Terveisiä Koh Lantalta!
Viimeiset pari vuotta ovat olleet ison K:n eli sen nimeltä mainitsemattoman, koko maailmaa kurittaneen kulkutaudin myötä varsin poikkeuksellisia myös täällä Lantan saarella. Varmaan niin kuin muuallakin, ihmiset tuntuivat alkuun uskovan, että tilanne olisi mennyt piakkoin ohi, ja ennen kuin huomaisimmekaan, istuisimme jälleen kaikki yhdessä rantabaarissa kaulailemassa, nauttimassa virvokkeita ja kuuntelemassa epävireistä reggaeta. Toisin kuitenkin kävi. Suurin voittaja tässä yhtälössä on todennäköisesti luonto. Korallit ovat saaneet toipua rauhassa ja erilaiset harvinaisemmatkin vieraat, kuten valashait ja rauskut ovat alkaneet näyttäytyä jälleen sukeltajille ja snorklaajille pitkän tauon jälkeen. Rannat eivät Lantalla koskaan ole varsinaisesti pursunneet rusinanvärisiä auringonpalvojia, mutta nyt täällä on saanut tallustella rannoilla ihan maailmanomistajan elkein. Ne yksi tai kaksi muuta vastaan tullutta kä-
18 Thai-Finn Magazine
velijää parin kalastajan lisäksi ovat takuulla olleet tuttuja naamoja. Kadunvarret eivät myöskään ole savunneet sinisenään poltettavista roskista niin kuin aikaisemmin. Roskaa on vähemmän ja ylipäätään tiukkoina aikoina tavaraa tai ruokaa ei heitetä niin herkästi pois kuin ennen. Apinat ovat alkaneet lisääntyä ja täyttää saarta ennätysvauhdilla ja siitä ei ole iloinen yksikään kak-
sijalkainen, joka täällä viettää aikaa yhtään pysyvämmin. Apinat, eli tropiikin kädelliset rotat, niin kuin niitä itse vähemmän mairittelevasti kutsun, saavat aikaan käsittämätöntä tuhoa ja sotkua etsiessään ruokaa tai mitä tahansa sirkushuveja. Nyt kun saarella on ollut vähemmän ihmisiä ja sitä kautta vähemmän ruokaa/ruokkijoita, apinat ovat muuttuneet erityisen epätoivoisiksi ja röyhkeiksi.
