Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä

Teksti: Himmi Lindgren – Kuvitus: Viivi Halonen

Tähän on valmistauduttu jo pitkään. Päivämäärät on merkattu kalentereihin kuukausia sitten, jolloin moni on aloittanut valmistautumisen. Muutama spontaani on liittynyt joukkoon vain parin päivän varoitusajalla. Osalle tämä on toteutumaton unelma, retki itsensä ylittämiseen. Jotkut ovat konkareita ja suhtautuvat löysin rantein. Varusteet on mietitty tarkkaan ja uudet lenkkarit ajettu sisään hyvissä ajoin. Edellisen viikon aikana on seurattu päivittäin sääennusteita, jotta vaatevalinnat onnistuvat. Kaljuuntuva mies hieroo aurinkorasvaa otsaansa peläten, että hien mukana se alkaa kirveltää silmissä. Rasvasta huolimatta vaalea hipiä alkaa pian punertaa. Äänekäs pariskunta ottaa selfieasennon. Kymmenes kelpuutetaan, muut poistetaan. Sivussa muista ihmisistä seisoo innostunut porukka, joka keskustelee tulevista ylä- ja alamäistä. Nyt on tärkeää olla hyvässä kunnossa! Paikoillanne, valmiit, hep. Alkaa kilpailu, jossa juostaan kännykkä kolmantena jalkana.

Matkailu on kuluvaan kevääseen asti yleistynyt yleistymistään. Tilastokeskus mää- rittelee matkailun sellaiseksi toiminnaksi, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevaan paikkaan ja oleskelevat siellä yhtäjaksoisesti korkeintaan yhden vuoden.

Matkailua voi olla esimerkiksi opinto-, työ- tai lomamatkailu. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2018 ulkomaille 8,2 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Kotimaassa puolestaan tehtiin 38 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Näihin vapaa-ajan matkoihin keskeisesti liittyy muistoja ja tunteita herättävä sana ”loma”.

Jollekin loma tarkoittaa kesäloman päivämäärättömiä viikkoja kallioisilla rannoilla tai tutulla mökillä, josta pyöräillään sandaaleissa kyläkauppaan jäätelölle, ja otetaan pari

kuvaa tuuteista. Ehkä loma on mahdollisuus yhteyteen muiden ihmisten kanssa festareiden telttailumajoituksessa istuen juuri ja juuri koossa pysyvällä retkituolilla. Tallennetaan äänekäs video toisten laulusta, muistoksi vain. Loma voi olla yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kerrottuja tarinoita venäläisessä pitkän matkan junan makuuhytissä sukkia kutovan rouvan kanssa tai hostellissa vietetyt syntymäpäiväjuhlat, jossa lauletaan kymmenellä eri kielellä. Onneksi selfie synttärisankarin kanssa ei unohtunut. Lomaan saattaa kuulua polttava hiekka varpaiden välissä ja turkoosi auringossa kimalteleva meri tai tuulisen kaupungin ihmispaljoudessa hioutuneet mukulakiviset kadut sekä hotellihuoneen valkoiset lakanat. Noin 250 kuvaa yhden päivän aikana. Vai kertooko lomasta raikkaan aamun kosteuteen sekoittuva vapauden tuoksu teltasta herätessä? Miten se tallennetaan?

Rajoittavat tekijät

Matkailua keskeisesti rajoittava tekijä on vapaus. Globalisaation myötä jo lähes itsestäänselvyydeksi muuttunut liikkumisenvapaus on alkanut kuluvana keväänä vaatia nähdyksi tulemista kiireisen arjen keskellä. Koronaviruspandemian myötä liikkumisen rajoitukset tulivat aiheeksi sekä otsikoihin että sellaisiin kahvipöytäkeskusteluihin, joissa liikkuminen on keskeinen osa arkea. Monissa kahvipöydissä, joissa ei ehkä kahvia edes ole tarjolla, ei aiheesta ole tarvinnut puhua, koska liikkuminen on jo entuudestaan ollut vain vähäistä, esimerkiksi vapauden puutteen vuoksi. Jokin näistä kahvipöydistä saattaa sijaita työpaikan taukotilassa, jossa sosiaaliseen kontaktiin työkaverin kanssa kulutetaan kahvin keittämiseen ja kaatamiseen kuluva aika, ja puheenaihe sivuaa vapaa-aikaa – tai sen puuttumista. Jokin toinen kahvipöydistä voi olla omaishoitajan tai kotiäidin keittiössä, jossa kuuman teen siemailu ja sosiaaliseen mediaan ladattujen kaverin serkun koiran laskettelukuvien selailu keskeytyy äkillisesti. Puolikas kuppi teetä jäähtyy mukiin. Lähimatkailukin tuntuisi kaukaiselta toteuttaa.

