Haluamme, että tuotteet olisivat oikeasti käytännöllisiä, ja pidetään ympäristönäkökulma mielessä. Pelkkä krääsä ei vastaa Reettoreiden arvoja”, Salli huomauttaa.

Tuotteita myydään pääasiassa vain jäsenistölle, mutta Salli ja Paakkanen

eivät tyrmää ajatusta, että niitä ostaisi joku, joka ei kuulu ainejärjestöön.

He ajattelevat, että olisi hauskaa, jos esimerkiksi hyvät ystävät tai seurustelukumppanit ostaisivat toistensa ainejärjestöjen tai kiltojen tuotteita.

“Vyö on myös vaihdettua lahjetta helpompi ottaa pois haalareista, jos käy huonosti”, Paakkanen naurahtaa.

•

45

Yössä tuulee Teksti: Juho Äijö & Joel Peltonen Kuvat: Joel Peltonen

46

TAMPEREEN RAVINTOLASKENESSÄ TAPAHTUU. BAARISSA KÄYMINEN ON MUUTTUNUT, MUTTA RAVINTOLOITSIJAT OVAT TOIVEIKKAITA TULEVAISUUDESTA.

T ampereen ravintolakulttuuri on ollut kiihtyvässä mullistuksessa viime vuosina. Yksityisomistuksessa olevia ravintoloita on lähinnä kadonnut, ja moni uusi paikka on jäänyt lyhytikäiseksi.

Tänä vuonna Ravintolamaailma Ranta ja Poro sulki ovensa yllättäen vapun alla. Toukokuussa Heidi’s Bier Bar “sulkeutui väliaikaisesti” taustayhtiön hakeutuessa konkurssiin. Tullikamarin Klubi ja Pakkahuone ovat peruskorjauksen takia suljettuna ai-

nakin ensi vuoden alkuun.

Yökerhojen sulkeutumisen ohella Tampere on viime aikoina viettänyt monen baarin hautajaisia: Cask Room, Kuja ja Wanha Tappi ovat lyhyen ajan sisällä laittaneet lapun luukulle. Tullin alueella sijaitseva Dog’s Home sulkee ovensa marraskuun lopulla.

Tämän vuoden aikana monia uusia paikkoja on kuitenkin avattu. Tutustuimme viiteen tuoreeseen ja yksityisomistuksessa olevaan baariin.

SYYSKUUN LOPULLA avattu Desibeli edustaa tervetullutta omapäisyyttä yökerhobisnekseen ja tarjoaa vaihtoehdon väljähtäneelle ”jokaiselle jotain” -konseptille. Ravintoloitsija Antti Kokko on monelle tuttu entisen Doris-yökerhon sekä Kumma-baarin kipparina. Hän toteaa, että Tampereella ei hetkeen ole ollut vaihtoehtoisempaa musiikkia soittavia yökerhoja tai liioin varsinaisia yökerhoja muutenkaan.

47

”Meille tuli otollinen tilanne avata täysin uudenlainen yökerho, ja olin jo pidemmän aikaa haistellut kaupungilla, että tällaiselle on tilausta”, Kokko sanoo.

Desibelin konsepti on olla kaikille avoin, kaikille vapaa ja musiikkigenreistä riippumaton paikka. Yhtenä erikoisuutena Desibelissä on yöaikaan toimiva keittiö, josta voi illan päätteeksi ottaa doggybagin mukaan keskieurooppalaiseen tyyliin.

Klassisen Laternan tilat ovat uudelle yökerholle otolliset, sillä tila toimi ennen keikkapaikkana ja 1990-luvulla discona. Ravintolatoimintaa tiloissa on ollut vuodesta 1977 lähtien.

Kokko haluaa tehdä Desibelistä merkityksellisen paikan myös opiskelijoille. Opiskelijatapahtumien järjestämistä ei ole poissuljettu. ”Mun filosofia on siinä, että jos opiskelijat saa käymään yökerhoissa omina päivinään ja diggaamaan tosi paljon siitä paikasta, niin nehän käyvät siellä myös kuuden vuoden pääs-

Atmoksessa on panostettu myös äänentoistoon.

Desibelin Antti Kokko tsemppaa henkilökuntaa muutama tunti ennen avajaisia.

tä, kun niillä on jo ammatti, asuntolaina ja pari muksua.”

Kokon mukaan Desibeliin pääsee viikonloppuja lukuun ottamatta myös haalarit päällä.

“Opiskelijat ylipäätään ovat meille tärkeitä, vaikka eivät käyttäisi penninjeniäkään. Koko pointti on, että käydessään he tietävät, että meidän kaltainen paikka on olemassa ja myös muistavat sen lähtiessään.”

