“Pysyt aina pikkuveljenä, ja lintuna….” Teksti ja kuvitus: Julius Ulpovaara
Pj-palsta
Varoitus! Teksti sisältää teemoja mielenterveysongelmista ja läheisen kuolemasta. Uuden vuoden odotukseni päättyi puhelinsoittoon. Edellisenä iltana isäni ja pikkuveljeni olivat saunoneet yhdessä, jutelleet elämästä ja nauttineet runsaasti juhlajuomaa. Illan päätteeksi pikkuveljeni oli löytänyt uuden motivaation opiskeluun ja oman polkunsa löytämiseen, ja päättänyt lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Aamuyöstä alkoholin poistuminen elimistöstä laukaisi diagnosoimattomaksi jäävän psykoottisen kohtauksen, jonka aikana hän juoksi useasti ulos talosta mm. peläten pihalla olevien auton alle olevan asennettu pommeja. Hän oli huolissaan isästämme ja tämän vaimosta, sillä uskoi vakaasti jonkun yrittävän tehdä heille pahaa. Harhaisesti itsekseen keskustelevan ja ulkoovesta ulos ramppaavan veljeni isäni käski uudelleen ja uudelleen takaisin sisälle ja nukkumaan. Aamuyöstä talo oli hiljainen ja levottomaksi käyneen psyykkisen kamppailun äänet olivat vaienneet. Hiljainen hetki ja harhat päättyivät jättäen jälkeensä vain rikotun ikkunan ja vereen hukkuneen nuoren isänsä syliin.
nykyään vain puhuttu paljon enemmän ja avoimemmin. Internetin myötä tietoa on saatavilla runsaasti ja apua helpompaa hakea, eikä vaikeistakaan aiheista tulisi täysin vaieta. Ahdistusja paniikkihäiriöt, kehonkuvaan ja itsetuntoon liittyvät ongelmat sekä erilaiset masennusoireilut ovat viime aikoina puhutelleet massoja ja avoimuuden kautta helpottaneet mt-ongelmista kärsiviä monin tavoin. Mielenterveysongelmien kirjo ei kuitenkaan rajaudu vain näihin yleisesti tunnettuihin. Itse koen surua erityisesti todellisuuden vääristymistä oireiluna kokevien puolesta, sillä nämä mielenterveydenhäiriöt koetaan usein erityisen pelottaviksi ja salassa pidettäviksi. Apua on vaikeaa antaa, jos aiempaa kokemusta ei ole. Toivottavasti tämä teksti on lukijoille tuonut kurkistuksen sellaiseen puoleen opiskelijoidemme henkilökohtaisessa elämässä, josta yleisimmin ei uskalleta puhua.
Ambulanssin saapuessa julistettiin taistelu päättyneeksi. Vaikka pikkuveljeni lähtö koitti perheemme mielestä liian aikaisin, on maailma täynnä nuoria, jotka taistelevat tälläkin hetkellä omien demoniensa kanssa. En niiltä itsekään ole säästynyt... Kun kuulin lehden teeman, tiesin saman tien, mitä se minulle tarkoittaa. Epäröin kuitenkin kirjoittamisen aloittamista, sillä pelkäsin, että juttuni tulkittaisiin sopimattomaksi lehden yleiseen ilmeeseen. Kuitenkin lukijamme ovat varmasti kuulleet sanottavan, että varsinkin nuorten keskuudessa mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Tämä voi tietenkin pitää paikkansa, mutta itse näen, että ehkä mt-ongelmista onkin
6
Symbiontti 3/2021