Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä Teksti: Himmi Lindgren – Kuvitus: Viivi Halonen
T
ähän on valmistauduttu jo pitkään. Päivämäärät on merkattu kalentereihin kuukausia sitten, jolloin moni on aloittanut valmistautumisen. Muutama spontaani on liittynyt joukkoon vain parin päivän varoitusajalla. Osalle tämä on toteutumaton unelma, retki itsensä ylittämiseen. Jotkut ovat konkareita ja suhtautuvat löysin rantein. Varusteet on mietitty tarkkaan ja uudet lenkkarit ajettu sisään hyvissä ajoin. Edellisen viikon aikana on seurattu päivittäin sääennusteita, jotta vaatevalinnat onnistuvat. Kaljuuntuva mies hieroo aurinkorasvaa otsaansa peläten, että hien mukana se alkaa kirveltää silmissä. Rasvasta huolimatta vaalea hipiä alkaa pian punertaa. Äänekäs pariskunta ottaa selfieasennon. Kymmenes kelpuutetaan, muut poistetaan. Sivussa muista ihmisistä seisoo innostunut porukka, joka keskustelee tulevista ylä- ja alamäistä. Nyt on tärkeää olla hyvässä kunnossa! Paikoillanne, valmiit, hep. Alkaa kilpailu, jossa juostaan kännykkä kolmantena jalkana. Matkailu on kuluvaan kevääseen asti yleistynyt yleistymistään. Tilastokeskus määrittelee matkailun sellaiseksi toiminnaksi, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden. Matkailua voi olla esimerkiksi opinto-, työ- tai lomamatkailu. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2018 ulkomaille 8,2 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Kotimaassa puolestaan tehtiin 38 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Näihin vapaa-ajan matkoihin keskeisesti liittyy muistoja ja tunteita herättävä sana ”loma”. Jollekin loma tarkoittaa kesäloman päivämäärättömiä viikkoja kallioisilla rannoilla tai tutulla mökillä, josta pyöräillään sandaaleissa kyläkauppaan jäätelölle, ja otetaan pari
kuvaa tuuteista. Ehkä loma on mahdollisuus yhteyteen muiden ihmisten kanssa festareiden telttailumajoituksessa istuen juuri ja juuri koossa pysyvällä retkituolilla. Tallennetaan äänekäs video toisten laulusta, muistoksi vain. Loma voi olla yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kerrottuja tarinoita venäläisessä pitkän matkan junan makuuhytissä sukkia kutovan rouvan kanssa tai hostellissa vietetyt syntymäpäiväjuhlat, jossa lauletaan kymmenellä eri kielellä. Onneksi selfie synttärisankarin kanssa ei unohtunut. Lomaan saattaa kuulua polttava hiekka varpaiden välissä ja turkoosi auringossa kimalteleva meri tai tuulisen kaupungin ihmispaljoudessa hioutuneet mukulakiviset kadut sekä hotellihuoneen valkoiset lakanat. Noin 250 kuvaa yhden päivän aikana. Vai kertooko lomasta raikkaan aamun kosteuteen sekoittuva vapauden tuoksu teltasta herätessä? Miten se tallennetaan?
Rajoittavat tekijät Matkailua keskeisesti rajoittava tekijä on vapaus. Globalisaation myötä jo lähes itsestäänselvyydeksi muuttunut liikkumisenvapaus on alkanut kuluvana keväänä vaatia nähdyksi tulemista kiireisen arjen keskellä. Koronaviruspandemian myötä liikkumisen rajoitukset tulivat aiheeksi sekä otsikoihin että sellaisiin kahvipöytäkeskusteluihin, joissa liikkuminen on keskeinen osa arkea. Monissa kahvipöydissä, joissa ei ehkä kahvia edes ole tarjolla, ei aiheesta ole tarvinnut puhua, koska liikkuminen on jo entuudestaan ollut vain vähäistä, esimerkiksi vapauden puutteen vuoksi. Jokin näistä kahvipöydistä saattaa sijaita työpaikan taukotilassa, jossa sosiaaliseen kontaktiin työkaverin kanssa kulutetaan kahvin keittämiseen ja kaatamiseen kuluva aika, ja puheenaihe sivuaa vapaa-aikaa – tai sen puuttumista. Jokin toinen kahvipöydistä voi olla omaishoitajan tai kotiäidin keittiössä, jossa kuuman teen siemailu ja sosiaaliseen mediaan ladattujen kaverin serkun koiran laskettelukuvien selailu keskeytyy äkillisesti. Puolikas kuppi teetä jäähtyy mukiin. Lähimatkailukin tuntuisi kaukaiselta toteuttaa. Toinen matkailua keskeisesti rajoittava tekijä on raha. Koska matkailu on yleensä kalliimpaa kuin mat