Vaikka monia vanhoja, tunnettuja paikkoja on mennyt nurin, on tilalle tullut ennen kaikkea olutkulttuuriin keskittyviä ravintoloita, jotka pyrkivät tuomaan omaehtoisesti uutta ilmettä Tampereen katukuvaan.

Artturi9:n ravintolapäällikkö Jesse Forsström pohtii, että korona-aikana varttunut sukupolvi näkyy baaritottumusten muutoksessa.

“Koronan aikana kypsyi kokonainen uusi sukupolvi nuoria, jot-

ka, toisin kuin oma ikäpolveni, eivät alkaneetkaan käydä baareissa heti täytettyään 18. Laatutietoisuus on lisääntynyt, ja baareihin tullaan enemmänkin nauttimaan hyvistä juomista sen stereotyyppisen lärvilautasen sijaan”, Forsström pohtii.

Myös Pitkän päivän illan baarimestari-ravintoloitsija Juho Tuppurainen on havainnut, että ihmiset käyvät ulkona vähemmän ja usein viikonloppupainotteisesti. ”Monet kivat paikat lopettavat tai ovat lopettaneet, mikä on harmittava suunta. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että uutta tapahtuu, eikä olla jämähdetty paikoillemme”, Tuppurainen sanoo.

Huhut pienpanimotoiminnan ja DJ-kulttuurin hiipumisesta ovat haastattelujen perusteella pitkälti liioiteltuja. Erilaiset klubit, matalan kynnyksen keikat sekä turvalliseksi

48

koettu tila vetävät edelleen ihmisiä puoleensa.

Railakkaista DJ-illoista tunnetun Jatra-baarin ravintolapäällikkö Lauri Ylä-Korpi sanoo, että aiempaan ravintolatarjontaan verrattuna suuri muutos on teemaravintoloiden katoaminen ja tarjonnan yksipuolistuminen. ”Meillä on toiminut pääosin konemusiikkia soittavat DJ:t, sillä siihen keskittyviä paikkoja on yksinkertaisesti hyvin vähän Suomessa. Tärkeää meille on olla paikka, jossa ihmiset voivat matalalla kynnyksellä tutustua toisiinsa”, Ylä-Korpi summaa.

Atmoksen ravintolapäällikkö Jari Ihalainen on toiveikas siitä, että ravintoloiden myynti on kääntymässä hiljalleen nousuun. ”En tiedä johtuuko se sitten siitä, että on jaksanut omaehtoisesti vääntää niin pitkään”, Ihalainen toteaa.

USIA TAMPERELAISIA RAVINTOLOIT

DESIBELI • Perustettu syyskuussa 2025 • Puutarhakatu 11, to–su 22–05 • Vaihtoehtoinen yökerho • Erikoismusiikkiklubeja, talon DJ:t ja vierailevia artisteja, livemusiikkia tulossa • Yökerhoille epätyypillisesti myös ruokailu- ja takeaway-mahdollisuus • Opiskelijoille päivittäin edullisemmat “sunnarihinnat” monista juomista, opiskelijakortilla muista tuotteista -20 %, mahdollisuus opiskelijatapahtumiin Kapasiteetti: 200

ATMOS • Perustettu maaliskuussa 2025 • Erkkilänkatu 11 B, ti–to 16–22, pe–la 16–02 • Urbaani panimo-taproom jonka omat juomat valmistetaan saman katon alla • DJ-kulttuuria ja klubeja, pienempiä keikkoja, vaihtuvat hanat, valtavat ikkunat • Opiskelijaetu -10 %, mahdollisuus opiskelijatapahtumiin • Kapasiteetti: 40

PITKÄN PÄIVÄN ILTA • Perustettu elokuussa 2025 • Tammelan puistokatu 37, ma–la 10–17 (kahvila), ke–to 17–01, pe–la 17–02 (baari) • Kahvila-cocktailbaari skeittikauppa Mañanan yhteydessä • Kahveja, cocktaileja, viinejä, purtavaa, DJ-keikkoja, skeittileffoja • Opiskelijaetu -10 %, mahdollisuus opiskelijatapahtumiin • Kapasiteetti: 50

ARTTURI9 • Perustettu syyskuussa 2025 • Kauppakatu 9, ma–su 15–04.30 • Vanhan klassikkopubin uudistettu jatkaja • Oluita, viinejä, portugalilaisia francesinha-leipiä • Livekeikkoja, visoja, pelejä, jukebox, ilmainen biljardi (myös kisoja) • Opiskelijaolut 5,5 €, limppari 4 €, mahdollisuus opiskelijatapahtumiin • Kapasiteetti: 60