Toinen matkailua keskeisesti rajoittava tekijä on raha. Koska matkailu on yleensä kalliimpaa kuin mat

kailematta jättäminen, mahdollisuus matkailla kertoo siitä, että on rahaa siihen käytettäväksi. Myös se, että tämä ylimääräinen raha halutaan sijoittaa matkailun kertakäyttöiseen elämykseen, viestii arvosta, jonka matkailu on ihmisten keskuudessa saanut. Matkailla voi pienelläkin budjetilla lähiseutuun tutustuen tai ehkä kartoittaen suurempaa aluetta luovuudella ja mahdollisien peukkukyytien siivittämänä. Riippuen omasta arvomaailmasta matkaillaan eri tavoin. Osa matkailijoista välttelee tietoisesti lentämistä ja kokee jatkuvaa huonoa omaatuntoa uteliaasta liikkumisestaan, kun taas toisille lentokoneen viistäminen pilvien yläpuoliseen hattaramaailmaan on tärkeä osa matkatunnelmaan virittäytymistä.

Matkailu avartaa

Oliko kaverin serkun koiralla sitten hauskaa laskettelemassa? Nauttiko isän serkun tyttären kaima luonnon rauhasta vaeltaessaan Lofooteilla? Kuvissa näkyvät välkehtivät hymyt kertovat etuoikeudesta kokea sellaisia asioita, joita arjessa ei yleensä koeta. Kuvat on ladattu sosiaaliseen mediaan tietäen, että tämä on tavallisesta harmaudesta poikkeavaa sitä jotain. Ehkä koira katsoessaan omaa kuvaansa tuntee värähdyksen paremmasta itsetunnosta ja pikkuserkun kaima kokee tykkäykset henkilökohtaisina huomionosoituksina. Molemmat voivat lomamatkoillansa hetken leikkiä ihanneminäänsä ja postata kuvan tästä roolileikistä, jossa aivan tavallisen minän paikan on ottanut tuo hauska, viehättävä ja rohkea olento. Mutta molemmat ovat myös oppineet, että ihanneminähän ei muuten ole mikään laiskuri vaan poikkeuksetta tavallista minää kovempi kuntoilija, jonka perässä kieli vyön alla juokseminen käy ennen pitkää raskaaksi. Mutta kun ihanneminällä on niin kiire! Niin kiire kokemaan asioita. Kiire kokemaan asioita enemmän kuin muut.

Onko matkailun tarjoamilla kokemuksilla sitten lainkaan itseisarvoa, jos matkailun hohto kerran perustuu yksilön hartaaseen toiveeseen olla kiinnostava muiden ihmisten silmissä? Kokemusten kuvagallerian esitteleminen ehkä pönkittää omaa itsetuntoa mutta se on myös väylä arjen keskellä palata muistoon ajasta, jolloin arkiset ongelmat eivät vaivanneet. Huolestua täytyy silloin, jos suurin osa oman elämän hienoista ja huomionarvoisista hetkistä keskittyy ei-arkeen. Tällöin voi kysyä itseltä, onko arkeni sellaista, jollaista tahdon sen olevan. Nyt, kun koronavirus on lisännyt alttiutta sairastua ahdistuneisuuteen liitettävissä olevaan kotonatautiin, moni joutuukin kohtaamaan tämän kysymyksen. Onko arkeni sellaista, jollaista tahdon sen olevan? Ehkä myös se antaa arjelle arvoa, että matti meikäläisten lisäksi sosiaalisen median ”influenssarit” pysyvät kotona, eivätkä tartuta muihin ihmisiin henkeä ahdistavaa matkakuumetta.

Vaikka ”matkailu avartaa” -sanonta saattaa tuntua kapitalistiselta aivopesulta tämän koronahiljaisuuden aikana yksinäisyydessä kirjoitetun katkeran tekstin lukemisen jälkeen, on sanonnassa kuitenkin jotain perää. Se kertoo siitä, miten tärkeää on avartaa maailmankatsomustaan tutustumalla erilaisiin paikkoihin ja erilaisissa ympäristöissä eläviin ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Matkailu avartaa käsitystä luonnon ja kulttuurin monimuotoisuuden tasoista. Tarinoiden kertomisen kuvien ja sanallisen viestinnän avulla tätä lisääntynyttä tietoa voi jakaa muille. Mutta lisääntyneen ymmärryksen jaettavuus ei välttämättä kerro sen henkilökohtaisesta merkityksestä. Matkailu voi myös avartaa ymmärrystä omasta itsestä.

Eteisen kynnyksellä ylitetään maaliviiva. Selfieasento lysähtää. Olipa rankka reissu mutta tulipahan tehtyä. Pieni lepohetki vielä ja paluu arkeen.

Lähteet:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Suomalaisten matkailu [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-8837. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.4.2020]. <http://www. stat.fi/til/smat/>