Lähde mukaan Teksti: Riku Kangasniemi – Kuva: Milja Olli
herättävät toivottomuutta metsätalouden hitaan muutoksen vuoksi, ojittamattoman suon vähäinen pinta-ala Suomessa saa aikaan pakokauhua. Kuitenkin jokainen meistä voisi tehdä enemmän luonnon eteen. Asioita, jotka vaikuttavat sekä meillä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Ne vaativat vain oikeita valintoja ja pientä vaivannäköä. Jos jokainen maailman ihminen eläisi optimaalisella tavalla, emme kärsisi ilmastonmuutoksesta tai elinympäristöjen tuhoutumisesta. Muu luonto voisi hyvin meistä ihmisistä huolimatta. Biologian opiskelijoina meillä voisi ajatella olevan tavallista ihmistä suurempi vastuu luonnonsuojelusta. Me opiskelemme alaa, johon luonnonsuojelussa käytetty tieto perustuu. Olipa kyse geneettisestä monimuotoisuudesta, evoluutiosta, tiettyjen lajien ekologiasta tai mikrobien monimuotoisuudesta. Olisi kuitenkin typerää kaataa tällainen vastuu niskaamme. Me voimme silti olla juuri ne, jotka pyrkivät tuomaan asiaa esiin ja oikomaan väärinkäsityksiä lehtien palstoilla, sukukokouksissa tai sosiaalisessa mediassa. Jokainen meistä voi lähteä mukaan vaikuttamaan luonnonsuojelun puolesta. Keinovalikoima on lopulta lähes rajaton aina jättipalsamin kitkemisestä Luonnonperintösäätiölle lahjoittamiseen. Näistä keinoista voimme valita itsellemme sopivimman ja auttaa suojelemaan muuta luontoa ihmiseltä, joka ei tajua olevansa edelleen erottamaton osa luontoa.
Pääkirjoitus
Tällä hetkellä suomalaisessa luonnonsuojelussa tapahtuu. Ympäristöministeriön HELMI-ohjelmalla yritetään parantaa elinympäristöjen tilaa ja siten suojella eri lajeja. On käynnissä joukko erilaisia LIFE-hankkeita, jotka tähtäävät mm. jokihelmisimpukan kantojen elvyttämiseen. Luonnonsuojelulakia ja muita siihen kytkeytyviä lakeja uudistetaan. Uusia kansallispuistoja suunnitellaan ja ollaan perustamassa. METSO-ohjelman avulla suojellaan yksityisten maanomistajien arvokkaita luontokohteita ja Luonnonperintösäätiö ostaa alueita suojeluun. Samaan aikaan luonnonsuojelu herättää myös kovaa vastustusta. Metsänomistajat pelkäävät omaisuutensa arvon laskevan, metsä- ja kaivosyhtiöt kulujensa kasvavan ja toimintansa rajoittuvan. Näiden tahojen etujärjestöt lobbaavat mm. luonnonsuojelulain uudistukseen sisältyvää luontotyyppien tiukempaa suojelua vastaan. Raha on näiden tahojen silmissä tärkeämpää, kuin elinvoimainen luonto. Maailma ei silti ole mustavalkoinen, ihmiset eivät jakaannu vain luonnonsuojelijoihin ja heidän vastustajiinsa. Harva suomalainen on esimerkiksi pikkulintujen suojelua vastaan. Ei niitä hellyttäviä pikku höyhenpalloja juuri kukaan vihaa. Monien eläinten suojelu kuitenkin aiheuttaa kiivaita tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Eikä se metsänomistajakaan metsäänsä pahantahtoisuuttaan hakkauta. Mutta miksi meidän pitäisi suojella luontoa? Koska ilman luontoa ei ole meitä. Me olemme jatkuvasti yhteydessä luontoon, emme irrallisia siitä. Ihminen on osa ekosysteemiä, vaikka miellämmekin itsemme irrallisiksi luonnon kiertokulusta. Tarvitsemme maaperäeliöitä ja pölyttäjiä ruuantuotannossa. Tarvitsemme mykorritsasieniä, jotta saamme suuria puita metsäteollisuuden tarpeisiin. Tarvitsemme kasveja, leviä ja syanobakteereja, jotta saamme happea. Olemme riippuvaisia meitä ympäröivästä luonnosta. On kuitenkin välillä musertavaa ajatella luonnonsuojelua ja sitä, mitä itse voisi tehdä sen eteen. Aihe tuntuu suurelta ja yksittäisen ihmisen teot pieniltä. Vieraslajien torjunta aiheuttaa lähinnä ympäristöahdistusta, kun näkee ongelman laajuuden, isot avohakkuut