JATRA • Perustettu tammikuussa 2025 • Hämeenkatu 10, ma, ti, to ja su 16–02, ke, pe ja la 16–04.30 • Nepalilais-suomalainen loungebaari ja ”taskukokoinen yökerho” • Esiintyjiä ja DJ:itä viikottain, pääpaino elektronisessa musiikissa • Opiskelijaolut 6 €, mahdollisuus opiskelijatapahtumiin • Kapasiteetti: 24 sisällä, 12 terassilla

YHTEINEN YSÄRI

Palstalla esitellään Visiirin esivanhempien jälkiä.

Ysärillä meni paremmin, sillä tällä hetkellä korkeakoulutettujen vastavalmistuneiden työllisyys on ennätyksellisen huono. (Aviisi 4.10.1995)

30 vuotta myöhemmin meillä on jo paljon kokemusta etäopiskelusta ja opetuksesta WWW:n avulla. (Anturi 31.10.1995)

Opiskelijatapahtumien hinnat puhuttivat myös 30 vuotta sitten. Kirjoitimme aiheesta myös tässä numerossa sivulla 36.

Lokakuussa Treyn vujulippu kustansi jäsenille 100 euroa, joka on myös melkoinen sijoitus nykyisestä opintorahasta. (Aviisi 4.10.1995)

Läppärin näyttöä päivät pitkät tuijotteleva opiskelija – muista silmien hyvinvointi, ota ysäriltä vinkit talteen!

(Anturi 31.10.1995)

Olisiko edelleen kysyntää kursseille, joilta oppisi keinoja auttaa luennoilla raatanutta ystävää? (Anturi 10.10.1995)

50

VIISI VÄITETTÄ Palstalla ajankohtainen henkilö vastaa viiteen väitteeseen.

Teksti: Maria Muilu Kuva: YTHS

YTHS on aikansa elänyt, toimitusjohtaja Annika Saarikko Annika Saarikko aloitti syyskuussa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimitusjohtajana. Saarikko on entinen keskustan kansanedustaja ja toimi aiemmin myös puo-

lueen puheenjohtajana. Viime vaalikaudella hän toimi kulttuuriministerinä ja valtiovarainministerinä.

1

YTHS on aikansa elänyt, ja opiskelijoiden terveydenhuolto pitäisi siirtää hyvinvointialueiden vastuulle.

Päinvastoin, YTHS:n parhaat päiväthän ovat vielä edessä. Ajattelen, että hyvinvointialueilla olisi paljon asioita, joissa kannattaisi ottaa mallia meistä. Vastikään Tampereella vieraillessani kuulin Pirhan tilanteesta vaikkapa psykiatrisessa hoidossa, niin en usko, että asiat menisivät siirrolla parempaan suuntaan.

2

Tällä hetkellä opiskelijoiden suurin terveysriski on, että he ehtivät valmistua ennen sovittua lääkäriaikaa.

Tavatessani yliopiston johtoa kuulin juuri, että noin 40 prosentilla

opiskelijoista opinnoissa tapahtuu viivästymistä. Olemme tässä siis ehkä opiskelijoiden kanssa hitaudessa samalla viivalla.

3

Opiskeluaikainen uupumus on hyvää valmistautumista työelämässä uupumiseen.

Jos näin on, toivon että samalla logiikalla opiskeluajan bileissä käyminen, rakastuminen ja elämästä nauttiminen on hyvää valmistautumista loppuelämään noin muutoinkin. Eikö ollut hyvin poliitikkomaisesti kierretty tämä...

4 koon.

Ratkaisu pitkiin jonoihin on siirtää mahdollisimman suuri osa palveluista verk-

51

Tampereella jo nyt palveluista vajaa puolet toteutuu verkossa. Ainoa mitä moni harmittelee, on se, että hammaslääkärille reiän paikkaukseen tai juurihoitoon ei vielä pääse etänä.

5

Olet iloinen, että toimitusjohtajana voit lopettaa politiikkajargonin ja siirtyä terveydenhuoltojargoniin.

Sosiaali- ja terveysministeriössä juristina työskentelevä mieheni opetti minulle juuri tänään uuden termin: resurssiallokaation potentiaali. Ajattelin ehdottomasti hyödyntää tätä myös YTHS:ssä samalla kun pohdin kapitaatioperusteista rahoitusta tai sosiaali- ja terveydenhuollon vertikaalista integraatiota.

www.visiirilehti.fi